Sibeliuksesta lapsille

Tämä vuosi on monen miehen juhlavuosi, mutta lastenkirjallisuuden perusteella yksi on yli muiden. Sibelius.

Ensimmäisenä sain kirjastosta lainaksi Katri Kirkkopellon kirjoittaman ja kuvittaman kirjan Soiva metsä. Jean Sibeliuksen matkassa. Sen mukana on CD-levy, jossa on niitä Sibeliuksen kappaleita, joiden nimet minäkin tunnistan. Takatekstin mukaan kirja on nimenomaan tehyty 150-juhlavuoden kunniaksi.

Kirjan muoto on perinteisen kuvakirjan. Vähäisellä tekstillä ja isoilla kuvilla kerrotaan Sibeliuksen (todellisen?) lapsenlapsen päivä Ainolassa. Ensin kävelyllä luonnossa papan kanssa ja sitten kuuntelemassa Aino-mummon selostus papan elämästä. Hajuton ja mauton minun näkökulmastani, mutta joku pastellisävyistä pitävä voi ihastua?

Paula Norosen Supermarsu ja jääräpää Janne oli aivan toista tyyliä. Supermarsu eli Emilia on seikkaillut monessa aikaisemmassa kirjassa, joita en ole nähnyt enkä lukenut, ja tällä kertaa joutuu ilmeisesti ensimmäistä kertaa aikamatkalle. Ainolassapa tietenkin.

Emilia tovereineen päätyy vuoteen, jolloin Jean Sibelius oli heidän ikäisensä eli 11-vuotias. Seuraa niin vauhdikkaita käänteitä kuin 1800-luvun kärryillä saadaan aikaan ja lopussa kaikki on hyvin. Kirja on tarkoitettu noin kymmenvuotiaille eli en kuulu kohderyhmään, mutta lukeminen sujui vaivatta. Historiaa kirjaan oli upotettu melko vähän, mutta sopivasti. Lapsista on varmaan (?) kiva (?!) saada kuulla, että marsut olivat ennen vanhaan merimiesten ravintovara.

Eniten pidin Tapani Baggen kirjoittamasta ja Salla Savolaisen kuvittamasta kirjasta Hämeenlinnan Janne. Kuinka Jannesata tuli Jean Sibelius. Paikallishistoria fokuksessa Jean Sibeliuksen nuoruuden vuosista kertoi hänen oma kaikkitietävä kertojaäänensä, jossa paikoitellen kuulsi läpi tietty omahyväisyys. Kunkin aukeaman tietolaatikoista sai halutessaan syvempää tietoa ja Savolaisen kuvat olivat hauskoja ja kuitenkin sopivan uskollisia historialle.

Luettu: Pietari Särkilahti

Muuton yhteydessä kirjakokoelmani menivät täysin sekaisin. (Ja samoin muistiinpanoni. Nopeinta on syksyllä aloittaa projektista, jonka melkein kaikki muistiinpanot ovat tietokoneella ja pilvessä.) Lisäksi niille ei uudessa asunnossa ole riittävästi tilaa, joten lisäkarsinta on tarpeen.

Tässä hengessä silmäni osuivat Santeri Ivalon opukseen Pietari Särkilahti, jonka omistuskirjoituksesta päätellen olin poiminut jostain kierrätyshyllystä. Luulin lukevani siitä vain pari sivua, mutta yllätyksekseni luinkin romaanin kokonaan.

Uskonpuhdistuksen ensimmäisestä kuudesta vuodesta kertova episodinen romaani ei ole moderni, mutta minusta ihan luettava. Todennäköisesti Ivalolla ei ole ollut kovin montaa faktaa käytettävissään eli kyseessä on mahdollinen "totuus".

Sellaisenakin kiinnostava. Millaista oli tuoda luterilaista uskoa Suomeen? Olla toisinajattelija?

Faktapuolesta kiinnitin huomiota alkusivujen ristinkantoon, joka palautti mieleen Tudor Monastery Farm -sarjan helatorstain peltojen kierron (beating the bounds). Tämä kun oli jäänyt mieltä askarruttamaan. Olen löytänyt tekstiä Vilkunan Vuotuisesta ajankierrosta, mutta en pääse sitä nyt alussa mainitusta syystä tarkistamaan. Englantilaisesta TV-sarjasta syntyi mielikuva, että kiertueella oli merkittävä rooli rajojen yhteiselle oppimiselle/muistamiselle, mutta suomalaisessa sarkasysteemissä nämä selkeitä ehkä muutenkin?

Ivalon kuvauksena

Sieltä läheni ristinkantoväki. Se seisahtui kujansuuhun siunaamaan vielä ruskeanpuhuvia ruislaihoja ja vasta tehtyjä toukosarkoja, ja rantaan asti kaikui sieltä pyylevän pitäjänpapin oluensamea ääni, kun hän, pientareella avopäin seisten, luki latinaista rukousta ja sulki keväisen kasvun pyhimysten suojelukseen.

Kunhan saan hyllyni johonkin järjestykseen testaan digitaalisena tarjolla olevia Ivalon kirjoja

• Iltapuhteeksi I
• Iltapuhteeksi II
• Juho Vesainen Särkilahden takakannen mainoksen mukaan "Suomalaisen historiallisen romaanin klassillinen saavutus, kertomus Iin seudun talonpoikain ja vienankarjalaisten kesken käydystä hurjasta hävitys- ja kostosodasta."
• Erämaan nuijamiehet "Romaani Savon nuijamiesten noususta ja järkyttävästä häviöstä vv. 1596-97."
• Margareeta
• Erämaan taistelu "Jykevä kertomus 1400-luvun verisistä eräriidoista, hämäläispojan ja savolaistytön rakkaudesta ja sovintomielen voitosta."
• Anna Fleming (Tätä olen avannut sen verran, että etsin Klaus Flemingin kuvauksen.)
• Hellaassa
• Aikansa lapsipuoli

Henkilökohtaisen arkiston karsinnasta

Olen pari (kolme?) viime viikkoa tehnyt muuttoa pienempään asuntoon. Tavaran karsiminen ei ole ollut vaikeaa, sillä sen olemassaolo on lähinnä rasittanut. Poikkeuksena paperi.

Luulin, että sentään vanhojen luottokorttilaskujen tuhoaminen olisi vaivatonta. Vaikka joku päivä saisin parkkeerattua henkilökohtaisen aineistoni jonnekin, nämä todennäköisesti karsittaisiin matkalla. Mutta kun silmäni osuivat riveihin, jotka palauttivat mieleen muistoja matkoista... Tosiasia kuitenkin on, ettei niillä ole mitään merkitystä ellen sitä dokumentoi ja ellen ole matkapäiväkirjoja pitänyt...

Suomen kuvalehdessä 31/2015 oli Lauri Lehtisen artikkeli Taiteilijan kuoltua, jossa Leena Luostarisen jäämistöstä:

Talletettavan ja pois heitettävän rajaaminen ei ole helppoa. Mitä tehdä tyhjille kirjepapereille, joissa lukee kiinalaisten hotellien nimiä? Ehkä niiden avulla selviäisi, miltä Kiinan alueilta Luostarinen löysi aiheet eteerisiin itämaisiin maisemiinsa.
"Kaikki pitää säästää, pienetkin asiakirjat", Laura Luostarinen uskoo.
Helsingin baareissa Leena Luostarisella oli tapana kuvata halvalla kameralla mitä milloinkin. Lauran mukaan harrastus oli "sosiaalinen sermi" ja tulokset niin suttuisia, että satojen vanhojen filmirullien kehittäminen ei tunnu vaivan arvoiselta.
Mutta ei kai niitä uskalla poiskaan heittää.

Onni on lähiomainen, joka välittää muistosta?

Kuva kirjasta Thackerayana. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons.

Heinäkuun loppu ja elokuun alkupuoli

23.7.

• Pettu toimi arkiruokana vihannesten tilalla – sisältää paljon hivenaineita ja vitamiineja | Yle Uutiset | yle.fi
• AP on avannut videoarkistoaan YouTubessa. Valikoima Suomea koskevaa
• AP:n avaamista vanhemmista filmeistä puuttuu (myös) valitettavasti päivämäärät. Valikoima suomalaista aineistoa

24.7.

• Riku Kauhasen kirjoitus arkeologina olemisesta

29.7.

• Petjan mielestä suomalainen kansallispuku on surkea ajatus. 

30.7.

• Vestiges of an Ancient Border in the Contemporary Genetic Diversity of North-Eastern Europe

1.8.

• Miten onnistuu sillan rakennus ilman nykyaikaisia työkaluja?

2.8.

• Kaisaniemen kansakoulu, Helsinki 1954. (Margit Borg-Sundman: Rajoja ja rajanylityksiä. 1971 s. 150)  

7.8.

• Muuttokuormaa kootessa kohtasin menneisyyden minäni, joka kuvitteli olevansa runoilija.  

12.8.

• Muuttokarsintaa. Tämän Ladybird-kurjan olin ostanut 12-vuotiaana kielikurssilla Englannissa. Minkä nuorena...  

• Ja tämä oli ostettu äidin kanssa Lontoossa 1980. Olin ollut Kreetalla (eka lentomatka) 1978.

15.8.

• Enpä ollut tiennyt, että ruotsalaisiakin lähti Neuvosto-Karjalaan.  
• Nähty Aleksilla: Nuori mies kävellessään lukee paksun pokkarin loppusivuja. #Helsinki #liikennevaara

16.8.

• Menossa Kardemimmien konserttiin Seurasaaressa. Minulle maksuton, sillä @museokortti .
• Isä pojalle: Tuolla on sellainen tylsä museo, vaan kuvia ja patsaita. Viitaten Tamminiemeen.
• Keskustelu jatkui ja selvisi, ettei isä ollut itse ollut koskaan Tamminiemessä. Silti vakuuttunut tylsyydestä. #museot
• Kuuntelin yhden laulun mordvalaista kansanmusiikkia. Tuli Afrikka mieleen ja opas yhtyi mielipiteeseeni. #seurasaari

Muinaiskalupäiväkirjasta huomattua

Museoviraston Kulttuuriympäristö-portaalissa on monta eri osaa, joiden välisistä suhteista en edelleenkään ole saanut tolkkua. Jokseenkin sattumalta kokeilin (muistaakseni ensimmäistä kertaa) hakuja Muinaiskalupäiväkirjassa eli löytöpäiväkirjassa, joka "on Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin otettujen esinelöytöjen seurantajärjestelmä".

Kokemäeltä rajoittuen historialliseen aikaan oli diaariin viety 11.12.1877 Forsbystä annettu "Väkäsellinen putkellinen keihäänkärki" KM1875. Ali- vai Yli-Forsbystä? Sanomalehdet eivät kertoneet, mutta paljastivat, että keihäänkärki oli löytynyt pellosta (Helsingfors Dagblad 13.12.1877). Eikö tämä ole muistiinpanon arvoinen yksityiskohta?

No, ilmeisesti Muinaiskalupäiväkirja tai sen julkisessa verkossa näkyvä osa on hyvin karsittu osa Museovirastolla olevasta tiedosta. Gottleben-irtaimistoon yhdistetyt lipas ja nojatuolit ovat ennestään tuttuja ja olen nähnyt niistä paljon yksityiskohtaisemmat esinetiedot. Voisikohan tämän rajoittuneisuuden tuoda verkkoportaalissa jotenkin esille? (Ja miten lipas ja nojatuolit "esinelöytöjä", jotka kuuluvat "Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin"??)

Vertailun vuoksi tein haun myös Vetelistä, josta tuloksia tuli paljon pienempi määrä. Läheskään kaikkia en avannut, mutta pari päällimmäistä eli varhaisinta. Niistä toinen oli 21.4.1899 diaariin viety lunastettu kivikauden tasataltta KM 3678, jonka löytäjä oli "Isäntä J. A. Hohendahl". Ihanko mummoni isoisä J. A. Hohenthal? Vai se toinen, jolla samat nimikirjaimet? Sanomalehdistä ei irronnut lisätietoa - olivatko kyllästyneet julkaisemaan esineluetteloita?

Uudelleen tätä esiin hakiessani kokeilin sanahakua, mutta se ei saanut mitään esiin sanalla Hohendahl. Etusivun mukaan "Hakuja voi tehdä myös kirjoittamalla sanahakuun esineen nimen tai luokituksen (esim. poikkikirves, tasataltta)." Hui, hai, Veteliin rajoittuen ei tullut tasataltallakaan hakien mitään. "Sanahaku" näytti tarttuvan vain kohde-kenttään.

Hakiessani kuvitusta sanalla tasataltta sain tuloksiin sivut Pohjanmaan Pyhäjärvi – esihistoria. Esinekuvia Museoviraston kokoelmista! On mahtanut maksaa maltaita. Samassa paikassa eli KirjastoVirmassa on myös digitaalisena versiona A. H. Snellmanin Oulun kihlakunta: muinaistieteellisiä ja historiallisia lehtiä, jossa myös on tasataltan kuvia. Tähän poimittu "löydetty [Muhoksen] Kosulan pellosta. Lahjoittanut yliopistolle v. 1862 hra J. V. Calamnius".

Ruotsi-Suomi sekä asetuksia ja lakeja

Saisinkohan joskus jonkun ammattilaisen selittämään itselleni, että miksi jankataan Ruotsi-Suomi termin anakronistisuutta kun virallisissa teksteissä ja fraaseissa (esimerkki alla sanomalehdestä Fahlu weckoblad 22.11.1794) Suomi ei kuulunut Ruotsin kuningaskuntaan.

Joo, todennäköisesti jokaikisessä laissa oli mainittu sekä Ruotsi että Suomi, mutta jos olivat kuitenkin (teoreettisesti) erilliset, niin miksei tätä voi lyhyesti kutsua Ruotsi-Suomeksi? Ehkä selviää minullekin joskus.

Jos haluaa tarkistaa missä määrin ja minä aikoina fraasia käytettiin tai on muuten tarvetta tutustua Ruotsin ajan lakeihin ja asetuksiin, on nykyään digitoituna ilmeisesti kaikki olennainen. Uumajan yliopiston kesäistä tiedotetta törkeästi kopioiden:

Gustaf Reinhold Modée: Utdrag utur alle ifrån den 7. decemb. 1718./1791 utkomne publique handlingar. Stockholm. 1-15. 1742-1829 + Register = 16 band.
Tästä Uumajan yliopistolla varoitus "förordningarna inte alltid är korrekt återgivna"
 Band 1, Band 2, Band 3, Band 4, Band 5, Band 6, Band 7, Band 8, Band 9, Band 10, Band 11, Band 12, Band 13, Band14, Band 15, Register

Emil Poignant: Samling af författningar angående de s.k. Lappmarksfriheterna. Stockholm 1872

Johan Schmedeman: Kongl. Stadgar, förordningar, bref och resolutioner, ifrån åhr 1528. In til 1701 angående justitiae och executions-ährender. Stockholm. 1706 1-2. Band 1, Band 2

Anders Anton von Stiernman: Alla riksdagars och mötens beslut 1521-1731. Utgiven av Anders Anton von Stiernman. Stockholm. 1-3. 1728-1733. Band 1, Band 2, Band 3

Anders Anton von Stiernman: Samling utaf kongl. bref, stadgar och förordningar &c. angående Sweriges rikes commerce, politie och oeconomie uti gemen, ifrån åhr 1523. in til närwarande tid. Uppå hans kongl. maj:ts nådigesta befallning giord af And. Anton von Stiernman. ... =Stockholm. 1-6. 1747-75= + Register. Band 1, Band 2, Band 3, Band 4, Band 5, Band 6, Register

Onnettomuus Pyhäjärvellä 16.8.1903

Kuten kuvatekstistä erottuukin, yllä on onnettomuudesta Pyhäjärvellä 16.8.1903 A. Federleyn piirtämä kuva, joka julkaistiin Helsingin Kaiussa 1-2/1903. Kuvasta ei synny (ainakin silmissäni) niin dramaattista vaikutelmaa kuin Uudessa Suomettaressa 20.8.1903 julkaistusta selostuksesta

Höyryvene Aino, jonka perämiehenä oli Herman Pöllönen ja koneenkäyttäjänä Heikki Juvonen, kuletti tavallisuuden mukaan viime sunnuntaina Uukuniemen kirkolta kirkkoväkeä kotiin. Matkustajia, joiden joukossa oli paljon kirkolle vain vierailemaan tullutta nuorta kansaa, oli kirkolta lähtiessä ahtautunut sekä höyryvene että proomu täpösen täyteen. Kuuluupa höyryveneessä olleen joku päälle senkin määrän, mitä on lupa ottaa, puhumattakaan proomusta, jossa oli noin 200 henkeä, kuka pohjalla seisten kuka laidoilla istuen. Niin olivat paikat ahtaat ettei juuri liikahtamaan päässyt.

Matka oli ensiksi suunnattu Ristinrannasta yli Pyhäjänven Ännikänniemeen. Tällä välillä on kolme saarta, Markkinasaari, Karpsaari, joka jää reitistä kauimmaksi vasemmalle, ja Höysaari. Laivareitti kulkee Markkinasaaren ja Höysaaren välistä. Ennenkuin laiva irtausi rannasta olivat muutamat vanhat ja varovammat kieltäneet asianomaisia lähtemästä vesille moisen joukon kanssa, ennustaen tuhoa, joka ennustus ikävä kyllä toteutuikin. 

K.lo 2 lähti Aino proomuineen rannasta. Noin 15 minuutin kuluttua alettiin lähetä Höysaarta. Tällä ajalla oli proomun katolle, jossa alussa oli vain kymmenkunta henkeä, jyrkistä kielloista huolimatta kerääntynyt enimmäkseen nuorta väkeä useita kymmeniä. Katolle nousu aiheutui suurimmaksi osaksi siitä, että eräs Herman Pesonen alkoi mukanaan olleella harmonikalla soitella, mikä houkutteli monen ahtaasta proomun
ruumasta kiipeämään katolle. 

Sellainen oli matkustajain asema ennen turmion tuloa. Silloin huomautti joku Ainon perämiehelle, että "elä laske saareen". Tuollaiseen kieltoon ei kuitenkaan olisi ollut syytä, vaikkakin laiva, luultavasti osaksi tuulen vaikutuksesta oli painunut tavallista lähemmäksi Höysaaren rantaa, sillä rantaan oli vielä noin 300 metriä ja paikka, jossa kulettiin 9 syltä syvä, niin ettei karille ajosta olisi pelkoa ollut. Huomautukseen vastasi perämies siten, että äkkiä käänsi höyryveneen ulommaksi. 

Mutta käännös oli lopun alku. Proomun perämies Taneli Pöllänen ei katolla  olevain vuoksi voinut oikein nähdä eteensä saatikka sitten tunnolla seurata höyryveneen liikkeitä. Kun laiva muutti suuntaansa, jatkoi proomu vielä hetkisen matkaansa Höysaarta kohti sillä seurauksella että aluksien välinen köysi tiukaksi joutuessaan voimakkaasti nykäsi  proomua. 

Seuraus oli kamala. Sekä katolla olevain ihmisten painosta että tuon nykäyksen vaikutuksesta luhistui koko katto kannettavineen päivineen alas siten, että kaikki kannattimet, tuuman läpimittaiset rautatangot kaatuivat samalle, eli oikealle puolelle, joten toinenpuoli katosta joutui proomun pohjaan ja toinen puoli, joka jäi proomun reunan ulkopuolelle, putosi järveen mukanaan noin 40 henkilöä. 

Syntyi hirmuinen sekasorto sekä höyryveneessä että proomussa. Kaiken lisäksi teki tuhoaan tämäntapaisissa onnettomuuksissa  ainainen neuvottomuus ja hämmennys. Kotvanen kului — ja sillä aikaa oli jo moni raukka väsynyt kuolon kamppailussa ja kangistunut — ennen kuin edes minkäänlaisiin pelastuspuuhiin päästiin käsiksi. Höyryveneen kone paikalla seisautettiin, ja kipparin vene  ennätti ensiksi suurimpaan hätään. Mutta pitkälle ei sen apu riittänyt enempää kuin muutamain toisten ohi soutavain
kirkkomiestenkään veneet, jotka, ollen jo täynnä entuudestaan, eivät voineet
ottaa turviinsa kuin yhden, enintään kaksi. Tointuneimmat proomussa olijat heittivät laudan kappaleita ja löytämiään köyden pätkiä veteen  joutuneille, joista siten saatiin melkoinen osa vedetyksi proomuun. Toinen osa, uskaliaimmat, pelastuivat uimalla Höysaaren rantaan.

Ihmeellisesti pelastui erään leskivaimo Maria Toivosen vuoden  vanha sylilapsi, jota äitineen muiden muassa putosi järveen. Äiti nimittäin vajosi ja hukkui, mutta pienokainen jäi veden päälle kellumaan. Juuri kun lapsi oli vajoomassa ennätettiin apuun veneellä ja nostettiin hänet vedestä.

Hukkuvat olivat olleet keskenään kovassa taistelussa, sisar piti kiinni  veljestään, veli sisarestaan, mies vaimostaan. Siinä sekamelskassa tarttui kaksi nuorta tyttöä hädissään erääseen Juhana Härköseen, jota kuului olleen hyvä uimari ja vakuuttivat omaisensa, että hän varmasti olisi pelastunutkin, jos olisi saanut yksin jatkaa uintiaan. Nyt sen sijaan upposivat kaikki kolme.

Paremmin ei ollut laita proomussa. Alas putoavat ruhjoivat matkatoverinsa pahan päiväisesti. Kumma kyllä, ei sentään useampia kuin hiukan toistakymmentä loukkaantunut.  Vaarallisimmassa asemassa olivat ne, jotka istuivat toisella reunalla, sillä heillä kaikilla oli vaara litistyä putoavan katon ja proomun laidan väliin, lienevätkö sitten niin sukkelaan ehtineet alta pois, etteivät kaikki kuolleet, vai mikä lienee ollut
syynä, mutta verrattain onnellisesti he siitä selviytytvät. Kumminkin oli näky
kauhea. veri virtana valui pitkin proomun laitoja ja pohjaa. Läsnäolleet kertoivat, että sydäntäsärkevät  tuskanhuudot täyttivät sinä hetkenä ilman ja kantautuivat pitkin Pyhäjärven rantamia.

Onnettomuuden kahdeksalletoista uhrille on pystytetty Paakasalmen hautausmaalle muistomerkki, jonka Jukka Siiskonen on kuvannut blogiinsa.

Historian opetuksesta

Kuva kirjasta "Skämtbilden och dess historia i konsten" (1910). Flickr Commons. Kouluvuoden alkamisen hengessä siis edelleen

• Spjut, Lina: Den envise bonden och Nordens fransmän: Svensk och finsk etnicitet samt nationell historieskrivning i svenska och finlandssvenska läroböcker 1866-1939
• Laitinen, Maija; Lepoaho, Susanna: "Kyl se on tärkeetä, että nää oppilaat tietää mistä ne on tulleet..." : opettajanäkökulma peruskoulun kulttuuriperintöopetukseen
• Åström Elmersjö, Henrik: The Norden Associations and International Efforts to Change History Education, 1919–1970 : International Organisations, Education, and Hegemonic Nationalism
• Koskela, Päivi: "Historia on sitä, kun tulin äsken tuosta ovesta" : viidesluokkalaisten ajatuksia historiasta 
• Pekkinen, Hanne: Ei vain koulussa opittua - Opettajien käsityksiä historiasta ja sen opettamisesta sekä arviointia kouluopetuksen roolista historiatietoisuuden kehittymisessä
• Ansami, Hanna: Ajattelun taidot historianopettajien käsityksissä historianopetuksesta
• Berg, Mikael: Historielärares ämnesförståelse : Centrala begrepp i historielärares förståelse av skolämnet historia
• Helbig, Fabian: "En vandring genom tiden - med potatisen i handen" : En learning study om elevers historiemedvetande
• Hietala, Lauri: Surkuteltavasta metelistä koko kansan tragediaksi. Oppikirjojen nuijasotakuva 1800-luvulta nykypäivään.
• Suikka, Minna: “Us” and “Them” in National Collective Memory: Encounters with Images of Russian Empire and Soviet Russia in Czech, Finnish and Polish Upper Secondary School History Textbooks 
• Finnman, Johannes: Gustav Vasa i skolböcker : En fallbaserad moralfilosofisk analys av historiebruk i skolböcker
• Tordsson, Julius; Gustafsson, Julia: Krig, mäktiga kungar samt en och annan "påsmetad" notis om kvinnor : En genusstudie av läromedel i historia
• Urho, Leena: Tasa-arvo historian oppikirjoissa : Sukupuolten esiintyminen 5. luokan historian oppikirjoissa
• Tykkyläinen, Lotta: Historia kuvina : kuvituksen roolit historian oppikirjoissa 1972-2011 ja lukion kouluopetuksessa
• Hermanson, My: Visuella historier : Bildmaterialet i finska läroböcker i historia för årskurs fem
• Haugeneset, Robin: Förändringar av historiska personer i läromedel genom tiderna : En analys av läromedel i historieämnet
• Deldén, Maria: Historien som fiktion : gymnasieelevers erfarande av spelfilm i historieundervisningen
• Sandberg, Karin: Möte med det förflutna : digitaliserade primärkällor i historieundervisningen
• Hiironen, Miia: "Keskeneräinen draama" : kuinka prosessidraama muuttui työtavaksi alakoulussa historian ja äidinkielen oppitunneilla
• Salonen, Riina: Draaman käyttö historianopetuksessa
• Knutsson, Sofia: Ett levande klassrum : Undersökningar kring hur reenactment och historiska lekar kan implementeras i historieundervisning på högstadiet
• Bengtsson, Alexander: Digitaliserade möjligheter för skolan : En studie av två spels pedagogiska potential för historieundervisning i grundskolan
• OLLILA, SAMU: Historialliset pelit ja oppiminen
• Kuusisto, Katri: Hyöty ja hauskuus : pelit kulttuuritiedon välittäjänä Iki-Auran aikakeikaus -pelissä
• Manninen, Marika: Historian tekstitaitojen opettamiseen tarkoitetun oppimateriaalin luomisprosessin anatomia
• Svensson, Anton: Integrering eller tillägg : En kvalitativ studie om inkludering av jämställdhetsperspektiv i historieundervisning på gymnasiet
• Torsmats, Emelie: Historieämnets mångkulturella uppdrag : En undersökning av hur verksamma lärare pratar om det mångkulturella uppdraget
• Enriching History Teaching and Learning : Challenges, Possibilities, Practice: Proceedings of the Linköping Conference on History Teaching and Learning in Higher Education
• Björkman, Therese: Historia och historieskildring i det svenska skolsystemet : En studie kring läroplaner, faktaskildring och historiebegrepp, mellan 1962-2012
• Vainio, Tommi; Veijonen, Panu: "Vouti ... se on veron kerrääjä" : tapaustutkimus historian käsitteiden opettamisesta
• Vesterinen, Ida: Uuden ja vanhan ristitulessa : historian oppiminen tiimilukion kurssilla "KULTSI - kulttuurihistoriaa tiimeissä"
• Hiekkanen, Tomi: Kronologisuudesta kohti temaattisuutta : vuoden 1994 lukion historian opetussuunnitelman perusteiden laadinta 
• Sjöö, Emil: Historiebruk i demokratins tjänst : En studie av undervisande gymnasielärares syn på historiebruk i kursen historia 1a1
• Hongisto, Lasse: Luonnontieteen historian opetus tieteenhistorian sisältöjen avulla : kehittämistutkimus lukion historianopetuksen mahdollisuuksista
• Åström Elmersjö, Henrik: Historical Culture and Peace Education : Some Issues for History Teaching as a Means of Conflict Resolution