Yleisen näyttelyn välisali

Suomen kuvalehti 89/1876 julkaisi Yleisen näyttelyn välisalista eli keskussalin ja taidesiiven välisestä osasta ylläolevan kuvan ja seuraavan lyhyen kuvauksen.

Ensimmäisenä silmään pistävänä tavarana on tässä näyttelön-osastossa pullot; niiden rivit kestävät halki koko salin ja jatkuvatpa vielä keskussaliinkin. Eivätkä pullot suinkaan ole tyhjät. Terveysvesistä alkain on tässä edessämme kaikkeja Suomessa valmistettavia juomia: olutta, porteria, paloviinaa, punssia, liköörejä j. n. e. vaan jos me juoman päälle tahdomme haukata palan, on oitis pullosarjain takana, taidesalista tullessa oikealla puolella, kaikellaista säilytettyä metsänriistaa ja kalaa, jota viimemainittua varten on myöskin melkoinen joukko monenlaisia pyydyksiä. 

Mutta joll'ei tämä viinapala kelpaa, menkäämme pullorivien vasemmalle puolelle saamaan makeampaa. Tässä on sokeritehdasten näytteet sekä muut sokeriteokset ja leivokset. Kuvassamme perällä näkyvä laiva on kokonaan sokerista tehty sekä miehistöineen että purjeineen, samasta aineesta ovat kuohuilevat aallotkin, joilla se purjehtii. Sokerinäytteiden vasemmalla puolella on valmiita sekä mies- että naisvaatteita ja turkkurinteoksia somissa kaapeissa sekä tapetteja ja näiden takapuolella maanviljelys- ja metsäopistojen rikkaat näyttelöt. Kun vielä mainitsemme että salin kolkkiin ovat kansatieteelliset näyttelöt maakunnittain asetetut ja että oikeanpuoliselta sivulta päästään Ekbergin kahvilaan, kävelemisestä väsyneitä jalkoja lepuuttamaan, lienemme jo huomauttaneet tärkeimmät kohdat tässä näyttelön osastossa, jota kuvamme esittää.

Hieman eri rajauksella samasta tilasta on Charles Riis ottanut kaksi stereokuvaa (HKM: tämä ja tämä. CC BY 4.0), joista erottuu, että salin keskellä oleva rakennelma on täynnä sokeritoppia. En saa selvää niiden tuottajasta, mutta pienempi vitriini, jossa näkyy kolme sokeritoppaa on Töölön sokeritehtaasta. 

Toinen kuva on otettu samasta paikasta, mutta kääntyen hieman oikealle.

Riis otti myös toisesta päädystä yhden kuvan, jossa taustalla näkyy sama pullon muotoinen näyttelyständi kuin kuvalehden piirroksessa. Tulitikkuhökötyksen oikealla puolella etualalla on Töölön saippuatehtaan törökööki (HKM, CC BY 4.0)

Missään kuvassa ei erotu salin kolkista kansatieteelliset näyttelöt, joihin perehdymme tietenkin tarkemmin jatkossa.

Keisariparin vierailu näyttelyssä 15.7.1876

 

Suomen Kuvalehti 90/1876
Museovirasto CC BY 4.0

Kuvalehden ei ole aikomus uudestaan kertoa noista juhlapäivistä kaikkea mitä muut päivälehdet jo aikaa sitten ovat sen lukijoille lavealta kertoneet. Se vaan tahtoo, samassa kun se tämän kuvan esiin tuopi, muutamilla sanoilla verestää muistoa Keisarin käynnistä itse Näyttelyssä.

Kello 1 päivällä saapui keisari puolisoineen, hänen poikansa perintöruhtinas Aleksanteri niin-ikään puolisonsa Dagmar-Marian kanssa, hänen tyttärensä Edinburgin herttuan rouva sekä loistava korkeiden herrain ja rouvain seura perille. Valta-oven edustalla oli ääretön kansanjoukko koossa, joka korkeita vieraita kaikuvilla ja eläköön!-huudoilla tervehti. Heidän sisään astuessaan Suomen kaartin soittokunta eteläisellä parvella soitti Venäjän kansanlaulun. Parvi vastapäätä ovea oli koristettu keisarillisten majesteettein nimien alkukirjaimilla, jotka olivat tehdyt lehdistä sekä kukista, ja niiden yli nähtiin keisarillinen kruunu. Keisari ja perintöruhtinas astuivat käsittäin kumpikin puolisonsa kanssa. He rupesivat nyt näyttelyä katsomaan, käyden ensin suuren ympyräsalin kautta konesaliin, josta mentiin ulos ja kierrettiin näyttelyyn kuuluvan puiston osan ympäri. Samaa tietä takaisin isoon saliin palattuansa, nousivat he myös sen parville. Vielä tunnin aikaa viivyttyänsä tässä osastossa sekä oikeanpuolisessa välisalissa, läksi keisarin puoliso suuriruhtinattarien kanssa pois. Keisari sekä perintöruhtinas puolestaan vielä katsastivat pohjoispäässä näytteillä olevat kouluin teokset sekä taidekappaleet. Heidänkin viimein lähtiessään soitettiin "Maamme".

Useampiin nähtävänä olevista esineistä korkeat vieraat mieltyivät. Erittäinkin vetivät heidän huomionsa puolehensa konesalissa höyryveturi, Turun rautakalu-tehtaan teokset ja puristamalla puuhun painetut koristeet, isossa salissa Arabia-tehtaan posliini-astiat, Mellin'in kultakoristeet, taidesalissa Ekmanin Väinämöinen, useammat Munsterhjelm'in maisemista, Runeberg'in marmoriset veistokuvat y. m. Useampia kappaleita he myös ostivat. Keisari muassa tahtoi saada kopion Runebergin veistokuvasta "Psyke kotkan kanssa" ja perintöruhtinas kuuluu käskeneen itselleen nuotan siihen malliin, minkä näyttelyssä näki.

Myöskin saivat korkeat vieraat muutamia lahjoja. Kreivinnä Adlerberg'in ompelu-yhtiöltä esim. otti Keisarinna vastaan kauniisti tikatun maton sekä taidollisesti kirjatun nenäliinan, ja perintöruhtinas Jyväskylän seminaarin mies-osastolta tehdyn kauniin rottinkituolin.

Joka paikassa, missä keisari seuroinensa liikkui, oli heidän ympärillään tiheät kansanjoukot juhlapuvuissaan, joita korkeat vieraat ystävällisesti tervehtivät.

Keisarin sanotaan, näyttelyssä tullessaan, lausuneen ilmi ilonsa siitä, että Suomen teollisuus jo oli näin paljon kelvollista aikaan saanut.

Seuravaana päivänä, koska keisari perintöruhtinaan kanssa oli Parolaan mennyt, kävivät korkeat rouvat vielä toisenkin kerran näyttelössä ja ostivat nyt koko joukon kaluja.

Leppävirralta Yleiseen näyttelyyn

Viimme heinäkuun 12 p:nä sanoimme pienen suomalaisen matkaseuruuden kanssa hyvästimme Leppävirran kauniille rannoille, määrätyllä päämaalilla: suomen suureen kaupunkiin Helsinkiin, nykyiseen koko maamme aineellisien ja henkisien rientoen toteutumisen kokouspaikkaan, se on, ensimäiseen suomen suureen näyttelöön. 

Sijamme saatua höyryalus Saimassa, oli koko merimatka enemmän juhlakulkua kun matkalaisen vaellusta, jonka siksi tekivät Saiman silloin rasvatyyni veden pinta ihanain täydessä kesäpu'ussaan seisovain metsäin välissä ja se maamiehessä melkein poltteeksi muuttuva toivo saada nähdä kohta edessään suomen jalon pääkaupungin, koko ihanan maan aineelliset ja henkiset riennot ruumistuneena ikäänkuin yhdeksi ainoaksi kokonaisuudeksi, saada nähdä kerranki sekä nykyisen että tulevan Rakkaan maamme Isän korkeine puolisoineen ja sukulaisineen oman maamme mantereella. Nämä ajatukset ja monellaiset mielikuvitukset niistä, livahtelivat matkaseuruutemme mielissä sukkelammin kun aluksemme Saima salmia, joten matkakin tuli niin hupaiseksi, että tuskin huomasimmekaan 13 p:nä aamulla seisovamme tuon vanhan etelä-Savon vartian Lappeenrannan muurien jäännösten vierellä. 

Lappeenranta 1870-luvulla
Lappeenrannan museot, CC BY 4.0

Muistettuani niissä nykyisin kätkeytyvän maamme kauneimman sukupuolen inhottavan riettauden, vivahti jo mieleeni: "Oi aikoja, oi aikain tapoja!" tuonko uhrin sait palkaksesi maasi puolustuksesta, nuoko jalat ovat mahdolliset tallaamaan sitä maata, jonka urhosi aikanaan kostuttivat verellänsä! - Vaan ennenkun ehdin syvemmälle vajota noihin mietteisin, täytyi sanoa hyvästi noille rakkaille muistoille ja kiiruhtaa nelipyöräisille "tarataikoille," jotka vähässä ai'assa kiidättivät matkalaisemme Pulsan pysäys-paikkaan. 

Siihen oli jo tulvannut ääretöin ihmisjoukko näyttelyseuruuteen osanottajia, niin että koko juna-ryhmä alkoi näyttää enemmmän joltain "pyhältä karavanilta" kun tavalliselta kuljetusvaunustolta. Hätähätää piljetin- ja sijan saatua, oli monjaan vihellyksen perästä koko seurue liikkellä samaan päämaaliinsa. Koko matkasta ei olisi juuri mitään mainittavaa jos ei eräs seikka olisi huomijoitani herättänyt, että olimme todellakin rautatiellä ja samalla selittänyt että suomalaiset ja talonpojat, ruotsalaiset ja herrat ovat toisiinsa samassa suhteessa kun rautatien luokkain vaunut ovat toisiinsa. 

Noustuani Riihimäen pysäyspaikassa vaunuista, menin muutamaan ravintola huoneesen ja pyysin eräältä ruotsia puhuvalta rouvalta saada kupin teetä. "Menkää tuonne 3:nen luokan puolelle, sieltä saavat Suomalaiset ja talonpoiat." Ehkä kiitollinen tuosta noin ylösrakentavasta opetussaarnasta, oli kumminkin "vanha Aadamini" niin kiihoitettu teehimonsa tyydyttämättömyydestä, että heti sanaakaan lausumatta sivalsin 50 pennisen pöytään, johon heti ilmestyi kuppi mainittua nestettä - en tiedä oliko tämä osasto kielettömiä matkalaisia varten koska kielettömälle anomukselle myönnettiin vaikkei kielelliselle; vaiko toista laatua äsken mainittuja suhdehenkilöitä, sama se minulle, vaikkapa olinki vähän nurjalla mielellä tuommoisesta nenäviisaasta kohtelusta, enkä sen ko'ommin enää uskaltanut mennäkään rautatie-ämmien luokiteltavaksi.

Samana iltana Helsingin pysähdyspaikkaan päästessä, oli juna karttunut niin pitkäksi, jkotta tuskin toista nenää näki. Pysähdyspaikka oli täynnä utelijoita katselijoita, jotka saattoivat semmoisen huminan ja tungoksen, että mies se joka omat jalkansa seasta löysi. Pyydettyämme siinä kiireessä ajurin lippua, emme sitä saaneet, kun emme, näetsen, osanneet muuta kuin suomea. Yhä paremmin, ajattelin, saas nähdä mikä viimmenki tulee. Tässä pulmassa käännyin erääsen huutajaan, joka vähä väliä kirkasi: "rum för resande," vaan jäin yhtä viisaaksi asijastani. Onneksi sattui eräs ruotsia taitava, joka sanoi sen huutavan "huoneita matkalaisille," ja kun niitä kysyimme, löytyi puhdas suomikin heti. Hänen antamallaan lipulla osoitettua kortteeria olisi kumminkin ollut mahdotoin löytää, ellemme olisi saaneet erästä suomalaista poikaa oppaaksi. Kun olimme usioissa paikoin kyselleet kielellämme osoitettua paikkaa, ei vastattu mitään. Jo ajattelin: "hiiteen tuota lienee tultukin, vaikka Helsinkiin aivoimme tulla." 

Vihdoinkin olimme majatalossa ja nuo pienet seikat näyttivät unohtuneen kun huomenna saamme nähdä Hänen Majesteettinsa Keisarin ja Suomen yleisen näyttelön. Heti aamulla ovesta ulos astuttua, huomasi kaupungin pukeuneen juhlapukuunsa ja niin muodoin olevan kauan toivotun juhlan käsissä. Joka paikassa liehuivat monenväriset liput, jotka ylensivät katsojan mieltä huomaamaan päivän merkitystä. Olkoon kumminkin mainittu ennen muita pieni silmäys itse kaupunkiin. Kaikkialla näki silmä komeita rakennuksia; virkahuoneita, kauppapuotia, makasiinia j. n. e. ja niiden ovien päällä yhtä komeita osotteita, tavara ilmoituksia ja nimikirjoituksia, vaan kaikki vierasta kieltä; vieras kieli kaikui korviin kaikkialla. Siinä kaikessa olin kun sika säkkipäässä ja ajattelin jo nyt lempo lienee tullut kun olen vahingossa livahtanut ulkomaalle; olenpa ikään kun Väinämöinen Vipusen Anderon mahassa. 

Tuota uutta pulmaani vähän nureksiessa, muistutti ystäväni lähtemään itse näyttelöön, jossa arveltiin asiat olevan kokonaan toisin. Pienellä höyryvenheellä olimmekin pian saapuneet komean huoneen ovelle. Siinä veti heti huomioni puoleensa eräs kirjakauppias, jolta halusin saada ostaa esineluettelon ennenkun niitä menisin tarkastelemaan. Vaan mikäs tuhannen kumma: kirjain myöjä nais-eläjä selitti, ettei luetteloja löydy suomeksi ollenkaan. Sekös vasta vihlasi sydäntäni aina ennenmainittuun Aadamiin asti. - Tuskin näin edessäni olevia esineitä ajatellessani sitä hävytöintä pilkkaa, jota suomalainen saa kokea pääkaupungissaan, miten itse maamme kansalaisten toivo on edustettu näin tärkeässä asiassa ja minkälaisena mietä suomalaisia tahdotaan näyttää ulkomaalaiselle.(Tapio 5.8.1876)

Kirje Helsingistä 13 päivänä Heinäkuuta

Tämä maurilais/marokkolaistyylinen ravintola
ei esiinny alla olevassa tekstissä
eikä sitä ole mainittu muuallakaan.
Ote kuvakollaasista. Museovirasto, CC BY 4.0

Vaikka kynäilijän ammatti tätä nykyä ei ole helpointa täällä maamme pääkaupungissa uutisten onkijalle, varsinkin jos hänen täytyy pienen sanomalehden ahtaihin palstoihin supistaa kaikki, mitä täällä saapi kuulla ja nähdä sekä vielä lisäksi mitä puuhataan keisarin ja hänen perheensä tänne-tuloa varten, tahdon kumminkin muutamilla kynä-piirroksilla miellyttää niiden Karjalattaren lukijain uteliaisuutta, jotka eivät ole tilaisuudessa omin silmin nähdä, eivätkä omin korvin kuulla tuota kaikkea. Siis itse asiaan.

Jos sattuu meritse tänne kulkemaan, näkee satamassa joukon suuria sota-laivoja, noin kolmenkymmenen paikoilla, jotka jo edeltäpäin ovat tänne saapuneet korkeitten vierasten tuloa ennustamaan. Näiden laivojen joukossa huomaa merene kummituksia, monitooria, oikeastaan vedellä liikkuvia matalia laituria korkeine torneineen sekä vielä lisäksi isoja pansarilaivoja ja muita sota-aluksia. Kaikkialla kaupungissa vilisee valkealakkisia meriväestöön kuuluvia soturia. Kunniaporttia on monessa kohden rakennettu ja pitki esplanaateja sekä etelä-satamaa liehuu jo kososlta lippuja. Lauluseurat harjoittavat uutterasti itseään ja maaseuduilla oleskeleville ylioppilas-laulajille on yliopiston varoista määrätty 2,000 markkaa matkakustannuksiin Helsinkiin. Mutta näistä puuhista en aivo tällä kertaa pitemmältä lausua, vaan käännyn toiselle tolalle.

Ken laulu-taidetta ihailee ja kansansa omaa suloista kieltä lempii, ei saata täällä oleskella suomalaista operaa kuuntelematta. Kaksi oivallista operaa on näinä päivinä täällä näyttelty, Ernani ja Faust, ja näitä kuunnellessa, on saatu ihalla operan molempain päälaulajattarien suolosäveliä, edellisessä rouva Achtén Elvirana ja jälkimmäisessä neiti Basilier'in Margaretana. Ihastuksella kuulee kukin myös operan etevintä laulajaa, Navratilia, joka, vaikka on ulkomaalta Pyömistä kotoisin, sujuvalla suomenkielellä laulettavana toimittaa. Yleisölle suotiin vielä ilo Ernaissa kuunnella, Carlo V:nä, Ruotsista kotoisin olevaa etevää opera-laulajaa, Arlbergia, joka hyväntahtoisesti on opera-seuralle tarjonnut apunsa. Hänkin laului vähäisen osan suomeksi. Yllämainittuja operoita näyteltäessä, osoitti yleisö suurta ihastustaan vilkkailla käsien taputuksilla, bravo- ja esiin.huutamisilla; useita kukka-kimppuja lenteli myös rouva Achte'lle ja neiti Basilier'ille.

Kun mieli taas tekee ulkona nauttia kesäisen tuulen raitista henkeä sekä samalla saada kulkulle kostuketta ja korville suloista kaikua, on tätäkin tarjona milloin Hesperiassa, milloin Kaivopuistossa, missä minäkin iltana joku soittokunta soittelee.(Karjalatar 21.7.1876)

Muuta näyttelyrakennuksen ulkopuolella

Kertauksena eilisestä: "Jos astumme ulos näyttelyhuoneesta sen pihamaalle, näemme pihan keskellä suihkulähteen, muutamia tiilipatsaita ja erään hautakivien näyttelyn." (Satakunta 12.8.1876)

Mutta ei tässä suinkaan kaikki.

Molempain kylkirakennusten välillä oleva osa puistosta, joka, niinkuin myöskin soukka kaistale aina merenrantaan saakka, kuuluu näyttelypiiriin, on koristettu suurella ja hyvin kauniilla suihkulähteellä, joka korkealle heittää vesisuihkunsa ja muuten siellä olevat suuret tuuheat puut tekevät tämän paikan hyvin hauskaksi olopaikaksi. Tuo on juuri hra Ekbergin ravintolan edusta, jonka vuoksi siellä usein nähdään väkeä, jotka, kauvan käytyänsä näyttelyä katselemassa, siellä hetken aikaa nautitsevat lepoa ja ruumiin virvoitusta.  

 

Näkymä Kaivohuoneen edustalla oleviin ravintolapöytiin
Charles Riis. Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

   

Tällä paikkaa puistosta näemme muuten usiampia pienempiä rakennuksia ja paviljonkia. Puiston kulmassa valtatietä vastaan on ensin hra Hartvallin vesimyynti ja edempänä puiston sivulla pitkä aukinainen katos, joka on täynnä Suomessa tehtyjä maanviljelys-aseita sekä kesä- ja talvi-ajokaluja. Muuten näemme siellä hautakiviä, tiilitehtaiden näytteitä sekä sievä, helposti muutettava puuhuone.  

 

Sinerbychoffin Bierhalle
Charles Riis. Museovirasto, CC BY 4.0

Jos lähdemme kävelemään puiston halki merenrantaan päin, näemme ensin hra Sinebrychovan soman olut-myynnin ja taampana hra Blomqvistin ravintolan. Puistossa olevaan lammikkoon on Turun konepaja rakennuttanut pienen huvihuoneen ja siihen kuuluvan sillan, molemmat raudasta. 

 

Merenrannalle on rakennettu katos, missä veneitä eri maan-osista näytetään, ja joista muutamat myöskin ui vat vesillä. Ennen kuin lopetamme tämän lyhykäisen silmäyksen, ei meidän sovi jättää mainitsematta sitä erinomaisen onnistunutta kasvien näyttelyä, joka on asetettu Runnihuoneen edustalle ja siis oikeastaan ulkopuolelle näyttelyn piiriä. Se kuuluu olevan eri puu-tarhurein toimittama ja on suurella taidolla ja hyvällä aistilla järjestetty. Näemme siellä eri-värisillä kasvilla tehtyjä kauniita kuvauksia, jotka ikäänkuin ovat maalattuna maahan. Kuinka vaihteleva, rikas ja ihana kasvien maailma on, voimme aavistaa, nähtyämme tämän pienen osan siitä. Joka ilta kun musiikki soittaa Runnihuoneessa, käy satoja ihmisiä tätä kaunista näyttelyä ihailemassa. (US 10.7.1876)

Carl Larssonin kuva puutarhanäyttelystä
Ny Illustrerad Tidning. Museovirasto, CC BY 4.0

Suihkukaivo Näyttelöhuoneen takana

Suomen Kuvalehti 94/1876

Väsyneenä kävelemisestä ja katselemisesta näyttelöhuoneessa ovat varmaankin useimmat näyttelövieraista poikenneet herra Ekberg'in ravintolaan välisalin läntisellä kupeella ja virvoittaneet itseään kahvikupillisella taikka myös tukevammallakin suuruksella. Sieltä sitten ulos puistoon astellessaan on ollut tämä kuva tässä heidän silmiensä edessä. Pienestä lammikosta, joka oli kivillä, näkinkengillä ja sammalilla reunoitettu, nousi vesisuihku ylös ilmaan, loistaen moniväriseltä päivänpaisteessa ja levittäen alastullessaan ympärilleen hienon sadehuurun, joka piti ilman sen läheisyydessä pahimman kesähelteenkin aikana aina vilppaana. 

Oudon vaikutuksen, keskellä tätä näköä, jonka ympärillä elämä vilkkaasti hyöri ja pyöri, tekivät sen takaa häämöittävät, tässäkin selvästi näkyvät hautaristit herra Stigell'in tehtaasta. Oli aivan kuin olisivat ne tälle iloiselle joukolle ykstotisesti tahtoneet muistuttaa: "Paikallaan ovat nämät pyrinnöt, vaan ei ne ole ainoat, eikä ylimmät. Ihminen ei elä ainoasti leivästä!"

Yleisessä näyttelyssä käynti toisten rahoilla

Jo esitelty Pietari Päivärinta ei ollut ainoa, joka toivoi tai sai rahoituksen yleisessä näyttelyssä käyntiin. Lähimaillaan asunut P. W. A. oli Oulun Wiikko-Sanomiin lähettämässään tekstissä todennut:

Jokainen tietää, että tänä kesänä pidetään Helsingissä, maamme pääkaupungissa, näet, Suomen yleinen näyttelö. Sattuisikko löytymään joku, jonka huomio olisi ollut niin kovin jähmetyksissä, ettei tietäisi koko asiasta mitään ja siis kysäseisi: "No, mitä siellä sitten näytetään?" — Hälle, ukko- eli akka-rievulle vastaamme: Siellähän näytetään kaikenlaista kuin Suomenmaassa tähän asti on tehty; näytetään siis valmiita teoksia sekä raaka-aineita j. n. e. Näyttelön tarkoitus on siten kuvata maamme aineellista ja tiedollista (intellektuel) varastoa. Tottapa siinä on koko paljon katselemista, ja epäilemättä kasoaa katselia senlaisesta kuvauksesta monta hyödyllistä tajua, joille hän kotiin palattuansa voipi valmistaa tarpeelliset runkonsa.

Esityksemme on lyhykäisesti se, että kunnat maanseuduilla kustantaisivat kukin paikaltansa näyttelöä katsomaan senlaisia henkilöitä, joilla olisi hartautta ja huomiovoimia tallehtimaan kokemuksiansa ja niitä palattuansa paikkakuntansa hyödyksi käyttämään.

Täten, luulemme, tulisi monta hyödyllistä taitoa maassamme levitetyksi, joka tosin onkin näyttelön pääasiallinen tarkoitus. Kussakin paikkakunnassa löytyy ainakin joku, jolla olisi erinomaistakin taipumusta johonkin, yhteen eli toiseen teollisuuteen, mutta kuin ei ole saanut mitään parempaa kaavaa nähdä, niin jäävät luonnon lahjat kehkiämättä. Monella taas ei ole siihen määrään omia varoja, että ne riittäisivät niin pitkään matkustukseen ja ajan kuluun. Sitä vastaan olisi senlaiset kustannukset koko kuunille hyvin vähän rasittavat. Kolme eli kaikkein korkeintaan neljäsataa markkaa olisi kylläksi. Eiköhän senlainen henkilö, jolla on oma harras halu, kaikkein korkeinta maksua vaatisikaan.

Olispa soma nähdä, löytyykö Oulun läänissä yhtään kuntaa, jolla olisi miehuutta panna esityksemme toimeen! — vai jontuuko tämäkin esityksemme hurskaitten toivoin joukkoon? No, eipähän siellä yksin ole. P. W. A. (OWS 13.5.1876)

Päivärinta epäonnistui kunnan rahoituksen saannissa ja useimmat muutkin maininnat kertovat yksityisestä lahjotuksesta. 

H. D:lle on kerrottu että eräs tehtaan-isäntä ylämaassa aikoo yleistä näyttelyä katselemaan kaikki työmiehensä, ja että hän sitä varten on vuokrannut heille huoneen. - Seurattakoon tätä esimerkkiä. (US 24.5.1876)

Kunnallis-neuvos R. H. Grotenfelt on Joroisten pitäjän kansakoulun-opettajille antanut 50 markkaa, jotta he pääsisivät käymään yleisessä näyttewlyssä Helsingissä. (US 30.6.1876) 

Matkarahoja kansakoulun opettajille, käymistä varten Helsingin yleisessä näyttelössä ovat [Porin] kaupungin valtuusmiehet, kansakoulutarkastajan hra Hynen'in esityksestä, myöntäneet kaikkiaan 300 markkaa, jotka rahat kansakoulu-johtokunta jakoi neljään osaan, tasan kolmelle opettajattarelle ja yhdelle opettajalle. (Satakunta 15.7.1876) 

Viipurin pitäjän kuntakokouksessa t. k. 19 p. valittiin 8 henkilöä ja ruotsalais-suomalainen tulkki käymään Suomen yleisessä näyttelössä. Kunta kustantaa heidän matkansa edestakaisin, mutta elatuksen ja kortteerin pitää kukin itse itselleen. Näin kertoo "Ilm". (Satakunta 2.9.1876) 

Kauppias Sederström Raumalla on lahjoittanut yhdelle puutöihin varsin pystyvälle miehelle Lapin pitäjästä 20 markkaa matkarahaksi näyttelyyn Helsingissä. Kunnia jalomieliselle antajalle! (Satakunta 2.9.1876) 

Kihlakunnan tuomari hra F. Olsoni Rautalammilta on omalla kustannuksellaan lähettänyt asioita tuntevan miehen, seppä J. Nykäsen Suonenjoelta yleistä näyttelyä katsomaan. Niinkuin tunnettu, ei ole sanottu kunta kustannuksellaan ketäkään lähettänyt. (US 6.9.1876) 

Joensuun kartanon omistaja, Halikon pitäjässä, kreivi G. Armfelt on yleiseen näyttelyyn kustantanut kolme käsityöläistään, nimittäin: nikkari Törnqvist'in, seppä Lönnqvist'in ja puutarhuri Österlund'in. (US 8.9.1876) 

Pyhäjärveltä 15 p. Elokuuta. [...] Edellä mainitussa kuntakokouksessa otettiin muun muassa keskusteltavaksi Suomen yleisestä näyttelöstä, emmekö ottaisi siitä osaa sillä, että lähettäisimme jonkun näyttelyä tutkimaan, koska hallitus puolestansa tarjosi vapaan rautatien-kulun. Muutamat arvelivat sen vähän hyödyttävän, koska sanomalehtemme valittivat ruotsalaisuuden näyttelössä vallitsevan; vaan kumminkin asiaa harrastavat henkilöt rupesivat yksityisesti lahjoittamaaa varoja mainittuun tarkoitukseen: kruununnimismies E. Forss 20 m., lukkari K. O. Mansnerus 1 tyn. ruista, maakauppias M. Toiviainen 10 m., siltavuoti A. Virolainen 10 m., y. m. vähemmissä osissa, jotta summa nousi 103 markkaan. Tähän asiaan valtuutettiin enimmillä äänillä maakauppias A. Toiviainen. (US 15.9.1876) 

Hämeenkyröstä syyskuun 12 p. [...] Helsingin näyttelyssä on täältä käynyt useita talonpoikiakin. Kuuluipa täällä olevan Kyrönkosken tehtaan omistaja herra Nyberg lähettäneen Helsinkiin näyttelyä katsomaan jonkun etevimmistä työmiehistään. Jokainen siellä kävijä lausuu yleisen mielihyvän Suomen näyttelystä ja ihmettelevät, että tämä pieni maamme, jota muutama vuosi sitten kovat katovuodet rasittivat, on voinut saada toimeen niin runsasvaraisen ja hyvin järjestetyn näyttelyn. (US 22.9.1876)