Kokemäeltä Amerikkaan, osa 37

Minnesotan Duluthissa täytti kesäkuussa 1917 kutsuntakorttia Kokemäellä 2.10.1890 syntynyt Frans Mikkel Suominen. Hän ilmoitti olevansa naimaton ja elättävänsä rampautunutta veljeä. Itsellään oli myös vammautunut oikea jalka.

New Yorkin satamaan saapui 3.8.1920 Kokemäellä syntynyt 23-vuotias Alisa Suominen, jolta oli Kokemäelle jäänyt äiti Wilhelmina Mäkelä. Alisa oli matkalla aviomiehensä Frank Suomisen luo Duluth, Minnesotaan. Sama Frans/Frank?

Fransin veli Kalle Walfrid (s. 10.10.1887) täytti kutsuntakorttinsa Wisconsinin Madisonissa. Hän oli saapunut maahan vuotta aiemmin. Vuoden 1920 väestönlaskennassa oikean ikäinen Kalle Suominen löytyy New Yorkin Brooklynista. Tämä sopii siihen, että sisar Aliisa (s. 10.7.1897) saapuessaan New Yorkin satamaan 4.10.1926 Göteborgista lähteneellä Gripsholm-laivalla, ilmoittaa vastaanottajaksi Kalle veljen New Yorkissa. Aliisa on naimaton ja ollut vuodet 1920-1926 Chigacossa.

Kalle asuu Brooklynin kaupungissa Connecticutissa vuoden 1930 väestölaskennan aikaan. Hän on kanafarmari ja mennyt vuoden 1923 paikkeilla naimisiin itseään 3 vuotta vanhemman Suomessa syntyneen Miinan kanssa. He asuvat saman kauntin alueella myös vuonna 1942, jolloin Kalle kirjataan vielä kutsuntakorttiin. Kalle kuoli 9.12.1961 Connecticutissa.

Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1891-1900 s. 883
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll 1675463; Draft Board: 3.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957(Year: 1920; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2807; Line: 14; .)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Brooklyn Assembly District 9, Kings, New York; Roll T625_1158; Page: 11A; Enumeration District: 534; Image: 978.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1926; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_3941; Line: 16; .)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Brooklyn, Windham, Connecticut; Roll 284; Page: 22A; Enumeration District: 2; Image: 683.0.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 (Roll WW2_2283753; Local board: Windham , Connecticut)
Connecticut Department of Health. Connecticut Death Index, 1949-2001

Vanhoja vitsejä

Suomettaresta 1860 otsikoituna Ikaalisista ihan tosia

Tuomari K... kamarinsa klasista katsellen näki nuoren miehen murheissansa kävelevän käräjä-kartanolla. Tuomari antoi palvelijansa kutsua hänen sisään ja kysyi: "mitä sinä nuori mies suret?" "Kyllä on suruakin, vastasi mies, kun vaaditaan omalle valalle lapsen eläkkeestä." "Sillä muotoa olet syypää." "En ole, mutta kun puhdistus-vala pidetään suurena häpiänä ja ilman sitä sanotaan mies sen tehtyä olevan kelvotoin; niin sepä juuri minua surettaa, kun en syytöinnä maksaisi eläkettä enkä menisi valalle." Tuomari K... kuin oli hyvin vilpas ja nerokas mies, tuumi asian hätä hätää, pani poika poloselle sanat suuhun ja käski ehtopuolella odottaa lakituvan porstuassa. Vähän aikaa istuttua, käski tuomari kutsua asianomaiset sisälle. Päällekanteen perästä kysyi tuomari: "no oletko sinä tämän lapsen isä?" "En suinkaan", vastasi poika. "Mutta kuka se sitte olisi?" uuteli tuomari. "Tuo lautamies Tasanen", vakuutti vastaaja. "Onko se tosi, Tasanen?" ärjäsi tuomari täyttä kurkkua. Tasanen, kun tavallisuutta myöten nukkui aina koko istunta ajan, hyppäsi laudalta ylös ja vastasi vanhan tapansa jälkeen: "se on totinen tosi!" Tasanen tuomittiin lapsen eläke maksamaan.

Matkustavainen tupaan tultuansa, ei nähnyt ketään puhe-kumppania, niin kysyi aikansa vietteeksi pieneltä, laattialla leikitsevältä pojalta: "lyökö tuo teidän kello?" Poika jatkoi häiritsemättä leikkiänsä ja vastasi "ei se pila vierasta lyö."

Gustaf Adolf Pettersson

Kauhavalaista Sutkia tutkiessani kuvioissa pyöri hämäläinen perhe, mutta niin marginaalisesti, ettei tullut mukaan käsikirjoitukseen. Joten esiteltäköön sitten tässä.

Wilhelm Petterson, joka 1817 Hämeenkyrössä sukunimellä Ringström "Glaskand", sittemmin Mäntsälässä (Sellinge Glasbruk) 1828 "Glasbruk Glasdrag", Mäntsälästä muuttotodistuksella 9.11.1829 Hollolaan, Hollolassa 1830 "Okerois Bertola Bd", 1832 "Bruks exp.", 1833&1835 "Glasmäst", muuttanut Pyhtäälle 16.1.1842?
Vaimo Anna Caisa Nord s. ~1794 Ruotsi
Lapset:

• Wilhelmina Pettersson, s. 1814 [avioliitto 2.7.1832 Hollola: Gustaf Ericsson Palander, joka Okeroisten Sippolan talollinen]
• Maija Sofia s. 22.8.1817 Hämeenkyrö
• Sofia Mathilda Pettersson, s. 15.11.1825/26 [avioliitto Johan Adolf Johansson Ylösjoki, joka torppari Orimattilan Rautamäen/Niemen kylässä, poika Alfred Petterson tai Sundberg k. 13.9.1869 Orimattila]
• Maria Alexina s. 29.3.1828 Mäntsälä
• Alexina Dorothea s. 15.12.1830 Hollola
• Olof Alfred s. 10.2.1833 Hollola
• Maria Amanda s. 13.2.1835 Hollola
• Gustaf Adolf, s. 30.5.1839 Hollola [avioliitto: Kristiina Vilhelmina Svensson]

Lapsista joutui rikoksen tielle ainakin tytär Sofia Mathilda miehensä kanssa, mutta hetkellisesti kuuluisimmaksi nousi Gustaf Adolf. Hän oli päätynyt Haukiputaalle talolliseksi. Paikallinen pappi todisti Gustafista: "siveydellisessä suhteessa ei hän tällä paikalla ole hyvin tullut tunnetuksi, vaikka laillisesti ei hänen mainettansa vastaan mitään ole ilmoitettu".

Gustaf tuomittiin Jyväskylän raastuvanoikeudessa 22.2.1864 taskuvarkaudesta saamaan 40 paria raippoja. Vaasan hovioikeuden vahvistettua päätös 5.4. Pettersson kärsi raipat 8.7. ja julkisen kirkkorangaistuksen 10.7. ja päästettiin sitten vapaaksi.

Vuonna 1865 raportoitiin: "Asia on lyhykäisesti seuraava: Talonpoika Kaarle Pietilä Tursolan kylästä Sahalahden pitäjässä sattui viimis tammikuun 10 p. iltapuolella (markkinan aikana) trahtörilesken Anna Lindstedtin tykönä yhteen, paitsi muita, Gustaf Adolf Petterssonin kanssa, joka sanoi olevansa kotoisin Haukiputaan kappelista Oulun läänissä. Pettersson joka näkyy olevan hyvin sukkela ja reipas mies, tarjosi Pietilälle ja muille vieraille viiniä ja pyysi läsnä olevia paineskelemaan kanssansa, jossa tilaisuudessa hän myös syleili Pietilää ja, Pietilän sanojen mukaan, avasi napit hänen liivistänsä, jonka sisäpuolella plakkarissa Pietilällä oli lompuuki..." "Pettersson lähti pois ja Pietilä sanoo menneensä jälestäpäin kaupungin kestikievaritaloon ja siellä porstuassa tavanneensa Petterssonin, joka tuli huoneesta ulos ja teeskellessään kovin juopuneeksi oli lyönyt kätensä ympäri Pietilän kaulan ja vetänyt hänen päällensä ja kohta sen jälkeen juossut tiehensä. Pietilä havaitsi kohta lompuukinsa kadonneeksi..." "Lompuukinsa sai Pietilä takasin tyhjänä keskievarin palkkapiialta Wilhelmina Isakintyttäreltä, joka sen seuraavana aamuna oli löytänyt keskievarin portaalta. Samassa ilmoitettiin myös että Pettersson keskievarissa mainittuna iltana oli piippunsa sytyttänyt 20 markan setelillä... "

Hämeenlinnan raastuvanoikeus päätti asian käsittelyn 24.4.1865 ja totesi Gustafin syylliseksi taskuvarkauteen. Tuomiota ei määrätty, sillä Gustafilla oli selviteltäviä asioita myös Oulun kämnerinoikeudessa. Syyskuussa voitiin sanomalehdessä raportoida "Maanantaina oli täällä erinomainen kansahuvi, joka iloksi ei kuitenkaan moneen vuoteen ole ollut tarjona. Asia oli se että taskuvaras Gustaf Adolf Pettersson silloin seisoi pilkkapaalun edessä kaularaudasta torilla. Hän oli toisen kerran taskuvarkaudesta tuomittu tähän rangaistukseen, jonka jälkeen hän vietiin ykspuiseen saunaan." Eli ruoskittavaksi.

Kaksi vuotta myöhemmin Hämäläisessä: "Täkäläinen läänin vankius ja oikasulaitos ovat tähän aikaan saaneet lisäyksiä väkiluvuissa. Kuuluisin niistä on näillä seuduin lavialta tunnettu Gustaa Adolf Pettersson..." "Näinä aikoina on hän tavallansa kulkenut Hämeenlinnan, Heinolan, Lovisan, Haminan ja Turun markkinoilla, oleskellut Sippolan talossa Okeroisten kylässä Hollolassa, jonka isäntä on naitu hänen sisarensa Wilhelmina Palanderin kanssa. Pettersonin vaimo, Kristina Wilhelmina Svensson, on arvattavasti miehensä uskollinen toveri sekä markkinoilla että linnassa. Ylpiästi vastaa Pettersson että hän markkinoilla on tehnyt "affäria". Heinolassa olivat mainitut naiset usiasti muuttaneet hahmujansa, ollen väkistäin kauniisti ja sievästi puetettuja "parempia" naisihmisiä pitkissä häntäisissä hienoissa hameissa, yhtäkkiä taas tavallisissa talonpoikaisissa vaatteissa. Pettersson itse oli myös näyttänyt että hänen elämänsä sääntö on "leben und leben laten"; rahaa oli hän kylvänyt ympäriinsä; niin on hän aina tehnyt; Hämeenlinnalaiset ehkä muistavat kuinka hän, rahaa varastettuaan, kohta meni kaupungin keskievariin, tarjosi champanjaa sekä sytytti piippunsa 20 markan setelillä. Rahaa näytti hän siinäkin että hollolassa Okeroisten kylässä teki talon kauppaa, josta kyläläiset arvattavasti pelästyivät kun olisivat saaneet sen veitikan oikein asuttuneeksi paikalla; hinnaksi oli hän luvannut 1 600 markkaa."

Lähteet:
Hämäläinen 28.04.1865, 29.09.1865, 24.10.1867
Hiski
Hollolan rippikirja 1829-39 s. 305, 332, 338, 340, 1840-50 s. 333, 339, 365

Lars Hordeel digitoituna

Nimimerkki Benedictus totesi SukuForumilla Kokemäen Ylistaron Horelliin liittyen "Googlaamalla ei löydy kuin runsas määrä tietoa Lars Hordeelista Juhanan vaimon puolisosta." Mistä inspiroiduin tarkistamaan minkälaisia osumia tulee GoogleBooksin puolelta 1500-luvulla eläneestä miehestä:

Swea och Götha Höfdinga-Minne, Volume 2 (1835):



DelaGardiska archivet, eller Handlingar ur Grefl. DelaGardiska ..., Volume 5 (1834)

s. 193



s. 236



s. 237



Osumia myös Kansalliskirjaston digitaalisoiduista aikakauslehdistä: Suomi-lehden osaan 2 (1864) ja 1 (1862), jossa on Lindströmin Kokemäen pitäjäkuvaus.

Mitä tulee Ylistaron Horelliin niin Suvanto toteaa Satakunnan henkilötiedostossa:

Vuoden 1589 tarkastusmaakirja (VA 2401a) s. 102: Lasse Henriksson till Växiö omisti Ylistarossa 16 äyrin tilan, joka oli hänellä isän perintöä. Se oli nyt rälssiä (Lauri oli aateloitu 1576, ja hän nimitti itseään pääkartanonsa Kangasalan Vääksyn mukaan).

Ja tästä eteenpäin (minulle Forsbystä tuttua rataa): Anna Hordeel (Hans Boije)-> Margareta Boije (Arvid Forbus). Mutta sitten Lindströmin keräämien tietojen mukaan Boijen perintöomaisuutta kutsutaan vuonna 1653 Michel Hordelin säteriksi.

SAY:ssä 1654 - 1673 lukee vuoden 1664 ja Malmi+Horellin kohdalla "Berättas vara Matts Henderssons och Mich Hordel Säteri, som doch bör ransakas." Vuoden 1668 kohdalle merkitty puutarhurimestari Thomas viittaa siihen, että tilojen hallinta edelleen yhteydessä Kokemäenkartanoon. Kuin myös se, että SAY:ssä 1674-1693 puhutaan krevi Axelin [de la Gardie] säteristä. Sitten menee niin sotkuiseksi, että olen kiitollinen ettei minua kiinnosta mistä Horellin isännäksi saapuu vuonna 1686 Henrik Eriksson. Malmilla edelleen tuolloin lampuoteja. Ja vuosina 1688-90 maanmittaaja Olof Mört.

Mitta-asiaa

Kymmenjärjestelmässä syntyneenä ja kasvaneena englantilaisten ja amerikkalaisten rakkaus vanhoihin mittoihin on ollut mysteeri. Kirja-alesta poimittu Warwick Cairnsin About the size of it. The Common Sense Approach to Measuring Things lähes käännytti minut päinvastaisiin ajatuksiin.

Kymmenen on helppo ajatella, mutta on helpompaa jakaa nuora tai piiras 16 osaan kuin kymmeneeen. Puoliksi, puoliksi, puoliksi ja puoliksi. Kaksitoista osaakin syntyy näppärästi, sillä silmä osaa hahmottaa kolmannekset, muttei viidenneksiä.

Ympäri maailmaa (tosin kirjan esimerkeissä ei ollut esimerkkejä kuin Euroopasta, Kiinasta ja Japanista, hmmm...) pituudet ovat löytyneet tarvittavalla tarkkuudella peukalosta, kengänpohjasta, kyynärvarresta... Tästä eteenpäin ollaan enemmän määrittelykysymyksissä. En tiedä pitäisikö Cairnsin väite mitasta furlong ottaa tosissaan. Matka, jonka eläimet vetävät kyntöauraa ennenkuin tarvitsevat lepotauon? Ja acre, jota vastaa ranskalainen journal, on ala, jonka voi kyntää päivässä. (Työhön ja käytäntöön liittyi myös Ruotsissa ja Suomessa käytetty pinta-alayksikkö, tynnyrinala eli maa-ala, johon kylvettiin tynnyri viljaa.)

Mutta se mikä on totta on ettei kilogramma ole käytännöllinen mitta. Useimmissa esimerkeiksi valituissa järjestelmissä perusyksikkö on suunnilleen puolet kilosta. Jotain mitä voi käytännössä pitää kädessään.

Kolmessa viikossa aikaansaatua

Varsinaisen kirjaprojektin sivuun tuppaa kerta toisensa jälkeen tulemaan näitä "helppoja sivuprojekteja". Uusin idea ei ole vielä kolmea viikkoa vanha, mutta edistynyt jonkin verran kannustavan s-postivaihtotoverin avustuksella. Hänelle kirjoitin 2.3.2010:

Eilen "erehdyin" osallistumaan as. oy. hallituksen kokoukseen, jossa sain "loistavan" idean. Parin vuoden päästä sata vuotta täyttävä talomme "ansaitsisi" historiikin. Ei kyllä ole juuri mitään sisältöideoita eli siitä voisi tulla toistaiseksi ohuin teokseni - pohjanoteeraus on tällä hetkellä 95 sivua henkilöhakemistolla ja runsaalla kuvituksella varustettuna. ...Haa, kaupunkiosakirjan välistä löytyi vuosia sitten tekemäni henkikirjamuistiinpanot. Entisiin asukkaisiin kuuluu mm. entinen senaattori ja hammaslääkäri nimeltä Tigerstedt... Satutko tietämään miltä suunnalta voisi hakea ~1915 konkurssipesästä tietoa?

Saamaani vastaukseen vastauksena 4.3.2010:

Kiitos vinkeistä. HKA:n osoitekortisto oli jo valmiiksi mielessä, vihdoinkin sitä pääsisi hyödyntämään. Kevätlomaan on enää vajaa kuukausi eli täytyy näitä virka-aikana-vaan auki paikkoja alkaa miettimään. Helsingin seurakunnan keskusrekisteri kuuluu sarjaan. Ja Helsingin kaupungin kuva-arkisto.

Hammaslääkäri Tigerstedt oli Severin Gustaf s. 1882 (oliko hänessä jotain erityistä?), ent senaattori Eeli Samuli Sario/Savio (en saa muistiinpanoista selvää) s. 1874 ja tittelien perusteella moni muukin 1915&1920 asukas löydettävissä matrikkeleista yms. Etunimiensä johdosta ekaan Google-testaukseen otettu Urho Vilpitön Konstantin Toivola löytyi Wikipediasta. Eli ei ihan toivoton alku. (Varsinkin kun ottaa huomioon, ettei talossa ole kuin 17 asuntoa. Idea: viehättävä pieni graafi asukasluvuista eri vuosina. Tänä päivänä yhdessäkään asunnossa ei ole enempää kuin kaksi aikuista plus sylilapsi ja varsin moni asuu yksin. Kenelläkään ei tietääkseni kotona asuvaa piikaa, joita näkyi ed. main. henkikirjoissa.) (Sodan jälkeinen asuntopula ehkä myös tuottanut valvonta tms. paperia.)

Rakennuksen omisti 1915 konkurssipesä (konkurssi toivottavasti haettu Helsingissä!), 1920 taloyhtiö, josta tuli jossain vaiheessa KOP:n työsuhdeasuntola ja sitten uudestaan 1990-luvulla As. Oy. Muutokset herättävät toivoa siitä, että jotain mielenkiintoista olisi jossain arkistossa. Vain kokeilemalla saa tietää ja tekemällä oppii. Parasta aloittaa rakennusvuoden tarkistuksella, että saan oikean deadlinen. Ja tietenkin tutustumalla helsinkiläisistä taloyhtiöistä jo tehtyihin kirjoihin. Lähdeluetteloineen.

9.3.2010 kirjoitin päivityksenä:

Kyseinen projekti ei viikossa ole päässyt lähtökuopastaan. (Mihin lie aika kulunut?) Olen palauttanut mieleen arkkitehdin nimen (Vilho Penttilä, murhattiin 1918). Lähettänyt henkikirjoista tiedustelun KA:han ja saanut eilisellä käynnillä lisälähdevinkkejä. Kantanut muutaman tähän liittyvän kirjan kirjastosta (koko saldo 29 + pari muista kirjastoista = tilanne ei ole hallinnassa). Eilisillan googlaus viittaa siihen, että konkurssiin menneen rakennuttajan (?) arkisto (6,1 hyllymetriä) on ELKA:ssa. Lienee parasta laittaa kysely ennenkuin hyppää Mikkelin junaan.

12.3.2010 Kansallisarkiston vierailun päätteksi:

Terveiset vielä KA:sta. Talohistoriikista tuli kuolemantylsä projekti. Rakennus on KOP:n omistuksessa noin vuodesta 1920 ja vuoden 1934 henkikirjassa oli [aloita toisto] pankkivirkailija, pankkivirkamies ja pankinjohtaja [palaa toiston alkuun]. Ei voi edes sanoa "lapsineen", sillä ilmeisesti perheitä asui vain kolmessa suurimmassa asunnossa.

14.3.2010 luettelin "aikaansaannoksia":

ELKAsta saatu nopea ja positiivinen vastaus - ja Mikkelin sijainti tarkistettu kartasta. Nordean arkistonhoitajalta myös ystävällinen vastaus, hän katsastaa heidän aineistonsa ensi viikon lopussa. Kuusitoista talohistoriikkia selattu ideoiden kartuttamiseksi. KA:n päivystäjän vinkkaamaa kirjaa Mistä tietoa rakennusten historiasta? tavattu. Viisi henkikirjaa noin 70:stä potentiaalisesta kirjattu. Löydetty yksi näyttelijä (ilmeisesti pankkivirkailijan äiti) sekä yksi kirjailijaksi myöhemmin ryhtynyt pankkivirkamies, jonka 1700-luvulle sijoitettu nuortenkirja varattu kirjastosta.

Minkä lisäksi olin tarkistanut KA:ssa Tarmo-vakuutuskirjat - ilman tulosta. Ja luonnostellut kirjan sisällysluettelon. Mutta en kirjoittanut sanaakaan...

Genoksesta

Lauantaisella Kansalliskirjasto-käynnillä näin Genoksen 4/2009. Siinä oli Tapio Vähäkankaan artikkeli Jägerhorneista, ei kylläkään mitään apua niihin sukupolviin, joiden kanssa olen itse viimeksi tuskaillut. Toropaisen Turun tuomiokirjapoiminnatkaan eivät tällä kertaa tarjonneet minulle oleellista. Mutta helmiä on ollut ennen ja tullee tulevaisuudessakin.

Ulla Koskinen ja Virpi Nissilä olivat jälleen saaneet tuomiokirjoista lisäsukulaissuhteita Kokemäen lähistölle, tällä kertaa Harjavallan Torttilan Keisariin. Aikaisempiin sukupolviin kuin niihin, joita löysin Tuokosta sekä SAY:stä ja aikaisempiin kuin ovat Limnell-suvun jälkeläisten ongelmana. Ja SukuForumilla taas haettiin myöhäisempää tietoa Horellista.

Pääkirjoituksessaan Tiina Miettinen viittasi keskiajan materiaaliseen kulttuuriin. Tämä aasinsiltana alla Kustavi Grotenfeltin kirjasta Suomen historia uskonpuhdistuksen aikakaudella 1521-1617 s. 444-445 löytynyt pesänkirjoitusluettelo vuodelta 1530 kihlakunnan tuomarin Antti Slatten lesken, Margaretan, jälkeen (Pohjan Brödtorpin kartano, alkuperäinen FMU 6557). Lyhyempiäkin on nähty.

"kultasormus 4 helmen ja yksisarvisen kuvan kanssa; toinen kultasormus 3 helmen kanssa; vielä 2 kultasormusta; 4 hopeatuoppia; 3 hopeamaljaa; 2 hopeavyötä, toinen kullattu, toinen valkoinen; kaulanauha kuvataulusen kanssa; seppele; vähäiset vitjat; 3 hopealusikkaa; 5 rintahakaset; korlunauha; musta "agada"-nauha 8 hopeapalkimen kanssa; 100 markkaa puhdasta rahaa; 1 Emekan kultaraha; 2 Hoornin kultarahaa; vielä musta leideniläinen hame puolikuluneen ketunnahka-vuorin kanssa; hame vähäisten solkien kanssa; ruskea leideniläinen hame oravannahka-vuorin kanssa; leveä musta leideniläinen hame uuden ovarannahka-vuorin kanssa; musta kaksinkertainen leideniläinen hame; sininen silkki(?)-hame; englantilainen polstari; 5 penkkipatjaa; 4 päänalus-patjasta; koristettu penkkityyny; 2 kudottua penkkityynyä; 3 venäläistä punanahka-penkkityynyä; vielä 3 uudet sänkyvaatteet; 1 puolikuluneet sänkyvaatteet; 5 uutta vaippaa ja 7 vanhaa vaippaa; 1 uusi tapetti; 2 vanhaa tapettia; 2 nahkalakanaa; 3 uutta ryijyä ja 2 puolikulunutta; 6 paria lakanoita; 3 pään-alusta; sudennahkavällyt, sinisellä Naardenin kankaalla päällystetyt; puolikuluneet sinisellä Naardenin kankaalla päällystetyt karhuntaljavällyt; 3 nahkaiset; 2 sinistä kultanahka-tyynystä ja 1 vanha; vielä 6 koristettua liinaa; 3 pöytäliinaa; 13 kudottua, sinisellä ja punaisella ommeltua pyyhinliinaa; 1 uusi uunivaate (?) ja 3 vanhaa; 2 mustat uutimet; vanhat siniset uutimet; 4 uutta pitsipeittoa (?); vanha kattovaate; 5 flaamilaista taulua; vielä 2 suurta pataa; 16 naulaa painava pata; 9 naulaa painava; 8 naulaa painava; 18 naulaa painava; 14 naulaa painava; 8 naulaa painava; 7 naulaa painava; tynnyrin suuruinen juomanpano-kattila; 1/2 tynnyrin suuruinen kattila; 18 naulan painoinen kattila; 8 naulan painoinen; 6 naulan painoinen poltinpannu; 1/2 leiviskän painoinen; vaskinen kattila; halstari; 6 paria kattilakoukkuja; 2 1/2 leiviskää tinakannuja ja -tuoppia; vielä 3 käsivatia, painavat 2 leiviskää; pesuvati; 3 maljaa; vihkivesi-astia; 2 kynttilänjalkaa, 8 piippua kummassakin; 2 muuta, 4 piippua kummassakin; vielä 2 vanhaa kynttilänjalkaa; vanha pesuvati; 8 kirvestä; 2 piilua; 4 näveriä; 11 viikatetta; 1 auranrauta; rautakanki; rautatuoli; mylly kaikkine tarpeineen; 10 sirppiä; 4 auranrautaa; vielä 6 paria härkiä; 1 pari nuoria härkiä; 21 lehmää; 1 sonni; 10 hiehoa; 28 lammasta; 20 karitsaa; 4 pukkia; 2 vuohta; 7 kiliä; 2 oritta; 3 tammaa; vielä 1 tamma; 8 arkkua; messuvaatteet ilman kalkkia; lakikirja; pari ahjonpalkeita; 2 isoa alaisinta ja 1 vähäinen; 4 vasaraa; 5 pihdit; atulat; vähäinen huhmar; 14 punaista lautasta; 4 karhuntaljaa; 5 silattua teräsjousta..."

Tilit sekaisin

Sveriges Släktförbund päivittää kivasti uutisia etusivulleen, mutta liian harvoin tulee niitä katsastettua. Siellä oli 2.3.2010 todettu:

Saknad tiondelängd hittad
Släktforskaren Christer Rosenbahr i Umeå har hittat en saknad tiondelängd och saköreslängd för Västerbottens fogderäkenskaper år 1599. Fyndet gjordes under Österbottens fogderäkenskaper i Finland. Källan finns att söka i finska arkivdatabasen VAKKA. (http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/EtuSivu.action) Enligt förteckningen i svenska riksarkivet för Västerbottens fogderäkenskaper år 1599 finns en anmärkning: "tiondelängder saknas". Den noteringen kan nu strykas! (2 mars)

Jättekiva-nice, mutta sitten seuraa jotain vielä mielenkiintoisempaa:

Så här hittar man materialet:
Börja med att välja språk. Klicka sedan på detaljerad sökning. Väl fogderäkenskaper i fältet ”arkivbildarklasser” och klicka på sök. Här klickar man på Voudintilit och därefter på "Pohjanmaan voutikuntien tilejä". Sedan på "serier" och "Asiakirjat". och till sista klickar man på "4816a Länsipohjan kymmenysluettelo ja sakkoluettelo". Här finner man materialet i digitalarkivet tillgängligt och här finner man även mikrofilmnumret ES 837 för en beställning på biblioteket via finska riksarkivet.

Eli kyllä, Vakkaan on upotettu suoria linkkejä digitaaliarkistoon. Edelleenkään ei pysty hakemaan digitaaliarkistossa signumilla, mutta signumin (jos sattuu olemaan tarpeeksi merkkejä) voi työntää Vakkaan... josta ei myöskään saa ulos suoraan kyseistä tiliä. Mutta sain tulokseksi Oulun maakunta-arkistossa säilytettävästä Artturi H. Virkkusen kokoelmasta FRANS ARMAS LUUKON MUISTIINPANOVIHKOT, joissa M:4 Muistiinpanovihko, vuosien 1552 - 1599 asiat, jonka kuvaus alkaa: Muistiinpanot sisältävät tietoja asutuksesta. Lähteinä ovat Pohjanmaan voutikuntien tilikirjat vv. 1595 - 1599, jotka ovat alkuperäisinä Kansallisarkistossa tunnuksilla VA vol n:o 4809 - 4816a. ...

Onko todellakin olemassa ihmisiä, joiden mielestä arkistoluettelot ovat tylsiä?

SydänSatakunnasta luettua

Sääksjärven rannan vanhan tanssilavan paikalle suunnitellaan kesämökkitontteja. Pitäisköhän aloittaa säästösuunnitelma - mökki esi-isien maalla olisi kiva juttu. (Edellinen myytiin kyllä pois, kun ei ollut käyttöä.)

Ja Kirjan aiheena entisaikain rosvot ... tämäpä kuullostaa mielenkiintoiselta...

Museokamasta

Perjantain Vihreä lanka kertoi, että Helsingin museoiden suosio on romahtanut. Uskottava on, sillä jutussa ei anneta mitään faktaa muutoksen suuruudesta.

On haastateltu neljää museojohtajaa, jotka ovat aloittaneet tai aloittavat toimessaan tämän vuosipuoliskon aikana. Heiltä on kysytty tulevaisuuden eväitä, joista ensimmäiseksi nostetaan toiminnallisuus. Mihin minun on helppo yhtyä. Kun mietin vaikka tänne iät ja ajat sitten raportoimaani Maatalousmuseo Sarka -vierailua, kaikki positiivisesti muistamani elementit liittyvät kosketukseen tai liikkeeseen.

Kirjoitettuani kriittiseen sävyyn tänne muutamista museoista, todettakoon onnistuneen museokäynnin avaimet meikäläisen näkökulmasta:

• kohtuullinen sisäänpääsymaksu, joka on suhteessa museovierailun potentiaaliseen pituuteen
• näyttelyarkkitehtuuri, joka mahdollistaa koko museon kiertämisen ilman, että täytyy keskittyä siihen tuleeko koko museo kierrettyä
• jokaisesta esitetystä elementistä (esine, kuva, ääni) pitää olla helposti saatavilla tieto ajoituksesta ja alkuperästä
• mukana on mahdollisuuksien mukaan tietoa esineiden alkuperäisistä tai todennäköisistä käyttäjistä/omistajista tai paikkakunnista
• kaikki tekstit ovat virheettömiä ja populaarisesta tyylistä huolimatta asioita ei yksinkertaisteta liikaa
• tekstiä ei saa kuitenkaan olla sellaisia massoja, että jalat puutuvat (taustatietoa voi esittää myös muulla kuin tekstiblokilla. Esimerkki, Vapriikin Tammerkoski-näyttelyn sarjakuvat)
• esineitä on konkretisoitu asettamalla ne käyttötarkoituksensa mukaiseen ympäristöön tai tämä tuotu esille kuvalla tms. Eivät ole pelkästään rivissä vitriinissä siis.
• mielellään jotain toiminnallisuutta tai eri median käyttöä, joka pysäyttää kävijän museon läpikävelyn
• hyvä (persoonallinen) äänitetty opastus plussaa

Kalastettua

Jukka Kemppinen kirjoitti valokuvausliikkeessä saaduista sisustusideoista. Joita voi valokuvien lisäksi soveltaa karttoihin tai vaikkapa sukupuukaavioihin.

Kemppinen on myös arvioinut blogissaan Finlands svenska historia -sarjan kahta ensimmäistä osaa:

Teokset ovat hätkähdyttävän paljon parempi kuin vertailukohtina mieleen tulevat Suomen historiat. Villstrand on Åbo Akademin professori, tuskin nimeltä tunnettu Turun tuomiokirkon itäpuolella. Mutta koko joukkoa yhdistää ankara ja ahkera työskentely ensisijaislähteiden parissa ja hyvä ja ilmeikäs kieli.

Parhuusblogin Kultahattu on lukenut Seikko Eskolan kirjaa Historian kuolema ja kulttuurien taistelu.

Nimimerkki sjmors otsikoi "Ja taas tapitetaan tietokonepeliä historiantutkijan maanisella katseella" ja lopettaa "sattumalta on toinen niistä aikakausista, joista tiedän pikkuisen enemmän eli arvostan hartaasti jokaista oikein mennyttä yksityiskohtaa, enkä kuitenkaan tiedä niin paljon, että pienet epätarkkuudet haittaisivat liikaa." Tuttu tunne.

Nimimerkki Eipsi kirjoitti ruotsinkielisen otsikon alla englanniksi: "We went to Kansallisarkisto/Riksarkivet and did some research about our family. We were kind of amateurs, so we pretty much just learned how to use the machines and to find information. It was very interesting and quite hard also. There's so much to do if we start to do the research seriously. " Paikalla olleet ovat varmasti huomanneet kaksi nuorta, vähemmistön edustajia.

Lapin maakuntamuseo kerää erikoissivustolla kaikenlaista lisätietoa liittyen Iikka Paavalniemeen ja hänen kuviinsa. Pääosa Paavalniemen Rovaniemellä otetuista kuvista sijoittuu 1910–1920-luvuille.

Nimimerkki Kobalos raportoi käynnistään Männäisten ruukkialueella.

Sunnuntaiksi Suomesta kuva

Tukkitöitä 1920-luvulla. Kuva Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmasta.