lauantai 30. toukokuuta 2015

Virtuaalisesti Frithjof Tikanojan mukana

Tikanojan taidekodin tuottaman mobiiliopastuksen
teema on kauppaneuvos Frithjof Tikanojan (1877–1964) Vaasa, Vaasan kaupunkiin elinaikanaan ja taidelahjoituksen kautta merkittävällä tavalla vaikuttaneen henkilön elämän draamallinen esittely. [...] Kertojana toimii Frithjof Tikanojan luotettava autonkuljettaja Yrjö Sorvari, joka opastaa kuulijaa kaupungin halki. Mobiiliopastus kattaa kahdeksan kohdetta – rakennusta tai aikaisempien rakennusten sijaintipaikkoja – jotka liittyvät kauppaneuvoksen elämään Vaasassa.
Lähtemättä Vaasaan sisältöä voi katsoa miltä tahansa tietokoneelta. Mahdollisesti kädessä kannettavan laitteen kanssa paikan päällä kierroksen lähtöpiste on selvä, mutta isolta ruudulta ei. Vasta käytyäni melkein kaikki kohteet läpi osuin pisteeseen "Kodista taidekodiksi", jossa Sorvari esitteli itsensä, ja huomasin, että "Muut harrastukset" oli tarkoitettu kierroksen viimeiseksi. Aivan lopuksi huomasin alareunasta ikonin, jota painamalla kartta hävisi ja järjestys paljastui.


Koska en tiennyt Tikanojasta ja elämästään mitään ennen kierroksen aloittamista, tiedon omaksuminen osoittautui haastavaksi enkä usko, että se olisi helpompaa Vaasassakaan. Kun reitti tehdään maantiedon ehdoilla jää pois kronologisuus, joka on itselleni tärkeä viitekehys.

Dramatisoiduista keskusteluista pidin. Uskottavampia ja monipuolisempia kuin elävän ihmiset johtamat draamakierrokset. Jos olisivat olleet vähän pidempiä ja opas ladattavissa äänitiedostoina...? Kuvillakin oli toki merkitystä oppaassa ja kuhunkin kohteeseen oli yhdistetty yksi Tikanojan kokoelman maalaus.

Pidin, mutta olisin halunnut vähän enemmän. Ehkäpä puuttui oikea ympäristö ja aidot taideteokset.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Esimerkki nykyajan sukututkijasta




Sananparsi sukututkijalle -sarjassani on näköjään aika kattavasti omia ajatuksiani sukututkimuksen tekemisestä. Mahdollinen lisäys:
Viisas virren virittää, tuhma laolool lojottaa. Nurmes
Lähde: Suomen kansan sananparsikirja. Toim. R. E. Nirvi ja Lauri Hakulinen. WSOY 1948

Toukokuun loppupuolta

8.5.
11.5.
  • Kiitos @soalmila! Kaksi uutta puheenvuoroa Rooman romahtamiskeskustelusta edellisten jatkoksi @agricola_verkko
  • Tietokirjassa (julk @SKS_finlit ) @raa_se = "Ruotsin valtionarkisto" ja riksantikvarie "valtionarkiston hoitaja". Uskoako loppua sisällöstä?
12.5.
14.5.
  • Kertausopittu: Käsikirjoitukseen ei oteta mukaan paikkoja, ennenkuin ne on etsitty kartalta. (Isohko moka pois "viimeistelyssä")
16.5.
17.5.
18.5.
  • .@Historiablogit seuraa nyt 52:ta blogia (osa valitettavasti hiljaisia tahi horroksessa) ja tilillä on seuraajia 272.
20.5.
21.5.
  • Miten ja milloin museo-sanasta tuli kirosana, kysyy Seppo J Tanninen
  • Lapin Kansa otsikoi "Saamelaisuudesta kertova kirja valittiin Yhdysvaltojen vuoden kirjaksi". Oikeasti kv-palkinto
  • Eilen lähti tiedustelut @Museovirasto ja @nordiskamuseet . Jälkimmäisestä saatu elonmerkki. Tuleeko molemmista vastaus, jää nähtäväksi.
22.5.
  • Turun yliopistossa tieteiden rajojen ylitys vaivatonta?  
  • Lainasin @HelMet_kirjasto mukavan tuntuisen 1963 painetun kirjan. Osa sivuista on leikkaamatta auki eli ei ole suuremmin luettu. 
23.5.
24.5.
  • Amerikkalainen Ateneumin edessä (sieltä tultuaan?) "Makes you grateful for the Smithsonian" (Olin menossa katsomaan Ismo Höltön valokuvia toista kertaa. Museokortti jo puoliksi kuitattu.)
25.5.
26.5.
27.5.
  • Mad Max: Fury Road oli upea kokemus. Sotajoukkoja kannustavat muusikot hieno viite historiaan ja tarinassa tuttuja teemoja menneisyydestä.
28.5.
29.5.
  • Tällaista postia eli kirjani "Viipurista Venäjän vangiksi 1710-22" on nyt totisesti valmis.  

Näkökulmia, 3., 4. ja 5. luento

Edellisessä koosteessa kesken jäänyt tyylihistoria jatkui kurssin Näkökulmia aineellisen kulttuurihistorian tutkimukseen kolmannella luennolla. Empirestä nykyaikaan kuvien kera siiryttäessä en saanut ahaa-elämyksiä. Paljon nimiä, joita kirjoittelin ylös, mutta joita en tule muistamaan.

Neljännellä luennolla siirrytiin talonpoikaiskulttuuriin. Lukuunottamatta yhtä pihapiiriä ja mämmin leviämistä lounaisesta Suomesta laajemmalle 1930-luvulla kaikki oli kovin staattista. Tai sitten käsitelimme ainoastaan 1800-lukua siksi, että siitä on esineitä edelleen olemassa?

Historiallis-maantieteellisen metodin yhtenä esimerkkinä oli Suomessa vain Keski-Pohjanmaalla käytetty pitkittäisjalaksinen kehto. Tämä yhdisti neuroneita aivoissani. Veteliläisen mummoni vaari J. A. Hohenthal nimittäin (tallennetun muistitiedon perusteella) selitti saaneensa tukevan keskivartalon siitä, että häntä oli lullattu pitkittäin ja massa kerääntynyt keskelle. Oli siis ollut pitäjän tapa hänen vauva-aikanaan.

En oikein ymmärtänyt, millä perusteella käsitellyt esineet oli valittu. Mutta kurssin nimihän on partitiivissa "näkökulmia".

Viides luento oli vierailu Seurasaareen - onneksi erittäin kauniissa säässä. Kiersimme kohteet, joissa olen ollut aikaisemmin sekä opastetulla kierroksella että omatoimisesti: Niemelän torppa, Karunan kirkko, karjalainen talo, Kahiluoto ja Antin talo. Tosin olen melkein valmis väittämään, että Kahiluodossa en ole ollut aiemmin, mutta muistini on pettänyt tässä suunnassa aiemminkin.

Seurasaaren lisäksi olen käynyt muutamassa muussakin ulkomuseossa, tyylihistoriallisessa museossa ja kirkossa. Eli kun kohteessa kerrattiin minulle jo ennestään tuttua sekä edellisillä luennoilla kerrottua olo oli kuin lastentarhassa. Kaikkihan nämä tietää?

Ja tuosta kysymyksestä havaitsemme minun olevan kuplassa, johon ei kuulu ihmisiä, jotka eivät käy museoissa ja/tai ole niin kiinnostuneita niiden sisällöstä, että siitä jäisi jotain muistiin.

torstai 28. toukokuuta 2015

Elämäntapahistorioitsijan kirjallisuushaku

Avoimen yliopiston kurssin suorittamiseksi pitää kirjoittaa esseen tapainen. Valitsin aiheeksi 1600-luvun alun oikeuspöytäkirjojen hopeavyön: olisiko sen materiaalisuudesta jotain tavoitettavissa?

Ensimmäinen kriittinen kysymys oli: löytyykö kirjallisuutta? Kilauta kaverille -metodin ja perusgooglailun lisäksi hyödynsin Google Booksia. Vaikka sieltä ei saa tuoreita kirjoja kokonaisina näkyviin, nimekkeistä JA sivunumeroista on AIKA paljon iloa. Kiinnostavat nimekkeet kannattaa klikata auki, jolloin näkyviin voi tulla lisää osumia ja sivunumeroita.

Jos jo tietää jonkun opuksen, jossa kiinnostava sana esiintyy, voi hakea ensin sen ja sitten tehdä kirjan sisäisen haun. Kaikissa teoksissa ei ole (omaa tarvetta palvelevaa) hakemistoa, joten jollei halua lukea koko kirjaa...

Sanahakua voi kokeilla myös Hathi Trustin puolella. Siellä sivunumeroiden kaivelu vaatii useampia klikkauksia.


Lopuksikaan ei näe minkälaisessa tekstin pätkässä sana esiintyy, mutta jos esiintymiä on vähän, niin kirjan hakemista kirjastosta ei tarvitse laittaa työlistan tärkeimmäksi tehtäväksi.

Sitten kun kirjoja otetaan käsiin, niistä tietenkin tarkistetaan lähteet lisäkirjallisuuden toivossa.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ulkomaalaisia vakuuttajia

Hutkiessani Wathéneja (osat 1, 2 ja 3) sanomalehtihaussa tuli esiin uutinen Hyvinkäältä, jossa vuonna 1879 neiti H. Wathénin kauppa oli tuhoutunut tulipalossa (Helsingfors Dagblad 23.6.1879). Jaoin tämän tietenkin Hyvinkään historiaa kirjoittavalle Anu Lahtiselle, mutta hän ei valitettavasti osannut kertoa neidistä lisätietoja.

Lahtisen jaettua leike sosiaalisessa mediassa viime viikolla yhteinen tuttavamme kiinnitti huomiota uutisessa mainittuun vakuutusyhtiöön Northern Assurance Company. Pikaisella verkkohaulla oli selvitettävissä, että yhtiö oli ihan todellinen ja oli aloittanut toimintansa Suomessa vuonna 1853

Tuonna vuonna ainakin Kuopio Tidning 12.11.1853 mainitsi yhtiön myymistä henkivakuutuksista sekä siitä, että yhtiön pääagentti Suomessa oli J. V. Snellman! Samaisen vuoden joulukuussa hän kirjoittaa vaimolleen ja pyytää lähettämään
Vakuutusyhdistyksen kaapista alimmalta vasemmanpuoleiselta hyllyltä.
1. 30 kpl koko arkin vakuutuskirjoja – niillä on suurin hienoin ja koukeroisin kirjaimin ”The Northern Assurance Company” jne.
alempana ”N:o”
”Alldenstund”
alakulmassa oikealla painettu hieno sinetti.
2. Koko arkin kuoria 15 kpl niissäkin kirjoitus
”Northern Assurance Company” mutta pienemmillä kirjaimilla ja heti alla hieno sinetti. Joka arkki sisältää 2 kpl sellaisia kuoria.
Runsas kymmenen vuotta myöhemmin ilmoitukset Tapiossa 10.11.1866 kertovat, että Northern Assurance Company myy henkivakuutusten lisäksi palovakuutuksia. Eikä suinkaan ole ainoa ulkomainen Suomessa toimiva vakuutusyhtiö.

Näiden arkistot eivät ole Kansallisarkistossa eikä ELKAssa. Jos esimerkiksi Hyvinkään kaupan palo kiinnostaisi oikeasti olisiko mitään mahdollisuutta saada lisätietoa vakuutuksesta?

Verkosta löytyy todella lyhyt kuvaus Northern Assurance Companyn arkistosta. Se on sijoitettuna Aberdeenin yliopistoon, mutta aivan alareunassa lukee, että
Accounts, 1846 - 1949; agency appointments, 1852 - 1967; board and committee minutes, 1934 - 1964; court minutes, 1865 - 1957; and policy register, 1839 - 1853 are held at CGNU plc, Information Centre, St Helen's, 1 Undershaft, London, EC3P 3DQ
eli tietoja vakuutussopimuksista on edelleen yhtiön nykymuodon hallussa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Oulusta sitä ja tätä

Gradulistojen viimeisimmässä selailussa löytyi ilokseni Hanna Lehtosen Runoileva vahtimestari Johan Léman: Kirjallisen toiminnan mahdollisuudet ja rajat 1800-luvun Oulussa. "Alempien säätyjen" henkilöhistoria lämmittää aina mieltä ja Lehtosen tutkimuksesta olin kuullut Anna Kuisminin salongissa.

Ouluun päästyämme...

Pohjois-Pohjanmaan museon sivuilla
Artikkeli
Opinnäytteitä
Viimeiseksi näkymä rautatiesillasta Oulunjoen poikki (Uusi Kuvalehti 20/1896).

maanantai 25. toukokuuta 2015

Vain Suomessa on pussilakanoita?

Ylellä puhutaan näköjään jotain höpö-höpöä. Ensinnäkin - jos uskoo kirjastonhoitajia - "Pussilakanat keksitty Saksassa jo 1800-luvulla." Lähteenä Ylen oma sivusto
Tuossa lukee, että pussilakanat levisivät Pohjoismaihin 60-luvulla. Todellakin, myös Ruotsissa on pussilakanoita (påslakan)! Heikäläistenkin kirjastolaiset ovat vastanneet niitä koskevaan kysymykseen, mutta eivät ole osanneet sanoa mistä pussilakanat olivat Ruotsiin ilmaantuneet.

Ameriikaksi pussilakana on 'duvet cover' ja heikäläisten verkkokaupat näköjään niitä myyvät, joten joku on ehkä ostanut ja käyttänytkin Atlantin takana. Sänkyvaatteiden historiaa esittelevä verkkosivu toteaa pussilakanoiden olleen Englannissa uutuuksia 70-luvulla. Matkustajina britit olivat törmänneet niihin Euroopassa jo 1800-luvulla ja inhonneet irtonaista peittoa suuresti. Ilmeisesti kotimaassa oli ujuttauduttu tiukasti sijatun päällislakanan alle.

Terveisiä mereltä

Lauantaiksi oli Inkoon edustalle luvattu aika paljon tuulta ja niimpä retkipäivän aloittanut pätkä Rönnskäriin ei ollut kovin miellyttävä. Mutta paatti pääsi laituriin, jossa meitä olivat vastaanottamassa Puolustusvoimien harjoittelijat aseet kädessä. Onneksi oli luvat kunnossa.
Majakoista on tottumattoman vaikea arvioida valmistumisvuotta. Ronnskärissä tehtävää helpotti kivisen osuuden selkeä päiväys vuodelta 1800.
1800-luvulla saarella oli myös luotsiasema ja siellä asui oppaamme mukaan ei-niin-pieni yhteisö. Siitä on maastossa merkkinä enää joitakin kivijalkoja.
Sitten kiersimme Storgaddenin ja Segerskärin pookit. Niistä ottamani kuvat ovat niin surkeita, että kiinnostuneiden kannattaa kurkata matkablogiin Kaukokaipuu, jossa Nella kertoo melkein samasta retkestä viime vuonna. Niihin verraten tosin Storgaddenin reikä oli suurentunut ja todennäköisesti pooki on pian mennyttä meriperintöä.

Nella oli erottanut osan Jussaröstä erilliseksi tekstiksi, mutta minä jatkan tässä.

Jussarö ilahdutti heti alkuunsa majakalla, johon kiipeäminen ei vaatinut suurempaa kuntoa,
mutta tarjosi (ikkunan läpi) upat näkymät. Lintubongaukset eivät ole alaani, mutta kuulemma näin toisesta ikkunasta lokin ahdistelemassa merikotkaa.
Täysi yllätys minulle oli Jussarön kaivosmenneisyys 1900-luvun puolivälissä. Siitä oli jäänyt sekä rakennuksia että kaivosjätteellä täytetty merenlahti.

Kaivos ulottui pitkälle meren alle.
Kaivoksen lisäksi jäljellä on asuin- ja toimistorakennuksia. Niiden ulkomuoto on kärsinut Puolustusvoimien taajamataisteluharjoituksissa. Rakennuksissa seikkailua ei voi suositella, sillä niissä on asbestia ja todennäköisesti muutakin vaarallista.


Kiersimme pari tässä mainitsematontakin majakkaa, mutta sattuuneesta syystä minulla ei ole niistä kuvia, muistiinpanoja eikä muistikuvia. Ilman meripahoinvointia joihinkin Suomen majakoihin voi tutustua näillä Ylen Vetamix-videoilla

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Itäisen naapurimme maisemia pari sataa vuotta sitten

Siperia-kirjani meni painoon tietenkin runsaasti kuvitettuna, että sain kirjaan enemmän siv... informaatiota. Haravoin ilmaisia ja laillisia kuvia pitkin ja poikin. Iso osa oli valitettavasti liian myöhäisiä kuvaamaan 1710-lukua. Muutenkin näissä ulkomailla tehdyissä kuvissa on lähdekritiikki tarpeen, kuten olen aiemminkin todennut.

Tästä huolimatta, tehdyn työn hyödyntämiseksi, esille vuonna 1815 painetun kirjan Le Costume ancien et moderne ; ou, Histoire du gouvernement, de la milice, de la religion, des arts, sciences et usages de tous les peuples anciens et modernes, d'après les monumens de l'antiquité et accompagné de dessins analogues au sujet kuvitusta
Novgorod
Moskova
Talonpoikia
Talviliikenne
Venäläinen tanssi
Sisäkuva
Sauna
Viimeinen on identtinen pari vuotta aiemmin (1812-1813) julkaistun kirjan Illustrations de Les peuples de la Russie saunakuvan kanssa. Kuten kirjan nimestä voi arvata, siinä on lisää kuvia Venäjältä. Aiheet ovat samoja kuin yllä ja kuvillakin on selviä yhteyksiä.