Tigerstedtit Napparissa: Neiti Karlsson

Tigerstedtien kirjeissä ja viime viikon Torkkelin myynti-ilmoituksessa esiintyy neiti Hilda Sofia Karlsson, joka 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on ilmeisesti toiminut perheen Kokemäen yhteyshenkilönä. Hän oli muuttanut Nappariin vuonna 1896 ja on tunnistettavissa rippikirjasta luotettavasti.

Hilda Sofia oli syntynyt Kokemäen Äimälässä 8.11.1834 vanhempinaan entinen kauppias Berndt Otto Carlsson ja 29-vuotias Edla Lovisa von Delvig. Tähän pariskuntaan olin törmännyt muutamia vuosia sitten kauppiaiden "ajolähtöjen" yhteydessä. Hilda Sofian isän satuin huomaamaan myös etsintäkuulutettujen sakotettujen joukossa vuonna 1831. Ei sitten ollut joutunut lopullisesti häviksiin, vaan oli palannut paikkakunnalle.

Hilda Sofia oli vain 4-vuotias äitinsä kuollessa 19.2.1839. Berndt Otto Carlsson ehti mennä uudelleen naimisiin 23.1.1842 Kokemäellä 18-vuotiaan Amanda Sophia Pihlgrenin kanssa, mutta tämä jäi leskeksi jo 25.12.1845. Hilda sisaruksineen olivat tyhjän päällä?

• Berndt Victor s. 8.11.1828 Kokemäki
• Emelia Lovisa s. 25.1.1830 Kokemäki
• Ida Wilhelmina s. 20.4.1831 Kokemäki
• Axel Richard s. 9.3.1833 Kokemäki
• Hilda Sofia s. 8.11.1834 Kokemäki
• Knut Oscar s. 13.8.1836 Kokemäki
• Otto Julius s. 7.2.1838 Kokemäki k. 4.9.1839 Kokemäki
• Gust. Fredric  s. 11.2.1839 Kokemäki k. 21.2.1839 Kokemäki
• Amanda Malv: s. 11.1.1842 Kokemäki
• Otto Napoleon s. 19.4.1843 Kokemäki
• Aug. Gregorius s. 12.3.1845 Kokemäki k. 4.11.1850 Kokemäki

Useimmat sisaruksista on merkitty muuttaneiksi Raisioon tai Turkuun vuonna 1846. Puolangan hautausmaan esite (pdf) kertoo, että

lapsista Emilia Lovisa (s. 1830, v. 1852 Thauvón), Ida Wilhelmina (s. 20.4.1831, myöh. Sundborg), Hilda Sofia (s. 8.11.1834) ja upseeripojat Knut Oscar (1836-1906, luutnantti, neuvosmies) ja Gustaf Fredrik (s. 1839, kapteeni) päätyivät 1850-luvulla Ouluun. Ida Wilhelmina muutti v. 1857 Tornioon, jossa Johan Fredrik Thauvón oli ala-alkeiskoulun rehtorina, ja avioitui Oulusta v. 1856 muuttaneen kauppias Anders Sundborgin (s. 1829) kanssa.

Hilda Sofia jäi Kokemäelle, jossa hänet ottivat kasvatikseen kruununnimismies August Julius Sahlberg vaimoineen. Yhdessä pariskunnan ja heidän poikansa kanssa Hilda Sofia asui Äimälässä vuoteen 1861 ja sitten Kakkulaisten Hyytillä vuoteen 1877. Perheen pään kuoltua asuttiin uudestaan Äimälässä, josta leski, poika ja kasvattitytär muuttivat vuoden 1881 paikkeilla Kaarenojan Ala-Potilaan eli mummoni isovanhempien vuokralaisiksi!

Hilda Sofian kasvattiäiti kuoli vuonna 1882. Hilda Sofia ja kasvattiveljensä "kapteeni ja ritari" Gustaf Berndt Sahlberg (s. 1839) muuttivat Ala-Potilasta yhdessä Nappariin vuonna 1896.

Siellä hänelle ilmoitettiin Tigerstedtien aikeesta saapua Kokemäelle 1908. Hän otti vastaan tiedusteluja Torkkelin myynnistä syksyllä 1908. Hän lähti Rosina Gräsbeckin (o.s. Tigerstedt) kanssa ruotsinkieliseen jumalanpalvelukseen elokuussa 1909. Hilda Sofia ei asunut Napparin päärakennuksessa, sillä mainitaan käynti hänen luonaan, ja häneltä Nappariin tuodut viinimarjapensaat.

Keväällä 1912 Hilda Sofia raportoi Nappariin saapuvalle kapteeni Tigerstedtille rouva Gräsbeckin voinnista sekä rahan kulutuksesta. Maaliskuussa 1916 82-vuotiaan neidin mainitaan voivan hyvin. Luonaan asui venäläinen upseeri, tämän sotilaspalvelija ja kaksivuotias veljentyttärensä. Ilmeisesti sama tyttö (Maja Greta?) oli hoidossa vielä maaliskuussa 1917.

Lähteet:  
Kokemäen rippikirjat 1839-1846 s. 202, 230, 1847-1854 s. 231, 1855-1861 s.258, 456, 1862-1868 s. 813, 1869-1879 s. 468, 799, 1881-1890 s. 1119, 1891-1900 s. 475, 1409
TMA: Ulvilan kihlakunnan voudin arkistosta "Kruununvoudin laatimat sakkoluettelot liitteineen Ge:1".
Puolangan hautausmaan esite (pdf)  
Kokemäen henkikirja 1905 T263:495-6, 1910 T325:3439
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 296, 375, 376, 616, 762, 764 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)

Ilmaisnäyttelyjen tarkistusta Helsingissä

Laiturilla on 6.9.2014 asti näyttely Eurooppa Helsingissä - aikatiloja nykyajassa, jossa aikatila "hahmottuu kolmasti" ja saa "kolmiuloitteisen hahmon". "Kun nykyhetki ja lähitulevaisuus sisältyvät rakennettuihin aikatiloihin, kiinnostus menneisyyteen saattaa kasvaa niille, joille ajan nuoli ensisijaisesti on kohdistettu kohti tulevaa."

Lainaukset näyttelyn esitteestä, jonka avulla kuljin numeroidusta kohteesta toiseen kahteenkin kertaan ymmärtämättä mitään. Tai sen sentään, että arkkitehtuurin historiasta oli kyse.

Huomattavasti helpommin aukesi Virka-gallerian 31.8.2014 asti esillä oleva Pullasta puhtia! Myymäläjulisteita 1950-luvulta. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton värikkäitä julisteita oli hauska katsella ja hauskuutta lisäsi feikattu myymäläinteriööri. Aitoa epäaidossa.

Vuosikymmenen tunnelmassa jatkaakseni kävin vihdoin katsastamassa Kaupunginmuseon Rasvaletin Hakaniemen huvilassa. Monet ovat sosiaalisessa mediassa kehuneet, mutta minulle valokuvat eivät puhuneet. Suvullani ei ole suhdetta 50-luvun Helsinkiin eikä mukana ollut yhtään kuvaa itselleni läheisimmistä osista Helsinkiä.

Kokemuksen pelasti kun lopuksi istuin katselemaan liikkuvaa kuvaa, josta syntyi paljon elävämpi (heh!) näkymä 50-luvun Helsinkiin. (Osa vai kaikki YLEn Elävästä arkistosta?) Nähtyäni pätkissä kampaajien parhaimmiston kädenjäljen en tule jonottamaan näyttelyn yhteydessä olevaan kampaamoon, kun se taas aukeaa.

Kirje Helsingistä kesällä 1903

Näkymä Helsingin saaristosta (raittiusyhdistys Koiton Lammassaari) kesäisenä sunnuntaina. Velikulta 15/1907

Velikullasta 14/1903 kesän viettoa kommentoiva "Kirje Helsingistä" kuuluu seuraavasti.

Minä en vähääkään ymmärrä, miksi ihmiset näin kesällä muuttavat täältä hauskasta Helsingistä maalle. Siinä muutossa ei ole olemassa tervettä järkeä, vaan on se pikemmin katsottava vaaralliseksi, tarttuvaksi taudiksi, jota vastaan meidän ajattelevien ja ymmärtävien ihmisten on noustava voimakkaasen taisteluun.

Mikseivät ihmiset ole kesällä yhtähyvin kuin talvellakin täällä suloisessa Helsingissä! Ja varsinkin juuri kesällä. Sillä kesä täällä on ihana, jalo. Missä maansydämessä kenelläkään on Kappelia ja Apostolia, Ooprista ja unkarilaisia poikia, Kaivohuonetta ja sakariinisukkeluuksia. Haagaa ja - - no, olkoon sanomatta. Missä, minä kysyn, enkä suinkaan vielä ole läheskään kaikkia sulotunteisia hymniä väräjäviä paikkoja luetellut. Mitä on yksinäinen nurmella loikominen sisiliskojen ja muitten vähemmän miellyttävien seuralaisten kanssa Korkeasaareen verrattuna, jossa esim. sunnuntai-iltapäivän saa loikoa kuin yhteisellä perhevuoteella koko Helsingin kanssa: rouvien, tyttärien, lapsien, mummojen - - - Mitä on päivittäinen ongella istuminen parin ahvenen poikasen takia, kun Helsingin laivarannasta saa koska tahansa vasunsa kaloja täyteen. Mitä on uiminen jossain veteläpohjaisessa ja savivetisessä metsälammissa Ursinin kallioitten meren rantaan tahi sentraalin ammeesen verrattuna. Ja mitä on, minä yhä vielä kysyn, karjapolkuja myöten metsässä käveleminen tasaseksi hiekotettujen observatariomäen teitten rinnalla, j. n. e.

Kun kaikkea tätä ja paljoa muuta ajattelee, ei voi olla sydämmensä pohjasta ihmettelemättä — jaa, suorastaan halveksimatta — niitä ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin lähtevät kaikesta tästä mukavuudesta korpeen kuolemaan. Ihmisten ajatus- ja näkökannoissa täytyy olla jotain väärään johdettua, jotain sairalloista, jonka parantamiseen kaikki voimat ovat kerättävät.

Jos sinä olet vanha herra ja tahdot jolloinkin tavallisen iltatuutinkisi politiikkaa puhuttavassa seurassa, saat sinä joko tervasella veneellä eli tärisyttävillä rattailla ajaa kauvas kirkonkylään ja kerätä toveritkin sinne. Täällä saat pistääntyä minne tahansa ja ilman huolta ja vaivaa on toti edessäsi, ja aina sen puhetoverinkin sentään löytää näin kesälläkin. Tahi jos olet lemmen paloa säteilevä tyttönen eli poikanen, niin pitää sinun maalla ollessasi itse hommata kansanjuhla, saadaksesi siellä juosta kilpaa ja leskeä, mutta täällä Helsingissä on sellainen kansanjuhla joka ilta Kaisaniemen kentällä. Siellä pääset leskenjuoksuun ja muuhun kiinniottoon koska vaan tahdot. Ja Eläintarha, Kaivopuisto, ja kaikki muut puistot ovat iltasin rakkautta kukkurallaan, jota sinä maalla et näe missään, jos et tyttärien aittaan pääse.

Miltä kannalta asiaa katsoikin, aina on Helsingillä suuremmat edut. Ja siksi minä, kuten sanottu, en käsitä miksi ihmiset tämän tietäen juoksevat kuin lampaat tätä onnea pakoon. Minä en ainakaan lähde koko kesänä päiväksikään maalle — kun en pääse.

Oikea pääkaupunkilainen.

Velikullasta 16/1903 vielä näkymä Erottajalla sijainneeseen virkistäytymispisteeseen.

 

Ilmavallan torpasta (3/3)

Vaarini mummo Amanda Vilhelmiina (s. 24.4.1869) "oli nuorin näistä lapsista ja hän myöskin eli lyhyemmän elämän kun kaikki muut, jotka olivat hyvin pitkäikäisiä. Minun, tämä Manta niinkuin sanottiin, mummuni saavutti vain 61 vuoden iän kun näistä toisista sisaruksista mainittaan esimerkiksi Nestorin kohdalla yli 90 vuoden ikä."

Hän "ei ollut naimisissa ja sai pojan, jonka isäksi on mainittu Taipaleen talon Petter-poika, vanhin poika Taipaleen talosta, joka muutti siitä sitten ja asui Rungiton nimistä tilaa tuossa Hopeaselän eteläkärjessä". Tämä esikoispoika Aarne Pietari s. 2.3.1892 on vaarini isä ja hän viljeli Ilmavaltaa sen itsenäistyttyä torpasta tilaksi.

Ryhmäkuva Ilmavallan päärakennuksen edessä 1950-luvulla.
Aarne vasemmalla ja hänen Helmi-vaimonsa edessä tätini ja äitini.
Kuvan on todennäköisesti ottanut vaarini.

Rippikirjan mukaan Amandaa on kirkon puolesta ripitetty salavuoteudesta 18.4.1892 ja 22.7.1894. Jälkimmäinen liittyi tyttären Elin Vilhelmiinan syntymiseen 26.4.1894. Vaarini kertomuksen mukaan hän "asui osin Heinolassa ja suurimman osan Rutalahdella, jossa hänellä ja hänen perheellään oli Hakala-niminen tila ja siinä oli kolme serkkua minulla." Asikkalan seurakunnan virkailijan tekemän asiakirjan perusteella Elin vihittiin avioliittoon 14.6.1919 Eemil Virtasen (s.2.8.1895 Asikkala, k. 20.8.1970) kanssa. Perhe asui Heinolassa 4.8.1920-4.1.1925, mutta perheen nuorimmat lapset syntyivät Asikkalassa 1926 ja 1931. Elin kuoli 25.2.1964, ilmeisesti Asikkalassa.

"Ja sitten oli vielä kolmas ulkoaviollisesta suhteesta syntynyt poika Tuure, joka eli naimattomana ja oli semmoisena setämiehenä kotitalossani samaan tapaan kuin edellisen sukupolven aikana Nestor. " Thure syntyi 16.4.1902. Vaarini piti häntä isänsä velipuolena eli perhetiedon mukaan ainakin hänellä oli eri isä kuin Aarnella. Ylle kopioitua perhetietoa Aarnen isästä en ole saanut vahvistettua enkä sukukirjaa kirjoittaessani edes löytänyt täysin sopivaa ehdokasta kirkonkirjoista.

Ilmavallan torpasta (2/3)

Toisen sukupolven Ilmavallassa tuottivat Johan Erkinpoika (1826-1914) ja Eeva Maria/Leena Mikontytär (1830-1890). Lapsistaan lähes kaikki elivät aikuisiksi.

Juho Kustaa (s. 6.1.1850) eli Ilmavallassa vielä vuonna 1900 ja varmaankin toimi isänsä ikääntyessä pääviljelijänä. (RK 1863-1871 II s. 206, 1872-1879 II s. 814, 1880-1889 II s. 1087, 1890-1899 II s. 1147)

Matilda (s. 23.2.1851) lähti Ilmavallasta vuonna 1870 mentyään Ulrik Michelssonin kanssa naimisiin. Ulrik oli torpparina Urajärven Eskola/Hoivalan Maajoen torpassa vuoteen 1887, jolloin hänestä tuli tilan lampuoti vuoteen 1893. Ulrik oli vuosien 1894-1898 välillä lampuotina Vesivehmaan Ruukalassa ja sitten torpparina Vesivehmaan Abelissa. (RK 1863-1871 II s. 206, s. 186, 1872-1879 s. 790, 1880-1889 s. 1053, 1039,  1890-1899 s. 1109, 1350, 1216) 

Auroora (s. 6.10.1853) meni vuonna 1874 naimisiin. Aviomies Simo Simonpoika (s. 17.5.1849) oli vuokraviljelijän poika ja pariskunta asui ensin Simon lapuuden perheen kanssa Keltaniemen Ala-talossa vuoteen 1878, sitten Vesivehmaan Abelissa, Yrjölän Vähä-Äiniössä, josta muutettiin vuonna 1887 Vesivehmaan Pietilään. Vuodesta 1888 Simo oli vuokraviljelijänä Urajärven Anttilassa kunnes pariskunta muutti vuonna 1897 Hollolaan. (RK 1863-1871 II s. 206, 1872-79 s. 814, 303, 850, 1880-89 s. 979, 969, 1890-99 s. 1042)

Amanda Vilhelmiina (s. 5.3.1856), kuollut lastenkirjan mukaan 9.9.1861.

Helena Maria (s. 28.4.1859) vihittiin 6.11.1879 Urajärven Honnilan tilan Jokelan torpparin Karl Henrik Granbergin (s.10.2.1854) kanssa. Jokelassa syntyi poika Ferdinand 12.2.1881. Torppa vaihtui saman tilan Rantalan torppaan vuonna 1887. Torpan nimen perusteella yhdistettävissä vaarin muistelmapätkään "tässä nykyisen Rutalahden tien varressa Rantalassa oli emäntänä yks näistä tytöistä ja erikoisesti hän jäi mieleen hyvin suuren struuman takia. Minä muistan jossain hautajaistilaisuudessa kotonani kun olin varsin pieni lapsi ihmettelin sitä struumaa kun en ollut sellaista nähnyt se oli kovin suuri." (RK 1872-79 s. 814, 303, 850, 1880-89 s. 1214, 1557, 1243, 1890-99 s. 1130, 1132)

Ida Alviina (s. 6.12.1861) vihittiin 28.11.1888 Kalkkisten Iisakkilan Ristimäen torpparin Tobias Aabrahaminpojan (s. 7.2.1864) kanssa. Todennäköisimmin vaarin muistama Ilmavallan tytär, joka "oli naimisissa tuolla Rutalahden pohjassa. Hänellä oli tietysti se nimi kanssa mikä sillä isännällä oli, ne oli Kuusiniemiä nimeltänsä. Ja niillä oli lapsia ja sitä sukua on tänäkin päivänä jäljellä." (RK 1880-89 s. 1087, 328, 1890-99 s. 364).

Johan Maurits (s. 7.5.1864) muutti Ilmavallasta Kurkijoelle vuonna 1891 ja meni samana vuonna naimisiin Iida Maria Lindin kanssa (s. 6.5.1868 Asikkalassa). Tytär Minda syntyi 5.5.1892. He muuttivat Kurkijoelta Ilmavaltaan vuonna 1892 ja sieltä muualle Asikkalaan vuonna 1896. Vaarini muistelman mukaan Mauritz "aikuisena muutti Urajärvelle ja sen aikaisen käytännön mukaan otti sukunimen mikä miellytti se ei ollut mitään johdonmukaista nimen valintaa ja hän otti nimekseen Leponiemi. Hän oli hyvä rakentaja ja hän m.m. Ilmavaltaan rakensi vielä välirauhan aikana ennen kuolemaansa isohkon aittarakennuksen." (RK 1890-99 s. 1147, Kurkijoen tiedot Katihassa)

Nestor (s.11.2.1867) oli vaarini muistelmien (ja kirkonkirjojen mukaan) "palvellut Uudenmaan tarkk’ampujapataljoonassa". Yllä kyseinen pataljoona äkseeraa hieman Nestorin palvelusaikaa myöhemmin eli vuonna 1901 Helsingin Kruununhaassa. Kuva SLS, Flickr Commons

Äitinsä perukirjassa vuonna 1891 Nestorin todettiin olleen "Asevelvoinen ja Helsinkissä". Lisäksi "hän toimi työnjohtajana; oli tuolla Verlan tehtaalla lähellä Kuusankoskea, missä nykyään on museo, selluloosamuseo ja sitten hän oli tässä Kymen uittoyhdistyksessä työnjohtajana, kun puita tuolta ylämaista Viitasaaren, Saarijärven ja Rautalammen reiteiltä Päijänteen läpi tuotiin sitten Kymijokeen ja edelleen alas. Hän oli tavattoman noin fiksu käytöksinen ja ulkonäoltäkin vähän semmonen en minä sano että keikari mutta se nyt kuvaa kuitenkin niissä oloissa häntä koska hän piti ulkonäöstään, vaatetuksestaan ja muusta parempaa huolta mitä yleensä paikkakunnalla oli."

Amanda Vilhelmiina (s. 24.4.1869) on vaarini mummo, josta enemmän huomenna.

Adam (s 24.12.1871) vaarini muistelman mukaan "meni naimisiin naapuritalon Ilmivallan Laura-tyttären kanssa. He viettivät lapsettomana pariskuntana, tosin vähän kesävieraita pitäen, elämänsä Hevossaaressa, siinä saaressa missä nykyään on paljon jo erilaista teollisuuttakin, tästä Heinolaan päin toisella puolen Ruotsalaisjärveä."

Ilmavallan torpasta (1/3)

Vaarini Erkki Ilmavalta perintösahtikuurnan kanssa.
Tätini on lahjoittanut sen 2000-luvulla johonkin paikallismuseoon.

Lyhyenä kesäsarjana käyn läpi tietoni elämäni ainoan kesämökin eli vaarini kotitilan asukkaiden vaiheita Asikkalassa. Suvun saapumisesta niemelle oli juttua jo keväällä. Seuraavan sukupolven kohtaloista ei vaarillani ollut muistitietoa enkä minä ole aiemmin kovin perusteellisesti tutkinut, mutta nyt hieman yritystä. Jos jollakin lisätietoa tai sukuyhteyksiä, kommentti olisi kiva.

Erik Simonpojan (1780-1871) ja Maria Helena Juhantyttären (1803-1877) lapsista Johannes (s. 15.12.1826) jäi/pääsi/joutui Ilmavallan seuraavaksi torppariksi.

Häntä iältään lähimpänä olleet lapset Erkki (s. 1825), Tobias (s. 17.2.1829) ja Eeva Maria (s. 17.2.1829)  kuolivat loka-marraskuun vaihteessa 1833 punatautiin. Lastenkirjan mukaan Johanna (s. 15.4.1832) on kuollut 5.12.1833. Lisa (s. 18.3.1831) ei ole lastenkirjan listassa, sillä hän kuoli 2 kuukauden ikäisenä 14.5.1831.

Jaakko (s. 7.7.1834) eli miehen ikään ja meni 26.12.1856 naimisiin Eva Maria Juhantyttären (s. 1835) kanssa. He asuivat ensin Ilmavallassa, mutta muuttivat vuonna 1866 toiseen Urajärven kartanon Maansaaren torppaan. Ensimmäinen vaimo kuoli vuonna 1874 ja Jaakko meni uusiin naimisiin 1876 Maria Olga Malakiaantytär Hedbergin (s. 28.7.1850) kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta oli syntynyt ainakin kaksi tytärtä. (RK 1863-1871 II s. 206, s. 445, vihityt, 1872-1879 II s. 812)

Henriikka (s. 13.12.1836) vihittiin avioliittoon 8.11.1857 torppari Isak Antinpoika Lamminpään kanssa ja pari muutti miehen kotitorppaan Kalkkisten kylään. (RK 1851-62 II s. 189, vihityt, 1851-62 I s. 214).

Mikko (s. 1.9.1838 (rk)) vihittiin 28.12.1862 Eva Maria Juhantyttären kanssa. He asuivat ensin Ilmavallassa. Palvelivat vähän aikaa Urajärven Anttilassa ja jatkoivat muualle. (RK 1851-62 II s. 189, vihityt, 1863-1871 II s. 206, 190)

Josef (s. 21.3.1841) lähti Ilmavallasta vuonna 1859 sepän oppipojaksi Anianpeltoon. Sieltä hän muutti Salon kylään. (RK 1851-62 II s. 189, 1851-1862 I s. 19, 1863-1871 I s. 19, 1863-1871 II s. 127 )

Kursseja loppuu, kursseja alkaa

Viime viikolla tuli viimeiset luentovideot Raamatun esihistoriasta. Katsoin videot, tein monivalintatestin ja jätin keskustelukysymykset väliin, kuten muinakin viikkoina. En tiedä pääsenkö nipin napin "virallisesti" kurssin läpi, mutta ainakin koen oppineeni jotain.

Viime viikolla loppui myös Tangible things, jonka kaksi viimeistä osiota jäivät videoiden katsomista lukuun ottamatta tekemättä. Tokavikassa esiteltiin hieno näyttely ajasta, johon olisi pitänyt keksiä lisää esineitä ja sitten miettiä omien aikakäsitysten biologisuutta/kulttuurisuutta. Viimeisessä 1900-luvun alun ompelukoneesta löytyi läkähdyttävän monta ulottuvuutta menneisyyteen.

Kurssi oli hienosti tehty ja mielestäni panostin aiempiin kysymyksiin sentään jotain, mutta aika vähän syntyi uusia oivalluksia, jotka olisivat jääneet mieleen.

Viime viikolla alkaneeseen Englannin 1400-luvun kurssiin ehdin viime tingassa mukaan, mutta ekan viikon kuningas ja sota -aihe ei antanut mitään. Porukka oli lähtenyt hirveällä innolla keskustelemaan. Itse en ole tätä interaktiivisuutta jaksanut oikein missään kurssissa harjoittaa ja varmasti on mennyt jotain oppimismahdollisuuksia ohi.

Päivitetty lista käynnistyneistä ja tulevista kursseista

• England in the time of King Richard III, FutureLearn - 30.6.2014
• The French Revolution, Coursera - 7.7.2014
• The Camera Never Lies, Coursera - 4.8.2014 (edellisellä kerralla järjestelyt surkeita, ovatkohan oppineet virheistään?)
• Ideas of the Twentieth Century, edX - 27.8.2014
• Anthropology of Current World Issues, edX - 1.9.2014
• Visualizing Japan (1850s-1930s): Westernization, Protest, Modernity, edX - 3.9.2014
• [U. S. A.] Civil War and Reconstruction - Part 1 1850 -1861, edX - 17.9.2014
• Shakespeare and his World, FutureLearn - 29.9.2014
• Shipwrecks and Submerged Worlds: Maritime Archaeology, FutureLearn - 6.10.2014
• The Fall and Rise of Jerusalem, Coursera - 28.10.2014
• The Emergence of the Modern Middle East, Coursera - 28.10.2014
• Recovering the Humankind Past and Saving the Universal Heritage, Coursera - marraskuu 2014
• Explaining European Paintings, 1400 to 1800, edX - helmikuu 2015

Kuva State Library of New South Wales, Flickr Commons

Heikkilän pippuritanssit

Ernst Jakob Valdemar Bonsdorff mainitsee kirjassaan Elämäni varrelta (1933, 2p.), että Venäjän vallan aikana "kokoontuivat läheiset naapurit johonkin torppaan, jossa oli avara tanssiaisiin sopiva tupa. Siellä juotiin kahvia, jota torpan omistaja maksua vastaan tarjosi. Elämä näissä tilaisuuksissa oli usein epäsiveellistä, jonka vuoksi niitä kaikin keinoin koetettiin ehkäistä."

Esimerkkinä ehkäisytoimeenpiteestä Bonsdorff kertoo tapauksen Päijänteen rannalta. Kellosalmen suulla sijainneen Kellosalmen salon omisti vuonna 1875 "vaanjunkkari" Tallgren, jota häiritsi läheisen Heikkilän torpan lauantaitanssit.

"Eräänä lauantai-iltana, jolloin torpassa taas piti olla tanssiaiset, Tallgren antoi voudilleen väkevää pippurijauhetta ja lähetti hänet sirottamaan sen tuvan permannolle. Kun oli kuuma kesäpäivä, olivat naiset sen mukaisissa pukimissa, yllä vain hame, liivi ja paita. Silloin ei vielä tunnettu nykyisiä lyhyitä housuja. Kun nainen pyörähti lattialla, nousi pippuri ilmaan luvattoman korkealle ja tanssija luuli, että koko komppania kirppuja oli hänen kimpussaan. Toinen toisensa jälkeen naiset riensivät ulos vapautumaan kirpuista. Eihän niitä ollutkaan, ehkä jokin kotikirppu, joka sai surmansa. Kun taas tultiin jatkamaan tanssia, uudistui sama temppu, ja naisten oli pakko lähteä kotiin."

On siinä ollut paikkakunnan akoille loppuvuodeksi juoruttavaa. Päijät-Hämeen wikisivut vahvistavat, että ainakin Kellosalmen omistajatieto pitää paikkansa: lippumies Johan Tallgren 1870-1891. Kuva Tuulispää 30.6.1905.

Palkittuja opettajia vuonna 1904

"Maria Sandström, työmiehen vaimo Kruununkylästä, synt. 1822. Perheen äidin ja kutojatoimensa ohella hän on 40 vuoden ajan pitänyt yksityistä koulua, jossa on antanut lukutaidon ensimäisiä alkeita. Leskeksi jouduttuaan 40 vuoden ikäisenä hän ryhtyi tähän toimeen, ja jatkaa sitä vieläkin muutamia kuukausia joka vuosi. Muuta palkkaa ei hän ole siitä saanut kuin lasten kuukausimaksut. Hän on toisissa naimisissa mutta on köyhissä oloissa."

Ilmeisesti kysessä torpparin tytär Maria Johansdotter, joka meni Kruunupyyssä 19.3.1848 Sandbackan tai Skepparnabban mäkitupalaisen Eric Hanssonin kanssa. Lapsen kasteen yhteydessä vuonna 1850 mies oli suutari Kokkolassa.

"Kaisa Mustiaisluoma, torpparinleski Parkanosta, synt. 1822. Kahdeksan vuotiaana orpotyttönä sai opetusta luvussa ja pari vuotta sen jälkeen alkoi itse opettaa tätä taitoa muille, osaksi Parkanossa, osaksi Ikaalisissa, missä hän eli 12:sta ikävuodestaan naimisiin joutumiseensa saakka. Opetuksestaan hän sai erittäin kiittäviä arvosteluja varsinkin papistolta, ollen paikkakunnalla halutuimpia ja usein ainoa lastenopettaja. Vaikka hän oli köyhä, opetti hän kuitenkin köyhäin lapsille aakkosia usein ilmaiseksi."

Mustiasluoman torppa on rippikirjoissa useimmiten Mustiainen. Siellä 1800-luvun lopussa asuava Kaisa Jacobsdotter oli syntynyt Ikaalisissa 23.11.1822 Jacob Thomasson Punapään tyttäreksi. Avioliitto toi Kaisan Mustiaisiin vuonna 1858. (RK Ikaalinen 1822-1829, RK Parkano 1857-1863, 1863-1870, 1871-1880 , 1881-1890 s. 548, 1891-1900 s. 713)

"Eva Maria Alopaeus, leski Orimattilan pitäjän Niemen kylässä, synt.1824, on 24:stä ikävuodestaan opettanut mainitussa kylässä paikkakunnan lapsille lukemisen ensimäisiä alkeita. Hän nauttii tosi kristillisen vaatimattoman ja auttavaisen mielenlaatunsa vuoksi suurta kunnioitusta naapuriensa ja pitäjäläistensä keskuudessa."

Orimattilan kappalaisen Johan Adolf Alopaeuksen (1817-1899) sukulainen? 

"Adonika Eevantytär Somerniemen Oinasjärven kylässä, synt. 1827, on 42 vuoden ajan opettanut lapsia lukemaan ja kristillisyyttä tuntemaan. Nyt on vanhus jo kovin riutunut, mutta siitä huolimatta hän vielä viime kesänä vanhaan tapaansa lapsille opin alkeita jakeli."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 15.1.1904
Tunnelmakuva: Kaarlo Karin piirros. Tuulispää 18.9.1903
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto