lauantai 1. heinäkuuta 2023

1831: yksi kala

Oulun Wikko-Sanomia 9.7.1831:

Helsingin Kaupunnin tienoisa on nuotalla saatu yksi kala, jonka vertaista niillä tienoin ennen ei ole' taitu saaha. Sanotaan sen olleen Sammin (stör) sukua, 4 1/2 kyynärää pitkä, 1 5/8 kyynärää ympäri ja painaneen 9 1/2 Leiviskää. Tästä kalasta maksettiin 25 Rublaa paperi rahasa.

Muita menneisyyden kalajuttuja

Muuta vuodelta 1831:
Museovirasto CC BY 4.0



perjantai 30. kesäkuuta 2023

1830: Surkia tapaus

Ruotsalaisen muotilehden Magasin för konst, nyheter och moder kuva vuonna 1830
Wikimedia

Turun Wiikko-Sanomat 12.6.1830:

Tuorstaina 27 p. kulunessa Toukkok., joka oli täällä niin sateinen ja tuulinen, hukutti myrsky Itämerellä (ehkä monta) mutta yhden aloksen kuitenkin, josta tieto on saatu, Suomen lahdessa. Sen omistaja ja Kippari oli yksi Talonpoika Kemiöstä; aloksessa oli hamppua, maltaita ja muuta kauppakalua. Kipparilla oli kaksi työmiestä muassa ja passasierarita oli 13. Tuorstai aamuna kello 6 olit he lähtenet Revalin kaupunkista kauniilla ilmalla, tullaksensa Turkuun. Ja kuin he olit joutunet lähes 9 penikulmaa tällä livistelevällä tiellä, niin että he olit melkeen keskellä Revalin kaupunkia ja Porkalan nientä, jota väliä sanotaan olevan 18 penikulmaa, syntyi äkisti vahva myrsky kello 1 aikana päivällä, joka niin käsitti heidän aloksensa (kuin epäilemätä aivan huono oli) että se vähän ajan perästä lastinensa vaipui. — Kippari miehinensä pelasti ittensä pikkuisessa jollassa, mutta passasierarit kaikki hukkuivat. Nämät olit yksi venäjän Kapteni rouvinensa ja 6:la lapsella, jonka piti määrätyksi tänne Kruuti magasiinin ja patterin päämieheksi täältä mennen Kapteni Umeantsofin siaan. Sitte oli 4 Estlannin miestä kuin hankkivat Turkuun työtä etsimään ja viellä Hökari Turussa Johan Jacob Petersson, lastin osallinen, jotka kaikki syvyteen haudattiin.

Muuta vuodelta 1830:

torstai 29. kesäkuuta 2023

1829: rauhan juhlinta

Turun Wiikko-Sanomat 31.10.1829:

Turusta 26 p. Lokak. Hänen Keis. Majest. käskyn jälkeen oli meille eiläinen päivä ylistys ja ilojuhla tehdyn rauhan edestä Turkin valtakunnan kanssa. Jälkeen päätetyn Jumalanpalvelluksen Saarnastuolilla luettiin ensin Keis. Majest. armollinen Julistus siitä rauhasta ja sitte veisattiin Kiitosvirsi N:o 6. Täällä olevalla Grekalaisella Seurakunnalla oli myös eiläin ynnä sama ilojuhla. 

Oulun Wiikko-Sanomia 14.11.1829

Mennä Sunnuntaina, tämän Kuun 8:tena p., ilmotettiin myös tämän Oulun kaupungin väelle Herran Temppelisä se rauha, jolla Jumala on siunannut Armollisen Keisarimme huolta alamaistensa onnesta ja valtakunnan menestyksestä ja kunniasta. Aamulla kokousivat kaikki Esivallan miehet ja tulivat, juhlallisesa järjestyksesä, kirkkoon, josa Seurakunta, saarnan päätettyä ja kuultuansa Rauhan sanoman ilmotettavan Saarnastuolista, yhdistetyllä hartaudella veisasi Rauhan Jumalalle kiitos virren. Iltasella olivat kaupungin asukkaat ittekukin kynttilöillä valaisneet kaikki kaulle päin olevat akkunat, ja erinomattain oli Herrasväen Seuran kokous-paikka kaunistettu sekä lampuilla ulkopuolelta, että myös muutoin soveliailla kuvauksilla ja kirjotuksilla. 

Kiitosjumalanpalveluksia Ruotsin ajalta yritin koota. Sarkaa olisi autonomiankin ajassa.

Harald Honkasen näkemys
Museovirasto CC BY
Muuta vuodelta 1829:

keskiviikko 28. kesäkuuta 2023

1828: keskiaikaisen kirkon viime hetket

H. J. Strömmerin
kuvitusta
Gottlundin
Otava I:een
Vuonna 1828 ei ilmestynyt suomeksi sanomalehteä, mutta yksi vuoden merkkihetki on mukana, kun Sanan saattaja Wiipurista kertoi numerossaan 24.12.1836 suomalaisen seurakunnan kirkosta Viipurissa. Kirjoittajan mielestä kirkko oli ollut olemassa ennen kuin se yhdistyi dominikaaniveljien luostariin. 

"Munkkilaiset ei asuneet kirkossa, vaan luostari tehtiin maakivistä kaupungin puolelle kirkon jatkoksi niin, että luostarin ja kirkon välillä oli kirkon muuri väliseinänä. Luostari oli kirkkoa matalambi, ja sen välikatto laudoista oli alembana kuin kirkon valvi tiilikivistä. Kirkolla oli kahden puolen suuret ikkunat, mutta luostarissa ei olleet kuin pikkaraiset ikkuna reiät. Luostarin ulkokatto oli kirkon kattoon jatkettu, ja molemmat huoneet olivat pääldä nähden niinkuin yksi rakennus." 

"Koska Viipurin kaupungi voitettiin Venäjän vallalda, niin tehtiin meidän kirkkomme tuomio kirkoksi, ja oli yhteinen Suomalaiselle ja Ruotsalaiselle seurakunnalle siihen asti kuin nykyinen Ruotsalainen kirkko rakennettiin." 

"Mutta vaikka temppelimme oli kovalla kädellä rakennettu, niin kuitengin pitkä ikä teki sen vihdoin niin heikoksi, että täytyi purkaa vanha ja tehdä uusi siaan, joka oli soveliaambi ja tilavambi. Vuonna 1828 pidettiin viimeisen kerran Jumalan palvelus vanhassa kirkossa, ja moni harmaapää läksi surullisella sydämellä siitä pyhästä siasta, jossa hän lapsuudestansa asti oli tottunut Jumalaa kumartamaan. Silloin seisoi vielä suurin osa sitä väliseinää maakivissä, joka ennen muinoin oli kirkon ja luostarin välillä, ja vanhat kiini muuratut ikkuna reijät olivat siinä näkyissä, mutta seinä särettiin valvin ja katon kanssa, eikä heitetty muuta jälelle, kuin neljä ulkoseinää, jotka tiilikivillä parannettiin ja korotettiin. Kirkkoa purkaissa löydettiin endisessä luostarin seinässä pieniä ikkuna reikiä kaupungin puolella, jotka ennen olivat luostarin ikkunat, ja sen oven oikeassa pihpuoliaisessa, josta mennään meren puolelda sisään, tavattiin niin suuri reikä, että pienenländä ihminen mahtui siihen istumaan. Siinä olivat ne ihmisen luut, joita taanon mainittiin, ja se oli tiilillä muurattu kiini. Seinä oli maakivistä, ja luullaan sentähden, että reikä kaivettiin siihen silloin, kuin ihminen pandiin sisään ja muurattiin senjälkeen tiilikivillä kiini."

Virtuaali-Viipurin julkaisussa (pdf) väitetään, että "Vanhoissa maalauksissa ja vuoden 1640 kartassa esitetty kirkon ulkoasu muuttui perusteellisesti vuosina 1828–1831 arkkitehti A.F. Granstedtin suunnitelmien mukaan." Missäköhän nämä vanhat maalaukset ovat?  

Muuta vuodelta 1828:

tiistai 27. kesäkuuta 2023

1827: punaväriä Köyliöstä

Vuonna 1827 ainoa suomenkielinen sanomalehti oli Turun Wiikko-Sanomat, jonka ilmestyminen lakkasi vuoden suurimman uutistapahtuman jälkeen. Sitä ennen lehdessä oli ilmestynyt 12.5.1827 harvinaisen informatiivinen mainos:

Punaväriä kuin on valmistettu Köyliön kartanossa löytyy myytäväksi seuraavissa kaupunkeissa. Turuussa Allekirjoitetun ja Kauppamies Asplundin tykönä, Uuessakaupunkissa Kauppamies Krukin tykönä, Björneborissa Rådmannin ja Kauppamiehen P. A. Moliisin tykönä, Raumaalla Rådmannin ja Kauppamiehen Hanssonin tykönä, Hämeenlinnassa Kauppamies E. W. Jusseljuksen tykönä ja Tampereella Traktööri Hällstrdmin tykönä. Hinta on 9 ½ (Yheksän ja yksi puoli Riksiä) Velka Kontuorin Seteliä Hämeenlinnassa ja Tampereella, ja 8 ½ (puoli yheksettä Riksiä) Tynnyri niissä muissa edellämainituissa Kaupunkeissa. — Että värin hyvyys on senjälkeen kuin aineet kohtuullisesti sekoitetaan, tahdon minä tämän kautta tiettäväksi tehdä minkä valmistus muodon minä pidän parhaampana ja olen vakuutettu ettei sitä paremmaksi saaha. — Tässä on neuo minun koetukseni jälkeen sitä valmistamaan: Joka vesi kannuun pannaan 1 ½ (puolitoista) jumprun mittaa viheriäistä Vitriolia, 2 (kaksi) jumprua Suolaa, 1 ½ (puolitoista) jumprua pieniä Ruisjauhoja ja 2 (kaksi) kortelia itte väriä — nämät keitetään niin että sittekuin vesi on kiehunut pannaan siihen pienettyä Vitriolia ja Suolaa ja keitetään sitte yksi tiima, jonkajälkeen Ruisjauhot tähän pannaan kuin ne edelläpäin eri astiassa kylmään veteen ovat norjaksi puuroksi sekoitetut ja keitetään sitte puolen tiimaa koska, vasta väri hyvin pienettynä taitavasti sekaan varistellaan, jonkajälkeen laataan keittämästä: mutta pidetään kuitenkin niin paljo valkiaa padan alla että väri pysyy lämpösenä koska sitä tarvitaan — Tässä pitää myös vaarinotettamaan, että koko padallinen hyvin sekoitetaan joka erä kuin sinä joksikuksi tarpeheksi otetaan. Cedercreutz.

Tupien ulkoseinien maalaus ei siis ollut aivan suoraviivaista. Reseptissäkin oli vielä parantamisen varaa, kaksi vuotta myöhemmin se oli mainoksessa muodossa

Joka kannuun vettä otetaan 2 jumprua Suolaa 1 ½ jumprua Vitriolia, 2 jumprua pieniä Ruisjauhoja ja 2 ½ Kortelia Väriä, kuin pitää olla varsin pieneksi hierottua joka keviästi tapahtuu kivellä yhdessä padassa. 

Ensin keitetään Vesi, ja sitte pannaan siihen Vitriolia ja Suolaa, senjälkeen keitetään taas tämä kolme neljättäosaa tiimaa — sitte pannaan jauhot joukkoon (jotka ennen pitää olla sekoitetut vedellä eri astiassa) ja viellä keitetään 3/4 tiimaa jonkajälkeen väri varoisasti sekaan pannaan — ja kuin nämät kaikki ovat kiehunet ½ tiimaa, niin laataan peräti keitoksesta ja pidetään se vaan lämpömänä — keitos pitää koko ajaan vähällä valkialla tapahtumaan ja alinomaisella liikuttamisella. A. R. Cedercreutz.

Turun museokeskus
Muuta vuodelta 1827:

maanantai 26. kesäkuuta 2023

1826: suomalaisetkin kruunajaisissa

Turun Wiikko-Sanomat jakoi 7.10.1826 Moskovassa kirjoitetun perusteellisen kuvauksen Nikolai I:n kruunajaisista 7.9.1826. Kaikki oli tietenkin (tekstin mukaan) mennyt juuri niin juhlallisesti kuin piti ja kirjoittaja pääsi lopettamaan tekstinsä virkkeisiin

Suloinen ilma ja pilvitöin taivas kaunisti tätä unohtamatointa päivää. Siinä lukemattomassa kansanpaljoudessa, kuin yli kaiken tunktin kokoonnui nautitaksensa tästä aivan juhlaallisesta näöstä, oli alusta loppuun asti täydellinen järjestys ja rauha.

Useimmat suomalaiset saivat kuulla kruunajaisista oman seurakuntansa kiitosjumalanpalveluksissa, mutta säätyjemme edustajamiehet olivat paikan päällä kutsuttuina vieraina. Turun Wiikko-Sanomat raportoi 7.7.1827:

Niille lähetetyille Suomalaisille, joille on tapahtunut se Armo että Suomen kansan puolesta kantaa alammaisia onnentoivotuksia Hänen Keisarillisen Majesteetinsä eteen seuraamiseksi Hänen istuimelle astumisestansa ja Kruunaamisestansa, on Hänen Keisarillinen Majesteetinsä lahjoittanut seuraavaisia Armonmerkkejä nimittäin: Presidentille Greivi Aminofille, yhän kalleilla kivillä kaunistetun Kultasen-Tuosan Hänen Keisarillisen Majesteetinsä kuvalla; Borgon Hiippakunnan Pispalle, Hengelliselle Tohtorille Johan Melanderillen, yhen Ristin St. Annan Ordenin Ensimmäisestä Luokasta; Commerce-Raadi Gebauerille, yhen kalleilla kivillä kaunistetun Kultasen Tuosan, ja Kihlakunnan Tuomarille Jacob Tuomaanpojalle Hannuxelalle, yhen Kultasen Kunniarahan tällä päällekirjoituksella: Till vedermäle af Kejserlig ynnest (Keisarillisen suosion merkiksi) napin reijässä kannettavaksi sinisellä nauhalla: paihti jota tämä viimmeinmainittu vietä sai lahjoksi yhen Hopea-Kannun.

Nämä olen lyhyemmin maininnut kirjoittaessani Gebauerista. Tuolloin selvisi, että talonpoikia  edustanut Hannuksela oli Vähäkyröstä. Hän ei ollut "Kihlakunnan tuomari" vaan pitkäaikainen lautamies eli herastuomari. Ja myös kuudennusmies hautauskirjauksensa mukaan. Jaakko Tuomaanpoika kuoli 71-vuotiaana 15.8.1834. Geni-profiilissaan ei tätä kirjoittaessani ole sanaakaan Moskovassa käynnistä tai keisarilta saadusta kunniamerkistä.

Muuta vuodelta 1826:

Kuvat Robert Lyallin kirjasta The Character of the Russians, and a Detailed History of Moscow (1823)

sunnuntai 25. kesäkuuta 2023

1825: keisarin kuolema

Kansallisgalleria
Vuoden 1825 pääuutinen kerrattiin Turun Wiikko-Sanomien vuoden viimeisessä numerossa 31.12.1825 nimimerkki E. H. S.:n runolla:

Mustasa murhessa itkevät äänet,
Suruiset sydämmet, jälkehen jääneet,
Kovasti kaipavat Keisariansa,
Herrassa nukkunen Hallitsiansa,
Jonga siis ajalla armosta saatin
Riemuita Rauhasta, kapinat kaatin.
Vainon Hän hyvällä väellä voitti
Surmajan sodasa takaisin soitti.
Rajainsa rakensi rauhallisiksi,
Omainsa opetti onnelisiksi,
Koska Hän heitä siis totuuden tietä
Talutta tahdoi ja vakuuteen vietä.
Hyvää Hän tekemään voipa ja valmis
Armonsa osotti kaikkille aldis.
Sitä siis seuraten toimella teki,
Kansansa taidosa kasvavan näki.
Rakkaus rinnoisa kaikisa kuohui,
Kiitos ja kunnia kielisä kuului.
Syystä siis suruinen Suomesä sydän;
Turhaan sen itkulla parata pyydän:
Turvas vaan olkon kuuleva kansa!
Vainajan veljesä, Seurajasansa,
Joka jo Armosa andanut tietä,
Että Hän murheesa muisti myös meitä.
Luja on lohdutus suruisten juuri:
Toinen on tiettävä Suojelja Suuri!
Siunatkaat Herraa siis tahtonsa tähden,
Koska Hän Armosa auttava nähden!
Tytykäät tahtoonsa, seuratkaat sitä;
Murhen Hän mieluisen meistäkin pitä.

Muuta vuodelta 1825: