Petter Sundin maailmaan päästäkseni tartuin uudelleen 1600-luvun sanomalehtiin.
Paikallishistorialliseen hupailuun en kaivannut tietoa siitä kuka ja missä lehteä tekivät ja lukivat, mutta jos aion heijastaa sen tarjoamaan tietoa Helsinkiin, niin tämä taustoitus on välttämätöntä. Nähtiinkö täällä koskaan yhtään numeroa?
Se, että sanomalehtien olemassaolo selvisi minulle vasta digitointien löytämisen myötä, kertoo niiden näkymättömyydestä suomalaisessa historiankirjoituksisessa. Tiedustelin syvällä 1600-luvun tuomiokirjoissa olevalta tutkijatuttavalta oliko hän koskaan huomannut niistä puhuttavan ja vastaus oli ei.
Ruotsalaisen Forskning & Framsteg -lehden artikkelissa on maininta, että pienehkön Arbogan kaupungin raatimiehet tilasivat useita lehtiä, sekä koti- että ulkomaisia.
Den svenska pressens historia I (2000) puolestaan tietää, että Falunin raatihuoneella 1665 luettiin painettuja ruotsalaisia ja saksalaisia uutislehtiä sekä käsinkirjoitettuja Tukholmasta. Vuonna 1675 siellä päätettiin lukea lehdet ääneen, jotta kaikki olisivat niiden sanomasta tietoisia.
Valitettavasti nämä anekdootit ovat ainoita, joista saa käsitystä lehtien levikistä ja lukemisesta. Ruotsin lehdistöhistoriaa kirjoittanut osaa kertoa lehden tilaamisesta ja sen maksuttomasta postikuljetuksesta, mutta ei painosmääristä. Onko todennäköisempää, että yhtään lehteä ei tilattu Suomen puolelle, vai että niitä nähtiin postireittien kaupungeissa? Että täällä ei ollut kiinnostusta ulkomaan uutisiin vai että oli?
Ruotsin lehdistöhistoriasta opin, että painetut sanomalehdet, joihin oli koottu ulkomailta saatuja tietoja, eivät putkahtaneet tyhjästä mediavalikoimaan. Jo keskiajalla kirjoitettiin vastaavia käsin. Painotekniikan myötä syntyivät lentolehtiset, jotka ovat hyvin lähellä ensimmäisiä sanomalehtiä.
.JPG){kind=link}