Lauantai Tukholmassa

Tänä aamuna odottelin hyvissä ajoin Tukholman kaupunginarkiston avautumista (niinkuin muutama muukin). Huomasin muutama aika sitten kauan lukemastani artikkelista, että viitteenä oli perunkirjoitus Tukholmassa. Kyseisessä kappaleessa ei ollut yhtäkään Tukholmassa kuollutta, joten luvassa oli täysi yllätys.

Parempi kuin hyvä sellainen! Olin pudota tuolilta, kun luin luettelosta, että perunkirjoitus kuului Petter Sundin leskelle. Siinä olivat lapset (olettettavasti ikä-)järjestyksessä, mainittiin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika... Kaiken kukkaraksi osottautui, että itse perunkirjoitus oli mikrokortilla samassa laatikossa. Lisää arvokkaita yksityiskohtia. Ja pitkähkö tuokio kopiokoneen ääressä.

Aikaisemmasta suunnitelmasta poiketen olin näin armeijamuseossa vasta puoli kahdelta. En jaksanut keskittyä vaan napsin vain valokuvat olennaisimmista esineistä ja malleista mahdolliseksi tutkimuskuvitukseksi.

Vielä Historiska museetiin päästyäkään mieleni ei ollut rauhoittunut. Viikinkejä ja keskiaikaa sivuava tekstini on jo painossa, joten ei huvittanut saada selville asioita, joista olen mahdollisesti kirjoittanut täysin päin vastoin.

Työkaverilta saatu (vanhentumassa ollut) lahjakortin käyttö tuli kuitenkin juuri sopivan päivän päätteeksi. Nostin maljan Petter Sundille ja lupasin, että palaan hänen historiansa dokumentointiin kunhan pääsen kotimaahan. (Perunkirjoituksen kopiota voi jo sitä ennen lukea hotellihuoneessa?)

Teknologiahaasteita

Epäonnistuminen äänen upottamisesta jäi selvästi vaivaamaan. Ja mielenkiintoinen radiohaastattelukin jäi kuuntelematta tänään, jumiutui ilmeisesti palomuurin taakse. Joten ei kaksi ilman kolmatta tekniikkahaasteissa vai onnistuuko videopätkän upotus tähän...



Amerikkalaisten jutut on toisinaan yksinkertaisuudessaan typeriä, mutta toisinaan on hyvä miettiä myös yksinkertaisia kysymyksiä.

Venähtänyt kahvitauko

Arton kirjoitus vei minut kokeilemaan miten Googlen kirjojen skannausprojekti on edistynyt. Kokeilin hakua "sukukirja". Joukkoon osui Suomessa syntyneiden lämminveristen ravihevosten sukukirja mutta myös kymmeniä muita.

Kokeilin (tietenkin) myös omaa sukunimeäni ja huomasin haun tuntevan myös kirjani Mikvalaksi ja Martinsuoksi. Sitä ei tietääkseni ole kuin kotimaisissa kirjastoissa eli vaikuttaa siltä, että joku suomalainen vapaakappalekirjasto on skannauksen kohteena, mikä selittää "sukukirjojen" runsauden. Täytynee kehittää hakutekniikoita ja (toivottavasti) tehdä löytöjä.

Alkuvuoden aikaansaannoksia

Tulevaisuuteen pitää sukututkijankin katsoa, mutta hupenevaa loppuvuotta edelsi melko tuloksekas alkuvuosi. Osallistuin Suomen sukututkimusseuran Helsingin ryhmän toimintaan ja kun alkuvuodesta oli pulaa syksyn luennoitsijoista, lupasin pitää ensimmäisen. Tietämättä aihetta.

No, esitelmä tuli pidettyä lokakuun alussa ja äänitinkin kun ollut seurassa puhetta esitelmien jakelusta. Saa nähdä tuleeko siitä joku päivä valmista. Editoimattoman (eli alussa Seppo Niiniojan tervetulotoivotus ja lopussa yleisökysymyksiä, jotka eivät todennäköisesti ole tarttuneet "nauhalle") äänen voi halutessaan ladata tästä ja kalvojakin katsella samalla.

(Kokeilin saada äänen valmiiseen soittimeen, mutta html-taitoni ovat ruostuneet sitten 90-luvun.)

Aloitus

Koska sukututkimuksen puitteissa ei ole tarpeeksi tekemistä (hah!), pitkän harkinnan jälkeen kokeillaan blogin pitoa. Yhtä järkevää kuin se, että nousin eilen illalla sängystä etsimään sukututkimusta, johon en ole koskenut 7 vuoteen... Sitä se teettää kun pitäisi:

1. Lukea Petter Sundin oikeusjuttuja... vaikeaa
2. Etsiä muistiinpanoja, jotka - ihan varmasti - muistan joskus kirjoittaneeni
3. Setviä Petterin jälkeläisistä koottua sukutaulustoa, jossa on mitä ihmeellisempiä värityksiä ja kysymysmerkkejä.

No, eilen kävin lukemassa Kansalliskirjastossa Malmbergin artikkelin Koskematon Helsinki, josta tuli paljon uusia yksityiskohtia 1700-luvun alun Helsingin kuvaukseen. Kaupunginkirjastosta hain taas lainaksi Vironniemen kasvatin ja eiköhän Samuelin kartatkin sieltä pian saa. Tänään laitoin jotain Sund/Sunneja Sukututkimusseuran Forumille siltä varalta, että joku siellä tietäisi minua enemmän.

Pienin askelin eteenpäin... ja sitten jos saa jotain joku päivä julkaistuksi voi taas saada yhtä yllättävän puhelun kuin tänään: "N. N. käytännöllisen teologian laitokselta, tehän olette kirjoittanut kirjan Oksa Hohenthalien sukupuussa..."