Nimimerkin Matkustavainen H-n Matkakertomus kesäkuulta julkaistiin Suomen julkisissa sanomissa 24.7.1862. Ote:
Joensuun kaupunnista Karjalassa astuin höyrylaivaan "Aallotar". Tämä ei kovan kiireesti kulkenut, koska Lauritsalaan mennessä viivyttiin 4 päivää. Tämmöinen hidaskulkunsa tulee siitä, kuin näille vesihevoisille pannaan pitkä jono tavara"lotjia" vedettäväksi Lauritsalaan, josta ne sitte nykyisten jättiläisten rakentamaa kanavaa kulkevat Viipuriin.
Tällä välillä ei ollut silmään pistävää muuta kuin petäjäpuilla ja kallioilla ympäröitty Saiman vesistö sekä paljo myötään ja vastaan kulkevia höyrylaivoja, jotka paraastaan olivat lankku- ja lauta-kuormain vetäjiä; paitsi vastaamme tuliat, jotka kulettivat muuta tavaraa Kuopioon ja Joensuuhun. Oli täällä kallioin koloissa kyliä ja puusahoja, joista Enonkoski oli merkillisin, sillä tässä oli kirkko ja koulu; olipa putelin puhallus-tehdaskin. Tässä saksalaiset puhaltaa pullistivat rautapillillä putelia. Olipa näiltä kasvot punaisiksi palanut, ja vanhemmilta miehiltä silmätki kuumuudesta pilaantuneet; vaan eipä nämä kuuluneet maamme miehille tätä puhallusmahtia antavan.
Jo jätän nämä, kuin näkyy Savonlinnan kolme tornia. Tätä kaupunkia ruotsalaiset nimittävät: Nyslott, joka merkitsee "uusi linna". Ei tämä ole ihan uusi, jo on monta sataa vuotta seisonut. Naakat ja varpuiset sen sisällä rähisivät ja muutamia venäen sotapoikia istui sen portilla. Kaupunti on vanhan tapanen, kaidat kivikadut, venäen kivikirkko keskellä kaupuntia. Lutherilaiset käyvät maalla pari virstaa kaupunnista Säämingin kirkolla.
Jätettyämme Savonlinna tultiin Lauritsalaan, jossa oli "Aallotar" jättäminen. Sieltä kulettiin maamatkaa kanavan vartta, ihaillen sen seutuja ja kummastellen ihmiskäden voimallisia töitä, Viipurin komeasti rakettuun kaupuntiin. Nähtyämme sen vehkeet ja laivaliikkeet (joista emme tahdo pitemmältä kertoa), matkustimme itään päin Jääskeksi nimitetyn pitäjän läpi.
Täällä on kansa luultavasti tarkempaa säästämään omaisuutensa; eivät ne rahojansa ummessa silmin laukkuryssille ja kaupunkilaisille työnnä "saali"-huivista ja "leninki"-vaatteista, eikä suurin kengistäkään. Nämät rakastavat omatekoista saalia jota sanotaan hunnuksi, joka on paljaalla vedellä valkiaksi värjätty, sekä omatekoista leninkiä joka on lyhempi tavallista; en tiedä paljoko tuo maksanee se punainen verka joka sen helmaan on ommeltu. Kengät tekee hän satasarvisen härän nahasta, jota sanotaan koivuksi (koivupuuksi), ja ne kengät ovat "virsut", "laapotit" ja "lötöt" nimeltänsä ja tämän härän uahasta pannaan lihapuoli päälle niinkuin vasikannahkasissa lankattavissa resetissä. Solki on suuri tavallisen teeva'in kokonen. vaimoilla tukka lyhyt samoin kuin miehillä, ja mustat nauhat päässä ristin rastin; vieläpä pitkä punainen lankavyyhti riippui takana, merkiksi, että on Herran ehtoollisella jo käynyt. Nämät viimeksi mainitut Joutsenen pitäjässä.
Näitä huntupäitä on miehen saanut vaimoväki aina Käkisalmeen asti; ja muutamissa kirkkokunnissa eivät tytöt saa pitää mitään päässänsä kesällä eikä talvella, kuin jonkun piikkinauhan, josta jo S:ttaressa haastettiin Käkisalmesta. Tässä kaupunnissa oli venäen kieli valtakielenä, jota kaikki siellä asuvat Suomalaiset "soltsentivat", ei muistaen suomen kieltä miksikään.
