Tigerstedtit Napparissa: Torkkeli

Napparin lisäksi kapteeni Severin Tigerstedt oli vuoteen 1900 mennessä ostanut Ylistaron Torkkelin, joka sekin oli kuulunut lankonsa Eugen von Knorringin kuolinpesään. Kotiseutuneuvos Pertolan tietojen mukaan Torkkeli oli ehtinyt kuulumaan Oskari Erlandinpojalle (s. 1851). Käytettävissä olevien henkikirjojen perusteella hän oli ollut Torkkelin ja Napparin vuokraaja jo kuolinpesän aikana ja tuntuu todennäköisemmältä, että Tigerstedt osti tilat kuolinpesältä samaan aikaan.

Luotettavampaa muistitietoa Pertolalta lienee se, että "Tigerstedtin aikana rakennettiin Torkkelin tilava kivinavetta, jonka 'kruntiin' ajettiin koko Tolvan entinen pienikokoinen kivinavetta Alaskylästä." Lisäksi Pertolan mukaan Oskari toimi Tigerstedtien kuskipoikana:

"istuen pönäkkänä parivaljakon vetämien pietarilaisten vaunujen kuskipukilla. 'Herrasväkkee' ajettiin Napparilta milloin rautatieasemalle, milloin Sääksjärvellä olleelle Huvilalle. Vaunuhevoset olivat Venäjältä tuotuja, kovasuisia ja vaikeasti hallittavia [...] jotka Oskari joskus joutui ohjaamaan päin vaunuliiterin seinää saadakseen ne pysähtymään."

Tieto Torkkelin vuokraajan kuolemasta tavoitti kapteeni Severin Tigerstedtin Venäjällä 29.8./11.9.1908, jolloin hän kirjoittaa vaimolleen. Hän toteaa, ettei tunne Suomen lainsäädäntöä, oliko Oskarin leskellä ja lapsilla oikeus jatkaa vuokrasuhdetta?

Ilmeisesti nopeasti selvisi, ettei ollut joko oikeutta tai halua, sillä Tigerstedtin vaimo kirjoittaa melko pian Torkkelin uudesta (!) ostajaehdokkaasta. Mies vastasi Venäjältä 20.9. (Venäjän ajanlaskua?) selostaen mahdollisia maksuehtoja. Pian ilmaantui lisää ostajaehdokkaita ja näistä kertoneet vaimon sähke ja kirje tavoittivat kapteenin 23.9./6.10.1908 Venäjällä.

Sekä kapteenin että vaimo piti tulla Kokemäelle perjantaina 3.10./16.10. eli kauppoja oli mahdollista tehdä. Jotain on mennyt suunnitelmissa vikaan, sillä oheinen myynti-ilmoitus oli tarpeen julkaista satakunnan sanomissa 11.10.1908. Kapteeni Tigerstedt kirjoittaa Moskovasta 3.11.1908, että Sinivaara Kokemäeltä oli löytänyt uuden ostajaehdokkaan.

Kaupat lopulta syntyivätkin. Pertolan tiedon mukaan Torkkeli myytiin puolikkaina "Säpilästä lähteneille J. Ikalalle ja A. Paturille". Henkikirjassa 1910 Torkkelin talollisina ovat erikseen Kustaa Paturi (s. 1876) ja Juha Ikala (s. 1875).

Lähteet:
Kokemäen henkikirja 1895 T200:4435, 1900 T233:4429, 1905 T263:494, 1910 T325:3436.
Kaisa Kyläkoski: Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit. 2009 s. 104
Esko Pertola: Entisen Vähä-Torkkelin talon ja sen asukkaiden vaiheita Ylistaron kylässä. Teljän tanhuvilta VIII. 1974
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 285, 293, 296, 301 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)
Esko Pertola: Välähdyksiä Napparin talon monivaiheisesta historiasta. Kokemäen joulu 1999 s. 15-17
Satakunnan Sanomat 11.10.1908 [leike]

"Perinnepukeutuminen"

Aamulla Yle julkaisi uutisen Naisten körttipuvun juuret löytyvät Pariisin huippumuodista. Oli haastateltu Riitta Linnola-Jokirantaa, joka oli opinnäytetyöhönsä vuonna 1984 dokumentoinut naisten körttipuvun valmistuksen vaiheet ja kaavat.

Jutussa todetaan, että

Naisten körttipuku oli alunperin 1600-luvun Pariisin muotihuoneista lähtöisin oleva vaate, joka saavutti suosiota muun muassa Pietarissa. Suomeen asu rantautui noin vuosisadan myöhemmin, jolloin se ei enää ollut muotivaate vaan rahvaan asu.

Eli tunnustetaan, että kansan vaatteet ovat saaneet vaikutteita säätyläisten muodista. Ja muuttuneet.

Velikullassa 12/1909 körttiläiset esittiin melko kirjavissa vaatteissa.

Tuntia myöhemmin Ylen sivuilla Perinnetyyliset vaatteet kiehtovat nykyihmistä – "Kirjailujen uskottiin karkottavan pahoja henkiä". Kansallispukukonsultti Taina Kangas Suomen kansallispukukeskuksesta kutsuu Duudsonien jakkuja "kansanomaiseksi pukeutumiseksi", jossa on hyödynnetty "kansanomaisia kaavoja". Tässä jutussa ei ole sanaakaan samaisten vaatteiden  "kansattomasta" lähtöpisteestä. Sillä kyse "perinnetyylistä".

Juuri katselin eilen kaupungilla farkkutakki päällä kulkiessani toisia samanlaista takkia käyttäviä. Taitaa olla "kansanomaista pukeutumista"? Ja perinteiseksi kutsuttiin opiskeluaikoinani tapahtumaa, joka järjestettiin toista kertaa.

P. S. 1. Pukeutumiseen liittyen tarkastelin täällä viime syksynä Satu Hovin keskiajan vaatteita käsittelevää kirjaa. Siitä ilmestyi äskettäin erittäin asiantunteva arvio Mirator-lehden numerossa 1/2014.

P. S. 2. Bernadottelandiasta opinnäytteitä vertailevaa tutkimusta varten.

• Orascanin, Nikola: Den uppklädda människan: en diskussion kring den gropkeramiska klädesstilen 
• Hietala, Katriina: Dagens textilarkeologiska förmedling
• Böök, Martina: De fina skillnaderna: Vem och vad signalerade status i klädedräkten, Öjaby och Virestad under 1780-talet.
• Böök, Martina: Mer för prakten än för nyttans skull.: Statusmarkeringar i bouppteckningar från Virestad socken 1750-1759
• Norman, Adam: Klädda pedagoger: Om bruket av nytillverkade historiska dräkter

Blogillani on vaikutusta?

Kaksi tulkinnanvaraista todistetta otsikolle tältä viikolta.

Sain sähköpostin Biografiakeskukselta. Blogitekstissäni esittämäni kommentit olivat tulleet perille, mutta eivät vielä ole vaikuttaneet artikkelin sisältöön. (Tyypilliseen tapaa nipotettuani muiden virheistä, sain viestissä myös tiedokseni omassa tekstissäni olleen virheen. Korjaus liitetty kyseiseen tekstiin.)

Ehkäpä Biografiakeskuksen artikkeliakin joskus korjataan. Ja ehkä innoitukseni näkyy syksyllä avattavassa Postimuseossa...

#Tampere'een ensimmäiset paikallispostimerkit julkaistiin v. 1866. Miksi? Sen kerromme 6.9.2014 #Vapriikki #museot pic.twitter.com/BSRc3Gqhm2
— Postimuseo (@Postimuseo) July 3, 2014

Edelliseen twiittiin viitaten: Kiitos Kaisalle @K_KM_K, jonka blogi sai keväällä pohdiskelmaan kaupunkiposteja. http://t.co/oK0N12C6L7
— Kimmo Antila (@KimmoAntila) July 3, 2014

Kenraalikuvernöörin maakuntakierros 1909

Nähtyäni Rautatiemuseossa keisarillisen junan komeuden ymmärsin, miksi kenraalikuvernöörinvaunu joutaa seisomaan aidatulla yksityisalueella Båtvikissa. Harmikseni viimeiseksi jääneellä reissulla olin liikkeellä pomonpomon autolla enkä kehdannut ruinata kuvausmahdollisuutta. Jonka olin jättänyt käyttämättä kaikilla aiemmillakin käynneillä.

Mutta kiitos Tuulispään, minulla on tarjota kaksi näkymää kenraalikuvernööri Boeckmanin matkalta kesällä 1909 ja Suomalainen Wirallinen Lehti kertoo 22.6.-3.7.1909 kierroksen vaiheet.

Illalla 20.6.1909 lähtö [Helsingistä?] ja junalla saapuminen Mikkeliin 21.6. "kello 8,6 aamulla". Sieltä lähdettiin "k:lo 2,3 iltapäivällä" junalla kohti Kuopiota, jonne saavuttiin kello 7 illalla. Tiistaina matka jatkui ja kenraalikuvernööri saapui Iisalmeen luotsilaiva Saimaalla keskiviikon vastaisena yönä kello 12,30. Tutustumatta kaupunkiin hän astui kello 12,50 satamassa odottavaan junaan, jolla matkusti edelleen Kajaaniin.

Turhaan oli siis Iisalmen katuja kasteltu (Heino Aspelin, Tuulispää 28/1909)

Kenraalikuvernöörin juna tuli 23.6. Kajaaniin kello 4 aamulla. Kaupunkiin tutustuminen jäi täälläkin väliin ja matka jatkui höyrylaiva Salolla kello 8 aamulla Vaalaan. Matkaraportoinnissa on sitten merkittävä aukko, sillä seuraavaksi kenraalikuvernööri palasi 25.6. "puoli 7 i.-p." Aavasaksalta Tornioon. Aamulla 26.6. lädettiin Kemiä kohti ja saavuttiin sinne "k:lo 9.15". Pysäys oli lyhyt, sillä "K:lo puoli 11 a.-p. läksi alus Oulua kohti".

Vauhtia siis pidettiin, mutta mahtoikohan kenraalikuvernööri oikeasti päätyä tervaveneeseen, kuten pilalehden kuvassa? (Heino Aspelin, Tuulispää 26/1909)

Lauantai-iltana 26.6. oli ohjelmaa Oulussa, sunnuntaiaamuna kello 4 luotsilaivalla Aura kohti Raahea. Kokkolassa piipahdettiin illalla 27.6. ja jatkettiin kohti Pietarsaarta. Nikolainkaupunkiin eli Vaasaan saapumisen aika jää epäselväksi, mutta siellä oltiin ja sieltä lähdettiin 30.6. Kenraalikuvernööri saapui Vaasasta illalla 7.40 lähteneellä junalla Jyväskylään 1.7. "4,57" aamulla ja jatkoi matkaa kohti Lahtea Jämsä-laivalla kello 8 illalla.

Lahdessa vaihdettiin junaan, joka saapui 2.7. "kello puoli 2 i.p." Haminaan, josta kenraalikuvernööri jatkoi "kello 3,40" matkaansa Kotkaan. Hän palasi [Helsinkiin?] illalla 3.7.1909 "Viipurin kautta". Tehtyään kohtuullisen mittaisen kierroksen.

Seurakunnan sakottamat

Kolmatta päivää verifikaattilöytöjä. Turun tuomiokirkon tilit ovat tosiaan (kuten eilen kävi ilmi) läänintilien joukossa eikä seurakunnan arkistossa. Niinpä läänintileistä (ainakin tositekirjasta 1774) on löydettävissä seurakunnan sakkotulojen listasta entisajalla rangaistusta vaatineita tekoja (KA 7680:4613v). Enimmäkseen sukupuolista kanssakäymistä ilman asianmukaista siviilisäätyä, näköjään.

Kun en ole moista listaa aiemmin nähnyt, vaikutti erikoiselta, että pari miestäkin oli saatu maksamaan sakkoja. Ylioppilas Hartlinia ei voi Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista täydellisellä varmuudella tunnistaa, mutta todennäköisesti kyseessä on eilen mainitun Antti Piimäsen poika. Lisävahvistusta saa Hiskin kastettujen kannasta, jonka mukaan...

Qvinspersonen Catharina Borgman on synnyttänyt kolme lasta (Anders s. 4.2.1771, Hinric s. 9.1.1773 ja Margaretha s. 11.11.1774), joille on merkitty isäksi yliopppilas Henric Hartlin. Ylioppilasmatrikkelin mukaan pari meni vihdoin naimisiin vuonna 1774 eli samana vuonna kuin heidät molemmat on merkitty sakkoluetteloon. Olikohan Catharina aiemmissa yksinään?

Antti Piimäsen kynänjälki

Eilistä teemaa jatkaen. Tositekirjasta 1774 (KA 7680) silmään pisti ensin tottumattoman näköinen kynänjälki ja sitten suomen kieli. Antti Piimäsen allekirjoittamia ja ilmeisesti myös kirjoittamia kuitteja oli niteessä ainakin kolme. Ne sopivat Wikipedian kertomaan

Piimänen tuli vuonna 1727 kirvesmieheksi Turkuun ja eteni ammattikunnan vanhimmaksi, joka mm. valvoi Turun tuomiokirkon rakennusasioita.

Hän oli myös kirkkojen rakentaja, mutta alla siis toisenlaista kädenjälkeään. Ilahduttavaa, että tuomiokirkon kirjanpitoon hyväksyttiin muutakin kuin ruotsia ja latinaa.

Satunnainen sitaatti: Näkemys länsisuomalaisista

Ernst Lampénin Taivaallisia tarinoita ilmestyi vuonna 1918 ja käsittelee sisällissotaa omaperäisellä tavalla. Mielessään on m.m. kysymys "Oliko koko tämä punaisten verisota vaan länsisuomalainen ilmiö, hämäläinen sielun humala. Karjalaiset ja pohjalaiset eivät ottaneet siihen osaa." Hänelle länsisuomalaiset ovat vieras heimo, josta hän kirjoittaa seuraavasti.

Olen usein ennen kirjoituksissani koettanut kuvata sen Suomen heimon luonnetta, joka asuu Päijänteen ja Kyminjoen länsipuolella. Se on tuo kaino, hiljainen, hienotunteinen väki, joka ei koskaan selvällä päällä ääneen naura. Sen silmät vaan kiiluvat niin salaperäisesti kuin suon silmä. Ei tiedä, syvätkö ne ovat vai matalat? Ei tiedä mitä tuumia silmien takana pyörii, ystävällisiäkö vai vihamielisiä. Suu ei niistä koskaan hiisku sanaakaan. Ei suon silmästäkään tiedä, mitä sen alla lepää, ei tiedä syväkö se on vai matala, se vaan aina kiiluu muuttumattomana. Ei ilman tuuletkaan sen pintaan kose, se on aina vain välkkävän tyyni. Samoin kuin länsisuomalaisen silmä. Pienet tunteenpuuskat eivät saa sitäkään muuttamaan ilmettään, se vain hohtaa epämääräistä loistoaan, tai kainoutta, tai hienotunteisuutta.

Olen aina ollut ymmällä tämän silmäyksen edessä, olen siihen tuijottanut kuin antilopi boan silmän luontiin. Minulta jää suu kiinni tämän näyn edessä. En Länsi-Suomessa puhele vieraan, ainoastaan vanhojen tuttujen kanssa. Minä pelkään lähestyä tätä kiiluvaa silmää, minä pelkään sitä kuin suon silmän reunoja. Niistä ei tiedä, vaikka ne olisivat "ijätiviepiä", niinkuin Karjalassa sanotaan.

Mutta tiedän, että kiihotustilassa tämä länsisuomalaisen silmä muuttaa muotoaan. Silloin näkymättömät pohjamudat kohoavat pinnalle. Kainous muuttuu röyhkeydeksi, hiljaisuus karjunnaksi, ja hienotunteisuus väkivallaksi. Olen nähnyt ja kokenut sen, kun länsisuomalainen on ollut viinan vallassa. Silloin olen karannut tieheni, sillä näky on ollut sietämättömän hurjaa. Raskaista psykillisistä kahleista irtipäässeen henkiolennon hurjistelua, sitä ei jaksa katsella. Se ei ole iloa, se ei ole riemastusta, se ei ole vapauden tunnetta, se on orgiastista raivoa, mieletöntä, tajutonta.

Selvittyään taas hän on kaino, hiljainen, hienotunteinen ja silmä kiiluu epämääräistä ilmettään, äsken karjuva suu on tukossa. Mutta muuten hän on Suomen uutterin, luotettavin ja ystävällisin mies.

Pohjanmaan rykmentin vaivat

Pari vuotta (eli muisti-inflaation huomioon ottaen 4-8 vuotta sitten) yritin Kansallisarkistossa käydä läänintilien verifikaatteja järjestelmällisesti läpi erästä projektia varten. Aivan toivotonta, kun osa oli mikrofilmattu ja osa ei.

Nyt on osa digitoitu (ja osa ei), mikä tekee samasta harjoituksesta hieman helpomman. Edelleen tosin joutuu kärsimään siitä, että tilien alussa on vaihtelevasti ja vaihetlevalla tarkkuudella sisällysluetteloita. Mutta - positiivisesti ajatellen - selaamaan joutuessaan löytää asioita, joita ei osaisi hakeakaan.

Kuten Hangon niemen linnoitustöihin osallistuneiden Pohjanmaan rykmentin sotilaiden sairasluettelon tositekirjasta 1802 (KA 7826:3848). Oma esi-isäni samassa rykmentissä oli joko toisella työmaalla tai terveenä, mutta ehkäpä joku toinen sukututkija löytää tästä tiedonripun? Yläkulman mukaan kyseessä jäljennös, onko vastaavia sotilaslähteissä?

(Ote, jatkuu vielä samalla ja seuraavalla sivulla.)

Tietoja Maailman kansoista

Tartuin vuonna 1860 julkaistuun oppikirjaan Tietoja Maailman kansoista, joka aloittaa toteamalla, että

Sekä uskontomme pyhät alku-tiedot, että muutkin kansojen vanhimmat muistojutut viittaavat siihen, että ihmis-kunnan alku-perä on ollut Keski-aasiassa.

Kiitettävästi alkuperää ei siis väitetä totuudeksi vaan referoidaan lähteitä ne mainitenkin. Kansatkin ovat yhtä pätevät vaan "vaikka monenlaiset seikat ovatkin estäneet heitä samaan kuntoon pääsemästä". Suomalaisia lukuunottamatta eurooppalaiset lasketaan kaukaasialaisiksi eli luokaksi, joka

on kaikista etevimpänä pidettävä. Sillä tämä on se ainoa, johon sivistys on oikein päässyt juurtumaan ja josta se sitten on levinnyt toisille kansa-kunnille. Sentähden voimmekin sen sanoa ihmiskunnan johdattajaksi. Hänen jalo kutsumuksensa näyttää olevan sivistyttää vielä raakuudessa eläviä veljiänsä. Myöskin ihmiskunnan historia kertoilee melkein ainoastaan tähän kuuluvien kansojen vehkeistä ja edistymisestä.

Se, joka itsensä historiaan kirjoittaa, sinne kuuluu? Todennäköisesti suomalaisen toimittajan eli Jaakko Forsmanin kädestä eikä saksalaisesta alkuteoksesta on mongolialaisten kohdalla huomio "Suomalaiset ovat tässä luokassa melkein ainoat, jotka ovat päässeet korkeampaan sivistykseen."

Sivistystähän ei ole se, että kykenee valloittamaan suuria osia Euraasiasta? Ainakaan, ellei ole Aleksanteri Suuri tai Rooman valtakunta. Mongolian sivistyksen jälkiä haetaan National Geographicin joukkoistusprojektissa Valley of the Khans, joka on ollut käynnissä jo useampia vuosia.

Vuoteen 1911 mennessä mongolialaisjuuremme olivat jo vitsin aihe. Lehdessä Kissa-Viikko julkaistiin tuolloin "Historiallis-kielitieteellinen esitelmä Mongooliasta", jossa todettiin m.m.

Mitä eritoten meihin suomalaisiin (suomaalaisiin) tulee niin me olemme tältä lahjakkaalta, yli maailman tunnetuksi tulleelta sukulaiskansaltamme perineet kaiken sivistyksemme, yksinpä porsaitemme ja lehmiemme nimetkin. Sittenkin uskaltavat ulkomaalaiset (kateudesta tietenkin) epäillä läheistä sukulaisuuttamme mongoolien kanssa. Polveutumisemme tästä nerokansasta on kuitenkin eittämätön. Todistaahan sitä jo ulkomuotommekin. Onhan verrattain paljon helpompi tuntea mongooleita kantaisiksemme kuin esim. apinoita, joitten esi-isyyttä suhteemme ei kuitenkaan kukaan sivistynyt suomalainen epäile. 

Lisää kesäkuuta

12.6.

• FB-keskustelussa muistelevät YO-aineen aiheita ja pisteitä. Muistan vain opettajan ilmoittaman pilkkuvirheiden määrän ja loppuarvosanan.
• Muuttuva kulttuuriperintö @tiedekulma on vetänyt pienehkön ja naisvaltaisen yleisön. Takanani puhutaan arkeologiasta ja vallasta. [Blogikirjoitus tilaisuudesta]
• "Can we just..." In Our Time vie hermot, mutta melkein kaikki jaksot tulee kuunneltua.

13.6.

• Tutkija: "Karjala on myös illuusio" | Yle Uutiset | yle.fi
• Ilmalan observatorion jäljillä
• Go, Google go. Söker bastsko och får resultat för "bäst sko". Jätte-liksom-nyttigt.
• Ostin lipun Hurmeen Maailmankaikkeuden ensi-iltaan. Kun kerran tuli leikki aloitettua.
• Kansalliskirjasto uudisti digitaalisten matskujen sivujen lisäksi palautekäytäntöään: Sain _vastauksen_ aamulla lähetettyyn valitukseeni.
• She Takes A Photo: 6.5 Years | Beckie0

15.6.

• How to Visit an Art Museum 

 16.6.

• Upea aikajana. The History and Future of Everything -- Time

17.6.

• Osakekirjoista uusi keräilyhitti – historian havina houkuttelee | Yle Uutiset | yle.fi
• Aikansa legenda Kari Grandi
• Arkeologi kävi Outokummun kaivosmuseossa 

 18.6.

• Kaupunkisuunnittelun (ikuista?) hitautta ja innovatiivisuutta Velikullassa 18/1909.

• Finland fights the Guggenheim invasion
• Historiallisen ajan kalliokaiverruksia Turun Laukkavuoressa 
• 29 Weird Museums - mental_floss on YouTube (Ep.210) 

 19.6.

• Hanna Kietäväinen-Sirén kirjoittaa @KirsiMariaH väitöksestä 

20.6.

• Pre-History of Online Video

21.6.

• Olen kirinyt kaksi päivää @tangiblethings kurssia kiinni. Vielä yksi kysymys museoista ja voin siirtyä toisen verkkokurssin laiskanläksyihin

22.6.

• Yllättävä retki menneisyyteen. The 1860s Bar

23.6.

• Nyt on julki Juha Hurmeen Operaatio Paulaharju. Tämä taitaa jäädä meikäläiseltä väliin.

24.6.

• Aamun Hesarin toimittaja ei halunnut ymmärtää, että MTV-gaala on kertakustannus ja näkyy miljoonille. Kun taas Guggenheim...
• Tuohimalkakatto syntyy luonnontarpeista tänäkin päivänä | Yle Uutiset | yle.fi
• Millä ilveellä tuohimalkakatto tehtäisiin jostain muusta kuin luonnontarpeista?
• Tiesittekö, että Suomen eduskunnalla on YouTube-kanava? Ja siellä neljällä kielellä kansanvaltamme historia.  
• The Portable PC Computer from 1984
• Jonkun nimi on oikeasti ollut Lyyli Himottu?!
• Viikon sisään kaksi tiedonantoa/kommenttia jo päättyneestä talohistoriikkiprojektista. Kovin harvoin tulee oikea tieto oikeaan aikaan.

25.6.

• Puheen iltapäivässä alk. 2:01:00 Mikä keskiajassa viehättää? Äänessä tutkija Jesse Keskiaho ja taitaja Elina Sorjonen  
• Ennen ja Nyt tarjoaa nyt koosteen Yksilö, kertomus, historia – 1800-luvun tutkimuksen verkoston seminaarin annista
• Huovishuone henkii kirjailijan työtä ja arkea | Yle Uutiset | yle.fi

26.6.

• Muistaminen tuotteistettuna. AS A GUILTY MUM: MAKING MEMORIES

27.6.

• Curtis Bonkin mielestä MOOC-oppimisessa olennaista [...] tiedon äärelle pääseminen ja aihepiirien löytäminen.
• Right! Learning history is not for tests. World History, Year 2 Preview
• Kyllä keskiajalla oli ankeata! Niillä ei ollut uusia perunoita syötäväksi voin kanssa.
• #luannikas Rauman historia @teatterirouta ei sisältänyt tarpeeksi Rauman historiaa. Täysillä 3 näyttelijää veti, yleisössä istui 6 henkeä.

Palkitut opettajat vuonna 1904

"Henrik Johan Fontell, lastenopettaja Korsnääsin Moikipään kylässä, synt. 1816. Hän on kykynsä mukaan opettanut lapsille lukua ja kristinoppia Moikipään ja Korsbäkin kylissä. Samalla on hän pitänyt pyhäkoulua ja sunnuntaiaamusin koonnut kyläläiset laulamaan virsiä ja lukemaan päivän evankeliumia. Viime vuosina ei hän, vuoteen omana ollen, ole jaksanut tätä työtänsä jatkaa. Hän on köyhä mutta ei kuitenkaan ole tahtonut seurakuntaa rasittaa köyhänapua pyytämällä."

"Ulriika Matintytär, itsellinen Hattulan Kosken kylästä, syntynyt 1817. Noin 50 vuotta on hän opettanut seudun lapsille lukutaitoa saamatta kunnalta tai koulupiiriltä minkäänlaista palkkaa. Hänen opettamansa lapset on huomattu kansakouluun tullessaan erittäin hyviksi lukijoiksi."

Ilmeisesti tarkoitettu Kosken kylässä mylläri Matts Jacobssonin ja Hedvig Eliasdotterin 26.10.1817 syntynyttä tytärtä, joka asui Kosken kylässä koko elämänsä muutaman vuoden Hämeenlinnan jaksoa lukuunottamatta. Ulrica ei mennyt naimisiin, mutta sai pojan Henrik vuonna 1849. (RK 1812-1818, 1819-1825, 1826-1832, 1834-1840, 1841-1854, 1855-1861, 1862-1868, 1869-1875, 1879-1889 s. 231, 1890-1899 s. 213)

"Bror Lars Stenbäck, synt. Rautalammilla 1820, sai valtakirjan koulumestarin ja kirkonvartijan toimiin siellä v. 1839. Mainittuja toimia hän on huolellisesti hoitanut aina vuoteen 1900, jolloin hän korkean ikänsä tähden erosi niistä. Nykyään elää hän varsin köyhänä."

Sursillin sukutaulun mukaan Bror Lars oli Rautalammin lukkarin poika.

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 15.1.1904
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Hjalmar Munsterhjelmin maalauksesta Hämeestä
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto