Tunnista maisema Suomesta?

Finna-botti heitti tällä viikolla eteen mielenkiintoisen kuvan Aalto-yliopiston arkiston Arkkitehtuurin historian opetusdioista ja upposin päiväksi selaamaan näitä tuhansia kuvia. Niitä oli pakko selata, sillä luetteloija oli joko valinnut minimalistisen asiasanoituksen tai suurin osa kuvaustiedosta oli jäänyt siirtymättä Finnaan. Eli esimerkiksi lukuisat kuvat Suomesta eivät tule esiin muuten kuin avoimella sanahaulla. Jos silläkään, sillä vastaan tuli useita nimettömiä näkymiä, joiden luulisin olevan paikallisten tunnistettavissa. En kyllä ymmärrä, miten opetuksessa käytetyissä kuvissa voi olla näin surkeat tiedot.

Kaikki kuvat tekijätiedottomia, Aalto-yliopiston arkistosta lisenssillä CC BY-NC 4.0. Finna-linkillä saa esiin isomman kuvan ja palautelomakkeen.

Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupungit (B63)

Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupunkiarkkitehtuuri (C35)

Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupungit (B59)

Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupunkiarkkitehtuuri (C13)

Toisen kuvan perusteella epäilen ylläolevaa Kristiinankaupungiksi. Punaisesta talosta oluulisin olevan myös otokset Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupunkiarkkitehtuuri (C13) & Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupunkiarkkitehtuuri (B52).

Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupungit (B53)

Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupunkiarkkitehtuuri (C13)

Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupunkiarkkitehtuuri (C13)

Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupungit (B53)

Arkkitehtuurin historian opetusdiat, kaupungit (B61)

Tieteiden yössä Kansallisarkistossa - virtuaalisesti

Tieteiden yö jouduttiin toista kertaa järjestämään verkossa. Hyvä puoli on se, että monista esityksistä on ainakin jonkin aikaa tallenne nähtävillä. Kokemuksesta tiedän, että näiden katsominen helposti unohtuu ja jää, joten satsasin livekokemukseen kuuntelemalla neljä Kansallisarkiston esitystä.

Aluksi Satu Kantola kertoi Uuden Astian käytöstä. Selvisi, että digitaaliarkisto ajetaan alas maaliskuun loppuun mennessä (eli melko varmasti kesään mennessä). URL:eista tai niiden uudelleenohjauksesta Kantola ei sanonut mitään eikä siitä myöskään kysytty. Positiivista oli, että on jo reagoitu mm. minun valitukseeni haun rajauksesta yhdelle arkistotasolle. Eli tuloksia on nyt enemmän kahlattavana, mutta toisaalta on mahdollista saada esille tulos arkiston sisältä ja rajattua näkyviin yhden arkiston digitoitu sisältö. Mahdollisesti selvemmin sanoin KA:n FB-päivityksestä:

Ylempien kuvailutasojen (aineistokokonaisuus- ja sarjatasojen) nimekkeet on sisällytetty arkistoyksikkötason tietoihin ja tämä muutos on viety hakuindeksiin.
Hakutulosten osalta se tarkoittaa, että haku antaa nyt hakuosuman esimerkiksi hakusanayhdistelmällä ”Oulun tuomiokunnan arkisto EcIV:3”. Hakusanalla ”Ilmajoen seurakunnan arkisto” saa hakutulokseen kyseisen aineistokokonaisuuden, kaikki mainittuun arkistoon sisältyvät arkistoyksiköt sekä muihin aineistokokonaisuuksiin sisältyvät hakuosumat, jotka toteuttavat hakuehdon.
Muutos kasvattaa hakuosumien määrää. Hakutulosta voi rajata joko hakuehdoilla tai rajausvaihtoehdoilla. Esimerkiksi rajaus ”Vain digitaalinen aineisto” antaa hakutulokseen digitaalisena käytettävissä olevat arkistoyksiköt. Hakutulosta voi edelleen rajata muilla rajausvaihtoehdoilla.

Istvan Kecskeméti päivitti digitoinnin tilannetta ja kertoi, että paljon hyödyllistä digitointia on tulossa. Esimerkiksi poliisilaitosten osoitekortit ja perukirjakortistoja. Astia-palauteen reagointi näkyi tässäkin eli on luotu digitoituja aineistoja esittelevä sivu.

Seuraava aihe oli Arkistojen Portin uudistus, jolle itse näin tarvetta jo vuonna 2018. Jan-Erik Engrenin näkemykset uudesta teknisestä alustasta ja päivitysprosesseista (!!!) kuullostivat erittäin lupaavilta, mutta projekti on vasta työkalujen valintavaiheessa. Niistä riippuu onko esimerkiksi kommentointi mahdollista. Uuden sisällön tekemiseen osallistuvat mahdollisesti historian opiskelijat, mikä kuullostaa erinomaiselta oppimistehtävältä.

"Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava" -hengessä esitin tilaisuudessa toiveen, että Porttiin voitaisiin tuoda tukea maantieteellisen hallintohierarkian esitys, jolla paikkakunnasta käsin löytäisi helpommin oikean aineiston pariin. Oikeasti haastava juttu, kuten tulin taannoin huomaamaan, mutta ehdotukseeni suhtauduttiin positiivisesti, samoin kuin toiveeseeni kirjallisuusviitteiden runsaammasta esityksestä. Hyvää kannattanee odottaa, mutta toivottavasti ei ylettömän kauan.

Kuvakaappaus esityksestä

Projektista ”Suomalaiset Venäjällä 1917–1964” totesin äskettäin olleeni oikeassa ja en. Kirjoitin joukkoistuspalvelustakin, eikä Ilkka Jokipiin esitys siitä muuttanut käsitystäni merkittävästi. Mielenkiintoista oli Hesarin jutusta syntynyt tallennuspurske, joka loppui kuin seinään, sillä aineisto loppui kesken. Korona on osaltaan auttanut tallennusintoa, joka on ollut huomattavan suuri, vaikkei graafissa piikin jälkeen oikein erotu.

Oman kokeiluni perusteella arvelin, että osa suosion syystä on materiaalin luonne, enkä silloin edes ymmärtänyt mukana olevan narratiiveja sisältäviä kuulustelupöytäkirjoja. Varmuuden vuoksi kuitenkin kysyin "Oliko henkikirjan työstäminen yhtä innokasta kuin "mielenkiintoisempien" aineistojen?" Kansallisarkiston twiittaaja tiivisti vastauksen "Jokipiin henkilökohtainen mielipide: ei. Ei myöskään tilastonäkökulmasta vapaaehtoistenkaan mielestä."

Mahdollinen laajennus Kansallisarkiston joukkoistukselle, josta edelleen puhuttiin kokeiluna, on Transcribuksen tarvitsemat opetusaineistot. Elää ja näkee, miten niiden kanssa käy.

"Afrikkalainen" prinssi Tukholmassa 1731 ja Norlannissa 1732

Posttidningarin lukijoille kävi 1720-luvun lopulta alkaen tutuksi "Printzen af Berget Libanon". Brysselistä kerrottiin 7.3.1728, että kaupunkiin oli tullut prinssi Libanon-vuorelta (PT 25.3.1728).

Pariisissa tiedettiin 11.11.1728, että äskettäin Libanonista tullut emiiri tai prinssi oli saanut armon tavata itsensä kuningas (PT 2.12.1728). Mies teki jo lähtöä 2.12.1728 (PT 23.12.1728). Hämmentävän nopeasti hän on kulkenut läpi Euroopan, sillä Wienistä kirjoitettiin 7.12.1728 että tämä tunnettu arabialainen prinssi oli tavannut keisarin muutama päivä aikaisemmin. Asiana oli prinssin Turkin "keisarille" menettämät maat. (PT 20.12.1728). (Sekä Ranskassa että Itävallassa käsittääkseni tässä vaiheessa käytössä gregoriaaninen kalenteri.)

Pariisista kirjoitettiin vuoden vaihduttua 6.1.1729 kuin prinssi olisi edelleen paikan päällä. Hänet lyötiin Pyhän Lasariuksen ritarikunnan jäseneksi ja oltiin käsityksessä, että hän oli lähdössä Espanjan kautta Portugaliin. (PT 27.1.1729) Vuotta myöhemmin 8.5.1730 prinssi oli Lontoossa ja kuninkaan jo tavattuaan tekemässä lähtöä Espanjaan (PT 25.5.1730). Paitsi, että yllättävästi  Lontoosta kerrottiin 9.6.1730, että Libanon-vuoren prinssejä oli kaksi! He olivat hyvästelleet pari päivää aikaisemmin kuninkaan ja olivat lähdössä Ranskaan. (PT 29.6.1730) Prinssejä koskeva dokumentti jäljennettiin vuosikymmeniä myöhemmin Gentleman's Magazineen: 

“June 29, 1730. Whereas Joseph Abaisti and John Hemmer, two princes of Libanon, having produced an authentic memorial, setting forth, that they and their predecessors have been Christian Princes several years, and supported that part of the Turks country 700 years, and at their own proper costs and charges erected and built several churches, whereby several thousands of Turks were converted to the Christian faith, and defended the rights of the same, so that their churches became the only places of safety for all Christians who were persecuted by the Turks, which so much enraged the Turks, that the Bashaws of Damascus, Sydon, and Tripoly, came with their forces, and by surprise burnt and destroyed their churches and palaces, and cut down and destroyed all the trees and produce of their country, to the entire destruction and ruin of the said two princes, their families, and subjects, whereby they were obliged to ask relief from Christian countries: ..."

Lehdessä Frisia syyskuussa 1843 julkaistussa katsauksessa Ein orientalicher Printz in Ostfriesland Chesroanin herttua Abu Genblat Nessar Abaisci tuli 27.3.1731 Englannista Hollantiin. 

Saksalaisen sukututkijan sivu paljastaa, että toukokuun alussa 1731 emiiri tai arabialainen prinssi Abu Genblat Nessar Abaisoi er Chessaan tuli Rostockiin oltuaan tätä ennen Schwerinin hallitsijan ja tämän herttuaveljen luona Arnstadtissa. Seurueensa pienuus selitettiin sillä, että iso osa oli kuollut Amsterdamissa ja Hampurissa tai jäänyt näihin kaupunkeihin sairastamaan. Prinssiä kuvattiin pitkäksi ja komeaksi, hiuksensa olivat mustat, ihonsa tumma. Päällään hänellä oli turkkilaiseen tapaan punainen mekko. Suunnitelmanaan oli jatkaa kotiinsa Kööpenhaminan, Ruotsin, Moskovan ja Persian kautta. 

Myös Kööpenhaminaan tuli toukokuun alussa 1731 vain yksi arabialainen prinssi, joka oli kotoisin Libanon-vuorelta ja kutsui itseään Chestertonin prinssiksi. Vielä 10.5.1731 ei tiedetty saisiko hän audienssin kuninkaan luona. (PT 24.5.1731) 

Johann Georg Rüdlingin Supplement til Thet i flor stående Stockholm (1740) kertoo sivulla 515, että Tukholmaan tuli heinäkuussa 1731 "afrikkalainen" prinssi Libanon-vuorelta. Tämä osasi monia kieliä ja oli käynyt lähes jokaisessa Euroopan hovissa, minkä edellä mainituista lehtileikkeistä voi uskoa. Ehkä ei ollut enää niin tervetullut ja siksi siirtynyt pohjoiseen?

Vanhassa sukututkijoiden keskustelussa kerrottiin, että Västerbottenin läänintileissä 1732 mainitaan Uumajan porvarin Jonas Biströmin toimineen tulkkina Libanonin prinssi Josefille tämän matkatessa Uumajasta Härnösandiin. Biströmin kielitaito oli mahdollisesti laajentunut hänen ollessaan Venäjän sotavankina suuren Pohjan sodan aikana. 

Toisessa verkkokeskustelussa mukana ollut oli nähnyt prinssistä maininnan Piitimen kihlakunnanoikeuden pöytäkirjassa 1732. Miehen nimi kirjattiin Joseph Gabieth ja hän oli matkalla etelään päin. Mukanaan oli asiakirja, joka oikeutti hänet ja seurueensa saamaan kyytihevoset, tiennäyttäjän ja tulkit.

Keskustelussa heräsi ajatus siitä, että kyseessä oli petkuttajat. Yhdellä kirjoittajista oli käsillä Historisk tidskriftin vuosikerta 1904, jossa sivulta 75 alkaen kerrottiin Ruotsissa 1734 oleskelleesta miehestä, joka väitti olevansa intialainen ruhtinas "Soltan Gjin Achmet". Artikkelissa mainittiin samaan aikaan Ruotsissa olleet: Syyrian maroniittisten ruhtinassukuihin kuulunut "Victorius Nessar" ja "Abu Genblat Nessar Abaisci, furste av Chesroen av berget Libanon i Syrien". Saksankielisen Wikipedian mukaan Chesroen tarkoittaa aluetta Kisrawan/Keserwan, joka englanninkielisen Wikipedian mukaan. Paikallisella hallitsijalla oli useita poikia, joten kahden harhailu pitkin Eurooppaa ei ole täysi mahdottomuus. 

(Kyseinen saksankielinen Wikipedia-sivu Soltan-gjin Achmet von Magate käsittelee edellisen kappaleen intialaista ruhtinasta. Hän siirtyi Tukholmasta Pietariin eli joko ohitti Suomen tai kulki sen läpi.) 

Lisätietoa kommenteista

Kirjoitukseni ovat viikon sisään saaneet epätavallisen monta avuliasta kommenttia, jotka on syytä huomioida alkuperäisen paikkansa lisäksi tässä.

1) Keskisarjan esitelmästä raportoidusta totesin, että "Aika paljon olen lukenut ja kuullut 1800-luvun sanomalehdistä, mutta ei kyllä tule yhtään pappia mieleen kirjoittajana". Todennäköisesti sattumalta kolme päivää myöhemmin tietokantanostoa kontekstoidessaan Heikki Kokko twiittasi: "Papistolla oli tärkeä rooli suomenkielisen lehdistön nousussa. He saattoivat saarnastuolista suositella lehtien tilaamista, toimia lehtien asiamiehinä ja antaa kuljettaa pitäjäläisten lehtiä virkapostinsa mukana. Oli kuitenkin myös pappeja, jotka karsastivat lehtiä maailmallisina". Parikkalaa parhaillaan tutkiva Ulla Ijäs säesti: "Anton Rönnholm ja hänen pappi-poikansa olivat innokkaita sanomalehtiaatteet edistäjiä samoin kuin paikkakunnalla asunut P. Hannikainen."

2) Vanhempaan tekstiini Siltasaaren tapettitehtailijasta tuli lukuvinkki: "Jarl Hellemannin muistelmissa Lukemisen alkeet on aika paljon tarinaa hänen äitinsä isästä (Arthur Rieks)."

3) Vuokko Pärssinen-Tainio tutustui tuoreeltaan kuvakokoelmaani Sergei Garoff, jolla oli huvila ja kivitalo. Blogitekstin puitteissa en olisi kirjastoon lähtenytkään, mutta ei tullut myöskään mieleen, että kivitalosta Kruununhaassa on todennäköisesti tehty historiikki. Pärssinen-Tainio vinkkasi sen kirjoittajan jutun asukaslehdessä, joka on verkossa (pdf). Tieto siitä, että asuntojen omistus pysyi kauan Garoffin suvulla oli mielenkiintoinen.

4) Kari K osoitti jälleen taitojeni ja viitsivyyteni rajat. Maanantaisessa kirjoituksessa Hermanin loppuelämä jäi mukamas epäselväksi, mutta oli löydettävissä kun osasi ja viitsi: 

"Henrika meni naimisiin Juho Lehtosen kanssa ja hakusanalla "Herman Lehtonen" löytyy vuosien 1888-1889 sanomalehdistä uutisia kädettömän pojan esiintymisistä. Valitettavasti Herman kuoli keuhkotautiin jo 24-vuotiaana 19.1.1893:

Jyväskylä maaseurakunta - kuolleet, 1884-1907 (MKO4-11) > 48: Sivu 51-52 : - tammikuu; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4121&pnum=48 / Viitattu 17.1.2022"

Digihumppa-ti-ral-lal-laa

Opettavainen tarina digitoituja aineistoja käyttävän historiantutkijan tosielämästä.

Viime vuoden lopulla valmistelin esitystä Uuden ajan alun päiville eli kävin läpi 1600-luvun lopulta parikymmentä vuosikertaa Posttidningareja. Koska en ole aivan noviisi digitoitujen lehtien parissa, tarkistin tidningar.kb.se-sivuston lisäksi data.kb.se-tarjonnan. Jälkimmäisessä olikin muutamia lisävuosia, joiden käyttö vaati ärsyttävästi tiff-kuvien latauksen, sillä nehän eivät aukea selaimeen. 

Koska yritän pitää tietokoneeni mahdollisimman tyhjänä, tuhosin kuvatiedostot läpikäynnin jälkeen. Sillä niihinhän voisi myöhemmin palata samassa paikassa.

Huomasin vuoden lopussa ilmoituksen data.kb.se-uudistuksesta, jossa hehkutettiin lähinnä uusia toiminnallisuuksia, joten en rynnännyt tutustumaan.

Uuden ajan alun päivät siirtyivät toistaiseksi tuntemattomaan ajankohtaan ja esitys on viimeistelemättä, mutta nyt tammikuussa tuli väikkärin puitteissa tarvetta vertailla tiettyä kirjoitustyyppiä edellisen vuosisadan lehtiin. Koska olin tehnyt läpikäynnistäni suht perusteellisen taulukon, tiesin mitä lehteä hakea.

Sitä ei vaan löytynyt data.kb.se:n upouudella tekstihaulla. Eikä edes selaamalla läpi Posttidningar-kokoelma. Kyseisestä vuosikerrasta, josta minulla oli muistiinpanot 52 lehdestä, ei ollut jälkeäkään.

Vääntelin sivustoa aikani ja lähetin sitten Kungliga Biblioteketiin tiedustelun. Siihen vastattiin, ettei heillä ole kyseistä vuosikertaa eikä näin ollen myöskään siitä kuvia. Vaikka edessäni oli vain pari kuukautta vanhat muistiinpanot, olo oli jokseenkin paranoidi.

Ryhdistäydyin ja tarkistin käytettävissä olevan tiedon eli Wayback Machinen tallentaman vanhan sivustoversion. Olin jo tiedustelussani esittänyt siinä olleen hakemiston kadonneelle vuosikerralle, mutta tämä ei vastaajasta kertonut mistään. Uusintakierroksella kiinnitin huomioita sivun yläreunaan, joka kertoi, että  "Digitaliseringen genomfördes 1998 och utgick från mikrofilmsversionen. Filerna är ordnade i en katalog per år med bildfiler och tillhörande transkription." Kun taas nyt näkyvillä olevat ovat "Digitaliserad version av Kungliga bibliotekets bestånd av Post- och inrikes tidningar från 1645-1705. Digitaliseringen genomfördes 2017."

KB:ssä oli siis ajateltu käyttäjiä palvelevaksi tuoda vanhojen - kieltämättä huonolaatuisten, mutta lukukelpoisten - mikrofilmidigitointien tilalle samat kuvat, jotka ovat tidningar.kb.se:ssä. Viis tuplauksesta ja viis menetetystä tiedosta.

Tarkennuksieni jälkeen KB:ssä myönnettiin, etten ollut harhainen. Varsinaista selitystä muutokselle ei annettu, mutta ilmiselvästi prioriteettina on esittää omien kokoelmien digitaaliset versiot eikä muuta. Mikrofilmiä saa tietenkin selata Tukholman Humlegårdenissa. Lehtien originaalit ovat Uppsalan yliopiston kirjastossa ja tarkemmin tuntemattomissa saksalaisissa kirjastoissa. Näiden digitointi ei ole KB:n suunnitelmissa.

Taivaan kiitos tästä aineistosta ei ole kiinni mikään olennainen. UAA-esityksestäni tulee huonompi ja väikkäristä jää pois pari alaviitettä, mutta nämä eivät maata kaada. Väikkärin teon alusta asti olen pelännyt, että joku vastaava muutos vaikuttaa väikkärin varsinaisen aineiston käyttöön ja tämän kokemuksen perusteella se ei ole edelleenkään poissuljettua. 

Eli vaikka digitoinnin tarjoaisi satoja vuosia vanha instituutio, jolla ei ole mitään ilmeistä syytä poistaa aineistoa verkosta, kuvat voivat silti hävitä. Pahaksi onnekseni Arkivkopia.se on taidehistoriallisesti suuntautunut, eikä ole tallentanut sanomalehtisivuja, jotka eivät myöskään ole tarttuneet Wayback Machinen levyille. Luulisi niiden vielä olevan jossain KB:ssäkin, mutta pitäköön tunkkinsa.

Kädetön Herman

Naimaton Henrika Eriksdotter Kettula synnytti Jyvänkylän maaseurakunnan puolella Vesangan kylässä 3.4.1868 pojan, joka sai nimen Herman. Nimen ja aviottomuuden ohella kastekirjaan merkittiin tieto pojan käsien erikoisuudesta. Sama ilmaistiin Jyväskylässä ilmestyneessä Kansan lehdessä 11.7.1868 näin: 

Ihminen ilman käsitä. Viime huhtikuun 3 p:nä synnytti eräs nainen Henrika Kettula Vesangan kylässä poika lapsen, joka kasteessa nimitettiin Herman; tällä lapsella ei ole kumpaakaan kättä, vaan ainoastaan pienet rustot olkapäissä. Lapsi on muuten terve, - surullinen on tämänkin tulevaisuus, mutta Herra hänellenkin neuvon tietää.

Piian aviottoman lapsen seuraaminen kirkonkirjoissa oli minulle liian suuri haaste, mutta todennäköisesti sama Herman ilmestyi hetkellisesti sanomalehtiin vuoden 1888 lopulla. Turkulainen Aura kertoi 22.11.1888, että

Kädetön poika, syntynyt ja kasvanut Suomessa, on eilen illalla saapunut kaupunkiimme. Hän kuuluu osaavan jaloillaan toimitella kaikenlaista pientä työtä ja lienee hänellä olevan aikomus täällä esiintyä yleisölle taitoaan näyttämään.

Seuraavan päivän Sanomia Turusta ilmoitti, että kädetön poika jaloillaan

1. Syö, juo, polttaa tupakkaa, ottaen itse tulen.
2. Ampuu, pelaa korttia
3. Korjaa kenkiänsä, ompelee vaatteittansa, pannen langan neulan silmään, olkoonpa neula suuri tahi tai pieni, ja tekee pikilangan.
4. Heittää painia kokoistensa kanssa y. m.
5. Voimistelee lattialla.
6. Kirjoittaa jaloillaan ja suullaan.

Aamulehti 11.12.1888

Turusta kädetön poika on siirtynyt joulukuun alkuun mennessä Tampereelle, jossa runsaan viikon jälkeen ilmestyi Aamulehdessä ilmoitus, jossa on nimi Herman. Mikään pätevä todiste yhdistämiselle Jyväskylässä syntyneeseen tämä ei ole, mutta ikä sopii hyvin.

Hakusanalla kädetön ei ole enempää ilmoituksia, joten joko Herman ei ansainnut esiintymisellä toivomaansa summaa tai teki mielummin jotain muuta.

Sanomalehtiä selannut Toini Swan

Viime sunnuntaista jatkaen. Toisena Kansalliskirjaston sanomalehtihakemiston käytännön tekijänä Heikki Kokko mainitsee tekstissään Digitaalisten aineistojen sanomalehtihakemiston historiasta rouvan "T. Swahn". Luulisin, että siviilisääty on väärä ja kyseessä Toini Swan, jonka työ vuonna 1902 mainitaan Uuden Suomettaren katsauksessa 22.2.1903. Siinä kerrotaan 8 naisen kirjoittaneen vuoden 1902 aikana noin 93000 lippua. Edellisenä vuonna "kirjoitettiin 48,140 lippua 4,061 työtunnin kuluessa; keskimäärin kirjoitettiin tuntia kohti 11,7 lippua ja maksoi jokainen lippu keskimäärin 7,9 penniä". (Päivälehti 24.1.1902) Toisin sanoen tuntipalkka oli keskimäärin 92 penniä eli nykyrahassa 4,2 euroa.

Toini Swanilla on tätä kirjoittaessa laihahko Wikipedia-sivu, josta epäsuorasti selviää, että hän on Anni Swanin sisko. Lisätiedon toivossa lainasin kirjan Yhdeksän mustaa joutsenta. Swanin sisarusten kirjeitä: kokemuksia, elämyksiä ja ajatuksia autonomian ajan Suomessa (1993), mutta siinä oli varsin vähän Toinin kirjeitä. Mahdollisesti poliittisen aktiivisuutensa takia niitä on poltettu, sillä tätä Toini pyytää 24.5.1903 lähettämässään kirjeessä, joka kuitenkin on säästynyt. 

Lokakuussa 1900 Anni Swan toteaa "kunnes Toini tulee pankista" eli tämä lienee työpaikkansa tuolloin.

Alkuvuodesta 1901 Aino kirjoittaa Helsingistä: "Toini on nyt kotona, hän on hyvällä tuulella, toivoo pääsevänsä siihen uuteen pankkiin joka kesällä luultavasti alkaa. Sitäpaitsi oli hän tänään Ahon puheilla (Saimin luona) ja Aho lupasi suosittaa häntä Södeström'ille jos hän ottaa jonkun kirjan kääntääkseen."

Huhtikuussa 1901 todetaan Toinin kääntävän Juhani Ahon toimeksiannosta "erästä kirjaa", jonka kirjeet toimittanut Antero Manninen on tulkinnut L. E. Björkmanin kirjaksi Kuinka meidän tulee eläinten kanssa seurustella. Lisäksi "Toini on aivan kiinni "Uudessa ajassa"", millä tarkoitetaan vuosina 1900-01 ilmestynyttä sanomalehteä. Sanahaku lehteen ei paljasta asiasta lisää.

Ainoa todennäköinen viittaus sanomalehtihakemiston tekoon on kesäkuulta 1902: "Toini tekee työtä kirjastossa kesäkuun ajan ja tulee sitten kotiin heinä- ja elokuuksi."

Ilmeisesti leipä oli paloina pitkin kaupunkia, mikä selittää Wikipedia-sivun tilaa. Edellä mainitun kirjakäännöksen Toini Swan teki ruotsista suomeen, mutta hän käänsi englannista suomeksi kaksi F. H. Burnettin tunnetuinta kirjaa: Pikku prinsessa ja Salainen puutarha.