Onko taulu irtaimistoa?

1802-projektin sanomalehtihauissa osuin Åbo Underrättelserissä julkaistuihin "Muistoihin Savosta". Osassa II (3.10.1865) kerrottiin anekdootti Kyyhkylän kartanosta.

Kustaa III:n sodassa kartanon lähistöllä käytiin kuuluisa Porrassalmen taistelu. (Rehellisyyden nimessä ennen 1802-projektia taistelusta ei minulla ollut mitään muistikuvaa.) Sen muistona Kyyhkylän von Fieandteilla oli seinällään taistelussa haavoittuneen Georg Magnus Sprengtportenin muotokuva.

Sprengtporten oli tuolloin jo Venäjän armeijassa, joten olisi mielenkiintoista tietää milloin taulu Kyyhkylään tuli. Verkkosivun mukaan kartanon omistanut Otto Carl von Fieandt ihaili Sprengtportenin ajatusta Suomen irrottamisesta Ruotsista ja itsenäisyydestä Venäjän suojeluksessa. Porrassalmen taistelun aikaan hän oli tutkintavankeudessa osuudestaan Anjalan liittoon.

Anekdootille olennaista on, että taulu riippui seinällä vielä kun kartano myytiin kauppias Jaakko Manniselle 1840-luvulla. Mannisen mielestä muotokuva kuului olennaisesti kartanoon. Kun se ei siirtynyt hänelle tilan mukana, Manninen vei asian oikeuteen. Anekdootin mukaan lopputulos oli, että muotokuva jäi von Fieandt -suvulle.

Rahaa lähetystyölle

Lisälehti Suomen Lähetys-Sanomille elokuussa 1866 (suurten nälkävuotten ollessa alkamaisillaan) luettelee Suomen Lähetysseuralle tehtyjä lahjoituksia.

Lähetysrukouksien, kinkereiden ja "raamatun selitysten" yhteydessä kolehdin keruu lähetyksen hyväksi ei ole yllättävää. Erikoisempaa rahan keruu (minusta) on "Talollisen Johan Mattssonin Perjun häissä Närpiöllä", "Trengin waimon A. Törnqwistin hautajaisissa Kemiössä", "Rusthollari G. Holmströmin häissä" Kemiössä ja "Hautajaisissa pellawatehtaan työmiehellä H. Frimanilla" Messukylässä.

Luettelossa on paikoin yksittäisten henkilöiden nimiä joko lahjoittajina tai kerääjinä. Tarjolla siis pieni pilkahdus näiden ajatusmaailmaan. Selvimmillään kun kyseessä on "Trengin Fredrik Juhanpojan Mommolan Härkälästä Huittisten pitäjää, lähetysseuralle testamenttaama kolmas osa hänen jälkeensä jääneestä tawarasta". Ja voiko rivin "Wähä Hilja Lagermark pakanatyttöin kääntämiseksi." tulkita femininistiseksi?

Rahatalouden tilasta kertoo se, että seuralle lahjoitettiin myös tavaraa

• Leski Petronella Rajander Porwoosta: 6 kyynärää puoliwillasta. 
• Räätälin waimo Stina Blom Siuntiolta: parin kannattimia (keleitä)
• Eewa Heikkilä Nastolasta: 11 kyyn. 1 kortt. villasta kangasta.

Mitä seura mahtoi tehdä Hyvinkäältä saadulla voilla ja 11 kananmunalla?

Lahjoitusten jälkeen listataan seuran kirjakaupan tuloja eri puolilta maata. Onkohan näitä jo käytetty kirjahistorian tutkimiseen? (Vai onko parempi lähde, joka kertoo saman asian?)

Haminassa ja Loviisassa on toiminut kirjakauppias Maaria Lindman. Toinen kirjoja (huomattavasti pienemmällä summalla) myynyt nainen on "Mamseli M. Frankenhäuseri Tuuselasta". Eivätkä he ole ainoita naisia.

Aivan lehden lopussa on luettelo kirjallisuudesta, joka tuolloin oli kaupan. Mukana "Neekerikuningas Zamba", "Lähetyskertomuksia 1. Sin, köyhä kiinalainen poika" ja "Lähetyskertomuksia 11. Epäjumala Dschaggernath eli Juggernaut". Ilmeisesti näitä ei ole päätynyt ulkomaisiin kirjastoihin, kun eivät tulleet (hakujeni mukaan) digitoiduiksi.

Kuva: Fyren 15-16/1906

Esteettömyyskuulutuksia Ruotsin vallan viime vuosilta

Kultasepän kisälli Johan Fredrik Åkerberg oli lähtenyt vuonna 1792 Turusta ja työskennellyt sitten Tukholmassa, Nyköpingissä, Norrköpingissä, Linköpingissä, Kalmarissa ja Westervikissä ennen kuin oli tullut syntymäseudulleen Hämeenlinnaan. Ilman avioliittoon vaadittavia todistuksia, joten ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 6.5.1800.

Johan Fredrik Barthells sai 30.9.1788 Pernajasta papintodistuksen ja lähti Tukholmaan. Siellä hän oli armeijassa nimellä Johan Fredrik Franzen, kunnes erosi yhdeksän palvelusvuoden jäljeen 31.5.1801. Tämän jälkeen hän on palannut lähtöpisteeseensä, sillä estettömyyttään avioliittoon kuuluttaa Pernajan kirkkoherra sanomalehdessä Posttidningar 14.6.1804.

Pernajan Rösundista kotoisin ollut merimies Fredrik Andersson Jäppas sai syksyllä 1802 passin Porvoosta Haminaan, joka tuolloin oli Venäjän puolella. Vaimolleen Maria Strand kerrottiin, että hän oli paluumatkalla 6.11.1802 hukkunut. Mutta tämän jälkeen levitettiin huhua, että Fredrik oli ajautunut Suursaareen ja kuljetettu sieltä Viipuriin helluntain aikaan 1803. Asian selvittämiseksi ja uuden avioliitton mahdollistamiseksi kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 9.4.1805. (Maria ja Fredrik oli vihitty avioliittoon Pernajassa 28.10.1800.)

Jägerhornin rykmentissä palvellut sotilas Michel Schultén karkasi 8.6.1800. Pernajan Påvalsbyssä asunut vaimonsa Maria Johansdotter kuulutti peräänsä sanomalehdessä Inrikes tidningar 8.7.1806.

Savon jääkärirykmentin korpraali Johan Rappe lähetti Heinolasta 23.10.1806 sanomalehdessä Posttidningar 27.11.1806 julkaistun kuulutuksen vaimostaan Greta Andersdotterista. Tämä oli kolme vuotta aiemmin karannut miehensä luota eikä tämän jälkeen antanut kuulla itsestään. Rappe halusi vapautua uuteen avioliittoon.

Renki Thomas Pålsson oli asunut useita vuosia Heinolan kappelissa. Omien sanojensa mukaan hän oli syntynyt Karjalassa. Tämä ei riittänyt esteettömyydeksi avioliittoon, joten kuulutus sanomalehdessä Posttidningar 27.11.1806.

Torppari Jan Andersson Lindström, joka oli syntynyt 1762 Liedossa, oli vuosina 1788-1789 toiminut luotsina Tukholman ja Helsingborgin välillä. Vuonna 1800 hän muutti Vester-Haningesta Tukholmaan. Hänellä ei ollut tarpeellisia todistuksia esteettömyydestä avioliittoon, joten kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 10.2.1807.

Porissa syntynyt Kuninkaallisen Adlercreutzin rykmentin varakorpraali Jonas Nyman aikoi naimisiin Lammilla vuonna 1807, mutta joutui kuuluttamaan esteettömyyttään sanomalehdessä Posttidningar 3.10.1807. Tämä hanke jatkui tarkoitetulla tavalla, sillä Jonas vihittiin Lammilla avioliittoon 10.12.1807.

Kemiössä vuonna 1743 syntynyt Henrik Fagerholm aikoi avioliittoon Ruotsin puolella Blidössä ja esteettömyyttään kuulutettiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 3.6.1808. Sanoi isänsä olleen ruodunpursimies ja käyttäneen nimeä Lustig.

1600-luvulta ja -luvusta

1) Vuonna 2008 löysin Rauman seurakunnan arkistosta 1680-luvun lahjoituskirjaukset. Ne on nyt vihdoin digitoitu mikrofilmeiltä (Lahjoitusvarojen tilit 1682-1687 (III Glm:1) ja Lahjoitusvarojen tilit 1682-1817 (III Glm:2)). Joukossa on säätyläisten allekirjoituksia kaupungeista ja maaseudulta, mutta sivuja voi(si) selailla myös käsialojen lukuharjoituksena. Tekstit ovat lyhyitä ja käden jälki kaikilla erilainen.

Esimerkkiotoksessa on Uudestakaupungista kaksi kirjausta. Alempaa ei 1600-luvun käsialoja sujuvasti lukeva tutkijatuttavani yrittänytkään tulkata .

Ensimmäisellä selailullani kiinnitin huomiota myös naisten lahjoituksiin. Heidän ja muidenkin osalta kannattaa muistaa se mahdollisuus, että kirjauksen on tehnyt joku muu lahjoittajan puolesta, mutta käsialojen erilaisuus kultakin paikkakunnalta viittaa minusta siihen, että kukin on kirjoittanut itse.

2) Google Booksin virtuaalikirjastooni oli kertynyt useampi nide sarjaa Arkiv till upplysning om svenska krigens och krigsinrättningarnes historia. Kuullosti lupaavalta, mutta tarkempi tarkastelu kertoi joukossa olevan useita duplikaatteja ja käsittelyn rajoittuvan vuosiin 1630-32!

• Första bandet (1854) ja toinen samaa
• Andra bandet (1860) ja toinen samaa
• Tredje bandet (1861) ja toinen samaa

3) Turun tuomiokirkossa on marraskuun alusta alkaen voinut käyttää Sanan seppä-sovellusta, jonka fiktiivistä perhettä seuraava tarina alkaa piispa Hemmingin autuuttamisen juhlasta 18.6.1514 ja päättyy ensimmäisen suomenkielisen Raamatun Biblian äärelle 1.8.1642. Ellei omista sopivaa laitetta "Turun tuomiokirkossa on lainattavissa pantiksi jätettävää passia tai henkilökorttia vastaan muutamia tabletteja, joissa sovellus on valmiina." Jos saan aikaiseksi testauksen, niin raportoin erikseen.

4) Kotoa käsin voi tutustua Louhisaaren kartanon kattomaalauksiin. Koska tämä julkistettiin jo yli yuosi sitten, kolmasosa tallessa olevista linkeistä ei toimi. Mutta esittely vielä tässä ja sovellus tässä.

5) Yleisten kirjastojen digitoimassaa aineistossa Hans Kongl. Maij. Cavallerie, Infanterie,meni yli ymmärrykseni, mutta jossain mielessä yhteys 1600-luvun loppuun?

6) Borenbuff visualisoi Tukholmn vaikutuspiirin vuonna 1635 sijoittamalla kartalle kaupunkioikeudessa kirjatut paikannimet.

7) Alkuvuodelta on jäänyt linkittämättä kaksi 1600-lukuun liittyvää väitöstutkimusta

• Veli Pekka Toropainen: Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston toimijuus vuosina1623-1670
• Miia Kuha: Pyhäpäivien viettovarhaismodernin ajan Savossa (vuoteen 1710)

Muita opinnäytteitä

• Lempiäinen, Piia:Vaatteet, muoti ja asema: oululaisten pukeutuminen 1600-luvulla
• Ahverdov, Anna: TUPIA, SALEJA JA KARJASUOJIA : KERAMIIKAN KÄYTTÖ KUUDESSA RAKENNUKSESSA KOKKOLASSA, OULUSSA JA TORNIOSSA
• Hannula, Henri: Pakotettua vapaakauppaa? Hollantilaisten harjoittaman Itämeren kaupan sisä- ja ulkopoliittiset ulottuvuudet Skoonen sodan aikana ja rauhanteon jälkeen 1675–1685
• Kuokkala, Johanna: "Korkeasti kunnioitettu, sydämeni kaikkein rakkain" : aristokraattiset avioliitot, suvut ja yksilön valinnanvapaus 1600-luvun Ruotsissa (Myös blogikirjoitus Aristokraattinen avioliitto 1600-luvulla: oma valinta vai suvun päätös?)
• Kuorilehto, Markku: Lithovius-pappissuvun palkkaus ja pappilat Limingan pitäjässä 1575-1730
• Impola, Petteri : "Minä poltan hänet kautta seitsemäntuhannen perkeleen" : taikuus, noituus ja kansanusko Ylä-Satakunnassa 1623-1750
• Sennström, Elin: ”Fredh / Roligheet och annan Wälsingnelse”. En systematisk studie av synen på fred utifrån böndagsplakaten 1644-1653
• FitzSimons, Amanda: ”Ett genusperspektiv på historien förändrar den”: En historiografisk undersökning om drottning Kristina
• Brolin, Andreas: Bondesamhället och skriftkulturen : En studie över hur skriftligheten gestaltar sig på tinget i Jämtland 1634-1690
• Arnesson, Malin: Vardagssysslor och rättspraxis: En studie om kvinnor vid Norra Åsbo häradsrätt under åren 1680 och 1681
• Sedig, Frida: En staty i tiden?: - En studie om framtagandet av statyn Magnus Gabriel De La Gardie
• Moritz, Paula : Stormaktstidens människor: En läroboksanalys i historia för årskurs 4-6 
• Berg, Jesper: Noblesse Oblige: Ett rollspel : 1600-talets svenska adel, skyldigheter och plikter och skapandet av ett rollspel 

Kuvat Walistuksen lasten lehdestä 4/1910

Ilmestynyt: Mertahameiden muuvi

Ennen ja nyt julkaisi tänään (muutamman kertaan mainitun) tammikuisesta seminaariesitelmästäni muokkaamani artikkelin Mertahameiden muuvi eli krinoliinit modernisoituvassa Suomessa. Erotatko linkkiä avaamatta alla olevasta kuvasarjasta, missä vaiheessa 1800-lukua vannehame keksittiin? Vastaus on kuvien alla.

Teräsrakenteinen krinoliini keksittiin kesällä 1856. Sitä ennen hameita levennettiin käyttämällä useita tärkättyjä alushameita päällekäin sekä jouhirakenteilla, joita ainakin Ranskassa kutsuttiin myös krinoliiniksi.

Kuvat Kyläkirjaston kuvalehti 9&10/1900

1918 vankileirien vaikutuksista

Uusi yritys päästä uusiin ympyröihin onnistui semiotiikkaa paremmin. Eilisessä taloushistorian seminaarissa pysyin nimittäin kärryillä, mutta sisällössä oli uutuutta. Senkin puolesta, että hanke "Sadan vuoden päästäkin – Sisällissodan pitkäaikaiset ja ylisukupolviset vaikutukset terveyteen, sosioekonomiseen asemaan ja maailmankatsomukseen " oli saanut merkittävän rahoituksen viime viikon Koneen säätiön päätöksistä ja on siis alkuvaiheissaan.

Ei kuitenkaan alkutekijöissään. Tutkimuskysymys käy ilmi jo yltä. Täydellisessä maailmassa tilastollista analyysiä päästäisiin tekemään sotaan osallistuneiden satunnaisotoksella, josta olisi yhtä täydelliset tiedot kuin jostain kontrolliryhmästäkin. Mutta kun eihän analyysi tosielämässä näin mene. (Ei tosiaankaan, voin sanoa työelämästä kertyneellä kokemuksella.)

Naisvankeja Kalevankankaan vankileirillä.
Tuntematon kuvaaja, Vapriikin kuva-arkisto CC BY 2.0 

Eli punaisten puolta tutkimuksessa edustavat ne vankileirillä olleet, jotka olivat tautien, toisen maailmansodan ja muun elämänkulun jäljiltä elossa vuonna 1973 ja tekivät korvaushakemuksen leiriajasta. (Koska en ole punaista puolta koskaan tutkinut, lähde oli minulle uutta tietoa. Ei mainita Genoksen artikkelissakaan. Selittynee sillä, että Sosiaalihallitus. Sosiaalihallituksen huolto-osaston arkisto. Ea Vuoden 1918 sodan johdosta vankileirissä tai vankilassa olleiden korvaushakemukset on kokonaan käyttörajoitettua. Paitsi ei Ihan Oikeille Tutkijoille kumminkaan? Huom! korvausta saattoivat hakea myös leirillä syntyneet!)

Hakemuksissa on sosiaaliturvatunnukset, joilla tilastokeskuksessa voidaan laillisesti yhdistää mukaan vuoden 1950 väestönlaskennasta tallella oleva 10% (josta kuulin ekaa kertaa kvantihistoriaseminaarissa), henkiveroja vuodesta 1970 eteenpäin, kuolinsyytietoja ja jotain sairaalatietojakin. Käsin on kaivettu yhteys valtiorikosylioikeuden tapahtumiin, joista oli poimittu useita tietoja tutkimuksen tietokantaan, jolla voisi olla muitakin halukkaita käyttäjiä...

Valkoisten puolelta kootaan verrokkiryhmä vapaussotureiden elämäkerrastoista. Molemmissa ryhmissä on niin vinot (ja eri tavalla vinot) otokset, että minä heittäisin homman sikseen ja siksi minusta ei kunnon data-analyytikkoa tullutkaan. Esitystä pitänyt Torsten Santavuori kuittasi eloonjäämisvinouman sanomalla, että datalla voidaan tutkia loppuelämän kuolevaisuutta, ja pani paukkunsa valtiorikosylioikeuksien tuomarilinjauksien vaikutusten nollaukseen.

Hankkeen nimessä ylisukupolvisuus viittaa siihen, että sosiaaliturvatunnuksen kautta vankileirikorvausta hakeneisiin saadaan yhdistettyä lapsia, mutta ei täysin kattavasti. Näiden maailmankatsomusta selvitettäneen kyselyllä, mutta tutkimussuunnitelma oli vielä alkutekijöissään. Ilahduttavasti sekä eettiset että lailliset ongelmat otettiin esittäjän ja yleisön toimesta esiin.

Kiva, että pääsin kuulemaan tällaisen alkukatsauksen. Ryhmässä on kaksi väitöskirjan tekijää, joten eiköhän edistyksestä saa kuulla jollain foorumilla. Niin ja uuden tietokannan kerääminen vanhojen kääntelyn sijaan lähtökohtaisesti hienoa.

Digitaalisia uutisia ja uutuuksia

1) Ruotsissa hallitus teki viime viikolla linjauksen, joka saattaa johtaa Riksarkivetin SVAR:n avaamiseen maksuttomana. Toivottavasti menee eteenpäin. Kaupalliset sukututkimustoimijat muutoksesta tuskin kovin kärsisivät, sillä ArkivDigital tarjoaa aivan toisen luokan kuvalaatua ja muilla puunrakennus on osa toiminnallisuutta.

2) Kotimaan Arkistolaitos "aloitti syksyllä yhteistyön eurooppalaisen Mapire-karttapalvelun (www.mapire.eu) kanssa. Palvelu oikaisee ja sovittaa nykykarttoihin digitoituja vanhoja kartta-aineistoja näyttäviksi ja hyödyllisiksi "karttamatoiksi". Mattoja ja niiden metatietoja on mahdollista ostaa Mapiresta erilaisten verkkopalveluiden käyttöön. Kansallisarkisto tavoittelee yhteistyöllä paitsi karttojen parempaa käytettävyyttä, myös niiden suurempaa kansainvälistä näkyvyyttä."

Sääli, ettei vastaavaan löytynyt ei-kaupallista toimijaa. Mutta sosiaalisessa mediassa olen jo ehtinyt nähdä kehun Senaatin kartaston vertailtavuuteen nykykarttaan Mapiressa. Kunhan muistatte, että kartan saa ilmaiseksi Arkistolaitoksen digitoinneista! Ei kylläkään nimellä "Half-verst topographic map of Finland (1918)"

3) Apropoo: näkyvyys, Arkistolaitos ja vuosi 1918. Itsenäisyyspäivän aattona ilmoitettiin, että

"Käyttörajoitusten vuoksi Valtiorikosylioikeuksien (VRYO) digitoitujen päätöstaltioiden ja aktien sekä vuoden 1918 Sotavankilaitoksen sotavankikortiston käyttö on aiemmin ollut mahdollista vain arkistolaitoksen sisäverkossa. Näitä asiakirjoja koskevat käyttörajoitukset Digitaaliarkistossa on nyt poistettu kokonaan, joten asiakirjojen käyttö ei enää edellytä asiointia arkistolaitoksen tutkijasaleissa. Digitaaliarkistossa VRYO:n akteja on mahdollista hakea sukunimellä tai aktin numerolla."

Mikään sataluku tai muu määräaika ei tullut tuolloin täyteen, eikä sellaisia mainita tiedotteessakaan. Eikä siinä perustella avausta muutenkaan. Eli rajaus tehtiin perstuntumalla eikä lakiperusteisesti ja samoin avaus. Kannattaa muistaa jatkossa.

4) Miten on hanskattu henkilötiedot itsenäisyyspäivänä julkisesti avatulla Sotapolulla? En tiedä, sillä häpeäkseni en ole sihen vielä ollenkaan tutustunut, vaikka liityin FB-ryhmään jo kuukausia sitten. Avaus sai niin suuren suosion, että jo seuraavana päivänä Arkistolaitos ilmoitti, että "Kantakorttien tilausmäärät ovat moninkertaistuneet ja tämän vuoksi tilausten toimitusaika tulee venymään."

Tätä kirjoittaessani palveluun on etusivun mukaan viety 97278 henkilöä (*), joka on 19% jostain. Ilmeisesti "kaikista viime sodissamme palvelleista", jotka on tarkoitus mukaan saada. Vaikka tätä ei tavoitettaisi tietomassa on sitä luokkaa, että toivottavasti ehdoissa ja tietorakenteessa on otettu huomioon tutkimuksen tekeminen. *) Suurin osa henkilöistä on luettu Arkistolaitoksen kaatuneiden tietokannasta.

5a) Datan saatavuudesta puheen ollen. Kansallismuseo kertoi, että "on käynnissä keskiaikaisten veistosten digitointiprojekti, jonka tavoitteena on tarkistaa veistosten luettelotiedot ja täydentää niitä tai luetteloida teokset tarvittaessa uudelleen, kuvata veistokset ja avata veistoksia koskeva aineisto Finnaan." Millä käyttöehdoilla? Ja minkä kokoisena?

5b) Rautatiemuseo kertoi itsenäisyydenpäivän aattona iloisena: "Julkaisimme karttakokoelmaamme #Finnafi:ssä. Käy kurkkaamassa". Mielenkiinnon sijaan mieleeni tuli oitis Hotelli- ja ravintolamuseon lukukelvottomina jaetut ruokalistat. Minkä kokoisina kartat oli Finnaan laitettu?

No, otetaan esimerkiksi "RATASUUNNITELMA PIETARIN RADAN SITIKKALA - UTTI -RATAOSUUDELLE. Suunnitelma on tehty käsin v. 1855 kartan yhdelle karttalehdelle. vaaka, värillinen"

Tekijä tuntematon ja aika varmasti kauan sitten kuollut, mutta lisenssillä viitataan kai valokuvaajaan, jota ei kuitenkaan nimetä eli en voi tätä tehdä itsekään, vaikka lisenssi niin vaatii. CC BY-NC-ND 4.0

Kuvatiedosto on kooltaan 640 X 576 pikseliä. En erota yhtään paikannimeä ja selitys tuskin on heikossa näkökyvyssäni. Lisenssin puolesta tämä olisi käyttökelpoinen, mutta mitä voi tehdä kartalla, jota ei näe lukea? (Suurentaisin todisteeksi palasen, mutta lisenssissä kirjaimet ND, niin ei voi.)

Muut kartat ovat varmaankin samankokoisia eli yhtä tiedottomia. Niiden puolusteluksi voi sanoa, kuten tuttavani, että Finna on "aineistotietokanta" eikä julkaisualusta. Mutta yleinen viestintä museoilta on että "Finnaan julkaistaan", mikä näkyy yllä olevissa lainauksissa sekä Kansallismuseolta että Rautatiemuseolta. Ei, että "nyt pääset näkemään mitä kuuluu kokoelmiimme ja jos haluat oikeasti tehdä aineistolla jotain, ota meihin yhteyttä niin aloitamme laskutuksen".

Mitä järkeä on "avauksissa", joissa ei oikeasti avata mitään?! No se, että voidaan sanoa, että on avattu. Ja Finna pääsee kehumaan lisääntyneillä tiedostoilla. Ja juhlavuoden 2017 kunniaksi tätä p*skaa tulee varmaan niin paljon lisää, että pitänee hankkia joku lääkitys tai katkaista internetyhteydet.

6) Täytyy lopettaa positiivisemmin. Viime viikolla julkistettujen Koneen säätiön apurahapäätösten joukossa oli lisärahoitusta Diplomatarium Fennicumin kehittämiseen. Summa ei näytä kovin suurelta, mutta toivottavasti riittää johonkin.

Luin HAik:n alaviitteen

Yksi 1802-projektin löytöjä on Åbo Tidningissä julkaistu "Resebeskrifning öfwer Finland af en Stockholmsbo". Sen ensimmäisissä osissa kun on herkullista kuvausta tukholmalaisten käsityksistä Suomesta ja suomalaisista. Osa tästä on minämuodossa niin että (olettamatta epäluotettavaa kertojaa) on selvää, että kirjoittaja on kasvanut Suomen ulkopuolella. Lisäksi kakkososaan toimituksen tekemä ("Red. anm.") alaviite synnytti vaikutelman, että kertomus ei ole lehden toimittajan kynästä. Kuin myös ensimmäisen osan alaviite, jonka mukaan kirjoittaja oli toimitukselle tuntematon.

Seurasin kirjoitussarjaa läpi lehtien: 13.1.1800, 18.1.1800, 25.1.1800, 8.2.1800, 22.3.1800, 19.4.1800, 25.4.1800, 28.6.1800, 19.7.1800, 6.9.1800, 18.10.1800, 25.10.1800, 21.3.1801, 24.3.1801, 1.7.1801, 12.8.1801, 24.10.1801 ja 18.11.1801. Otsikon alla on aina viite edelliseen osaan, joten ajattelin, että kyse oli samasta matkakertomuksesta koko ajan. Harmittavasti se loppui ennen kuin päästiin kuninkaan 1802-matkaan kuuluviin maisemiin.

Näin siis käsitin. Tänä aamuna tartuin Historiallisen Aikakauskirjan numeroon 4/2016. Sitä silmäillessäni huomasin Samu Sarviahon artikkelissa Kaukokaipuun ja alkuperäisen itäisyyden lumoissa. Pohjois-Suomen varhaishistoriallinen karjalaisuus 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun suomalaisessa historiankirjoituksessa rinnakkain nimet Porthan ja Franzen. 1802-projektissa olen törmännyt toisistaan eriäviin näkemyksiin siitä kumpi heistä esitti Suomen historialle ensimmäisen kokonaiskatsauksen, joten luin tästä kohtaa tarkemmin. Eli myös lauseet

"Vuonna 1794 Franzén matkusti Porthanin kanssa Pohjanmaan rannikkoa pitkin Tornioon ja myöhemmin itään Kajaaniin ja Kuopioon. [...] Franzén kirjoitti matkakertomuksen, joka julkaistiin osittain Åbo Tidningissä vuosina 1800-1801." (s. 381-382)

Tästä matkakertomuksesta olen nähnyt mainintoja muuallakin kirjallisuudessa, mutta on unohtunut sen esiin hakeminen. Sarviaho on artikkelilleen merkityksellisestä osasta tehnyt lähdeviitteen "Frans Michael Franzén, Resebeskrifning öfver Finland. Åbo Tidning 19.7.1800" eli viittaa jo tuntemaani kertomukseen, joka minusta ei ole lehden toimituskuntaan kuuluneen Franzénin kynästä.

Mutta olenhan erehtyväinen itsekin eli kysyn julkisesti

• Onko uskottavaa, että kertomuksen kaksi ensimmäistä osaa kuvaisivat Suomessa syntyneen ja kasvaneen Franzénin ajatuksia ja kokemuksia?
• Onko uskottavaa, että kertomus muuttuu Franzénin tekstiksi? Jos, niin missä välissä?
• Ellei tämä ole usein mainittu Franzénin matkakertomus, niin missä lehden numeroissa se on ilmestynyt?
• Lisäys pari minuuttia julkaisun jälkeen Onko Franzén tarkoituksellisesti salannut identiteettinsä ja attribuutio perustuu muihin lähteisiin?

Lisäys seitsemisen tuntia alkuperäisen kiireessä tehdyn julkaisun jälkeen. Verkkohaulla löytyy Kalevan artikkeli, jossa todetaan

Menomatka tehtiin muun muassa Ester Hällströmin - sittemmin presidentti K. J. Ståhlbergin puolison - elämäkerran mukaan Pohjanmaan maanteitä pitkin Tornioon. Åbo Tidningin mukaan menomatka on kuitenkin tehty vallan toisin: laivalla myötäisessä puhurissa Tukholmasta ylös Pohjanlahtea.
Ristiriita? Ei.
Franzénin 18-osainen matkakertomus "Erään tukholmalaisen Suomen-matka" (Resebeskrifning öfwer Finland af en Stockholmsbo) toki kuvaa päähenkilön matkustaneen laivalla suoraan Tukholmasta Tornioon, "Lapin pääkaupunkiin". Tässä sekoittuivat kuitenkin ajan hyväksymällä tavalla fakta ja fiktio, ja kyse oli niin sanotusta kehyskertomuksesta. Franzénin reportaasisarjaa voinee pitää varsin totuudellisena kertomuksena aikansa Tornionlaaksosta, eteläisestä Lapista ja Pohjois-Pohjanmaasta.

Vieläkin arvovaltaisemmassa lähteessä eli Jyrki Pietilän väitöskirjassa Kirjoitus, juttu, tekstielementti. Suomalainen sanomalehtijournalismi juttutyyppien kehityksen valossa printtimedian vuosina 1771-2000 (2008) Franzénin yhteyttä matkakertomukseen pidetään selvänä tosiasiana. Sitä käsittelevässä luvussa 7.1 "Tukholmalainen" Suomen-matkalla, Pietilä toteaa, että

"Ylipäänsä kirjallisuudessa on katsottu, että juttusarjassa on ilman muuta kyse Porthanin ja Franzénin runsas puoli vuosikymmentä aiemmin tekemän matkan raportoinnista. Rafael Koskimies kylläkin muotoilee 1960-luvun kirjallisuudenhistoriallisessa tarkastelussaan varovasti: hän arvioi kirjoitussarjassa olevan "aineksia vuodelta 1794"." (s. 332)

Tekstissä esiintynyt kirkko on valmistunut vuonna 1799, mutta silti kertomusta pidetään olennaisesti Franzénin matkakertomuksena vuodelta 1794 (s. 333)! Mitään perustelua sille, miksi sitä ylipäänsä pidetään Franzénin tekstinä, ei tästäkään löydy. Oman kirjaprojektini puitteissa taitaa olla tarvetta alaviitteelle (heh!), mutta pitäydyn [Anon]-tekijässä.

Juhlaseminaarissa kuultua

FB-päivitykseni eiliseltä:

HYL:in juhlaseminaarissa en ollut kuokkimassa, sillä jäsenmaksu on maksettuna ja olin ilmoittautunut. Silti (vai siksi?) en tuntenut varsinaisesta yleisöstä ketään. Muita huomioita: 1) esiintyjät all-male-panel, joka on suoritus nykyhistorioitsijoilla ja 2) olin yleisön nuorimpia ellen nuorin. Kuokkiminen on hauskempaa, jatketaan maanantaina.

Hieman tätä täydentäen. Ensimmäisenä puhui Jussi-Pekka Taavitsainen otsikolla Mitä arkeologia kertoo Suomen iästä? Tiivistettynä: ei mitään, jos Suomen määrittelyyn tarvitaan kieltä ja etnisyyttä, joita arkeologiasta ei erota. Pitäessäni puolivieraalle monologia myöhemmällä kahvitauolla päähäni pälkähti ERM:n suomalais-ugrilaiset, joiden materiasta en myöskään ollut tunnistanut yhteistä kielitaustaa. Kansatiede on onneksi tavoittanut ihmisten identiteetistä muutakin, kuten tapakulttuuria, mutta olennaista on muistaa Taavitsaisen sanoista myös identiteetin monikerroksellisuus.

Aivan lopussa Taavitsainen tuli uusiin tutkimusmenetelmiin ja paljasti, että turkulaiset tutkijat ovat saaneet dna-analyysiin rautakautisen kalmiston vainajia. Jännittävää.

Taavitsainen sivusi historian muuttuvia tulkintoja, joita käsitteli myös Jukka Korpela puheenvuorossaan Onko Muinais-Suomea ollutkaan ja mistä lähtien voidaan puhua suomalaisista? Muinais-Suomea tarvittiin 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa kun taas nyky-Suomessa on mielekkäämpää puhua keskiajan eurooppalaisesta kulttuurista.

Jalmari Jaakkolan nimi mainittiin ja mieleen tuli viimeisimmässä Tieteessä tapahtuu -lehdessä (pdf) julkaistu Teemu Keskisarjan arvostelu Inkeri Koskisen kirjasta.

Suomalaisuuteen ihastuneiden historioitsijoiden perusväittämä oli totta. Yrjö Koskinen, Zachris Topelius ja kumppanit pyrkivät osoittamaan, että suomalaisilla oli mielenkiintoinen menneisyys – niin kuin olikin. Liioittelu ja yliampuminen olivat varsin perusteltuja vertauskohtiin nähden. Ruotsissa ilmestyi 10 000-sivuisia Ruotsin historioita, joissa Suomelle liikeni vain muutama sivu. Suomalaisuuden väheksyntä ei 1800-luvulla tai myöhemminkään johtunut salaliitosta. Silti se oli vallitseva asiantila. Historiantutkimusta vei eteenpäin suomalaisten juurten etsiminen jopa väärästä maaperästä. ”Arvon mekin ansaitsemme” ei ollut villi ajatus vaan täyttä asiaa. 

Korpelan esityksessä villiltä kuullosti väite, että Olavinlinna oli rakennettu Ruotsin vallan merkiksi savolaisille eikä venäläisille. Mieleen palasi taas englantilainen tv-ohjelma, jossa kerrottiin Walesiin kuninkaanvallan vahvistamiseksi rakennetuista linnoista. Mutta, että savolaisia varten?

Isaac Levitan. Wikimedia. Public Domain

Lari Kotilainen piti erinomaisen esityksen otsikolla Kuinka vanha on suomen kieli? Riippuu mistä roikkuu, mutta ilmeisesti aikamatkailu viimeisen parintuhannen vuoden aikana täällä päin takaisi paikallisen kielen ymmärtämisen joten kuten. (Kotilaisen tuoreesta kirjasta Kielen elämä en lukenut kovin pitkää pätkää, mutta uskallan suositella. Kotilaisen YouTube-kanavalta voivat laiskemmat (kuten minä) kuunnella tiivistelmänä Seitsemän syytä, miksi suomen kieli on sellaista kuin se on.)

Kahvitauon jälkeen Henrik Meinander raportoi Suomen ja Ruotsin poliittisen historian kehityksen vaiheita tutkivasta hankkeesta. Yleisökeskustelussa Meinander tunnusti demokratiamme pitkät juuret ja 1800-luvun yhdistystoiminnan merkityksen, mutta piirsi oleellisen rajan demokratiakehityksessämme 1890-luvulle. Kun se johonkin pitää piirtää.

Lopuksi Simo Heininen puhui suomalaisten kristinuskon alkuvaiheista. Minulle oli uutta, että kolme ristiretkeä vuosineen ja aseineen olivat sekä Agricolan UT:n käännöksen esipuheessa että Juustenin piispankroniikassa. Vaikka lukiokurssin asiaa. Uups. Valloitusteoria oli voimissaan 1800-luvun puolivälissä ja tarttui Topeliuksen Maamme-kirjaan, joka välitti sen 1900-luvun puolelle. Yksinkertainen ja selkeä tarina jää elämään. Heininen antoi ymmärtää, että tutkimus on tämän täysin teilannut, mutta onko todisteet kristinuskosta retkiä aiemmin todistuksia retkien/valloituksen rauhallisuudesta?