Jonnin joutavia

 XXV. Meidän maan miehiä osasi muutama olla matkalla Wuokkiniemellä ja juotti hevostansa talon kaivolla, kussa Starovertsiä (vanha-uskoisia venäläis-lahkolaisia) asui, jotka henkensä haastolla karttavat yhteyttä pitää "uusi-uskoistensakin", vielä enemmin meidän uskoistemme kanssa. Talon isäntä sentähden, nähtyänsä vieraan miehen kaivolla hevostansa juottavan, huusi kiivaasti: "älä pakanoitse kaivoamme!" Siihen meidän mies hiljaisesti vastasi: "yhdestähän uskosta hevosemme lienevätkin."

XXVI. Venäläis-pappi kohtasi kerran meidän maan pispan, jolta hän kyseli kauvanko oli koulua käynyt pispaksi tullaksensa? "Kolmekymmentä vuotta", vastasi pispa, "ja pitää vieläkin aina lukea täydellisemmäksi tullakseni.” "Ohoh!" "kova peä! kova peä!" sanoi venäläinen päätänsä huiskuttain, "a mie, kaks' viikko Arkangelin koulussa i täysi pappi."

XXVII. Muuan talonpoika Hämeestä, joka naimis-ikään oli joutunut, asetti hevostansa reen eteen ja lähti aviokauppaa hieromaan. Ensimäiseen taloon tultuansa astui hän toisella jalalla kynnykselle kysellen: "paljonko rahaa saa, jos tyttären ottaa? Tähän isämies vastasi kolmatta sataa vaan kannattavan antaa, sillä hänellä oli monta lasta, joiden välillä perintö oli jaettava. "Hyvästi sitten!" "Kyllä on kynnys kynttä korkiampi, piha askelta pidempi tästälähin", sanoi talonpoika, meni matkaansa ja ajoi sillä tavalla monen talon sivutse. Viimein joutui hän taloon, kussa ainoa lapsi oli tarjona, kyselee sielläkin tavallansa; mutta isäntä käsketti sisälle ja rupesi neuvoistansa puhumaan. Tämä korvia syhytti ja talonpoika oli jo päättänyt pidättääkin tänne, kun toinen vieras samassa asiassa taloon tuli. Arvosteleminen ei kauvan kestänyt, toinen oli rehvä, rahan-ahne, ylpiä, toinen nöyrä, siviä, hiljainen; ”ei nöyrän kaulaa katkaista", sanoi impi kyseltyä, otti jälkimmäisen avioksensa ja toinen sai häpiällä paeta. (29.6.1860)

XXXVII. Vanhan kivikirkon nyrkällä katon harjalla oli jättiläinen ennen muinan kenkiänsä paikannut ja niin pitkällä langalla neulonut, jotta se ulottui kauvas maantien toiselle puolelle. Osasi niin matkustavainen tervakuorminensa kulkea sivutse, koska hiisi paraikaa veti pikilangan naskalin reikään. Tähän tarttui kulkeva hevosinensa, kuorminensa ja pinkotettiin sillä lujasti kengän pohjalle. Ei kuitenkaan mahtanut aivan murskaksi murentua, koska hiiden silmiin se paikka näytti vähä korkiammalta. "Osasipa tuohon tulla liika suuri solmu", sanoi hän sentähden, otti vasaran käteensä ja rupesi sitä paikkaa takomaan.

XXIX. Sairas akka, jolla oli suuri kasvanto otsassa, meni tohtorin tykö ja kyseli siltä neuvoa terveeksi tullaksensa. Tohtori otti suuren väki-vasaran käteensä ja kielsi akan pelkäämästä, sanoen ainoastansa uhkaamalla mökämän takasin pakottavansa. Uhkasi jo kauvan aikaa eikä lyönytkään, jotta akka tuli rohkiammaksi eikä enää vasaraa välttänytkään; löi sitten yht'äkkiä knapsahutti, jotta kura kasvoille truiskui" ja mökämä aivan ihoa myöden tasaantui. Tästä akka pahoilla mielin rupesi apua huutamaan, mutta tohtori lohdutti häntä puheellansa ja antoi voidetta haavaan, joka pian senjälkeen parani. (20.7.1860)

XXX. Muukalainen mies yötyi kerran tuntemattomaan taloon, kussa isäntä tervehti häntä seuraavilla kysymyksillä: ”Oletkos körttiläinen?" "En tiedäkkään, vaikkei tuo haittaisi, jos ahkerammin kirjan ääressä asuisin", vastasi vieras. "Pelaatkos korttia?" kysäsi taas isäntä; "En tuota juuri tapanani ole pitänyt, vaikka ma joskus olen korttien pariin joutunutkin", vastasi vieras. "Ryyppäätkös viinaa?" öyhkäsi vielä isäntä. "Olen ma joskus ryypyn ottanut ja väliin vähä viinaankin sekaantunut", oli vieraan vastaus. "H—n kelpo mies", sanoi isäntä nyt, meni kaappiinsa, otti sieltä viina-pullon ja antoi vieraalle suun-avausta tervetuliaisiksi!!!

XXXI. Markkinoilta palaava mies toi sieltä hevosen, jonka hän oli ostanut ja nyt puoli-hutikassa ollessansa ensi kerran koetteli. Hevonen oli vikuri eikä tahtonut juosta, sentähden mies vihastui, otti ruoskan käteensä ja huhtoen sillä sanoi: ”aina sua pitää krassata." Vähän matkan päästä tahtoi hevonen poiketa veräjästä tien vieressä olevaan taloon; silloin taas mies vihassa suistain hevostansa huusi: "aina sull' on asiaa kylään." (10.8.1860)

Uusin Wetterhovi-Aspa?

Tammikuun alussa huomasin ilmoituksen esitelmätilaisuudesta "Karelian Influence in Britain and India 700-200 BC". Vähäväkisen kansan pitkän välimatkan vaikutus aikana ennen kirjoitettua kieltä tai isoja merialuksia tuntui heti epäilyttävältä eikä tapahtuman kuvaus muuttanut mielikuvaa. Siinä esiteltiin puhuja virkkeellä "Our guest speaker Dr. Pasi Malmi has studied cultural evolution since 1986 in his master’s thesis, doctoral thesis, and post-doc publications." Finna-haku kertoi Lapin yliopistossa hyväksytyksi väitöskirjakseen Discrimination against men : appearance and causes in the context of a modern welfare state (2009), jonka aihe ei siis ole lähelläkään esihistoriaa. Tohtoroitumisen jälkeinen ura on myös siitä melko kaukana, ORCID-sivunsa perusteella.

ORCID-sivulle linkitetty Malmin ResearchGate-profiili alkaa vakuuttavasti: "University of Helsinki | HY · Kulttuurin tutkimus. D.Sc. (admin). Researching cultural evolution and human migrations 3000-50 BCE. Studying archaeology at the University of Helsinki." Arkeologiaa Helsingissä opettava tuttavani kaiveli yliopiston sivuja ja postilaatikkoaan. Ainoa löytämänsä yhteys yliopistoon oli se, että Malmi oli osallistunut avoimen yliopiston kautta arkeologian peruskurssille.

ORCID-sivun päälimmäisenä julkaisuna on tätä kirjoittaessani Agile Publishing Oy:n kustantama kirja Atlas and Herakles, josta löytyy maininta STT:n tiedotteesta:

Isomäen tunnetuin romaani Sarasvatin hiekkaa esitti uudenlaisen Atlantis-teorian. Isomäen mukaan tarina Atlantiksesta on lähes varmasti syntynyt Intian länsirannikolla, eli alueella jolta on todella löytynyt suurien meren alle jääneiden kaupunkien raunioita. Pasi Malmi, Tommaso Iorco ja Ranajit Pal ovat sittemmin argumentoineet Isomäen teorian puolesta Atlas and Heracles-nimisessä teoksessa.

Agile Publishing Oy:n hallinnossa oli verkkosivujensa perusteella vielä keväällä 2022 miehiä, joilla on tuoretta ja asiallisen oloista tutkimusta. Nykyisten sivujen mukaan yritys siirtyi linjaerimielisyyksien jälkeen Malmin hallintaan. Nykyinen julkaisulinjaus on "Scientific publications for wide academic audiences".

Samaisilla sivuilla oli kesällä 2021 ennakkotieto: "Malmi, Isomäki, Iorco & Pal (2021) Titan Atlas and the roots of the Mediterranean cultures. Relocating the Atlantic ocean. Book. To be published June 2021." Twitteristä löytyy julkaisutiedote syyskuulta 2022 ja se linkittää tuolloin verkossa olleelle esittelysivulle, jossa pdf:nä julkaistun 372-sivuisen kirjan Atlas and Herakles tekijöitä ovat Pasi Malmi, Risto Isomäki, Tommaso Iorco, Muhammad A. Brohi, and Ranajit Pal.

Vedalaisen runouden kääntäjäksi esitelty Tommaso Iorco on Malmin ohella tekijänä uutuusteoksessa From India to Western Europe 500 BCE? Mapping the past with processual archaeology, quantitative diffusionism, and evolutionary linguistics (2024), jonka markkinointia tammikuun tilaisuus oli. Siitä on ollut pdf pari päivää julkisesti ladattavissa ja kielitieteen puolelta Jaakko Häkkinen on ehtinyt toteamaan "et siis ehtinyt syventyä historiallisen kielitieteen menetelmiin, vaan halusit kirjan ulos. Harmillista: sen laatu ei nyt vakuuta." Toivottavasti Häkkinen viitsii tehdä myös varsinaisen kirja-arvion.

Ehdin nähdä myös sosiaalisen median jaon, jossa mainittiin kirja vertaisarvioiduksi. Tämä tuodaan julkaisijan sivulla epätavallisella tavalla esiin eli mainitsemalla arvioijat nimeltä, mutta lisäämättä mukaan tietoa affiliaatiostaan.

Professor Sambulo Ndlovu (linguistics and onomastics). Tuore tieteellisen kustantajan julkaisema kirjansa käsittelee nimiä Afrikassa eli ei todista erityisestä ymmärryksestä koskien Intiaa ja Länsi-Eurooppaa.
Dr. Stephanie Blankshein (archaeology). Väitöskirjansa käsitteli neoliittista aikaa Ulko-Hebrideillä. 
Dr. Andrey Podgurenko (history). Ukrainasta. Mahdollisesti kieli ja kyrilliset aakkoset selittävät vähäisiä Google-osumia.
Dr. N.N. (genetics)

"Eriskummainen akka"

Hyvää karkauspäivää, joka vielä lapsuudessani oli 24. päivä, vaikka en tainnut sitä koskaan muistaa. Muutakin on unohtunut, mikä kävi ilmi, kun en onnistunut ratkomaan Uudessa Suomettaressa 27.2.1874 esitettyä arvoitusta. Häpeän, sillä olisi pitänyt osata. 

Eriskummainen akka. Suomettaren viime numerossa luetaan "eriskummaiseksi ukoksi" semmoinen vanhus, joka eli 80 vuoden vanhaksi eikä kuitenkaan nähnyt kuin 20 syntymäpäivää, siitä selvästä syystä, että oli syntynyt karkauspäivänä jonakin vuonna. Tämmöinen tapaus lienee kuitenkin aivan tavallinen; sillä joka neljäs vuosi tuopi mukaansa karkauspäivän, ja aina sinäkin päivänä ihmisiä syntyy. — Minäpä kuitenkin tiedän paljoa merkillisemmän tapauksen. Eräs akka eli 90 vuoden vanhaksi (sillä akat ovat aina sitkeä-henkisemmät), eikä nähnyt ainoatakaan syntymäpäivää koko elin-aikaansa. Arvaappas sitä!

Haa! kysymyksen esittäjäkin on mieltänyt karkauspäivän olevan 29.2. 

Vastaus arvailuunsa julkaistiin Uudessa Suomettaressa 2.3.1874. Lyön vielä muutaman rivinvaihdon ennen sen liimaamista, jotta miettimistä yrittävä ei näe sitä ennen aikaisesti.

Yrjö Koskisen oppikirjassa ei tietenkään esitellä kyseistä eriskummallista akkaa, vaan selitetään kyseinen kalenterierikoisuus.

Oliko Suomessa (tai Ruotsissa sitten naista, joka syntyi 30.2.1712 ja eli vielä vuonna 1802? Hiski sisältää niin monta vuonna 1712 syntynyttä ja (esimerkiksi) vuosina 1802-1810 kuollutta, ettei intoni riittänyt haravointiin.

Helsingin numeroituja "huvilatontteja"

Tämä lista sopisi paremmin Wikipediaan, mutta koska en viitsi yhtenäistää kielenkäyttöä... Suluissa tynnyrinalat vuosien 1846/47 ilmoituksista, joiden murto-osien tulkinnassa voi olla virheitä, sillä painojäljessä on tulkinnanvaraa. Tulkinnanvaraa on myös pienimmissä numeroissa, jotka voivat olla sekä paikallista/vanhempaa sarjaa tai laajempaa/tuoreempaa. 

N:o 1 Ånäs

N:o 2 Forsby

N:o 3 Annebärg

N:o 4 Arabia

N:o 8 Töölön tontti, joka osa (?) tonttia 56

N:o 9 Kammio osa (?) tonttia 57

N:o 10 Åhmanska nybygget, beläget norr om Thölöbotten invid Gumtäckt och Hoplax ån 

ja/tai N:o 10 Träsk, vuonna 1909 "v. Fredriksbärgs haltpunkt", vrt n:o 13

N:o 11 Gumtäkt (98,95)

N:o 12 Sofielund (90,13)

N:o 13 Tölö Träsk (48,7)

N:o 14 Backas (219,31)

N:o 15 Villa Vallgård, vester om landsvägen vid Sörnäs (40,25)

N:o 16 Ås, vuonna 1870 "invid Södernäs jernvägsbro"

N:o 17 Bäckdal & Kivikko, invid Sörnäs

N:o 18 Höggård

N:o 19 Strandkulla

N:o 20 Bergudd

N:o 21 Östkap, Sörnäinen

N:o 22 Södervik, Sörnäinen

HD 12.4.1866

N:o 23 Villa Hörneberg, vid Kauraholms backen (21,25)
N:o 25 Surutoin, vester om Kauraholms backen (49)
N:o 26 Villa Echo, vester om landsvägen, närä Edbomska åkern (23,5)

N:o 27 Fågelvik, Sörnäinen

N:o 28 Villa Aspnäs, innefattande Edbomska plantagen (9,75)

N:o 29 Necken, öster om landsvägen, vid Edbomska åkern (6,25)
N:o 30 Hagnäs, eller den s. k. Generals hagen (10,25)

N:o 31 Siltasaarta

N:o 32 Stora Broholmen

N:o 33 nimetömänä "Villan 33 vid långa bron" vuoden 1876 osoitekalenterissa 

N:o 34 Brogård, å Broholmen belägen (1,64)

N:o 35 Holmnäs eller så kallade Sparbanken på Broholmen, till den del deraf som är vester om landsvägen 

N:o 36 Sundsberg, på Broholmen, till den del deraf som är vester om landsvägen 

N:o 37 Villa Berghäll, midtemot och norr om broarne (60,7)

Dagens nyheter
8.4.1878

N:o 38 Bredvik

N:o 39 Villa Ilola, vid Langéns bryggeri (6,5)

N:o 40 Grönudd

N:o 41 Fågelsång

N:o 42 Alpen i Thölö botten (63,25)

N:o 43 Malm, norr om Myrens äng (58,75)
N:o 44 Villa Wiksberg, Rööska åkern i Thölö botten (59,25)

N:o 46 nimettömänä "för närvarande begagnas till plan för Thölö tegelbruk" vuoden 1855 vuokrailmoituksessa

N:o 47, 48 Taka-Töölöä

N:o 49 Toivo

N:o 50 Salli, vielä 1846 nimettömänä "Jordstycken vid Myhrens äng"

N:o 51 Kaavi, vielä 1846 nimettömänä "Jordstycken vid Myhrens äng"

N:o 52 Savilla (Savela), vielä 1846 nimettömänä "Jordstycken vid Myhrens äng"

N:o 53 Dal, vielä 1846 nimettömänä "Jordstycken vid Myhrens äng"

N:o 54 Råstad

N:o 55 Humleberg (Humalisto)

N:o 56 Hummelvik, Rosavilla, Miramar

N:o 57 Stengård, vester om Thölö Sockerbruk (12,17)

N:o 58 Edet
N:o 59 Taipale, söder om Thölö Hospital (18)

N:o 60 Tykistöpiha, Nygård, Valo

N:o 61 Hesperia

N:o 62 Berga

N:o 63 Hagasund

N:o 64 Hammarberg

N:o 65 Arkadia

N:o 66 Villa Fjelldal, invid Herr Geheime Rådet Walleens Villa (47,75)

N:o 67 Sandnäs, vid Edesviken (47,2)

N:o 68 Alkärr

N:o 69 Lugnet, vuonna 1869 "vid Lappviksgatan" 
N:o 95 Högholm (45,5)

N:o 96 holmen Sumparn

Lähteinä vuokrailmoitukset: FAT 23.11.1846, 15.1.1847, 9.3.1847, 19.6.1847, HT 20.4.1850, 21.8.1852, 6.11.1852, 8.7.1854 vuosien 1857, 1868 ja 1875 henkikirjat, Adresskalender för Helsingfors stad 1885, Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter 1909 ja Helsingin kaupunginarkiston arkistotietokanta. 

Sekä Kansalliskirjaston digitoima kartta Karta öfver Helsingfors underlydande ägor belägna Helsinge socken och härad af Nylands län af C Reuter 1869, joka on helpoiten saavutettavissa ladattuna Wikimediaan. Näyttää edustavan samaa numerointia, joten poimin täydennyksiä, mutta en puuttuvia saaria. 

Alueiden vuokraajista on ainakin yksi kokonaiskatsaus vuodelta 1876: Öfversigt af Helsingfors stads inkomstgifvande fasta egendom.

Tehdaslistauksia ja tilastoja ennen 1800-luvun loppuosaa

Erilaisten Kansalliskirjaston digitointihakujen tuloksena on tullut eteen varhaisen 1800-luvun tehdasluetteloita, mutta kun niitä olen tarkoituksella lähtenyt hakemaan en löydä mitään. Joten aika tehdä edes puutteellinen listaus. Vastaavat tiedot ovat varmasti (tai ehkä?) jossain asiallisemmassakin paikassa, mutta toisinaan (koskaan?) ei jaksa lähteä kotikonetta kauemmaksi.

Folkwännen 7.4.1884

Statistiska Upplysningar rörande Helsingfors 1841 och 1842 (Helsingfors Tidningar 21.5.1842) ei ole varsinainen Helsingin tehtaiden listaus, mutta antaa käsityksen niiden määrästä.

Förteckning å de i Finland privilegierade och i verksamhet varande Fabriker och Manufactur-Inrättningar, classificerade efter deras olika ändamål, jemte uppgift om deras tillstånd vid slutet af år 1843 (FAT 31.12.1845) sisältää tehdaskohtaista tietoa eli ilmeisesti samaa kuin Öfversigt af Fabrikerne och Manufaktur-inrättningarne i Lander vid början af år 1844 (Borgå tidning 15.1.1845 & 18.1.1845), joka mainitsee yksittäiset yritykset, työntekijöiden määrän ja tuotannon arvon.

Sammandrag af förteckningen öfver de Hall-Rätterne i finlands Städer underlydande och i versamhet varande Fabriker och Manufactur Inrättningar, jemte öfversigt ad deras tillstånd vid slutet af år 1847 (FAT 10.10.1848) ei sisällä yrityskohtaista tietoa.

Sammandrag af förteckningen öfver de Hall-Rätterna i Finlands städer underlydande och i verksamhet varande Fabriker och Manufakturinrättningar jemte öfversigt af deras tillstrånd vid slutet af år 1849 (FAT 9.12.1850) on nimensä mukaisesti yleistilasto. Se liittyy samassa lehdessä julkaistuun tekstiin Manufaktur-Direktionens i Finland årsberättelse för åren 1848 och 1849.

Gabriel Reinin kirjassa Statistisk teckning af storfurstendömet Finland (1853) on aiempiakin vuosia kattava osio teollisuudesta. Siihen sisältyy sivulta 149 alkava maaherrojen selvitys vuoden 1850 tehtaista, joista mainitaan Uudenmaan läänin osalta luvan saantipäivä, mestarien ja työväen määrä sekä tuotannon arvo ja muista lääneistä vähemmän yksityiskohtia.

Fabriker och manufakturer i Finland år 1851 (Efter Nordiska Biet) (ÅU 5.11.1852) mainitsee suurimpia tuotantolaitoksia.

Helsingin kaupungissa ja sen seuduissa löytyviä Fabrikiä ja Käsityön laitoksia vuoden 1851 lopulla (Maamiehen ystävä 1.5.1852 ja 8.5.1852)

Fabriker och Manufakturer, underlydande Hallrätten i Helsingfors stad, år 1852. (Teknisk tidskrift 5/1853) on erittäin informatiivinen listaus Helsingistä ja muutamista lähiseudun laitoksista.

Handtverkerier och fabriker i Finland (Morgonbladet 9.11.1854) vertaa vuotta 1843 vuoteen 1853 virallisten vuosikertomuksien varassa.

Fabriker i Helsingfors under år 1855 (FAT 12.12.1856) mainitsee omistajat.

Fabriksväsendet i Finland under åren 1856 och 1857 (FAT 14.1.1859 & FAT 15.1.1859) perustuu painettuun vuosikertomukseen Manufakturdirektionens i Finland underdåniga årsberättelse för åren 1856 och 1857. Yksittäisiä tehtaita ei mainita, mutta hyvää taustoittavaa tietoa erilaisista tehtaista. Tästä on edelleen tiivistetty katsaus Teollisuudesta Suomessa (Sanomia Turusta 1.2.1859).

Manufaktur-Direktionens i Finland till Hans Kejserliga Majestät afgifna underdåniga årsberättelse för åren 1858, 1859 och 1860.

Jemförande öfversigt af Finland fabriker åren 1857 och 1860. Ströskrifter 1/1861 mainitsee kaupungit, joissa erityyppisiä tuotantolaitoksia on ollut sekä näiden työväen määrän ja tuotannon arvon.

Helsingin Fabriker och Manufakturinrättningar listataan vuoden 1861 osoitekalenterissa.

Den industriella verksamheten i Finlands hufvudstad (Helsingfors Dagblad 23.4.1862, 27.4.1863, 1.5.1863) on kriittinen katsaus Helsingistä 1860-luvun alussa kerättyyn tietoon.

Kirjassa Beskrifning öfver storfurstendömet Finland. Statistisk handbok (1864) on kvantitativisen katsauksen jälkeen listaus suurimmista tehdaslaitoksista.

Manufaktur-Direktionens i Finland till Hans Kejserliga Majestät afgifna underdåniga årsberättelse för åren 1871, 1872 och 1873

Vuonna 1871 ilmestyi ensimmäinen Finlands handelskalender, jonka tarkoituksena on listata yrityksiä. Seuraava julkaistiin vuonna 1876 ja kolmas vuonna 1883. 

Varhaisista Helsingin tehtaista on katsaus julkaisussa Bergh, Edv. & Forsgren, Eemil. Helsingin käsityö- ja tehdasolojen matrikkeli sekä esitys Helsingin käsityö- ja tehdasyhdistyksen toiminnasta viime vuosisadalla. Helsingin käsityö- ja tehdasyhdistys 1904. Se on kuitenkin merkittävämpi siksi, että sivuilla 153-335 (plus täydennyksiä suvulta 301 alkaen) on "Luettelo ammattienharjoittajista Helsingissä yhdeksännellätoista vuosisadalla sekä erinäisiä tietoja heistä". Silmäillessäni sitä huomasin monia puutteita eli mukana ei ollut kaikkea toimintaa eikä varsinakaan sen päättymisajankohtia. Lista on kuitenkin hyödyllinen sekä lähtökohtana että kontekstina. Julkaisuun sisältyy myös "Elämäkerrallisia tietoja Yhdistyksen valtuutetuista sekä muista luottamusmiehistä 1868-1900" sivuilla 245-300.

Oliko K. W. W-n Karl Wilhelm Weman?

Jatkismetsästyksessäni tuli vastaan nimimerkki "K. W. W-n", jolle ei löytynyt verkosta valmista selvennystä. Kansalliskirjaston digitoinneista sanahauilla syntyi uskottava kokonaisuus, jossa ensin oli lähetetty Viipurissa ilmestyneeseen Aamuruskoon ensisijaisesti käännöksiä ja muunnelmia.

Tyhmä minäkin olin! Tarina Kyösti Kyöstinpojalta AAMURUSKO 11.06.1859 NO 23
 Jalo kosto (Ranskan mukaan) AAMURUSKO 18.06.1859 NO 24
Kuvailemia ja satuja elämästä ja luonnosta XI & XII AAMURUSKO 03.09.1859 NO 35
Molemmat tynnyrit. (Krummacherin mukaan) AAMURUSKO 03.09.1859 NO 35
Lähetys-kunta. Tarina muualta AAMURUSKO 22.10.1859 NO 42
Aviollinen historia. AAMURUSKO 22.10.1859 NO 42
Pojat ja miehet AAMURUSKO 29.10.1859 NO 43 Tytöt AAMURUSKO 29.10.1859 NO 43
Manalainen rohvessorina. Kansansatu muualta AAMURUSKO 19.11.1859 NO 46
Kiinalaisten pääjuhlat AAMURUSKO 10.12.1859 NO 49
Lesken roppo. Suomentama. AAMURUSKO 31.12.1859 NO 52

Kuin seinään loppunut kirjoittaminen alkoi uudelleen yhtä runsaana Viipurissa ilmestyneessä Otawassa vuonna 1862. Nyt tekstit näyttävät vahvemmin omalta tuotannolta.

Sulho Otawa 2/1862

Pienisaaren neiti Otawa 30-32/1862

Myllärin tytär ja paruuni. Lyyertsin palalla Otawa 33/1862

Koulumestarin juttuja Otawa 33, 35, 37, 39, 41, 45/1862

Touvolan rikas tyttö Otawa 37&38/1862

Kaksi lehteä Otawa 39/1862

Nuorukaisen kosto Otawa 40/1862

Tykö Tomminpojan elämä ja onnen vaiheet Otawa 44, 45, 47, 49-51/1862

Vuonna 1864 Porvoossa painettiin "Kyttyrä-Selkäinen tai Työn voima. Porvarillinen näytelmä neljässä näytöksessä. Saksan kielestä suomentanut K. W. W-n". Samana vuonna lehden Maan ja merien takaa numeroissa 6&7 julkaistiin nimimerkillä K. W. W-n kertomus Kapina Porvoossa. 

Ylioppilasmatrikkelissa ja AkatemiaSammossa ei pysty yksinkertaisesti etsimään W:llä alkavaa ja n-päätteistä sukunimeä, mutta jälkimmäisessä sentään eripituisia variantteja poistamalla ja lisäämällä ?-merkkejä ja rajaamalla järkeviin elinvuosiin. Etunimien alkukirjaimet stemmasivat Karl Wilhelm Wemanilla (1838-1889), jonka otin tarkempaan syyniin. Tämä oli kirjoittanut ylioppilaaksi Viipurin lukiosta 1860 ja Aamuruskon tekstit sopivat erinomaisesti innostuneen lukiolaisen tuotannoksi.

Kotkan sanomat 24.4.1889

Yliopisto-opinnot eivät näytä olleen kovin intensiivisiä, joten on mahdollisuuksien rajoissa, että Weman vaikutti esimerkiksi opettajan sijaisena Viipurissa vuoden 1862. Mielenkiintoista on, että Wemania kutsutaan kuolinilmoituksessaan kirjailijaksi, sillä Fennicasta ei löydy yhtään teostaan.

Sekä se, että Geni-profiilin linkein selviää, että Karl Wilhelm Wemanin isänisän isä oli kirjoittamisestaan(kin) tunnettu Carl Gustaf Weman, joka kävi Porvoon lukiota samaan aikaan, johon kertomus Kapina Porvoossa sijoittuu. 

Ongelmaksi jää se, että Karl Wilhelm ei ollut Kyösti Kyöstinpoika, joka ilmoitettiin ensimmäisen tarinan tekijäksi. Ottamalla etunimen Gustaf tosissaan ja rajaamalla AkatemiaSammossa syntymävuodet välille 1800-1840 esiin ei kuitenkaan tule yhtään nimikirjaimiin ja Viipuriin sopivaa henkilöä. 

Ilmestynyt: Sanomalehtiemme varhaisia aprillipiloja

 

Kaikenlaista yritin tässä kuussa edistää ja yhdestä tuli valmista: Sanomalehtiemme varhaisia aprillipiloja

Aineistoa hakiessani tuli selväksi, kuinka vaikeaa aprillipilojen tunnistaminen voi olla ilman paikallista ja ajallista kontekstia. Eli kannattaa olla varovainen 1800-luvun sanomalehtien numeroissa, joiden päiväys on huhtikuun 1. tai viimeinen päivä.

Koska rajasin aineiston sanomalehtiin ja aikaan ennen vuotta 1910, en voinut hyödyntää tuoretta FB:ssä vastaan tullutta esimerkkiä Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1932.