Vuosina 1897-98 hävinnyt Helsinki

 "Häviävän Helsingin" käsite ei syntynyt Signe Branderia vuonna 1906 palkatessa vaan jo 1890-luvulla sanomalehdet noteerasivat uuden tieltä purettuja rakennuksia. Ei tosin kovin nostalgisessa sävyssä. 

- Fredrikinkadulla n:o 13 pannaan paraikaa perustusta viisikerroksiseen kivitaloon, jota kenraalimajuuri Ehrnrooth-vainajan perilliset rakennuttavat. Paikalla ennen seissut puurakennus tulee purettavaksi. (Päivälehti 5.2.1897)

- Tontilla n:o 19 Korkeavuorenkadun varrella sijainnut yksinäinen kaksikerroksinen puurakennus on viime päivinä purettu. Tontin on ästettäin rehtori Alfr. Kihlman ostanut leskirouva A. E. Lehmanin perillisiltä, ja rakennetaan siihen parhaillaan komeata 4 kerroksista kivitaloa. (US 28.4.1897)

- Uudenmaankadun varrella olevaa taloa n:o 7 puretaan paraallaan, ja rakennuttavat tälle suurelle tontille, Yrjön- ja Annankatujen kulmaan, veljekset Granberg suuren, 4-kerroksisen kivitalon. (US 11.5.1897)

- Talossa n:o 5 Bernhardinkadun varrella, jonka omistaa kapt. K. Korsman, on vanhat puurakennukset näinä päivinä purettu ja perustustyöt uutta 4-kerroksista kivitaloa varten alotettu. (US 13.5.1897)

- Eilen myytiin huutokaupalla kaksi puurakennusta, jotka sijaitsevat Aleksanterinkadun talossa n:o 21. Pienemmän noista rakennuksista tuli saamaan puutarhuri Mikael Shushkow 1,126 m:kasta ja suuremman leipuri Kaarle Mustonen 1,553 m:kasta. Rakennusten myynti tapahtui sillä ehdolla, että ne toimitetaan pois paikalta, edellinen ennen maalisk. 13 ja jälkimmäinen 17 p. Rakennusten sijalle tulee kauppias Julius Tallbergin laskuun rakennettavaksi iso, komea palatsi, joka valmistunee ensi syksynä. (US 6.2.1898)

- Ensi kesänä rakennetaan tontille n:o 23 Albertinkadun varrella "Falken" nimiselle osakeyhtiölle 4-kerroksinen suurempi kivitalo, [...] Tontilta puretaan paraikaa yksikerroksista puurakennusta, joka uudestaan rakennetaan Hermannissa. Paikalla olevaa toista puutaloa aletaan purkamaan kesäk. 1 p:nä. (US 20.2.1898) Purettavien rakennusten sijaan valokuvalla dokumentoitiin rakennustyö, jollainen oli käynnissä myös naapuritontilla (HKM).

- Kaksikerroksinen puutalo Etelä-Esplanaadi- ja Kasarmikatujen kulmassa on purettu ja pois viety. Samaan paikkaan lasketaan paraikaa perustuksia Vaasanpankin uudelle rakennukselle. (US 11.6.1898) Kasarminkadun linjalla on Runebergin patsas, eli purettu talo on Charles Riisin ottaman valokuvan etualalla (HKM).  

- Paraallaan revitään alas Yrjönkadun varrella tontilla n:o 11 olevia puurakennuksia. Tälle avaralle tontille, jonka lääkäri v. Collan on ostanut senaattorinleski L. Munckilta, rakennuttaa tontin nykyinen omistaja upean nelikerroksisen kivitalon. (US 17.6.1898)

- Piakkoin puretaan rakennukset talossa n:o 21 Mikonkadun varrella, jotka monet vuodet ovat olleet matkustajahotellina "Westinin hotellin" ja "Sentraali hotellin" nimillä ja niitten paikalle rakennetaan uusi kivinen hotellirakennus. Vanhat rakennukset, jotka myydään huutokaupalla heinäk. 1 pnä ovat purettavat ja paikalta korjattavat viidentoista päivän kuluessa. Hotellin pihalla on pieni kesäpuutarha. Ikävä olisi, jos sekin kuuluisi katoavaan Helsinkiin. (Päivälehti 26.6.1898) ... Ensimainitun talon pihalla oleva puutarha myös tulee hävitettäväksi siitä päättäen, että osa puutarhan vanhoja puita jo on kaadettu. (Päivälehti 2.7.1898)

Pyrähdys Ulriksdalin linnassa

Viimeisenä Tukholman päiväni kävin kääntymässä Ulriksdalin linnassa. Ajoitus ei ollut optimaalinen ja muutenkin oli hankaluuksia, joten kolme käytännön vinkkiä. 

1) Bergshamran metroasemalta kävelymatka on kohtuullinen eli en katunut verkkosivulla ehdotetun bussin väliinjättöä. Mutta reitin löytäminen ja seuraaminen vaati minulta Google mapsin käyttöä. 

2) Paikalle päästyä puolestaan selvisi, että verkkosivuilla epäselväksi kokemani aukiolot oli kyseisenä päivänä rajoitettu opastetuille kierroksille. Onneksi pääsin hyppäämään 10 minuuttia aiemmin alkaneeseen rundiin, jotta ehdin lentokoneeseen. Mutta jonain muina aikoina omatoiminen kiertely rakennuksessa on mahdollista.

3) Kokonaisuuteen kuuluu 1700-luvun kuninkaallinen teatteri, jossa järjestetään näytöksiä. Tämän laitoin muistiin tulevien reissujen idealistaan.

Opastus oli tarpeen linnan 1600-luvulta alkavan ja monivaiheisen historian ymmärtämiseksi. Kyseessä ei ole edustustila, joten koin kokonaisuuden huomattavasti mielenkiintoisemmaksi kuin linnat yleensä ottaen. Kun tyylihuoneen on luonut historiahullu 1800-luvun kuningas, tutustuminen on mielekkäämpää kuin normaalissa tyylilavastuksessa. Joihin harvemmin tarjotaan aitoja 1600-luvun ovia.

Minua kiinnostavasta 1700-luvusta oli portaikossa jäänteenä linnassa kasvatettu ananas. Kasvihuone tuotti pettymyksen esittelemällä vain taidetta.

Ulriksdal on tullut hutkimuksissani vastaan pari kertaa (esim. tässä) Suomeen päätyneiden puutarhurien työpaikkana. Olisi siis ollut kiva ehtiä kiertämään myös puutarha-aluetta, mutta aikatauluni oli liian tiukka.

Opastuksessa ohitettiin melko nopeasti ja lähinnä sisustuksen tuhoutumisen selityksenä 1800-luvun alun sotilasinvaliidilaitos. Siellä oli ainakin Suomen sodan veteraaneja, joiden viimeisen lepopaikan ohitin sattumalta suunnistaessani takaisin metroasemalle.

Aika holvissa

Toukokuisesta Tukholman matkasta jäi harmittamaan se, etten varannut käyntiä Nordiska Museetin Tidsvalvetiin. Tuolloin sain käsityksen, että etukäteisvaraus verkossa oli välttämättömyys. Nyt kylteissä puhuttiin myös tiskistä vaihtoehtoisena varauspaikkana. Niin tai näin, sisäänpääsy tapahtuu minuutilleen eli etukäteissuunnittelu on tarpeen. 

Tarkka ajoitus ja markkinointimateriaali olivat synnyttäneet odotuksen jonkinlaisesta pakopelistä tai tehtäväradasta. Samaa tuki aloitus, jossa istuimme steampunk-henkisesti sisustetussa kirjastossa katsomassa pienen filmin, joka kertasi Ruotsin lasten historian pääpiirteet 1800-luvun lopulta alkaen ja kutsui täydentämään aukkoja.

Mutta kun pääsimme seuraavaan tilaan, kyseessä oli melko tavanomainen lapsuuden historian lapsille suunnattu museo. Ei kuitenkaan mitenkään huono sellainen.

Hyvää oli ensinnäkin se, että aikajana oli yksinkertaistettu kolmijakoiseksi. Rinnan kulkivat 1880-luku, 1940-luku ja 1980-luku. Ei mössöä vaan selviä eroja, joiden voisi kuvitella helpottavan tiedon omaksumista..

Toiseksi pidin siitä, että mukana oli lasten elämä monesta näkökulmasta eikä pelkkinä leikkikaluina ja koululuokkana. Heti alkuun käsiteltiin terveyttä ja kuolemaa niinkin rajulla esineellä kuin lapsen kuolinnaamiolla. Tämä osuus oli kylläkin sijoitettu niin, että se oli helppo ohittaa. 

Tämän jälkeen vastassa oli täyteen ahdettu aikajana, joka poikkeuksellisesti ei herättänyt mielenkiintoani, sillä muutakin sisältöä oli tarjolla.

Kolmanneksi tilassa viehätti sisustus ja esillepano oli erilaisia tavaraa asetelmia ja lavastettuja tiloja. Jännittävää eikä tylsää. Tosijännäksi oli tarkoitettu kirjasto, jossa pyöri ääniefektit sekä kummitustarinoita. 

Laivan keulakoriste ja peruukkiteline pääsivät uuteen rooliin.

Ison salin kiertämällä käsiteltiin 1940-luvun norjalaiset, suomalaiset ja saksanjuutalaiset lapsipakolaiset Ruotsissa, lasten pukeutuminen, ruokailu, työnteko ja koulu. Pieniä miinuspisteitä siitä, että vaatetusvitriinin paikatut sukat olivat pakolaisen ja tuohiropposet Suomesta ikään kuin vastaavia ei olisi ollut ruotsalaisilla lapsilla.

Plussaa puolestaan siitä, että pukeutumispisteen pointti ei ollut selfien otto. Tämän tajusin mentyäni ihailemaan matkavaatetustani peilistä, joka yllätti kehoittamalla vaatteen hakemiseen. Kokeilin vaatteen roikottomista edessäni ja päälle pukematta peilissä alkoi pyöriä filmi jossa menneisyyden lapsella oli kyseinen vaate.

Tilassa oli lapsille tarkoitettu tehtävärata, jota en yrittänyt seurata. Se on tarjolla ainoastaan ruotsiksi, kuten myös osa muista toiminnallisuuksista, kuten muistitiedon jättö koneeseen, joka oli käyntini aikaan rikki. Pääosassa esineteksteistä oli kuitenkin käännös englanniksi.

Poispääsy ei siis vaatinut suorittamista, mutta jännästi tutustumiseen tuli tutkivampi moodi, kun tiesi että tila ja tilanne oli rajattu ja "ainutkertainen". Keskittymistä helpotti myös se, ettei ohi jatkuvasti mennyt ihmisvirtaa ja paikalla olleiden määrä oli rajattu.

Kotiin palattuani löysin UR Playstä näyttelyä esittelevän videon Tidsvalvet, en resa i tiden. Näyttelyä taustoittavat myös videot Jakten på en spännande spökhistoria, Sjukdom, sorg och barnadödlighet i Nordiska museets samlingar, Spår av barnens historia i arkivet, Mitt hem - barn berättar om sitt liv 1942, Barnens historia tar plats i Tidsvalvet. Olin mennyt hakemaan Tidsvalvetin alkufilmissä mainostettua sarjaa Jakten på den glömda historien, jossa aikamatkaillaan lasten historiassa, ja Hälsning till framtiden, jossa menneisyyden lapset lähettävät terveisiään nykypäivään.

Taloustieteellisessä museossa

Kun Tukholmaan piti keksimällä keksiä ohjelmaa, ykköskohde oli Ekonomiska museet, joka pitkän odotuksen ja edellisen käyntini jälkeen oli avautunut alkukesästä. Aikanaan ihastuin suuresti rahamuseon aikaisempaan muotoon, joten hyvän vaikutuksen tekeminen vaatii paljon. 

Näyttely alkoi rahan ominaisuuksien pohdinnalla. Ihan pelkästään tekstikokoelmasta ei ollut kyse vaan jokaista näkökulmaa kuvattiin esine. Tämän jälkeen alkoi Ruotsin rahojen aikajana, jossa pikkuvitriineihin liittyi muutama muutaman virkkeen teemateksti. Esineistä sai kosketusnäytöltä varsin perusteellisen tekstin, kunhan älysi tökätä tarpeeksi monta kertaa. 

Itseäni kiinnostavasta 1700-luvusta oli esillä vain varsin varsin vähän tietoa, ellei keskittymiseni sitten pettänyt kriittisellä hetkellä. Teemapöntöissä oli mainittu rahan puute ja epäviralliset setelit, mutta aiheeseen ei palattu eikä rahanarvon kehitystäkään selvästi käsitelty. 

Mukana oli muutamia aktiviteettipisteitä. Ekassa piti tasapainottaa punnuksia, mikä ei onnistunut edes sen jälkeen kun olin katsonut Wikipediasta oikeat vastaukset. Eikä onnistunut myöskään jälkeeni yrittäneeltä, joten jään ihmettelemään pedagogista tarkoitusta. Lautapeli, jossa 1500-luvun vouti jahtasi talonpoikaa, oli mielenkiintoisempi. 

Työntekijöiden ja työnantajien valtasuhteita valottava 1800-luvun työhaastattelu oli aika simppeli, mutta ainakin (toivottavasti) historiallinen. En saanut duunia, sillä sanoin rehellisesti kannattavani työntekijöiden järjestäytymistä. Tarjolla oli myös kuhunkin aikajanan osaan puhuttu narratiivi, mutta tällä kertaa en näistä viehättynyt enkä jaksanut kuunnella yhtäkään loppuun.

  

Eniten pidin läpi näyttelyn kulkeneesta pelistä, jossa tunnistettiin vaihtoehdoista älyvapaa aikamatkustaja. Jos vaihtoehtoja kävi huolella läpi, sai käsityksen eri aikojen erilaisissa elämäntilanteissa ja yhteiskunnallisissa luokassa olleiden ihmisten taloustilanteesta. Mutta pelissä ei tarvinnut lukea tekstejä kovin tarkasti, sillä oikea (eli väärä) vaihtoehto oli aina ilmeinen. 

Museon yläkerta on kulutuskasvatusta, johon tutustuminen jäi pinnalliseksi. Luin yhden seinätekstin, jossa muistutettiin kuluttamisen vaikutuksesta ympäristöön. Toivottavasti toisaalla käsiteltiin kulutuksen suorempaa vaikutusta toisiin ihmisiin eli esimerkiksi nykyajan halpa- ja orjatyötä.

Jälkikäteen ajateltuna näyttelyssä oli niin paljon aukkoja että, että olen alan epäillä havaintokykyäni. Tarkastusmahdollisuuksia tulee olemaan, sillä Ekonomiska museet sijaitsee Historiska museetin yhteydessä ja niihin on yhteinen sisäänpääsymaksu.

Malmgård ja vankila

Valitsin Tukholman minilomani majoitukseksi hotellin Hellstens Malmgård Södermalmilla. En lähtiessänikään tiennyt mikä rakennuksista oli aidosti 1700-luvun lopulta ja missä määrin. Mutta Stockholmskällanin karttavertailu näytti rakennusryhmän vuoden 1805 kartassa ja samalla sain kertauskurssin karttojen suhteesta todellisuuteen. Eteläsiiven paikalle oli nimittäin 1800-luvulla kaavoitettu katu, jonka nykyinen mutka oli useissa 1900-luvun kartoissa näkymätön.

En suuremmin yllättynyt siitä, että paikka näyttäytyi vielä 1730-luvun kartassa rakentamattomana.

Kyseisessä kartassa on Långholmenilla jo kehruuhuone. Paikka toimi vankilana pitkälle 1900-luvulla ja nykyään tiloissa on hotelli ja pieni museo, jossa vierailin tällä reissulla ekaa kertaa.

Museossa oli monipuolisesti aineistoa, mutta kovin ammattimaisesti sitä ei oltu tehty. 

Mielenkiintoinen haastatteluvideo pyöri tilassa, jonne tuli jatkuvasti melua yläkerrassa. Ja kun yhdestä A4:sta löytyi suomalainen nimi, se oli kirjoitettu kahdessa asussa eli varmasti oli jompikumpi väärin. Tämähän on ruotsalaisille suomalaisten nimien osalta jonkinlainen kansallisvelvollisuus. Wikipedian mukaan kyseessä on Bruno Poukka, jonka vankilaelämää kuvanneen kirjaan esipuheen kirjoittanut Else Kleen tuomittiin samaan vankilaan kunnianloukkauksesta.

Suomalaisissa museoissa ja selostuksissa ei ole tullut vastaan anonymiteettinaamiot, joita Långholmenissa käyttivät tutkintavangit.

Suomalaisittain oli myös museon giljotiinimalli kiitettävän outo. Poislähtiessä satuin huomaamaan Ruotsin viimeisen kuolemantuomion muistomerkin vankilan seinässä, tapahtumapaikalla. 

Ihminen on luonnosta erotettu

Olin viime viikolla muutaman päivän Tukholmassa niin vähäisellä ohjelmalla, että päädyin ensimmäistä kertaa Ruotsin suurimmaksi mainostettuun museoon eli luonnontieteelliseen museoon. Koska en ole pätkääkään kiinnostunut luonnosta, näiden tyypillinen anti minulle on kokea se, miltä historiasta kiinnostumattomassa tuntuu historiallisissa museoissa. Sisäänpääsyn maksettuani kiersin toki koko museon eri näyttelyineen ja aloin kiinnittää huomiota siihen, miten ihmiset ja eläimet sekä rinnastettiin että erotettiin toisistaan. 

Kiviä esitettiin yläkerran perukassa, mutta elämä ja evoluutio alkoivat alakerrasta. Tänne ihmiset eivät kuuluneet ja on perusteltua, että ihmislajin kehitys oli omassa suuressa huoneessaan. Sinne oli myös ripoteltu eläimiä kuten sapelihampaiset pedot eli ilkeästi ajateltuna yleisöä eniten kiinnostavat lajit. Se, että ihmislaji oli metsästäjiä ja eläimistä riippuvaisia kävi ilmi vitriinien malleista: neandertalinihmismies kantoi saalista ja varhainen homo sapiens kuvattiin ampujana. 

Aikajana taisi päättyä kauan ennen ensimmäistä eläimen kesyttämistä eli/joten ihmislajien suhde luontoon ja sen muuttumiseen jäi ainakin omilta silmiltäni piiloon. Isossa maailmankartassa ihmislajit levisivät kuin maaliläikät ja vain jääkausi muistutti heidän edessään olleista esteistä.

"Natur i Sverige" vihjasi ihmisten toimintaan yhden vitriinin lintulautalavastuksen verran. Muissa  vitriineissä eläimet saalistivat vain toisiaan. Tarkastin suden ja karhun infotekstit, enkä nähnyt sanaakaan ihmissuhteesta eli metsästyksestä ja sen historiasta. Kyseessä kun on luonnonhistoriallinen eikä kulttuurihistoriallinen museo? Ja näin ollen perusteltua, että sivuun jäi myös epäluonnollisen elikkä kesytetyt eläimet? Mahdollisesti ne olivat mukana luonnon monimuotoisuudessa, jonka läpi kävelin reippaammin?

Lupaavalta kuullosti näyttely "Djuret människan". Se(kään) ei ollut kaipaamani interaktion kuvaus vaan viestinä oli että ihminen on (vähän niin) kuin eläimet. Tähän liittyy se että ihmisiä tutkitaan samoilla metodeilla ja on tutkittu samoista aatteista lähtien. Tutkimushistoria sai oman vitriiniinsa, jossa kallotutkimus esitettiin mainitsematta Retziusta ja muutenkin erikoisesti. 

Frenologi var ett försök att avgöra människans karaktär genom att mäta skallens form och storlek. Dessa gipshuvuden från 1800-talet klassifierades då som: Abbé / Halvsame - halvfinne / Mördare

Esillä oli siis malleja yksilöistä eikä tullut selväksi, että ihmisiä myös pyrittiin jakamaan alaluokkiin eläimien tapaan. Puhumattakaan, että olisi kerrottu siitä, kuinka innokkaasti ja vakavasti kallojen tutkimiseen ja rotujaotteluun aikanaan suhtauduttiin. 

Varsinaista näyttelyä vain silmäilin, joten en tiedä otettiinko esille koe-eläimet, jotka olisivat valoittaneet ihmisten ja muiden eläimien fysiologian eroja ja samankaltaisuuksia. Epäilen ettei. Ihmisten vaikutus luontoon ja luonnon vaikutus ihmiseen tuli vihdoin esille näyttelyssä Vatten, jossa keskityttiin nykypäivään.

Esivaltaa vastaan puhuneet: Mats Korpi ja Margareta Johansdotter

Kesällä 1724 Pohjanmaan rykmentti marssi läpi Laihian Jurvan matkalla Haminan linnoitustöihin. Sotilaiden ruokkimiseksi pitäjän neljännesmies koputti Korven tilan ovelle. Kotona olivat tilan perustanut perustanut Matti Krekonpoika (~1674-~1731) ja vaimonsa Marketta Juhontytär. He olivat saaneet nähdä suuren Pohjan sodan taisteluihin matkalla olevia ja kokea venäläisten miehityksen.

Oven avauduttua neljännesmies vaati isäntäparilta härkää ja nämä kieltäytyivät todeten maksaneensa jo tarpeeksi veroja. Neljännesmies raportoi tämän nimismies Anders Schöringille, joka totesi, että vaadittu toimitus otetaan panttina (?). 

Schöringin vierailu Korven talossa ei kuitenkaan sujunut paremmin kuin alaisensa. Kun nimismies oli maininnut keinovalikoimansa, Matts kutsui häntä huoranpojaksi, kelmiksi ja hunsvotiksi. Lisäksi Matts oli todennut: "Mikä on vikana maassa, joka ei voi ruokita kansaansa. Sellaisestahan pitää kuninkaan ja kruunun huolehtia eikä meidän köyhien talonpoikien. Kun vihollinen otti pakolla, saimme sentään vastineeksi rahaa."

Myös vaimonsa kysyi retorisesti, eikö Ruotsi voi elättää sotaväkeään ilman että meiltä köyhiltä talollisilta pantataan omaisuus ja tulemme rutiköyhiksi? Kuninkaan pitäisi tällaisesta huolehtia. Margareta oli myös kutsunut Ruotsia saatanan raajaksi. Tunnelmat olivat Korven tuvassa siis varsin samanlaiset kuin sarjan edellisessä osassa Turun läänin Lapissa.

Kun Mattsn ja Margaretan asia käsiteltiin käräjillä 4.7.1724 tuomion määritys jätettiin Turun hovioikeudelle. Se tuomitsi Matsin kuukauden vankeuteen vedellä ja leivällä sekä kirkkorangaistukseen. Vaimonsa sai varoituksen olla sekaantumatta vastaaviin asioihin tulevaisuudessa.

Hovioikeudesta asia eteni kuninkaalliselle majesteetille eli käytännössä oikeusrevisioon, jossa tehtiin päätös kesäkuussa 1725. Mattsin rangaistus lyheni puoleen ja hänet haudattiin kotiseurakunnassaan vuonna 1731.

Lähteet:

Jonas Nordin: Frihetstidens monarki. Konungamakt och offentlighet i 1700-talets Sverige. 2009, 210-211

P. J-n. Kulturbilder från 1700-talet IV-VII. Efter anteckningar i Riksarkivet i Stockholm. Vasabladet 28.08.1913

Pehr Johansson. Kulturbilder från västra Finland i gångna dagar. Västra Finland 14.4.1921

Riksarkivet. Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1725:1 (1725) Bild 4540 / sid 875 (AID: v655201.b4540.s875, NAD: SE/RA/1311)