Helmikuusta maaliskuuhun

19.2.

• Nämä merkinnöt [Renvall & Halila, non sine laude appr.] kertovat, että gradun avaaminen on aika turhaa. [Eikä tulkinta muistaakseni ollut väärä.]

25.2.

• Ohjelmassa mies, josta tiedän vain yhden numeron. (Jos sali ei tule täyteen... no, joka tapauksessa tulin itse superajoissa. ) [Robin Dunbar: The Dynamics of Friendship in the Offline and Online Worlds. Historiaankin sovellettavia ajatuksia sosiaalisten ryhmien koosta. Kun ehtisi/viitsisi, voisi laskeskella satakuntalaisten kylien väkimääriä - tai etsiä valmiita laskelmia.]
• Takaisin normiohjelmaan. Kiitos @Glossa_ry [Eli Sofia Lahden esitelmä Pyhien luiden hopeakuoret / Pohjoisten relikvarioiden jäljillä. Itselleni tuli yllätyksenä, että relikvarioita oli reformaation yhteydessä jahdattu niin paljon innokkaammin kuin muita esineitä. Glossan blogissa on esityksestä tiivistelmä.]

26.2.

• Retkiä Agricolan maailmaan. [Myöhemmin kuultu, että esitykset tulevat aikanaan videoina verkkoon.] Yleisössä ei ole yhtään tuttua, olen hämmentynyt. Mutta en siitä, että Juusten on Simo Heinisen otsikossa nimetön "tuleva piispa".
• "Yliopistoa käyneitä, eli suhteellisen oppineita" (@LehtonenTuomas puhuu 1580-luvusta.)

28.2.

• [Jätetään tästäkin huonolaatuinen kuva pois.] Juha Hurme ehti karata pylvään taa. Vielä on @SKS_finlit juhlasalissa muutama paikka, Avoin Kalevala ohjelma alkaa tasalta. [Hurmeen esitys Lönnrotin työpäivien kuvausten epärealistisuudesta oli erinomaista lähdekritiikkiä ja konkretisointia.]

1.3.

• Aikamatkalaisia eilisessä lumisateessa Kansallisteatterin kulmalla. Myöhemmin näin miehiä polkemassa lähistöllä. Tietääkö joku enemmän? [Juu, tiesi. Senaatintorilta lähti vähän myöhemmin kymmenes vuosittainen Winter Tweed Run Helsinki.]

7.3.

• Erikoisempia varkauksia. Kannattanut tehdä vesitse? (PT 26.7.1750)

10.3.

• "jos jostakusta niin Oscar von Kraemerista elämänvaiheineen tulisi laatia elokuva tai minisarja"
• Selailun perusteella Kokkolasta tai entisajan asumisesta kiinnostuneille tarjolla kaunis kirja. Piirroksia havainnollistamassa 1600-lukua, muuten valokuvia ja asiakirjoja. Ei lähdeviitteitä ja lähdeluettelo ei ole huikaisevan pitkä. [Mikko Karvonen: Kokkola. Arkkitehtuuri 1620-1920]

• Vuoteen 1554 sijoitettu sarjakuva, jossa noitia poltetaan ja voudilla on talonpoikaa yksinkertaisemmat vaatteet, ei ihastuttanut. Tulossa lisää. [Olli Turusen Maahan lyöty mies sai innokkaamman vastaanoton Kirsin kirjanurkassa.]

15.3.

• Tänään julkaistussa kesän ohjelmassa @hyavoin : Historian temaattiset aineopinnot: Kansat ja kansainvälisyys: Kriisiytyvä maailma?

20.3.

• The Great Toilet-paper Scare - of 1973
• Jos on myytävänä hieno sänky, niin miksipä ei mainostaisi samalla aknelääkettä, joka tehoaa pisamiinkin? (Työlistalla: miksi ruotsissa finneistä käytetään samaa sanaa kuin suomalaisista?)

26.3.

• ["Tuhat vuotta sitten viikinkikuningas Olav Haraldsson teki matkan läpi nykyisen Etelä-Suomen." Aina oppii uutta. Minä olen luullut kyseessä olevan pyhiinvaellusreitit, mutta en ole tietenkään kirjaa nähnyt.] Onko pyhiinvaellusreitit ymmärretty väärin kirjaa vai mainostekstiä tehdessä? Vai onko tiedoissani isohko aukko?

Matka läpi Suomen maaliskuussa 1810

Skottilaisamerikkalainen geologi William McClure ylitti 20.3.1810 Ruotsin ja Venäjän rajan Torniossa, jossa pari vuotta aikaisemmin ei vielä rajaa ollut. Rajanylitys sujui kuitenkin ongelmitta ja hän pääsi tutustumaan kaupunkiin, josta teki huomiot

This is a small town with one church, two windmills, and a few decent houses. The rest, like all of the houses in this country are of one story with flattish roofs, built of logs, and the cracks stuffed with moss. 

Ouluun päin lähtien mailin päässä ollut kestikievari "Lajvanjermi" oli savutupa eli

This apartment has a hole in the middle of the ceiling for the smoke to go out while the oven is heating... It is shut immediately afterwards which keeps the place in a kind of warm vapor. I saw them roasting, or rather drying, the flesh of calves in this oven. We found our trunks and förbud here. They could not read it, which deprived us the benefit of a förbud. All the way here, they spoke nothing but Finnish.

Förbud on siis tarkoittanut edellä lähetettyä viestiä, jolla yritettiin varmistaa vauhdikkaat hevosten vaihdot ja muukin matkaan liittyvä. Parhaana kestikievarina Tornion ja Oulun välissä pidettiin Veijolaa, joka ei kuitenkaan tehnyt Maclureen vaikutusta.

... we could get nothing, not even a bed. Five women were sleeping in one nest on a little straw with a large, ragged as their only covering. Four or five men were on the opposite side of the large, smoky apartment, the whole furniture of which would not sell for two dollars. It was a picture of more misery than I have seen this whole time I have been in Europe. 

Oulussakin (?) oli savutupa.

Here, they speak a little Swedish. They heat the oven so that a cloud of smoke fills the upper part of the room a few inches above your head. The hole in the middle of the ceiling was open and a kind of white smoke was going out. 

Rantsilaa lähestyessä Maclure huomautti, että sekä naiset että miehet kulkivat lammasturkeissa. Rakennuksissa oli tuskin mitään huonekaluja, mutta ne olivat hyvin lämpimiä, kun Macluren käyttämä lämpömittari näytti parikymmentä jotain astetta alle nollan.

Pulkkilassa majasija oli pappilassa, jota ilmeisesti isännöi Jakob Frosterus, sillä Maclure kirjoittaa, että

We were well received by Mr. Forester and got a good supper and beds. He has a large family of fine children. He speaks German and Swedish. Along the road they spoke nothing but Finn.

Iisalmessa majoitus oli "at a poor parson's house", joka ei kuullosta Seurasaareen siirretyltä pappilalta. Vaikka lämpötilat olivat edelleen pakkasen puolella ja rekikeli "We saw some cows out of their houses for the first time and they are small."

Kuopion majatalo ei Maclurelta saa korkeaa arviota: It was rather extravagant: they charged us 6 1/2 dollars for mush and milk, and a little bad coffee. Mutta kahvia tai jotain sitä muistuttavaa siis oli tarjolla. Eihän perinteinen suomalainen kahvi nykyäänkään amerikkalaisille maistu.

Kuopiosta eteenpäin "We traveled over lakes where they make holes and fish with small bag nets". Varkauteen päästyään matkustajat saivat näyttää passinsa neljänteen kertaan Torniosta lähdön jälkeen. Rantasalmella 27.3.1810 he kohtasivat ensimmäiset venäläisten mittojen virstanpylväät, jotka olivat puisia ja mallattuja mustalla, punaisella ja valkoisella. Savonlinnassa ei enää huolittu ruotsalaista rahaa.

Kuten monissa muissakin matkakertomuksissa täytyy miettiä, syntyivätkö havainnot eroista todellisuudesta vai rajan tiedostamisesta.

During this last day's journey the complexion of things begins to change. The rays of reason seem to diminish. The rosy, clear faces of the Swedes and Finns begin to disappear and a sallow, weatherbeaten face prevails... The open, smiling countenances which brightened up with the smallest mark of civility are succeeded by a sullen, contracted visage, fixed and immovable by anything but fear. Even the horses begin to participate and they are meager, balk, and require the whip. [...] For the first time since we landed in Europe, the peasants would not stir from the yard with our sleighs until they were paid for the post they were going to make. They grumbled much at the lawful price and stopped us until they went to the postmaster to inquire, although it was our landlord who paid them. Confidence has taken his leave and distrust obscures, discolors, and disfigures every object.  

Lainausten lähteenä The European Journals of William Maclure (1988)

Sisaret hukassa 1800-luvun alkaessa

1) Mustasaaren Smedsbyssä syntynyt ja Vaasassa pitkään palveluksessa ollut Brita Helena Ståhlberg kuoli 27.10.1803 naimattomana ja lapsettomana. Ståhlbergilta jäi jotain omaisuutta ja perillisiksi tiedettiin veljensä Matts ja sisarensa Maria Johansdotter. Ongelmana oli se, että Maria oli parikymmentä vuotta aiemmin mennyt Vaasassa naimisiin eikä miehestä muistettu kuin etunimi Matts ja kuskin ammatti. Pari oli muuttanut "Ruotsin" puolelle eikä heistä oltu kuultu sittemmin mitään. Asian selvittämiseksi piti siis laittaa lehteen ilmoitus, jonka Inrikes Tidningar julkaisi 27.3.1804.

2) Nousiaisten Alikylän sotilas Mats Joachimssonin perheessä on vuonna 1752 aloitetussa rippikirjassa vedetty yli tyttäret Agneta (s. 1744?), Walborg (s. 1746), Brita (s. 7.1.1748), Maria (s. 14.1.1752) ja Lisa (s. 1742). Ylitsevetämättömäksi jäi vain Anna (s. 3.12.1752). Valborg oletettiin päätyneen Ruotsiin, sillä joku sisaristaan jätti ilmoituksen, joka Inrikes Tidningarissa julkaistiin 16.9.1806.

Fuskaus Helsingin yliopistossa 1890-luvulla

Heikki Klemetin (kuva: Fyren 23/1906) muistelua opiskeluajastaan 1890-luvun loppupuoliskolla julkaistiin Ylioppilaslehdessä 11/1916:

»Fuskattiinko» tähän aikaan?

Kylläpä vaan vähän, sen pahempi. Löytyi esim. erityisiä »preparaattoreja», jotka suorastaan elivät toimestaan. Nämä olivat kukin kirjoittaneet pitkällisen kokemuksen nojalla kokoonpannun knoppikirjan aineessaan; tämä oli opettajan johdolla valmistettava, muuta ei tarvinnut tietää. Ja hyvin vaan läpäistiin. Sattuipa joskus niinkin, että se, joka oli ominpäin lukenut koko kurssin, tuli hyljätyksi, mutta prepareerattu meni läpi. 

Allekirjoittanut ei opintoaikanaan kylläkään kuullut puhuttavan semmoisista tapauksista, joita tätä nykyä kuuluu sattuvan, että tykkänään toinen mies menee toisen puolesta tämän nimellä tenttiin, mutta »bulvaaneja» kyllä käytettiin, s. t. s. otettiin mukaan joku mies, joka ei tiennyt kerrassaan mitään, että varsinainen tenttijä olisi tämän rinnalla paremmin loistanut ja mahdollisesti tullut hyväksytyksi heikommillakin tiedoilla. Tämä temppu oli ehkä traditsiona kulkenut erään entisajan kasviopin professorin ajoilta, josta usein ylioppilaspiireissä vitsailtiin.

Cumlaudeja hänen aineessaan hankkivat näet muka joksikin heikoilla tiedoilla varustetut kansalaiset seuraavalla tavalla:
Otettiin joku paremmanpuoleinen hamppariaines, jolla oli jonkunverran supliikkia, vietiin parturiin, puettiin frakki ylle ja sitte oikopäätä tenttiin häthätää muutamilla aineeseen kuuluvilla termeillä ja fraaseilla evästettynä. Professorimme intoontui tämän toisen tenttittävän hämmentyneestä avuttomuudesta jaarittelemaan kaiken maailman muita asioita, niin että kasvioppia kosketeltiin oikeastaan sangen vähän. Lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä: »nåjah: den här andra herren, som kunde, kan jag nog ge cum laude, men den här andra herren får nöja sig med bara approbatur». 

Kaikenlaista kuittausta harjoitettiin luonnollisesti myös koekirjoituksissa, teologisissakin piireissä; kuten arvattavasti on ollut asianlaita aina Rothoviuksen ajoilta saakka. 

Tässä yhteydessä mainittakoon myös eräät melko humoristiset tentit ylioppilaaksi päästessä. Tenttaattorina oli m. m. eräs professori, jonka suomenkielen taito oli siksi heikko, että hän ei nopeasti puhuttaessa kyennyt pysymään mukana. Jolla siis oli tarpeeksi mielikuvitusta ja rohkeutta, lateli liukkaalla kielellä pitkän sarjan himphamppua, joka oli olevinaan historiaa. Tenttitoverit kuuntelivat hämmästyneinä, milteipä kauhistuneina selostusta ennenkuulumattomista, järkyttävistä tapauksista, mutta professori nöykkää tyytyväisenä, merkiten kirjaansa hyväksyvän arvosanan.

Häät keskellä Suomen sotaa (2/2)

Selitettyään aamuisen kohtauksen Euran Isovaheen talossa Carl Ferdinand Nordlund siirtyi maaliskuun loppuun 1808 sijoittuvassa kertomuksessaan kirjassa Kuvaelmia menneitten aikojen eloista ja oloista (1885) Köyliön pappilaan, jossa

oli paljon tärkeitä arveluttavia kysymyksiä ja keskustelemisia, pitikö pappilan kahden tyttären, jotka vanhempainsa kanssa olivat kutsutut häihin, ensinkään sinne lähteä, eritoten kun vanhemmat eivät millään ehdolla tahtoneet paikaltaan lähteä. [Kyseinen kirkkoherra oli nimeltään Henrik Törnroth ja vaimonsa tähän aikaan oli Sofia Albertina Demoën. Sopivimmassa iässä häävieraiksi olivat tyttäret Charlotta Sophia (s. 1793) ja Albertina Helena (s. 1795)]

Provastin rouva oli sitä mieltä, että semmoinen yritys olisi pelkkää hurjuutta, eikä sanonut milloinkaan sallivansa lastensa käydä oijetis kalmukkien suuhun. Mutta provasti, joka nuorempana oli ollut pappina Viaporin linnassa ja sitten sotapappina, oli päinvastoin vakuutettu siitä, ett'eivät kalmukitkaan milloinkaan voisi häiritä turvattomia naisia. 

Täydellisesti rauhoittaaksensa arkaa rouvaansa, pani provasti tyttäriensä suojelijoiksi matkalle kaksi tukevaa miestä, joista toinen oli provastin apulainen. Seuruessa oli myös ylkämiehen äiti ajomiehineen. [Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan sulhasen vanhemat olivat Köyliön Kankaanpään rusthollari Thure Thuresson ja Lisa Mattsdotter.]

Seurue oli siis aivan hyvin sekä hengellisesti että maallisesti varustettu vastustamaan vaikka pahaa henkeäkin.

Köyliön ja Euran välisellä taipaleella oli ensisti 20 virstan metsätie kuljettavana ja sitten 2 à 3 virstaa valtatietä Euran pitäjän lakealla. Nämä kaksi virstaa olivat koko matkan vaarallisimmat paikat. Matkustajat olivat tuskin jättäneet metsätien taaksensa ja saapuneet valtatielle, kun heidän sanomattomaksi kauhistuksekseen kasakkajoukko tuli näkyviin, kuitenkin niin kaukana heistä, että vielä oli aikaa peräytyä metsän suojaan. 

Pahaksi onneksi oli maafiskalin äidillä turkit yllä punaisella päällyksellä, joka auringon paistaessa kipeästi loisti lunta vasten ja oli juuri antaa karkurit ilmi. Akan täytyi siis lymyillä lumikinoksessa hevosloimella peitettynä, kunnes vaara oli käynyt ohitse.

Toinen pelättävä kohtaus oli se, että matkustajaimme hevoset kasakkien lähetessä rupesivat hirnumaan, jotta oli täyttymys peittää hevoisten päät loimilla.

Mahdollista on, etttä joku kasakoista huomasi karkulaiset ja heidän vehkeensä, vaikka semmoisia varustuskeinoja oli käytetty. Mutta kasakat kuitenkin kulkivat sivutse mitään häiriötä tekemättä, jotta matkustajamme pääsivät pelkästään paljaalla pelästyksellä.

Kasakkaparven päästyä näkyvistä aikovat häävieraat vähitellen rupesivat kömpimään esiin piilostaan ja antaumaan matkalle. Nytpä ajettiin täyttä laukkaa eteenpäin niin varomattomasti, että re'et pahassa käänteessä menivät kumoon, josta tietysti taasen syntyi tukalaa viivykettä. 

Kun vihdoin kaikki taas olivat paikoillaan, sekä hatturasiat ja matkalaukut asemillaan, pääsivät vieraat vihdoin viimeinkin muita vastuksia näkemättä perilleen Isovaheen kartanoon, jonne vahtikasakat heidät kieltämättä päästivät. 

Samaan aikaan saapuivat myös kutsutut vieraat omasta pitäjästä, jotta asianomaiset nyt olivat koossa kello yhden aikana, kaikki pelästyksissään. Suurin pelko oli nuodeneitosista, jonka tähden net suljettiin ylihuoneesen. Kaksi heistä lymysi sänkyvaatteiden sisään, mutta toiset olivat kuitenki niin uuteliaat, että akkuliinojen lomista tirkistelivät komeita kasakkoja. Kun nämät olivat lähteneet kello kahden aikana, ruvettiin vihkimistoimitukseen. [Tarinan ruotsinkielisessä versiossa Hbl:ssä 1.4.1885 lähteneillä kasakoilla tarkoitetaan viimeisiä ohikulkeneita.]

Nuodeneitien täytyi siiis jättää piilopaikka ja asettua nuodemiehiä vastapäätä tellaa pitämään. Ovet suljettiin toimituksen ajaksi.

Oli se kamala toimitus. Pappi sai tuskin sanoja suustaan ja kirja vapisi kädessä, vanhat miehet näyttivät tuimilta, vaimot vaaleilta, neittien poskilla vaihetteli ruusuja ja liljoja ja nuoret miehet puristivat nyrkkejään plakkarissa. [Euran vihittyjen listan mukaan pappina oli kirkkoherra Arvid Paulin.]

Vihkimistemppujen toimitettua tavallisessa järjestyksessä sekä ilman odottamattomia esteitä ruvettiin puolipäiväisille, jotka tietysti vastoin tavallisuutta suoritettiin niin pikaisesti kuin mahdollista, jotta ruokapalat olivat pystyä kurkkuun sekä pelosta että kiireestä.

Päivällisen syötyä peräysivät neitoset taasen yliskamariinsa ja pitkittivät havaintojansa niin paljon kuin pelko myödenantoi. Välittäjänä yliskamarilaisten ja muiden vierasten kesken oli lukkari Tasténin vaimo, tavallisesti kutsuttu lukkarin muoriksi. 

Kuten tietty on, kuului lukkarin virkaan ennen muinoin olla seurakuntalaisten lääkärinä ulkoisissa vammoissa. Lukkarin muorit olivat myös tavallisesti enemmän tai vähemmän harjaantuneet parannuskeinoissa, ja sentähden Tasténin muori nyt piti velvollisuutenansa tuoda esiin lääkeopillisia tietojaan.

Neitosien juuri paraimmallaan tirkistellessä sivutse kulkevia kasakkoja sattui lukkarinmuori sisään kantaen kainalossaan hako-oksaa, ja tiuskasi uutelioille varamattomille tytöille: "pankaa Jumalan tähden heti kohta hakoa nenäänne, ett'eivät nuot koirankuonoiset haistaisi täällä nuoria neitosia olevan!"

Tavallisen käsityksen mukaan olisi kalmukkien ennen sopinut pistää neulosia nenään. Mutta muorilla oli omat mielipiteensä, eikä hän siinä kauan viivytellyt, vaan pani heti paikalla keinonsa toimeen pistämällä tukkusen neulosia jokainoan nenään.

Oliko se nyt tämä keino, joka näytti voimansa, vai joku muu - sehän vaan lopuksi tuli että vaara meni ohitse kuin uhkaava ukkosenpilvi. Kello 5:den aikana iltapuolella kulki viimeinen kasakkaosasto ohitse, ja uskolliset vartijat, joita väliaikana oli runsaasti kestitetty ruualla ja juomalla, sanoivat jäähyväiset ja läksivät matkalle muiden muassa.

Edellisestä kertomuksesta sopii arvata että sinä päivänä hyvin monta kasakkasotniaa kulki pitäjän läpitse.

Kun nyt vaara oli ohitse mennyt, uskalsivat neitoset jättää asemansa huoneen ylisillä ja ilolla antautua tanssiin sekä muihin huvituksiin.

Kotopitäjän vieraat läksivät sitten kotiin, seuraavana päivänä taas tavan mukaan tullakseen juhlaa viettämään kaukaisempien vierasten kanssa, jotka olivat olleet yötä häätalossa, paremmassa rauhassa kuin ensimmäisenä hääpäivänä.

 Joku Nordlundin tiedonantaja on tainnut kuulua morsiusneitojen joukkoon.

Häät keskellä Suomen sotaa (1/2)

Kun miehittävä armeija vyöryy läpi maan, luulisi arjen ja elämän jotenkin häiriintyvän. Mutta kun katsoo esimerkiksi Euran vihittyjen listaa huomaa 29.3.1808 järjestetyt häät Isovaheessa, sulhasena "Auscultanten uti Höglofs Kongl.Åbo Hofrätt Herr Johan Hellenius" ja morsiamena "Jungfr. Sofia Fredrica Rikström". Aivan tavanomaisiksi ne eivät muodostuneet ja vuonna 1820 syntynyt Carl Ferdinand Nordlund kuuli häistä tarinoita jo lapsena, sillä sukulaisiaan oli ollut niissä vieraina. Kun hän vuosikymmeniä myöhemmin kirjoitti kuvauksen kirjaansa  Kuvaelmia menneitten aikojen eloista ja oloista (1885) elossa oli vielä häntä vanhempia muistajia.

Kirkonkirjoja Nordlund ei ilmeisesti tarkistanut ja sijoittaa tapahtuman talveen 1809, mutta kirkonkirjat ja sodan kulku sanovat toista. Olennaista näet oli, että iso joukko venäläistä ratsuväkeä siirtyi Turusta Pohjanmaalle ja ohitti näin Euran ennen Kokemäenjoen ylitystä. Isovaheen rustholli "oli tien varrella melkein puoli matkalla Kautuan rautatehtaan ja Vaanisten kartanon välillä".

Maaseuduilla oli ja on vieläkin tapana että häävieraat kokoontuvat puolipäivän aikana, jolloin ensin vihkiminen tapahtuu ja sitten juhlapäivälliset syödään. Tanssi alkaa hyvän aikaan iltapuolella. Ainoastaan ylkämies, joka oli maafiskali H., asuva Köyliön pitäjässä, oli hyväksi onneksi saapunut hääpaikalle edellisenä päivänä.

Noin kello 8 aikana aamulla saapui ensimmäinen kasakkaosasto paikalle. Siinä oli vaan 9 miestä upseeri johtajana. Kasakkajoukko ajoi pihaan ja otettiin suurimmalla nöyryydellä vastaan.

Isäntäväki ja maafiskali kutsuivat upseerin sisälle koristettuun saliin, ja täällä asetettiin hänen eteensä suurukseksi mitä talossa parhainta löytyi, muitten muassa emännän verratonta destillatum'ia ja kotopantua suomen olutta, joka oli voittanut suuren maineen ulkopuolella Suomen rajojakin. Semmoista suurusta upseeri varmaan ei ollut saanut maistaa moneen aikaan. Suuruksen päätettyä ei ollutkaan paljon destilatum'ia jälillä tuopin pullossa.

Upseeri koetti parastaan saada kanssapuhetta toimeen rauhoittaakseen pelästynyttä isäntäväkeä. Hänellä oli, niinkuin venäläisillä yleensä, tavatoin kyky esittää mielipiteensä, vaikka maan kieli oli hänelle tuntematoin.

Sillä aikaa kestittiin kasakat ylenpaltisesti renkituvassa ja hevoset saivat kauroja täydet vakalliset. Mutta sodan aikana ei sovi pitää pitkää suurusväliä. Kasakkain oli kiiruusti lähteminen ja upseeri käski maafiskalin, joka kantoi virkapukua, seurata häntä matkalle. Maafiskalin läsnäolo oli näet upseerille aivan tarpeellinen vihollisten maassa poistamaan kaikkia vastuksia ja olemaan välittäjänä sotaväen ja asujanten kesken.

Mikäs nyt oli tekeminen? Muuta keinoa ei ollut kuin vaan rukouskirjaan ryhtyä.

Upseeri oli kaikeksi onneksi hyvän suuruksen purtua aivan hellätunteinen. Oli kenties itsekin jättänyt onnellisen kodon tai lemmityn morsiamen Volgan rannoille sotaan lähtiessään. Kun hän nyt sai kuulla, että häät olivat pidettävät samana päivänä, käski hän morsiamen astua esiin nähdäksensä oliko asiassa perää.

Morsian astui sisään vaaleana vapisevana; upseeri tervehti häntä ystävällisesti ja sai ylkämiehen ja morsiamen vihdoin ymmärtämään, että heidän tuli hänen edessään suudella toisiaan, jott'ei hänen olisi syytä epäillä asian todenperäisyyttä.

Suutelotemppu tehtiinkin säännöllisesti ja upseeri, joka näytti oikein liikutetulta, peräytti käskynsä maafiskalille.

Upseeri sanoi nyt ystävälliset jäähyväiset isäntäväelle, yljälle ja morsiamele, otti hyvän piiskaryypyn ja teki vielä lähteissänsä semmoisen asetuksen, jota paitsi sinä päivänä todennäköisesti häitä ei olisi pidetty.

Pienestä joukostaan asetti hän, näet, kaksi kasakkaa koko päiväksi talon portille estämään kaikkia muita pihaan pääsemästä, kuin juhlapukuihin vaatetettuja häävieraita.

Tuskin oli upseeri joukkoineen päässyt matkalle, kun toinen osasto sisältävä 30 kasakkaa, pysähtyi portille, mutta kohta taas ratsasti eteenpäin sisään poikkeamatta. Yhtä suuria osastoja kuljeskeli sitten sivutse joka tunti aina iltaan asti vähintäkään häiriötä tekemättä talolle tai sen asujamile.

Edellisistä seikoista nähden sopii siis otaksua, että upseeri, joka oli asettanut vartiat portille, mahtoi ollut koko kasakkajoukon ylipäällikkö. Muuten hänen käskyjänsä ei olisi niin tarkasti seurattu.  

Vielä yhteenkasvaneista kaksosista

Viime kesänä vastaan tullut aihe ei ole jättänyt rauhaan.

1) Suhtautumisen varhaishistoriasta on voinut selvitä jotain ruotsalaisessa projektissa Utomordentliga kroppar i naturens utkant. Monster i svensk naturalhistoria, 1630-1830, mutta en saa tolkkua onko päättynyt vuonna 2012 vai edelleen käynnissä ja onko ilmestynyt tai ilmestymässä jotain. Jos tekisin tosissani, kysyisin tutkijalta eli Maja Bondestamilta.

2) Ruotsissa on ainakin viime aikoina ollut käynnissä debatti Göteborgin luonnonhistoriallisen museon ihmisjäännekokoelman tarkoituksellisesta tuhoamisesta. Näiden joukossa on lasipurkkiin ja formaliiniin säilötyt kaksoset vuodelta 1863. Liekö sattumaa, että Lunds universitets årsskriftin vuoden 1864 ensimmäisessä numerossa on artikkeli Om missfoster?

Nykyaikainen paikallislehti näki asialliseksi julkaista purkista kuvan, mutta ei kertonut "näytteen" taustasta enempää. Kuvia näin etsiessäni kesällä kirjastossa vanhoista ääketieteellisistä lehdistä tietoa ja osin juuri siksi luovuin ajatuksesta tarjota aiheesta esitystä 1800-luvun päiville. Tuli liian todelliseksi. Muistiinpanoni kirjastosta olen joko hukannut tai hävittänyt.

3) Ruotsalaisessa lääketieteellisessä lehdessä Hygeia on tapaus vuodelta 1873 ja moderni Läkartidningen on kertonut tapauksesta vuonna 1847. Axel Jäderholmin artikkelissa Om de Siamesiske tvillingarna och andra dubbelbildningar af menniskor (Tidskrift för antropologi och kulturhistoria utgifven av Antropologiska sällskapet i Stockholm 1 (1873)) vilahtaa tapaus Göteborgista ja yksi kuvitus perustuu Karolinska institutetin näytteeseen

Kesällä tekemäni haut ruotsalaisissa digitoiduissa sanomalehdissä tuottivat nollatuloksen, mutta en suuremmalti yllättynyt kun (jo) kaksi tuli  vastaan järjestelmällisessä läpiluvussa.

Posttidningar 12.2.1733

Posttidningar 21.7.1755

Ainakin jälkimmäiselle tehtiin ruumiinavaus ja oli 6 hopeaäyrillä nähtävissä Tukholmassa.

Posttidningar 14.8.1755

4) Aiemmissa täydennysosissa totesin, että Juha Vuorela oli löytänyt yhden tapauksen Rautalammilta helmikuulta 1794. SukuForumilla T. Kukkonen jakoi havainnon Viipurin maaseurakunnan haudatuista vuodelta 1812:

5) Tuorein esimerkki suhtautumisesta tuli vastaan Ylioppilaslehdessä 7/1916, jossa nuorten tutkijoiden henkilöhaastattelujen sarjassa oli vuorossa Yrjö Kajava.

— Luetko Sinä kolmea neljää opusta yht'aikaa, ihmettelin sisään astuessani.
— »Ihmisen anatomiasta» hankitaan uutta painosta. Täytyy sitä varten seurailla hiukan asioita.
— Suunnitteletko mitään uutta suomenkielistä — noin suurempaa.
— Aina jotain. Mutta ei puhuta niistä vielä. Olin ymmärtävinäni, että olisin jonkinmoisen haastattelun uhri. Tahtooko Ylioppilaslehti nyt tietää jotain ylilukuisista nisistä?
— Ei puhuta »haastattelusta». Pöristään vain muuten. Voi jeeveli, tämäpäs on laite!
Hyppysiini oli ilmestynyt kuva sikiöstä, jolla oli kaksi päätä.
— Se on äskettäin syntynyt täällä laitoksella. Sydän toimi ennen synnytyksen, mutta piti panna kahteen palaseen, jotta äiti pelastuisi. Tuollainen se on sivulta — ja tuollainen takaa —. Jos haluat nähdä, mitä ihmiskunta tällä alalla on produseerannut niin - - - Jaa, tässä on myöskin täällä syntynyt sikiö, jolla on samoin kaksi päätä, toinen vain hiukan omituisessa paikassa — selän alapäässä. Nimittäin ei vain tavallinen loppupää, vaan oikea pään puolikas, jossa on korva, silmä ja suun aihe. Jos silmäilet tuota opusta, niin löydät monenlaisia.