Taloushistoriaa yms

Perjantaina jaksoin olla 1800-luvun tutkimuksen päivillä aamusta viinitarjoiluun, joten toivottavasti tammikuun taudit on nyt selätetty. Mutta raportissa vain otteita päivän annista.

Aamun aloitti Jari Elorannan hieno esitys Suomen taloushistoriasta. Erilaisin mittarein Suomi löysi enemmän verrokkeja Itä-Euroopasta kuin lännestä. Talouden kasvun laantuminen 1800-luvulla on selvää, mutta sen syyt eivät. Eloranta tunnisti muitakin tutkimusta vaativia teemoja ja mainitsi, että työn alla on BKT arviot ajassa taaksepäin 1500-luvulle asti.

Seuraavassa sessiossa Matti La Melan esitys jokamiehenoikeudesta ja puolukoista oli monella tavalla valaiseva. Ensinnäkin jokamiehenoikeuden ikiaikaisuus ja pohjoismaisuus ei ole selvää vaan tutkittavaa riittää. Puolukat auttavat asiaa, sillä valtiopäivien keskustelussa 1889 päätettiin jättää marjojen poiminta kaikille vapaaksi, mikä ei ollut tuolloin itsestään selvyys. Puolukkakauppa Saksaan oli alkamassa eli marjoilla oli uutta vientitaloudellista merkitystä. Mutta ne saatiin halvimmin kerättyä jättämällä ne joutavalle väelle noukittavaksi.

Miksi Saksassa innostuttiin 1870-luvulla pohjoisen (eli Ruotsin ja sittemmin Suomen) puolukoista oli La Melalla vielä selvittämättä.

Kati Mikkola sanoi esityksensä alussa suoraan, että on tutkijoidenkin syytä, että myytti menneisyyden yhtenäiskulttuurista elää. Mutta hän huomautti myös, että sekä yhtenäisyys- että moninaisuuspuheella on poliittisia ulottuvuuksia.

Pentti Paavolainen esitteli August Blanchen huvinäytelmää 1846 och 1946. Yksityiskohta kerrallaan se kuullosti yhä tutummalta ja kotiin päästyäni vahvistin esitelleeni samaisen näytelmän mukaelman suomeksi blogissa iät ja ajat sitten. Tuolloin löytämäni versio oli 10 vuotta varhaisempi kuin Paavolaisen tuntema. Jätän vertailun hänelle. Mutta oli hauska havaita, että Paavolainenkin oli huvittunut muinaistutkijan esityksestä näytelmän tekstissä. Kovin täysijärkisenä kun häntä ei esitetty, kuten kuvastakin huomaa.

Jotain

Eilen alkoivat 1800-luvun tutkimuksen päivät. Koska olen maannut puolet tammikuusta sängyn pohjalla, olin niin puolikuntoinen, että raahauduin paikalle lähinnä pitämään oman esitykseni. Toivottavasti jaksan tänään enemmän.

Poisto 27.1.2018. Loppuosa tekstistä oli minihutkimus, jonka aiheen otin yhdestä kuulemastani esityksestä. Esittäjä kyseenalaisti tänään kasvokkain käydyssä keskustelussa motiivini moiseen tuotantoon ja sen julkaisuun, joten katsoin parhaimmaksi poistaa pätkän näkyviltä.

Turkulainen muinaisesinekauppias

Olga Maria Selin synnytti keväällä 1893 Turussa naimattomana tyttären ja menetti tämän kolmen kuukauden ikäisenä kuolemalle (Aura 10.10.1893). Onko sama Olga Maria Selin Turussa 19.3.1895 syntyneen Uuno Wilhelm Lehtisen äiti ja vuonna 1919 kihlautuneen (ÅU 28.12.1919) Sikri Lehtisen äiti? Uunon ja Sikrin isä oli polttimomestari Henrik Vilhelm Lehtinen, joka menetti aiemman vaimonsa maaliskuussa 1889 (Aura 17.3.1889).

Olga Maria Axelina Lehtinen rekisteröi kauppaliikkeen Turkuun vuonna 1903 (Registeringstidning för varumärken no 225/1903). Digitoidut lehdet eivät paljasta liiketoiminnan laadusta mitään. Seuraava maininta sen olemassaolosta ovat uutiset toiminimen "Olga Lehtinen" konkurssista vuonna 1915. Konkurssihuutokaupassa myytiin "kallisarvoisia vanhanaikuisia huonekaluja, n.k. piironkeja, sohvia, tuoleja, joista osa uudistettuja, kellokaappeja, trymåpeilejä sekä paljon muuta irtainta omaisuutta" (Turkulainen 4.6.1915). Oliko tämä alunperin kauppatavaraa vai kodin sisustusta?

Lehtisen talous oli vuoden 1919 alkuun mennessä niin kohentunut, että hän lahjoitti hyväntekeväisyyshuutokauppaan ison antiikkipeilin (ÅU 31.1.1919). Turun Sanomat valottaa liiketoimintansa luonnetta vihdoin 30.6.1920:

Rouva Olga Lehtisen liike on suomalaisille antiikkiesineiden ihailijoille sangen tuttu. Mutta rouva Lehtinen ei ole tyytynyt ainoastaan ostamaan ja myymään antiikkiesineitä vaan on hän puuseppäliikkeeseeään, jota hän on pitänyt jo parisenkymmentä vuotta, myöskin valmistanut vanhanaikaiseen tyyliin erilaisia huonekaluja.

Yhdeksän vuotta myöhemmin Lehtinen oli jälleen Turun messuilla ja Naisten ääni (14/1929) esittelee hänet kuvan kera.

Tämä kansakoulun käymätön, mutta älyltään, opiltaan ja käytännölliseltä kokemukseltaan "oppineistakin oppinein" nainen, on omistanut ja johtanut jo 27 vuotta liikettä, jossa valmistetaan mitä arvokkaimpia huonekaluja, ainoastaan antiikkityyliin.

Itse hän on kalustojen "arkkitehti", käytännöllinen työnjohtaja ja vieläpä kaupallinen johtajakin.

Ne työt, jotka tässä näyttelyssä olivat nähtävinä, olivat todellakin kuosinsa puolesta "puhtaita" ja valmistettu mitä ensiluokkaisimmin pienintäkin yksityiskohtaa myöten.

Hänen kanssaan oli todellakin virkistävää keskustella. Hän on niitä naisia, jotka eivät säikähdä pettymyksiä ja joita ei masenna vastukset eikä onnettomuudet. Hän on paljon saanut elämässään kokea suruakin, mutta työ, suurella nautinnolla, harrastuksella ja rakkaudella suoritettu työ on antanut hänelle voimaa kaiken kestää ja säilyttää hilpeän mielensä, valoisan maailmankatsomuksensa ja työtarmonsa vanhuutensa päiviin asti.

von Zelowin suomalaiset kasakat

Onnekkaasti hakiessani toista miestä sotilasrullia selaten löysin toisen, Sund-tutkimukseen liittyvän miehen armeijauran alun von Zelowin kasakoista. Kansallisarkiston Portti tarjosi näistä perustiedot:

Muuan erikoinen Kustaa III:n sodan aikainen joukko-osasto oli Zelowin kasakkajoukko (Zelows kosackkår tai Kungliga Kosackkåren). Tähän ratsuväkiosastoon oli tarkoitus värvätä kaksisataa miestä. Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla tapahtunut värväys onnistuikin kohtalaisen hyvin, mutta hevosia oli vaikea saada. Joukkoon kuului varsin sekalaista väkeä, ja suuri osa karkasi varsin pian. Joukon päällikkönä ja kokoajana toimi Mauritz von Zelow, joka oli palvellut komentajana myös Savon keveissä sotilasjoukoissa. Taisteluihin tämä kasakkajoukko (tai ulaanijoukko) ei liene osallistunut, ja se lakkautettiin vuoden 1790 lopussa.

Kun Porvoossa 22.12.1790 päivätty miehistölista ratsumestari kreivi Mörnerin eskvadroonasta (Generalmönsterrullor - Männingsregementen, grenadjärförband, frikårer och andra 1516 (1790-1790) Bild 30 (AID: v480509.b30, NAD: SE/KrA/0023)) on erinomaisen selvästi kirjoitettu innostuin tekemään siitä puhtaaksikirjoituksen. Jättäen väliin kuitenkin miesten pituudet ja yksityiskohtaiset tiedot hevosista.

Ryttmästare Adolph Mörner
Lieutenant Pehr August Suther
Cornet [?] Lieut: i. arm: Petter Ekroth
Wächtmästare Carl Joh Holmstedt
Fanjunckare Joh: Samuel Lalin
Corporal Wilhelm Strehlenert
Corporal Carl Gustafsson
Trumpetare Anders Forsgren
Manskapet:

1. Carl Sund född i Helsingfors 19 år
2. Samuel Radin född i Nylands Län 20 år
3. Carl Tenberg född i Åbo län 21 år
4. Mich: Welander född i Åbo län 38 år
5. Joh: Jacob Henell född i Nyland 19 år
6. Olof Strömfors född i Nyland 21 år
7. Johan Böhrling född i Ingo sochn 22 år
8. Jacob Sommarfeldt född i Åbo län 22 år
9. Gabriel Leijon född i Åbo län 22 år
10. Gabriel Sundström född i Åbo län 22 år
11. Petter Pettersson född i Carlskrona 24 år
12. Johan Hinricsson född i Åbo län 18 år
13. Anders Bohlström född i Esbo sochn 17 år (Sjuk i Borgå)
14. Johan Wacker född i Åbo län 20 år (Rymd med häst och mundering)
15. Gustaf Linden född i Nyland 19 år
16. Johan Swärd född i Åbo län 21 år
17. Hinric Nyström född i Åbo län 28 år
18. Johan Nyström född i Nyland 19 år
19. Vilhelm Båtman född i Nyland 19 år
20. Jonas Värner född i Hellsingland 32 år
21. Fredr: Agerblad född i Stockholm 19 år
22. Petter Gunst född i Köpenhamn 36 år
23. Mats Rosenqvist född i Tavastehuslän 22 år (Sjuk i Borgå)
24. Johan Svärd född i Borgå sochn 31 år
25. Johan Vennerström född i Österbotten 25 år (Sjuk i Lovisa från och med den 11 october)
26. Samuel Oblyg född i Westerbotten 20 år
27. Adam Rask född i Björneborg 28 år
28. Isac Blomster född i Nyland 21 år
29. Lars Christen född i Vesterbotten 22 år
30. Jacob Snäll född i Carelen 28 år
31. Jacob Eklund född i Stockholm 28 år
32. Emanuel Glader född i Hellsingfors 19 år
33. Jacob Flinck född i Österbotten 21 år (Rymd med häst och Mondering)
34. Johan Sundström född i Helsingfors 20 år
35. Eric Sabel född i Tavastland 18 år
36. Adam Patron född i Björneborg 24 år
37. Michel Örn född i Tavastehus 32 år
38. Nicolaus Fyhr född i Upland 39 år
39. Eric Forslund född i Södermanland 19 år
40. Olof Scheelin född i Stockholm 28 år
41. Daniel Pik 27 år
42. Carl Sjöström född i Borgå sochn 24 år (Död på Lovisa sjukhus, Numera ärsatt med Recryten Joh: Redlig. Rymd den 16 December.)
43. Wilhelm Swärmare född i Carelen 21 år
44. Tomas Trygg född i Upland 21 år
45. Isac Ståhlt född i Österbotten 20 år
46. Petter Uhr född i Nyland 20 år
47. Matts Frisk född i Carelen 24 år
48. Martin Backman född i Ny Carleby 34 år (Sjuk i Lovisa från och med d. 6 November)
49. Anders Forsberg född i Nyland 23 år
50. Jacob Strack född i Tavastland 21 år

Horoskooppien tulo Suomeen

En muista aikaa, jolloin en olisi tiennyt olevani "härkä". Amerikkalainen lastenlehti St. Nicholas yhdisti tähtikuviot kuukausiin vuonna 1873. Mutta kauanko Suomessa on puhuttu horoskooppimerkeistä?

Varhaisimmat sanomalehtiesiintymät sanalle horoskooppi viittaavat ennustusvälineeseen tai ennusteeseen:

• ... tulevaisuuden kuva joka nähtävästi viikinkien horoskoopissa (ennustuspeilissä) kangastaa... (Aura 1.1.1889)
• ... kun kerran olemme ottaneet tulevaisuuden "horoskoopin" käteemme, katsokaamme miksi väkiluku voi nousta sadan vuoden päästä ... (Satakunta 18.7.1889)
• Horoskoopin, ennustuspeilin avulla ennusti hän oman tulevaisuutensa ... (Kaleva 28.10.1899)
• Ilmaprofeetta Rudolf Falbin horoskoopin mukaan sataa toukokuun 1-6 pnä paljon ... (30.4.1901 Työmies)

Synonyymia ennustuspeili käytettiin näitä aiemmin kuvauksessa Kiinasta: "Tähtien selittäjältä neuvoa kysytään, hän asettaa ennustuspeilin, tiedustelee tähtien vastausta ja määrää hääpäivän." (Sanomia Turusta 25.5.1878).

Nykyään tutuista horoskooppimerkeistä en löydä digitoiduista lehdistä vuoteen 1920 mennessä yhtään mainintaa. Mutta Suomessa oli viimeistään 1910-luvun alusta lähtien mahdollista ostaa henkilökohtainen horoskooppi. Kaapro Jääskeläinen kirjoitti Kurikassa 3/1910

Oulunkylässä asustaa joku Uranielin nimellä tunnettu nuori ylioppilas, joka teosoofeille tähdistä ennustelee heidän kohtaloltansa eli "laatii horoskoopin" heille, niinkuin niissä piireissä sanotaan. Maksu lienee 5 markasta ylöspäin. Liike tarvitsee puhvausta. Niinpä on teosoofien äänenkannattajassa "Tietäjässä" luettavana: 

"Eräässä Uranielin laatimassa horoskoopissa ennustetaan, että asianomainen henkilö saisi pakotuksen polveensa vuoden 1910 alussa. Tämä ennustus kävi niin kirjaimellisesti toteen, että reumaatinen särky ilmestyi polveen viime joulukuun 30 p:nä. Sama henkilö, jonka nyt on oikein vaikea liikkua, kertoi minulle, että hänen horoskoopissaan on useita ennustuksia viime vuoden suhteen, jotka kaikki ovat sanan mukaan tapahtuneet. Tämä on omiansa lisäämään Uranielin mainetta astroloogisena profeettana ja samalla kai se on materialisteille ja epäilijöille pulmallinen pähkinä?" 

Ilmeisesti sama Uraniel oli "eniten astrologiaa meillä tunteva" ja oli "v. 1908 "Tietäjässä" n:rot 7 ja 8 sekä 9 ja 10 esittänyt tätä alaa koskevia seikkoja. Joka siis tahtoo tarkemmin tähän alaan perehtyä, lukekoon ne kirjoitukset. Muita sitä alaa koskevia kirjoituksia en tiedä meidän kielellämme olevan julkaistuna." (Tietäjä 2/1913).

Uraniel oli verkkolähteiden mukaan viralliselta nimeltään Adolf Nylund ja Pekka Ervast -sivuston täydentämänä "Gustaf Adolf Nylund, telegrafrevisor". Ylioppilasmatrikkeleista 1853-1899 ja 1900-1907 (pdf) en häntä löydä. Lennätinreviisori Nylund mainitaan Åbo Tidningissä jo 26.2.1893, joten Jääskeläisen luonnehdinta nuoresta ylioppilasta menee aikalailla metsään.

Jääskeläisen mainitsema Oulunkylä on kyllä asemana sopiva paikka, sillä Nylund oli rautateiden palveluksessa ja kiersi nimityksiensä mukana pitkin maata. Tietäjässä 11/1906 arvioidaan hänen Seinäjoella kustantamaansa kirjaa. Vielä vuonna 1929 Nylund mainosti horoskooppejaan Vaasasta käsin (Aamunkoitto 3/1929). Tuolloin kilpailijansa mainostivat jo yleisaikakauslehdessä.

Hollantilainen oli aika epeli, kun ei ollut ilmeisesti väliä millä kielellä häntä lähestyi. Maksuttomaksi mainostettu horoskooppi vaati postimaksujen maksun - etukäteen.

Passaavat matamit

Helsinkiä vuonna 1865. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat CC BY 4.0

Suomettaressa syksyllä 1866 julkaistu jatkokertomus Minun matammini kertoo (*) näytti sellaiselta romantiikalta, joka ei minua lukijana kutsu. Mutta kehyskertomus oli kirjoitettu eri tyyliin ja paljasti aukon tiedoissani. Kaupungissa asuva nuori mies saattoi oman talouden ja palvelijan tai täysihoidon sijaan palkata matamin? Faktaa vai fiktiota? Sampo Haahtela kirjassaan Uskollinen sydän. K. J. Gummeruksen elämä (1947) ilmoittaa kertomuksen K. J. Gummeruksen tekstiksi. Tällä oli kokemusta ylioppilaselämästä Helsingissä vuodesta 1861 alkaen.

Eräs omituinen luokka ihmisissä - en saata niitä muuksi nimittää - ovat nuo vanhat ämmät, jotka kantamalla ruokaa ja siivoamalla huoneita elävät meidänkin maan isoimmissa kaupungeissa. Erittäinkin nähdään näitä Helsingissä, missä yliopistolaisia semminkin saavat herroikseen. Aamulla varhain tulevat he, kukin nuoren isäntänsä luo, kahvipannu kädessä, lakasevat lattian, korjaavat vuoteen ja toimittavat, mitä vähäisiä asioita nuorukaisella saattaa olla toimitettavana. Kello 1 ja 2 aikana ilmestyvät he taasen, puolisen kanssa, jonka kantavat niinkutsutuissa "portöreissä" jostakin ravintolasta tahi ruuan-myyntipaikasta; kello 7 astuvat he taasen nuorukaisen kamareihin, laittavat vuoteen ja panevat esille yliopistolaisen kohtuullisen ehtoollisen. - Näin palvellen nuorukaisia, usein useita kerrallaan, saavat he elatuksensa ja elävät usein ikivanhoiksi, tehden matkojansa aamusta iltaan vanhan tavan mukaan. 

Että ne ovat eriluonteisia on ymmärrettävä; mutta ylipäänsä saa niistä sanoa, että sen palveluksessa, jossa ovat, sen puolta pitävät he myöskin kunnollisesti ja rehellisesti; väliinpä niinkin uskollisesti, että ottavat vallan isännöiltään, joille tahtovat olla äidin siassa. Ne tietävät päivän kaikki uutiset, joita mieluisesti juttelevat; ne tuntevat melkein tarkalleen jok'ainoan ihmisen kaupungissa ja tietävät useinkin antaa neuvoja, joita ei saa ylenkatsoa. 

Osa näistä, tosiaankin omituisista ihmisistä, kuuluvat ikäänkuin kiinteät huonekalut huoneisin ja huoneesen muuttaja saa ottaa tahtomattansakin palvelukseen sen, joka on saman huoneen entisiä asukkaita palvellut.

(*) 30.08.1866 Suometar 03.09.1866 06.09.1866 1. Äitini koto 10.09.1866 2. Kauneuden uhri 13.09.1866 3. Tohtori Linde 17.09.1866 4. Onnellinen 20.09.1866 5. Odottamaton kosija 24.09.1866 6. Odottamattomampi kohtaus 27.09.1866 7. Koetukset alkavat 01.10.1866 8. Ilon koitto surussa 08.10.1866 9. Katkerin uutinen 11.10.1866 10. Ystävät eroovat 15.10.1866 11. Kavaluus voittaa 18.10.1866 12. Minä uhrataan 22.10.1866 13. Kosto 25.10.1866 14. Kun verho nostettiin 29.10.1866 15. Outoon maailmaan 01.11.1866 16. Sota ja voitto 05.11.1866 17. Väliverho 08.11.1866 18. Aikojen kuluttua, uusi aika 12.11.1866 19. [Loppu]

Kerran kuulutetut 1798-1816

Viimeinen osa Dagligt Allehandasta löytyneitä sekalaisia suomalaisiin/Suomeen liittyviä kuulutuksia

21.2.1798: Hindrick Björklund, kuninkaallisen armeijan vapaaehtoinen n:o 29 kreivi Cronhjelmin komppaniassa, oli lähtenyt luvattomasti. Mies oli 19-vuotias, 5 jalkaa ja 7,5 tuumaa pitkä "undersättsig til wäxten, trindlagt och fylligt ansigte med ljusbruna hår och ögonbryn" "wid afwikandet klädd uti en blå Tröja med 2:ne rader Uniforms Knappar; samt blå Böxor och gamla Skor". Syntymäpaikaksi tiedettiin Isokyrö ja huomautettiin myös, että Hindrick oli saanut suutarin opin.

9.8.1798: Leskikuningattaren henkirykmentistä Viaporissa oli hävinnyt kapteeni Björnbergin komppanian sotilas n:o 42 Aron Aronsson Le Kowius, ilmeisesti Ruotsiin. Mies oli 29-vuotias, syntynyt Helgonan pitäjässä Nyköpingin läänissä, 5 jalkaa 8,5 tuumaa pitkä, "har rundt hår, hwitlätt ansigte med ljusa hår och ögonbryn". Armeijan tietojen mukaan hän oli mennyt naimisiin Vaasassa tai vaimonsa asui Vaasassa. Vaasan vihityt eivät valitettavasti ole HisKissä, joten tätä yksityiskohtaa ei voi vaivattomasti tarkistaa.

20.12.1798: Etsintäkuulutettuna entinen varusmestari Fredrik Schön, joka oli tuomittu murtovarkaudesta Laihian syyskäräjillä 40 pariin ruoskia ja kirkkorangaistukseen. Ennen näiden toimeenpanoa mies oli karannut. Hän oli räätälintyöhön kykenevä 30-vuotias "lång och smal til wäxten, långlagd och ljuslätt i ansigtet, med swartbruna hår och ögonbryn".

16.3.1802: Tukholmassa palveluksessa ollut Anna Westerlund, joka sanoi syntyneensä Pietarsaaressa, kuoli 20.1.1802. Perillisiä kuulutetaan toista kertaa.

24.11.1803: Gustaf Ståhlberg kuuluttaa Sippossa syntynyttä sisartaan Maria Stålbergia "jos tämä on edelleen elossa". Lähimpänä Ståhlbergia Sipoon kastetuissa on Hintsbyn Nygårdin Jöran Stellberg, jolle syntyi Maria 6.1.1755.

9.6.1806: Isossakyrössä syntynyttä neitoa Anna Greta Krus (jos elossa) pyydettiin ilmoittautumaan. (Jälleen haku Hiskin kastetuista tuottaa nollatuloksen. Jälkeenpäin omaksuttu sukunimi?)

23.10.1810: Oulusta Tukholmaan 6 vuotta aiemmin matkustanutta Eva Helena Sundqwistia haluaisi sisar tavata. Jos Eva Helena edelleen on elossa, siis.

26.2.1811: Turussa syntynyt kultasepän kisälli Adolph Fredrik Sacklén oli lähtenyt mestarinsa luota taloudellisen epäselvyyden yhteydessä. Mies oli 28-vuotias "medelmåttig till wäxten med tringdlagt ansigte, mörka hår och ögonbryn, samr klädd i mörkgrå Surtout, gammal grå klädeströja, mörkblå Sjömansbyxor, Stöflor och swart Hatt". (Taaskaan ikään, paikkaan ja nimeen sopivaa kastetta ei löydy.)

29.5.1816: Jos Helena Ulfsberg Raumalta edelleen elää ja asuu Tukholmassa, matkalainen haluaisi välittää kirjeen. (Syntynyt joko Nakkilassa 2.10.1773, Ulvilassa 8.9.1778 tai jossain muualla muuna päivänä.)