Elisessä muistelmassa mainittiin merkittävänä Aleksanteri II:n 25-vuotisen valtakauden juhlavalaistus Senaatintorilla Helsingissä. Tällaisesta ei ole muualla muistaakseni puhuttu, joten tartuin sanomalehtiin lisätiedon toivossa.
Jo ennen varsinaista vuosipäivää juhla oli esillä. Monissa koulukaupungeissa (ainakin Oulu, Rauma, Hamina, Kuopio ja Helsinki) perustetiin keisarin nimellä stipendirahasto köyhille oppilaille ja tällaisiä mainitaan maaseudultakin (Hausjärvi, Janakkala, Kangasala, Kirvu, Koivisto, Lemi, Ruskeala, Virolahti). Myös kansakoulujen perustamisia liitettiin juhlaan, ainakin Vehmaalla, Viipurissa ja Suonenjoella.
Vaatisi tarkempaa tutkimusta selvittää, oliko ajatus koulutukseen satsauksesta "viraalinen" vai oliko siihen esitetty kehoitus tahi kannustus. Aivan yksimielisiä suuriruhtinaskunnassa ei oltu, sillä Rengossa kerättiin rahaa kirkon urkuihin ja katsauksissa on paikkakuntia, joista mainitaan juhlatilaisuus ilman rahankeruuta. Tampereella päivä tehtiin merkitykselliseksi laskemalla Aleksanterin kirkon perustuskivi.
Juhlatilaisuuksia oli monessa paikassa, mutta tärkeimmät tietenkin Helsingissä. Alkuperäisestä kiinnostuksen kohteestani Uusi Suometar kertoi 2.3.1880, että
Ilovalaistus iltasella oli yleisempi ja komeampi kuin koskaan ennen olemme Helsingissä nähneet. Kaikki julkiset rakennukset olivat tietysti valaistut, mutta tällä kertaa niin sanoaksemme maasta kattoon saakka. Erittäin kaunis oli raastuvan valaistus vertauksellisen kuvauksensa kanssa; Yliopiston otsikolla loisti liekistä muodostetut sanat Fulget praeclaris factis ja Nikolainkirkon komeat kiviportaat olivat tuikkivia liekkejä kirjavanaan. Erittäin komealta näytti Observatorio Ulrikaporin mäellä ja sen harjalta säteilevä sähköaurinko. Sähkölyhdyillä, jotka levittivät lempeätä ja kirkasta loistoa, oli myös valaistu venäläisen Aleksanderin kymnasin rakennus esplanadin varrella; unhoittaa ei myöskään saa rautatien pysäyspaikkaa ja venäläistä kasarmia. Mutta ei ainoastaan julkiset, vaan yksityistetkin rakennukset olivat varsin komeasti valaistut ja monessa paikassa nähtiin akkunoissa ja ovissa H. M. Keisarin ja Keisarinnan nimikirjaimet transparenteissa ja muissa laitoksissa. Esplanadeilla ja useassa paikassa pitkin katujen syrjiäkin leimusi mareshalleja. Kauppatorilla poltettiin bengalintulia ja etelä-sataman jäällä raketteja ja muita tulilaitoksia. Sanalla sanoen ilovalaistus voitti tällä kertaa kaikki odotukset; paha vaan että märkä lumiräntä alussa teki lukemattomille katsojille suurta haittaa.
Siis "koko kaupunki oli yhtenä valovirtana". Jo 1700-luvun hallitsijavierailuista ja muista juhlista tuttu valon käyttö ei rajoittunut tietenkään vain Helsinkiin, vaan esimerkiksi Porista kerrotaan, että "valaistiin kaupunki yleisesti juhlatulilla, ja tuskinpa lienee löytynyt köyhintäkään mökkiä, jonka akkunalta ei tänä iltana olisi juhlavalaistus loistanut".
Näin itsenäisyyspäivän aattona tulee tietenkin mieleen lapsuudessani Kokemäellä vielä yleisenä tapana ollut kynttilöiden poltto ikkunalaudoilla. Ainakaan Helsingissä sitä ei enää usein näe eikä vaikutus nykyaikaisessa katuvalaistuksessa ole alkuunkaan sama kuin yli sata vuotta sitten.
P. S. 1. Koska Suomeen liittyvää kuvitusta ei löytynyt, valaistusta kuvaa ote Suomen kuvalehdessä 191/1880 julkaistusta aukeaman kokoisesta kuvasta Juhla valaistus Pietarissa, jota selvennettiin tekstillä
Meilläkin on tapana, jonkun merkillisen asian tapahduttua, valaista ikkunamme ja katumme riemun osoitteeksi. Vielä juhlallisemmat ovat tietysti semmoiset valaistukset suurissa, rikkaissa, kansakkaissa kaupungeissa, niinkuin Pietarissa. Siellä illan pimeä muuttuu melkein vakoisaksi päiväksi ja kansa tulvailee läpipääsemättominä joukkoina, täyttäen kadut tungoksellaan.
P. S. 2. Mareshalleille en löytänyt selitystä. Bengalin tulet olivat värillisiä liekkejä, joiden demoamiseen nykykouluissa (
pdf) tarvitaan "kaliumkloraattia, tomusokeria, rautajauhetta, strontiumkloridia,
magnesiumjauhetta, kuparikloridia, iso koeputki, statiivi & koura, väkevää rikkihappoa."
P. S. 3. Olipa onnekasta, että tein tämän katsauksen ennen
Aleksanteri II:n patsaasta tehdyn ryhmätyön esitystä. Juhlinta ja ansioiden kertaus hallitusjuhlassa selittää osaltaan intoa vuotta myöhemmin muistaa keisaria patsaalla. Sanomalehtiselailussa huomasin myös hankkeen keisarin rintakuvasta, joka ilmeisesti jäi toteutumatta.
