1859: marakatti

Kuopiossa julkaistu Ilmoitus-lehti 6.8.1859:

Ulkomaalaisia kiertolaisia näkyy tällä viikolla kaupunkiimme useampiakin ilmestyneen, joista osa kuleksii pitkin kaupungin katuja posetiivejä vanguttaen. Paha vaan, että nämät taidolla ja konstilla pelattavat soittokoneet ovat jo nykyjään muuttuneet enemmän korvia vaivaaviksi kuin iloa antaviksi, josta syystä niiden veivaajilla ei mahtanekaan ansiot erinomaisen suuria olla, jollei vaan tuolla yhdellä mainituista matkustajista liene, jolla on merkillinen eläin, — — marakatti, almua anomassa, ja jonka ympärillä näkyy rahvasta aikatavalla kihertävän.

Lisää posetiivejä teksteissä

• Posetiivarit pappiloissa ja muuallakin
• Posetiivien paluu
• Helsinkiläisen ajurin muistelmia

Alexandra Frosterus-Såltinin kirjasta
Thomas i Brännby : huruledes han ifrån
en duglig och välbehållen bonde
blef en fattig usling och
på sistone en mördare :
en historia i åtta taflor (1859) 

Muuta vuodelta 1859

• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui
• Liikkeellä Satakunnan kesässä 1859
• Erik Sjögrénin kuolemaan johtanut työtapaturma
• Miten sukunimi saatiin?
• Nordlundin veljesten rikos
• Ruustinnan suhtautuminen koulutukseen
• Fastin raipat
• Runo kahvesta
• Ilmestyi jatkokertomus 100,000

1858: viimeiset veteraanit

Veteraaneja Sauvosta 1858
August Tholander / Johan Jakob Reinberg
Museovirasto CC BY 4.0 

Sanan-Lennätin 30.7.1858:

Vanhoja soturia 1808 vuoden sodasta. Juhana Lintunen, jonka kurjan ja köyhän elon vasta tämä viideskymmenes vuosi yleisölle ilmi saatti ja lievensi, on nyt päättänyt päivänsä, saatuaan toki ilta-hetkellänsä tuntea maalaistensa kiitollisuutta. Monta muuta Lintusen sota-toverista elänee vielä Suomessa. 

Näitä mainitsee Helsingin Sanomat yhden löytyvän Espon pitäjässä. Tämä, nimeltä Samuel Nymalm, oli ennen ala-upsieri Uusmaan jalka-väestössä. N. on syntynyt 18 p:nä Huhtik. v. 1793 ja antautui jo v. 1806, nerkona nuorukaisena, sota-palveluun mainituun väkeen. V. 1808 otti N osaa ensi taisteluissa, Ahvenkosken kahakasta Pyhäjoen tappelun asti, missä hänen vasen polvensa ammuttiin läpitse. Tämä paha sattumus keskeytti hänen lyhyen sotilas-retkensä. Siitä pitäin hän on henkeänsä elättänyt kirjoittamalla auttain ruunun-voutija sekä henki-herroja ja usein nimismiehenkin viran toimittamalla. 

Viime vuosina on hänen näkönsä himmentynyt, joten kirjoitus-ansiosta enään ei elon apua ole. Kyllä hänelle on vähäinen elo-raha, millä hän ynnä köyhä sisarensa henkeänsä viereissä pitävät ja jonka K. M:teetti v. 1842 hakemuksesta hänelle soi mutta tämä ei te'e enempää kuin 30 rupl. 90 k., jolla ei halvin itsellinenkään enään meidän aikoina vuottansa elää voi, saati kaksi henkeä, jotka arvattavasti lapsuudestaan ovat tottuneet vähän siistinpään eloon. Toivomme, että Suomen poikain povissa kiitollisuuden tunto elää niitä uroita kohtaan, jotka niin miehuullisesti ovat vuodattaneet vertansa sulon Suomemme edestä ja että siis rientävät niiden kurjuutta vanhoilla päivin lieventämään. Jos ne etempänä Helsingistä asuvaiset tahtoisivat muistaa häntä jollakulla lahjalla, niin lähettäkööt Suomettaren toimitukselle, joka kiitollisuudella on ne vastaan ottava ja perille toimittava. 

Vaasan-lehti on ilmoittanut niillä tienoin kolme näitä vanhoja soturia elävän, nim. entinen kapraali Glansberg, entiset sotamiehet Hoff ja Plit. Herra rehtori Hallstén Vaasassa ottaa vastaan lahjoja näille. Julkisia Sanomia ilmoittaa että Pohjois-savossa elää vieläkin muutamia vanhoja sotamiehiä, jotka 1808 vuoden sodassa palvelivat Suomen-armeassa ja olisivat nekin varmaan ansainneet kunnian ja hoidon. Niin elää Iisalmessa Henrik Turkki (Tapaninen), joka oli tullut haavoitetuksi Virransalmen tappelussa ja myös, niinkuin itse sanoo, käynyt "Norjan sodassa". Kiuruvedellä elävät A. Pistool (Nousiainen) ja N. N. Pitsi, jotka molemmat ovat käyneet 1808 sodan.

Muuta vuodelta 1858:

• Veteraanien huomiointiin törmäsin blogin alkuaikoina ja kirjoitin puhtaaksi Sotaveteraanilistauksen vuodelta 1858. Sittemmin selvisi, että Ilpo Lagerstedt oli koonnut maininnoista kokonaisen kirjan. 
• Tapahtui häissä Lappeella
• Sunnuntaikauppa Valkjärvellä
• Kekri Keski-Suomessa 1858
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Ilmestyi jatkokertomus Kuinka kappalainen toimeen tulee
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui

1857: hullu susi

Sanan-lennättimen 18.7.1857 kotimaan uutinen Viipurista.

Hullu susi. Nyt on noin kaksi viikkoa sitten kun 6 lasta eräässä, liki kolme peninkulmaa Viipurista kaukana ja Lappeenrantaan päin saattavan tien varrella olevassa, talossa istuivat kartanon pihalla, leikkien lampaiden kanssa. Vanhin heitä, karjaa paimentava lapsi, oli noin 13 vuoden vanha. 

Siinä he istuivut kesä-lämmässä ja surusta tietämättä, kun selkeänä päivänä susi rynnäsi kartanolle, sieppasi lampaan ja pistiin sen kanssa läävään. Paimen-lapsi huutamaan ja sutta läävästä karkoittamaan. Susi karkasiki läävästä ulos ja hyppäsi lapsen niskaan, siitä toiseen ja kolmanteen ja puri samaa kyytiä joka ainoan lapsen pahan päiväiseksi. 

Vanha ukko tuli kohta hätään ja koitti suden kanssa taistelua, huutaen mitä jaksoi talon miehille, jotka pellolla työtä tekivät. Sieltä tuliki mies seipäällä ja tappoi suden, mutta kovin myöhään ehti hän apuun. Kaksi nuorimpaa lasta makasivat pihalla jo hengettöminä, muilta oli niska-suonet poikki ja ukolta käsi suden hampailla haavoitettu. 

Ukon haavoja ei talon väki kovin pahoiksi katsona, jonka tähden ukko jätettiin kotiin, mutta ne hengissä vielä olevaa 4 lasta olivat niin huonoja että ainoastaan hurstissa oli mahdollista niitä Viipurin lasarettiin kantaa. Surullista oli nähdä neljä hurstia perätysten kannettavan pitkin maantietä ja 4 henkeä joka hurstia pitämässä ja lapsiraukat niin huonoja, että tokkopa niistä kukaan enää eloon virkistyy; ja kuinkapa ukonkin kanssa käynee, sillä hullun suden puremat haavat ovat kuolettavia, vaikka pienetki ovat.

Kustaa Emil Klintin
valokuva
Satakunnan museo
CC BY 4.0

Muuta samana vuonna:

• Rahvaan huvitteista vuonna 1857
• Teatterielämää Helsingissä alkuvuonna 1857
• Kolarin kirkolla alkuvuodesta 1857
• Päänsä menetystä pelännyt Iisakki Antinpoika Niemi
• Valeuutinen Nälkämaalta
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui
• Ilmestyi jatkokertomus Kanerva
• Pyhän Henrikin kappeli vihittiin Kokemäellä 18.6.1857. Rakennus sisältää ja suojaa hirsirakenteen, joka perinnetiedon mukaan oli aittaa, jossa pyhä Henrikki saarnasi. Sen suojelusta oli tehty päätös 1839, mutta rakennuksen aikaansaanti vaati aikansa. 

1856: rahoitusta kuurojen opetukseen

Porvoo Johan Knutsonin mukaan 1840-luvun alussa 
Museovirasto CC BY 4.0 

Sanomia Turusta 5.8.1856:

Porvoosta kuuluu että herra O. Malm on saanut vuotiseksi avuksi 200 hop. ruplaa opettaaksensa kuuromykkiä lapsia siksi että omituinen laitos tämmöisille saadaan toimeen. Tietty on että herra Malm itse on kuuromykkä ja oppinsa läpi käynyt Ruotsin kuuromykkäin opistossa. Ennen tätä apurahaa saatuansa aikoi Malm lähteä Helsinkiin ja tulla studentiksi sen kautta saadaksensa jonkun sopivaisen virkatoimituksen elääksensä. Nyt on hänelle mahdollisuus avoinna vaikuttaa siinä tilassa, johon hän yksinänsä meidän maassa on sopiva; sillä meillä on kyllä 1500 kuuroa mykkää, mutta ei yhtäkään, joka niiden opettajaksi kelpaisi, muuta kuin ainoasti herra Malm. Nyt taitaa hän alkaa ja antaa muillekin, jotka ovat yhtä onnettomat kuin hän, tietoja sekä autuuden asioista että muista maallisista opetukseen kuuluvista aineista.

Teksti antaa vaikutelman, että koulu oli vasta aloittamassa. Kuurojen museon sivujen mukaan kuitenkin yksityinen koulu oli aloittanut jo vuonna 1846.  

Malmista en ole kirjoittanut, mutta muista kuurojen opettajista kylläkin:

• Muusikko Lyypekistä ja Emeli-neiti
• Kuurojen, sokeiden ja ruuanlaiton opettaja
• Kuurojen määrästä 1800-luvun puolivälissä

Muuta vuodesta 1856:

• "A wide column being reserved for his complaints"
• Muistiinpanoja kuukaudesta Suomessa 1/4, 2/4, 3/4, 4/4
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui
• Ilmestyi jatkokertomus Kankuri

1855: vihollinen rannikollamme

Jatkona eiliselle Helsingistä, Suometar 29.6.1855:

Kanoonat ovat sota-innossa ensi kerran, likemmä 50 vuoteen, paukkuneet Viaporin linnan luona 22 p. t. k. — Vihollinen ruuvirekatti oli nim. 20 p. ajanut kaupunkiamme kohti, vaan paneusiin ankkuriin Viaporin edustalla olevan Suuren jauhosaaren luokse (Stora Mjölö); läksi sitten 21 p. likemmäksi maata Santahaminan saaren sivulle, johon on rakettu monta tykkivarustusta merelle päin, ja piti ampumaharjoituksia; sitte alkoi se 22 p. kulkea Jauhosaaresta itäkoillista kohti pitkin Santahaminan rantaa, jolloin alkoi tykin pauke mainitun vihollisen laivan ja Santahaminan patterien välillä. Kello likemmä 12 yöllä palausi tämä rekatti takasi merelle päin pitkin mainittua rantaa, ampuen ja saaden vastauksia Santahaminan pattereista, kunne kello ½2 yöllä rekatti pääsi Jauhosaaren rannalle, jolloin ampuminen taukosi.

Josef Stenbäckin kuva
Museovirasto
CC BY 4.0

Muuta vuodelta 1855:

• Juoruja tullin ja postin virkamiehistä 1855 
• Rattaiden alle jäänyt
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Sarjassa Lukemisia kansalle julkaistiin Sota-Lauluja eli Lukemisia kansalle - osa 42  ja muita osia
• Tyrvään kirkko valmistui.

1854: vihollinen rannikollamme

Englantilainen näkemys Viaporista
Museovirasto CC BY

Oulun Wiikko-Sanomia 23.6.1854:

Kokkolasta. 7 päiv. kesäkuuta tuli Kokkolan edustalle 2 englandilaista laivaa, joista lähti 9 paattia, joissa kussakin oli 16 ja 20 soutajaa ja kanuuna. Yksi näistä lähestyi sanansaattaja-lipulla rantaa, jossa oli kaupungin virkaa toimittava Pormestari. Siltä kysyivät Englandilaiset, jos olisi sotaväkeä kaupungissa, jota Pormestari ei sanonut ilmoittavansa ja kielsi Englandilaisia kaupunkiin tulemasta. He aikoivat kuitenkin väkirynnäköllä tulla kaupunkiin. Kun he lähestyivät kaupunkia, alkoivat venäläiset ampua 2: kanuunalla patterista, joka siihen asti oli laudoilla peitetty, ja kivääreillä, ja kaupunkilaisia oli myös pyssyineen samassa työssä. Kolme neljättä osaa tiimaa kesti tappelu, jonka jälkeen vihollinen vetäysi takasi ja vei perässään 2 paattia, joista oli väki ammuttu ja joissa oli monta haavoitettua ja kuollutta. Yksi paatti jäi venäläisille; siinä oli ammuttuja 1 upseeri ja 5 merisotamiestä, ja 22 miestä jäivät vangiksi, joista yksi osa oli haavoitettuja. Ilman näittä jäi viholliselta paatin sotalippu, 1 isollainen kanuuna, ampuma-kalua, kiväärejä, pistoolia j. n. e. Vankien puhetten jälkeen oli 1 paateista uponnut. Venäjän puolelaisista haavoitettiin ainoasti 4, joista kolme ovat sotapalveluksen toimessa. 

Pietarisaaren edustalla oli vihollisen laivoja 9 päivänä tätä kuuta. 

Uudenkaupungin satamaan oli 9 päiv. tullut 4 englandilaista laivaa.

Teemasta suosittelen sarjakuva-albumia Engelsmannit tulevat!  Itse olen esitellyt Krimin sodan tapahtumia m. m. blogipätkissä

• Tojanderska mursi piirityksen
• Huhtikuu 1854 Helsingissä
• Monesti ohitettu muistomerkki
• Sota-Lauluja eli Lukemisia kansalle - osa 42
• Krimin sodan aikaan Yyterissä
• Meressä kahlannut Kyhr

Muuta vuodelta 1854:

• Hesperian puistossa 1848-1858
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui ja jatkui
• Sanomalehdessä ilmestyi jatkokertomus Kuinka nuoresta vaimosta tuli kelpo ihminen

1853: höyryvene Saimaan kanavassa

Lauritsalassa ennen höyryvenettä
Museovirasto CC BY

Sanomia Turusta 5.7.1853:

Saiman Kanavalta Toukok. 28 p. (Suom.) Helluntai päivänä loi kanava talviturkkinsa lahti-poukamiin. Silloin läksi uusi, raudasta tehty höyry-venekin teloiltansa uiksentelemaan. Kohta, 19 päv., annettiin hänen mielinmäärin kynnellä aaltoja, ja näyttikin oivalliset tapansa 7:llä virstalla, edes ja takaisin. Koko joukko kaupunkilaisia Lappeeurannasta oli myös sen liikettä tullut katsomaan. 

Pelkolan kylän asukkaita, jotka viisi vuotta takaperin sanoivat: "ei meidän silmämme näe aluksia sen kanavan vesillä", juoksi pitkin kanavan rantaa, katsellen veneen kummaa kulkua. Virstan juostuansa sait he palkaksensa nähdä, mitenkä vene vei väkensä 9:stä sulusta alas. Sen perästä nähtiin Joutsenolaisia mustine vaatteineen seisovan ja ihmettelevän veneen kyytiä. He kohotit lakkinsa — höyryveneelle kunniaksi. 

Mainittu vene on 84 jalkaa pitkä, ja siipi-huoneineen 21, tahi siipien väliä 11 jalkaa leviä. Se on alkujansa tehty Turussa, Eriksson'in ja Kovien pajassa, tuotiin tänne kappaleina, pantiin sitten kokoon koko talven, jossa Kovie itse oli päällikkönä, ja maksaa 15,000 hopiaruplaa. Sitä pelättiin ensin kaidaksi ja tulevan sen vuoksi häilyväksi, mutta tämä pelko kääntyi turhaksi. Sen kulku on sievä ja tasainen, kuin olla taitaa. Nimeä sillä ei vielä ole.

Turkulaisen Konepaja Ericsson & Cowie (Cowie & Co) tiedot verkossa ovat hämmentävän heikot. Ehkä sanomalehtitietoihin perustuen: "Huomattavin niistä oli fregatti Rurik, johon tuli 300 hv:n kone ja 4 höyrykattilaa. Rurikin ohella 1853 valmistui myös höyrylaiva Saimaan kanavalle." En sisi löytänyt aluksen nimeä, puhumattakaan kuvasta. Korvaukseksi kuvia Saimaan kanavasta puoli sataa vuotta myöhemmin. 

Muuta vuodelta 1853:

• Kolerakesästä 1853
• Adam Viskari
• "Finnish postboys have capital legs"
• Päivä Turussa ja käväisy Helsingissä 1850-luvun alkupuolella
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui