Blogirulla

Nukuin enemmän kuin 7 tuntia viime yönä, joten omista tekemisistä ei ole raportoitavaa. Englanninkielisiä blogiposteja tilalle:

Ancestry.com:n blogissa kommentoidaan perhesalaisuuksien käsittelyä.
Dick Eastman kertasi Mormonikirkon käynnistämän indeksointiprojektin käytännön työtapaa. Kuullostaa hienolta.
The Genealogue listaa 10 kehnointa tapaa aloittaa sukukertomus.
Randy Seaver on koonnut kaikki verkkopaikat, joista hän aikoo hakea tutkimuskohdettaan. Omat amerikkalaiset tutkimukseni ovat tainneet jäädä vähän kesken...
Jasian mietinnät sukututkimusseuran jäsenmaksujen maksusta ovat ajankohtaisia Suomessakin. Hän on näköjään kirjoittanut paljon (amerikkalaisten) seurojen jäsenmäärän vähenemisestä.

5. taksvärkki & Kertauskurssi - osa 4

Olin asennoitunut lukemaan antaumuksella käräjäpöytäkirjoja, mutta kohtasin sitten pieniä vaikeuksia niin, ettei edistyminen ollut hääviä. MP3-soittimeni kuulokkeet muuttuivat stereosta vaihtelevaan stereoon ja sitten monoon - mikä vaikeutti keskittymistä. Edistymisessä taas täytyi siirtyä järjestelmällisyydestä 10 vuoden aikahyppyyn, sillä sattumalta joku toinen käytti tarvitsemiani filmejä. 1780-luvun käräjät osoittautuivat piiiitkiiksi, enkä edistynyt kuin pari vuotta runsaassa kolmessa tunnissa.

Kertauskurssikirjana oli tällä kertaa

• Jan Garnet: Kulturhistoria för släktforskare. 1982

Garnetin kirja oli miun-maun-mukainen, keskittyen nimensä mukaisesti kulttuurihistoriaan. Painotus oli 1800-luvun lähteissä, joten sisältö ei ollut Suomen lähteiden kanssa täysin analoginen, mutta uusia ideoita sivuilta kyllä irtosi.

Ja ihan hyvää tietoakin. Kuten, että perinnöksiostot tehtiin vuodesta 1793 ilman tilan inventointia ja arviointia, joten eilen saatu asiakirjakopio oli siis täysin asianmukainen. Perunkirjojen kohdalla kirjoittaja antoi erinomaisen (joskin työlään) neuvon verrata perunkirjoja muihin saman paikkakunnan, ajan ja säädyn edustajiin. Ehdottomasti olisi pitänyt tehdä.

Esitetystä kirjallisuuslistasta poimin erinäisiä tutkittavaksi. Ruotsin historian kirjojen yhteydessä minulla on ollut vaikeuksia tietää mikä on populääriä ja mikä "luotettavaa". Tosin populääri on kaltaiselleni amatöörille aivan tarpeeksi haastavaa - ruotsiksi luettuna.

Kertauskurssi – kolmas osa

Tottakai ryntäsin hakemaan Burgman-kirjan. Avasin kaupassa sen verran, että näin jonkun kauniin kuvan ja kävelin kassalle. Kevyt selailu kotona näytti, että mukana on ihan hyödyllistä materiaalia, kunhan ehdin takaisin Helsingin asioihin.

Kotona odottivat Ruotsista tulleet perinnöksiostoasiakirjat. Sivumäärä ei valitettavasti taannut mitään, silmäilyn perusteella syntyi siitä, että todetaan useampaan kertaan, etteivät edellisen asujan pojat halunneet estää perinnöksiostoa, joka siten saatiin aikaiseksi. Ei talokuvausta tms. Liitteenä tosin oli 1800-luvun alun sanomalehtiä Ruotsista, joissa asiasta oli kuulutettu, joten saan jotain kuvitusta. Mutta tärkeintä, että tuli tarkistettua, ettei jää kaivelemaan. Ja 230 kruunulla en olisi tehnyt reissua Tukholmaan millään välineellä.

Kirjastosta hain 3 varattua kirjaa, 2 ei-sukututkimuksellista ja yksi, joka osoittautui pieneksi sukututkimukseksi. Ikkunalaudan vuoresta sain siirrettyä eteisen lähteviin illan mittaan:

• Elisabet Thorsell och Ulf Berggren: Finn din släkt! I svenska och utländska källor och på nätet. 2000
• Suvun nimet kirjoihin. Opas sukujulkaisun tekijälle. Toim Heikki Manninen. 1998
• Per Olov Bergman, Ingemar Carlsson och Bo Nilsson: Ordna ditt släktarkiv. 1985
• Göran Berglund: Sök dina rötter. Handledning i släktforskning. 1985

Finn din släkt on muokattu sanomalehtijutuista. Mielenkiintoista ja harvinaisempaa tekstiä olivat eri maiden käytännön sukututkimuksesta kertovat lyhyet jutut. Opin myös uutta sanastoa. Tähän asti olen luullut, että pikkuserkku on småkusin, mutta päähän jää toivottavasti nyt rimpsu: kusin, syssling/tremänning, brylling/fyrmänning, pyssling/femmänning, ..., niomänning, ... Hieman ihmettelin toteamusta, että hallantilaisesta 1700-luvun alussa eläneestä nimismiehestä tehty sukututkimus 70 000 jälkeläisineen, oli mainittu Guinnessin ennätyskirjassa maailman suurimpana selvitettynä sukuna. Luulisi, että kauempaa lähteviä, ja täten isompiakin (?), tutkimuksia olisi tehty.

Suvun nimet kirjoihin ei ollut uusi tuttavuus, mutta oli terveellistä lukea uudelleen Marja-Liisa Putkosen erinomaisia neuvoja. Kirjan lopun luettelosta ”Henkilö- ja paikallishistoriallista aineistoa sisältäviä arkistoja ja kokoelmia” keksin yhden uuden mahdollisuuden paikallishistorialliseen tutkimukseen.

Ordna sitt släktarkiv jakaantuu kolmeen osaan käsitellen sekä suvun että sukututkimuksen arkistojen järjestämistä, tietokoneita ja valokuvia. Arkistojärjestyksen neuvot tulivat ammattilaiselta, mutta päätyivät sukututkimuksen osalta saman kuin monet lukemani amerikkalaiset ohjeistukset: riippuu tutkimuksesta.

Berglundin kirja on työstetty luennoista ja täyttä tekstiä kannesta kanteen. Osin vanhentunutta, mutta ammattiryhmien lähdelistasta löysin yhden vihjeen omiin tutkimuksiini. Loppupuolella kirjaa oli omaleimaisempaa aineistoa kuten grafologiaa, karvaisten korvalehtien reunojen periytyvyyttä ja suomalaisten puumerkkien vertailua egyptiläisiin hieroglyfeihin.

Niiniojan Seppo tarjosi muuten Forumilla erinomaisen linkkivinkin, jota olen jonkun aikaa kaivannut. Tuorein tieto "tuoreista seurakuntien mikrokorteista" löytyy Mikkelin maakunta-arkiston sivulta.

Taas asiaa museokauppaan

S-postilaatikkoon oli tipahtanut Helsingin kaupunginmuseon tiedote Burgmanin talosta kertovan kirjan ilmestymisestä. En tiedä vielä ostanko omaksi, mutta lukea täytyy, asuihan Petter Sundini käytännöllisesti katsoen naapuritontilla kyseisen kivitalon noustessa Helsingin maisemaan 1690-luvulla.

(Postitus toimii museolla näköjään ripeämmin kuin kotisivun päivitys, mutta eiköhän ajankohtaista-sivulla aikanaan ole sama tiedote.)

Alla oleva kuva Burgmanin talosta vuodelta 1748 on sivustolta Kurkistuksia Helsingin kujille, jossa kerrotaan Helsingissä tehtyjen arkeologisten kaivausten tuloksista.

Kertauskurssi - Osa 2

Menin eilen kirjastosta hakemaan yhtä varattua kirjaa, josta olin saanut tiedon, mutta hyllystä löytyikin 13 kappaletta. Palautettavien pinoon ehdin illalla saada kaksi

• Seppo Antero Priha: Kaarle Suuri. Sukupuunversoja Suomessa. 1998
• Sassa Buregren: Vem är jag? Släktforskning för barn. 1997

Prihan omakustanne oli sivu- ja tekstimäärältään kunnioitettavan laaja. Kirjallisuusluettelotkin löytyivät, vaikka eivät sisällysuettelosta erottuneet. Oma tentatiivinen Kaarle suuri -yhteyteni ei ollut kirjaan tullut mukaan, ilmeisesti kyse oli Prihan omien juurien esittelystä eikä yleisemmästä Suomi-kokonaisuudesta. (En odottanut - tietenkään - löytäväni nimeäni, vaan Knut pyhän vaimoineen. Eivät osuneet silmiin.)

Buregrenin lastenkirja alkoi (yllättävästi) pronssikaudelta, mutta oli kokonaisuutena varsin hyvä lyhyt esittely suvun tuntemukseen liittyvistä asioista, niin sukutauluista kuin vanhoista matkamuistoistakin. Sääli, että perhetaulujen ohessa ei otettu mitenkään esiin lähteiden merkintää.

(Muistaessa mainittakoon Martha Stewartin sivuilta aikanaan bongattu sukukaavioaskartelu, mallineineen.)

Kokemäen kartanossa, taas

En ole vielä päättänyt (kun en ole vielä edes alkanut kirjoittaa) mistä ajankohdasta Kokemäen kartano koosteeni aloitan. Yksi mahdollinen piste on "viimeinen vuokraaja" eli Simon Stengrund. Olin ehtinyt unohtaa (eli sain kokea eilen ylimääräisen ahaa-hetken) että Simon kuului Stenius-sukuun eli oli esi-isäni pikkuserkku. Käytännöllisesti katsoen lähisukua siis ...

Satakunnan sukupuista olisi hienoa päästä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tekemään verkostoanalyysiä. Kuinka suuri osa alueen ihmisistä polveutuu esim. Eurajoen Mullilan Piri/Hannulasta (minä ainakin kaksikertaisesti) tai "Limnell-suvusta" (minä ainakin kaksinkertaisesti)? Muitakin supersukuja varmaan on, mutta jäänyt ehkä huomaamatta, kun en itse niihin kuulu.

Kartanon torppareita kirjoittelin eilen puhtaaksi, minkä sekaisista muistiinpanoistani selvää sain. Ainokaisesta torppakartasta olin ottanut käsivaralta tilkkutäkin tapaan kuvia ja niiden yhdistely vaati hieman askartelua. Ensimmäisestä puhtaaksipiirretystä versiosta ei tullut aivan surkea, mutta vaatii lisätyötä.

Turusta löytämissäni asiakirjoissa mainittiin, että yhden torpan sopimus purettiin, kun viljelysmaat jäivät radan alle. Vanhaa karttaa ihaillessani Kansallisarkistossa en ollut muistanut/huomannut, että saan mittakaavasta paremmin kiinni sijoittamalla paikalleen nykyisyyden radan ja kakkostien. (Joita ylläolevassa versiossa ei ole.)

Intohimo

Sain pinkan aikakauslehtiä luettavaksi (lue: selattavaksi). Tammikuun Gloriassa Kirsi Piha kirjoittaa:

"Ihmisistä paljastuu kummallisia piirteitä, kun heiltä kysyy intohimon kohteita."... "Jos vahingossa alkaa puhua huovutustöitä tekevän kanssa askartelusta, joutuu kuuntelemaan pitkän esitelmän huovutusmetodeista. Ja ei siinä mitään, sehän on ihan mielenkiintoista - tiettyyn rajaan saakka. Mutta intohimoisella ei ole rajaa."... "Muiden intohimot tuntuvat aina vähän liioitetuilta ja tyhmiltä. Omat sen sijaan ovat täysin järjellisiä."

Kuullosti hämärästi tutulta.