Haminan ohi Pyterlahteen 1839

Frugårdista matka jatkui Haminaan. Tai ainakin sen ohi.

Museovirasto, CC BY 4.0

Selvä pysäys on tehty 18.11.1839 Pyterlahden louhoksella, jossa oli loppusuoralla pylväs, joka edelleen seisoo omalla painollaan Talvipalatsin vieressä Pietarissa.

Museovirasto, CC BY 4.0

Museovirasto, CC BY 4.0

Frugårdissa 1839

Mäntsälän Frugårdista on niin monta kuvaa, että kohti itää matkaavien miesten luulisi viettäneen kartanolla ainakin yhden yön.

Museovirasto, CC BY 4.0

Paholaisen (!) silta lähellä Frugårdia

Museovirasto, CC BY 4.0

Edelliset painokuvat perustuvat Lauvergnen originaaleihin töihin. Kuka mahtoi olla kansanpukuja tallentanut Mayer? Pukujakin kiinnostavampaa on tulisijan mataluus. Tästä aiheesta kun olisi enemmän todistusaineistoa...

Museovirasto, CC BY 4.0

Porvoosta Kymijoelle 1839

Seuraamamme ranskalaistrio pysähtyi Helsingin jälkeen jo Porvoossa, josta julkaistiin aikanaan kaksi kuvaa lähes samasta kulmasta.

Museovirasto, CC BY 4.0

Museovirasto, CC BY 4.0

Tässä kaupungissa oli tehtävää myös ryhmän muotokuvaajalle Giraud, joka ikuisti J. L. Runebergin.

Museovirasto, CC BY 4.0

Porvoossa sanomalehdessä oli kansainvälisille vieraille enemmän palstatilaa kuin Helsingissä. Borgå Tidning kertoi 20.11.1839, että miehet olivat edellisenä viikkona olleet kaupungissa neljä päivää. Yhteinen kieli löydettiin latinasta ja kaikki ovat varmasti ymmärtäneet kuvat, joita pääsivät katsomaan. Kuten arvata saattaa niitä oli enemmän kuin mitä aikanaan painettiin eli

porträter af Hällström, Runeberg, Nordenskjöld m. fl., af ett par Österbottniska och Nyländska Skönheter samt af bondfolk från flera trakter, en skön panorama af Helsingfors jemte vyer af Uleåborg, Tammerfors, Kyrö fall, Nokia fors, Halkis fors i Borgnäs, vår goda stad Borgå, sedd från särskilda sidor, och många andra orter.

Loviisasta kuva on piirretty kaukaa, joten pysähdys oli varmaankin lyhyempi.

Kansallisgalleria

Seuraava kuva kirjassa on Högfors, jonka Museovirasto on tulkinnut reittiin sopivaksi Kymijoen Korkeakoskeksi.

Museovirasto, CC BY 4.0

Helsinki 1839

Hämeenlinnasta ranskalaiset matkailijat luonnollisesti päätyivät Helsinkiin, jonka sanomalehti Helsingfors Tidningar jälkijättöisesti 30.10.1839 kertoi miesten olleen kaupungissa edellisen viikon lopulla ja yöpyneen mamselli Wahlundilla. Wahlundin samana vuonna valmistuneesta Kaisaniemen ravintolasta ranskalaiset eivät piirtäneet kuvaa, joten oheen täydennys vuodelta 1866 (Frans Oscar Liewendahl, HKM, CC BY 4.0)

Helsingistä julkaistiin myöhemmin kolme painokuvaa. Vuonna 1839 kaupungin kirkon rakennustyöt olivat vielä kesken ja minusta näyttää siltä, että Lauvergne on arvioinut tornin myöhemmän muodon hieman väärin. Tai ehkä vierauden tunne johtuu puuttuvista nurkkarakenteosta.

Pitkältäsillalta

Museovirasto, CC BY 4.0

Katajanokalta

Kansallisgalleria

ja Tähtitorninmäeltä (Helsingin kaupunginmuseon mukaan "Taustalla Pohjoisesplanadin talorivi ja sen takaa kohoava Nikolainkirkko ja vielä purkamaton Ulrika Eleonoran kirkon kellotorni.")

Museovirasto, CC BY 4.0

Lisäksi vielä kuva Viaporista, jota ulkomaalaiset eivät ehkä saaneet lähemmäs mennä.

Museovirasto, CC BY 4.0

Hämeenkyröstä Hämeenlinnaan 1839

Säilyneiden ja julkaistujen kuvien perusteella ranskalaismiehet Gaimard, Giraud ja Lauvergne pysähtyivät ainakin Hämeenkyrössä, josta tallennettiin Kyrön kylä

Museovirasto, CC BY 4.0

ja Kyröskoski

Museovirasto, CC BY 4.0

Matka jatkui Tampereelle, jossa tehtaiden

Museovirasto, CC BY 4.0

ohella kuvattiin Thermopylai, joka tulee ilmeisesti loppuelämäni yhdistymään rosvo Lindiin.

Kansallisgalleria

Tampereen jäätyä taakse edessä oli Hämeenlinna

Museovirasto, CC BY 4.0

Tutkimusmatka Suomeen vuonna 1839

Ranskan kuningas Ludvig Filip lähetti vuonna 1838 pohjoiseen taiteilijoiden ja tutkijoiden ryhmän, joka aikanaan julkaisi moniosaisen raportin, josta Kansalliskirjastomme on digitoinut osat

Voyages de la Commission scientifique du Nord en Scandinavie, en Laponie, au Spitzberg et aux Feröe pendant les années 1838, 1839 et 1840 sur la corvette la Recherche, commandée par M. Fabvre
1, Aurores boréales
2, Géologie, minéralogie, métallurgie et chimie
3, Géologie, minéralogie et métallurgie
4, 1, Géographie physique, geographie botanique, botanique et physiologie
4, 2, Géographie physique, geographie botanique, botanique et physiologie
5, Histoire de la Scandinavie
6, Littérature scandinave
7, 1, Magnétisme terrestre
7, 2, Magnétisme terrestre
7, 3, Magnétisme terrestre
8, 1, Météorologie
8, 2, Météorologie
8, 3, Météorologie
9, 1, Relation du voyage
9, 2, Relation du voyage

Näistä viimeisen sivulta 355 selviää, että ryhmästä kolme miestä lähti vuoden 1839 lopulla Suomen läpi Venäjälle.

Gaimard. Wikimedia

Trioa johti koko matkan johtaja Joseph Paul Gaimard, josta suomenkielinen Wikipediakin osaa kertoa perusasiat. Oli m.m. kiertänyt maapallon kahdesti ennen tätä matkaa. Sebastien Charles Giraud oli erikoistunut muotokuvien ikuistamiseen. Hammerfestissa 28.8.1839 retkikuntaan liittynyt Barthélemy Lauvergne puolestaan maisemiin.

Valitettavasti yksikään heistä ei kirjoittanut edellä esitettyyn julkaisuun sopivaa kuvausta matkastaan, mutta onneksi siitä on edes kuvia, jotka painettiin erillisiin kirjoihin. Ne eivät ole mielestäni Suomessa olleet kulumiseen asti esillä, joten julkaisen ne tällä viikolla blogin sarjana ja virtuaalisena matkana Suomeen vuoden 1839 lopulla.

Trion matka alkoi suunnilleen Oulusta, jota julkaisuun pääsi edustamaan Gustava. Hihoistaan päätelleen ei ole kaupungin eikä seudun köyhin nuori nainen.

Wikimedia 

Ensimmäinen maisemakuva julkaisussa on Tulijoen kylästä 18.10.1839.

Museovirasto CC BY 4.0

Museovirasto on tarkentanut Tulijoen paikkaa sanoilla Liedenpohja ja Virrat. Jos tämä pitää paikkansa, kuvat eivät ole kirjassa kronologisessa järjestyksessä, sillä seuraavana on Uusikaarlepyy, joka on tullut vastaan Oulusta rantatietä seuraten kauan ennen Liedenpohjaa.

Kansallisgalleria

Naantalin auringosta

Venäläinen suomen kielen opiskelija mietiskeli videossaan sanontoja, joiden joukossa oli "hymyilee kuin Naantalin aurinko". Kun hän mielsi auringonpaisteen Suomessa harvinaiseksi, tuntui epäilevän ilmaisua ironiseksi. 

Santeri Salokiven maalaus Söderlångvikin kokoelmissa. Wikimedia

Naantalin turistisivujen mukaan

Naantalilla oli kaupunkioikeuksien myötä myös oikeus kerätä veroa kaupungissa tehdyistä kaupoista ja tullia sinne tuotavista tuotteista. 1750-luvulla Naantaliin rakennettiin ns. ”pikkutullin” keräämiseksi tullihuone ja -aita, jonka portille ripustettiin merkiksi puinen aurinko.
Myöhemmin tullihuoneen puinen aurinko korvattiin kuparista taotulla ja sianrasvalla kiillotetulla auringolla, joka loisti ”kuin Naantalin aurinko”, jotta kukaan ei voisi väittää ettei tietäisi missä tulli kerättiin.

Kuullostaa (yllättävän) uskottavalta, sillä sanomalehdissä varhaisin suomenkielinen "Naantalin aurinko" on kappaleessa, jossa puhutaan tullikamarista ja kaupankäynnistä (Työmiehen Ystävä 29.10.1875). "Naantalin aurinko" tunnettiin myös punaisena - kuten kupari (Uusi Suometar 5.10.1877). Ähtärissä nähtiin tiilestä tehdyn höyryhepotallin paistavan kuin "Naantalin aurinko" eli punaisena tämäkin (Tampereen Sanomat 23.5.1885)

Värin lisäksi "Naantalin aurinko" kiilsi (Turun Lehti 7.2.1888). Myös kalju kiiltää, joten yksi sijoitti "Naantalin auringon" miehen päälaelle (Waasan Lehti 10.12.1888). Kiiltämisestä päästään helposti valaisemiseen ja joudutaan kauemmas alkuperästä (Matti Meikäläinen 9/1891). Aikanaan "Naantalin aurinko" liitettiin hymyilyynkin (Biet 9/1891),

Ja näin  merkitys muuttuu ja unohtuu.

Minun täytyy heti aluksi sanoa että minä olen suuresti pettynyt tämän Naantalin suhteen. Jo pienestä pitäin, aina palleroisesta paitaressusta on minuun juurtunut se käsitys, että Naantali on ennen kaikkia sellainen paikka, jossa "Naantalin aurinko" paistaa. Ja Naantalin aurinko — sehän taas on valon lähde, jonka jokainen tosisuomalainen tuntee ja jollei juuri niin aivan pilkulleen tunne, niin ainakin hämärästi aavistaa, ja jota mainitessa hän vaistomaisesti vetää huulensa hymyyn, tuollaiseen hyväntahtoiseen, anteeksiantavaan hymyyn. Miksikä? Tjaa — mene ja ota siitä vissi selko jos voit! Ja mikä se on sitte oikein se Naantalin aurinko, joka jo pelkällä nimen mainitsemisella saa ihmiskunnan hyvälle tuulelle? Jaa se kuuluukin olevan asia, josta tiedemiehet ja korkeasti oppineet tähteintutkijat vielä toistaiseksi ovat olleet lausumatta viimeistä, ratkaisevaa sanaansa ja niin ollen en minä ollenkaan aijo mennä siitä sen enempää pakisemaan, vaikka minulla yksityisenä henkilönä ja vapaana kansalaisena onkin tämän "auringon" alkuperästä omat vapaat ajatukseni ja oma vakaantunut kantani etten sanoisi periaatteeni. Niinkuin se onkin, sano. (Turun Sanomat 10.7.1906)

Mutta ilmeisesti Naantalin aurinko siis on Suomen varhaisimpia ja pitkäikäisimpiä brändejä. Oliko muiden tulliporttien päällä merkkejä ollenkaan?