Jooseppi & Abraham Tyrvenius (2/2)

Sukupuuleikkauksen myötä tarpeettomaksi tullutta tekstiä, jonka alkuosa tässä, vanhasta käsikirjoituksesta. Julkaisua varten tehty pientä korjailua, mutta osa lähdeviitteistä puutteellisia ja muutakin täydennettävää olisi.

Piispan kirjeissä oli vuodesta 1628 lähtien käsketty seurakuntia aloittamaan ns. historiakirjojen pitäminen. Tyrvään ensimmäinen säilynyt haudattujen luettelo on vuodelta 1646.[16] Se on tuskin Joosepin käsialaa, hänen poikansa Abraham hoiti kirkkoherran velvollisuuksia isänsä puolesta jo vuonna 1642.

Tyrvään kirkolle ostettiin vuonna 1646 ensimmäinen suomalainen vuonna 1642 painettu Raamattu 37 taalarin ja 16 äyrin hintaan.[17] Syksyllä 1645 tilattiin kirkkoon uusi saarnatuoli. [18]

Abraham hankki itselleen Tyrvään kylästä Kaistin sekä yhdisti siihen pari muuta tilaa. Tyrvään kylän talot oli rakennettu Kokemäenjoen alun eteläiselle rannalle. Kaistista varustettiin ratsumies vuodesta 1648.[19]

Maakirjakarttaan Abrahamin omistama talo Tyrväänkylässä on merkitty 1:llä
Öffwer Satagundens Häradh, Törfwis Sochn [Tyrvää, Paavila ("Paffvilaby")]. (MHA A 1 78-79)

Tukholma vuoden 1650 paikkeilla. Sjöhistoriska museet, Wikimedia

Isänsä puolesta Abraham teki vuonna 1655 matkan Ruotsiin valtiopäiville.[21] Suomesta matkusti 5 muuta pappia ja säädyn kokonaisvahvuus oli 50.[22]

Isä Jooseppi eli pitkän elämän, mutta ei päässyt nauttimaan terveydestä viimeisinä vuosinaan. Jo vuonna 1647 häntä kuvataan ikäloppuna, halvaantuneena ja vaivaisena miehenä.[23] Hän kuitenkin jatkoi nimellisesti virassaan kuolemaansa asti. Jooseppi siunattiin haudan lepoon 84-vuotiaana vuonna 1656, todennäköisesti kirkon lyhyiden lattialankkujen alle, lähelle sakastin oviaukkoa.

Abraham valittiin isänsä kuoleman jälkeen, vuonna 1656, kirkkoherraksi. Hänellä oli jo omaa perhettä vaimon Kaarina Mikontytären kanssa. Tytär Brita oli syntynyt kesällä 1645.[24] Poika Isak oli varmaankin Britaa vanhempi, sillä hän aloitti opintonsa Turun akatemiassa syyslukukautena vuonna 1658. Vuoden 1654 paikkeilla syntynyt Anders oli todennäköisesti pari vuotta vanhempi kuin kolmas tunnettu poika Johan.[25] 

Helluntaipäivästä 1662 Abraham oli sairas ja hän kuoli marraskuun alussa 51-vuotiaana. Isä Abraham ja poika Isak uskoivat sairauden johtuvan noituudesta. Agnes Tyrvään kylästä oli ajatellut poikansa vaimoksi huittislaisen noidan Pietari Sinkan vaimon sisarta, mutta Abraham oli kuitenkin vihkinyt pojan toisen morsiamen kanssa. Näin syntyi epäilys, että Agnes oli järjestänyt Abrahamin sairauden. Asiaa selvitellessä saatiin Sinkan vaimo lupaamaan, että hänen miehensä parantaisi kirkkoherran.

Pietari oli tuomittu noituudesta kuolemaan jo sekä Euran että Huittisten käräjillä. Hovioikeus oli lieventänyt tuomion maastakarkoitukseksi ja lainsuojattomuudeksi. Sinkan vaimo kuitenkin tiesi, missä miehensä piilotteli. Ennen kuin hän pääsi miehensä kanssa keskusteluyhteyteen, tämä pakeni muualle. Isak ei enää nähnyt muuta mahdollisuutta kuin haastaa Agneksen käräjille. Siellä Agnes kiisti noituuden ja myönsi korkeintaan sanoneensa ”Kyllä kirkkoherra sen teki väärin...”.[26]

Abrahamin pojan käräjillä maaliskuussa 1666 antaman todistuksen mukaan äitinsä jäi leskenä taloudellisesti heikoille [27]. Vuotta myöhemmin hän kertoi äidin naapurien tehneen vahinkoa.[28] Abrahamin leski Kaarina oli muuttanut pappilasta Tyrvään kylän Kaistiin, jossa hän eli vuoteen 1696, jolloin kuoli. Vuonna 1665 hänen kanssaan henkikirjoitettiin 2 tytärtä, vuonna 1666 yksi ja vuonna 1673 ja 1674 tytär nimeltä Maria. Britalla on siis ollut ainakin yksi sisko.[29] Brita meni vuoteen 1671 mennessä naimisiin Vesilahden kirkkoherran pojan, Gabriel Steenin, kanssa.[30] Maria vihittiin vuoden 1678 paikkeilla Hämeenkyrön kirkkoherran Johan Rubelliuksen kanssa.[31]

Kaistin omisti Abrahamin jälkeen hänen poikansa Isak, joka kuoli jo vuonna 1669. Veljet olivat vielä lapsia, joten tila jäi Kaarinan hallintaan.[32] Perheellä oli kirkkoherran kuolemasta huolimatta taloudelliset mahdollisuudet lähettää myös Anders ja Johan Turkuun koulutettaviksi. Anders aloitti opinnot Turun akatemiassa syyslukukaudella 1674 ja Johan lukuvuonna 1680-81. Johan kuoli opiskeluaikanaan. Anders aloitti papinuransa Liedosssa apulaispappina jo vuonna 1677.

[16] Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007, s. 297
[17] Timo Kökkö: Tyrvään Pyhän Olavin kirkon rakentamisesta 1600-luvulla. Sastamalan joulu 1998. 1998. s. 40-43. Timo Kökkö: Tyrvään Pyhän Olavin kirkon vanhasta penkkijärjestyksestä. Sastamalan joulu 2000. 2000
[18] Kökkö 1998.
[19] Piilonen 2007 s. 154, 505. Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään käräjät 28.–30.6.1645 f. 193v (Upbödz nu 2 gångon det Jordekiöp som Vice Pastor wellerde her Abraham Josephi medh Simon Jacobsson i Törfwes by ähr sinnadt at göra), Tyrvään käräjät 14.–15.10.1645 f. 201v (Opbödz nu tridie gångån Jacob Zimæonssons i Törfwesby Arfflige Skatte hemman, det han Vicepastori H:r Abraham Tyrfwenio ähr sinnat försellia), Tyrvään käräjät 3.–4.4.1646 f. 248 (Upbödz nu 3 gångon det Jordekiöp som Vicepastor her Abraham Josephi, medh Simon Jacobson i Törfwesby, giort hafwer), Tyrvään käräjät 17.–18.11.1646 f. 293 (Kom förrätta Vice-Pastor, wellerde H:r Abraham Josephi ... et wenliget Jordakiöp, medh Jacob Zimæonsson i Törfwesby ... dömbdes mehrbe:te Jordafångh lagligh, gill, stadigh och fast, nu och i tillkommande tijder)"
[20] Jussi T. Lappalainen: Elämää Suomen sotaväessä Kaarle X Kustaan aikana. Studia Historica Jyväskyläensia 12.1975 s. 63-64
[21] Piilonen 2007 s. 477
[22] Kaarlo Österbladh: Suomen papiston edustus Ruotsin vallan aikuisilla valtiopäivillä. Pappissäädyn suomalaiset edustajat Ruotsin valtiopäivillä 1642-1800. SKHS Vuosikirja 21 1931 s. 306
[23] Heikki Impola. Kiikan seurakunta 1662-1962. 1962, s. ?? (Tyrvään käräjät 13.4.1647 VA nn 4:340)
[24] Osmo Durchman: Jakob Hoslerus' familjeanteckningar. Genos 16(1945), s. 48-51. Jalmari Finnen muistiinpanot, viitteenä Ylä-Satakunnan tuomiokunnan Tyrvään käräjät 29.10.1667: Isakin äidiksi mainitaan Kaarina Mikontytär, joten hän on myös Britan äiti.
[25] Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256, #2354, #2896

[26] Piilonen 2007 s. 495. Petteri Impola: "Minä poltan hänet kautta seitsemäntuhannen perkeleen" : taikuus, noituus ja kansanusko Ylä-Satakunnassa 1623-1750. 2015, s. 127-128. Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään ylim. käräjät 14.7.1662 f. 649 (Då Förekom Kyrckieherdens Son Dn: Isacus Abrahamj, Och gaff klageligen tillkänna, huru såsom hans K: Fader ty wärre, hafwer ifrån förleden Pinges Dagh warit aff en häfftigh Siukdom betagen, Och sedermehra förnummit, att Agnes Bertills Dotter Påttij i Tyrfwis by hafwer bem:te sin Fader Undsagt ...),"

[27] Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään käräjät 19.–20.3.1666 f. 942 (Företrädde Sal: Kyrkioherdens i Tyrffwis Son, D:nus Isacus Abrahami, och på sin K: Moders Hustroo Karin Michellsdotters wägna, klageligen tilkänna gaff, hwruledes hon effter sin framledne Sal: man ähr uthi Oförmogenheett inråckatt. Och af åthskilige Olykor, både medh misswäxt Booskapz störtningh och lijcka andra Mootgångar aff sigh kommen, hwar igenom Cronones Rest på åthschillige åhr studzadt som nu af henne fordras)"
[28] Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään käräjät 29.–30.10.1667 f. 1125v (Förekom Do:nus Isacus Tyrwenius, och giorde witterligidt, det hans modher, hustru Carin Michellssdotter, lijder stoor oförrätt, och skada uthaff sin grannar j Tyrfuis by), "

[29] SAY Tyrvää 1655-1674 s. 39, 1675-1694 s. 39, 1695-1714 s. 39
[30] SAY Vesilahti 1655-1674 s. 32. Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1256 viitteissä "Tyrvään käräjät 9.–11.11.1669 f. 147 (Kyrkiehärdens i Törffwis Sal: H:r Abrahams Effterlåtne Enkias hustru Karin Mihellsdotters måg Corporallen Gabriell Steen ... Hännes Son Sal: Do:nus Isacus Tyrvenius)"

[31] Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli #1014
[32] Piilonen 2007 s. 154

Jooseppi & Abraham Tyrvenius (1/2)

Sukupuuleikkauksen myötä tarpeettomaksi tullutta tekstiä vanhasta käsikirjoituksesta. Julkaisua varten tehty pientä korjailua, mutta osa lähdeviitteistä puutteellisia ja muutakin täydennettävää olisi.

Joseph Caspari [1] (Jooseppi Kasperinpoika) oli syntynyt vuoden 1572 paikkeilla. Hänestä tuli Tyrvään seurakunnan kappalainen vuonna 1608. Samoihin aikoihin syntyi hänen poikansa Abraham [2] ja varmaan muitakin lapsia. Heidän äitinsä nimeä ei tunneta, mutta Rautajoen perinnönjaon perusteella hän oli hyvin todennäköisesti Martti Jaakonpojan tytär.[3] Jooseppi meni myöhemmin, todennäköisesti 1630-luvun alkupuolella, naimisiin Euran kirkkoherran Michael Johanniksen (Mikko Juhanpoika) lesken Kaarina Tuomaantyttären kanssa.[4]

Joosepin työpaikka, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, oli valmistunut 1510-luvulla.[5] Kirkko seisoi 1600-luvulla vielä erillisellä Rautaveden saarella. Sen sisustukseen kuului hieno kuusiosainen alttarikaappi sekä keskikäytävän kohdalla riippuva triumfikrusifiksi. Katoliselta ajalta oli säilynyt muitakin puuveistoksia.[6]

Kappalaisena ollessaan Jooseppi hankki kirkon viereisestä Kallialan kylästä 2 ½ äyrinmaan talon. Vuoden 1644 kartassa Kallialan kylän 16 taloa ovat tiiviinä ryhmäkylänä. Kahdessa vainiossa oli yhteensä 110 tynnyrinalaa peltoa kaksivuoroviljelyksessä ja Rautaveden rannoilla niittymaata.[7]

Öffwer Satagundens Häradh, Törfwis Sochen [Kalliala]. (MHA A 1 42-43)

Kappalaisena oloa seurasi Joosepille kirkkoherran virka 1620-luvulla, ilmeisesti vuonna 1626. Kirkkoherran käyttöön tarkoitettu pappila oli muodostettu Koskenpään kylän taloista, jotka sijaitsivat Kokemäenjoen pohjoispuolella Vammaskosken ja Siikasuon välissä. Kahdessa vainiossa oli peltoa yhteensä 27 tynnyrinalaa. Vammaskoskessa oli vuoteen 1644 mennessä silta ja mylly.[8]

Koulunkäynnistään ja ammatistaan huolimatta Joosepilla oli ripaus aikakauden uskoa noituuteen. Tämä paljastui varkausjutun yhteydessä. Tyrvään kappalainen oli tallettanut saamansa perinnön, johon sisältyi mm. 70 luotia hopeaa, kultasormus sekä helmikoriste, lukittuun arkkuun kirkkoon. Arkun ja oven lukon sekä kirkkovarkaudesta säädettyjen rangaistusten avulla sen piti olla parhaassa mahdollisessa tallessa. Mutta hopea katosi silti.

Kappalainen vei jutun käräjille lokakuussa 1631 ja siellä tuomittiin arkun avaimien haltijat varkaudesta, vaikkei muita todisteita ollut ja miehet kiistivät syyllisyytensä. Toinen tuomituista oli lukkari. Joosepin luvalla hän sai lähteä Artjärvelle hakemaan apua Riitta-nimiseltä selvännäkijältä. Riitan tieto oli, että hopeat oli anastanut kaksi talonpoikaa, mutta ilman tuntomerkkejä tämä ei auttanut eteenpäin. Lukkari sai lähteä vielä toisellekin matkalle Ruovedelle. Siellä hän puhutteli kuuluisaa Antti Lieroista, joka tarjoutui noitumaan varkaan juoksemaan hulluna metsään. Tätä toimintatapaa Jooseppi ei voinut hyväksyä. Varastettua tavaraa ei koskaan löydetty.[9]

Kaukana Itämeren toisella puolella oli vuonna 1618 alkanut sota, joka myöhemmin nimettiin 30-vuotiseksi sodaksi. Ruotsi joukkoineen osallistui siihen vuodesta 1630. Papiston osana oli laatia sotaväennostoja varten luettelot seurakunnan sotakelpoisista miehistä. Kerta toisensa jälkeen.[10]

Miesten mukana lähti myös Joosepin poika Abraham Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin saarnajana. Hän oli armeijan kirjoissa vuosina 1636-1639.[12] Abraham oli todennäköisesti käynyt koulunsa Turussa, jossa vuodesta 1630 alkaen oli lukio pappiskoulutusta varten. Hakkapeliittojen joukossa Abraham sai varmasti enemmän kuin tarpeeksi elämänkokemuksia. 

Sotaväkeä 30-vuotisesta sodasta Tukholman armeijameuseon pienoismallissa.

Kirkon ja valtion yhteys näkyi selvästi armeijan riveissä. Joka aamu ja ilta kaikki leirin papit pitivät yhtäaikaa rukoushetken, jonka aikana ei saanut tehdä muuta. Osallistuminen oli pakollista ja tilaisuuden häirintä rangaistavaa. Kaikille tehtiin selväksi oikea ajankohta. Sekä alussa että lopussa ensin leirin komentajan trumpetisti soitti signaalin ja sitten ratsuväen trumpetisti ja jalkaväen rummuttajat vastasivat. Saarnallisia tilaisuuksia pidettiin jokaisena pyhäpäivänä ja lisäksi yhtenä arkipäivänä.[13]

Abraham palasi kotimaahan vuoteen 1640 mennessä. Tuolloin käräjillä käsiteltiin Saksan reissun avonaisia talousasioita. Euran käräjillä Abrahamille tuomittiin velan maksuna tynnyri ruista ja tynnyri ohria. Loimaan käräjillä käsiteltiin hevosen maksusta jäänyttä 4 riikintaalarin vajausta.[14]

Kotirintamalla isä-Joosepin velvollisuuksiin kuului tiedottaa sodan kulusta ja välttämättömyydestä mielialojen hallitsemiseksi. Kun Ruotsi oli ollut sodassa jo yli kymmenen vuotta ja taas uusi sotaväenotto edessä vuonna 1641 piispa Rothovius neuvoi pappeja selostamaan, että saksalaiset olivat joutuneet kärsimään maallaan sodan kauhut ja hävitykset eripuraisuutensa ja valmistumattomuutensa vuoksi. Ruotsin oli pakko jatkaa sodassa, etteivät sen kansalaiset joutuisi kokemaan samaa. Viimeistä sodan kiitosjumalanpalvelusta päästiin vihdoin viettämään kun kuningatar Kristiina julkaisi 14.10.1649 plakaatin eli käskykirjeen sodan päättymisen johdosta. Juhlapäivän johtolauseeksi oli valittu ”Tämä on se päivä kuin Herra tehnyt on; suuret ovat hänen ihmeensä ja ajatuksensa, joita hän meille osoittaa, joita ei lukea taida.”[15] Papisto ja kansa varmasti toivoivat pitkää rauhan aikaa, mutta seuraava sota alkoi vuonna 1655.

[1] Heikki Impola. Kiikan seurakunta 1662-1962. 1962, s. 116.
Edellisistä sukupolvista, ks. SukuForum-keskustelu
[2] Antero Warelius: Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853, kartan kanssa. 1855, s. 190 kertoo Abrahamin kuolleen "51 vuotisena 1662" eli olisi syntynyt vuoden 1611 paikkeilla. Lähteenään Kirkonkassan tilien alle arkistoitu luettelo kirkkoherroista. 
[3] Viite hukassa, mutta aiheesta ainakin Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007, s. 180 ja Heikki Impola: Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet. Genos 66(1995), s. 150-164, 191-192 Jälkimmäisessä todetaan Tyrveniusten kuuluneen "Rautajoen perillisiin" viitteenä "prof. Andreas Thuronius kreivi Per Brahelle 7.11.1661, Per Brahes brevväxling rörande Åbo Akademi II:1, Helsingfors 1932, s. 194-198."
[4] Leinberg: Åbo stifts herdaminne 1554-1640. 1903, s. 55 Kaarina oli mennyt naimisiin Mikko Juhanpojan kanssa vuonna 1621 (Eura 1625 mm2:122, Matti J. Kankaanpään tulkinta 30.11.2007). Avioliitto kesti 9 vuotta, joten uusi avioliitto on aikaisintaan solmittu vuoden 1630 paikkeilla. Vuonna 1644 Kaarin mainitaan Joosepin vaimona. (Eura 1644 mm5:416-v, Matti J. Kankaanpään tulkinta 30.11.2007)
[5] Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007, s. 328-337
[6] Do we have a source?
[7] Piilonen 2007 s. 315

[8] Piilonen 2007 s. 325
[9] Piilonen 2007 s. 494-495. Petteri Impola: "Minä poltan hänet kautta seitsemäntuhannen perkeleen" : taikuus, noituus ja kansanusko Ylä-Satakunnassa 1623-1750. 2015, s. 60-61
[10] Martti Ruuth: Miten papisto valaisi kansallemme sotatapahtumia 30-vuotisen sodan aikana. SKHS Vuosikirja 1932 s. 207-222
[11] J. T. Hanho: Suomen oppikoululaitoksen historia I. Ruotsin vallan aika. 1947, s. 50-52
[12] Rullor 1620-1723, Registerkort över namn i rullorna, SE/KrA/0022/1a/7. Kotivuoren #1256 viitteissä "KA mf. ES 1921 (mm 5) Kokemäen käräjät 6.–9.12.1639 f. 26v (Squadrons Prestz her Abrahamj Josephj, Corporals Zachariæ Clemetzsons och Munsterskrifuars Henrich Eskilssons Underskrifuin Uitnesskrifft dat: af Legret i Alte Statin den 16 Julij 1638)"
[13] Jyrki Knuutila: Suomalaisen sotilaspapin tehtävät Ruotsi-Suomen armejassa 1500-1700 -luvuilla. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 70-71. 1980-1981, s. 66-67, 71
[14] Eura 1640 mm5:60v ja Loi 1640 mm 5:92v, Matti J. Kankaanpään tulkinta 30.11.2007. Kotivuoren #1256 viitteissä "Euran käräjät 3.9.1640 f. 60v (Dömdes Her Abraham Josephi i Tyrfwes Sochn Rogh 1 T:a af Stephan Eskilson i Soupas för sin Ryttare Johan Matzson som be:te hade blifuit her Abraham på Tågh i Tysklandh skyldigh)"
[15] Ruuth 1932

Tyrveniukset leikkautuivat sukupuustani

Muistan hämmästyttävän selvästi hetken 1990-luvulta. Sukututkimusharrastukseni oli vauhdikkaassa alkuvaiheessa ja olin m.m. saanut esivanhemmikseni Eurajoelta Johan Pihlin ja tämän vaimon Catharina Stenian. Mutta kummankaan vanhemmista ei ollut tietoa. Tässä tilassa seisoin Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa silmäilemässä suku- ja henkilöhistorioita, joiden joukosta löysinkin yllätyksekseni kirjan Stenius-suvusta.

(Sivuhuomautus. Olinko todella niin urpo, etten ollut tarkistanut Steniuksia Sukuhakemistosta?)

Vinay Deep Arcot, CC BY-NC-SA

Ja kirjasta löytyi Catharina, sotilasisänsä ja äitinsä, joka oli papintytär Tyrväältä. Jee! Ja sotilasisän isäkin oli pappi. (Olinkohan niin alkuvaiheessa sukututkimusta, että jaksoin vielä innostua 1600-luvun papeista?)

Tyrvääläiset papit olivat paikan mukaan Tyrveniuksia. Heitä ajattelin aina Tyrvään Pyhän Olavin kirkolla käydessäni ja ties monelleko ryhmämatkalaiselle vuosien varrella selitin esi-isieni olleen kirkon pappeja.

Mutta eivätpä olleetkaan. Juuri ennen joulua sain käsiini Genos 4/2019:n, jossa Pekka Vihervuoren perusteellinen artikkeli antoi Johan Pihlille isän. Ja siinä sivumennen vaihtoi vakuuttavasti Catharina Stenian vanhemmat. Eli se Tyrvenius-esivanhemmista.

Jotka olivatkin jääneet jo aiemmin aika hunningolle, mutta siitä huolimatta julkaisen seuraavina päivinä tietokoneeni uumenista heistä löytyneet tekstinpätkät.

Ja opetus oli siis, että ei pidä uskoa mitä tahansa sukukirjaa, jossa ei ole (muistaakseni) minkäänlaisia lähdemerkintöjäkään.

(Uusi esi-isä oli "tietenkin" 1600-luvun pappi. Näköjään värikkäämpää plaatua, sillä ollut "Epäiltynä osallisuudesta yliopp. Karl Portulinuksen kuolemaan 1656, mutta tuomittu vain pahoinpitelystä sakkoihin". Oli onneksi jo tuttua Stenius-sukua ja vaimonsa esitätini, niin ei tullut hirvittävästi uutta selvitettävää.)

Miksi aloitan jatko-opiskelijana?

Library of Congress

No niin, nyt olen Ihan Oikeasti Väitöskirjatutkija, kun vuoden vaihtuessa opinto-oikeuteni edelleen nimeämättömässä yliopistossa astui voimaan. Kukaan ei ole kysynyt, miksi päätin opinto-oikeutta hakea eli tämä teksti tuskin montaa kiinnostaa. Mutta epäilen, että tulevaisuuden minä tulee kysymyksen esittämään, joten vastaan hänelle.

Hapuiluni kohti Ihan Oikeita Historianopintoja kohti alkoi viimeistään maaliskuussa 2010, kun Ihan Oikea Historiantutkija, jota ei tunneta ironiaa harrastavana, kirjoitti spostissaan "Rehellisesti sanottuna historiatiede on menettänyt sinussa ERITTÄIN pätevän ellei jopa LOISTELIAAN historiantutkijan. Siis ammattimielessä - onneksi olet mukana harrastuspohjalta. [...] Jään siis odottamaan sinun kirjoittautumistasi vaikka [kaupungin] yliopistoon jatko-opiskelijaksi."

Vaikka kehuja alvariinsa kerjään, en niitä usko, joten en ottanut tätäkään lausuntoa tosissani. Mutta innostuin selvittämään historian kursseja avoimissa yliopistoissa ja tein perusopinnot Helsingissä lukuvuonna 2010-11. Niitä pidemmälle ei täällä päässyt ja työssäkäynti rajoitti mahdollisuuksia lähteä muualle. Enkä osannut oikein päättää kannattaako opintoihin satsata vai ei.

Jäätyäni joitakin vuosia sitten työsuhteettomaksi opinnot palasivat mieleen mahdollisena ajanvietteenä ja niinpä sitten olen suoritellut avoimen yliopiston kautta kaikkea mahdollista ja miettinyt, että pitäisikö hakea Helsingin yliopistoon alkeisopiskelijaksi tai tehdä aineopinnot muussa avoimessa yliopistossa ja yrittää sitten kotikaupungin maisteriopintoihin. Suunnitelmia tuli ja meni, mutta istuminen perusopiskelijoiden joukossa ei (ilmeisesti) houkutellut.

Siitä, miten päädyin näiden sijasta jatko-opintoihin, olen jo kertonut. Mutta miksi?

Sopimaton, mutta rehellinen, vastaus on kyllästyminen/ikävystyminen. Olen tehnyt sukututkimusta kesästä 1995 ja kirjoittanut omakustanteita ja blogia vuodesta 2007. Tottakai olen kehittynyt 25 vuodessa valtavasti, mutta tekeminen on pysynyt olennaisesti samana. Ajatus jälleen yhdestä kirjaprojektista, jonka tulosta kukaan ei lue tai ei ainakaan mainitse, ei enää huvittanut.

Muita uusia mahdollisuuksia historiantutkimuksen alalla minulla ei käsittääkseni kouluttamattomana ja statuksettomana ollut. Mutta, kas, oitis opinto-oikeuspäätöksen tultua tuttavani pyysi minua pitämään vierailuluentoa yliopistokurssilleen. Pätevyyteni ei ollut mitenkään muuttunut, mutta olin saanut hyväksymisleiman otsaani. Saatoin (lähes) kuulla helpotuksen äänessään, kun esitteli minut väitöskirjatutkijana entisten lähes minuutin mittaisten improvisoitujen esittelytekstiensä sijaan.

(Tietenkin tämä on luovutusvoitto akateemiselle maailmalle vuosikymmenen vastaan pyristelyn jälkeen. Olo on pikkasen kuin Peppi Pitkätossulla, joka on kammannut hiuksensa ja päättänyt jatkossa istua koulussa yhtä kiltisti kuin muutkin lapset.)

Eli motivaationa siis saada uutta jossain määrin järjestettyä/järjestäytynyttä tekemistä muutamaksi vuodeksi ja mahdollisuus tarjota papereita/seminaariesityksiä miettimättä miten itsensä esittää tai tulee tulkituksi. (Tosin edellä mainitun luennon jälkeen hinkuni julkiseen puhumiseen on melko vähäinen. Valitettavasti ehdin yhden esityksen jo maaliskuulle kuitenkin sopia.)

Poliittisesti korrektimman version opiskelumotivaatiostani onnistuin puolihuolimattomasti muotoilemaan Twitterissä marraskuun lopulla.

"Henk. koht. en ole aloittamassa jatko-opintoja arvostuksen toivossa vaan oppiakseni ja kehittyäkseni. Ja vain yrittämällä tietää onnistuuko. Oppimisessa, kehittymisessä tai valmistumisessa."

Loppuvuoden lopusta ja tavoitteiden asettamisesta

Aika laittaa pakettiin vuosi, josta tuli ihan muuta kuin suunnittelin. Mutta tällä kertaa positiivisessa mielessä.

Julkisesti olen näköjään vuosi sitten asettanut niin löysät tavoitteet, että olen saavuttanut ne (melkein) kaikki!

• Schildtit ja Spolstadin Hohenthalit ilmestyi ja yhteydenoton perusteella ainakin yksi äitini serkku on sitä lukenut. 
• Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmiin tutustuminen tuli valmiiksi tai tarkemmin sanottuna sain sen ensimmäisen vaiheen loppuun. . 
• Aloitin kirjaprojektin JA sain sen tämän vuoden puolella valmiiksi.
• Ja kirjoitin blogia.

Yksityisesti tavoitteet olivat pikkasen kovemmat ja löytyivät vielä kotini paperilapulta, jonka yläreunassa lukee Projektit 2019. Piti aloittaa kolmoisbiografia Pietari, Paavali ja Anna Juusteen ja Schildtien valmistuttua kannoinkin vinon pinon kirjoja himaan. Kirjoittaminen vaan jämähti oitis. Tajusin olevani Viipurin ympäristössä aivan oudolla alueella enkä osannut sanoa oliko Juustila karjalainen talo vai ruotsalaisempi. Ehkä joskus pääsen tämänkin kynnyksen yli.

Täysin idioottimaisesti kuvittelin Juustenien sivussa vihdoin siivoavani mummoni äidin enimmäkseen kauvatsalaiset esivanhemmat kirjaksi ja siinä sivussa kokoavani kirjat Tapahtui Kauvatsalla ja Kokemäen kedoilta. Mutta ainoa, mitä tein näiden hyväksi oli se, että kotiarkiston järjestelyn yhteydessä yhdistin kolmeen (3) paikkaan eksyneet Kauvatsa-paperit (hetkeksi) yhteen paikkaan.

Juustenin haasteellisuuden ohella vuoden suunnitelmat pani uusiksi takavasemmalta ilmestynyt Abraham Stenfelt. Ympärilleen syntyi oitis kirjaprojekti, jonka piti olla helppo ja nopea. Sitä se olikin, vaikka arkistokeikkoja Helsingin ulkopuolelle tuli tehtyä historiallisen monta. Mutta kun tavoite oli ajallisesti ja vaivallisesti alas asetettu, projektin loppuvaiheissa kipuilin siitä, että elämäkerrasta olisi tullut parempi/erilainen, jos olisin tehnyt merkittävän taloudellisen satsauksen ja istunut viikkotolkulla Kansallisarkiston Oulun toimipisteessä lukemassa käräjäpöytäkirjoja. Tavoitetta olisi voinut muuttaa, mutta "onnistuin" perustelemaan itselleni, että aineistorajaukseni oli perusteltu. En kylläkään kirjoittanut perustelua minnekään, sillä kyseessä ei ollut Tutkimus.

Ja lopullisesti vuosi meni raiteeltaan, kun päätin hakea jatko-opinto-oikeutta. Mistä kirjoitin jo yhden blogitekstin, mutta palaan aiheeseen huomenna kun alkavan vuoden merkeissä on syytä miettiä motivaatioitani.

Ensi vuoden tavoitteet olen jollain tarkkuudella asettanut hakemukseen kuuluneessa aikatauluhahmotelmassa. Epäilemättä jossain määrin muuttuvat/pettävät. Ja kesään mennessä tiedän, missä määrin on mahdollisuutta muuhun aktiviteettiin. Kaksi viime kesää menivät autoillessa (ja ajatellessa, että pitäisi autoilla), mutta lokakuussa toteutin yhden tämän (ja edellisen) vuoden tavoitteen ja sain perintöautoni myytyä (jee!), joten, jos retkeilyyn jää aikaa, se tapahtuu joukkoliikenteellä ja jaloillani. 

Visio vuodesta 1974 Nokialla

Nuorten toverin lukijoilta oli kysytty visioita kotiseudusta 50 vuoden kuluttua. Vastaukset julkaistiin numerossa 10/1924 eli tavoiteltu vuosi oli suunnilleen 1974, jonka osa meistä jotenkin muistaa. (Itse kylläkin melko kehnosti, sillä olin vasta 2-vuotias). Perusteellisimman ja valtakunnallisestikin mielenkiintoisimman vastauksen oli kirjoittanut nimimerkki Heipä hei:

Kuvittelen kotiseutuni, Nokian, tällaiseksi 50 vuoden kuluttua: Koko paikkakunta on suurta teollisuusseutua, varsinkin Suomen Gummitehdas O. Y. on voittanut alaa yhdessä Nokia A. B:n kanssa, joka antaa tarvittavan sähkövoiman sekä yksityisille henkilöille että tehtaille. Suomen Gummitehtaan tuotteita ostavatkin kaikki suomalaiset. 

Nokia on kauttaaltaan läpikulkupaikkana, sillä vuonna 1950 tehtiin Suomen pisin kanava, joka kulkee pääasiallisesti entistä Kokemäen jokea (merestä asti) aina Tampereelle. Nokia on jo Tamperetta. Lukuisat lentokoneet risteilevät ilmameressä ja ovat ne tehty hyvin kevyestä aineesta, joten ne pysyvät paremmin ilmassa kuin raskaat lentokoneet. (Ne eivät putoile niin alas kuin ennen.) Lentokoneilla voidaankin lentää jo »Marsiin». Maassa niinikään on vilkasta: raitioteitä kulkee ristiin rastiin, toiset ovat ihmisiä, toiset tavaroita ja eläimiä varten (eläimet ovat teuraseläimiä, joita täytyy tuottaa Venäjältä, joka on pysynyt edelleenkin muista maista jäljessä). Maan alla on kuitenkin kaikkein vilkkainta. Siellä kulkevat maanalaiset raitiotiet ja monet muut, joita kuvailemaan ei kynäni pysty. 

— Tällaisia ovat kuvitteluni kotiseudustani. Aika on näyttävä, toteutuvatko ne. Pääasia on kuitenkin, että suomalaiset pysyvät suomalaisina, eivätkä taivu minkään muun vallan alle.

Autoliikenteen merkitys ja kasvu on Heipä hein visiossa selvin aukko. Varsinkin kun muuten keskittyi liikennemuotoihin.

Viikon piispat: Johannes ja Johannes

Piispa Henrik Hartmanninpojan ruumiin Turkuun vuonna 1367 tuonut Johannes Petri oli ehtinyt olemaan kolmessa eri tuomiokapitulissa kaniikkina. Mahdollisesti samaankin aikaan ja oli pystynyt ilmeisesti tuloillaan rahoittamaan opintonsa Pariisissa, jossa hän suoritti vuonna 1357 lisensiaattitutkinnon. Vietettyään muutaman vuoden virassaan Turun tuomiokapitulissa hän palasi Pariisin, jossa oli opettajana syksyllä 1363 ja vuonna 1366 yliopiston rehtorina.

Rooma, kun paavi oli Avignonissa
Wikimedia

Tuomiorovastin aseman saanut Johannes oli helppo valita uudeksi piipaksi ja jo marraskuussa 1367 Johannes sai nimityksen Roomassa, jonne paavi oli juuri siirtynyt Avignonista.

Johannes kuoli ennen elokuun loppua 1370 ja haudattiin Juustenin tiedon mukaan "tuomiokirkkoon kuparisen hautalaatan alle".

Tai luulisi Johanneksen kuolleen jo kauan ennen elokuun loppua, sillä seuraajakseen valittu Turussa syntynyt Johannes Westfal oli elokuussa jo Aviognonissa hakemassa vahvistusta nimitykselleen.

Aiemmassa osassa lainatussa Lauri Soinin romaanissa Johannes riensi edistääkseen uraansa vanhoilla päivillään opiskelemaan Eurooppaan, mutta tästä eivät lähteet kerro ja mahdollisesti hän oli viimeinen piispa, jolla ei ollut yliopistokoulutusta.

Juusten mainitsee Johanneksen aikana Bo Joninpojan rakennuttaneen Raaseporin linnan. Paljon muutakin ehti tapahtua, kuten venäläisten hävitysretki Oulujoelle vuonna 1377.

Iäkkäänä piispaksi valittu Johannes on kuollut ennen kevättä 1385.

Lähteet:
Paavali Juusten: Suomen piispainkronikka. Suomennos ja selitykset Simo Heininen. SKST 476. 1988
Ari-Pekka Palola: Johannes Petri. Kansallisbiografia
Ari-Pekka Palola: Johannes Westfal. Kansallisbiografia
Wikipedia:  Johannes Pietarinpoika, Johannes Westfal
Lauri Soini: Pyhä hymy. Historiallinen kertomus Hemming-piispan päiviltä