Lounais-Suomen ilmastomuutokset

Parhaat tiedot 1500-luvun sadoista saadaan tarkastelemalla kuninkaankartanoiden tilejä. Niistä erottuu 1550-luvun puolimaista lähtien noin 25-30 vuoden ajanjakso, jolloin jyväluvut olivat korkeimmillaan. Sadot laskivat tästä viidenneksellä tai jopa kolmanneksella vuosisadan lopussa. Toisin kuin aikaisemmin, nyt oli vuosia jolloin herneistä- ja pavuista ei saatu satoa ollenkaan: 1581, 1587-89, 1591, 1599 ja 1601-1602. Kohtalaista aikaa satojen suhteen kesti 1630-luvulle. Seuraavalla vuosikymmenellä katovuosia oli paljon: 1641-44 ja 1648-49.

Säähavainnoille 1600-luvulla oli ominaista ilmastolliset äärimmäisyydet. Talvella 1641 saatiin ”mittaamattomasti” lunta, kesä oli kylmä ja sateinen. Kesät 1642 ja 1643 olivat kylmiä, sateisia ja hallaisia. Keväällä 1643 jäät sulivat merenlahdista vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Talvi 1648-49 alkoi lokakuussa ja sisälsi vain yhden suoja-ajan. Syksyllä kevätviljaa tuhosi halla. Kesällä 1652 ei satanut koko kasvukautena. Talvi 1653 oli leuto ja lähes lumeton ja jäätön. Talvella 1654-55 suojaa ei ollut ollenkaan ja koko Itämeri jäätyi.

Vuosisadan jälkimmäisellä puolikkaalla oli pakkastalvia, esikeväitä ja kuivia hellekesiä 1650-luvulla, kylmiä sadekesiä halloineen 1670-luvulla, kuivuutta ja rajuja paikallisia sateita vuonna 1679 sekä 1680-luvun alussa, suurta kuivuutta 1680-luvun lopulla ja 1690-luvun alussa sekä halloja 1690 lähtien.

1700-luvulta on jo Turussa tehtyjä säähavaintosarjoja sekä paljon muuta aineistoa. Ensimmäisellä vuosikymmenellä esiintyi vielä voimakkaita vaihteluita. Katovuosia oli peräkkäin vuosina 1722-26. 1700-luvun toisella neljänneksellä talvet jatkuivat leutoina. Vuosisadan loppupuolisko oli selvästi kylmempi. Kasvukaudet jatkuivat kuitenkin edullisina.

(Referoitu Matleena Tornbergin artikkelista Ilmaston- ja sadonvaihtelut Lounais-Suomessa 1550-luvulta 1860-luvulle kirjassa Työ tekijäänsä kiittää. Pentti Virrankoski 60 vuotta 2.6.1989. Turun Historiallinen Arkisto 44. 1989)

P(ienenp)ieniä muutoksia

Heitin eilen pallot menemään ja vaihdoin myös blogin kommentoinnin Google-rekisteröinti vapaaksi. Mutta edelleen moderoiduksi.

Työpäivän jälkeen oli vaihteeksi sadetonta ja pääsin kantamaan eteisessä odottaneet kirjastokirjat pois. Yksi oli vanhentunut ja maksoin pitkästä aikaa sakkoja. 40 senttiä.

Takaisin sain lähes yhtä painavan lastin. Varaamani Canteburyn tarinat oli painettu paperia säästämättä. Luin yhden tarinan, jossa oli tapahtumaa kerrakseen. Aisankannattaja, suukko takamukseen ja väkivaltaa kuumalla raudalla. Ja vedenpaisumusennustus melkein kuin Teijon ruukilla.

Kirjavalinta liittyi siihen, että ajattelin taas yrittää virittäytymistä 1500-luvun lopun ratsumiehen maailmaan. En usko heijastavani nykyaikaa menneisyyteen, jos arvaan iltahupina olleen tarinointi, mukaan lukien pitkin Eurooppaa kiertäneet aiheet. ”Varmasti” on mietitty myös sodan kulkua, johdon päätöksiä ja sitä surkimusta, joka putosi hevosen selästä silloin kerran...

1500-luvun suuntaan pääsisi myös Rakkautta ja Anarkiaa –elokuvafestareilla, joiden liput tulivat keskivikkona myyntiin. Siellä tulee Suomen ensi-iltaan elokuva Sauna, syyllisyyttä pohdiskeleva psykologinen kauhutarina. Mainoslehdessä todetaan:

Elokuvan tapahtumapaikaksi valikoitui neljännesvuosisadan kestäneen pitkän vihan jälkeinen Suomi. Vuonna 1595 ruotsalaisista ja venäläisistä koostuva komissio vetää rajaa Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille. [...]
Pitkä viha oli ensimmäinen nykyaikainen sota, jossa siviiliväestö joutui kärsimään sissien iskuista.
[Ohjaaja Aj Annila sanoo] ”En halunnut pikkutarkkaa ajankuvaa, joka olisi merkinnyt pussihousuja, hörhelöhihoja ja sulkahattuja. Puvustuksessa tavoitellaan ajattomuutta. Elokuva on epookkia, mutta se on stailattu vapaasti.”
1500-luvun lopun kylä löytyi Prahasta.

En pidä kauhuelokuvista, joten jää kyllä katsomatta. (Pitkässä vihassa siviiliväestö kärsi vähän muustakin kuin sissien iskuista. Linnaleirit, verot, ...)

Maratoonin jälkeen

Viime viikolla tilatut DVD:t Ruotsista olivat eilen postista noudettavissa. Tartuin ensimmäisenä tilauksen innoittajaan, eli parhaillaan FST:llä pyörivään sarjaan Svenska slag. Ja katsoin kaikki 8 jaksoa putkeen.

Hesarin arvostelusta olin jäänyt käsitykseen, että ohjelmasarja hyppi pitkin ja poikin 1600-lukua. Ensimmäisen osan maininta 30-vuotisesta sodasta oli kuitenkin kerrassaan lyhyt ja lähinnä vain pikakelaus aiheesta "näin Ruotsi laajentui".

Loput 7 jaksoa käsittelivät 1670-luvun sotaa Tanskaa vastaan. Varmaankin viimeiset taistelut nyky-Ruotsin maaperällä, josta sarjan nimi? Käytiin katsomassa paikkoja ja tärkeimmät taistelut esitettiin mm. vanukaspurkeilla, kalapuikoilla ja pyykkipojilla. Ja sitten kertauksena tietokonegrafiikalla.

Itselläni ei ole suurempaa kosketusta Skoonen sotaan, mutta ihan mielenkiintoista seurattavaa silti. Ilmeisesti joitain suomalaisia yksiköitä oli mukana, sillä juontaja tunnollisesti käytti ilmaisua "svenskar och finnar".

Mukana oli myös yleispätevämpiä paloja kuten sotamiesoton kuvaus, kirkoissa luettu propaganda ja ruokailu talonpoikaistyyliin. Juomana kaljan ja maidon sekoitusta?

Joka jaksossa oli aseteknologinen Mythbusters-osio, jossa kokeiltiin paljonko vahinkoa ruudilla sai aikaan. Pääasiassa paljon.

Juontaja oli vähän kohkaava tyyppi, mutta katselukokemus oli positiivinen. Katson varmasti ainakin kertaalleen uudestaan. Täytyy muistaa laittaa ruotsinkielinen tekstitys päälle, niin skoonelaistenkin puheesta saisi jotain tolkkua.

Kelpaako Helsingin kauppiaaksi 1791?

Savonlinna lehti 6.12.1888 aloittaa pätkänsä: "Eräässä vanhassa sanomalehtivuosikerrassa löytyy seuraaava merkillinen asiapaperi viime vuosisadalta...

Pöytakirja kork. kunnioitetun Maistratin 4 p. Kesäk. määrämäin ja herra pormestari And. Byströmin läsnä ollessa allekirjoitettuin tänäpänä pitämässä tutkinnassa herra kauppapalvelia A.S:n taidosta kauppaan kuuluvista asioista.

Kysymyksiä:
1. Mikä on kauppa? – Vastaus: tavarain vaihto.
2. Mitä tietoja tulee kauppiaalla olla? – Hänen tulee tuntea historiaa, meri- ja muita lajeja ynnä kirjanpitoa.
3. Taitaako herra S kirjanpitoa? – En
4. Mitkä ovat tärkeimmät paikat Europassa ja sen ulkopuolella, joista Ruotsi suurimmalla edulla voi tuottaa tavaroita ja myydä omia tuotteitaan? – Jäänyt vastaamatta.
5. Mitä tavaroita Ruotsi voi tuoda Englannista ja mitä tuotteita voidaan edulla sinne viedä? – Tervaa, pikiä, terästeoksia, posliinia ja vaatetavaraa.
6. Mitä Ruotsi tuo Franskanmaalta? – Sokuria ja viinejä
7. Mitä me edulla voimme tuottaa Hollannista ja mitä sitä vastoin sinne laittaa? – Kaikenlaisia maustimia
8. Mitä me tarvitsemme Saksanmaalta. – Eloa.
9 Mitä Ruotsi tarvitsee Puolasta. – Jäänyt vastaamatta.
10. Mitä Ruotsi voi tarvita Venäjältä – Jäänyt vastaamatta.
11. Kuinka jaetaan kauppa? 4:jään osaan.
12. Mitä nämä osat olisivat – Jäänyt vastaamatta.
13. Voipiko ruotsalainen harjoittaa kauppaliikettä kummppanuudessa ulkolaisen kanssa? – Jäänyt vastaamatta
14. Mihin paikkoihin etenkin Ruotsi laittaa vekseleitä, joilla rahaa saa? – Lioniin
15. Missä kuningaskunnassa Lion on? – Jäänyt vastaamatta.
16. Kuinka monella henkilöllä on vekselin kanssa tekemistä? – Kahdella.
17. Mikä on vakuutus? – Määrättyä korkoa vastaan panna rahojaan kasvulle
18. Kenen on suoritettava vahinko vakuutetusta laivasta ja tavarasta? – Jäänyt vastaamatta
19. Onko kauppa tarpeellinen? – Jäänyt vastaamatta
20. Mikä laivalaina on ja mitä ominaisuuksia sillä on? – Kun laivuri on pakoitettu panttaamaan laivan ja lastin –
21. Miten joku maa voi enetää tuotteitaan – Tehdastensa kautta.

Helsingissä 17 p. Kesäk. 1791
Nathan Heidenstrauch
Joh. Beckström

Pääsikö kauppapalvelja tutkinnosta läpi vai ei? Koko nimi? Etsin vastavaa sisältöä mikrofilmatuista Helsingin maistraatin papereista, mutta en yhdellä yrityksellä onnistunut.

Viittauksella vanhaan sanomalehtikertaan ilmeisesti tarkoitetaan Helsingfors Dagbladia päiväyksellä 26.10.1866.

(Nathan Heidenstrauchin veljenpoika rakennutti talon, joka tänä päivänä on Presidentinlinna.)

Karoliinien sotavankeusoloista

Googlen kirjahaku tuotti taasen aarteen. Englantilainen (?) John Bell oli matkustanut 1700-luvun alussa pitkin ja poikin Siperiaa ja loppujen lopuksi julkaissut teoksen Travels from St. Petersburgh in Russia, to Various Parts of Asia. Hänen matkansa aikana käytiin Suurta Pohjan sotaa ja Bell kohtasi monella paikkakunnalla ruotsalaisia sotavankeja. Myös Tobolskissa, jossa esi-isäni Gabriel Sarén oli vankina.

Aikalaiskuvaus kielellä, jota ymmärtää... pelastaa meikäläisen päivän. Bell kirjoittaa Tobolskin maisemista ja oloista:

The 16th, about noon, we were in sight of the city of Tobolsky, though distant from us about twenty English miles. It stands upon a very high bank of the Tobol. The walls are white, and the crosses and cupolas of the churches guilded, and make a very fine appearance. About two o'clock we arrived safe at the city of Tobolsky, the capital of this mighty province, and the residence of the governour. We lodged in the broad-street, leading to the governour's palace, and the courts of justice.
...
Tobolsky is fortified with a strong brickwall, having square towers and bastions at proper distances, and is well furnished with military stores. Within the town stand the governour's palace, courts of justice, several churches built of brick, particularly a large cathedral, and the palace of the archbishop. From the walls you have a very extensive prospect of a fine country, especially to the south. To the west the land is also flat, and overgrown with tall woods. The inhabitants are chiefly Russians, of different professions ; many of them are merchants, and very rich, by the profitable trade they carry on to the borders of China, and many places of their own country.

These live mostly upon the hill. Under the hill, in the suburbs, along the banks of the river, are several large streets, called the Tartar-streets, occupied by the remains of the ancient inhabitants of these parts, as at other places, these people enjoy the free exercise of their religion, and the privileges of trade. They resemble, in their persons, religion, language, and manners, the Tartars of Cazan and Astrachan. Their houses are very cleanly. They are very courteous to strangers, and esteemed honest ; on which account they get great credit in their commercial affairs. Besides the fortification formerly mentioned about the town, the whole suburbs are surrounded with a ditch and pallisades.
...
As, in most other towns through which we passed, we found here many Swedish officers of distinction. Among others, Monfieur Dittmar, formerly secretary to Charles XII. King of Sweden. He was a native of Livonia, and equally esteemed for his probity and capacity. He was much respected by the late governour, who, indeed, was a friend to all these unfortunate gentlemen. They were allowed to walk about at large, a-hunting or fishing, and even permitted to travel to other places, to visit their countrymen. For my part, I think the greatest favour his Majesty shewed these prisoners, was the cantoning them in these parts, where they may live well at a small expence, and enjoy all the liberty that persons in their circumstances can expect.

I cannot but observe, that the Swedish prisoners, dispersed in most of the towns in this country, contributed not a little to the civilizing the inhabitants of these distant regions, as they were the means of introducing several useful arts, which were almost unknown before their arrival.

Many of the officers, being gentlemen of liberal education, the better to support their tedious capitivity, devoted their time to the study of the more agreeable and entertaining parts of science, particularly music and painting ; wherein some of them attained to great perfection. I was present at several of their concerts, and was not a little surprised to find such harmony, and variety of musical instruments, in this part of the world.

They sometimes amused themselves with teaching young gentlemen and ladies the French and German languages, music, dancing, and other similar accomplishments; whereby they gained many friends among the people of distinction ; a circumstance, to men in their situation, both honourable and useful.

Suosittu Katariina

Näin divarissa ja lainasin kirjastosta Leila Tuuren tänä vuonna ilmestyneen romaanin Puolan prinsessa. En ole kunnostautunut Tuuren lukijana, mutta yllätyksekseni luin tällä kertaa melkein puoleen väliin, ennen kuin aloin harppomaan.

Minua kiinnosti lähinnä tietää, missä muualla kuin Turussa Katarina Jagellonican sanottaisiin oleilleen Suomen kuukausinaan. Joita oli 8.

Tuure pitäytyi Porin kuninkaankartanossa, mistä lienee jokin asiakirjamaininta. Mutta mihinkähän lähteeseen nojautuen verkosta löytyneet Poria esittelevät sivut kertovat: ”Juhana Herttua vietti kartanossa iloisia ja romanttisia iltoja nuorikkonsa Katarina Jagellonican kanssa”?

Katarina Jagellonicaa aloin mietiskellä kesällä kun kuulin pitkästä aikaa jutun, jonka mukaan hän oli huokaillut Kokemäenkartanon rannassa Juhanan ollessa vankina. Tämä tarina löytyi myös Kokemäen sanomissa aikanaan olleesta Kokemäenkartanon esittelystä. (Samassa sanottiin, että vanha päärakennus purettiin 1908 tupajumien takia. Uskoako vai ei?)

Kokemäen ja Harjavallan historiassa ainoa viite Katarinaan on tieto, että Kokemäenkartano oli hänelle läänitettynä 1562-63. Wikipedia-artikkelit kertovat, että Katarina ei ollut huokailijatyyppiä vaan lähti vapaaehtoisesti (?) Juhanan kanssa vankeuteen. Eivät tainneet olla erillisissä selleissä, sillä vankeuden aikana syntyi 3 lasta. Mikä todistanee välillisesti huokailut olemattomiksi, ellei ollut kyse toisesta ajasta tai henkilöstä.

Kokemäellä tarinaa kertovien kannattaisi vaihtaa huokailijansa Juhanan dumppaamaan Kaarina Hannuntyttäreen. Tämän aviomiehellä (Lars Hordeel) oli hallussaan tiloja Kokemäeltä ja Kaarina on hyvin voinut käydä niitä joskus katsomassa. Ja kaivata Juhanaa. Tai Erkin tappamaa ensimmäistä aviomiestään.

Versiosta riippumatta tukea voi hakea Kokemäen kaupungin sivuilta, jossa todetaan reippaasti: "Molemmat Kaarinat ovat vierailleet ja yöpyneet Kokemäenkartanossa matkoillaan Turun linnan ja Ulvilan sekä Porin välillä."

Lyhyesti Kajaaniin

Agricola-keskustelupalstalla tiedotettiin Kajaanin linnaa esittelevästä sivustosta. Kivan näköinen. Suoraan sanottuna ajattelin, että "Kainuu 1600-luvulla" olisi tyhjä sivu (hah, hah!), mutta sieltä löytyi sievä&suoraviivainen Kajaanin kaupungin asemakaava vuodelta 1659.

Ennestään oli muistissa, että Kajaanin kirjaston sivuilta löytyy kotiseutuaineistoa. Ja Viikin digi-kirjastosta Kertomus Kajaanin Maalaisseuran toiminnasta Wuodelta 1902.