Jonnin joutavia

 X. Kaksi vihollista sotajoukkoa tuli vastaksuttain ja toinen niistä rupesi oites ampumaan; mutta muuan mies toisesta joukosta rupesi silloin huutamaan: "Älkäät tännepäin ampuko, ettekö näe että täällä on ihmisiä!"

XI. Talonpoika tarjosi ryypyn tuttavalle, joka pitkän matkan takaa kaupunkiin mennessänsä tuli häntä tervehtämään, mutta sai vastaukseksi: "Ei, suuri kiitos! minä otin jo eilen naapurilta". Ruokaa hän kuitenkin olisi ottanut, sillä hänen oli nälkä, mutta kun sitä ei tarjottu, ajatteli mies: "Ystävä ties' on hyvä, mutta reppu rees on pareet", meni vakallensa ja rupesi suimimaan. (Sanomia Turusta 12.9.1862)

XII. Talonpoika meren saaristossa ei maksanut kymmeneksiä hylkeen saaliista papillensa ja haastettiin siitä syystä käräjiin. Täällä talonpoika vastasi tuomarin kysymykselle: "Miksei hän kymmeneksiä maksa"? "Kun minä yhdeksän hyljettä olen ampunut ja näen kymmenennen, niin en minä sitä ammu vaan sanon: ”Sinä olet papin oma, mene sinä pappilaan!”

XIII. Kauppamiehen puotiin meni upseeri kauppaa tekemään ja osti sieltä yhtä ja toista, jota ei hän vielä ennättänyt maksamaankaan ennenkun poliisimies tuli sisälle ja sanoi: "Tuossapa minä nyt löydän tuon mainion varkaan ja karkurin, joka upseeri-vaatteisiin on pukeunut, ettei häntä tunnettaisi.” Otti miehen ryntäisiin kiinni, vei peräänsä kadulle ja meni näkymättömiin. Senjälkeen niitä miehiä ei ole näkynyt, vaikka kauppamies niitä poliisi-kamaristakin haki saadaksensa tavaroitansa takasin taikka maksoa niistä. (19.9.1862)

IV. Vihanen sonni tuli täydellä kiukulla mylvien ja riekuen akkaa vastaan. Akka peljästyksissä kumartaa sonnia ja sanoo: "Ei herra kulta! ei nöyrän kaulaa katkaista". Sonni, tästä nöyryydestä vähäkään huolimatta, tulee vaan ja puskee akan kumoon, ja olisi ehkä hengeltä ottanut jos ei apua olisi ehtinyt.

V. R—n pitäjässä, kun pastori rippi-koulussa kysyi pojalta: "Montako Jumalata on"? — "Seitsemän” vastasi poika. — Koska pitäjääkin oli seitsemässä saaressa, niin vakuutti pastoori: "Sitte on yksi Jumala joka saaressa, kuin pitäjässämme on".

VI. Talonpoika, joka aina kerskaili suuresta taidostansa, oppineittenki rinnalla, tuli kerran haastetuksi jostakusta asiasta käräjään, mutta osasi tulla — eli tekikö itsensä (?) — kipeäksi käräjä-ajaksi; lähetti senvuoksi seuraavan kirjotuksen: "Mjnä lähetän paljon Terveyksj että Mjnä olen Kippjä käöd en Mjnä voi Ja seliäs en Mjnä taed tull". (15.5.1863)

VII. Maita marsivan sällin vastaan tuli mies likellä Helsinkiä ajaen hevosen seljässä. Kysymykselle "kuinka pitkä matka tästä on kestkiivariin"? sai sälli tällaisen ruotsinkielisen vastauksen, ”en ymmärrä suomea"! Sälli, joka taisi ruotsiakin, käänsi kielensä, kysyen vielä: "mistä olet kotosin kun et suomea taida"? "Helsingistä" oli vastaus. "No kumma! Suomen maata Helsinki on ja oikeen Suomen pääkaupunki", sanoi sälli, lisäten vielä: "Mitä luulisit ulkomaalaisten sinusta ajattelevan? jos sattuisit siellä kulkemaan, etkä taitaisikaan sen maan kieltä josta sanot olevasi! sentähden saisit usein todistuksia näytellä, sillä he pitäisivät sinun valhetteliana ja maan-vakojana". Mies lyöden hevostaan lähti sanaa sanomatta "ruotsikiihkoista" Helsinkiänsä kohden. (4.9.1863)

Käyntejä Helsingin ja Tampereen tehtaissa 1889-90

Tervetuloa virtuaaliselle kevätretkelle. Valitse itseäsi kiinnostava tuotantolaitos. (Vinkki: Töölön sokeritehtaassa kohtaat puolipukeisia miehiä.)

Helsinki

I. Osbergin konetehdas. Uusi Suometar 16.6.1889

Daniel Nyblinin valokuva
Stenbergin konepajasta. HKM

II. J. D. Stenberg ja poikain konepaja. Uusi Suometar 7.7.1889

III. John Stenbergin konetehdas. Uusi Suometar 21.7.1889

IV. Laivatokka. Uusi Suometar 28.7.1889

V. Laivavarvi. Uusi Suometar 8.8.1889

VI. Kaasutehdas. Uusi Suometar 11.8.1889

VII. Rautatien konepaja. Uusi Suometar 17.8.1889

VIII. Asfalttitehdas. Uusi Suometar 18.8.1889

IX. Wilh. Andsténin kaakelitehdas. Uusi Suometar 25.8.1889

X. Hietaniemen tapettitehdas. Uusi Suometar 1.9.1889

XI. Arabian posliinitehdas. Uusi Suometar 15.9.1889

XII. J. Böökin tupakkatehdas. Uusi Suometar 24.9.1889

Sinebrychoffin panimo 1907. HKM

XIII. Osakeyhtiö P. Sinebrychoffin olutpanimo ja Hietalahden osakeyhtiön väkiviinatehdas. Uusi Suometar 13.10.1889 ja 17.10.1889

XIV. Töölön sokeritehdas. Uusi Suometar 27.10.1889 ja 31.10.1889 (Osaa XV en löytänyt)

XVI. Siltarakennus-tehdas. Uusi Suometar 30.3.1890

XIV. [p.o. XVII?] Weilin & Göös'in kirjapaino ja kirjansitomatehdas. Uusi Suometar 4.5.1890

Tampere

I. Pumpulitehdas. Uusi Suometar 2.8.1890

II. Liinatehdas y.m. Uusi Suometar 6.8.1890 ja 8.8.1890

III. Verkatehdas. Uusi Suometar 24.9.1890

IV. N. Bauerin verka- ja trikootehdas. Uusi Suometar 18.12.1890

Esivaltaa vastaan 1700-luvulla puhuneista

Tukholman lomallani istuin myös pari päivää Riksarkivetissa. Ei ollut akuuttia tarvetta, mutta on varmasti yli vuosikymmen siitä, kun olin viimeksi haahuillut fyysisten luetteloiden ääressä. Nyt tiedän enemmän ja olen kiinnostunut muustakin kuin Kokemäestä ja esivanhemmistani, joten arvasin löytäväni jotain "hauskaa". Ja olin oikeassa. (Kulutin aikaani myös käymällä läpi presiis samaa hakemistoa kuin vuonna 2012. Olivatkohan tuolloiset muistiinpanot vielä jossain "tallessa"?)

Yksi tuore kiinnostuksen kohde on "väärästä puheesta" tuomitut, joihin törmäsin Turun linnan vankilistoissa esimerkiksi vuonna 1752. Googlaus toi esiin Sara Salbergin opinnäytteen Kungen, drottningen och folket. En studie i folkligt motstånd och genus i 1700-talets Sverige. Siitä selvisi, että olemassa on kortisto, johon kuninkaalle eli oikeusrevisioon edenneet tapaukset on poimittu. 

Kortiston löytämiseen tarvittiin kaksi henkilökunnan edustajaa, jotka osasivat oikealle hyllylle, ja yksi, joka pystyi paikantamaan laatikot. Kun oli aika tehdä tilaus, minua neuvottiin väärin, mahdollisesti surkealla ruotsillani esitetyn selostuksen takia. Valitettavasti en ollut lukenut kunnolla Salbergin lähdeviitteitä, joissa olisi toki ollut tarvittavat sanat. Edelleenkään en siis osaa valmistautua arkistokäyntiin kunnolla.

Näin minulla oli kotiin tullessa vain kortistosta tehdyt muistiinpanot Turun hovioikeudesta Tukholmaan lähetetyistä keisseistä. Tietenkään en tiedä mitään siitä, miten kortisto on koottu ja milloin, mutta eihän tässä tiedettä olla tekemässä. Minua kiinnosti erityisesti ajallinen jakauma, jota varten olisi pitänyt kerätä myös nyky-Ruotsin puoli, mutta - kuten sanottu - kyse oli lomailusta eikä tieteellisestä tutkimuksesta. Pitäisi myös ymmärtää se, juontaako ajallinen jakauma alkuperäisiin tekoihin, syyttämisintoon vai jatkokäsittelyn eroihin. 

Selitystä kaipaava ajallinen jakauma on kuitenkin ilmeinen. Reilusti yli puolet tapauksista ajoittuu vuosille 1745-1759. Harvinaisuus 1760-luvulla on lehdistöhistorian näkökulmasta mielenkiintoinen, sillä mielipiteet muuttuivat ja niiden esittäminen vapautui jo ennen vuoden 1766 lopussa säädettyä painovapautta.

Kotiin päästyä muistin löytäneeni ArkivDigitalilta jotain oikeusrevision pöytäkirjan omaista. Kyseessä on Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot (SE/RA/1311). Se ei ole sama utslaghandlingar, jonka Salberg mainitsee, sillä Susan Kiiski-Seiskarin palkitussa gradussa "Aika vierii, kello lyö – iäisyys ymmärryksen suo": Tukholman kehruuhuoneeseen tuomittujen suomalaistaustaisten naisten kokemushorisontti 1780-luvulla on viitteissä sekä "Justitierevisions protokoll" että "Justitierevisions protokoll, Utslagshandlingar". Koska oikeusrevision luettelo ei (käsittääkseni) ole kokonaan verkossa, näiden eron setviminen jää seuraavaan Tukholman lomaan.

Syytetyissä on sekä säätyläisiä että talonpoikia. Kortistosta esimerkiksi kävi ilmi, että kirkkoherra Bergbohm sai tuomionsa 30.4.1731. Pöytäkirjasta (Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1731:1 (1731) s. 1141) selvisi, että Johan Bergbohm oli sanonut jotain arveluttavaa Kaarle XII:stä kiistellessään talonpoika Anders Jacobsson Saunalan kanssa. Saunala oli sitten nähnyt tarpeelliseksi viedä asia oikeuteen. Bergbom oli ollut Suomessa läpi isovihan, joten hänellä oli varmasti mielipiteitä tuolloisesta kuninkaasta. 

Turun hovioikeus oli käsitellyt asian 2.3.1731 ja ehdottanut rangaistukseksi kahdeksan päivän vankeutta vedellä ja leivällä. Tämä vahvistettiin Tukholmassa. Kirkkoherra kuoli Eurassa huhtikuussa 1732. Toivottavasti tällä ei ollut yhteyttä rangaistuksen suorittamiseen.

Pohjolan historiaa ruotsalaiskeskeisesti

Tukholman matkani loppupuolelle jäi Nordiska museet, jonka päänäyttely avautui äskettäin uudistettuna. Näyttelyn nimi on Nordbor eli Pohjolan asukkaat. Nimi ja nimellinen konsepti olivat näyttelyn epäonnistunein osa. Aloitustekstissä väitettiin, että tullaan kertomaan kaikista Pohjoismaista, vaikka esineistö on pääasiassa Ruotsista. Mutta mikään museo ei (pääsääntöisesti) pysty kertomaan siitä, mistä sillä ei ole esineitä. Joten - vähemmän yllättävästi - läpi kronologisen näyttelyn, ja sitä enemmän, mitä lähemmäs nykyaikaa tultiin, kerrottiin Ruotsin nykyrajojen sisäpuolen asioista.

Aloitustekstissä paljastettiin myös teemat: ympäristö, ajatukset ja perhe. Näiden piti kulkea läpi näyttelyn mutta henkilökohtaisesti huomasin ne vain häiritsevänä tekijänä kronologisissa kosketusnäytöissä, joissa pääsi selaamaan tapahtumahistoriaa vasta teeman valittuaan ja sitten samat tapahtumat toistuivat kuitenkin teemojen alla.

Valituksen jälkeen näyttelyn vahvuuksiin. Ennen kaikkea kyseessä on esinenäyttely, parhaimmillaan. Tavaraa on esillä niin paljon että näyttely kestää lukuisia ja pitkiä vierailuja. Yhdellä kerralla, aikaa säästämättä, raapaisin vain pintaa. Halutessaan voi toki vain kulkea vitriinien ohi ja muodostaa impressionistisen näkemyksen menneisyydestä.

Satsasin aikani alkupäähän eli 1500-, 1600-  ja 1700-lukuihin. Lukuunottamatta aloituksen saamelais- ja metsäsuomalaisvitriinejä (yllä), esineet edustivat - tietenkin ja kokoelmien ehdoilla - ylimpiä yhteiskuntaluokkia. (Mielenkiintoisesti saamelaisten kohdalla korostettiin varakkuutta. Metsäsuomalaisten kohdalla ei.) Tilanne korjaantui todellisella ja esitetyllä 1800-luvulla, jolloin rahvaan kulttuuria alettiin kerätä talteen eli sitä voitiin myös näyttää.

Esinetekstit olivat kosketusnäytöillä. Ne olivat minulle sopivia eli ehkä joillekin liian pitkiä. Monista opin uutta ja mielelläni olisin käynyt läpi kaikki. Muutaman testauksen perusteella englanniksi oli käännetty vain esineen nimi, joten lisätietoa on ainakin nyt saatavilla vain ruotsiksi. Tähän väliin voisi sanoa sanan vähemmistökielistä tai pohjoismaisista kielistä, mutta ylläpidon näkökulmasta vähempi on parempi. Ikävää oli kylläkin se, että kaikkia hakemiani esineitä en näytöiltä löytänyt ja joskus selityksenä oli se, että jako näyttöjen kesken ei vastannut esillepanoa tai sinakaan omaa logiikkaani.

Monimutkaisempaa kosketusnäyttöjen käyttöä huomasin kahdessa paikassa ja molemmissa laitteet prakasivat. 1600-luvun kaupungissa pääsi eläytymään hetkeksi erilaisten kaupungin asukkaiden murheisiin. Visualisoinnit (tietenkin Tukholmasta) olivat onnistuneita ja konsepti muutenkin hyvä. Kaikki kolme laitetta eivät kuitenkaan koko aikaa päästäneet hahmon valinnasta eteenpäin. Toinen piste oli 1700-luvun mediavallankumouksen (jee!) yhteydessä. Siinä piti pohdiskella melkein kulkuväylällä seisten aika hankalia kysymyksiä. Päivän loppupuolella laite oli totaalisen jumissa.

Erityisesti impressionistista vierailua tukevat ääneen puhuvat henkilökuvat, joista pidin todella paljon. En kellottanut, mutta ehkä minuutin juttuja? Menneisyyden ihmiset kertoivat tietystä hetkestä elämässään. Useissa oli taustalla asiakirja, egodokumentti tai oikeuspöytäkirja, mutta niitä ei lainattu suoraan. Sukupuolten osuudet olivat todennäköisesti tasoissa ja lapsikin pääsi ääneen. 

Kyseinen työlaitoksen asukki edustikin sitten samalla yksinään 1700-luvun ikävämpiä puolia. Aivan kuten tuoreessa Ruotsin historiaa esittelevässä tv-sarjassa 1700-luku esitettiin edistyksellisenä ja sodattomana. Huomattuani tämän pakitin 1600-luvulle, jossa sotaa löytyi vain mainintoina sotasaaliista. Tilannetta selittää kokoelmien luonteen ohella kulttuurihistoriallisuus, mutta koen lopputuloksen silti ongelmalliseksi. Armeija on segregoitu omaan museoonsa ja on näkymätön muualla.

Näyttelystä tulee varmasti Tukholman käyntieni vakiokohde.

Kaksi ihmistä ja talo 1600-luvulta

Tukholman kaupunginmuseon oli viime näkemän/muistaman jälkeen lisätty alkuun tiivis aikajana. Kaikkiin jaksoihin ei kuulunut henkilökohtaista tarinaa, mutta sellainen oli 1600-luvun kohdalla. Tytön äänellä kerrottiin lastenkodin surkeasta ruokatilanteesta. Hän ja ryhmä lapsia onnistui pääsemään Tukholman linnan sisälle ja selittämään asiansa kuningatar Kristiinalle. Mitään hyötyä kyseisestä toimenpiteestä ei tietenkään ollut.

En kiertänyt koko perusnäyttelyä mutta kun nyt Makalös oli tullut vihdoin ja viimein kartalle niin kävin katsastamassa sen pienoismallin vielä kertaalleen. 

Varsinaisesti olin poikennut museoon koska siellä oli vaihtuva näyttely nimeltä Släkten och slavarna. Se osoittautui taideprojektiksi jo jonka teoksista en ymmärtänyt yhtään mitään. Kaikeksi onneksi taiteilijan monologi oli pitkä ja informatiivinen. Hän on Louis De Geerin jälkeläinen ja taiteessa oli kyse tämän 1600-luvun henkilön toiminnan käsittelystä. 

Oma suhteeni Louis de Geeriin on se, että hän toi Ruotsiin ainakin yhdet esivanhempani. Tätä on mielenkiintoista tai ikävää verrata siihen, että De Geer oli vastuussa myös orjien kuljettamisesta Afrikasta Amerikkaan. Monologia kuunnellessa mietin, miltä tuntuisi sukututkimus, jossa päätyisi löytämään todella pahaa tai nykyajan arvoin kyseenalaista toimintaa. Ja vieläpä toimintaa, jolla rakennettu perintö, on hyödyttänyt sukua vuosisatoja.

Niin ja monologista (toivottavasti) opin, että Ruotsissa nimi de Geer lausutaan dö jeer. 

Leikkimuseo ja teatterikuningas

Luuhasin Livrustkammaren perusnäyttelyn niin intensiivisesti muutama vuosi sitten, että tällä käynnillä kävelin reippaasti läpi ja siirryin yläkertaan. Tavoitteenani oli vaihtuva näyttely, mutta sitä ennen kohtasin uusitun lasten osaston. 

Ihastuin sen tunnelmaan suuresti. Tosin kuvauspiste kuninkaallisen viitan kanssa vaati lapsikävijän, ennen kuin tajusin teltalta vaikuttaneen rakennelman tarkoituksen.

Erityisesti pidin lipastosta, jonka ylälaatikossa oli lista esineistä, joita piti sitten muista laatikoista hakea. Esimerkiksi Katarina Jagellonican haarukkaa ja kuninkaan paperipapiliotteja. Mutta koska olen kärttyisä kukkahattutäti niin mietitytti kyllä se, että lapsia näin opetettiin koskemaan museoesineisiin. 

Vaihtuva näyttely oli nimeltään Teatterikuningas ja se koostui neljästä tilasta. Ensimmäisessä kerrottiin sekä oopperan perustamisesta että kruunajaisseremoniasta joka oli kehystetty teatteriksi. En ollut painanut mieleen sitä, että Kustaa teetti (tms) kaksi varhaista tuotantoa kaimoistaan eli Kustaa Vaasasta ja Kustaa II Adolfista.

Toisessa huoneessa käsiteltiin Kustaa III:n turnamentteja ja karuselleja, jotka liittyvät myös historiakulttuuriin. Teema oli tuttu mutta yllätti se kuinka monta tällaista näytäntöä järjestettiin. Ilmeisesti en siis ollut lukenut huolella  Liisa Kunnaksen artikkelia. Mieleen tuli myös podcast När Gustaf III råkade arrangera Fyre Festival 1785, jossa kerrottiin epäonnistuneista järjestelyistä. Niistä en löytänyt sanaakaan näyttelyteksteistä. 

Kolmannessa huoneessa pääosassa olivat oopperan ja baletin esiintyjät. Sekä muotokuvin että asuin.

Neljännessä huoneessa esiteltiin lisää teatterissa käytettyjä roolipukuja, joiden olin kuvitellut olevan näyttelyn pääasia. Samaan saatiin ympättyä naamiaiset eli Kustaa III:n kuolema. Täydennystä saatiin esittelemällä juhlapukuja, joilla ehkä olisi voitu käydä oopperassakin. 

Reissun yhdeksi teemaksi muodostunut Makalös, myöh. Arsenal oli täällä teatteri, joka paloi 1825.

Harhailua Drottningholmissa

Kahden harmaan päivän jälkeen aurinko paistoi ja päätin suuremmitta suunnitelmitta hypätä Drottningholmin paattiin vaikka juuri edellisenä päivänä olin ollut Vaxholmissa. Hämärästi muistin olleeni kerran Ruotsissa museaalisessa teatterissa, mutta en muistanut olenko koskaan ollut Drottningholmissa. Paikka ei ollut prioriteettilistallani sillä palatsit eivät suuremmin minua innosta.

Niinpä saatuani jalkani maankamaralle en suunnannut kohti linnaa vaan siitä pois päin. Tien toiselta puolelta löytyi rivi 1700-luvun rakennuksia, joilla oli onneksi opaskyltit. Ensimmäinen tarkasteltu oli aatelin majoitustila, sillä he eivät virkatehtävissä ollessaan mahtuneet varsinaiseen linnaan, vaan tarvitsivat oman pienen majatalon. Toisen rakennuksen seinästä selvisi, että täällä on ollut Ruotsin pienin lääni 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. Rakennus oli maaherran residenssi.

Jatkoin kiertäen puiston reunaa, kunnes löytyi kohta josta pääsin aitojen sisäpuolelle. Parkkipaikan kylteistä selvisi että oli olemassa muinaispolku ja innostuin tietenkin suuresti. Koko polku oli 18 km pituinen, joten siihen ei ollut laiva-aikataulujen puitteissa ja vesipullotta mahdollisuutta, mutta päätin lähteä yrittämään alkupään kävelyä. 

Tämä tarkoitti sitä, että osuin vielä puiston sisällä gööttiselle tornille, jonka kyltistä ilokseni huomasin että se oli osa lempparini eli optisen lennättimen historiaa. Täältä lähetettiin ensimmäinen viesti! 

Kuljettuani niin sanotun Kantonin läpi päädyin vihdoin puiston rajalle josta muinaispolku jatkui ensin pitkin rantaa. Ensimmäinen infopiste oli myös iloinen yllätys. Paikassa nimeltä Lugnet oli suomalainen Nordenskiöld yrittänyt Kustaa kolmannen kustannuksella tehdä kultaa pari vuotta. Paikalla oli sitten harrastettu erilaista ei-niin-asiallista rahatuotantoa. Esimerkiksi väärennetty venäläistä rahaa, jotta Suomen itärajalla saataisiin aiheutettua jotain hämminkiä. 

Toisenkin infopisteen löysin. Se kertoi 1800-luvulla eläneestä miehestä, jonka paikalla ollut asumus oli hyvin yksinkertainen. Siinä oli vain kolme seinää, sillä neljäntenä toimi luonnonkallio. Oli aika jännä ajatella, että näin yksinkertaisesti ja köyhästi oli eletty vain muutamien satojen metrien päässä kuninkaallisen puiston reunasta.

 

Edellisestä vaelluskokemuksestani oli on jo varmaan vuosikymmen, joten sitten hukuin reitiltä. Vieritän osan syytä kyllä sille, että ainoat karttani olivat valokuvia opaskylteistä eivätkä näin ollen yksityiskohtaisia.  

Palasin siis puistoon, jossa harhailin suoremmilla linjoilla ja söin hyvän lounaan ennen kuin paatti lähti takaisin Tukholmaan.