Taiteilijatoveruudesta ja kuvista

Kuopion taidemuseo on julkaissut syksyn taidevarttinsa verkossa. Teemana oli Taiteilijatoveruutta:

• 1/12 – Ada Thilén 
• 2/12 – Helene Schjerfbeck  
• 3/12 – Helena Westermarck 
• 4/12 – Maria Wiik  
• 5/12– Ada Thilén  
• 6/12 – Helene Schjerfbeck 
• 7/12 – Helena Westermarck 
• 8/12– Maria Wiik 
• 9/12 – Helene Schjerfbeck 
• 10/12 – Ada Thilén 
• 11/12 – Maria Wiik  
• 12/12 – Helene Schjerfbeck

Huom: "Helene Schjerbeckin osalta videot ovat nähtävillä 6.1.2015 saakka, jonka jälkeen ne poistuvat nähtäviltä tekijänoikeudellisista syistä. Palautamme ne nähtäväksi jälleen vuonna 2016, jolloin Schjerfbeckin kuolemasta tulee kuluneeksi 70 vuotta."

Jatkoksi Velikullan 4/1901 miestaiteilijan alapuolella opinnäytteitä kuvataiteesta ja (valo)kuvista.

• Suvikumpu, Liisa: Kulttuurisia kohtaamisia : Suomalaiset kuvataiteilijat ja Rooma 1800-luvulla
• Komulainen, Maija: Ryöväri romantiikan maalaustaiteessa ja ryövärikuvan esteettiset kategoriat
• Wiljanen, Anna-Maria : "Nej, i sanning, ett bättre ställe kunde den unga målaren ej kunnat hamna på." : Önningeby konstnärskoloni och de mångfacetterade sociala nätverkens interaktion.
• Nylund, Lotta: Naturalismens problematik : C. G. Estlanders, J. J. Tikkanens och Helena Westermarcks utsagor om konsten åren 1879–1886
• Kivirinta, Marja-Terttu: Vieraita vaikutteita karsimassa. Helene Schjerfbeck ja Juho Rissanen : Sukupuoli, luokka ja Suomen taiteen rakentuminen 1910-20 -luvulla 
• Fernström, Päivi : Damastin traditio ja innovaatio. Tekstiilitaiteilija Dora Jungin toiminta ja damastien erityisyys 
• Nickels, Brita: Hautamuistomerkki elämän ja kuoleman tulkitsijana : Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan tekemät hautamuistomerkit 1952-2002

• Martikainen, Jari: Käsitettävä taidehistoria : kuvalähtöinen malli taidehistorian opetukseen kuvallisen ilmaisun ammatillisessa perustutkinnossa 
• Iitiä, Inkamaija: Käsitteellisestä ruumiilliseen, sitaatiosta paikkaan - maalaustaide ja nykytaiteen historia 
• Vallius, Antti: Kuvien maaseutu : maaseutumaisemakuvaston luomat mielikuvat suomalaisesta maaseutukulttuurista 
• Lintonen, Kati: Valokuvallistettu luonto : I. K. Inhan tuotanto luonnon merkityksellistäjänä 
• Hatva, Anja: Merkityksen välittäminen kuvan avulla 
• TERVAKANGAS, REETTA: Värin merkitys 
• Koskela, Katri: Tiedon ja tunteen kuvat - Yleisötutkimus amatöörikuvien koetusta vaikutuksesta journalismin laatuun 
• Saraste, Leena: Valo, muoto vai elämä : Kameraseurat kohti modernia 1950-luvulla
• Söderholm, Lotta: The User Experience of a Crowdsourced Photo Tagging Game: Evaluation with Usability Tests 
• Hietaharju, Mikko: Valokuvan voi repiä : valokuvan rakenne-elementit, käyttöympäristöt sekä valokuvatulkinnan syntyminen

Sekä lopuksi - muistaessa

Suomen valokuvataiteen museon julkaisu Kuvansa kullakin – valokuva-arkistojen hallinnan kysymyksiä

... opastaa aineistojen käsittelyyn kokoelman esitutkimuksesta ja kokoelmaselvityksestä aina digitoinnin periaatteisiin.

Optikko Benedetto ja ihmebalsami

Käydessäni läpi Turun ulkomaalaisten kortistoa kiinnitin huomiota moniin optisten laitteiden tekijöihin ja myyjiin. Julkaistuani tekstin Klasisilmäin Walitsemisesta syntyi hypoteesi: kyse on silmälasien myyjistä?!

Hypoteesin vahvistamiseksi tarkasteluun Benedetto Hirsch/ Hirsch Benedetto, joka saapui Viipurista saadulla passilla Tampereelta Turkuun 8.7.1831 toimenaan "reser för att sälja varjehanda optiska instrumenter".

Jo keväällä ja kesällä 1829 liikkeellä oli optikko Benedetto Hirsch, joka myi tahranpoistoaineita ja liikavarvaslaastareita, ja lienee sama kuin Turun kortistossa (Helsingfors Tidningar 9.5.1829, Wiburgs Wochenblatt 23.5.1829, Åbo Tidningar 8.8.1829). Nestemäisten tuotteiden osalta hänellä oli kilpailijana H. S. Weinberg, joka Turusta lähtiessään jätti Linnankadun sekatavaraliikkeeseen myytäväksi tuotettaan Under-Balsam. Tätä markkinoidakseen hän julkaisi ilmoituksen, jossa hän väitti, että Benedetto oli kopioinut hänen tuotekuvauksensa lääkärinlausuntoja myöten. Aitoa ja oikeaa balsamia oli myytävänä vain Vaasassa kondiittori Ritterillä ja jo mainitussa sekatavarakaupassa. (Åbo Tidningar 19.9.1829)

Mahdollisesti meni jonkin aikaa ennen kuin Benedetto sai nähdä tekstin tai kuulla ilmoituksesta, sillä "Optikko Hirsch" saapui Heinolasta Helsinkiin 7.10.1829 (Tidningar ifrån Helsingfors 9.10.1829). Vastauksensa "H. Benedetto" päiväsi Helsingissä 1.11.1829 ja sen julkaisi Åbo Tidningar 11.11.1829. Siitä käy ilmi, että miehet tunsivat toisensa.  Vuotta aikaisemmin (Benedetton mukaan) Weinberg oli näyttänyt vaimoltaan saamaa kirjettä, jonka mukaan hän ja neljä lasta elivät varattomina Mitaussa. Vaimo uhkasi juutalaisen seurakunnan kautta pakottaa Weinbergin toimittamaan elatuksen heille. Tässä yhteydessä Benedetto oli lainannut Weinbergille rahaa, jota hän ei ollut vielä saanut takaisin.

Benedetto myös luettelee Weinbergin "urakehityksen" edellisen kahden vuoden aikana:

...ifrån Bernstensarbetare-Gesäll i Mitau, till Chemiska Filars och Blanksmörjs-försäljare i S:t Petersburg; till Sjökumspip-kittare och Roullet-spels-Diricteur i gamla Finland, och nu [...] till Under-balsam-Fabriquer i Åbo, och förmodeligen äfven i Stockholm

Ehkä Benedetto ei ollut pyörittänyt rulettia, mutta sanomalehti-ilmoitusten perusteella hänen tuotevalikoimaansa ei voi kutsua  yksipuoliseksi eikä silmälasivoittoiseksi.

Benedetto oli Suomessa vielä tammikuussa 1830 ja jälleen saman vuoden lokakuusta joulukuuhun (Finlands Allmänna Tidning 16.1.1830, Helsingfors Tidningar 6.10.1830, Tidningar ifrån Helsingfors 27.12.1830). Ilmoituksia löytyy vielä vuosilta 1831-1832 (Åbo Underrättelser 13.7.1831, Åbo Tidningar 20.7.1831, Wiburgs Wochenblatt 12.11.1831, Helsingfors Morgonblad 1.6.1832). 

Kuva Australian National Maritime Museum, Flickr Commons.

Paljonko sanomalehden tilaus maksoi?

Vuoden vaihteessa vuositason kuluja.

Kansanvalistusseuran kalenteriin 1887 (Kansalliskirjasto, Aarteet) oli koottuna sanomalehtien ja aikakauskirjojen hintoja. Kuusi tai seitsemän kertaa viikossa ilmestyneiden hinnat ja vuoden numeroiden määrät seuraavat.

Helsingfors Dagblad 24 mk (355 eli 7 penniä per lehti)
Nya Pressen 20 mk (355 numeroa)
Åbo Tidning 16 mk (355 numeroa)
Åbo Underrättelser 12 mk (355 numeroa)

Finland 18 mk (303 numeroa)
Uusi Suometar 16 mk (304 numeroa eli 5 penniä per lehti )
Hufwudstadsbladet 12 mk (303 numeroa)
Östra Finland 12 mk (304 numeroa)
Finlands Allmänna Tidning 8 mk (304)
Suomalainen Wirallinen Lehti 6,50 (304 numeroa eli 2 penniä per lehti)
Folkwännen 6 mk (304 numeroa)
Sanomia Turusta 5 mk (304 eli 1,6 penniä per lehti)

Aika paljon eroja hinnoissa. Tilastokeskuksen taulukon mukaan vuoden 1887 markka on 5,6639 vuoden 2012 euroa. Kallein lehtivuosikerta eli Helsingfors Dagblad maksoi tämän kertoimen perusteella 135 euroa.

Sanomalehti on sanomalehti, mutta sen tuotantotekniikka on reilussa sadassa vuodessa muuttunut täysin. Ilmeisesti kalliimpaan suuntaan, sillä Hesarin tilaus maksaa nykyään lähemmäs 400 euroa.

Taloudellisuutta miettiville vielä sisustusvinkki menneisyydestä. Lehdet seinälle.

Kaarlo Karin piirros. Tuulispää 18.9.1903

Humalatilan monet nimet 110 vuotta sitten

Uudenvuoden aaton hengessä kierrätysteksti. Vööleppi kirjoitti Velikultaan 24-25/1904 katsauksen aikansa kielen käyttöön

Mun muistuu mieleheni nyt tällainen sananlasku eli sanansutkaus, koska aivoni ajattelevat niitä nimityksiä, joita humala s. o. tikussa oleminen on aikojen kuluessa itselleen saanut. Tiedän kyllä hyvin ja ymmärrän, että moni kevytmielinen ja vähemmän ajatteleva kansalainen inholla heittää tämän luvun lukematta, mutta luottaen siihen, että on meidän ikisopuisessa yhteiskunnassamme toki sellaisiakin kansalaisia (vieläpä enemmistö), jotka panevat arvoa uskolliselle tutkimustyölle eli tutkistelemukselle, rohkenen esittää seuraavaa.

Humalalla eli juovuksissa ololla käsitetään sitä inhimillistä olotilaa, joka seuraa alkoholipitoisten juomien suuressa määrin nauttimisesta. En tahdo lähemmin kajota siihen vaikeanpuoleisesti selitettävään seikkaan, millainen humala mistäkin juomasta lähtee eikä se aineeseeni kuulukaan, mutta sen verran kuitenkin haluaisin sanoa, että esim. oluesta saamme nukuttavan humaltumuksen. Sen verran siitä ja nyt itse asiaan.

Maalaisten keskuudessa kuulee puhuttavan päissään ja hatussaan olosta kuin myöskin sikahumalasta. Kun maalainen sanoo jonkun olevan päissään, tarkoittaa hän, että mainittu henkilö on nauttinut ilolientä tai muita väkeviä jo niin paljon, että jos hän enemmän alkoholipitoista juomaa kurkkuunsa repottaa, on hän kerrassaan sikana, s. o. hän voipi esim. paneutua nukkumaan valtamaantienojaan tai rautatienkiskolle. Hatussaan oleva henkilö on taas nauttinut taskumatistaan vaan sen verran, että poskille on kohonnut tavallisuudesta poikkeava puna ja silloin erinomaisella vitsailutuulella, s. o. hänen sielussansa "kävelevät" vitsikkäät ajatukset, jotka suun avulla kanssaihmisille ilmaistaan. Kun maalainen on "toisella kvmmenellä", on hän siinä situationissa, että tavalliset kyläntiet, vieläpä maantietkin ovat hänelle liian kapeita.

Lukumiehillä ynnä muilla herrasmiehillä on taas omat nimityksensä humalalle. Naisten kuulee usein käyttävän sanoja "olla liikutettu", joilla he useimmiten — hienosti kyllä — tahtovat tuoda esille sen inhimillisen olotilan, johon jo alussa viittasimme. Mutta voipipa olla toisenlaisiakin "liikutettuja", jotka eivät aineeseemme kuulu niin hituistakaan.

Niin. Mainitsimme lukumiesten humalanimityksistä. Millaisia ne ovat? Koetelkaamme luetella parhaan ymmärryksemme mukaan, aakkosjärjestyksessä:

Finkura, flööri, hunööri, hurtti humööri, hönö, pehmeänä olo, plenska, tikussaan olo, tuitari. — Kas tässä ne humalanimitykset, joita enin käytetään ja jotka ovat niin sanoaksemme kansainvälisiä meidän maassamme. Näitä nimityksiä käyttävät niin hyvin se osa perustuslaillisia, jotka kutsuvat heitänsä nuorsuomalaisiksi kuin myöskin suomettarelaiset ja ne, jotka ovat potkitut pois kaikista puolueista.

Toivomme edellä olevan tekstin antavan jonkunlaista selitystä niihin nimityksiin, joita meidän arvoisat alkoholipitoisten juomien käyttäjät ovat eri alkoholiolotiloissa itselleen keksineet ja muodostelleet. Uskomme myöskin tämän kirjoituksemme olevan kielitieteellisessä suhteessa asioita jonkunverran valaisevan.

 Kuva:  Velikulta 4/1903

Ajatustuliaisia Marokosta

Matka köyhään matkaan on kuin matka menneisyyteen? Aasilla oikeasti matkustettiin ja kynnettiin. Arganöljyä väännettiin käsikivillä. Marrakeshin torilla (maailmanperintökohde) oli markkinahengestä aidosti nauttivia ihmisiä. Ja pieni lapsi myyjänä.

Kaikki ei ollut vierasta. Marokossakin on 1700-luvulla rakennettu rannikkolinnoitus, joka on maailmanperintökohde. Ja jossa on lokkeja.

Essaouiraan mennessä paikallisopas kertoi ohittamistamme luolista löytyneiden esihistoriallisten työkalujen olevan esillä pääkaupungin arkeologisessa museossa. Se ei valitettavasti kuulunut lomaohjelmaani.

Agadirin museossa oli selkeä valokuvauskielto. Sääli, sillä olisin mielelläni ottanut kuvan matosta, joka muistutti hyvin paljon suomalaista ryijyä. Esineistö oli koruvoittoista eli miellytti minua suuresti. Hopeamassan muodot toivat mieleen niin suomalaiset arkeologiset löydöt kuin Euroopan varhaien keskiajan kivi-istutuksetkin.

Marrakeshin museo oli jäänyt (ilmeisesti) 90-luvun lopun perustamisasuunsa. Esillä oli laajempi valikoima esineitä kuin Agadirissa, mutta enemmänkin olisi tilaan mahtunut. Omaleimaisena yksityiskohtana pidin seinälle ripustettuja lainauksia, jotka eivät suoraan liittyneet mihinkään ympärillään. Museonhan on tarkoitus herättää ajatuksia?

(Agadirin museossa ei ollut mitään myytävää ja Marrakeshin museon kirjakauppa oli käyntimme ajan kiinni.)

Kaikessa etukäteen lukemassani selitettiin, että Agadirissa ei ole mitään vanhaa nähtävää, sillä kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1960. Vasta paikan päällä ymmärsin, että tuhoutunut alue oli edelleen nähtävissä.

Osittain ruohottunena kenttänä, jonka alla oli sekä raunioita että ruumiita. Osittain mäen päällä Kasbahin pystyyn jääneiden muurien sisällä. Siellä oli osa alueesta aidattu verkolla, johon kiinnitetty kyltti kertoi kehitysprojektista, jolla Agadirin historiallista ja arkeologista arvoa tuotaisiin esiin.

Vaiheessa? Kyltin lisäksi Kasbahin sisällä oli "tarjolla" vain paikallinen yrittäjä, joka höpötti jatkuvalla syötöllä huonoa englantia, kunnes sai rahansa. Lähinnä vaikeutti ymmärtämistä.

Haastavalta tuntuu näin tuoreen menneisyyden rekonstruointi. Kävimme muistonäyttelyssä, jonka valokuvat kertoivat tuhosta. Yksinkertainen, mutta vaikuttava, ratkaisu oli maanjäristyksen jälkeisten päivien sanomalehtien etusivujen esillepano. Kouluranskallakin niistä sai irti tapahtumia ja tunnelmia, jotka eivät varsinaisesti lomafiilistä kohota.

Arkeologiaa on huomattavasti helpompaa myydä, kun se on vanhempaa ja päällystetty kauniilla mosaiikkikuviolla. Marrakeshin turistitotuuden mukaan 1500- ja 1600-luvun vaihteessa käytetty kuninkaallinen hautausmaa oli unohtunut muuriensa keskelle, kunnes kaupungin yllä 1900-luvun alussa lentäneet ranskalaiset sen huomasivat. 

Pyörimistä Vöyrin saunamäessä

Syksyinen esi-isäni Kaustisten lukkari Matti Jokelinin tutkimus tuotti jonkinlaista edistystä, joten yrityksen ansaitsee myös vaimonsa juuret, jotka olivat yhtä tyngässä kunnossa arkistoidussa esityksessäni.

Matti meni Vöyrissä 5.5.1844 naimisiin Anna Matintytär Backan (s. 19.9.1820 Vöyri) kanssa. Kastetiedoissa vanhempinaan "Bd. Matts Johansson Badstubacka" ja 36-vuotias "Brita Jakobsdr". Hiski-haku viittaa siihen, että oikea kylä voisi olla Rekipelto. Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen rekisterin mukaan se on "Vöyrin suurin kylä vauraalla jokilaakson viljelyseudulla" eli selattavaa riittää. Digihakemistoon onneksi on tehty yksi hakemisto, joka paljastaa Bastubackan kylän taloksi 19.

Tällä avulla rippikirjasta 1819-1825 löytyy Anna vanhempineen sivulta 56. Sen mukaan Matts Johansson on syntynyt kesäkuussa 1766 ja Brita Mattsdotter 23.5.1787 Ylivetelissä (*). Rippikirjassa 1810-1818 s. 50 on pari lisätietoa. Mattia on kuulusteltu väärän rahan levityksestä ja Brita on tullut Vöyriin Ylihärmstä 1811. Pari siis vihitty Vöyrissä 20.6.1811, jolloin Britan titteli talonpojan tytär, patronyymi Eliadr ja kotitila Martåis Lombyssä.

Matts on rippikirjassa 1800-1809 Bastubackassa edellisen vaimonsa Caisan (s. 1767 k. 1809) kanssa ja jo rippikirjassa 1794-1799 s. 30. Heidät oli vihitty Isokyrössä 14.10.1788, kun Matts oli vielä "talonpojan poika". Rippikirja 1788-1793 kertookin selvästi, että Matin isä oli Johan Mattsson s. 1744. Ja isän äiti vuonna 1706 syntynyt Carin? Ainakin Matts on Bastubackan poika. Rippikirjoissa syntymävuodestaan alkaen: 1764-1769,  1770-1775, 1776-1780, 1781-1787.

Vöyrin kirkon on kuvannut Jonund. Wikimedia CC0.

(*) Entä useiden patronyymien Brita? Vetelin kastettujen listan mukaan hän oli syntynyt Halsuan kylän Ruuskan talossa vanhempinaan "Matts Mattsson" ja "Brita Henr.d:r". Rippikirja 1788-1794 kertoo, että isänsä (s. 1760) on tullut taloon reittä myöden ja äitinsä (s. 25.10.1748 k. 23.10.1788) oli sieltä kotoisin. Mutta verkon sukutaulu Karstulan ja Halsuan Ruuskat paljastaa tämän virhetulkinnaksi.

Brita Heikintytär tullut Ruuskaan edellisen avioliittonsa myötä. Hän meni 23.11.1783 naimisiin renki Matts Hasusen kanssa. Brita oli kotoisin Vetelin Haukilahden talosta ja on siellä rippikirjassa 1755-1774. Sen mukaan isänsä Henrik Jakobsson oli syntynyt vuonna 1725. Hänet löytää lukuisista sukutauluista verkossa ja todennäköisesti juurensa kiertyvät yhteen tai useampaan jo juurissani olevaan veteliläiseen taloon.

Sanakirjoja - Ordböcker

Syksyn mielestäni tärkeimpiä verkkoavauksia oli Kielitoimiston sanakirja. Nykykielen sanojen yleiset merkitykset ovat nyt niin lähellä, ettei ole tekosyytä olla tarkastamatta. Eli blogilleni oleellisin/problemaattisin

historiantutkimus
1. historiaan kohdistuva tutkimustyö. Historiantutkimuksen menetelmät.
2. historiallisaiheinen tutkimus. 

En taida luopua Nykysuomen sanakirjasta, josta on enemmän iloa historiallisten tekstien kanssa. Aika näyttää miten hyödylliseksi muodostuu Vanhan kirjasuomen sanakirja, josta julkaistiin marraskuun lopussa verkkoon väli ma–mööpeli. Tiedotteen mukaan "Jatkossa sanakirja täydentyy vuosittain niin, että uuden sisällön rinnalla verkossa julkaistaan myös painettuna ilmestyneet osat, jotka kattavat aakkosvälin a–kööpeli."

Ruotsin kielen ongelmien kanssa on muodostunut rutiiniksi haku Svenska Akademins Ordbokissa eli SAOB.ssä. Osuvien kirjoitusmuotojen kanssa on toisinaan haasteita ja pitää muistaa, että tämänkin toimitus on kesken ja aakkosten viimeisillä kirjaimilla aloitetut sanat puuttuvat.

Verkkoon on julkaistu myös erilaisiin paikkoihin ja muotoihin vanhoja sanakirjoja. Olen niitä täällä vuosia sitten listannut ja itsekin sen jälkeen unohtanut, joten uusintana sekavassa järjestyksessä ja muutama linkki lisättynä

• Florinus, Henricus Matthiae: H. F. Vocabularium latino-sveco-germanico-finnonicum, in vsum juventutis (1695) on digitoitu Uumajan yliopiston kirjastossa samoin kuin muitakin vanhoja sanakirjoja. (Yritykseni saada aikaiseksi linkkejä yksittäisiin kirjoihin ovat epäonnistuneet.)
• Kotuksen Varhaisnykysuomen korpuksessa on julkaistu Gustaf Renvallin suomalainen sanakirja (1826)
• Elias Lönnrotin Svensk, Finsk och Tysk Tolk (1847), josta Kotuksen Varhaisnykysuomen korpuksessa on julkaistu Ruotsin ja suomen tulkki, jatkoa (1847)
• Kotuksen Varhaisnykysuomen korpuksessa on julkaistu Europaeuksen ruotsalais-suomalainen sanakirja (1853).
• Ferdinand Ahlmanin Ruotsalais-suomalainen ja suomalais-ruotsalainen sanakirja. Digitointi ei ole aukeaman keskeltä aina luettavassa kunnossa, varhaisempi Svenskt-Finskt lexikon : Ruotsalais-Suomalainen sanakirja (1865) huolellisemmin taltioitu. Siitä on myös vuoden 1883 painos. Ahlmanin sanakirja on myös Kotuksen Varhaisnykysuomen korpuksessa.
• Gustaf Erik Eurén: Finsk-swensk ordbok. Suomalais-ruotsalainen Sanakirja. Hämeenlinnassa. 1860.
• Aukusti Liliuksen Suomenkielinen lukemisto vuodelta 1860 ei ole proosaa vaan suomi-ruotsi sanakirja. 
• Carl Helenius: Suomalainen ja ruozalainen sana-kirja: Finsk och svensk samt svensk och ... (1838). Myös Kotuksen Varhaisnykysuomen korpuksessa.
• Carl Ulrik Broocman: Lärebok i svenska språket: med tillhörande öfningar (1814)
• F. W. Rothsten: Latinais-suomalainen sanakirja, koulujen tarpeeksi. (1864)
• Gustaf Renvall: Suomalainen sana-kirja: Lexicon linguæ finnicæ, cum ..., Niteet 1-2 (1826) (Toinen kappale ja kolmas kappale)
• Eino Sakari Yrjö -Koskinen: Suomalais-ranskalainen sanakirja: Dictionnaire finnois-français (1900)
• Johan Fredrik Wallin: Suomen-Wenäjän-ja Ruotsin-kielinen Sana-Kirja (1848)
• Eero Salmelaisen toimittama Wähäinen sana-kirja etenki Pääskyisen pakinoihin (1861) on suomi-ruotsi sanakirja
• Ruotsin sanakirjoja Googlen sanakirjahyllyssäni.

Lisäksi sanastoon voi törmätä osana toisenlaisia julkaisuja, kuten artikkelin alaviitteissä. Leike alla on Henrik Gabriel Porthanin tekstistä Anmärkningar Rörande Finska Folkets läge och tillstånd när det först lades under Svenska Kronans vissa och varaktiga välde. (Kungl. Vitterhets, Historie Och Antikvitets Akademiens Handlingar, fjerde delen. 1795)

Kuva avonaisesta kirjasta kirjasta "The pathway of life ; Intended to lead the young and the old into paths of happiness, and to prepare them for a holy companionship with him whose kingdom is as boundless as his love" (1894) via Internet Archive ja Flickr Commons.