Kokemäellä syntynyt Kalle Sainio (s. 2.81879) saapui New Yorkin satamaan 28.3.1913 Caledonia-laivalla, joka oli lähtenyt Glasgowsta. Kokemäen Harolan kylään oli jäänyt vaimo Aino ja vastaanottajana oli ystävä August Felt New Jerseyn Jersey Cityssä.
Aino tuli Glasgowsta New Yorkiin 8.1.1914 Cameronia-laivalla kolmen lapsen kanssa. Ilmeisesti tapahtunut jonkinlainen kirjausvirhe, sillä he ilmoittavat Kokemäelle jääneen perheen isän Alexi Sainion ja vastaanottajana olevan perheen isän Kalle Sainion. Alexi Kallen isä?
Vuoden 1917 kutsuntakorttia täyttäessä Kalle ja vaimo Aino asuivat Ohion Ashtabulassa. Kalle elätti perhettä räätälinä samoin kuin vuoden 1920 väestönlaskennan aikaan, jolloin perheen lapsia kirjattiin Suomessa syntyneet Eva 11v., Martha 8v., Helga 6v ja Ohiossa syntyneet Charles 4v. 1 kk. ja Martin 1 kk.
Toinen August Feltin kaveri oli Kalle Kuitti (s. 20.10.1889), joka saapui New Yorkin satamaan Kööpenhaminasta Oscar II-laivalla 30.4.1913. Suomeen hän jätti tätinsä Eva Kuitin Ylistaron kylään. Vuoden 1917 kutsuntakorttia täytettäessä hänellä oli jo vaimo ja kaksi lasta. Perhe asui Ohion Ashtabulassa, kuten myös 1920 väestönlaskennassa, josta selviää, että poika Arthur oli 4-vuotias, Taino 2 v 11 kk. ja tytär Anna 1 v. 3 kk.
Kummastakaan perheestä ei löydy tietoja vuoden 1920 jälkeen. Kutsuntakorttien syntymäpäivistä Kalle Kuitin täsmää Kokemäen kastelistoihin. Hänen isänsä oli Kuitin itsellinen Kaarlo Kustaa Kaarlonpoika Mäkelä ja äitinsä Eva Stina Kustaantytär.
Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2186; Line: 13; .)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1914; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2248; Line: 1; .)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Ashtabula County, Ohio; Roll 1819738; Draft Board: 1.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Ashtabula Ward 1, Ashtabula, Ohio; Roll T625_1346; Page: 15A; Enumeration District: 3; Image: 63.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2065; Line: 20; .)
lauantai 2. tammikuuta 2010
Loppuvuotta kiitettävästi jäljellä
En tänä vuonna lähde laskemaan päiviä vuoden loppuun. Sen opin viime vuodesta. Silloin olin oppinut edellisestä vuodesta laskemaan tavoitetasoa. Menikö tarpeeksi matalalle? Vuodelle 2009 asetin tavoitteet:
- toimitan kirjan Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit painoon ja yritän saada aikaiseksi jonkin sortin markkinointiakin
- teen tutkimusmatkan Tukholmaan ja viimeistelen Flachsenius-suvusta pienen kirjan
- edistän Gustava Adrianan Gottlebenin esipolvien kirjoitusta, vaikka sitten vain lajittelemalla olohuoneen nurkassa olevan materiaalipinon
- tutustun kotimaahani historian lisäksi maantieteellisesti eli teen päiväretken esim. Lahteen, Hämeenlinnaan, Loviisaan tai Kotkaan
- toimitan kirjan Tavarantasaajat Österholm ja Sutki painoon ja yritän saada aikaiseksi jonkin sortin markkinointiakin
- työstän GAG I:tä eteenpäin, antamatta 1700-luvun tuomiokirjojen muodostua esteeksi!
- luen kotihyllyyn kertyneet historiakirjat ja kippaan epärelevantin osan divariin
- teen jonkun käsityön saadakseni kineettisen yhteyden menneisyyteen
- kirjoitan tätä blogia
perjantai 1. tammikuuta 2010
Voiko silmihinsä luottaa?
Uudenvuoden juhlinnan jälkeen näöntarkistus. Viivat samansuuntaiset vai ei? (Turun Lehti 30.7.1885)
torstai 31. joulukuuta 2009
Arkisto.fi, verkkonäyttelyt
Etusivulla Arkisto.fi on osio näyttelyille, joita yleensä on käynnissä Kansallisarkiston aulassa ja muissakin arkistolaitoksen pisteissä. » Katso kaikki-linkki vie Näyttelyt-sivulle, jonka alapuoliskosta löytyvät linkit verkkonäyttelyihin, joista voi nauttia ihan vaikka kotoa käsin.Jyväskylän maakunta-arkiston melko yksinkertaisesta koosteesta Ihminen ajassa ja arkistoissa löytyi minulle aivan uusi juttu "1770-luvulta lähtien järjestettiin valtion toimesta numeroarpajaisia, joiden tuotoista arvottiin naimaikäisille naimattomille rahvaan naisille ylimääräisiä myötäjäisiä. Tällä haluttiin kannustaa avioliittojen solmimiseen ja lisätä valtakunnan väkilukua." Yritin etsiä tästä osumia Kungliga biblioteketin digitoiduista sanomalehdistä, ja löysin vastaavan ilmoituksen lehdestä Inrikes tidningar 26.2.1789. Siinä oli tärpännyt Kaarinan ja Nummen seurakunnan Lisa Michelsdotterilla.
Tuoreimpia Kansallisarkiston verkkonäyttelyjä ovat Valo merellä. Suomen majakat 1753-1906, Helsinki 30.XI.1939 – 13.III.1940 ja Fenno-judaica, joka kertoo Suomen juutalaisten kulttuurista ja historiasta.
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
Arkisto.fi, oikopolut
Eilisessä kuvauksessa keskityin Aineistot-osuuteen Arkistolaitoksen sivustosta ja mainitsin ohimennen, että oikopolut eivät vakuuttaneet hyödyllisyydellään. Niitä hetken tutkittuani havaitsin syyn ensireaktiooni.
Oikopolut, joita tarjotaan vasemmassa reunassa, vievät kaikki Palvelut-osaan sivuston navigaatiota. Polkulinkkiä klikattuaan saa sivun keskelle kyseiseen polkuun liittyvän sisällön, oikealle, riippuen polusta, joko linkkejä keskellä olevan sivun otsikoihin tai linkkejä aivan toisaalle sivustolla. (Näihin erilaisiin käyttökokemuksiin viittasin kriittiseen sävyyn jo eilen, en edelleenkään lämpene moisille epäloogisuuksille.) Vasemmalla on aina Palvelut-osion linkit, joilla ei ole mitään suoraa suhdetta oikopolun sisältöön, mikä aiheutti alkuhämäännykseni.
Oikopolkujen sisältö? Sukututkijoille on ihan OK lyhyt esittely aloittelijalle. Moni KA:n päivystäjän tiskille, minun kuuloetäisyydelläni ollessani, tullut olisi kaivannut tämän tiedon ennen arkistoon tuloa. Oikean reunan linkeistä olisin siirtänyt Sukututkimuksen tiedonlähteitä osaksi varsinaista sisältöä. Vaikkapa luopumalla samasta sivusta toisaalla ja kopioimalla sisällön tähän. Muut oikean reunan linkit vaikuttavat ihan hyödyllisiltä.
Ensi kertaa arkistossa on myös hyvää asiaa. Ehkä mukaan olisi mahtunut myös tutkimussalietiketti, joka löytyi Tutkijoille kootusta linkkilistasta. Ensikertalaisille mainitaan salamakiellosta, mutta etiketti sivulta se puuttuu. Etiketin kieltolistaan olisi mahtunut myös valokuvaajille huomautus siitä, että useita kuvia ottava voisi laittaa kamerasta äänet pois.
(Teksti perustuu käyttökokemukseen 24.12.2009.)
Oikopolut, joita tarjotaan vasemmassa reunassa, vievät kaikki Palvelut-osaan sivuston navigaatiota. Polkulinkkiä klikattuaan saa sivun keskelle kyseiseen polkuun liittyvän sisällön, oikealle, riippuen polusta, joko linkkejä keskellä olevan sivun otsikoihin tai linkkejä aivan toisaalle sivustolla. (Näihin erilaisiin käyttökokemuksiin viittasin kriittiseen sävyyn jo eilen, en edelleenkään lämpene moisille epäloogisuuksille.) Vasemmalla on aina Palvelut-osion linkit, joilla ei ole mitään suoraa suhdetta oikopolun sisältöön, mikä aiheutti alkuhämäännykseni.
Oikopolkujen sisältö? Sukututkijoille on ihan OK lyhyt esittely aloittelijalle. Moni KA:n päivystäjän tiskille, minun kuuloetäisyydelläni ollessani, tullut olisi kaivannut tämän tiedon ennen arkistoon tuloa. Oikean reunan linkeistä olisin siirtänyt Sukututkimuksen tiedonlähteitä osaksi varsinaista sisältöä. Vaikkapa luopumalla samasta sivusta toisaalla ja kopioimalla sisällön tähän. Muut oikean reunan linkit vaikuttavat ihan hyödyllisiltä.
Ensi kertaa arkistossa on myös hyvää asiaa. Ehkä mukaan olisi mahtunut myös tutkimussalietiketti, joka löytyi Tutkijoille kootusta linkkilistasta. Ensikertalaisille mainitaan salamakiellosta, mutta etiketti sivulta se puuttuu. Etiketin kieltolistaan olisi mahtunut myös valokuvaajille huomautus siitä, että useita kuvia ottava voisi laittaa kamerasta äänet pois.
(Teksti perustuu käyttökokemukseen 24.12.2009.)
tiistai 29. joulukuuta 2009
Sumea kuva keskustasta
Opetus: hyvälläkään kännykkäkameralla ei saa skrappia lähikuvaa käsivaralta ja huonossa valaistuksessa. Mutta yrittää piti siltikin.Kyseessä on ote eilen Kansallisarkistossa katsastamastani Kokemäen keskustan eli Tulkkilan isojaon tarkistuskarttasta. Nyt tiedän sitten missä Yli-Haapio oli vuonna 1908. En missä se oli ollut esim. kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Sillä asiat muuttuvat, jopa maaseudulla.
Viereinen Kilkun talo on tässä kartassa vielä nätisti suorakulmaisella tontilla umpipihan oloisesti. Kaksi vuotta myöhemmin samalle paikalle alkoi nousta apteekkirakennus ja Kilkun talo näkyy vanhoissa valokuvissa (kuten alla, mummoni valokuvakansiosta) sen takana.
Tulkkilantien varrella olevat rakennukset tänään ovat erilaiset kuin kolmekymmentä vuotta sitten eli lapsuudessani. Ja tuolloin ne olivat erilaiset kuin tuossa valokuvassa. Olisi kivaa, jos muutoksista olisi selkeä kartta / multimedia tai jotain, mutta onneksi asia ei kiinnosta tätä enempää. Valitettavasti (?) vastaavaa analyysiä pitäisi tehdä vaan vähän kaikista esivanhempien asuin- ja liikehdintäpaikoista. Montakos kertaa Pori kärtsäsikään 1600-luvulla...
Arkisto.fi, käyttökokemusta
Arkistolaitos laittoi sivustonsa uusiksi vähän ennen joulua. Ei tullut minulle täytenä yllätyksenä kun olin (kröhöm) ollut testikäyttäjänä jo elokuussa. Silti olen hieman hukassa, joten kootaan ajatukset ja opetellaan.
Ennen pääsi etusivulta suoraan tärkeimpiin asioihin kuten Vakkaan ja Digitaaliarkistoon. Nyt niitä hakevat silmäni eksyvät vasemman reunan oikopolkuihin. Ne ovat kuitenkin mielestäni lähinnä kiertopolkuja ja oikea linkki on sivun yläreunassa oleva Aineistot. Siitä aukeaa ihan selkeän oloinen lista, josta löytyy edellä mainittujen lisäksi muita hakukantoja, luetteloita yms.
Tämä siis sivun keskellä. Vasemman sarakkeen linkki Apuvälineitä aineistoihin avaa sivun, jonne on piilotettu oleellinen linkki Minitiedonjyväset eli Kansallisarkiston kysytyimmistä aiheista kootut opaslehtiset. Linkin takana oleva sivu onnistuu hämäämään avaamalla suoraan eteen Etsivän keskuspoliisin aineiston esittelyn. Muut jyväset ovat sen alla ja hakemisto oikeanpuoleisessa sarakkeessa.
Apuvälineitä aineistoihin sisältää myös osion Sukututkimuksen tiedonlähteitä. Siinä on sukututkimuksen lähteistä lyhyt esittely, joka ilmeisesti palvelee jotain tarkoitusta. Vaikka otsikko vastaa klikattua linkkiä, pitää huomata myös katsoa oikeanpuoleiseen sarakkeeseen. Siellä olevat linkit Sukututkijoille, Henkilöhistoriallisia lähteita, Henkilöasiakirjat ja Sukututkijan sota-historian tietopaketti yllättävät käyttäjän heittämällä hänet navigaatiorakenteessa aivan toiseen paikkaan. (Ilmeisesti tämä on navigaation peruslogiikka, josta yllä mainittu tiedonjyväshakemisto teki poikkeuksen. Poikkeus aina virkistää?)
Edelleen, kuten kommentoidessani elokuista versiota, otsikot "henkilöhistoriallisia lähteitä" ja "henkilöasiakirjat" ovat ihan vähän hämääviä, sillä niiden sisältö koskee Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteen (siis Sota-arkiston) aineistoja. Sivut sisältävät erittäin hyödyllistä tietoa ja pelkään pahoin, että ne jäävät monelta löytämättä. Ovat tosin nyt linkitettyinä myös sivulta Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä säilytettäviä aineistoja.
Takaisin Aineisto-näkymän vasempaan reunaan. Asiakirjojen käyttörajoitukset ovat selvää kauraa, mutta mitä tekevät Lomakkeet täällä?
Aineisto-näkymän oikeassa reunassa on linkit eri arkistoyksikköihin. Turkuun pääsen kai joskus taas, joten tutustutaanpa TMA:n aineistokuvaukseen, joka linkistä loogisesti päätellen avautunee? Kyllä, ihan oikein linkitetty. Mutta sisältö on edelleen sama vanha, joka ei kerro mitään niistä asioista, joita varten minä menisin Turkuun: Dahlströmmin kortisto, lainhuutokortisto, perukirjakortisto, 1900-luvun mikrofilmatut kirkonkirjat. Ilmeisesti edes viimeksimainittujen luettelo ei ole sivuilla nähtävissä?
Onpas. Palataan vain sille ensimmäiselle "Aineistot"-sivulle ja bongataan keskellä olevasta listasta kohta "Kirkonarkistojen mikrofilmit Turun maakunta-arkistossa käytettävissä olevien evankelis-luterilaisten seurakuntien mikrokorttiluettelo." Avautuvalla sivulla hämää hieman teksti "Joidenkin seurakuntien kirkonkirjat talletuksina 1960-luvulle (katso Turun maakunta-arkiston mikrokorttiluettelo).", joka antaa ymmärtää, että on olemassa joku erillinen mikrokorttiluettelo. Mutta ei. Pitää lukea alusta asti. Otsikko on "Kirkonarkistojen mikrofilmit Turun maakunta-arkistossa (rullafilmit ja mikrokortit)" ja tämän alla todetaan "Rullafilmeistä ei ole olemassa vastaavaa luetteloa sähköisessä muodossa." Eli aivan niinkuin "Aineistot" sivulla todetaan tämä on mikrokorttiluettelo. Joka vaan jostain syystä katsoi tarpeelliseksi viitata itseensä.
Arkisto.fi-sivustolla on myös osat Arkistolaitos, Palvelut ja Yhteystiedot, puhumattakaan niistä oikopoluista, mutta eiköhän tämä riitä tähän hätään.
(Teksti perustuu käyttökokemukseen 24.12.2009.)
Ennen pääsi etusivulta suoraan tärkeimpiin asioihin kuten Vakkaan ja Digitaaliarkistoon. Nyt niitä hakevat silmäni eksyvät vasemman reunan oikopolkuihin. Ne ovat kuitenkin mielestäni lähinnä kiertopolkuja ja oikea linkki on sivun yläreunassa oleva Aineistot. Siitä aukeaa ihan selkeän oloinen lista, josta löytyy edellä mainittujen lisäksi muita hakukantoja, luetteloita yms.
Tämä siis sivun keskellä. Vasemman sarakkeen linkki Apuvälineitä aineistoihin avaa sivun, jonne on piilotettu oleellinen linkki Minitiedonjyväset eli Kansallisarkiston kysytyimmistä aiheista kootut opaslehtiset. Linkin takana oleva sivu onnistuu hämäämään avaamalla suoraan eteen Etsivän keskuspoliisin aineiston esittelyn. Muut jyväset ovat sen alla ja hakemisto oikeanpuoleisessa sarakkeessa.
Apuvälineitä aineistoihin sisältää myös osion Sukututkimuksen tiedonlähteitä. Siinä on sukututkimuksen lähteistä lyhyt esittely, joka ilmeisesti palvelee jotain tarkoitusta. Vaikka otsikko vastaa klikattua linkkiä, pitää huomata myös katsoa oikeanpuoleiseen sarakkeeseen. Siellä olevat linkit Sukututkijoille, Henkilöhistoriallisia lähteita, Henkilöasiakirjat ja Sukututkijan sota-historian tietopaketti yllättävät käyttäjän heittämällä hänet navigaatiorakenteessa aivan toiseen paikkaan. (Ilmeisesti tämä on navigaation peruslogiikka, josta yllä mainittu tiedonjyväshakemisto teki poikkeuksen. Poikkeus aina virkistää?)
Edelleen, kuten kommentoidessani elokuista versiota, otsikot "henkilöhistoriallisia lähteitä" ja "henkilöasiakirjat" ovat ihan vähän hämääviä, sillä niiden sisältö koskee Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteen (siis Sota-arkiston) aineistoja. Sivut sisältävät erittäin hyödyllistä tietoa ja pelkään pahoin, että ne jäävät monelta löytämättä. Ovat tosin nyt linkitettyinä myös sivulta Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä säilytettäviä aineistoja.
Takaisin Aineisto-näkymän vasempaan reunaan. Asiakirjojen käyttörajoitukset ovat selvää kauraa, mutta mitä tekevät Lomakkeet täällä?
Aineisto-näkymän oikeassa reunassa on linkit eri arkistoyksikköihin. Turkuun pääsen kai joskus taas, joten tutustutaanpa TMA:n aineistokuvaukseen, joka linkistä loogisesti päätellen avautunee? Kyllä, ihan oikein linkitetty. Mutta sisältö on edelleen sama vanha, joka ei kerro mitään niistä asioista, joita varten minä menisin Turkuun: Dahlströmmin kortisto, lainhuutokortisto, perukirjakortisto, 1900-luvun mikrofilmatut kirkonkirjat. Ilmeisesti edes viimeksimainittujen luettelo ei ole sivuilla nähtävissä?
Onpas. Palataan vain sille ensimmäiselle "Aineistot"-sivulle ja bongataan keskellä olevasta listasta kohta "Kirkonarkistojen mikrofilmit Turun maakunta-arkistossa käytettävissä olevien evankelis-luterilaisten seurakuntien mikrokorttiluettelo." Avautuvalla sivulla hämää hieman teksti "Joidenkin seurakuntien kirkonkirjat talletuksina 1960-luvulle (katso Turun maakunta-arkiston mikrokorttiluettelo).", joka antaa ymmärtää, että on olemassa joku erillinen mikrokorttiluettelo. Mutta ei. Pitää lukea alusta asti. Otsikko on "Kirkonarkistojen mikrofilmit Turun maakunta-arkistossa (rullafilmit ja mikrokortit)" ja tämän alla todetaan "Rullafilmeistä ei ole olemassa vastaavaa luetteloa sähköisessä muodossa." Eli aivan niinkuin "Aineistot" sivulla todetaan tämä on mikrokorttiluettelo. Joka vaan jostain syystä katsoi tarpeelliseksi viitata itseensä.
Arkisto.fi-sivustolla on myös osat Arkistolaitos, Palvelut ja Yhteystiedot, puhumattakaan niistä oikopoluista, mutta eiköhän tämä riitä tähän hätään.
(Teksti perustuu käyttökokemukseen 24.12.2009.)
maanantai 28. joulukuuta 2009
Työväenopistot keväällä 2010
Syksyllä laitoin huolelliseti talteen kaikki kiinnostavat yleisluennot Helsingin työväenopiston ohjelmasta. Enkä sitten osallistunut ainoallekaan. Joka on ollut toistuvana tapanani jo useampia vuosia.
Turha rikkoa perinnettä eli huomioitakoon, että Itäisen alueopiston Stoassa voisi käydä koko kevään torstai-illat kuuntelmassa Eero Muurimäen luentoja Suomen esihistoriasta. Samassa paikassa keskiviikkona 3.3. kerrotaan Pietarin tuntemattomista suomalaisista kulta- ja hopeasepistä.
Keskinen alueopisto tarjoaa viidelle keskiviikkoillalle luentoja otsikolla Säätyjen historia suurvalta-ajasta autonomian loppuun. Pitkin kevättä voisi maanantaisin perehtyä Arkeologian erityiskysymyksiin.
Pohjoisen alueopiston tarjonnassa toukokuussa luento Digikuvien arkistoinnista ja 21.1. luento Suvun muistoja tallentamaan. Jälkimmäisen teemoja jatkaa maksullinen Sukukoulu, joka "tarjoaa uusia ja erilaisia tapoja tallentaa ja kertoa perheen tarinaa".
Maksullisten kurssien puolella myös Piilahden käsialakurssi (suosittelen) ja yksi sukututkimuksen peruskurssi.
(Tämän kirjoitettuani revin talteen vain sivun, jossa on tiedot Kungsledeniä esittelevästä luennosta. Vaeltamaan olisi ihan mukava lähteä herra-ties-kuinka-monen-vuoden jälkeen.)
Espoossa
Verkko-opistossa
Turha rikkoa perinnettä eli huomioitakoon, että Itäisen alueopiston Stoassa voisi käydä koko kevään torstai-illat kuuntelmassa Eero Muurimäen luentoja Suomen esihistoriasta. Samassa paikassa keskiviikkona 3.3. kerrotaan Pietarin tuntemattomista suomalaisista kulta- ja hopeasepistä.
Keskinen alueopisto tarjoaa viidelle keskiviikkoillalle luentoja otsikolla Säätyjen historia suurvalta-ajasta autonomian loppuun. Pitkin kevättä voisi maanantaisin perehtyä Arkeologian erityiskysymyksiin.
Pohjoisen alueopiston tarjonnassa toukokuussa luento Digikuvien arkistoinnista ja 21.1. luento Suvun muistoja tallentamaan. Jälkimmäisen teemoja jatkaa maksullinen Sukukoulu, joka "tarjoaa uusia ja erilaisia tapoja tallentaa ja kertoa perheen tarinaa".
Maksullisten kurssien puolella myös Piilahden käsialakurssi (suosittelen) ja yksi sukututkimuksen peruskurssi.
(Tämän kirjoitettuani revin talteen vain sivun, jossa on tiedot Kungsledeniä esittelevästä luennosta. Vaeltamaan olisi ihan mukava lähteä herra-ties-kuinka-monen-vuoden jälkeen.)
Espoossa
26.1. 100622 Espoon kuuluisia kartanoita ja kartanonväkeäLisäksi vierailukäynti ritarihuoneelle, kävelykierros Träskändan puutarhaan, Hietaniemen hautausmaalle, Ortodoksiselle hautausmaalle, Senaatitorin ympäristöön, Tapiolaan. Kursseissa Sukututkimuksen tehokurssi kahteen kertaan, Sukukoulu, Keskiajan luostarin yrttitarha, Keskiajan puku... Rautakauden käsitöiden kurssit jatkuvat...
26.1. 100805 Lampaan ja villan historiaa
2.2. 100897 Värien ja värjäyksen historiaa
9.2. 100902 Muinaispukumuodin kehitys Suomessa viikinki- ja keskiajalla
9.2. Sinebrychoffien Espoo – Hagalundin, Otaniemen kartano ja Sinebrychoffien huvila
16.2. 100731 Salakuljettajien saaristo – kieltolakiajan Espoo
2.3. 100667 Taiteilijaelämää Leppävaaran alueella
10.3. 100627 Aurora Karamzin – Träskändan kartanon tarunhohtoinen valtiatar
11.3. 100849 Museoesine kellosepän luupissa: Suomen kellomuseo
16.3. 100666 Keisarillista loistoa Espoossa
23.3. 100668 Elämää Albergan kartanossa
30.3. 100857 Maatamme muuttaneet maahanmuuttajat: Fazerit, Pauligit, Stockmannit ja monet muut
13.4. 100628 Huvilaelämää Espoon saaristossa
Verkko-opistossa
Läänintilit sukututkimuksessa kevät 2010, Vanajaveden OpistoVantaan aikuisopistossa vielä esillä syksyn ohjelma?
Kirjallisia polkuja menneeseen… kirjoittamisen verkkokurssi kevät 2010, Hiiden Opisto
Viime päivien teemaan liittyen
Kun on saatu yksi lehtolapsi seimeen nukkumaan, niin sananen aviottomista lapsista ja häpeästä.
Vaihdoin juuri ennen joulua viestejä eräästä avioliiton ulkopuolella 1890-luvulla syntyneestä. Vastaanottamassani viestissä kommentoitiin tilannetta "Hiukan tuli häpeää lukkarin perheeseen. Olisipa mielenkiintoista tietää mistä säädystä lapsen isä oli...". Kirjoittaja luonnollisestikin tarkoitti, että ajan näkemysten mukaan perheen piti hävetä ja vähintäänkin esittää häpeävänsä. Riippumatta olosuhteista. Kuitenkin tiuskaisin vastaukseksi "Häpeä sille, jolle se kuuluu eli nimettömäksi jäävälle isälle.". Toivoen, että tuo lukkarin tytär ja mahdollisimman moni muukin kohtalosisaristaan on selvinnyt elämässään eteenpäin sisäistämättä heille tarjottua häpeää.
"Olisipa mielenkiintoista tietää mistä säädystä lapsen isä oli..." Toinen puoli aviottomuutta on halu tietää totuus. Ympärillä olevat henkilöt haluavat tietää, aikanaan lapsi haluaa tietää. Joskus tiedonhalusta päästään positiivisiin tunnelmiin, toisinaan ei. On sukuja, joissa avioton haara on julkisesti jälkikäteen tunnustettu, ja on niitä, jotka epäonnistuvat yrittäessään vahvistaa epävirallisia sukulaisuussuhteita.
Eräs tällainen yrittäjä otti minuun yhteyttä jokin aika sitten. Hänen tarinansa (jota minulla ei ollut mitään syytä olla uskomatta) mukaan erään isovanhempani isoisä oli lähettänyt raskaaksi tulleen piian maailmalle, vaikka syntyvä lapsi oli hänen lapsenlapsensa. En tiedä mitä tunteita yhteydenottaja ajatteli herättävänsä. Se, mitä minussa syntyi, oli häpeä. Mikä on yhtä järjetöntä kuin lukkarin perheen kollektiivinen häpeä.
Vaihdoin juuri ennen joulua viestejä eräästä avioliiton ulkopuolella 1890-luvulla syntyneestä. Vastaanottamassani viestissä kommentoitiin tilannetta "Hiukan tuli häpeää lukkarin perheeseen. Olisipa mielenkiintoista tietää mistä säädystä lapsen isä oli...". Kirjoittaja luonnollisestikin tarkoitti, että ajan näkemysten mukaan perheen piti hävetä ja vähintäänkin esittää häpeävänsä. Riippumatta olosuhteista. Kuitenkin tiuskaisin vastaukseksi "Häpeä sille, jolle se kuuluu eli nimettömäksi jäävälle isälle.". Toivoen, että tuo lukkarin tytär ja mahdollisimman moni muukin kohtalosisaristaan on selvinnyt elämässään eteenpäin sisäistämättä heille tarjottua häpeää.
"Olisipa mielenkiintoista tietää mistä säädystä lapsen isä oli..." Toinen puoli aviottomuutta on halu tietää totuus. Ympärillä olevat henkilöt haluavat tietää, aikanaan lapsi haluaa tietää. Joskus tiedonhalusta päästään positiivisiin tunnelmiin, toisinaan ei. On sukuja, joissa avioton haara on julkisesti jälkikäteen tunnustettu, ja on niitä, jotka epäonnistuvat yrittäessään vahvistaa epävirallisia sukulaisuussuhteita.
Eräs tällainen yrittäjä otti minuun yhteyttä jokin aika sitten. Hänen tarinansa (jota minulla ei ollut mitään syytä olla uskomatta) mukaan erään isovanhempani isoisä oli lähettänyt raskaaksi tulleen piian maailmalle, vaikka syntyvä lapsi oli hänen lapsenlapsensa. En tiedä mitä tunteita yhteydenottaja ajatteli herättävänsä. Se, mitä minussa syntyi, oli häpeä. Mikä on yhtä järjetöntä kuin lukkarin perheen kollektiivinen häpeä.
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Linkitystä
Petja Raaska on kritisoinut yleistämistä.
Sinapinsiemenen Juha Antero on löytänyt yhtäläisyyden 1700-luvun teollistumisesta ja televisiosta.
Reijan tuulestatemmatuissa raportti kirkkovierailuista, raportti arkistokäynnistä Helsingissä, erikoisista etunimistä, sotahistoriasta, itsenäisyyspäivän kynttilöistä
Ruotsalainen sukututkimusbloggaaja kirjoitti ylipitkistä juurista.
Annielandissa vanhoja kuvia Porista ja lisää vanhoja kuvia Porista, kirjoitus isoäidistä, sodan kaikuja, sotamuistoja, ja teksti suurhyökkäyksestä
Sodasta oli puhe myös Jussi Jalosen kirjoituksissa Magersfonteinista+ jatko. Suomalaisia vapaaehtoisia riittänyt vähän eri rintamille.
Iittiläistä murretta ja perinnettä tallennetaan Haahkapalikoissa.
Jukka raportoi Vaasa-laivan pienoismallin rakennusprojektia.
Lähdekritiikki-blogissa suutelemisesta, taruolentojen katoamisesta ja menneisyyden jäljistä.
Reijo Valta oli myös kirjoittanut taruolennoista. Kansalliskirjastossa on kiltti tonttu, miksi minun luonani asuu sellainen paholainen, joka hukkaa kaikki muistiinpanot?
Sinapinsiemenen Juha Antero on löytänyt yhtäläisyyden 1700-luvun teollistumisesta ja televisiosta.
Reijan tuulestatemmatuissa raportti kirkkovierailuista, raportti arkistokäynnistä Helsingissä, erikoisista etunimistä, sotahistoriasta, itsenäisyyspäivän kynttilöistä
Ruotsalainen sukututkimusbloggaaja kirjoitti ylipitkistä juurista.
Annielandissa vanhoja kuvia Porista ja lisää vanhoja kuvia Porista, kirjoitus isoäidistä, sodan kaikuja, sotamuistoja, ja teksti suurhyökkäyksestä
Sodasta oli puhe myös Jussi Jalosen kirjoituksissa Magersfonteinista+ jatko. Suomalaisia vapaaehtoisia riittänyt vähän eri rintamille.
Iittiläistä murretta ja perinnettä tallennetaan Haahkapalikoissa.
Jukka raportoi Vaasa-laivan pienoismallin rakennusprojektia.
Lähdekritiikki-blogissa suutelemisesta, taruolentojen katoamisesta ja menneisyyden jäljistä.
Reijo Valta oli myös kirjoittanut taruolennoista. Kansalliskirjastossa on kiltti tonttu, miksi minun luonani asuu sellainen paholainen, joka hukkaa kaikki muistiinpanot?
Sunnuntaiksi joulusta kuva
Joulu on nyt ohi, mutta vielä fiilistelykuva lehdestä Svenska Familj-Journalen vuodelta 1872: "Gamle Pistol, berättande sina äfventyr för fröken Augusta och öfriga innevarande i stugan på julqvällen. Efter en oljemålning af R. W. Ekman." Jos pikaluin artikkelin oikein, kuvan päähenkilö liittyy Runebergin runoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)