 |
Ryijy vuodelta 1850
U. Sireliuksen valokuva
Museovirasto CC BY |
Maamiehen ystävä 6.7.1850:
Kuopiosta. Yksi onnetoin tapaus, jota ei ole mies muistiin vielä näissä tienoin sattunnut, tapahtui täällä viime Juhannus päivänä; kirkkovene, kahdeksan kolmattakymmenen hengen kansa, hukkui sinä päivänä Kallaveteen. — Juhannus päivänä, varsinkin jälkeen puolen päivän oli ankara tuuli. Paras osa kirkkoväestä, jotka oli vesiin takkaa, seisattui kaupunkiin säätä pitämään; mutta yksi ja toinen ylöllinen veneen haltia, joilla sattui purjetuuli olemaan, läksi venekuntasa kanssa kuitenkin ulos vesille.
Niin läksi myös venekunta Jänissalon kylästä, Kuopion emä seurakunnasta, joilla on noin 4 peninkulmiaa vesi matkaa kaupungin kirkolle. Jonkun 5:den ruotsin virstan paikkoin kulettua, alkoi hätä jo niin pyöriä, että moni pyysi perimiestä laskemaan heidät maalle; mutta, tämän kautta olis tullut vähän polvea matkalle, jonka tähden eivät venneen haltiat tahtoneet siihen suostua; viimen alkoivat arempi luontoset huutaa ja parkua ja ymmärtäväisemmät kovemmin vaatia päästämään heitä maalle, että täytyvät siihen suostua; venneestä läksi nyt 16 henkeä, mutta siihen jäi vielä 30 henkeä; nämät läksivät uudelleen yrittämään, eikä maan varttakaan myöden, vaankuin kesken aaveinta selkää.
Selän keskelle päästyä kävi aallot nyt hirmuisesti, ja vene, joka oli matala kokkanen ja huonotekoinen muutenkin, ei jaksanut kohota, kuin tuli kerran kokkansa kanssa aallon alle, ja purje joka oli päällä, auttoi lisää, että vene nousi, ensin, pystyyn ja sitten, käänty aivan ylös alasin. Tässä hirmuisessa mänössä ja myrskyssä erosi jo paikalla 10 kunta henkeä pois veneestä, jottei heitä enään näkynnytkän, vaan pari kymmentä henkeä riskimmistä, ja joilla oli enemmän tointa, tarttuivat vielä veneeseen kiini; mutta, joka lainneen kanssa erosi aina joita kuita ja painui järven syvyyteen.
Koska oli jo kaikki männeet näkymättömiin, ettei ollut jälellä kuin kaksi miestä ja yksi tyttö, pysytteliin toinen miehistä kokka puolessa toinen perässä sen kumotun veneen päällä, ja tyttö laidassa. Jo oli tyttö ollut monet monoset kerrat irti venneestä, mutta miehet auttoivat aina häntä kiini siihen, kuin vaan sen verran oli lomaa omalta hädältä: viimen saivat he hänen veneen päällekin, mutta tyttö parka oli jo niin tarkkaan menettänyt kaikki voimansa, että hän kuoli siihen heidän käsissä. Vielä olivat solminneet hänen kuollutta ruumista kiini köyden päähän, saadakseen häntä eles kuoliana venneen kanssa maalle, mutta siitäkin vielä hän, revästiin irti, eikä ole vieläkään löydetty.
Pian yhen aijoin, kuin tämä venekunta läksi viime kerran maalta oli toinen venekunta Tuusniemen pitäjäästä ja Ukonlahen kylästä, joka myöskin kirkosta palais, ollut niissä seudun maalla, ja läksi ulos, mutta kokonaan toisilla aineilla; niillä oli iso lasti- tahi kuorma-vene, joka ei tuulta säikkynnäkään, ja kuitenkin pitivät he maan vartta ja kulkivat saarten suvannossa, vaikka oli yksi matka kuin toisillakin. Nämät kuin nyt keksivät sen selän puolta kulkevan venneen kumossa olevan, panivat paikalla kaikki vaimot, lapset ja huonomman väen saareen, (siinäkin veneessä sanotaan sataan henkeen olleen) ja riskimpi väki läksi selälle korjaamaan mitä korjata saattoi, ja tämä venekunta nyt auttoi veneeseensä ne jälelle jääneet kaksi miestä, kolmesta kymmeneestä hengestä, jotka tässä hukkuneessa venneessä oli ollut. Näiten mies polosten käsistä ja jaloista ja muodostakin oli nahka rikki ja lihakin lähtenyt eli särkeytynyt, mutta henki kuitenkin oli jälellä, ja mitä suurempata onnea siinä tilassa olisi toivoakan.
Näistä hukkuneista kolmet oli löydetty männeseen pyhään asti, jona ne haudattiin. Jos sen perästä on muita löydetty siitä ei ole tietoo. Hukkuneista oli yksi osa Kuopion emä seurakunnasta, mutta yksi osa Tuusniemen kappelista ja sanotaan muutaman hengen olleen Leppävirrankin pitäjäästä.
Muuta vuodelta 1850:
.jpg)
.jpg)
