Se nimen määrää kenen lapsi on

Reetta Oksasen gradu Joensuun yliopistosta käsittelee sukujen etunimiä ja nimeämismalleja 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun. Tutkimuksen kohteet hän on valinnut
Iisalmen, Kiuruveden, Maaningan, Pielaveden sekä Vähänkyrön ja Laihian seurakunnista.

Analyysiä on tehty nimenomaan sukujen sisällä ja niinpä tutkimuksen liitteisiin sisältyy myös sukutauluja. Mukana ovat:

A OKSASEN SUKU IISALMEN MAASEURAKUNNASSA, KIURUVEDELLÄ,
PIELAVEDELLÄ JA MAANINGALLA

B FLYGAREN SUKU IISALMEN MAALAISKUNNASSA

C AUVISET IISALMEN MAALAISKUNNASSA JA KIURUVEDELLÄ

D SEPPÄLÄN SUKU VÄHÄNKYRÖN MERIKAARROSSA

E WIIKIN SUKU LAIHIAN PERÄLÄN KYLÄSSÄ

F SUORTIN SUKU LAIHIAN SUORTTILAN KYLÄSSÄ

G NASKALIN SUKUA LAIHIAN SUORTTILAN KYLÄSTÄ

H LYYSKIN/KUUSISTON/POTKAN SUKUA LAIHIALLA

Kultaseppä-sukua

Aimo Halilan kirja Me raatiherrat ja porvarit (1944) alkaa luvulla ”Vaikka oletkin pormestari Porissa, olet Helsingissä vain rajasuutari”. Tämän viisauden lausui alkoholin vaikutuksen alaisena porilainen kultaseppä David Jönsson. Vuonna 1659 hän muutti vaimonsa Sara Nilsdotter Qvistin kanssa Turkuun.

David oli oppinut ammattinsa isältään Jöns Anderssonilta ja samaan tapaan hän itse opetti poikaansa Micheliä. David ei ehtinyt nähdä pojan mestarityönäytettä, hän kuoli jo vuoden 1669 paikkeilla. Leski Sara meni naimisiin miehensä kisällin Jacob Braskin kanssa. Tämä haudattiin 2.5.1680 Turun tuomiokirkon ison portaikon alle.

Porissa kultasepälle oli sopinut sukunimen tapaiseksi ”Guldsmed”, mutta isossa kaupungissa tarvittiin varsinainen sukunimi. Michel valitsi tällaisesi Biörman, mahdollisesti vanhempiensa kotikaupungista muistuttamaan.

Sara Nilsdotter Qvist haudattiin tuomiokirkkoon 15.6.1690 suureen portaikkoon. Toisesta avioliitosta syntynyt poika Jacob oli jo ylioppilas akatemiassa ja ystäviensä kanssa kirjoitti muistorunot painettavaksi hautajaisiin. Koska Jacob oli akatemian tuomiovallan alla, yhteisen äidin perinnönjakoa selviteltiin konsistorin edessä lokakuussa. Siellä oli mukana myös Jakobin sisko ja pöytäkirja viittaa siihen että sisaria saattoi olla useampiakin.

Michel Biörman kuoli maaliskuussa 1720 ollessaan Tukholmassa isoa vihaa paossa. Hän sai siirrettyä ammattinsa vielä yhdelle sukupolvelle. Poika Hinrich ei kuitenkaan tehnyt kunniaa aikaisempien sukupolvien työlle vaan kuoli Turussa varattomana ja haudattiin 10.2.1734 ammattikunnan kustannuksella.

Lähteet:

Tyra Borg: Guld och silversmeder i Finland. 1935
Alex Paltschikin sukumuistiinpanot
Turun akatemian konsistorin pöytäkirja

Suomalaisia Amerikan armeijassa

Näköjään toukokuun loppuun asti pääsee ilmaiseksi tutkimaan Ancestry.com:sta Yhdysvaltojen armeijaan liittyviä tietokantoja. Värväytyneiden listoista löytyi 385 tietuetta syntymäpaikalla Finland ja 9 kirjoitusasulla Finnland. Yli 6000 Venäjällä syntyneen joukkoon voi myös kuulua suomalaisia.

Muistiinpanot...

Ihan selkeästi muistan tehneeni uudet tarkemmat muistiinpanot Piilosen Sastamalan historiasta koskien eilen mainittua Martti Jaakonpoika Wesseliä. Ja johonkin olin tehnyt muistiinpanot Tawaststjernan kirjastakin. Löytyikö kumpaakaan eilen? Ehei.

Mutta onneksi älysin tarttua kirjastokäynnillä Ylikankaan Nuijasotaan. Siinä oli pitkä pätkä talonpoikien sotilasrasituksista, joka täydensi hyvin kuvaa 25-vuotisesta sodasta. Löytyi jopa valitus Karjalasta ratsumies Martti Jaakonpojan vaatimista heinistä ja viljoista, mutta montakohan Martti Jaakonpoikaa oli ratsuväessä?

Jatkamisen tuska

Keskellä päivää iski jonkinlainen innostus jatkaa Gustava Adriana Gottlebenin esipolvien tarinoiden työstämistä. Työ on ollut lepotilassa jo erinäisiä kuukausia. Mutta kun pääsin kotiin puoli yhdeksältä ja avasin tiedoston... ei oikein enää iskenyt. Ensimmäinen juttu kertoo Martti Jaakonpoika Wesselistä ja pitäisi saada jotain järjellistä irti 1570-luvun sodankäynnistä ratsumiehen näkövinkkelistä. Eli vähän enemmän kuin:

Ensimmäinen suvun edustaja, jonka tunnemme on Martti Jakobinpoika Wessel, joka v. 1579 mainitaan palvelevan ratsumiehenä Martti Boijen lippukunnassa ja vuonna 1588 saa tilansa Tyrvään Rautajoella veroista vapaaksi, koska hän oli kadottanut hevosen ja varustukset sodassa valtakunnan vihollista vastaan. (A. R. Cederberg: Hjelt-suvun kantaäiti ja hänen sukunsa. Genos 12(1941), s. 4-9)

Ruotsin sotiin olen jo perin kyllästynyt, mutta ei auta itku markkinoilla. Tawastjernan opus 25-vuotisesta sodasta täytyy yrittää löytää jostain kirjastosta ja alkaa taas tavaamaan. Ja nuijasotaa Ylikankaalta...

Positiivinen aloitus viikolle

Tarkistin sähköpostilla viime viikolla, että lainaus Noormarkun Myllykylää käsittelevässä postissani oli OK kirjoittajan puolesta. Sain myönteisen vastauksen ja siinä sivussa arvokkaan tiedon: viime viikolla on julkistettu Noormarkun historia! Loistava ajoitus ja onneksi tieto kulki, vaikka sitten näin kummallista tietäkin.

Nyt ei tarvi kuin keksiä mistä osoitteesta kirjan saisi yksinkertaisemmin tutkittavakseen. (Kansallisarkisto on muuten tänään ja huomenna siivouksen takia kiinni. Onneksi minulla on muuta iltaohjelmaa, ettei tule lähdettyä turhille retkille. Siivouspäivien jälkeen alkavat kesäaukioloajat, jotka kestävät syyskuulle.)

Venäläinen näkökulma Poltavan taisteluun

Ensimmäinen osa:



Toinen osa:



Kolmas osa: