Jälkikirjoitus maakunta-arkistokäynnistä

Tiistaista on jo paljon aikaa, joten ennenkuin unohdan... Taannoisella kertauskurssillani törmäsin mainintaan kruununvoudin arkistojen erinomaisuudesta. Ennen Turkuun lähtöä vilaisin myös Salmisen Kokemäen ja Harjavallan historian lähteistöä maakunta-arkiston osalta ja bongasin siellä Loimaan kihlakunnan kruununvoudin arkiston.

Koska Kokemäki vaihtoi kihlakuntaa tutustuin sekä Ulvilan että Loimaan kihlakuntien luetteloihin. Molemmissa näytti olevan monipuolista aineistoa ja jos olisin Hohenthal-selvitystä tehdessäni vaivautunut reissulle Vaasaan olisin varmaan vastaavasta arkistosta löytänyt vastauksen esim. kestikievarikysymykseeni.

Verkossa törmäsin Ilpo Kojolan sivustoon, jossa Kala- ja Pyhäjokilaaksojen kruununtilojen selvittelyssä on hyödynnetty kruununvoudin arkistoja.

Siirtolaisnuorukainen Elmer Ronkainen ja isä Elias

Selailin ancestry.com:sta kongressin kirjaston valokuvakokoelmaa, jonka kuvat ovat vapaasti käytettävissä. Löytyi muutamia suomalaissyntyisten valokuvia, mutta useimpia en saanut yhdistettyä muihin tietoihin. Poikkeuksena tämä nuorimies:

Kuva on vuodelta 1943. Sen yhteydessä kerrottiin, että Elmer Ronkainen oli kuvaa otettaessa maanviljelyskurssilla University of Wisconsinissa. Elmer oli ehtinyt jo olla töissä Northern Pacific Railroadilla. Hän ei ollut käynyt high schoolia, mutta oli kiinnostunut lukemisesta vaikka kotiaan lähin yleinen kirjasto oli 40 mailin päässä. Koti oli suomalaisyhteisössä Douglas Countyssa Wisconsinissa.

Näillä tiedoilla ei tuottanut ongelmia löytää Elmeriä vanhempineen vuoden 1930 väestönlaskennasta. Elmerin isä Elias (s. ~1891 Suomessa) oli tullut Brulen paikkakunnalle vuoden 1908 paikkeilla. Vuoden 1910 väestönlaskennassa hänet on merkitty sekatyöläiseksi, 1920 maanviljelijäksi ja 1930 maitotilalliseksi.


View Larger Map

Elias löysi vaimokseen Michiganissa 22.9.1905 syntyneen Hildan. He avioituivat 19.6.1920. Eliakselle ja Hildalle syntyi 7 lasta, joista Elmer (s. 26.8.1922) oli vanhin. Elmer osallistui 2. maailmansotaan. Hän kuoli 18.7.1965.

Elias Ronkainen oli kuollut sydänkohtaukseen 7.5.1943. Hänen vaimonsa Hilda kuoli 19.2.1993.

Lähteet:

• Väestonlaskenta 1910 (Census Place: Brule, Douglas, Wisconsin; Roll: T624_1707; Page: 5A; Enumeration District: 82; Image: 221.)
• Väestönlaskenta 1920 (Census Place: Brule, Douglas, Wisconsin; Roll: T625_1984; Page: 5A; Enumeration District: 56; Image: 668.)
• Väestönlaskenta 1930 (Census Place: Brule, Douglas, Wisconsin; Roll: 2569; Page: 2A; Enumeration District: 3; Image: 990.0.)
• Library of Congress Photo Collection, 1840-2000
• Elias Ronkaisen kuolinilmoitus (http://archiver.rootsweb.com/th/read/NEWSPAPER-ABSTRACTS/2007-11/1195767044)
• OneWorldTreeSM (http://trees.ancestry.com/owt/person.aspx?pid=123872061)
• Hautaustietoja (http://www.rootsweb.ancestry.com/~widougla/cemetery/everrest.htm)

Kauvatsan Kulkkilasta

Jo mainitsemassani Jokilaaksossa oli ilmoitus Kulkkilan koulutiellä -kirjan julkistamistilaisuudesta Kulkkilan koululla 30.3.2008 13:00 alkaen. (Myöhemmin kirjaa voi kysellä Matti Vähtäriltä ja Antti Prehtiltä.)

Kauvatsan kouluihin minulla ei ole erityisempää suhdetta, mutta käytyäni TMA:ssa tällä viikolla läpi lainhuutokortiston kauvatsalaisten esivanhempieni kotitalojen osalta muistin, että Vähtäri on Kulkkilassa. Ja Vähtäri taas on isoäitini isoisän kotitalo. Hänen isänsä muistokirjoituksessa (Satakunnan Sanomat 7.5.1911) todettiin mm. :

"Vuokramiehenä alotti Juho Vähtäri uransa, kunnes muutamien vuosien kuluttua otti haltuunsa syntymätalonsa, joka oli niin rappiolle joutunut ja siksi suuren velkataakan rasittama, ettei uskottu hänen voivan siinä toimeen tulla. Mutta hän maksoi kuitenkin velat ja saatti talon sellaiseen kuntoon, että Keisarillinen Suomen Talousseurakin hänelle antoi hopeamitalinsa hyvästä talonpidosta ja kansalaiskunnollisuudesta."

Kauvatsa edustaa 1/8 osaa juuristani ja olen ne sukututkimuksen alkuvaiheissa tutkinut 1700-luvulle rippikirjoilla ja hutkinut Suur-Huittisten historiassa julkaistuilla isäntäluetteloilla taaksepäinkin. Tulokset eivät ole parhaillaan käsillä, mutta onneksi on Iso-Iivarin luettelot, jotka kertovat, ettei Vähtärin isäntien ketju jatku kuin 100 vuotta taaksepäin. Ei siis niihin aikoihin jolloin Kulkkila oli yhtä taloa (Kulkki ja Vähtäri halottu 1657). Maakirjakartassa vuodelta 1646 näkyy vain yksi talo:

Kulkkilasta tuli siis puhe ja tuli todettua, etten tiennyt missä se oli. Tämä johti kartan tutkiskeluun ja siiten autolla kotiseuturetkeen koko Sääksjärven ympäri kolmen sukupolven voimin. Kevään runsaat vedet tekivät Sääksjärvestä laskevat joet komeiksi ja kuvaamisen arvoisiksi (?). Alla video Piilijoen sillalta:





Video014 from http://kaisa667.vox.com/

Vuoden sukukirjasta jälkijättöisesti

Vuoden 2007 sukukirjavalinnat julkistettiin jo pari viikkoa sitten. Raadin perustelut painottivat henkilöhakemiston merkitystä, joten ei ollut ihme etteivät omat teokseni pärjänneet. SSS:n kirjastossa ehdin maanantaina vilaista voittajateosta, jota täytyy katsoa uudelleen jo siksi että henkilötauluissa vilahti tutunnäköisiä Asikkalan tiloja.

Keskiviikkoaamuna kun odottelein Åbo Akademin kirjastossa käsikirjoitusarkiston aukeamista, huomasin hyllyssä kunniamaininnan saaneen Juuret Luoma-aholla kirjan. Sitä selasi mielellään vaikka mieleen ei edes jäänyt millä paikkakunnalla Luoma-aho sijaitsi. Jälkeläisistä oli tehty kohtuumittaisia tekstejä ja valokuvia oli käytetty runsaasti. Kirjan laajuus oli periaatteessa sama kuin paljon pienemmän Forsby-kirjani, erona se että minä en käsitellyt 1900-luvulla syntyneitä jälkeläisiä oikeastaan ollenkaan. Ei ollut erityisempää kiinnostusta kerätä tietoja eikä pyytää julkaisulupia.

Mistä päästään "sukukirjan" määritelmään. Eräässä raadin perustelussa todetaan "Kirja ei täytä raadin kriteerejä varsinaiselle sukukirjalle". Kyseistä kunniamaininnan saanutta kirjaa en ehtinyt avata, joten en tiedä sen rakenteesta mitään. Katsomieni kirjojen perusteella "varsinainen sukukirja" sisältää runsaasti (enemmän kuin puolet sisällöstä?) sukutauluja. Itseäni jälkeläisten kokoaminen ei ole toistaiseksi kiinnostanut, joten olenkohan tehnyt missään vaiheessa sukututkimustakaan? Nykyään toki tutkimukseni on enemmän henkilöhistoriaa kuin sukututkimusta.

Närpiöstä

Katselin eilen tuoree(hko)n kotimaisen filmin Colorado Avenue. Koko juttu oli tietysti fiktiota paikkakuntaa myöten, mutta ihan kivaa ajankuvaa 1900-luvun alusta siinä taas sai. Filmi perustuu Lars Sundin kirjoihin ja hän kertoo, että esikuvana on ollut Närpiön seutu. Mistä sain luontevan syyn (tai aasinsillan) etsiä Närpiön suku- ja paikallistutkimuslinkkejä.

Karl-Olof Reinlundin (joka aikanaan tutki puolestani omat, hennot Närpiöjuureni) sivuilta löytyy:

• Rekonstruoidut kastettujen luettelot 1780-1797
• Perukirjahakemisto 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun puoliväliin
• Henkilöhakemistot Pellas-Qwick-Söderback sukukirjoihin
• Sotilasluettelon Närpiön komppaniasta

Etelä-Pohjanmaan sivustolta löytyy

• Puumerkkejä Närpiöstä
• Tietoja talonpoikaispurjehuksesta Närpiöstä Tukholmaan 1541-1608
• Tietoja Närpiön talonpoikaispurjehuksesta 1300-luvulta 1900-luvulle

Åbo Akademin Etnologisen instituutin digitoiduista aineistoista löytyy (syöttämällä vapaatekstihakusanaksi Närpes) karttapiirroksia vuosilta 1929-30.

Närpiön sukututkijat toimivat kotiseutuyhdistyksen jaostona.

(Pohjanmaasta yleisemmin kiinnostuneet voivat lukea verkosta Pohjanmaan museon julkaisun Tuhat vuotta Pohjanmaalla.)

Linkitystä

• Siinä missä Suomessa tuskaillaan ruotsinkielisten kirkonkirjojen kanssa Puolassa kirjanpitoa tehtiin neljällä kielellä. Tästä ja muusta nimiasiasta kirjoittaa Stephen J. Danko blogissaan.
• Agricola-forumilla kerrotiin evakkotarinoista verkossa.
• Finngen-listalla kerrottiin Amerikan siirtolaisten elämästä kertovasta filmistä Finnish American Lives osoitteessa http://www.folkstreams.net/pub/FilmPage.php?title=35 . Sivu ei auennut minulle, mutta kehuvia kommentteja esitettiin listalla, joten jostain päin pitäisi ainakin onnistua.
• Alankomaiden sukututkimusseurassa on lähemmäs 10 000 jäsentä ja paikallisen radion mukaan on Euroopan suurimpia. Mitenkähän kävisi jos a) olisi luotettavia lukuja joka maasta ja b) suhteutettaisiin väkilukuun?
• Digitoituja sanomalehtiä on USA:ssa vähän siellä sun täällä, useimmiten maksun takana. Vaihteeksi löytyi ilmainen valikoima, tosin sekä ajallisesti että alueellisesti rajattu. New York Tribunesta opin, että (vuonna 1909) Finnish women vote much and flirt little - Suomalaiset naiset äänestävät paljon ja flirttaavat vähän. (Alla oleva kuva samasta artikkelista)

Satakunnan nimistöstä

Kuorilehdon Markku mainitsi maanantaisen hallituksen kokouksen jälkeen kuullensa, että oli ilmestynyt kirja Satakuntalaisesta nimistöstä. Verkkosivuilta en löydä siitä tietoa, mutta torstaina ilmestyneen Jokilaakson (Kokemäen yms. paikallislehti) mukaan:

"Satakunnan Historiallinen seura kokosi keväällä 2006 joukon Suomen parhaita paikannimiasiantuntijoita alustamaan ja keskustelemaan Satakunnan vanhoista paikannimistä.

Tarkastelun kohteina olivat omaperäisten suomalaisnimien lisäksi saamelaisperäiset ja eri-ikäiset germaanisperäiset nimet.

Alustusten pohjalta laaditut tekstit julkaistan nyt kirjana, jolle seminaarin mukaan on annettu nimi Sata sanan juurta. Satakunnan vanhaa paikannimistöä. "

Satakunnan Historiallisen Seuran www-sivu oli ennen Cedercreutzin museon
sivustolla, mutta hakukoneen tarjoama linkki ei enää toiminut. Kotuksen sivulta löytyy tieto, että nimijulkaisu on 25 osa sarjassa Satakunta - kotiseutututkimusia.

Aikanaan pidetystä seminaarista löytyy verkosta runsaasti jälkiä, joiden mukaan kahden päivän aikana kuultiin:

• Professori Unto Salo: Satakunnan asuttaminen – esihistoriallinen aika ja historiallisen ajan alku
• Professori Jorma Koivulehto: Kriittisiä havaintoja paikannimitutkimuksesta
• Professori Eero Kiviniemi: Ajatuksia paikannimilevikkien taustoista erityisesti Satakuntaa ajatellen
• Professori Ritva-Liisa Pitkänen: Suomalais-ruotsalaiset paikannimikosketukset läntisessä Satakunnassa
• Tutkija Ante Aikio: Saamelaisajan paikannimistö Satakunnassa
• Professori Päivi Rintala: Eräs esihistoriallinen nimivartalo Satakunnan paikannimissä
• Dosentti Heikki Rantatupa: 1600- ja 1700-luvun kartat paikannimitutkimuksen lähteenä
• Prof. Aimo Hakanen: Omaa ja vierasta. Havaintoja eräistä Keski-Satakunnan vanhoista paikannimistä
• Prof. Unto Salo: Rautakautisia kalmistonimiä Satakunnassa
• Fil.lis. Jouko Jaakkola: Nokia sanana ja paikannimenä

Suomen talousseuran arkisto

Taisi olla viime viikon SSS:n kirjastokäynnillä kun huomasin Suomen talousseuran arkistosta kertovat kirjat. Innostuin löydettyäni tietoa sekä maanviljelijöille annetuista palkinnoista että Kokemäenkartanon meijerikoulusta. Ei kun paikan päälle.

No, sitä ennen yritin jokseenkin täydellisellä haulla paikallistaa kirjastoa, jossa olisi vuosikertomussarja Finska Hushållningssällskapets handlingar. Pitäisi olla 1858 alkaen, mutta kirjastotietokannat tarjoavat numeroita vasta 1880-luvulta.

Toivossa on hyvä elää eli kuvittelin arkistosta löytyvän joko a) painettu sarja tai b) vastaavia tietoja siistissä ja helppokäyttöisessä muodossa. Ei ihan. Noin kolmessa tunnissa sain diaareista viitteet muutamaan tusinaan Knorringin kirjeeseen (ja siinä sivussa löysin viittaukset kahteen isoäitini isoisän kirjoittamaan kirjeeseen), mutta en saanut tolkkua siitä olivatko kirjeet arkistossa vai eivät. Henkilökunta oli ystävällistä, mutta ei tuntunut tietävän ao. arkistosta enempää. Åbo Akademin suojissa kun on niin paljon muutakin. Myös digitoituja aineistoja monipuolisesti.

Terveiset TMA:sta

Lähes koko aukioloaika tänään hurahti Turun maakunta-arkistossa. Lähdin kotoa vähän ennen viittä ja olin arkistolla vähän ennen yhdeksää. Työlistassa oli vähän mitä sattui: kortistojen hyödyntämistä, vanhojen muistiinpanojen täydentämistä ja uusiin arkistoihin tutustumista.

Uusi tuttavuus oli Kokemäen nimismiespiirin arkisto, josta otin käsittelyyn "muut luettelot". Löytyi

• Kuvaus Kokemäen tiloista vuodelta 1823, mukaanlukien viljelys- ja eläinmäärät. Koko pitäjässä oli 6 karakteerirakennusta (Kokemäenkartano, Säpilän säteri, Rudanko, Vitikkala, Pukkala ja pappila), Harjavallan puolella ei ainuttakaan.
• Myllyluettelo vuodelta 1847
• Ulkomaiset kävijät 1847-1851. Jokainen oli Ruotsista ja käymässä Kokemäen kartanossa.
• Kuljetusvelvollisuuden suorittajat 1885. Kuittauksia autenttisilla puumerkeillä, paljon nimiä.
• Paloviinan myyntilupien luettelo 1859-1865. Kärrättiin Poriin ja Pohjanmaalle.
• Luettelo veroitetuista koirista Kokemäen kunnassa vuonna 1914

Eli henkilöhistoriallisemman tutkimuksen tekijöille monipuolista aineistoa.

Tarttuva viesti

Kirjakaupasta löytyi viime viikolla Chip&Dan Heathin kirja Made to stick, jonka vinkit viestityksestä yritä saada mukaan sukututkimuksellisiin teksteihini. Kai.

Kirjan mukaan suurin este on viestijällä o9leva tieto, jota vastaanottajalla ei ole. Ei mikään suuri yllätys. Tämä mielessä pitäen optimaalisesti mukana pitäisi olla

1. oleellisuus
2. yllätyksellisyys
3. konkreettisuus
4. uskottavuus
5. tunteisiin vetoaminen
6. tarina