Youtubessa eksyin geneettistä perimää valottavien pätkien ääreen ja katselin hetken varsin epämielyttävältä vaikuttavaa esitystä
Are Italians White? Find out in less than 7 minutes. Yritettiin (kai) viestittää, että koska joidenkin italialaisten piirteet muistuttavat pohjois-afrikkalaisia, he eivät olisi "valkoisia".
No, jos ei ole "valkoinen" olisi hyvä, että "tummuus" tulisi mahdollisimman positiivisesta/eksoottisesta suunnasta. Tämä näkyy m.m. edelleen SukuForumilla jatkuvasta keskustelusta
Pohjalainen tummuus. Sen aloittaja oli sitä mieltä, että "pohjalaisissa on keskimääräistä enemmän tummahiuksisia ja ruskeasilmäisiä" ja tarjosi selitysmalliksi, että "pohjanmaalle olisi muuttanut joskus historian hämärässä friisejä nyk. Alankomaiden, Saksan ja Tanskan rannikolta". Alankomaiden, Saksan ja Tanskan rannikoillahan ihmiset ovat tunnetusti tummansävyisiä...?
Keskustelun jatkajat osin kyseenalaistivat pohjalaisten erityisen tummuuden, mutta tarjosivat selityksiksi romaneja, kasakoita sekä vienankarjalaisia kauppiaita. Sitten puolalaisia sotilaita ja valloonisukuja. Vähemmän kiinnostusta herättivät maininnat saamelaisista ja nimimerkki Marjapuun toteamus
Mistä me muuten tiedämme, minkä näköisiä ns. alkuperäiset suomalaiset olivat? Ei ole sanottu, että suomalainen on automaattisesti sinisilmäinen, vaaleaihoinen ja liinatukkainen. Itse asiassa tunnen hyvin vähän tuota mielikuvaa vastaavia suomalaisia. Suurin osa nykysuomalaisista tuntuu olevan ns. ristiverisiä, eli vähän "kaikenvärisiä". Mielestäni pitäisi hyväksyä se tosiasia, että ns. suomalainen olikin alunperin melko tummaa heimoa, joka sitten "laimeni" vuosituhansien kuluessa heimojen sekoittuessa vaaleampiin. Lopputuloksena on nykyinen ristiverinen kansa.
Jukka H. tosin antoi sille myöhemmin tukea kirjoittaen
Olisikohan sittenkin niin, että uutta väriä Pohjanmaalle ym. eivät olekaan tuoneet tummaveriset, vaan se on alkuperäisväri. Jos kaikki maailman sinisilmäiset polveutuvat yhdestä 6-10 000 vuotta sitten tapahtuneesta mutaatiosta, on jokseenkin varmaa, että Fennoskandian varhaisimmat jääkauden jälkeiset asukkaat ovat olleet ruskeasilmäisä ja todennäköisesti myös tummatukkaisia.
Myös geenien säilyminen ja paikallistuminen ei kiinnostanut teoriana, vaikka Palon Airi järkevästi jo ensimmäisenä vastaajana totesi "Joka tapauksessa on kai kyse vallitsevista geeneistä, jotka lienevät sitten vielä "rikastuneet" tietyin paikoin."
(Molemmat mummoni - toinen satakuntalainen ja toinen keskipohjalainen - ovat pieniä ja tummahiuksisia. Äitini on pitkä ja tummahiuksinen. Minä olen pitkä ja hiukseni maantien (tai hunajan) väriset. Genetiikka on ihmeellinen asia.)
Koska nykyajan teknologia tarjoaa toisenlaiset mahdollisuudet kuin 1800-luvun kallonmittaus, odotan mielenkiinnolla DNA-tutkimuksen antia Suomen asutushistorian selventämiseksi. En tiedä ovatko tutkijat ajatelleet sitä, että vielä elossa olevat 1900-luvun alkupuolella syntyneet ovat jokseenkin viimeistä ikäpolvea, jonka sukujuuret ovat paikallisia. Liikkuminen ja muuttaminen kun lisääntyi koko viime vuosisadan ajan.
P. S. Perinnölisyysaiheisia linkkejä ei ole varastossani kuin yksi, jonka suomenkielinen tiedote on jo ehtinyt hävitä verkosta. Siinä todettiin m.m. "Jenni Pettay tutki väitöskirjassaan perinnöllistä ja ympäristöstä johtuvaa vaihtelua lisääntymispiirteissä 1700- ja 1800-lukujen suomalaispopulaatioissa. [...] Tutkimuksessa havaittiin, että keskeisissä lisääntymispiirteissä kuten lapsiluvussa, aikuiseksi kasvatetujen lasten määrässä ja viimeisen synnytyksen iässä oli naisilla perinnöllistä vaihtelua. [...] Varallisuus oli tärkeä lisääntymismenestykseen vaikuttava tekijä. Säätyläiset ja talolliset naiset saivat ensimmäisen lapsensa keskimäärin 25-vuotiaana, kun taas köyhien kuten piikojen keskimääräinen ensimmäisen synnytyksen ikä oli lähes 29 vuotta." Siis: Jenni Pettay:
Phenotypic and Genetic Variance and Covariance in Life-history Traits in Pre-industrial Human Populations
Viimeinen havainto sotilaasta Johan Mört oli vuodelta 1788 Ruotsin ja Venäjän välisestä taistelusta Valkealan "Kaipiaismalmilla". Pakko oli päätellä hänen joko siellä kaatuneen tai joutuneen venäläisten vangiksi. Vaimo Lisa Axeldotter ei jaksanut ihan loputtomiin odottaa selvyydeen saamista vaan oli menossa uusiin naimisiin, minkä vuoksi sanomalehdessä Inrikes tidningar julkaistiin ylläoleva kuulutus 15.5.1795. Asiasta jotain tietävien sopi ilmoittautua varapastori Peter Henric Boismanille, joka tuolloin oli vs. kirkkoherra Orimattilassa.
Strömforsin ruukin veitsiseppä Johan Forster karkasi vaimonsa mielestä Venäjälle vuonna 1789. tai paremminkin Venäjän sotaan, sillä uskottavien kertomuksien mukaan Johan kuoli Systerbäckissä. Mutta kertomukset eivät riittäneet vapauttamaan Catharina Elisabeth Hansdotteria uuteen avioliittoon, joten miehen kohtaloa kuulutettiin kolmatta kertaa ylläolevalla ilmoituksella sanomalehdessä Inrikes tidningar 19.1.1798. Asiat taisivat hoitua Catharinan mielen mukaisesti, sillä Ruotsinpyhtäällä vihittiin Hiskin mukaan 3.6.1798 "Sågk. Salomon Hammarström " ja " Smed.änk. Cath: Elisab: Hansdr".
Itsellinen Johan Bök liittyi armeijan riveihin Kustaan sodan alussa, eikä sen jälkeen antanut kuulla itsestään vaimolleen ja lapsilleen Hailuodossa. Torppari Hindric Kipinä halusi mennä vaimon kanssa naimisiin ja edellisen miehen kohtaloa täten kuulutettiin kolmatta kertaa sanomalehdessä Posttidningar 2.8.1800. Onnelliseen loppuun viittaa Hiskin mukaan 5.6.1801 Hailuodossa vihityt "Enkl. Henr. Klemetss. Kipinä" ja "Enk. Caisa Simonis Berni el. Bök".
