Kokkolan pääsiäiskirjeistä

Kirjoitin rairuohosta ennen aikojaan, joten piti digitoiduista lehdistä haravoida uutta aihetta. Löysin Kokkolan pääsiäiskirjeet, joista en paikkakunnasta kaukana asuvana ollut aiemmin kuullut. Aihetta perusteellisesti selvitellyt Eugen Söderström kertoo, että

K.H. Renlundin museolla on ainutlaatuinen kokoelma pääsiäiskirjeitä 1890-luvulta. Kirjeet on osoitettu Ada, Annie ja Paul Hongellille. He olivat merikapteeni Gustav Hongellin ja hänen vaimonsa Alman lapsia.
Nämä pääsiäiskirjeet poikkeavat paljon toisen maailmansodan jälkeen tehdyistä kirjeistä. Jokaisessa on runonpätkä, usein pahojen noitien tekosilla uhkaaminen, useissa mainitaan myös makoinen pääsiäispuuro.
Myös kuvitus on täysin erilainen kuin nykyään. Vanhoissa pääsiäiskirjeissä on usein kuvattu lapsia ym. herttaista mutta myös jonkun verran noitia. Pääsiäispuuroon liittyviä kuvia on runsaasti.

Löytämäni teksti on museon kirjeitä vanhempi. Kirjallisessa kuukauslehdessä 6/1871 osana A. B.:n artikkelia Muutamia sanoja keskimäisen Pohjanmaan ruotsinkielisen rahvaan liikauskosta, turhista luuloista, loihtosanoista ja taikatempuista:

Vaikka se oikeastaan ei kuulu minun aineeseni, koska olen ottanut kirjoittaakseni ainoastaan rahvaan turhista luuloista, en saata kuitenkaan olla mainitsematta erästä merkillistä tapaa, joka ainakin puolen vuosisataa, mutta todennäköisesti vielä kauemmin, on pysynyt Kokkolan kaupungissa. Nuorempain neitojen ja poikien on, näet, tapa pääsiäis-aattona lähettää toisilleen n. k. pääsiäiskirjeitä. Näitä he kirjoittavat huvittaaksensa ystäviään, melkein aina jonkun vanhan mallin mukaan, kuitenkin muodostaen sitä asianhaaroja myöden milloin milläkin tavalla. Että ne, ollessaan kirjeitä "trolleilta", aivan salaisesti heitetään sisään, on itsestään selvää. Tavallisesti pannan kirjeisin paperille maalatuita "trolleja" ja sen lisäksi, kirjeiden sisältöä myöden, seppeleitä, luutia, sarvia, 

Nämä sarvet laitetaan niin, että kynästä leikataan pois se osa, jolla kirjoitetaan (ruodon eli putken alimmainen osa) ja tämän toisen pään ympäri kääritään sefiiri-lankaa)

sukia y. m. semmoisia. Kirjeitä kiinni pannessa on tapana käyttää vaskirahaa pitseerinä ja paitsi sitä koristaa sinettiä muutamilla lakkaan pistetyillä höyhenillä. Aivan luotettavan kertomuksen mukaan kirjoitettiin noin 40 tai 50 vuotta sitten pääsiäiskirjeitä myös tasaiseksi raapitulle ja silitetylle tuohelle.

Osoittaakseni puheena olevain kirjeiden tavallista sisältöä panen tähän muutamia: 

Sattumalta olin juuri tätä harjoitusta ennen katsonut YouTubesta videon ruotsalaisista pääsiäistavoista, jossa mainittiin "eräällä alueella" olevan pääsiäisnoitina kiertävien tapana nakata ovelle pääsiäiskortti. Kuullostaa samalta jutulta ja Kokkolasta bloggaava vahvistaa kertomalla, että vuonna 2012 esillä olleessa näyttelyssä kerottiin, että "pääsiäiskirjeet yhdistettynä trulliksi pukeutumiseen oli yleinen tapa Länsi-Ruotsissa jo 1800-luvun alkupuoliskolla". Niiden Wikipedia-sivulta näkyy sama kuin edeltä: nuorten aikuisten tapa on siirtynyt lasten leikiksi.

Alkukuva norjalaisesta pääsiäiskortista, Nasjonalbiblioteket

Brita Kiviranta

Brita Kiviranta on nainen, joka täyttää Wikipedian merkittävyyskriteerin eli hänet mainitaan useammassa lähteessä. Vaikka en kyllä muista koskaan hänestä kuulleeni.

Nimimerkin Z. S. artikkelista Kuddnäs ja Sakari Topeliuksen lapsuuden aika (Kyläkirjaston kuvalehti B 1/1898 & 2/1898) ja Zachris Schalinin tekstistä Kuddnäs. Skalden Z. Topelius' forna hemgårds historia selviää, että Brita oli syntynyt vuonna 1774 ja oli kotoisin Oulaisista.

Oulaisten kastetuista löytyykin sopivasti 25.5.1774 syntynyt Brita vanhempinaan Jacob Joh.s. Kiviranda ja Margeta Olofsdr. Samalle pariskunnalle näyttää syntyneen ainakin 7 lasta aiemmin ja rippikirjan 1783-89 perusteella muutama heistä on selvinnyt elämän ensimmäisistä vuosista. Rippikirja on tittelitöntä mallia, joten perheen asema Kivirannassa ei siitä selviä. Rippikirjassa 1790-1803 Brita on edelleen Kivirannassa, mutta hän on jo menettänyt molemmat vanhempansa. Seuraavassa rippikirjassa häntä ei näy.

Schalinin mukaan Brita palkattiin 40-vuotiaana eli 1810-luvun alussa juuri avioituneen Zachris Topeliuksen perheeseen, jotta lapset oppisivat suomea, mutta täysin ruotsinkielisessä ympäristössä aie ei toteutunut. "Priitta-eukko sitävastoin oppi puhumaan ruotsia omalla kurillaan, ei juuri parhaaksi esimerkiksi lapsille, eikä siinä auttanut vaikka tohtori itse aina puhui suomea hänen kanssaan."

Vuonna 1818 perheeseen syntynyt Sakarias on ilmeisesti muistellut/maininnut Britaa jossain kirjoituksissaan, vaikka tätä kirjoittaessani Kiviranta-haku SLS:n Topelius-editiossa tuottaa tyhjän tuloksen. Verkossa on nähtävillä osia Selma Lagerlöfin kirjasta Zachris Topelius: Utveckling och mognad, jossa annetaan ymmärtää, että Brita oli kertonut ainakin lemmentaioista.

"Kun kasvava poika ei enää kaivannut Priitan hoitoa, tuli hänestä isän hoitaja pitkän sairauden aikana." Työnkuva ehkä vaihtui 1820-luvun puolivälissä, kun Brita oli 50-vuotias. Juhani E. Railon löytämien tietojen mukaan Brita kantoi kävelemään kyvytöntä lääkäriä selässään potilaskäynneille.

Topeliuksen kuoltua 1831 Brita "asui kaupungissa itsekseen jonkun aikaa, kunnes tohtorinna tarjosi hänelle lepopaikan Frillin talossa vanhan Tiinan tuvassa." Brita kuoli 20.11.1849.

P. S. Kuddnäsissä minulla oli ilo poiketa viime kesän reissulla.

Kisällin arpajaisvoitto 1869

Suomalaisista lehdistä ehti ensimmäisenä Helsingfors Dagblad kertomaan 30.3.1869, että eräs kultasepän kisälli Savonlinnasta, "luutnantinpoika" Gustaf Fagerman vaimonsa Annan kanssa oli tuonut esiin arpalipun korkeimpaan voittoon arpajaisissa Pietarin lapsenhuoneen hyväksi. Voittosumma oli 50000 hopearuplaa venäläisinä palkintovelkaseteleinä. Pikku-uutinen tuli luonnollisesti toistetuksi sitten useassa sanomalehdessä.

Oliko summa iso? Miksi luutnantinpoika on lainausmerkeissä?

Suomen suuriruhtinaskunta käytti vuonna 1869 markkaa, joka oli sidottu hopeaan eikä rupliin. Vaihtokurssin luulisi olevan jossain historiallisessa tilastossa, mutta kun en sellaista löytänyt laskin maaliskuussa 1869 sanomalehdessä mainittuen summien perusteella, että yksi hopearupla oli 3,44 markkaa. Stemmaa kohtuullisen hyvin siihen, että 1865 hopeamarkka oli määritelty neljäsosaksi hopearuplasta. Eli arpajaisvoitto tuolloisissa markoissa 172000 ja Rahamuseon laskurin mukaan nykyeuroissa hieman yli 800000. Muunnoksen tarkkuutta voi kyseenalaistaa, mutta eiköhän kyseessä ollut merkittävä summa.

Eli syytä tutustua Gustaf Fagermaniin. Jos sanomalehden lainausmerkkien käytön jättää huomiotta ja hyppää Hiski-hakuun vaikuttaa todennäköiseltä, että kyseessä on Savonlinnassa 18.6.1837 luutnantti Gustaf Fagermanille ja kakkosvaimolleen Margareta Seppäselle syntynyt poika, joka sai etunimet Johan Gustaf. Mutta haut digitoiduissa sanomalehdissä ja FamilySearchin indeksoinneissa paljastavat tämän päätyneen tehdastyöläiseksi Helsingin pitäjään.

Yksi FamilySearchin osumista on Savonlinnan lastenkirja, josta näkyy, että perheseen kuuluu myös 20.9.1841 syntynyt Gustaf, joka lähti Pietariin vuonna 1852. Tämä kuullostaa mieheltä, joka voisi olla 17 vuotta myöhemmin venäläisen arvan ostanut kultasepän kisälli Savonlinnassa. Kirkonkirjoja ei ole digitoituna tuolta ajalta, joten varmistus odottaisi arkistossa.

Mutta kukapa sinne jaksaisi lähteä, kun voi pari tuntia verkkoa kaiveltuaan löytää Helsingin henkikirjasta vuonna 1890 hammasteknikon G. Fagerman, joka on syntynyt vuonna 1841, ja jolla on vaimo nimeltä Anna (U:118 s. 442). Kultasepän muuntuminen toiseen käden näppäryyttä vaativaan ammattiin vaikuttaa uskottavalta yhteydeltä arpajaisvoittajaan.

Hammaslääkärinäkin esittäytynyt Fagerman ilmaantui Pietarista Helsinkiin keväällä 1872 (Hbl 2.4.1872). Ilmoituksissaan on sittemmin vaihtelevasti viittauksia tekniseen ja hoitavaan työhön. Fagerman kävi välillä muuallakin Suomessa, ainakin Jämsässä ja Tampereella, josta oheinen ilmoitus Tampereen Sanomista 10.5.1883.

Vaimonsa Anna o.s. Dobschewitz ei viihtynyt Suomen puolella, ja otti ja lähti. Gustaf Fagerman kuulutti peräänsä keväällä 1882 saadakseen avioliittonsa purettua. Tässä hän ilmeisesti onnistui, sillä kolme vuotta myöhemmin hänen ja Anna Helena Pyykkösen kuulutuksista kerrottiin sanomalehdissäkin (Finland 26.4.1885 Finland). Jompi kumpi Anna oli vaimonaan Vladimirinkatu 18:ssa vuonna 1890.

Käyttäisitkö sinä jättipotin kouluttautuaksesi tekohampaiden tekijäksi? Saikohan Fagerman voiton edes käsiinsä?

Reformaation muistoajat

Teologian kurssin aloitusluennolla nipotin reformaation ensimmäisen 100-vuotisjuhlan olemassaolon kyseenalaistamisesta. Ohitus oli vielä merkillisempi kuin silloin luulin, sillä ruotsalaiselta 2017-sivustolta selvisi, että aikamäärä huomioitiin Ruotsissakin.

Mutta ei teesien kunniaksi 1617 vaan vuonna 1621, jolloin Kustaa II Adolf määräsi, että Ruotsin reformaatiota pitäisi muistaa 21.1., 21.2. ja 21.3. Vuodella ja päivämäärällä ei ollut mitään tekemistä Lutherin kanssa vaan ne muistuttivat Kustaa Vaasan valinnasta Taalainmaan kapinallisten päälliköksi. Tämä kun oli reformaation alkuhetki Ruotsissa. Juhlateksteissä ei suuremmalti edes mainittu Lutheria tai paikallista oppi-isää Olaus Petriä.

Ruotsia yritettiin vuonna 1717 painostaa saksalaiseen juhla-aikatauluun, mutta ymmärrettävistä syistä tämä ei kiinnostanut ja vuonna 1721 reformaation muistaminen keskittyi yliopistokaupunkeihin Uppsala ja Lund. Niissä muistojuhlaa vietettiin maaliskuussa kuusi päivää ja Luther tuli mainituksi useammin kuin Kustaa Vaasa.

Verkkosivun mukaan Ruotsissa siirryttiin muiden evankelisten maiden malliin vuonna 1817. Entä Suomessa?

Sanomalehtiin tukeutuen keisari antoi 8.7.1817 plakaatin muistojuhlasta 31.10-2.11. (Åbo Allmänna Tidning 21.8.1817). Se kenen aloitteesta asiaa oli esitetty, on toivottavasti jossain jo tutkittu.

Koko vuoden juhlasta kyse ei tosiaankaan ollut. Vasta pari viikkoa etukäteen tuli turkulaiseen kirjakauppaan myyntiin Friedrich Delbrückin ruotsiksi käännetty Om jubelfesten i anledning af Reformationen, till densammas firande för tredje gången (Åbo Allmänna Tidning 21.10.1817).

Åbo Allmänna Tidning taustoitti 25.10.1817 juhlintaa parin sivun tekstillä, jossa Kustaa Vaasa toi oikean uskon Lyypekistä. Sivumennen huomautetaan, ettei ole löytynyt jälkiä juhlinnasta Ruotsissa 1617 tai 1717. Eipä niin.

Mutta ainakin Turussa otettiin juhlinta nyt niin tosissaan, että sitä pidennettiin molemmista päistä. Varsinaisen muistopäivän aattona nimittäin vihittiin uusi akatemiatalo ja keisarin määräämien päivien jälkeen pidettiin tohtoripromootio. Nämä ja enimmäkseen kirkolliset tilaisuudet muistojuhlapäivinä selostettiin tietenkin paikallisessa lehdessä (Åbo Allmänna Tidning 11. ja 13.11.1817). Se julkaisi myös raportin Porvoosta, jossa oli juhlavalaistusta ja assemblee (Åbo Allmänna Tidning 2.12.1817). Keisarin määräyksestä juhlavia jumalanpalveluksia oli koko suuriruhtinaskunnassa eikä vain hiippakuntien pääkaupungeissa, vaikka vain niistä tietoja vaivattomasti löytyi.

Juhlan tuotteistus oli heikoissa kantimissa, sillä vasta joulukuun alussa saatiin myyntiin ruotsiksi käännetty Lutherin elämäkerta "i anledning af Reformations-Festen 1817" (Åbo Allmänna Tidning 6.12.1817). Toista oli Saksassa, jonka vuoden 1817 juhlintaan liittynee n.s. Lutherin vihkisormusten tuotanto, jota selvittelin teksteissä "Lutherin sormuksen" kopioista ja museotietokannoista sekä Lutherin sormus vuonna 1920.

Kuvat Lasten Suometar 4/1856 ja Lasten ystävä 5/1896

Professorien palkat ja ylioppilaiden osoitteet

Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmiin kuuluvan Gadolin-Hällström -arkiston osio virkatoiminta (Coll 57.68) kiinnosti lähinnä vuosiluvuttoman pohjalaisylioppilaiden osoiteluettelon tähden. Mutta ennen sitä tuli kotelossa vastaan luettelo yliopiston virkamiesten palkoista 1835.

Ensinnäkin on todettava, että se oli pieni vihkonen. Palkkaa nautti kuutisenkymmentä henkeä, joista yksi oli vainaja eli palkka meni perikunnalle.

Toiseksi - aivan kuten 1600-luvulla - professorit saivat osan palkastaan viljana! Ja jotenkin seurakuntakin on edelleen palkkaetuna, aivan kuten 1600-luvulla. Prependatilojakin useammalla! Asumaedusta observatoriolla ei sentään (muistaakseni) 1600-luvulla puhuttu.

Ylioppilaiden listan päällimmäisten nimien perusteella se ajoittuu suunnilleen vuosiin 1843-46. Järjestelmällisellä läpikäynnillä ajoituksen voisi varmaan tiivistää yhteenkin vuoteen.

Osoitteet ovat Helsingin tuolloisessa pienessä keskustassa tietenkin nykyajan näkökulmasta katsoen huomattavan lähellä yliopistoa. Mutta listasta palastuu myös yhteiskunnalliset ja taloudelliset erot. Carl Gustaf Ehrstöm asui paroni Rosenkampffin luona Kruununhaassa kun taas Johan August Lindelöf kirvesmiehen talossa Kampissa asti.

Onkohan vastaavia listoja osakuntien arkistoissa?

Miina ja Emma Kemiläisen elämät

Maria Vilhelmiina (Miina) syntyi 30.6.1875 ja pikkusiskonsa Emma 1.1.1883 Leppävirralla Kopolanniemen kylässä torppari Antti Juhana Kemiläisen ja vaimonsa Reetta Liisa Reinikaisen perheeseen. Isän kuoltua 15.8.1891 äiti merkittiin samaan kylään loiseksi, kunnes kuoli 16.9.1893. (RK 1877-83 s. 253, 1884-93 s. 303, 309. LK 1884-93 s. 303)

Miina ja Emma olivat kuuroja toisin kuin perheen muut lapset. Emma

tuotiin Kuopion kuuromykkäin kouluun 9 vuotiaana. Koulussa opetti minua johtajan rouva Killinen puhumaan ja kirjoittamaan. Minä olen kiitollinen rouvalle kun olen saanut oppia Jumalasta. Koulun käynti kesti 8 vuotta ja pääsin Herran ehtoolliselle 10 luokkatoverini kanssa Toukokuun 30 p. v. 1899. Sokeain koulun johtaja pastori Kosti Lyytikäinen laski ripille meidät. Silloin olin 16 vuoden vanha. (Kuuromykkäin lehti no 2/1904)

Tyttöjen makuusali noin 1898-1900 
Kuopion kuurojen koulurakennuksessa, joka valmistui 1897
Victor Barsokevitsch, Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kokoelmat.
CC BY-NC-SA 2.0

Sisarensa Miina kävi Kuopion koulua 7 vuotta ja oli siellä jonkin aikaa töissä (Kuuromykkäin lehti tammikuu 1896). Vuoteen 1904 mennessä hän oli sisarensa ilmauksen mukaan ollut pääsääntöisesti "maalla palveluksessa".

Emma "oleskeli" koulusta päästyään

sitten 3 vuotta Hallmannin tulitikkutehtaassa, jossa on paljon tyttöjä ja vähä miehiä. Siellä on nyt 2 kuuromykkä tyttöä. Sieltä on mennyt pois 2 tyttöä ja 1 tyttö on kuollut. Nyt olen minä Haapaniemen rullatehtaassa, jossa on hyvin paljon työväeä. Minä tulin pois tulitikku tehtaasta Haapaniemelle sentähden että tulitikku tehtaassa on ilma epäterveellistä. Haapaniemellä on ilma terveellisempää, mutta siellä on pahaa kansaa. Minä asun kuuromykkä Miina Toivosen kanssa, joka käypi työssä tulitikkutehtaassa.

Emma ei viihtynyt tehtaassa vaan halusi "päästä talouskouluun sentähden että tahtoisin oppia tekemään talon askareita, että pääsisin palvelijaksi." Toiveensa ei käynyt toteen, sillä karusti ilmaistuna Emma "tuli mielisairaaksi ja kuoli" 25-vuotiaana (Kuuromykkäin lehti no 7-8/1908).

Miina lienee tuolloin ollut palveluksessa lapsuutensa kotikylässä, josta hän isäntäväkensä mukana muutti vuoden 1909 lopulla Lahteen ja seuraavana vuonna Tampereelle (Kuuromykkäin lehti 11/1909, 7-8/1910). Jossain välissä hän uskoi palkoistaan säästämät rahat neiti Helsingiukselle, jonka toimesta ne jaettiin vuonna 1917 Miinan sisaruksille eli Miina lienee tuolloin kuollut. Yhtä sisaruksista ei tavoitettu ja osuutensa jätettiin Turun Kuuromykkäin Yhdistyksen huostaan, missä se oli edelleen vuonna 1932 (Kuuromykkäin lehti no 4/1929, 2/1932).

Todellinen vaalimainos?

Kun eduskuntavaalien tämän kertaiset mainokset ovat vielä näkyvillä ja muistissa niin katsaus 112 vuoden taakse. Tuolloin Tuulispää esitti "vaalikuvana" näkymän nykyiseltä Keskuskadulta:

Olisiko tuolloinen heijastustekniikka riittänyt ulkoesitykseen? Eli esittääkö kuva todellista tilannetta? Vai ovatko ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokkaat tehneet reklaamin elokuvaohjelmiston osaksi ja Tuulispää kärjistänyt siirtämällä tilanteen ulos?

Ainakin paikka on oikea ja näkyy vielä 1950-luvulla otetussa kuvassa, mukaanlukien ravintola Central. Yritykseni sanomalehten parissa eivät tuottaneet lisätietoa. Eivät myöskään allaolevasta kuvasta, joka lienee kommentoinut jonkinlaista äänestäjäkuljetusta.

Tuolloin ei vielä pelätty vastustajan kritisoinnin vievän ääniä laariinsa ja vaalit taisivat lehden ilmestyessä jo olla ohikin. Siinä oli vielä nimittäin yksi RKP:n vaalimainontaa kommentoiva piirros.