Pyöreän syntymäpäiväni juhlimisen sijaan olin "matkoilla" - lähtemättä kovin kauas. Tunnelmaan pääsemiseksi aloitin ulkomaanelävien kahvilassa. Kahvi vaan viileni puolessa tunnissa, joten piti jatkaa matkaa aikaisemmin kuin olin suunnitellut.
Lisää ulkomaaneläviä oli Suomenlinnan lautalla, jossa saattoi tuntea hetkellisesti jättävänsä kotikaupunkinsa.
Suomenlinna ei ole minulle hirvittävän tuttu, joten oli ihan hyvä, että aikaa jäi haahuiluun. Maantieteellinen laajuus palasi mieleen ja oli helpompi ymmärtää, että täällä asui enemmän porukkaa kuin kaupungissa. Joku on varmaan joskus tehnyt kuvan, jossa Suomenlinnan saaret on sijoitettu havainnollisesti Helsingin päälle?
Ensimmäiseksi avautui Ehrensvärd-museo, jossa olin ilmeisesti viimeksi käynyt vuonna 2015. Sisään tullessa olin valmis väittämään, että keittiöinteriööriä ei ennen ollut, mutta kassa väitti, että on. Mitenköhän on päätetty lieden korkeus, joka on joissain kuvissa huomattavan matala ja näin ollen jäänyt mietityttämään?
Voi olla, että edellisellä kerralla tyyli-interiöörit eivät minuun vedonneet, mutta nyt kun olen viettänyt jo melkein kolme vuotta 1700-luvulla, niissä oli mukava pyöriä. Sanomalehteä ei ollut millään pöydällä, mutta muuten näkyvissä oli monta kirjallisuudesta ja maalauksista tuttua tavaraa: kahvikalusto, pelikortit, liitupiippu ja silkkilompakko. Ja kaksi aitoa Elias Martinin maalausta, mikä oli iloinen yllätys. Kussakin huoneessa oli laminoidut kortit, joissa oli tavanomaista perusteellisemmat selostukset esineistä. Arvostin erityisesti rehellisiä ajoitustietoja.
Lähes tulkoon kävelin museosta ulos kääntymättä sen toiseen osaan, jossa esiteltiin Ehrensvärdiin liittyen saaristolaivaston aluksia, Viaporin rakentamista ja Ruotsinsalmen taistelua. (Selviytyisinköhän tämän vuoden puolella Kotkaan tutustumaan Merimuseon näyttelyyn?)
