Myötäjäisarpajaisvoittajia 1786

Christina Mikontytär Lemlannista, Maria Juhanantytär Tenholasta (Inrikes tidningar 23.2.1786)
Maria Juhantytär Tyrvään Rautajoelta (Inrikes tidningar 16.3.1786)
Susanna Kaarlentytär Lapualta, Lisa Antintytär Mäntsälästä (Inrikes tidningar 27.4.1786)
Lovisa Lyra Kärkölästä (Inrikes tidningar 8.6.1786)
Greta Juhantytär Närpiöstä, Maria Juhantytär Föglöstä (Inrikes tidningar 29.6.1786)
Margareta Mikontytär Taivassalosta (Inrikes tidningar 10.8.1786)
Helena Peerintytär Jämsästä (Inrikes tidningar 21.9.1786)
Anna Henrikintytär Korppoosta (Inrikes tidningar 12.10.1786)
Kaarina Peerintytär Siikajoelta (Inrikes tidningar 23.11.1786)
Maria Jaakontytär Akaalta (Inrikes tidningar 14.12.1786)

Lehtileikepinon päältä

Hesarin matkasivuilla 13.7.2012 annettiin vinkkejä Tukholmaan. Mukaan oli päässyt Birka tekstillä "Perillä kylän sortuneita muureja ja palaneita puurakennelmia tutkitaan opastetulla kierroksella". Ilmeisesti muistini prakaa pahasti, sillä toukokuiselta käynniltäni Birkassa en muista yhtään sortunutta muuria vaan jäi mielikuva, että puista kaupunkia ympäröi puinen aitaus?

Sunnuntaisivuilla 15.7. oli juttua 30-vuotisen sotilaan kuolemasta. Suurin osa tuttua, mutta en ollut ennen kuullut että saksalaisesta joukkohaudasta viisi vuotta sitten 125 luurangosta oli tehty hampaiden isotooppikokeet. Näiden perusteella joukossa on kolme suomalaista. Myös luita on analysoitu ja yhden suomalaisen tiedetään näin sairastaneen lapsena riisitautia.

Hesarin Nyt-liite tarjosi 20.7. aikamatkan Arabianrantaan. Hirttopuun paikkaa en ollut ennen nähnyt kartalla ja täysin uutta oli Annalan puutarhan iilimatolammikko.

"Kartanonomistaja kasvatti matoja Venäjän keisarilta saadun yksinoikeuden turvin ja ruokki niitä härän tai vuohen verellä. Lammikot peitettiin 1800-luvun lopussa."

Iilimatojen kasvatuksesta löytyy kyllä maininta monelta verkkosivulta ja tarkentuu, että Gustaf Otto Wasenius anoi lupaa 1838 ja toimitti ensimmäiset madot vuonna 1844.

Hesarin koti-sivuilla esiteltiin 22.7. rottinkikalusteita ja kerrottiin

"Yksi varhaisista rottinkikäsityöläisistä Suomessa oli Viktor Julius von Wright, Suomen ensimmäisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Hän opiskeli rottinkialaa Saksassa valtion matka-apurahalla vuodesta 1873 alkaen ja perusti myöhemmin Helsinkiin pienen paju- ja rottinkitehtaan."

Hesarin sunnuntaisivuilla 29.7. palautettiin aukeaman karttakuvan ja minijuttujen voimalla mieleen Porkkalan vuokra-alueen todellisuutta. Varmaan ihan terveellistä muistutusta, mutta en tiedä voiko samaa sanoa seuraavan sivun artikkelista Kokemäen uunimurhasta.

Kaisa Pietarintytär Pyhäluoto

Kyläkirjaston kuvalehden A-sarjan kansikuva"tyttö" oli numerossa 3/1897 Lampinsuun kylässä Pyhäjoella 10.3.1798 syntynyt Kaisa Pietarintytär Pyhäluoto eli "Hakalan mummo". Kun kerrankin on kansannaisen elämänkertaa kirjoitettu niin sallittaneen pidempi suora lainaus kuvalehden tekstistä:

Kodissaan eleli Kaisa ensimäisen lapsuutensa ajan, kunnes hän 13-vuotiaana meni palvelukseen naapurissa asuvalle Juhana Hedman nimiselle värjärille. Tämän rouva, taitava ja toimelias emäntä, oli erittäin sovelias kasvattamaan nuorta tyttöä uutteraan työhön ja alttiuteen. Yhdeksän vuotta oli kelpo Kaisa "sijoillaan", ei hätäillyt parempaa
palveluspaikkaa. Rouva ei häntä liioin hemmotellut, ja jos joskus Kaisan rupesi tekemään mieli maailmaa katsomaan, pani emäntä lujan vastarinnan. "Nytkö sinut pois laskisin, kun juuri olen saanut sinut opetetuksi", sanoi rouva, ja siihen sai Kaisa tyytyä. Vihdoin monien pyyntöjen perästä pääsi tyttö Raahen kaupunkiin, kumminkin sillä nimenomoisella ehdolla että käskyn saatuansa kohta palajaisi entisen emäntänsä luo. Raahessa hän sitten palveli viisi vuotta kolmessa eri paikassa. Silloin sai hän ankaran käskyn palata takaisin Pyhäjoelle vanhan isäntäväkensä palvelukseen. Ja kuuliainen Kaisa palasi ja palveli sitten uudelleen Värjäri Hedmanilla neljä vuotta.

Silloin tapahtui tärkeä vaihe hänen elämässään. Hän sai oman kodin. Hän oli näetsen (v. 1830) mennyt naimisiin erään köyhän rengin kanssa. Nuori pari muutti Hakalan maalle. Siellä rakensi se itselleen mökin somalle paikalle, missä nykyinen Hakala vielä on, ja siinä sittemmin poikansa uudistamassa asunnossa on Kaisa nyt asunut 67 vuotta. Tästä ajasta oli hän viettänyt ensimäiset 24 vuotta onnellisessa avioliitossaan, jonka Jumala neljällä lapsella (*) siunasi, kun v. 1854 kuolema tempasi hänen vierestään uskollisen puolison, jättäen lesken yksin täyttämään elämänsä viime kutsumuksen.

Tämä kutsumus oli kiertokoulunopettajan. 58 vuoden vanhana otettiin, näetsen, Kaisa n. k. Alopaeuksen koulun opettajaksi 72 markan vuosipalkalla. Tätä virkaansa hoiti hän uskollisella uutteruudella 13 vuotta, kunnes hän likemmä 72 vuoden ikäisenä siitä erosi (v. 1870), jolloin hänelle myönnettiin pieni vuotuinen eläke.

Hänen elämänsä ilta, jota siitä ajasta lukien on jo kestänyt 27 vuotta, on erittäin onnellinen. Hän asuu siistissä huoneessa seitsemänkymmenen vuotisen poikansa "Hakalan suutarin" luona. Tämä samaten kuin hänen vaimonsa Liisa hoitaa hellällä rakkaudella vanhaa äitiä, jonka ei tarvitse puutetta kärsiä. Mummo on viimeisinä kuukausina enimmäkseen ollut makuulla, mutta täydellä tajunnallaan hän on, sanoo muistinsa vielä paranneenkin, jotta mieleensä juohtuu paljo vanhoja, sotavuosien 1808-1809 aikuisia asioita, vieläpä niiden takaisiakin. Kahvista mummo pitää ja hyvä ruoanhalu hänellä on. Mutta väsynyt on hän elämisestä, ja hän kummastelee, miksi Jumala häntä täällä niin kauvan pitää.

*) Hiski kertoo, että Kaisalle ja Johan Pehrss. Pyhäluodolle syntyivät lapset Johan Petter 15.8.1831, Anna Maria 8.2.1836, Thomas 7.12.1838 ja Carl 23.3.1843.

Kokemäen 1600-l eliitin tilannekatsaus

SukuForumin nimimerkki Benedictus oli tehnyt sukunimilöydön Yrjö Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista ja minä aloin ihmettelemään samaan perheeseen liittyviä vanhoja postauksiani:

• Piirileikkiä lounastauolla 16.4.2008
• Kokemäen Paistilan Köönikkä uusintakierroksella 17.1 2009
• Sain yhteyden Äimälään 8.5.2009

Pitkä tauko, joten piti täydentää vanhaa kuvaa tietoisena siitä, että Nissilä&Koskinen Genos-artikkeleissa on tainnut olla jotain tähän liittyvää myös? Benedictuksella Håkanille kolme avioliittoa?

Olin viitannut Suvannon henkilötiedostoon noteeraamatta, että a) hän kirjoittaa Kiettareen foneettisesti Kiattare, joka tekee tekstihaun hankalaksi ja b) 1600-luvun kalajutun mukaan Matti Jaakonpojan omistus linkittyy siihen, joka oli vuonna 1450 Ylistaron Niilo Ketaralla. Väliin jää melko pitkä aukko.

SAY:ssä Kiettareen talot ovat varhaisilta vuosilta niin sekaisin, että siihen ei kannata oikeana tietona katsoa. Siististi sinne on kuitenkin merkitty useamman talon kohdalle autiosta viljelyyn otto, joka sekoittaa tilannetta entisestään. (Tuomiokirjakortistossa Kiettare: Ulv 1693 mm 23:415, Koke 1650 mm 7:-69-, Koke 1659 mm 10: 226v 2. alh, Koke 1643 mm 5:350 2., Koke 1690 mm 20:303-304)

Benedictus oli miettinyt Hans Hermanssonille komeita lähtökohtia, mutta itse näkisin hänet mielummin kokemäkeläisenä talonpoikana. Tosin kolme vuokraviljelijää autiosta otetulla maalla tarkistuksessa 1605 kertoo hieman toisenlaista tarinaa?

Mikähän "komissaari" Matts Jacobsson muuten mahtoi olla? Tuomiokirjakortiston mukaan käräjillä ilmeisesti Koke 1652 mm 7:448 1.(Kiettare) , Eurj 1633 mm 3:187v (karjaverokomissaari).

Äimälän ja Roth-nimen kanssa tilannekatsaus alla omaksi ilokseni. Tämän avaaminen ymmärrettäväksi proosaksi, ottaen huomioon, että joukosta puuttuu paljon jälkeläisiä perheineen...

Loimaan kruununvoudin arkistosta

Jo edesmenneeseen kesälomaani kuului myös päivä Turun maakunta-arkistossa. Varsinaisten tutkimustehtävieni ohessa halusin pitää myös hauskaa ja sillä mielelllä tutustuin Loimaan kruununvoudin arkistoon. Olihan sen yksikössä B1 niinkin kiinnostava otsikko kuin "Etsintäkuulutettujen luettelo 1830-1842".

Se valitettavasti osoittautui nimiksi ilman syitä tai paikkakuntia. Joten kansiossa eteenpäin. Vuodesta 1813 pidetyssä ulkomaalaisten karkoitettujen listassa oli yllättävä alkuperäkirjo. Vielä kiinnostavampi oli väliin jäänyt (imupaperina käytetty?) painettu sivu, jossa listattiin tuomioita. Sisällöntuottajana Åbo LandsCancellie ja päiväyksenä 4.8.1838.

Henkilötodistusluettelo liitteineen 1855 ei jättänyt muistiinpanoja vihkooni, pelkkiä nimiä? Hauskaa oli löytää luettelon välistä tyhjiä matkalupalomakkeita, joista luvattomat matkaajat olisivat olleet ikionnellisia. Tosin olisi jäänyt vielä sinetin tai leiman väärentämisen vaiva.

(Tällä kertaa TMA:ssa näin sen vaivan, että kiikutin asiakirjoja kuvaushuoneeseen. Olisiko kuvauksesta tutkijasalissa ollut todellakin enemmän häiriötä kuin useasta tulemisesta ja menemisestä?)

Arkistolaatikon pohjalla ollut nippu "Muut luettelot" oli niin sekalainen, että se tulee tarjoamaan syksyn mittaan moneen blogijuttuun ainesta. Ja paljon jäi vain vilaisulle. Muita kuin minua kiinnostaisi ehkä paljonkin 3.3.1808 tehty listaus mouhijärveläisistä vapaaehtoisista, jotka olivat lähdössä marssille Poriin, venäläisiä vastaan taistelemaan. Koleratapauslistaus vuodelta 1831 sisälsi jostain syystä vain loimaalaisia. Reppuryssien tavaroiden takavarikkolistaus Huittisissa 25.10.1848 tarjosi hienon näkymän todennäköisesti kauvatsalaisten ja kokemäkeläistenkin ulottuvilla olleesta kulutustavarasta.

Odotin vastaavaa tavaranäkymää laatikon Cb1 Huutokauppapöytäkirjoista 1827-1888, mutta ne koskivat enimmäkseen viljahuutokauppoja. Virkistävä poikkeus oli merimies Johan Långmanilta takavarikoidun omaisuuden myynti, josta oli päätetty Euran, Köyliön ja Säkylän käräjillä ja jonka joku oli myöhemmin lyijykynällä ajoittanut 1840-luvulle. Ensimmäinen sivu listauksesta täyttyi helminauhan helmistä, joita myytiin kaksi kerrallaan. Silmämääräisesti suurin osa ostajista piikoja.

Oman tutkimusalueen kruununvoudin arkistosta voi siis löytyä helmiä!

Heinäkuun loppu

22.7.

• Jos vaivautuu kirjoittamaan "alueelle on opastettu muinaispolkureitti", niin eikö voisi myös kertoa mistä se lähtee? 
• Kerrankin oli Paikkatietoikkunasta hyötyä. Katunimiä & muinaismuistoja en saanut samaan näkymään, harjoituksen puutetta 
• Syksyn ohjelmaan A History of the World since 1300 - a free @coursera online class ?
• Kurssi, josta voisi olla oikeasti iloa? Social Network Analysis - a free @coursera online class. 
• Ja muistiin myös Networked Life - a free @coursera online class.  

23.7.

• Kirjaston kierrätyshyllystä mukaan Kirsti Mannisen ok-kuntoinen Kirjoittajan opas. Sopii Waltarin viereen.  
• Suomessa ilmestyi v 1967 artikkeli 'Tietokoneet Rooman sosiaalihistorian tutkimuksessa'. Aikaisempaa havaittu? 

25.7.

• OMA ja TMA muistiinpanoja prosessoitu blogikirjoituksiksi. Mutta kirjakäsis... Kas, aurinko paistaa.  
• Erran Kaunasin sivut lukukelvottomia, ei alkuunkaan Remeksen tasoa.

26.7.

• Luin 80-luvulle sijoittuvan trillerin ja olen nyt miettinyt mitä ne puhelimet, joihin työnnettiin kolikoita, olivat. Yleisöpuhelimia?  

27.7.

• Päivän arkistoasiakirjassa metsäteollisuus oli ympäristöhyvis. Vuonna 1859.
• Virtasen historian luku aloitettu. Vaikuttaa hauskalta.  

30.7.

• Vkl:n some-ilmiö. @Genea sai FB:ssä maitokärryjen kuvalle 7587 tykkäystä ja blogisivulleen 70+ uutta tykkääjää 
• Ruotsi mukana, tietenni... The 15 Best Historical Photo Collections You Should Be Following On Flickr 
• Treella tulossa Sanna Kivimäen väitös "Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen. Suomalaisuuden kulttuurisia järjestyksiä"
• Aah, olisipa Living in the Past DVD-llä. Aikamatka 70-luvulle ja rauta-aikaan yhtäaikaa.  

31.7.

• Hevoset veivät epätasa-arvoon?

1.8.

• Next 2 weeks, only in Hki! J. Lavery & History of Finland - Finland from Prehistory to Present. Free and fun for all!!!

Hiidenkiukaita ja merenrantaa

Jos internetin hakukoneeseen syöttää sanat Hiirijärvi ja hiidenkiuas, saa useammalta sivustolta (kuten esim. Harjavallan kaupungin matkailusivulta) tietää, että "Hiittenkiukaiden alueelle on opastettu muinaispolkureitti." Ei mitään tietoa reitin pituudesta tai alkupisteestä. Mitä niistä?

Pääsin neliökilometrin tarkkuudella kartalle Paikkatietoikkunan (*) avulla ja sain viikko sitten sunnuntaina rekrytoitua tällä tiedolla kuljettajan ja retkiseuralaisen. Toivorikkaasti ajattelin paikan päältä löytyvän parkkipaikka, opastekyltti ja polun pää.

(*) Jouduin turvautumaan Paikkatietoikkunaan, sillä olin hukannut osoitteeen http://fba.evvk.com/geo/kulttuuriymparisto . Sen palautti kyseisen päivän lopulla käyttööni Mikko Helminen via Twitter.

Päästyämme tähtäyksessä olleeseen risteykseen näimme viitat "Hiidenkiukaat" kahteen eri suuntaan. Valitsimme toisen ja hetken kuluttua takapenkillä istuja näki kivikasan ja sitten kuski uuden viitan törmän takaiselle tielle. Ei parkkipaikkaa. Ripaus tarvontaa kohti kivikasaa ja kauniista infokyltistä saimme lukea olevamme Kaunismäen muinaisjäännösalueella. Jossa oli m.m. tämä hiidenkiuas.

Kyltissä oli paljon muutakin tekstiä, mutta - aivan niinkuin monella muullakin arkeologisella retkellä - huomioni veivät kypsät mustikat. Eikä kyltin luku ole muutenkaan sama kuin oppaan kertoma. Vaikka olisi sama tekstikin.

Mutta silti piti yrittää uudelleen ja kääntyä toisen viitan osoittamaan suuntaan. Jatkoviitoitus vei Kuumonmäen  kookkaalle hiidenkiukaalle.

Kaikki viitat seurattu, mitään polkua ei näkynyt, joten oli aika vaihtaa kohdetta. Takapenkin matkustaja ilmoitti, ettei koskaan ollut nähnyt Litorinameren rantaa. Minä mielestäni olin, mutta päästyämme Hiittenharjun päälle, jouduin toteamaan, etten kylläkään tätä rantaa. Muistoissani oli laaja mukulakivi"pelto" ja täällä taas oli vedenpinnan pysähtymisvaiheessa muodostuneita rantavalleja ja kivisiä kaistaleita. Jälkimmäisestä harmaa esimerkki alla.

Lehtileikepinon pohjalta

Kuva: The Cornell University Library/Flickr 

Onkohan stereotyyppisesti uutisköyhän kesäajan ansiota, että lehtileikepinoni on kasvanut ennätyskorkeaksi? Vai omien retkiraporttieni paljouden?

Pohjimmaisena eli vanhimpana on sivu A8 Hesarista 18.6.2012. Siinä selostetaan Mäntsälän kesäkapinaa eli kuuluisamman kapinan jälkeistä välikohtausta, jossa Sdp:n puhujaa yritettiin aseistetun joukon voimin saada yöpaikastaan ulos. Miten olikaan minulle päässyt syntymään ajatus, että oikeistoliikehdintä kuoli Mäntsälän kapinaan? Takaisin koulunpenkille.

Masalan nuorisoteatterin kesäohjelmistoon kuului Matti Kurikasta kertova Sointula-näytelmä. Hesarin jutussa 25.6. oli haastateltu Kurikan lapsenlapsenlasta, joka oli näytelmää katsomassa. Varmaankin erikoinen kokemus.

Hesarin heinäkuun kuukausiliitteessä herätti eräs juttu yleistä huomiota, mutta itseäni kiinnosti eniten taiteilija Markku Laakson sukutarina isoisän isästä Simoni Laaksosta, joka "oli ollut esiintyjänä ihmisnäyttelyssä Saksan Hampurissa. Näyttely pidettiin eläintarhassa." Jutussa todetaan, että saamelaisten esiintymismatkat "on dokumentoitu Suomessa hämmentävän huonosti, osin niistä on jopa vaiettu."

Tietoa juttuun oli kyllä löytynyt ja haastateltu saamelaistutkimuksen professoriakin. Ilmeisesti artikkelin näkökulmavalinnan vuoksi ei ole kuitenkaan tuotu esille Norjan ja Ruotsin saamelaisten vastaavia matkoja ja viime vuonna valmistunutta Cathrine Baglon väitöskirjaa På ville veger? Levende utstillinger av samer i Europa og Amerika? No, siinä suomalaisten osuus oli suhteellisen pieni ja alkoi vasta 1910.

Pääkaupunkiseudun arkeologia sai näkyvyyttä Hesarissa 10.7., jossa juttu yleisökaivauksista Vantaan Mårtensbyn Lillasissa alkoi "Viisi pyllyä pilkistää rivissä kuopasta pienellä metsäisellä kummulla." Haastateltu osallistuja toteaa "Historiasta tulee entistä kiehtovampaa oikeilla kaivauksilla. On hauska kuvitella, miten ihmiset elivät ennen."

Isomummon koulutiellä

Viikon takaisena sunnuntaina heräsin Kokemäellä auringonpaisteeseen ja liikunnan tarpeeseen. Ensi ajatus oli perinteisesti suunnata Orjapaadelle, mutta sitten juolahti mieleeni testata mummoni äidin matka koulusta kotiin. Ei mitään karttojen tarkastuksia, kun vaan matkaan. (Älkää tehkö tämän mallin mukaan.)

Aloituspiste oli tuttu. Samalla Tulkkilan koulun pihalla vietin vuoteni ala-asteella. Vanhinta koulurakennusta ei enää ole, mutta punaisesta koulusta saadaan vähän 1800-luvun fiilistä. Takana pilkottava viljamakasiini auttaa asiaa myös.

Itse olen aina kulkenut tästä vanhalle sillalle kirkkomaan viertä, mutta ehkä Marialla oli toinen polku? Sillan sijaan hän joutui käyttämään kirkkoportaiksi kutsuttua puurakennelmaa. Mutta sinne mentiin (ainakin suoraviivaisinta reittiä) samasta kohtaa kuin nykyinen Siltakatu:

Jos olisin lukenut Tuomas Hopun Kokemäen historian jatko-osan tarpeeksi huolellisesti, muistaisin oliko "Stadiumin" kohdalla jo Marian kouluvuosina kunnantalo vai tuliko se siihen vasta myöhemmin. Sakasti 1500-luvulta ainakin oli paikallaan ja Maria ei toivottavasti sitä ohittaessaan ajatellut, että lepäisi kerran sen takana vanhempiensa, sisarensa, miehensä, pieninä kuolleiden lastensa sekä aikuiseksi eläneiden lastensa kanssa.

Sisällissodassamme palanut komea pappila jäi Marian vasemmalle kädelle ja siinä missä minä näin jatkosodan jälkeen rakennettuja omakotitaloja, Maria näki pappilan pellot

Tämän suoran jälkeen alkoi tiessä arveluttava kohta, sillä muistelin vanhan linjauksen menneen lähempänä joen rantaa. Testailin yhtä umpikujaa ja kieppasin yhden omakotialueen läpi rantaa tavoitellen, mutta sitä saavuttamatta. Seuraavakin pätkä arvelutti, mutta kun Kakkulaisten vanhat talot olivat edessä, tiesin olevani vanhalla linjauksella.

Kakkulainenhan on päässyt valkokankaalle filmissä Postia pappi Jaakobille. Pappilaa esittänyt rakennus kirkkaassa vastavalossa näyttää tältä

Sitten käännös nykyiselle Kauvatsantielle ja taas on epäusko puserossa. Paitsi, että tien sivuun jää kyllä uskottavasti vielä yksi Kakkulaisen talo.

Viimeinen käännös ja loppusuora.

Ja tässä on Marian kodin eli Ala-Potilan tontin paikka. Jos olen karttoja lukenut oikein. Marian koulumatkaan tietä myöden kului meikäläisen kävelyvauhdilla nafti tunti.

Majapaikkaan päästyä tarkistin (vihdoin/taas) kartat. Nykyiset tiet (keltainen katkoviiva) stemmaavat Senaatin karttaan lukuunottamatta Kuoppalan kohtaa, jossa omakotialue torppaa rekonstruktion.

Bussiretkellä kotipitäjässä

Viikko sitten lauantaina osana toista kertaa järjestettyä Koirakuun katufestivaalia tarjottiin vapaaehtoisvoimin bussilastilliselle porukkaa kahden tunnin kierros Kokemäen historiallisiin kohteisiin. Kiitos äitini ripeän varaussoiton olin vanhempieni kanssa joukossa mukana.

Ensimmäinen kohde Kravin Kanava oli oleellisin ja erään unelman täyttymys. Olinhan viime kesänä lähtenyt kanavaa etsimään ja todennyt, että kanavan etsintä jatkuu. Siellä se nyt oli, kun pysättiin alisella tiellä oikeaan kohtaan ja luvan kanssa marsittiin erään pihan poikki.

Sitten matkasimme kohti Ristettä, jossa bussin ikkunoista katsastimme historiallisen ajan mestauspaikan. Jos oikein ymmärsin, sijaitsi paloaseman edessä olevalla tyhjällä tontilla. Mestattujen hautauspaikasta on eriäviä näkemyksiä, mutta ilmeisesti oli muualla.

Säpilänniemen Raitio (suunnilleen Ryytsäläntien risteyksen kohdalla?) oli oppaamme tietojen mukaan "keskiajalla" käytössä ollut puinen telarata, jota pitkin veneet on vedetty, pitkän niemen kiertämisen välttämiseksi. Täysin järkeen käypää, mutta minulle jäi epäselväksi, mistä tieto tästä on syntynyt.

Bussista pääsimme pois, kun pääsimme Kotiniemeen, jonka rakennus yllä. Siellä emäntä Leena Salminen ei ehtinyt montaa sanaa sanoa ennenkuin ryntäsimme Ompelijan museokodin avoimista ovista sisään, sadetta pakoon. Tungoksessa ei käsityökokoelmaa pystynyt kunnolla ihailemaan. Eräältä sivupöydältä huomasin harvoja jäänteitä talon entisestä asukkaasta Aliina Kotiniemestä. (Isänsä Juho Fredrikki oli vaihtanut sukunimen Stockman Kotiniemeksi vuonna 1906.)

Viimeinen kohde oli Vallilan Pispa, jossa isäntä Markku Ryömä selosti meille innolla tilan kivikautista historiaa. Viimeksi olin nähnyt hänet samassa toimessa Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvassa Maan muisti ja mies jätti muistijäljen myös vuosien takaisella Kokemäen esihistorian kurssilla, jota Tapio Salminen luennoi.

Kivikautinen asuinpaikka hahmottui taas kerran merta markkeeraavan pellon avulla. Ryömän eloisa kerronta paikalta tehdyistä irtolöydöistä ja kaivauksista sai paikan elämään ja sen merkityksen nousemaan. Oli Kokemäelläkin meripihkaa, ei ainoastaan Kierikissä!

Kohdattua

Iloinen ratsastaja on Gallican kuvatekstin mukaan Suomen Lontoon lähettilään 4-vuotias tytär Joan Gripenberg. Isänsä ilmeisesti Georg Achates Gripenberg, joka oli Lontoossa 1933-1941.

Lotta Backlund ei osaa arvostaa kulttuuriperinnön tallennusta:

"Mutta voj helvete. Nyt ne ovat oppineet käyttämään digikameraa ja videokameraa. Ne ovat oppineet lataamaan kuvat koneelle ja videopätkät digiboksiin. Ja eivätkö ne perhana kuvaa sitten serkun hillonpurkitusta kolmen vartin ajan, ja sitten pakota sinua katsomaan sitä. Alusta loppuun. Välillä he lyövät pausea, ja selostavat sinulle hilloamisprosessin. Siis sen jälkeen kun ovat selostaneet sinulle marjojenpoimisanekdootteja kuudelta vuosikymmeneltä."

Kesakko ilmoitti olevansa Sukututkimuksen Hannu Hanhi.

Nollavaimo perheineen viihtyi Tampereen museoissa.

Riku Kauhanen kirjoitti arkistomatkastaan ja antoi vinkkejä asiakirjojen valokuvaukseen. Monipuolinen mies ahersi myös arkeologisen kaivauksen viimeistelyssä.

Mullan alta Rahoja, nuppineuloja ja kaikkea mahdollista sekä Erään keramiikanpalan tarina.

Mikko Huhtamies kirjoitti Kaunissaaren teknoutopiasta.

Pauska raportoi Raattentieltä.

Kungliga Biblioteketin Vardagstryck esitteli på svenska imettäjätarkistustoimistoon liittyvän painatteen ja Tukholman shakkikerhon, jonka yksi perustajajäsen oli suomalainen sekä in English symbolisia kuvia.

Jori luki Antti Tuurin Eerikinpojat.

(Jos kappalejaot ovat miten sattuu, pahoittelen. Kirjaston tietokone ja Blogger eivät ole sinut keskenään.)