Puhumattomat

Yhtä sanantuottajaa kuttuivat muutamat Tutentit päivälliselle, saahaksensa tietä kaikellaisia kotoasioita. Miehellä oli kova nälkä, ja hän vastais atrioitessa heidän kysymyksiinsä ei paljo muuta, kuin: Se on jo täältä kuollut: Se on jo tämän mailman vaivoista päässyt.
Tutentit ihmettelivät niin monen sillä vähällä ajaalla kuollen heidän syntymäpaikassansa. Mutta tarpeeksi syötyänsä, sanoi sanantuottaja: Hyvät Herrani! niin kauvan kuin minulla oli nälkä, olit kaikki, joista kysyttiin, kuollet; mutta nyt ovat he taas eläviin tullet.
(Turun Wiikko-Sanomat 24.10.1829)

Matkamies, väsynyt pitkästä reisusta ja viluttunut, tuli majahuoneesen, ja siellä kokoonnui hänen ympärillensä paljo joutilasta väkeä jotka vainoit häntä kysymyksillä, jos jotakin uutta kuuluis. Reisavainen vastais siivosti ettei mitän erinomaista hänen tietensä ollut tapahtunut, jota hän olis kertoa tainut mutta ei se kelvannut tälle väelle, sillä heillä oli aina uusia kysymyksiä tallella heidän halukkaisuudessansa.
Vihdoin sanoi matkamies: nyt johtuu yhtähyvin jotakin mieleeni. Viimeisessä Kaupunkissa, kusta minä tulen, on nimittäin äsken kiinniotettu puoli tusinaa vallattomia, jotka ovat harjoittanet vallan tavattoman petoksen, kuin myös saattaa maksaa heidän hengensä.
"Petoksen!" huusit nämät kokoontunet joutilat ilossansa siitä sanomasta kuin nyt oli virvoittava heitä. "No sanokaspa pian millisen petoksen?"
"Ne konnat, sanoi reisaavainen varsin vakaasti, ovat tänä talvena kuivannet lunta uunin päällä ja myynet sitä ihmisille suolasta" — Tämän perästä ei yksikän häntä enä kysynyt.
(Turun Wiikko-Sanomat 8.1.1831)

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuvat Adolf Beckerin maalauksesta Iltapäivä maalla (1887) ja Albert Gebhardin maalauksesta Tuvassa (1902).

Näytelmä Pihlajamäellä

Kaarle Silanderin toimittamaan kirjaan Suomalaiset maaseututeaatterit (1900) sisältyy huomattavasti monipuolisempaa aineistoa kuin otsikko antaisi ymmärtää. Lopussa on Eino Leinon satunäytelmä ja keskivaiheilla ajan näyttelijöiden antamia elämänkertatietoja. Niistä herkullisimman on kirjoittanut Aapo Pihlajamäki.

Hän oli syntynyt 1.6.1861 Kiuruvedellä, jossa

suurten nevain ympäröimänä kohoaa korkea, pilviä tavoittava mäki, Pihlajamäki. Sillä mäellä on viisi taloa ja yksi niistä nimeltä Länkimäki. Sen, Länkimäen, pellonpientareella on eräs suuri kiviraunio ja siltä rauniolta, ikivanhan pihlajan juurelta löysin minä itseni eräänä kauniina kesäkuun päivänä. Ei siellä ihan näytelty, vaan ei paljon muutenkaan. Oltiin näet talosilla ja lopuksi tapeltiin me kymmenen mukulaa oikein vimmatusti. Riita tuli, kuten tavallisesti, siitä kun jokainen tahtoi parhaan roolin, olla isäntänä ja emäntänä, ei kukaan ruvennut rengiksi eikä piiaksi. - Siitä näytelmästä saimme huonon arvostelun äidiltä ja kaupan päällisiksi saivat kaikki toiset vielä kelpo selkäsaunan, mutta minä, joka olin kaikkein nuorin ja jolla oli hyvät valehtelijan lahjat, pääsin pienellä tukkapöllyllä.

Näin siis leikkivät puuseppä Pekka Saastamoisen ja vaimonsa Ulrika Tallgrenin lapset. Perheen kuopus kuvaa isäänsä vakavaksi ja suorasanaiseksi körttiläiseksi ja äitinsä "omasi täydellisesti samat uskonnolliset mielipiteet". Perhe muutti Pihlajamäeltä nälkävuosien jälkeen "naapurikylään, Koivujärvelle, erääseen pieneen torpaan, ja seuraavana vuonna taas Pielaveden pitäjääseen, Honkaharju-nimiseen torppaan." Honkahajussa perhe asui "noin seitsemän vuotta".

Aapo jätti vanhempansa 16-vuotiaana ja vuosisadan loppuun mennessä hän oli nähnyt Berliinin ja Pariisin sekä kiertänyt Suomen näyttämöitä.

Kuva Teuvo Pakkalan kirjoittamasta aapisesta. Digitointi Kansalliskirjasto.

Mielipide Suomesta 1840-luvulla

Charles Frederick Henningsen, jonka kuvan (yllä) kopioin Wikipediasta, oli monessa kahakassa mukana. Ilmeisesti 1840-luvun alussa hän taisteli Venäjää vastaan venäläis-tsherkessisodassa, josta julkaistiin kirjassaan alla oleva kuva (British Library, Flickr Commons)

Henningsen keräsi samalla reissulla tarpeeksi tietoja kaksiosaiseen kirjaan Revelations of Russia. Sen toisessa osassa (1846 painos) hän kuvasi Suomea sivulta 254 alkavassa luvussa seuraavasti

Finland is an exceedingly poor country, chequered with lakes and inland waters; the soil is either sandy, or covered with broken rocks of red granite in those parts which are not wholly stony. The barrenness of the ground seems to have discouraged the agriculturist, and the sterility of his fields, joined to their negligent cultivation, is everywhere apparent in the slovenly tillage and the miserable crops of rye. A few districts of bog land which admit of draining, and which have found cultivators with sufficient capital and enterprise to undertake it in the village clergymen, form occasional exceptions to this uninviting picture. Some parts of the country are covered with large forests of the white and red fir.

It is traversed in every direction by streams and rivers, on many of which the timber exported is floated down to the sea, but which form cascades and waterfalls amongst the rocks, and are thus rendered unnavigable. The falls of Imatra are, perhaps, the finest in Europe, and, if the mass of water poured down is less than at those of the Trollhatten, in Sweden, they are far more beautiful than the latter. (s. 268)

Oliko siis (monen muun tapaan) käynyt henkilökohtaisesti käynyt katsomassa Imatran kuohut?

Kirjasta 'Finlands Geografi ... Allmänn öfverblick af land och folk, med kartor, etc'. Digitoinut British Library ja jakanut Flickr Commonsissa.

Viikingeistä ja Suomesta

Kesäloman Göteborgin reissulla törsäsin John Haywoodin kirjaan Viking. The Norse Warrior's (Unofficial) Manual. Sen lukeminen ei jäänyt kesken, toisin kuin kotimaisten historiapopularisointien. Miksi?

Lyhyt kirjoittajaesitely synnytti vaikutelman asiantuntijuudesta. (Kuten oli tietenkin tarkoituskin.) En itse tunne aihetta kovin hyvin. Huumoria oli mukana runsaasti eli sopivasti. Mutta erityisen toimivaa oli oppaan kirjoittaminen aikalaisnäkökulmasta, joka sallii pienet epätarkkuudet. Vuonna 991 opasta kirjoittanut osasi kirjoittaa asiantuntevasti taistelutekniikasta, mutta ei välttämättä tiennyt kaikkea viikinkien ryöstökohteista. Joihin oli listattu Suomi, mutta ei Viroa. Eikö se esiinny saagoissa ollenkaan?

Haywoodin esityksessä Suomi on ensisijaisesti turkismaa, jonka väki ei pärjää viikingeille taistelussa ja pakenee mielellään mäkilinnoihinsa. Ei hirvittävän kaukana tutusta historiakuvasta.

Sitä mahdollisesti rikkovan kirjan Fibula, Fabula, Fact - The Viking Age in Finland lukemisessa en ole edennyt helmikuun jälkeen yhtään. Minulle käsittämättömästä syystä alkuvuodesta ilmestynyt kirja "julkaistiin" vasta toukokuussa. Ylen uutisessa Joonas Ahola tiivisti tuolloin tuloksia sanomalla

Jos viikinkiys määritelläänkin sotaisan kulttuurin tai sotaisuuden kautta, niin silloin siitä kyllä on Suomessa merkkejä. Esimerkiksi Suomen viikinkiaikaisista haudoista on löytynyt hirvittävän paljon aseita, enemmän kuin muualta Skandinaviasta tuona aikana keskimäärin. Tämä viittaisi siihen, että täällä on arvostettu kuolemaan liittyvien kulttien ja rituaalien yhteydessä sotureihin tai soturiuteen liittyvää symboliikkaa. [...]

Täällä ei ole ollut luonnonrikkauksia. Ainoana asiana voisi mainita turkikset, ja niiden saatavuus taas on riippunut paikallisesta väestöstä. Suomen rannikkoalue on ollut pienen kaupankäynnin kohteena. Täältä on myös haettu orjia, jotka vaaleutensa takia ovat olleet kuumaa kauppatavaraa eteläisillä markkinoilla. Todennäköisesti viikingeille ja skandinaaveille ei olisi ollut suurtakaan hyötyä siitä, että he olisivat ryhtyneet valloittamaan harvaan asuttua, köyhää, karua ja villiä seutua. Enemmän tai vähemmän ystävällismielinen kanssakäyminen on ollut hyödyllisempää ja molempien yhteinen etu.

Ei kovin suurta muutosta vanhaan, mistä Arhi Kuittinen veti johtopäätöksen

Tutkijat ovat totaalisen kieroja poliittisia toimijoita Suomessa, jotka toistavat suomenruotsalaisten väärennöksiä "historian tulkinnasta"

Tähän tekstiin ja sen kommentteihin tuttavani totesi sosiaalisessa mediassa, että "Tietysti on yksinomaan positiivista että kotimaan menneisyys kiinnostaa, mutta ei siihen tarvitsisi suhtautua niin höyrypäisesti ja Wettenhovi-Aspan hengessä."

En tiedä missä hengessä tai mitä tutkimustietoa käyttäen viikingeistä kertoo Ylen uusima radiosarja Viikinkien aika, sillä sen eräiden arvostama rauhallinen tyyli nostaa verenpainettani niin, etten kestä kuunnella minuuttiakaan.

Kirjoihin palaten ja viikinkejä sivuten. Jotkut ovat myös kehuneet Heikki Ojan kirjaa Riimut - viestejä viikingeiltä. Minulla oli se kirjastosta lainassa ja luin ihan kohtuullisen pätkän. Sitten oli Riksantikvarieämbetet tulkittu valtionarkistoksi tms. ja lukeminen toppasi oitis.

Sitten avaamattomia linkkejä viikinkiajan esittämistä käsitteleviin opinnäytteisiin

• Jonathan Scherzenlehner: En reflektion över vikingatida rekonstruktioner
• Inger Lundberg: Fibulas vikingaby på Åland - En undersökning om hur man kan förbättra, utveckla och tillföra nya idéer till en nutida vikingaby

Ja lopuksi komea kuva.

A Viking invasion ship with a characteristic dragon head, from a 10th century Northumbrian Anglo-Saxon manuscript pic.twitter.com/STVGT8jYau

— Europe's History (@EuropesHistory) May 17, 2015

1760-luvulla erinomaiseen kuntoon pantu tila

Anianpellosta raportoitiin 19.1.1765 kirjeellä, joka julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 21.2.1765, lähistöllä uuteen uskoon pannusta talosta. Ensin ei häveäälisesti mainita mitään nimiä, mutta onneksi (ettei tarvi jäädä arvailemaan) aivan lopussa selviää, että kyseessä on Asikkalan Kalkkisissa kapteeni Wadenstjernan tila (eli Iisakkila). Wadenstiernan erinomaisuutta maanviljelijänä selostettiin myös samassa sanomalehdessä vuonna 1761(*). Kukahan on mahtanut Asikkalassa olla kynän varressa?
  *) Kyseinen Utdrag af et bref ifrån Anianpeldo i Asicala Sockn i Tavastland, den 28 Febr julkaistiin sanomalehden Inrikes tidningar peräkkäisissä numeroissa 30.3.1761, 2.4.1761, 6.4.1761, 9.4.1761. Sisältää kuvausta seudun talonpoikienkin tavoista.

Kesäaamuna tuli tietomies Hämäläisen tupaan.

Kesäaamuna tuli tietomies Hämäläisen tupaan. Hänellä oli turkit nurin yllä ja karhun hampaluista napit turkissa. Istuessa pankolla hänellä oli toinen silmä kiini ja toisella tirkisteli alta kulmansa. Hän olikin kummanlainen. Sillä karhun päänahasta lakki oli painettu alas korviin saakka ja karhun töppökorvat päälaella 

Isäntä arvasi asian kysymättä. Sanoi siis: näinkö hyvä vaari tahtoisi auttaa orkkoansa. Tietomies jo aukasi toista silmäänsä, vaan ei vastannut. Isäntä toistamiseen kysyi nöyrästi. tietomies jo naurahti ja aukasi molemmat silmänsä selkimen selällensä. Kolmannesti isännän kysyessä aukenivat tietomiehen leukaluut ja seuraavat sanat kolisivat kidasta: noh, paneppa hyvää viinaa taskumattiin, niin koetetaan. 

Isäntä meni esitupaan ja sekotti nokea ja viinaa rakopäälystöön taskumattiin, antain miehelle, joka pötki pimiään saunaan, ryyppäili ja lueskeli lukujansa. Vihdoin tupaan tullessa olivat kasvot mustat kuin uunin lieska. 

Isäntä leikkasi naurukurkkunsa poikki, ettei tietomies mitään hoksannut. Hän lähti taas matkaansa, kävellen talosta taloon päiväkauden, mutta kovaksi onneksi joutui nimismies iltasella hupaajoon vaimonensa lapsinensa. Joutuipa tietomies heitä vastaan. Vaimo ja lapset pelästyivät sydämen suuhunsa. Tästä närkästyi nimismies niin pahaksi, että romisti sauvallansa tietomiehen turkkinensa pahan päiväiseksi ja antoi vastaiseksi vielä tämän varoituksen: jos ett sinä kärnä siivoo itseäs, niin minä sinun ripustan aidan seipääsen kuin vanhan kotkan varpusten peloksi, jotta et sinä ikänä pelottele ihmisiä kuoliaksi.

Hämäläinen 19.8.1859

Kuva Teuvo Pakkalan kirjoittaman aapisen kannesta. Digitointi Kansalliskirjasto.

Sodassa ja sen jälkeen

1) Alkuviikosta AP julkaisi vanhoja uutisfilmejään YouTubessa kahdella kanavalla. Vanhempaan aineistoon keskittyvällä Suomi näyttäytyi nimenomaan sodassa olevana maana. Tuoreempien pätkien kanavalla Suomessa tapahtui kouluampuminen ja ilmakitarakisat. Valitettavasti useista filmeistä puuttui aikamääre, joten en saanut niitä aikajärjestykseen kuten viime vuonna tekemäni British Pathé -soittolistan.

2) Vaikka olen keväästä lähtien selannut jo lähes kaikki Tarinasoitin-alustalle rakennetut museoiden opastukset, seinättömät museot tms., en edelleenkään ymmärrä miksi ratkaisu on valittu ja mikä esityksiä yhdistää. Mutta tämänpäiväisen otsikkoni alla sopii vielä mainita Postimuseon mediaopas Liikkeelle - Uuteen kotiin, joka "kertoo Karjalan evakoiden ja Suomeen pakolaisina muuttaneiden tarinaa. Opastus on kuunneltavina suomen ja englannin kielillä."

3) SA-kuva 23874: Saksalaiset merisotilaat voimistelevat ja uivat Hietaniemen hiekkarannalla. Helsinki 14.7.1941

4) Alkukesästä verkossa julkaistiin 13.3.2014 Helsingin yliopistolla pidetyn seminaarin Avoimia haavoja sotiemme 1939-1944 historiantulkinnoissa videoidut esitykset.

5) Ilmeisesti pian sodan jälkeen julkaistiin kirja This is Finland, jolla maatamme esiteltiin amerikkalaisille mustavalkoisin kuvin.

6) Opinnäytteitä

• Hollanti, Juha: Alivoimaisen taktiikkaa : upseereiden julkinen kirjoittelu suomalaisesta taktiikasta ennen talvisotaa
• Inkala, Mikko: 1920- ja -30-lukujen puolustussuunnittelun vaikutus suomalaiseen taisteluun talvisodan Pohjois-Suomessa
• Kauppila, Matti: Talvitaktiikan ja talvikoulutuksen ilmeneminen Rukajärven suunnalla 1941-1942
• Kokoelmassa Pottuvoita ja banaanipuita : mikrohistoriaa pohjoisesta Kaisa-Maria Peltokorven artikkeli Suomi-neitoja ja upseerien ilolintuja. Lotat, sota ja sukupuolimoraali
• Minna Elomaa-Krapu: Hoitamisen halusta ja velvollisuuden tunnosta – Lääkintälottien kokemukset koulutuksesta ja hoitotyöstä Suomen sodissa vuosina 1939–1945 
• Kumpulainen, Teemu Nimeke: Sotavangit työssä jatkosodan aikana - Naarajärvellä vuosina 1941- 1944 sijainneen sotavankien järjestelyleiri 2:n kirjoilla olleiden sotavankien tekemä työ ja työn merkitys
• Vaittinen, Ville: Ryhmä Raappanan tiedustelun kuva Ilomantsin taisteluihin 1944 osallistuneista neuvostojoukoista : eri tiedustelulajien tehokkuus ja luotettavuus
• Leskinen, Niina: Suomen sodissa 1939–1945 saatujen kokemusten vaikutus suomalaisen kranaatinheittimistön taktiseen käyttöön
• Taskinen, Sampo: Väkivaltarikollisuus Jyväskylässä vuonna 1945 : lisääntynyt väkivalta rauhan aikaan siirtymisen vaikeuden ilmentäjänä 
• Niikko, Jussi: Sotasavotasta savottaan : 1940-luvun lopun talvisavottojen sosiaaliset olosuhteet ja työnjohtajuus metsäteknikko-opiskelijoiden työharjoitteluraporteissa Author:  sota metsä
• Ranto, Tiina: Terve ja onnellinen työntekijä on tehokas työntekijä - Työntekijöiden hyvinvointi rationalisointitoimenpiteiden alla 1940-luvun ja 1950-luvun alun Tehostaja- ja Teollisuuslehti-julkaisuissa