Kokemäeltä Amerikkaan (eli Kanadaan), osa 118

Heinäkuussa 1920 Quebeciin saapui Liverpoolista laivalla Victorian 23-vuotias Saima Emilia Tuorila, joka ilmoitti syntyneensä Kokemäellä. Hän oli saanut passin 19.4.1920.

Heinäkuussa 1923 Quebeciin tuli laivalla Frans Johannes Kulo. Tätä matkaa varten hän oli saanut passin 22.5.1923, mutta hän ei ollut ensimmäisellä Atlantin ylityksellään. Hän oli ollut vuonna 1917 Vancouverissa tuli sieltä syyskuussa 1918 Washingtonin Seattleen. Siellä hän oli väestönlaskennassa 1920 ja oli ollut jo ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täytettäessä 3.1.1918 ilmoittaessaan syntymäpäiväkseen 6.1.1890, johon sopivaa kastetta ei toisaalla syntymäpaikaksi ilmoitetusta Kokemäeltä löydy. Siellä asui kuitenkin äiti Lovisa.

Kokemäellä syntynyt Niilo Evert Bäck oli 24-vuotias saapuessaan 10.5.1924 Nova Scotian Halifaxiin laivalla Frederik VIII. Hänellä oli tarkoituksena asettua maahan pysyvästi. Kokemäen Köömilään jäi veli Vilho Bäck.

Kauppiaan pojaksi syntynyt Johan Einari Vuorinen (s. 1.5.1898 Kokemäki) saapui Quebeciin laivalla Montcalm 30.6.1924. Mies suunnitteli hierojan uraa Kanadassa. Vastaanottajana oli veljensä Johan Toivo Vuorinen (s. 1894 Pirkkala, os. nyt Hamilton, Mountain Son, Ontario) ja isänsä Vilhelm Vuorinen jäi Mouhijärvelle. Johan ehti jossain välissä palaamaan Suomeen, hän saapuu nimellä "Johan Eino" New Yorkin satamaan 12.11.1939 laivalla Carolina Thorden, joka oli lähtenyt Kotkasta 22.10.. Ammatikseen kirjattu "secret.", mikä tarkoittanee sihteeriä. Johan Eino oli viimeksi asunut pysyvästi Helsingissä, jonne jäi sisarensa rouva A. Salminen.

Heinäkuussa 1924 Halifaxiin tuli laivalla Stockholm Kokemäellä syntynyt 31-vuotias Fanny Kujala. Hän oli ohittanut Göteborgin 18.6., aikoi asettua maahan pysyvästi ja Kokemäelle jäi kaipaamaan äiti Amanda Wallin.

Myös heinäkuun 1924 saapujia oli 28-vuotias Lauri Feliks Salonen (s. Kokemäki), joka matkasi laivalla Drottningholm.

Kokemäellä syntynyt 30-vuotias Yrjö Hiltunen saapui elokuussa 1924 Nova Scotian Halifaxiin laivalla Drottningholm, joka oli lähtenyt Göteborgista 26.7 . Hänenkin tarkoituksenaan oli muuttaa maahan pysyvästi, mutta Anna-vaimo oli jäänyt vielä Turkuun.

Rouva Manda Josefiina Oikarinen (s. Kokemäki) oli 37-vuotias saapuessaan Halifaxiin vuonna 1924 laivalla Langastria. Suomen Toholammelle oli jäänyt isä Vilho Perko. Sukunimestä päätellen vastaanottaja Kalle Astala ei ollut Mandan aviomies.

Joulukuussa 1924 Halifaxiin tuli laivalla Montclare 24-vuotias naimaton Jalmari Villiam Rantanen (s. Kokemäki). Vastaanottajana oli serkkunsa Johan Korpela Ontariossa. Kokemäelle Kyttälän aseman lähimaastoon jäi äiti Anni Rantanen.

Lähteet:
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com, Canada, Ocean Arrivals (Form 30A), 1919-1924
Ancestry.com. Seattle Passenger and Crew Lists, 1882-1957 [database on-line].
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: King County, Washington; Roll: 1991894; Draft Board: 6.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Seattle, King, Washington; Roll: T625_1929; Page: 9B; Enumeration District: 243; Image: 224.)
Ancestry.com. Gothenburg, Sweden, Passenger Lists, 1869-1951

Tuulahdus 1600-luvun tuomiokirjasta ja vanhoista asetuksista

Kun SukuForumilta luin Henrik Nylundin postauksen käsi hakeutui taskuun etsimään papukaijamerkkejä. Yksi ei riitä kun näkee sen ihmeen, että gradun tekijä ihan itse hakee työlleen yleisöä. Näin yksinkertaisesti se käy:

Hei,

jos joku on kiinnostunut tutkimaan Ylä-Satakunnan vuoden 1623 renovoitua tuomiokirjaa, niin se löytyy diplomataarisena tekstijulkaisuna allekirjoittaneen pro gradu -tutkielmasta. Työ käsittää myös kommentaarin ja hakemistoja (henkilö-, paikanimi-, asiahakemistot). Työhön sisältyy lisäksi editiofilologinen tutkimus käsikirjoituksesta, sen synnystä, kirjureista ja paleografiasta. Itse tekstijulkaisu löytyy työn loppupuolelta. Työ on ruotsin kielellä. Pro gradu -työ löytyy alla olevasta osoitteesta:
http://tutkielmat.uta.fi/haekokoversio.php?id=20547

Alkuperäisaineisto on niin sanottu renovoitu tuomiokirja ja sitä säilytetään Kansallisarkistossa signumilla KO a:1. Tuomiokirja on myös digitoitu ja digitoitua aineistoa voi hyödyntää tekstijulkaisun rinnalla. Digitoitu aineisto löytyy alla olevista osoitteista:
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirj...akemisto_1.htm

http://digi.narc.fi/digi/hae_ay.ka?ay=1655256.KA

Toivottavasti työstä on hyötyä,
Henrik Nylund

Filologisena gradu ei olisi koskaan osunut haravointiini. Hiljenen ihastuksesta.

Äsh, en maltakaan vielä lopettaa, kun tähän jäi tyhjää tilaa. Lakiin ja menneisyyteen liittyen löytyy Google Booksista And. Anton Stiernmanin toimittamat nidokset Alla Riksdagars och Mötens Besluth/ Samt Arfföreningar / Regements-Former, Försäkringar och Bewillningar/ Som På allmenna Riksdagar och Möten / ifrån år 1521, intil år 1727. giorde / stadgade och bewiljade äro; med the för hwart och ett Stånd utfärdade allmenna RESOLUTIONER. vuoteen 1632 asti (loppuu sivuun 840) & vuodet 1633-1680 kattava osa (s. 841-1874) & vuodet 1682-1731 (s. 1875-2766).

Saman toimittajan kokoelma Samling utaf kongl. bref, stadgar och förordningar &c. angående Sweriges rikes commerce, politie och oeconomie uti gemen, ifrån åhr 1523. in til närwarande tid. Uppå hans kongl. maj:ts nådigesta befallning on käytettävissä Jyväskylän yliopiston digitoimana.

Kulkeeko karavaani kun laiva seisoo?

SukuForumilla on Suomen Sukututkimusseuran tilanteen suhteen siirrytty allegoriseen ilmaukseen, jota on käyty katsomassa jo lähes 200 kertaa:

Talvella katosi kapteeni vain hetki pestin alkamisen jälkeen. Konemestari kuoli keväällä. Kesän jälkeen ei ole näkynyt perämiestäkään. Pari korkeakirkollista nousee välillä kannelle laulamaan virsiä, mutta eivät oikein vakuuta.

Vuosikokoukseen toivottavasti menossa isompi kööri, kunhan saavat kotiinsa painotuotteen, jossa ajankohta paljastetaan. Tuoreessa Genoksessa kyseistä ilmoitusta ei ollut ja verkkosivut eivät kerro mitään. Jos olisin jäsen niin kyllä pännisi.

Ja jos olisin jäsen, en ajattelisi, että minun pitäisi olla jotenkin erityisen aktiivinen jäsen vaivautuakseni paikalle. Kun seuran toiminnasta ei kuule uutisia kuin ovenraosta, luulisi olevan entistä suurempaa innostusta saapua siihen ainoaan aikaan&paikkaan, jolloin on mahdollista pyytää vastauksia, ainakin esitettyihin asioihin.

Jos olisin jäsen harmittelisin myös sitä, että seuran sivuilta en edelleenkään löydä ajantasaista hallistuksen jäsenten luetteloa.

Nimimerkki Käppi teki erinomaisen aloitteen alkuvuodesta, sen tulokset varmaan hänelle suoraan ilmoitettu? Suomi-tietokannan mietinnät ja hallituksen päätökset jäsenten näkyvillä? Viimeisin julkinen elonmerkki asiasta taisi olla vt. puheenjohtajan viesti elokuun lopulla. Hiskistä on kannettu SukuForumilla huolta lokakuun puolella. Seuran puolelta ei tullut informatiivista eikä lupaavaa vastausta. Mikä huomioitiin Suomi24:nkin puolella.

Vali, vali, paljonkos onkaan tullut täällä SSS:n epävirallista tiedotusta hoidettua?:

• Syyskokous pidetty (26.11.2007)
• Tulokseton miniloma (10.12.2007) Tämä taisi olla se kirjoitus, jonka kunniaksi minulle pidettiin julkinen saarna ennen erästä hallituksen kokousta. Vai valitinko hallituksessa istuessani toisenkin kerran...
• Vuosi loppu (31.12.2007) Jaa, tuossa oli piikittelyä samasta aiheesta. Toisto ei ole tyylikästä.
• Postiluukusta pudonnutta (13.8.2008) "Kuvatekstistä sivulla 49 selviää, että SSS:llä on ELKA:ssa työllistettyjä tallentamassa teollisuuslaitosten työntekijäluetteloita" Tämän olin unohtanut, onkohan julkaistu huomaamattani vai ovatkohan tulokset mahdollisesti jääneet tietosuojavaltuutetun haaviin?
• Lunta tuli ja viikonloppu meni (24.11.2008) Syyskokouksesta.
  
• SSS toimii(ko) (3.6.2009)
• SSS toimii osa 2 (5.6.2009)
• Verkkoarkistointi (16.11.2009) Mainostin SSS:n vanhojen sivujen olevan saatavilla. Eivät olleet kauaa.
• Uutiskatsaus (29.11.2009)
• SSS:n tiedotus, havaintoja (31.1.2010)
• Muiden ihmisten projektien edistyminen (22.2.2010)
• SSS:n suunnitellut ja aloitetut projektit (8.2.2011) Vuoden tauko valituksessa?
  
• Sukututkimuspäivät lähestyvät... (28.2.2011)
• Soveltavaa oppimista (20.4.2011)
• Pyhä lehmä menossa teurastamolle? (14.8.2011) Kirjoitus, joka keräsi ennätysyleisön tuntemattomia teitä.

Eli minä olen räksyttänyt ja karavaani kulkenut. Kulkujälkiä joku ehkä nähnytkin.

Historia & tila

Keskiviikko oli viimeinen lokakuun sovituista arkivapaista. Iltapäiväksi suuntasin seminaariin Tilan käyttö ja täyttö keskiajan ja uuden ajan alussa.

Siellä Marko Lamberg alusti käymällä läpi perinteistä ja tuoreempaa kartan käyttöä historian tutkimuksessa. Tuoreista esimerkeistä monet olivat ruotsalaisia ja vaikuttivat mielenkiintoisilta. Dick Harrison tekee siis muutakin kuin ärsyttäviä blogitekstejä. Suomalaisesta tutkimuksesta Lamberg oli ottanut esimerkiksi Kari-Matti Piilahden väikkärin, mutta samaan hengenvetoon kritisoi suomalaista tutkimusta "yhden tyyppisellä aineistolla" operoinnista. Ehkä ymmärsin yhdistelmän väärin, Piilahden lähteet ovat mielestäni kattavat ja maantieteellinen aspekti voimakkaampi kuin kalvon esimerkkikuva antoi ymmärtää.

Kotimainen esimerkki oli myös "pelon maantiede", jossa kansanperinteessä pelottavina paikkoina mainitut sijoittuivat lähelle asutusta. Tässä vaiheessa tulee kyllä mieleen kysymys akateemisen tutkimuksen ja maalaisjärjen yhteyksistä ja eroista. Sukututkijataustalla on ollut mielekästä läiskiä paikkoja kartalle jollei alusta alkaen niin ainakin ensimmäisestä julkaisusta asti. Ellei tapahtumapaikkoja pysty hahmottamaan, ei voi ymmärtää mitä on kirjoittamassa. Siksihän kesälläkin Saarenmaallekin änkesin.

Lamberg luovutti puheenvuoron Marko Hakaselle, joka irtosi kartasta ja siirtyi fyysiseen tilaan. (Kuvainnollisesti.) Tilassa tapahtuu matkustaminen, viestintä ja kaupankäynti. Tilaa voidaan yrittää hallita. Etäältä se onnistuu vain kirjein ja satunnaisin vierailuin. Joku piirtää tilaan rajoja, syntyy alueita, kulttuureita, yhteisöllisyyttä ja identiteettejä.

Jukka Korpelan puhuessa selvisi, että hän oli kirjoittanut artikkelin kirjaan, joita oli pinossa ensimmäisellä pöydällä. Artikkelistaan hän ei halunnut puhua, joten aiheena tuntui olevan tehostettu lähdekritiikki. Oli "keskeistä" miettiä miten lähteen luontiin vaadittu informaatio oli saavuttanut dokumentoijan. Ja piti päästä yli 1800-luvulla luotujen käsitteiden. "Identiteetti" vihoviimeinen näistä. Korostettiin, ettei ole keskiaikaista yhtenäiskulttuuria eikä ylipaikallista tietoisuutta. Mitään oleellista en omaksunut, joten varmaankin meni hienoja helmiä ohi korvieni.

Saman voin sanoa Päivi Maarasen osuudesta Vallan merkit maisemassa. Hän ei myöskään käsitellyt artikkeliaan. Kuunnellessa mieleeni palautui BBC:n Coast-sarjassa demottu rannikkolinna, joka valkoiseksi kalkittuna esitettiin nimenomaan pitkälle erottuvana valloittajan reviirimerkkinä. Tuotuani tämän "huomion" keskusteluosassa esille, Maaranen totesi huomanneensa Porvoon tuomiokirkon palon yhteydessä, että kalkittujen seinien lisäksi tumma katto on kirkon osa, joka erottuu ja näkyy kauas. Tämän minäkin ymmärsin.

Ilokseni Ulla Koskinen esitti jotain, josta minäkin sain (mielestäni) tolkkua. Hän oli ottanut esiin vuodelta 1583 linnan rakennushankkeen, josta kertoo muutama kirje. Näiden kokonaisuus kertoi, että kunkun hyviksi katsomia ideoita ei rynnätty toteuttamaan, jollei huvittanut. Kuvio on tullut tutuksi 1500-luvun kirjallisuutta lukiessani, mutta tämä yksityiskohtainen juttu oli hauskaa kertausta. Seminaarin teemaan asia liittyi sillä, että jahkailevat käskyläiset vetosivat välimatkoihin ja tiedonsiirron hitauteen. Jälleen sain myös flashbackin ison yrityksen nykyajasta: hyvät(kin) ideat ylhäältä ovat torpattavissa, kun on oikeat ihmiset asialla.

Kysyin esityksen varsinaisen teeman ulkopuolelta itseäni askarruttanutta yksityiskohtaa eli sitä, miten kirjeet saatiin perille kun vastaanottajat olivat milloin missäkin. Koskinen vastasi, että kirjeenkantaja seurasi maaliaan, kunnes löytyi. Toisinaan kirjeeseen oli saatettu merkitä myös vaihtoehtoinen avaaja. Yleisön puolella tiedettiin, että sekä 1500-lukua ennen ja jälkeen oli käytetty myös tekniikkaa, jossa kirjeen kopioita lähetettiin vaihtoehtoisiin toimitusosoitteisiin.

Viimeinen esitysslotti oli Anu Lahtisen. Hän aloitti nostamalla esiin tilan ja tilallisuuden linkityksen valtaan, joka oli jo lähes joka esityksessä vilahtanutkin. Hakasen toteama etäältä hallitsemisen haaste konkretisoitui, kun Lahtinen muistutti käräjien pitäjien tulleen ja menneen. Heiltä saattoi välttyä kokonaan jäämällä kotiin. Tai epämieluisan päätöksen jättää huomiotta. Suomalaista kapinointia à la 1500-luku. Vai silkkaa anarkiaa? Paikallisella väestöllä asiantuntemus, toimintamahdollisuudet ja todellinen valta, vallanpitäjillä statistin rooli.

Lahtisen artikkeli aiheesta oli erillisenä jaossa ja muiden puhujien jutut kovien kansien välissä nimikkeessä Physical and Cultural Space in Pre-industrial Europe. Methodological approaches to spatiality. 1500-luvun viestinviennistä peruspläjäyksen saa Juhana Säteen gradusta Viestikapuloita ja kirjeenkantajia. Tiedonvälitys nuijasodassa talvella 1596-1597. 2002.

Toinen näkemys seminaarin annista tarjolla på svenska.

Kaksi iltaa arkeologiaa

Kuva kaapattu kirjasta Mästerstycken i Statens historiska museum. Häfte 1. Tarjolla myös Andra häftet .

Maanantaina kuuntelin työväenopistossa ensimmäisen osan Eero Muurimäen Arkeologian ABC:tä. Käytiin läpi kaivauksien perusteita. Minua kiinnostaneet tekniikat posotettiin sellaisella vauhdilla ohi, etten ehtinyt omaksumaan niistä mitään. Muistiin jäi kyllä maininta Googlen ilmaisten ilmakuvien käytöstä prospektoinnissa. Se palasi lähimuistiin kuunnellessani BBC:n tämän viikon Making history -jaksoa: veden alla ollut puolustus(?)rakenne erottui Googlen kuvissa vesikasvien suorana rivistönä.

Loppukysymykseeni sain vastaukseksi (monettako kertaa?), että pronssi- ja rautakauden asumusten paikantaminen on vaikeampaa kuin kivikauden, sillä merkkejä jäi vähemmän, jopa keramiikasta. Menisiköhän jo jakeluun?

Metodipuolesta poimin myös tiedon, että Suomessa ei ihmisen toiminnasta ole syntynyt vastaavia kerroksia kuin ulkomailla eli kaivauksia ei tehdä näitä tällaisia seuraten. Mutta palokerroksia sentään jossain ollut? No, tätä voin "soveltaa käytäntöön" kun Britanniasta tilatut kaivaus-DVD:t saapuvat postilaatikkooni. Vaikka maiden välillä on eroja, jotakuta voi kiinnostaa sikäläinen (=BBC) Arkeo/historiapeda verkkosivujen/pdf-tiedostojen muodossa:

• Create your own dig!
• Activity: Create an excavation
• Activity: Paper excavation
• Activity: Poos from the past
• Activity: Cress Cropmarks
• Get into the mind of our ancient ancestors
• Ancient-themed workshops
• Primary History
• Build a time capsule
• A guide to historical research
• A guide to oral history
• A guide to interpreting historical evidence
• A guide to researching the history of your high street

Tiistai-iltana Helsinki-sarjassakin oli arkeologiaa. Kaupunginmuseon Markku Heikkinen selosti puolentoista viime vuoden aikana tehtyjä pelastuskaivauksia Senaatintorin ympäristössä. Kuuntelin mielenkiinnolla toivoen lisätietoa Petter Sundin elämästä. Ei tullut tärppejä vaikka lähellä liikuttiinkin. Hänen aikalaistensa ja naapureidensa kellariromua oli löytynyt.

Ilmeisesti näillä tuoreilla tuloksilla ei ole täydennetty sivusta Kurkistuksia Helsingin kujille, jota olen myös Sundia ajatellen aikanaan hartaasti tavannut. Markku Heikkisen teksti tämän vuoden alun kaivauksista löytyy museon sivuilta. Esitelmän aloittaneen Ritaripuiston kaivauksen pikarilöydöstä on samoilla sivuilla Heini Hämäläisen kirjoitus.

Lokakuun alusta

1.10.

• Kuukausiliitteen kirjastoapurahajuttu on _mielenkiintoinen_

3.10.

• "Sanoja tutkimus, kysely ja selvitys käytetään mediassa yhä useammin miten sattuu."
• Helpotuksen huokaus, taas sain kaikki Helka-lainat uusittua. Tutkimuksen tekoa voi taas venyttää.
• Tämän firman nostaman oikeusjutun takia FB:n timeline viivästyy. Hyvän näköistä sisältöä historian ystäville: timelines.com
• Nyt ymmärrän miksei mutsi referoinut mulle Höblän arvostelua ennen teatteriin menoa. Nähty mikä nähty, alkaa jo unohtua
• Postissa tuli vihdoin HAik ja yllärinä arvosteltava kirja. Lisää kirjoitettavaa...
• Historioitsijoiden kirja-arvostelut ovat ilkeydessään huvittavia. (ref Vahtola, HAik)

4.10.

• Ratikalla kohti luentoa Helsingin historiasta.
• Saavuin eläkeläiskerhoon. Vai olikos tämä historian ilmaisluento? Tässä seurassa menee muisti.
• Nyt tuli joku minua nuorempi. Selvä hörhö.
• Lisää harmaahapsia hipsii sisään. Nämähän ovat eläneet 1500-luvun, luento tulee olemaan heille nuoruuden muistoja.
• Yksi tuttukin ilmaantui, hän luennoi täällä kahden viikon päästä. Ja @JPvE yli kuukauden päästä. Kaksikielisesti, se pitää kuulla.

5.10.

• Eilen markkinoin muun tohinan ohessa 2 kpl ventovieraan ihmisen kirjaa, jota ei ole itse nähnyt. Omiakin voisi joskus yrittää myydä?
• Outoa katsoa&kuunnella, kun joku käyttää tuttua käyttöliittymää ja neuvoo tekemään toisin kuin itse tekee. *diootti!
• "Nettapa oli pohdiskellut esikoiskirjaansa joku ilta viitisen minuuttia ja sitten viikonloppuna kirjoittanut sen"
• Olenkohan itse joskus summeeraanut mielenkiintoisen tilaisuuden yhtä epäinformatiivisesti? Toivottavasti en.
• Beautiful words... "users’ involvement in archival description and metadata creation/reuse" ...more, please...
• A History of Violence, Edge Master Class 2011 . Taidan kuunnella toiseenkin kertaan, muutkin luennot sarjasta kiinnostaa.
• Pinker korreloi lukutaidon leviämisen väkivallan vähenemiseen. Näkyisiköhän suomalaisessa tilastoinnissa?
• Huittisissa mies oli poiminut Loimijoen pohjasta "viikinkien ajan" rannekorun.

6.10.

• Mary Baloghin A Matter of class on luokiteltavissa historialliseksi romantiikaksi, mutta rakenne yllätti ja kokonaisuus toimi. Suosittelen.
• Vaihdoin [blogin] taustaa, keltainen oli aika aggressiivinen, nyt on niin rauhallista, että voisi nukahtaa

7.10.

• Löytyi Gale digital collections... Näyttää lupaavalta, eiköhän pari blogitekstiä tästä irtoa.
• "Free trial available for instutions", pyh ja pah sanon minä. Yksilöiden silkkaa sortoa.
• Slate: Before Hitler, Who Was the Stand-In for Pure Evil?
• Luin arvostelukappaleen enkä keksi sanomista. Pieni ongelma.
• Lähetin tuoreen linkin ja sain vastaukseksi miniluennon spostissa. Yleensä vaan kiitetään.

8.10.

• Kirjoitin kirja-arvostelun. Teemalla damning with faint praise.
• SLS:n pyytämä puheenvuoro digimatskuista alkaa hahmottua. Loppukaneettia vajaa.
• Kuunneltu bbc:n Thinking allowed. Mielenkiintoisia sukunimipointteja lapsilta.

9.10.

• Aamun Hesarissa sukututkijoista oikein edustava kuva. Yhtään nuorempaa ei löytynyt?
• Tietenkin kiva että Vantaan tapahtuma sai näkyvyyttä. Olisi voinut olla kutsuvampaa.
• Ihanaa kun twiiteissä vilahtaa lapsuuden kotikunta (Kokemäki). On muillakin kartalla.
• HAikia lueskelen, aiheita blogikommentteihin runsaasti. Alkaisiko kirjoittaa vai tarkistaisiko klo 15 osoitteen kartasta?
• Huh, Merikannontie siellä missä kuvittelinkin. Eli kieppaus Töölön kirjaston kautta sopii ohjelmaan.

10.10.

• Pitikö tuhannennesta twiitistä tehdä jotenkin erityinen? No, tässä menee, ihan aiheettomana.

Tampereelta ja 1800-luvulta

Hurmioitunut-blogista huomasin, että Tampereellekin on tulossa jakokaappihistoriaa, josta kesällä Helsingissä nautin. Tämän kunniaksi alla Suomen kuvalehden antia Tampereelta numeroista 173&178/1880.

Tamperetta käsittelee Petri Juutin väitöskirja Kaupunki ja vesi. Tampereeseen liittyvistä tehtaista ei ole viime aikoina löytynyt linkkejä, mutta tehtaisiin liittyy tekniikka, joten tähän väliin sen johdosta Heidi Rannan opinnäyte 1800-luvun lopun seinäpuhelimen restaurointi. Mistä päästään näppärästi Niina Aallon opinnäytteeseen Virginia - asu 1800-luvun tyyliin.

Hypäten maaseudulle on jo korkea aika mainita Valtteri Kangasmäen gradu Tilan väkeä ja naapureita : varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807-1883. Palaten kaupunkiin esille Jarkko Keskisen artikkeli Sosiaalinen pääoma porilaisessa kauppiasyhteisössä 1800-luvun alussa ja Kari-Pekka Aution gradu Ihmishahmoisia petoja ja ympäristönsä uhreja : väkivalta Helsingin johtavissa sanomalehdissä 1894-1899. Aikakauteen kuuluu myös Anja Salmelan gradu ”Varjele taivas – itsemurhanko hän tekisi?” Naisten itsemurhiin suhtautuminen Suomessa vuosina 1880–1900. Hieman yli menee Jaakko Blombergin Kitkan vesiltä Pohjanlahden sahoille : Akanlahden tukinsiirtolaitokset 1893–1929.

Turun historiallisen yhdistyksen digitoiduista artikkeleista löytyy Ellen Lehtovaaran teksti Turun asujamistoon kuuluneet ulkomaalaiset vuoden 1827 palon ja Itämaisen sodan välisenä aikana. Ruotsalaisten ylioppilaiden vierailu Suomessa 1857 rajoittui Turkuun ja Helsinkiin. D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia liikkuu laajemmalla alueella.

Sotaisia uutisia maaliskuussa 1714

Lähes 299 vuotta sitten London Gazettessa raportoitua. Briteillä vuosi vielä 1713, Suomessa jo 1714.

Numerossa 2.3.1713, Hannoverissa 2.3. päivätystä kirjeestä: Letters from Petersbourg bring an Account, that the Muscovite Forces in Finland were returned to Abo, where they were making great Preparations to penetrate into Sweden in Spring and it was said the Czar was resolved to Command his Army in Person.

Numerossa 9.3.1713, Hampurissa 16.3. päivätystä kirjeestä: Letters from Stockholm bring an Account, that several Regiments had received Orders to march out of Scania towards the Frontiers of Finland, and that great diligence was used in fitting out the Fleet which is to be commanded by Vice Admiral Wattrang.

Numerossa 13.3.1713, Tukholmassa 23.2. päivätystä kirjeestä: Some Merchants of this City have undertaken to fit out a Squadron, which is to be sent to the Coasts of Finland, and it is said will be ready to set Sail within a Month.

Ja sen jälkeen kun britit ovat vaihtaneet vuotensa samaksi kuin mikä pätee Suomessakin...

Tukholma 3.3. (London Gazette 23.3.1714): "The States have unanimously agreed to send out a Squadron of Men of War early in the spring, under the Command of Admiral Watrang, in order to encounter that of the Muscovites on the Coasts of Finland. they have likewise agreed to form three Armies, one of which is to be employ'd in scania, another in Finland, and the third is to remain near this City."

Hannover 30.3. (London Gazette 27.3.1714): "Letters from Petersbourg bring an Account, that the Czar's Army in Finland, consisting of Fifteen thousand Men, had advanc'd to encounter the Swedish Troops in that Province, but the Muscovite General, finding them posted to gret Advantage, would not attack them tho' they amounted to no more that Six or Seven thousand Men. It is said, the Swedes in a short time will have an Army of Forty thousand Men to oppose their Enemies."

Kaukainen sukulainen

Sarjassa kuvia miehistä, joista olen joskus voinut jotain kuulla: Torsten Thure Renvall. Arkkipiispan kuva oli Kyläkirjaston Kuvalehden B-sarjan numeron 8/1882 kannessa, samoin kuin elämänkertansa, josta en löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa. Mutta sukunimestä Renvall tuli mieleen lapsuusaikaan tuntemani Renvallit, jotka olivat Limnell-sukua, kuten minäkin. Eli satakuntalaisten käsissä kulunut Toivo Väinölän tutkimus esille ja kuvan miestä etsimään.

Torsten Thure löytyy taulusta 39. Hän on mennyt Limnellin kanssa naimisiin eikä siis ole (ainakaan tätä kautta) verisukulaiseni. Mutta hänen lapsensa kyllä ovat ja lapsenlapsensa on historiantutkija Pentti Renvall! Vau! Yhteinen esi-isämme on minusta laskien 8 sukupolvea taaksepäin ja Renvallista 6 sukupolvea. Amerikkalaisilla (ja englantilaisilla?) olisi tähän viehättävän tarkka termi "5th cousins twice removed". Wikipedian mukaan termiä half cousin (serkkupuoli) ei käytetä, vaikka sitä tässä tarvittaisiin, sillä kyseessä on tosiaan esi-isä eikä esivanhemmat.

Itse olen näistä kaukaisista serkuista käyttänyt termiä nanoserkku laskematta tarkemmin sukupolvia. Luntaten MAOL:n taulukosta pikkuserkku olisi desiserkku, nanoserkkua läheisempi sukulainen mikroserkku ja todella kaukaisia piko-, femto- ja attoserkku. Viimeisinkään ei taitaisi riittää minun ja Tanskan kuningatar Margaretan väliseen "sukulaisuuteen". Sillanpään Taatan kanssa olisi hieman läheisempi suhde. Esivanhempani numeroilla 109/9 ja 110/9 ovat Sillanpään isänisänäidin vanhemmat.

Näitä kaukaisia julkkissukulaisia on hauska bongata sukututkimuksista ja alkaa ymmärtää jälkipolvitutkimuksen lumoa. Muistaen kuitenkin näiden kaukaisten sukulaisuuksien todellisen sosiaalisen ja geneettisen merkitsemättömyyden.

Mikä on historian merkitys Teille?

Kuten HAik 3/2011:sta kirjoittaessani uhkasin, ajattelin käyttää muutaman blogipostauksen vastaten Historiatietoisuus Suomessa -tutkimuslomakkeen kysymyksiin. Tutustuttuani niihin havaitsin, että osa oli työläitä vastata, osa vastauksista tylsiä lukea ja osa kysymyksistä liian lähellä nykyajan politiikkaa. Eli esittelen vastatukseni vain muutamiin kysymyksistä ja pysyn näin myös varmemmin sitaattioikeuden piirissä.

Ensimmäinen osa kyselystä on otsikoitu "I Historian merkitys" ja tarkennettu "Seuraavissa kysymyksissä käsitellään yleisesti historian ja menneisyyden merkitystä." Ihka ensimmäinen kysymys kuuluu: Mikä on historian merkitys Teille?

• Kiehtovia asioita, jotka kiihottavat mielikuvitustani. / Tämä palauttaa mieleen työpaikkani taannoisen kyselyn, jossa piti kertoa kuinka intohimoisesti duuniinsa suhtautuu. Ei tarkoitettu intohimoista inhoa. Joo, historiassa on kiehtovia asioita. Mielikuvitukseni harvemmin laukkaa historiassa, eli olisin vastannut definitiivisemmin, jos loppu olisi kuulunut "herättävät ajattelua". Mutta tällä muotoilulla vastaan: osin samaa mieltä
• Tilaisuus oppia muiden virheistä ja onnistumisista. / Kukaan historiassa ei ole elänyt minun elämääni: täysin eri mieltä. Tosin nykyajan poliitikot tuppaavat kyllä toistamaan edeltäjiensä virheitä, mutta ehkä kukaan ei ole poliittisissa ratkaisuissaan täysin onnistunut.
• Menneitä ja kuolleita asioita, jotka eivät koske minua. / Nipottamatta jälkiosan kielikuvasta: täysin eri mieltä
• Taustaa nykytilanteelle ja selityksiä nykyongelmille. / Tavallaan joo, paitsi että polut 1500-luvulta nykypäivään ovat aika pitkiä ja välissä pitkiä pätkiä, joista en voisi vähempää välittää (lue: 1900-luku). Eli vastaan: osin samaa mieltä
• Tietoa, joka auttaa minua ymmärtämään yhteiskunnan muutosta. / Yhteiskunta on muuttunut voimakkaimmin lähihistoriassa ja kuten juuri totesin, siitä olen vähiten kiinnostunut: osin samaa mieltä
• Perustiedot historiasta kuuluvat jokaisen yleissivistykseen. / No joo, mutta perustietojen määrästä ja kohdistamisesta voitaisiin käydä pitkä keskustelu: osin samaa mieltä

Neljä vuotta tuotantoa takana

Jaahas, tänään tulee neljä vuotta tämän blogin pitoa täyteen. Monella muulla blogilla on julkaisutahti ajan myötä laannut, täällä ei kyseistä ilmiötä ole vielä esiintynyt. Monet ovat ihmetelleet "tuottavuuttani".(*) Kantelettaren runosta löytyy kysyjille vastausta:

Ei sanat sanoihin puutu,
virret veisaten vähene;
ennen metsä puita puuttui,
metsä puita, maa kiviä,
ennen kuin runo sanoja,
runon lapsi laululoita.
Sanasta sana tulevi,
kypenestä maa kytevi,
laulu päästä laajenevi,
virsi veisaten venyvi.
Sitä suu pakaelevi,
mitä mieli tietelevi,
sinne laulaja menevi,
kunne virsi viittovi.

Olen kyllä rivien välistä ymmärtänyt ihmettelyn aiheena olevan myös sen, että jaksaako joku tätä juttumäärää lukea. Edellistä runoa edelleen lainaten:

Viisas virren veisoavi,
ajallaan lopettelevi;
hyvä on laulu loppuvasta,
lyhyestä virsi kaunis,
mieli on jäämähän parempi
kuin on kesken katkeamahan.
Eipä koski kielaskana
laske vettänsä loputen,
eikä laulaja hyväinen
laula tyynni taitoansa.

Aikanaan tulee viisaus ehkä minullekin, mutta ei ihan vielä.

(*) Eivätkö ole todellakaan huomannut kuinka vähän itse kirjoitan suhteessa lainattuihin teksteihin. Katsokaa nyt tätäkin postausta.

Kuvitus kirjasta English Caricaturists and Graphic Humourists of the Nineteenth Century.

Löydettyä

Etsiskelin Museot online -kannasta sopivaa kuvituskuvaa tänne. Rajasin vuosiksi 1600-1700 ja tulosten joukossa hieman yllättävästi yllä näkyvä sulkukartio. Ilmeisesti siksi, että käyttöajaksi on talletettu '1970 - 200'. Luulisi syöttösysteemin voivan tarkistaa, että jälkimmäinen luku on edellistä suurempi?

Suketus koki SKS:n kansanrunousarkiston mainion palvelun:

Olin varautunut jättämään jonkinlaisen materiaalitilauksen maanantaita varten, mutta avulias päivystäjä alkoikin kaivaa minulle mappeja esiin saman tien, ja soitti vielä apuvoimiakin paikalle, kun ei ensin ollut varma, mistä etsimäni aineisto löytyy. Kaksi laatikollista litteroitua muistitietoa läjähti pöydälle, ja jo alustava selailu osoitti, että sieltä löytyy juuri sitä, mitä haluan etsiä.

Blogissa Livet på Fiskars museum loppui Yläruukkia esitellyt sarja. Eva löytöretkeili Kansallismuseossa.

Jukka Laajarinne kannusti lähimatkailuun. Hän myös hypotisoi "Koska kieli on yksi ajattelun keskeisimmistä alustoista, voidaan pikkulapsia seuraamalla muodostaa käsitys vaikkapa esisokraattisen ajan ihmisistä tai kivikautisesta ajattelusta. "

Nordiska Mussetin blogissa Digitala medier i skolans historieundervisning. Europeanan kohennuksista kirjoitettiin in English blogissa Kadmeian letters.

Blogissa Temps de récupération tehtii merkintöjä von Becker-suvun historiaan.

Rivitutkija tutustui tietokoneiden esihistoriaan.

Otto tuotti ajatusvirtaa tutkimuksestaan.

Before the automobile on suomalaisen pukuhistoriaharrastajan blogi. Paljon hienoja kuvia.

Salla Brunou haastaa lukemaan 1900-luvun suomalaista realismia eli Sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa. Jenni luki Venny Soldan-Brofeldtin kirjan Merimajamme ja me. Outi Pöyry luki Taavetti Heikkisen päiväkirjaa “Rintaman poliisi”. Tampereen Aikalaisessa Taina Repo arvioi kirjan Tammerkoski ja kosken kaupunki. Viimeinen nummuliitti kommentoi kirjaa Kaljuuden ylistys ja muita ylistyksiä :

Jotain ihan muuta. Kirja on siis kokoelma ylistyspuheita ja kirjoituksia noin vuodesta 400 eaa 1400-luvulle asti. Teoksessa ylistetään kaikenlaisia asioita Troijan Helenasta koiriin ja kärpäsiin. Jotkut teksteistä olivat varsin viihdyttäviä, mutta toiset ovat vaan niin eri maailmasta, että täytyisi olla historian tutkija, että niistä pystyisi nauttimaan. Suosittelen retoriikasta tai historiasta kiinnostuneille.

Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen tuoreehko (?) verkkolehti Hiiskuttua sisältää m.m. opinnäytteiden esittelyjä.

SukuForumilla äskettäin runo ja keskustelua talonpojan työkaluista. Agricolan keskustelupalstalla jankattu tällä viikolla aiheista Historia kielipoliittisena lyömäaseena ja Historiallisen tiedon taso Suomessa.

"Yhtä ja toista mustalaisista"

Aloin lukea Kyläkirjaston kuvalehdestä 5/1898 juttua Yhtä ja toista mustalaisista. Sävy tuntui yllättävän positiiviselta, joten ennenkuin pääsin ensimmäisen sivun loppuun hyppäsin Googleen hakemaan taustatietoa kirjoittajasta eli Arthur Thesleffistä. Wikipedia tiesi, että hän

suositteli mustalaisten vähittäistä assimilointia valtaväestöön pitkäaikaisella valtion ohjelmalla. Mustalaisten maahantulo ulkomailta Suomeen oli kiellettävä lainsäädännöllä ja Suomessa jo asuvat mustalaiset oli rekisteröitävä ja pakotettava asettumaan paikoilleen. Thesleff suositteli mustalaislapsien sijoittamista 7-vuotiaina lastenkoteihin joissa he olisivat sen jälkeen tekemisissä vain valtaväestön edustajien kanssa ja oppisivat jonkin käytännön ammatin. Thesleff vastusti kuitenkin jyrkästi mustalaisten pakkosterilointia koska hän uskoi että hänen suosittelemansa ohjelma tuottaisi hyviä tuloksia.

Argh, ei hyvä. Mutta itseni sivistämiseksi lainaan artikkelista toivottavasti värittymätöntä tietoa siitä, missä romaneja 1800-luvun lopulla liikkui:

... ovat mustalaiset muutamista seuduista vähitellen vetäytyneet toisiin seutuihin, minkävuoksi heidän jakautumisensa maassa on tullut varsin epätasaiseksi. ... Niinpä ei löydy mustalaisia missään ruotsalaisessa pitäjässä, paitse Karjalla ja Pernajassa. Samoin ovat mustalaiset hävinneet suurista osista Turun lääniä ja melkein koko Hämeestä. Tasaisemmin ovat he levinneet Pohjanmaalla ja hyvin hajallaan on heitä Oulun läänin pohjois-osissa. Savossa ovat he jo epätasaisemmin levinneet, siten että muutamissa pitäjissä elää suurempia mustalaisjoukkoja, mutta välillä olevissa avaroissa seuduissa ei heitä ole ensinkään. Jos sitten mennään kauvemmaksi itään Viipurin lääniin, nähdään että heitä lisääntyy uskomattomassa määrässä, ja todellisuudessa elää kolmas osa kaikista Suomen mustalaisista, joita kaikkiaan lienee noin 2,000, Viipurin läänissä ja varsinkin Sortavalan, Impilahden, Säkjärven ja Viipurin pitäjissä.

Kuvat artikkelista. Yllä "mustalainen Sakkulasta" ja "mustalaisvaimo Rääkkylästä" ja alla "mustalaistyttö Sakjärveltä", "mustalaispoika Ruovedeltä" ja "mustalaistyttö Minka Katzian Mähristä".