Kaksi "uutta" rikasta kerjäläistä

Kokoelmaani Saidat tai kerjäävät varakkaat on löytynyt kaksi lisäosaa.

Sanomia Turusta 19.7.1867:

Rikas kerjäläinen. Viimes maanantaina otettiin kaupungissa kiinni huonoimmissa roikaleissa kuleksiva kerjäläisvaimo, jota epäiltiin siitä syystä että hän pari kertaa kävi samassa puodissa pyytämässä vaihettaa kolmen ruplan seteliä. Hän sanoo olevansa Sofia Friblad, värjärinkisällin tytär Jokioisten kartanosta Tammelan pitäjää. Häneltä löyttiin rääsyyn käärittynä kahvepannu, kortit sekä monenlaisia hopia-, paperi- ja kupari-rahoja, yhteensä 77 ruplaa 90 kop. venäjän rahaa ja 126 markkaa 87 p. suomen rahaa. Hän sanoo kerjuulla ja pouvaamisella koonneensa nämät rahat.

(Asenteista povaukseen, ks Välähdyksiä povauksen historiasta 1, 2 ja 3)

Oulun lehti 26.9.1883:

Rahakas kerjäläinen. Kolme kertaa ennen varkaudesta rangaistu Antti Hinkula eli Ingerttilä, Pattijoelta, joka pitkin kesää on kuleksinut kerjäilemässä sekä tässä kaupungissa että sen lähiseuduilla, vangittiin viime lauantaina täällä epäluulonalaisena johonkin varkauteen Tutkittaessa oli hänellä 2,395 markkaa 50 penniä seteli- ja hopearahoissa sekä 2 ruplaa venäjän hopearahaa. Kaikki hopearahat olivat säilytettyinä pieneen rautapeltistä tehtyyn ämpärinmuotoiseen, sangalla varustettuun astiaan ja setelirahat läkkiseen laatikkoon. Mies on nyt kaupunginvankilassa odottamassa lähempää tutkintoa asiassa.

Maata mitanneen Anders Hammarin vaiheista

Tammelassa vihittiin 15.3.1779 maanmittarioppilas Anders Hammar (s. 1758) ja Haudankorvan kylästä Fredrika Lovisa Odelman (RK Tammela 1775-1780, 1). Kyseessä ei ole Kiskon Hongiston rustholliin 15.4.1758 syntynyt Anders Hammar, jonka setä Anders Hammar oli lähtenyt maanmittarinuralle, sillä Anders Arvidsson Hammar elää torpparina Kiskossa. On kylläkin mahdollista, että hän oli vanhemmalle Anders Hammarille ylioppilasvuosina syntynyt avioton poika.

Fredrika Lovisan isä Gabriel Fredrik Odelman on maanmittari, mikä näkyy elämäkerrastaan ja esimerkiksi vuoden 1778 Historisk almanachista.

Kun nuorenparin esikoispoika Carl Gustaf syntyi 30.10.1781 Anders Hammaria tituleerattiin insinööriksi Turun ruotsalaisessa seurakunnassa. Samana vuonna nuoripari oli kirjoilla Huittisissa maanmittarin taloudessa, jossa Anders Hammar oli opiskelija (RK Huittinen 1781-1786 Kiviranta). Huittisista he muuttivat Somerolle vielä vuoden 1781 aikana ja sieltä 1783 Kemiöön(?) (RK Somero 1782-1786, 217). Ehkä liikkuminen jatkui, sillä pari löytyy seuraavan kerran vasta 1790-luvun alussa Kokemäen Mölkärissä, Anders Hammarin appivanhempien taloudesta. Fredrika Lovisa Odelman kuoli vuonna 1791 ja appiukko kaksi vuotta myöhemmin.

Anders Hammar oli jo ennen tätä liikkeellä, sillä Vaasan läänissä kuulutettiin syksyllä 1792 hevosta ja satulaa, jotka matkalla ollut maanmittarioppilas oli talolliselta lainannut eikä ollut palauttanut.

Samaan aikaan kuin nuorempi Anders häviää näkyvistä, vanhempi Anders Hammar saa vaimonsa Anna Kristina Fattenborgin kanssa Nummella 29.9.1794 iltatähden Anders. Uransa jatkuvuus näkyy konkreettisesti almanakoissa vuodesta 1793 vuoteen 1808. 

Toinen Anders Hammar tulee näkyviin Turun vankilistoissa 15.2.1797 vangittuna irtolaisena Hämeenlinnasta. Hänet lähetettiin Huittisten käräjille 25.3. ja palasi 5.4. Tapauksensa oli päätetty siirtää Hämeen maaherran huoleksi, joten Hammar lähetettiin 8.4. Turusta Hämeenlinnaan. (Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:244 (1797)) 

Anders Hammar näki Turun linnan seinät ainakin kerran myöhemmin. Hänet ja "nainen" Anna Elisabet Moberg vangittiin irtolaisina 25.8.1805. Koska kuulusteluissa selvisi, että he asuivat Tammelan Häivän kylässä, pari lähetettiin 28.8. kohti Hämeenlinnaa. (Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:325 (1805))

Liedossa he pääsivät karkuun hovioikeuden auskuntantti ja kruununnimismies Stålströmin luona. Korkeasta koulutuksestaan huolimatta Stålström ei ollut osannut (tai halunnut) antaa pariskunnasta mitään tuntomerkkejä. Lääninkansliasta syksyllä 1805 lähetetyssä kuulutuksessa haettiin maanmittarin apulaista Anders Hammar vaimoineen. 

Taimo Saarisen Kaitaisten Paavolan sukutaulusta selviää, että Anna Elisabet Moberg oli syntynyt Rymättylässä 21.7.1766, vaikka hän sai myöhemmissä rippikirjoissa vuoden nuorennuksen. Hän oli mennyt Lemussa 14.2.1788 naimisiin Stor Tojolan rusthollarin Aron Cavoniuksen kanssa. Avioliiton kaksi nuorinta lasta syntyivät Lemussa 1789 ja 1790, mutta sisaruksensa Raumalla 1794 ja 1795. 

Raumalla Aron oli ensin suojelusmies ja sitten itsellinen, eli perheen oli aiempaa alemmassa yhteiskunnallisessa asemassa. Aronin hautaustietoa en löytänyt, mutta Anna Lisa Moberg lähti kertaalleen  Euraan 1801 ja leskeksi kirjattuna vuonna 1804 Huittisiin (RK Rauma 1789-1794, 81; 1795-1800, 143; 1801-1806, 30, 93). 

"Hustru Anna Lisa Hammar f. Moberg" tuli Kauvatsalta Lemun lukkarin torppaan vuonna 1810 ja palasi Kauvatsalle 1812 (RK Lemu 1807-1812, 8). Tämä on viimeinen löytämäni elonmerkki Anders Hammarista.

Täydennysosia

 

1) Taannoisessa esiintyvien karhujen katsauksessani ei tullut vastaan sanomalehden Savo 13.1.1882 iso mainos isosta eläinesittelystä, jossa oli mukana karhujen perhe. Eläimet oli kuljetettu keskellä talvea Kuopioon, sillä markkinat. Samat eläimet olivat edellisenä syksynä Tampereella (Tampereen Sanomat 3.9.1881). Liikkuvia eläintarhoja oli enemmänkin.  Päivän uutiset raportoi 22.5.1889 ensimmäisistä Suomessa syntyneistä leijonista, kun Turussa ollut eläinten näyttelijä sai lisää esitettävää. Hänenkin kokoelmassaan oli karhuja.

2) Viimekesäinen pohdiskeluni Ensimmäinen patsas / henkilömuistomerkki / julkinen taideteos palasi mieleen, kun luin Aurasta 1.10.1889 Kaarlo Fredrik Lönnistä, jonka hautapaikka Raision hautausmaalla oli "aivan prof. Bilmarkin hautapatsaan vieressä, (joka on ensimmäinen yleisillä varoilla pystytetty muistopatsas maassamme)". Wikipedia tietää kertoa, että "paljastamisjuhliin 1803 osallistui suuri joukko kunnianarvoisia kansalaisia".

3) Auringonpimennystekstini innoituksena oli Petrus Magni Gylleniuksen päiväkirjan läpikäynti. Sitä ovat lukeneet monet muutkin, mutta usein maantieteellisesti rajoittuneella kiinnostuksella. Niinpä ruotsalainen Sven Olsson ei tarttunut vuoden 1649 merkintään Turussa vaan kirjaukseen vuonna 1639, jonka analyysin hän otsikoi: Himlafenomen över Ölmetrakten. Blogissaan on useita perusteellisia tekstejä astronomian historiasta, ruotsalaisesta näkökulmasta.

4) 1800-luvun alun sanomalehdistä olen laittanut talteen useita ilmoituksia, joilla pyydettiin taloudellista apua Eva Linderille. Tutustuin elämäänsä hätäisesti kirjoittaessani blogipätkän Viuhkojen alkuperästä, mutta siihen pitäisi palata. Esimerkiksi lukemalla Anni Swanin kirjoittama kaunokirjallinen artikkeli Eva Jaquette Hastfehr (Naisten ääni 6-7/1906).

5) Katsaukseeni Maidonmyynnistä 1890-luvun Helsingissä tuli täydennystä ja jatkoa Tiedemuseo Liekin blogitekstissä Tie turvalliseen maitoon. Teemaan liittyy myös Taija Kaarlenkasken artikkeli Exploring the roots of high milk consumption in Finland vapaasti verkossa luettavissa olevassa kirjassa Animal Industries. Nordic Perspectives on the Exploitation of Animals since 1860 (2024).

Maitoa myytiin toki muissakin Suomen kaupungeissa, mistä tulee mieleen linkittää Kukolan rusthollarin maitokauppa Turussa ja Kaupunkien ruokakauppa 1800-luvun puolivälissä.

6) Kiinnostukseni maidonmyyntiin liittyi Taipale-projektiini ja erityisesti Aleksandra Karhuun, jonka kautta löytyi myös Albertina Jaakontytär. Maidonkuljettajista kirjoittaessa kuvituksena olisi ollut kiva käyttää alla näkyvää Kuurojen museon kokoelmiin kuuluvaa valokuvaa. Mutta se on Työväenmuseo Werstaan hoivissa ja näin ollen käyttöluvaton. Ehkä tähänkin tulee joku päivä muutos, sillä syksyn ilouutinen oli Vapriikin kuva-avaus. 

Papin erikoinen kihlaus

Samoihin aikoihin kuin esitätini Hedvig Saren piikoi Pukkalassa ja tuli (hyvin todennäköisesti) Erik Johan Armfeltin toimista raskaaksi talossa oli palveluksessa myös Helena Thomasdotter (s. 1.12.1740). Hän synnytti 24.4.1768 pojan, joka sai erikoisemman etunimen Marcus. Kastemerkinnässä isän on sanottu olleen tuntematon porvari. Jostain syystä tämä on muuttunut Hiskissä huomautukseksi "en obecant borgare Gik Lorunz Armfjt". Ja  SKS:n paimenmuistossa isä on "torppari Erik Tallgrén".

Etunimen erikoisuuden lisäksi Marcuksen isän säätyläisyyteen viittaa se, että aviottomuudestaan huolimatta poika pääsi Porin triviaalikouluun, jota hän kävi 19.10.1785-16.6.1791, ja vielä kahdeksi vuodeksi Turun akatemiaan, mikä riitti pappisvihkimykseen 18.12.1793. Varhaiset uratietonsa Kotivuoren ylioppilasmatrikkelissa ja SKS:n paimenmuistossa ovat sekä ristiriitaiset että epäselvät. Kokemäen rippikirjan ensisivuille kootun pappislistan mukaan hän oli Kokemäellä vuodet 1793-1806, mutta tämäkään ei välttämättä pidä paikkaansa.

Turun maaherran 29.3.1798 allekirjoittaman kuulutuksen mukaan Marcus Tallgren oli muutamia vuosia kihlannut Porista kaupunginpalvelijan Johan Jacob Björkrothin tyttären Cajsa Brita Björkrothin. Tämä oli sittemmin poistunut paikkakunnalta eikä ollut antanut kuulla itsestään. Ellei hän saapuisi kämnerinoikeuden istuntoon 4.9.1798, Tallgrenin hakeman kihlaeron käsittely etenisi. 

Cajsa Brita Björkroth (s. 12.7.1771 Kiikka) eli Porissa kirkonkirjojen mukaan, kunnes hän otti muuttokirjan Kokemäelle 1787. Hän on palannut sieltä Poriin vuoteen 1792 mennessä, jolloin 21-vuotias nainen otti muuttokirjan Vehmaalle. Tuolloin hän oli jo kihloissa ylioppilas Tallgrenin kanssa. (RK Pori 1777-81, 79; 1783-88, 57, 119, 140; 1789-1794, 122; Vehmaa 1794-99, 162).

Vehmaalta Caisa Brita Björkroth tuli takaisin Poriin 1794. Seuraavan rippikirjan merkinnän mukaan hän oli Ruotsissa vuonna 1798 (RK Pori 1795-1800, 116). Marcus Tallgren henkikirjoitettiin poikamiehenä vuonna 1798 (KA 7802:460), mutta vuotta myöhemmin vaimonsa Britan kanssa (KA 7806:415). Kokemäen rippikirjan merkinnät, joiden mukaan Cajsa Brita Björckroth olisi käynyt ehtoollisella Marcus Tallgrenin vaimona jo vuonna 1797 ovat siis virheellisiä (RK Kokemäki 1797-1802, 227). 

Cajsa Brita oli synnytti maaliskuussa 1800 pariskunnan ainoaksi jääneen tyttären Maria Lovisa. Cajsa Brita Björkroth kuoli vuonna 1802.

P. S. Markus Tallgren on aiemmin esiintynyt teksteissä Aito on eri asia ja Viikon kommentti eli Lovisa Eek kirkonkirjoissa. Lovisa puolestaan putkahti uudestaan esiin jutussa Kapteeni Ek, kaksin- tai kolminkertaisesti.

Polkupyöräntekijät 1869: muun muassa Utsjoen koulumestari

Polkupyörän kehitys lähti tosissaan vauhtiin 1860-luvulla, jolloin kehitetty malli muistutti tekniseltä ratkaisultaan lapsuuteni kolmipyöräisiä eli polkimet olivat kiinni etupyörässä. Näitä alettiin tuottaa vuonna 1868 Pariisissa tehdasmaisesti ja ensimmäisiä kappaleita odotettiin Suomeen vuoden 1869 purjehduskauden alkaessa. Innostus oli niin suurta, että eri puolilla Suomea tehtiin polkupyöriä itse.

Polkupyöräintoilu rannikon kaupungeissa, jonne tietoa ulkomailta tuli lähes jatkuvalla syötöllä, ei tunnu kummalliselta. Turun ja Vaasan sarjaan sopii hyvin Tornio, jossa polkupyörää rakennettiin, mutta sen valmistumisesta ei koskaan kerrottu (Helsingfors Dagblad 29.5.1869). 

Erityisen outoa ei myöskään ole se, että Jokioisten kartanon ja ruukin omistaja Casimir Brehmer teetti piirustusten mukaisen polkupyörän, jolla ajettiin kartanon puutarhan käytävillä jo varhain huhtikuussa (HD 19.4.1869). Toisella puolella maata eli Juankosken ruukilla:

Sukkela jalka niminen ajokone on walmistettu franskan mallin mukaan Strömsdahlin rautaruukissa. Tällä koneella sanotaan kesä maantietä yhden miehen woiwan omain jalkainsa awulla matkustaa 18 wirstaa tiimassa. Siinä on kaksi rautaista pyörää perätysten kulkemassa, jotka etupyörän weiwistä poljetaan liikkeeseen. (Tapio 17.4.1869)

Mutta jopa Sodankylässä, ilman mitään malleja, yritettiin ja saatiin aikaiseksi kottikärry (HD 7.7.1869). Vielä pohjoisempana eli Utsjoella luettiin sanomalehtiä. Seurakunnan koulumestari pääsi näkemään kuvan kaksipyöräisestä polkupyörästä ja ilmeisesti aikoi yrittää vastaavan rakentamista. Ainakin hän oli pohtinut mitkä seudun tiet olisivat ajamiseen soveltuvia. (FAT 11.9.1869)

Aurora Margareta Thalinin omituisuus

IT 21.11.1806

PT 13.4.1811

Aurora Margaretan vanhemmat Carl Magnus Thalin (s. 9.4.1777 Uumaja) ja Annetta Henrietta Heikel (s. 5.8.1777) menivät naimisiin Oulussa 12.10.1806. Carl Magnuksen virka oli Uumajassa, jossa yhteiselämä alkoi. Mutta ei kestänyt kauaa. Annetta Henrietta lähti 22.8.1807 muutaman vierailulle vanhempiensa luo, mutta ei palannut koskaan Uumajaan. Aviomiehensä ryhtyi keväällä 1811 avioeron hankintaan. Siitä tuli totta, sillä Carl Magnus Thalin solmi toisen avioliittonsa marraskuussa 1818.

Oulussa Annetta Henrietta synnytti 29.2.1808 tyttären, joka sai nimet Margareta Aurora, mutta myöhemmin nämä esitettiin päinvastaisessa järjestyksessä. Mahdollisesti tytär ei koskaan tavannut isäänsä, joka oli kuollessaan keväällä 1825 vain 48-vuotias.

PIT 26.8.1825

Aurora Margaretan kummeina oli äidin sukulaisia, jotka ehkä ovat tukeneet molempia. Oulun rippikirjaan (1834-1842, 223) Anetta Henrietta merkittiin leskirouvaksi, mutta yhteydet Oulusta Uumajaan olivat niin tiheät, että varmasti monet tiesivät avioerosta.

Uleåborgs Tidning 4.1.1883

Aurora Margareta oli aikuinen äitinsä kuollessa 30.4.1847  ja edelleen naimaton. Hän asui Oulun toisen korttelin tontilla 86, jonka hän kuollessaan vuoden 1882 lopussa omisti uudelleen numeroituna tontiksi 20 (RK 1851-1857, 71; 1858-67, 72; 1868-1880, 65; 1881-1890, 53). 

Äidin sukulainen huolehti sanomalehteen kuolinilmoituksen, jossa ei mainita surijoita. 

Huhtikuussa huutokaupattiin "Koko kartano ja rakennettu tomti N:ro 20, 2:sessa kaupunginosassa (kuuluva neitsy Aurora Thalin'in perikunnalle)" (Kaiku 7.4.1883). Talo myytiin 3,015 markasta, jonka Aurora Margareta Thalin oli testamentannut lähetysseuralle (Oulun lehti 18.4.1883)

Hyväntekeväisyys ei kuitenkaan jäänyt hänestä päälimmäiseksi muistoksi. 

Eräs omituinen nainen on äskettäin täällä vaipunut kuolon uneen nim. neiti Thalin 74 v. ijässä. Hän oleskeli eläisään melkein ihan yksinäisyydessö huoneissaan, joissa hän piti joukon kukkoja ja kanoja seuralaisina ja tulonlähteinä. (Oulun lehti 3.1.1883)

Kanat tuskin ketään häiritsivät, sillä tontti 20 oli kaupungin ulkolaidalla, lähellä Kajaanista tulevaa tietä.

Karta öfver Uleåborgs stad

Linkkejä leikkeihin

Tällä viikolla osallistuin Museo Leikissä järjestettyyn seminaariin Leikkitietoaineistojen äärellä - myös esiintyjänä, pyhät puheeni pyörtäen. Vasta jälkikäteen kuitenkin mietin, minkä verran olen täällä blogissa esittänyt tietoa menneisyyden leikeistä.

Albert Engström

Esityksessäni käsittelin pallopeleistä kertovia ja digitoituja tekstejä loppujen lopuksi "puhtaalta pöydältä", viittaamatta vanhoihin löytöihini

• Porilaisten koulupoikien pallipeli 1830-luvulla (24.11.2014)
• Linnapalloa (1/2) (17.6.2023)
• Linnapalloa (2/2) (18.6.2023)

Muistelmat ja kirjallisuus eivät muuten olleet seminaarissa esillä leikkitiedon lähteenä. Omiin löytöihini kuuluu Lasten leikkiä (ehkä) 1840-luvun Oulussa (7.3.2022). Shampoong vedestä lapsuuden leikkeihin (28.11.2013) sisältää nimimerkin Saima (Grönstrand s. 1863?) muistoja leikeistä. Rööperin lapsen maailma 1880-luvulla (17.3.2021) lainaa muistelmaa, jossa leikitään.

Seminaarissa SKS:ää edustanut Marja-Leena Jalava kertoi leikkitietokeräyksistä, joita arkistossaan voidaan käyttää. Keräyksiä ovat tietenkin tehneet muutkin tahot. Blogitekstissäni Lautapeleistä (1.2.2012) olen maininnut Suomen muinaismuistoyhdistyksen leikkitietokeräyksen, jonka vastauksetkin ovat ehkä jossain arkistossa? Materiaalista syntyi ainakin lehtijuttusarja: Nuorison leikkejä ja kisoja. Koonnut Ari Valmari. Kanerva 6/1903, 7/1903, 8/1903, 9/1903, 10/1903.

Lautapeleistä kijoitin lisäksi myöhemmin tekstit Sigridin lautapelejä (9.6.2016) ja Peleistä näyttelynä ja muuten (2.3.2019).

Seminaarin keskustelussa vilahti kysymys aikuisten leikeistä, joihin kuuluvia joululeikkejä olen esitellyt tekstissä Sohitaan suutaria (26.12.2017). Joulukin tuli esille ja Vapriikin Katri Pyysalon esityksen joulukuvat todettiin käyttökelpoiseksi lelukulttuurin dokumentaatioksi. Leluja on mukana varhaisissa säätyläismuisteloissa kuten Jouluaatto 1840-luvulla (24.12.2020) ja Muistot joulunäyttelystä Aleksanterinkadulla (14.12.2021). Itseäni on kiinnostanut myös Lelukauppias Hanna Herlin (16.12.2021) Diabolon alkuvaiheita Suomessa (11.8.2014) ja kerran Selailin leluluetteloa vuodelta 1830 (23.12.2021).

Oskar Pletsch. Barndomsbilder 

Yhdestä Suomen varhaisesta lelutehtailijasta kirjoittamani artikkelin kohtalo on epäselvä, mutta jo kauan sitten olen tuottanut pätkät Nukkemestari Amanda Hertman (13.2.2018) ja Museoitua tyttöilyä (16.12.2011). Jälkimmäinen käsittelee lähinnä matkamuistoiksi tarkoitettuja naantalilaisnukkeja. Pyysalo sivusi esityksessään myös sitä, että kaikki nuket eivät ole tarkoitettuja leluiksi. 

Leikillä voi olla päältäkatsojille erilaisia merkityksiä. Satakunnassa / Pirkanmaalla muistiinlaitettua 1864 (7.12.2012): "Lapsien leikki kävyillä on tulkittu nälkävuoden enteeksi. Kuullostaa surulliselta ja voi hyvin kuvitella pienet kasvot kun kävyt on väännetty käsistä ja toruttu." Lasten leikeistä 1600-luvulla (14.10.2020) voitiin joutua jopa oikeuteen, minkä takia niistä on säilynyt meille edes jotain tietoa.

Suurimmasta osasta leikkejä ei jää mitään, joten kerran kysyin Mitä meillä oli ennen graffiitteja? (17.10.2023). Olen myös yrittänyt ottaa selvää Lumettomien liukumäkien alkuvaiheista (4.11.2018). Ja päädyin valokuvan Lumisodasta surullisiin kohtaloihin (23.1.2021).

Menneisyyden lastenkirjoista olen kirjoittanut hämmentävän vähän, joten listaanpa kyseiset tekstit vielä loppukaneetiksi.

• Hyvät tavat vuonna 1758 (20.9.2017)
• Kun lapsia voitiin valmentaa tulevaisuuteen (12.11.2014)
• Hyvin kuvitettu lastenkirja (14.6.2017)