Lainaushistoriasta ja muutakin kirjastoista

Pääkaupunkiseudun kirjasto tarjoaa mahdollisuuden kerätä muistiin lainaushistoriaansa. Olen hyödyntänyt tätä lokakuusta 2007 ja lista on kasvanut niin isoksi, ettei se HelMet-systeemin muutosten jälkeen enää ollut käyttökelpoinen. Niinpä käsityönä kopioin sen toisaalle ja räpeltämisen yhteydessä mietin listaa lähteenä.

Tutkija menisi totaalisesti metsään, jos tulkitsisi kaikki lainaukset luetuiksi ja omaksutuiksi. Monet ovat saaneet osakseen vain vilauksen. Sisäpiirin tiedollani oli listasta helppo havaita viimeisten kirjahankkeiden aktiivisempia vaiheita ja vähän muitakin syklejä. Ulkopuoliselle haastavampaa.

Yleisemmin listasta tuli esiin digitaalisten lähteiden haasteita. Alkupuolella monen lainauksen kohdalla oli teksti "Tietue b1241904 ei ole saatavilla." Eli kirja on poistettu kirjastosta. Mahdollisesti jostain systeemistä numerolla voisi vielä saada kirjan tiedot ulos, mutta minulle tieto on hukassa eikä kirjaakaan saisi enää kirjastosta lainattua. Tässä olisi ehkä ainesta syvälliseen ajatukseen.

Heino Aspelinin piirros Tuulispää 20/1909

• Ratasvuori, Irma: "Kirjasto on kiireimmiten kuntaan laitettava" : kirjastojen kehitys Keski-Suomessa 1860-luvulta 1920-luvulle 
• Määttä, Piia: Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarin kirjaston kokoelmien muodostuminen 1863–1905
• Juopperi, Silja: Ulkomaisen kirjallisuuden hankinta Suomen tieteellisiin kirjastoihin 1901-1956. Toisen maailmansodan jälkeisen tieteen suunnanmuutoksen heijastuminen kirjahankintoihin
• Kirjasto keskellä kampusta : Jyväskylän yliopiston kirjasto 100 vuotta
• Eskola, Eija: Suositellut, valitut ja luetut. Kirjallisuus kirjastoissa 1918-1939 
• Ekebom, Liisa: Näköaloja tiedonhallinnan tulevaisuuteen 1920-1960 -luvuilla
• Lindström, Ari: Kirjakaapeista asiakkaan pöydälle. Tampereen yliopiston kirjasto 1925-2005
• Siika-aho, Kaisu: Kylien kirjastosta kunnankirjastoksi: Pelkosenniemen kirjastohistoriaa vuosina 1933–1993
• Mehtonen, Pentti: Public Library Buildings in Finland : An Analysis of the Architectural and Librarianship Discourses from 1945 to the Present 
• Mehtonen, Pentti: ”Kirjasto on kiveä, kuparia ja lasia” - Kirjastorakennuksen diskursiivinen määrittyminen Arkkitehti-lehdessä vuosina 1961–2006 
• Hilander, Liisa: Turun yliopiston kirjasto 1970-luvulta 2000-luvulle
• Kuru, Timo: KIRJASTON IMAGO : RAAHEN KAUPUNGINKIRJASTON MEDIANÄKYVYYS 1980–2012
• Taarasti, Riitta Elina: Markkinointiajattelua yleisissä kirjastoissa : Asenteita yleisten kirjastojen markkinointitoimintaa kohtaan Kirjastolehden artikkeleissa ja Kirjastot.fi:n keskustelufoorumeilla 1995–2012
• Mäkinen, Ilkka: Kirjastojen rooli Gutenbergin paranteesin jälkeen: onko menneisyyden uudelleentulkinnoista hyötyä hahmotettaessa kirjastojen tulevaisuutta?  
• Bäcklund, Annika; Ikonen, Joona: Pienpainatekokoelman organisointi Turun taidemuseon kirjastossa 
• Leskinen, Saara: Vanhat kirjat kokoelma-arvioinnin ja luetteloinnin kohteina

Ja KDK-hankkeesta tehtyjä tutkimuksia ja opinnäytteitä.

Toukokuun loppupuolisko

16.5.

• Ässä alkaa menneisyyden harrastamisen 

17.5.

•  Kuva eiliseltä. Elävän kuvan museossa ekaa kertaa, museoviikon houkuttelemana. Yllätti isolla koollaan.

19.5.

• Suomesta löytyi tuhansia sotamuistomerkkejä - määrä yllätti  

20.5

• Agricola :: Haaksirikot huomattava piristysruiske Helsingin talouselämälle
• Ravattulan Ristimäen esittelysivusto on avattu
• Jyväskylän yo:n valtio-opin gradujen antia artikkelikokoelmassa, joka avoimesti verkossa. Hienoa!

 21.5.

• Tutkija @Kaupunginmuseo lähetti hyvän vastauksen @KMuseolta -tiedusteluun. Mutta ulkoistuskynnystä on ylläpidettävä, vain tekemällä oppii.
• Strange Museums You Must Visit

22.5.

• Presis (pdf) museoiden kuva-avauksista. Henkka tuntuu kovin tutulta hahmolta.

23.5.

• Hesarissa leffa Tuuli nousee merkitty "lapsille". Sillä heitä kiinnostaa insinöörityö, 30-luvun historia ja tuberkuloosiin kuoleva nainen?
• Tallaaja bongaili kalliokaiverruksia Turusta

25.5.

• Aidot paikan brändääjät

26.5.

• Snellmanin koottujen teosten verkkosivuilla Å on aakkostettu A:na. Hieman erikoista?  [Sivusto muuten aukesi 12.5.2014 eikä millään seuraamallani kanavalla ollut siitä uutista.]
• Arkistolaitos tiedottaa: palvelussa ei mitään parannettavaa. Menikö oma vastaukseni kyselyyn bittitaivaaseen?
• 3D printing Henry VIII's crown. Lopussa linkki malliin, printtaa oma! 
• A digital reimagining of Gettysburg - Anne Knowles 

 27.5.

• Crowdsourcing history, one photograph at a time: Anusha Yadav at TEDxGateway 2013
• SSS:n hallitus linjannut, että HisKi #avoindata.Toivottavasti tallennuskin alkaa edistyä vuosien jälkeen. 
• Coursera-kurssin "The Bible's Prehistory, Purpose, and Political Future" keskustelupalstalla: mikä "Bible" on kyseessä? Hyvä kysymys.
• Tuore tutkimus: Tietokonekerhoista blogosfääriin, pöytäkoneista älypuhelimiin... 
• "Vaikka seitsemänkymmentäluvun värisilmää ja elementtitaloja parjataan, niille löytyy ihailijakuntansa."
• Roskislöytönä vanha opintokirja Helsingin yliopistosta  
• Hiffasin, että avoimen yo:n tunnuksilla pääsin kurkistamaan UniTubeen. Ei ole vielä yliopistolla ollut suurta intoa videointiin, näemmä.
• Sukututkimuskaveri on sellainen, joka lähettää matskua Kimon ruukista, vaikka et muista koska olet hänelle kyseisestä esi-isästä maininnut.
• Roman Schatzin uutuuskirjassa on oudoissa paikoissa isoja kirjaimia. Tarkoituksella saksalaista vivahdetta vai huolimatonta toimitusta?

28.5.

• Väitös: Porin Kuudennen osan tarinoista rakennettu kulttuuriperintö
• "Käsityöperinnettä pitäisi opetella jo lapsena" | Yle Uutiset | yle.fi
• Saksa muistaa varovasti ensimmäistä maailmansotaa | Yle Uutiset | yle.fi
• @AnttiIjaes bloggaa menneisyyden kielien esittämisestä tv-sarjassa Viikingit.

29.5.

• Hesarissa haikaillaan polkupyörien rekisteröintiä. Muistista pulahti 80-l pyörän runkoon kaiverrettu numero. Poliisi? Koulun pihalla?

Hannele Lehtonen: No nyt kun sanoit, mäkin muistan. Mutta mikä numero sinne pyörän runkoon kaiverrettiin? Oliko olemassa joku pyöränumero rekisteri?
Mari Jalava: meillä ainakin poliisi kaiverrutti henkilötunnuksen pyörään joskus aikanaan.
Hannele Lehtonen: Niin minäkin mietin, että se ois ollut henk.tunnus, mutta nykymaailmassa tuntuu jotenkin oudolta...
Tuire Leppänen: Ainakin mun yli 10 vuotta vanhaan pyörään on kaiverrettu joku numero varkauden varalle.

• Leffa Noah nähty. Taisi @HauntingLetters varottaa ja olihan siinä aika monta paskaa kohtaa. Seuraavaksi YSL ja vanhentuvat sarjaliput loppu! 

30.5.

• Jee! SSHY löysi tuomiokirjaindeksoijat kesäksi. Syksyä odotellessa... 

Piirrettyä historiaa

Vapriikissa käydessäni huomasin museokaupassa paksun sarjakuva-albumin, joka näytti käsittelevän paikallishistoriaa. Laitoin nimekkeen muistiin ja ilokseni Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki hankittiin sittemmin pääkaupunkiseudun kirjastojen valikoimiin, joista sain sen lainaksi.

Takalon kirja käsittelee Tampereella vastoin monien aikomuksia säilynyttä puutalokorttelia. Kirjan facebook-sivun mukaan kyseessä on "sarjakuvaromaani", mikä tuntuu erikoiselta sanalta kun pohjana on selvää faktaa. Kirjassa on jonkin verran kaukaisempaa historiaa, mutta jos on Tampereen peruskirjallisuuden lukenut (toisin kuin minä), siinä tuskin on uusia oivalluksia kaupunkikuvan kehityksestä.

Esipuheen mukaan Takalo "ei ole tutkija eikä historioitsija". Kirjan varsinainen arvo on korttelin suojeluprosessin esittely. Suojelua ajaneiden näkökulmasta. Keskellä kirjaa oli oudon pitkä pätkä tavaroiden määrästä ja kierrättämisestä, mutta mieleen ei jäänyt pohdintaa korjausfilosofiasta. Tärkeää oli säilyttää ulkoseinät ja luoda uusi yhteisö? (Kuva ote pressikuvasta)

Sarjakuvaformaatti viehätti jälleen. Se sopi hyvin menneiden maisemien kuvaamiseen. Historia saatiin kuvattua narratiivisesti irtonaisilla lauseillakin. Kirja on onnistunut korttelihistoriikki eli talohistoriikin luonnollinen laajennus.

• Korttelin verkkosivuilla on tavanomaisempi kronologia. 
• Takalon kynänjälkeä myös Ottopoikia ja työläistyttöjä. Yhdeksän tarinaa Tampereelta.
• Aura Ijäs mietti opetus- ja tiedesarjakuvia : "niistä tulee helposti pelkkää kuvitettua tekstiä"

Kaikki piirretty ei ole lapsille suunnattua. Eli hieman metsään meni Hesarissa japanilaisanimaatiolle Tuuli nousee merkitty pallukka "Lapsille". Elokuva nimittäin kertoo 1930-luvulla toimineesta japanilaisesta lentokonesuunnittelijasta ja tämän tuberkuloosia sairastavasta rakkaasta. (Jälkimmäinen arvostelun mukaan fiktiota.) Animaatiolla saatiin näytettyä menneisyyden lentokonemalleja sekä iso maanjäristys ja sen jälkeinen tulipalo, joiden toteuttaminen näytellyssä elokuvassa olisi ollut työläämpää. Luulisin.

Mihin kouluopetus on oikein menossa?

Kaksi päivää sitten julkaistiin Suomen Kulttuurirahaston sivuilla tiedote, joka paljasti kauhistavan tilanteen. Kilpailun nimissä on koululaitokseen tuotu hanke, jossa "peruskoulun 7.-9.-luokkalaiset ja lukiolaiset pääsivät tutkimaan historiaa omassa lähiympäristössään." Siis TUTKIMAAN! Lienee selvää, etteivät nämä koululaiset ole nauttineet päivääkään historian tutkimuksen yliopisto-opetusta ja heitä KANNUSTETAAN TUTKIMAAN. Lopputuloksena oli

kymmeniä tutkielmia mitä erilaisimmista aiheista. Tutkielmissa käsiteltiin mm. lapsuudessa, koulunkäynnissä ja nuorten vapaa-ajan vietossa tapahtuneita muutoksia, siirtolaisiksi lähteneiden sukulaisten elämää sekä sotavuosia.

Vuosi sitten havaitsin, että tätä kouluttamattomien kannustusta oli ihka ensimmäisessä historian koulukirjassani ja tosiasia on, että minut päästettiin lukiossa tekemään historiaprojektia, jossa kirjoitin parini kanssa muutaman sivun raportin. Mutta tämän jälkeen on kulunut 90-luku, 00-luku ja puolet 10-lukua, eivätkä historiantutkijat ole pystyneet puolustautumaan tältä reviirihyökkäykseltä?!

Ehkä se ei muodostakaan heille uhkaa? Vertautuuko koulussa (vapaallakin aiheella) toimeksiannettu tutkielman teko enemmän tilaustutkimusta äheltävään ammattitutkijaan kuin syntiseen elämäntapahistorioitsijaan? Onko ymmärretty, että kannustus koulussa voi johtaa elinikäiseen innostukseen ilman, että yksilö koskaan hakeutuu yliopistoon? Eikö tällaiselle pitäisi tehdä jotain? Missä on Marko Tikka, kun häntä todella tarvittaisiin?

Aikuisten oikeasti: onnittelut palkituille!

Kuva kirjasta "Love Lyrics and Valentine Verses, for young and old. [E. M. Davies. With illustrations.]" British Library, Flickr Commons

Leikkeitä kadonneista maalauksista

Yllä näkyvä leike sanomalehdestä The evening telegraph 13.1.1870 on ollut tallessa odottamassa lisätietoa, jota ei ole ilmaantunut. Rubensin maalaus löytynyt syrjäisestä kirkosta? Hufvudstadsbladetin digitoiduilta sivuilta "Ei hakutuloksia".

Waasan lehdessä kerrottiin 21.7.1886 erikoisesta maalauksesta, jonka pelkään sittemmin kadonneen:

Patalan talossa Virtailla on kaksi vanhaa puotia, joista toisessa on vuosiluku 1690 ja toisessa 1772. Talon asuinrakennuksessa olevan salin seinissä on maalauksia, jotka kuvaavat puita ja kukkaköynöksiä harmaassa värissä. Maalausten mestarina ilmaisee eräs kirjoitus "Matti Johan P. P. W. 1792", joka lienee olut sama henkilö, joka on koristanut Virtain kirkon noilla nykyään ylitsemaalatuilla hirveillä helvettiä, viimeistä tuomiota j. m. s. kuvaavilla maalauksilla."

Suhteellisen harvinaista talonpoikaisten tilojen koristemaalaus lienee ollut? Maallisen koristetaiteen esimerkkinä 1700-luvulta mainitaan verkkosivulla Kansallismuseoon sijoitettu Jakkarilan sali.

Kirkkomaalauksista on enemmän tietoa, mukaan lukien tuhoutumiset. Waasan lehdessä 12.2.1887

Innostunut maalari. P:n pitäjän kirkossa oli viime-aikoihin asti suuri, sakariston seinän kokoinen, taitavan maalari Melilin-vainaan v. 1775 maalama taulu, joka kuvasi helvettiä ("pahaapaikkaa") ja taivasta. Edelliseen johti lavea tie, jolla oli paljo jalkamiehiä, ja tien suussa, "pahanpaikan" portissa, otti ihmisiä vastaan kauhea sarvipäinen, pitkäkynsinen ja hampainen pääpiru. Kun maalari oli sen kauhean kuvan saanut mielikuvitteensa ja ruvennut liidulla sen piirteitä vetelemään, oli piru itse kurkistanut maalarin olkapään ylitse ja sanonut: "jos tuota paha olenki, niin elä toki pahemmaksi maalaa". Maalari ei ollut voinut silmiänsä kääntää, sillä kuva olisi mennyt mielestä, oli vaan takakäteen sivaltanut sanoen: "mene h-tiin siitä mokoma!"

Ovatkohan Johan Wilhelm Murmanin vuonna 1862 näkemät taulut edelleen Tornion kirkossa tallella?

"Alttarikuorin sivuseinällä oli vielä kaksi viimeisen Englantilais-ranskalaissodan aikana kirkkoon lahjoitettua suurta taulua, nimittäin edesmenneen Keisarin ja Keisarinna-vainajan muotokuvat, öljyvärillä maalatut ja siis ulommaksi loistavammat kuin ne samamuotoiset pienet kivipiirtokuvat, jotka v. 1858 näjin Kalajoen kirkon perässä kahden puolen alttaria, juuri samalla paikalla, jossa muualla Pohjanmaan kirkoissa on Keisarien vakuutusvalat maan uskonnon ja perustuslakien pyhänä pitämisestä." (Kertomus tiedustusmatkasta Pohjanperällä, kesällä v. 1862)

Kirkkointeriööristä vielä:

• Suna, Henrika: Pyhän rajalla : kirkkomaan aita osana rakennettua kulttuuriympäristöä 
• Kutilainen, Joonatan: TURUN TUOMIOKIRKON KESKIAIKAISTEN RAUTA-AITOJEN RAKENNE JA VALMISTUSMENETELMÄT
• Gröhn, Tiina: Keskiajan ja reformaatioajan messukasukat sekä niiden kuva-aiheet : Suomessa säilyneet messukasukat 1300-luvulta vuoteen 1593
• Rajaniemi, Marja-Liisa: Vanhan testamentin kuva-aiheet pohjanmaan kirkkojen alttariseiniin liittyvissä maalauksissa 1740-luvun lopulta 1800-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle
• Eeva Maija Viljo: Savitaipaleen koulukunnan kahtamoiset
• Pollari, Krista : Seurakuntien arvo- ja taide-esineiden dokumentointi 
• Paula Mäkelä: Kaavin kirkon vanha taulumaalaus: Uusi attribuointi Mikael Toppeliuksen Ristiinnaulittujen sarjaan
• Jokinen, Jussi: Kiistelty kirkkotaide yhteiskunnan ilmapuntarina  - Tampereen tuomiokirkon freskoista ja Oriveden kirkon alttarireliefistä käytyjen keskustelujen yhteiskunnalliset ulottuvuudet
• Autio, Maija-Leena: Muutos Lammin kirkon interiöörissä 1918-20
• Ollikainen, Päivi: Kirkko harjulla : Alvar Aallon suunnitteleman Muuramen kirkon (1926-29) alkuperäinen interiööri ja sen kokemat muutostyöt

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva Arvid Liljelundin maalauksesta Arvostelu (1889)

Emil Perttilän maastalähtö

Wikipediassa lukee tätä kirjoittaessani Emil Perttilän esittelyssä "Hän siirtyi pois Suomesta vuonna 1909." Tästä siirtymisestä kertoivat omasta näkökulmastaan Tuulispäässä 12/1909 Heino Aspelinin piirtämät kuvat.

Siperiaan viety anoppi

Siperia-projektini puitteissa selailin M. A. Castrénin suomennettuja matkapäiväkirjoja (Tutkimusmatkoilla pohjolassa. 1967), joissa olikin kuvausta oikealta suunnalta, runsas sata vuotta myöhemmin. Hyttyset ovat ja pysyvät, olettaisin.

Geneerinen venäläinen kaupunki.
Kirjasta Travels in various countries of Europe Asia and Africa, Wellcome Library, London

Kirjaani ei kuulu, mutta blogiin sopii mainittavaksi, Castrénin Permissä toukokuussa 1845 kohtaama seurue: "maanmiehemme, luutnantti Eriksson, joka oli vaimo ja anoppi mukanaan matkalla kymmeneksi vuodeksi Ohotskiin". Anopin Castrén totesi olevan "rouva Christén, jonka runsaat, mutta silti halvat annokset kaikki Helsingin ylioppilaat hyvin tuntevat".

Hiski-haun perusteella aviopari voisi olla 21.2.1845 Ensimmäisen Suomen Meriekipaasin seurakunnassa vihityt

...[KORJAUS 2.7.2014: Biografiakeskusen edustaja totesi spostitse "Hiskin (ja rippikirjan) mukaan Ericsson vihittiin 9.3.1845; 21.2. oli kuulutuspäivä."] ...

"midsk. m. Adolf Justus Ericsson" ja "dem. Gust. Fredr. Christén" Helsingin kaupunkiseurakunnasta. Sotilasarvo ei stemmaa, mutta Biografiakeskuksen artikkelin mukaan kyse on kuitenkin oikeasta pariskunnasta, sillä "Ericsson ylennettiin 12.2.1845 luutnantiksi ja siirrettiin Ohotan meriekipaasiin Itä-Siperiaan."

Artikkelin kirjoittajalla on avioliiton aika ja paikka väärin eikä hän ole löytänyt mitään tietoja Gustava Fredrika Christénin vanhemmista. Kiitos verkkosukupuun päivittäjän alkuperäislähdelinkitysten perhe löytyy rippikirjasta 1836-1861 (I Aa:8, s. 213), jossa on varmuuden vakuudeksi maininta Gustava Fredrikan avioliitostakin. Rippikirjan mukaan Gustava Fredrika on syntynyt Helsingissä 2.2.1824 (tämäkin siis Biografiakeskuksella väärin) ja kastelistauksen mukaan vanhempansa ovat "Rådst:Vaktm: Joh: Fr: Christén " ja "Sofia Wilhelmina Dahl".

Väliin kuva ajan Helsingistä kirjasta Vyer af Helsingfors och dess omgifningar (1851)

Rippikirjassa on Sofian (s. 1799) rivillä maininta matkustustodistuksesta ja paluusta takaisin. Paluu takaisin näkyy myös Helsingin kaupungin osoitekalenterissa (1848), jossa on rivi Christén, S.W., Borgar-Enka. [Gårdsägare: Duldin, Gård N:o 3, Gatan: Constantis, Qvarteret: Pantern.] Tämän sain tietooni ulkoistettuani ruoka-annostensa etsinnän KysyMuseolta-palvelun kautta Helsingin kaupunginmuseolle. Vastauksessa oli myös arkisto- ja kirjavinkkejä, joilla voisi edetä varsinaiseen tutkimukseen.

(Gustava Fredrikan sisar Mademoiselle Maria Sofia Christén (s. 29.7.1821) avioitui Helsingissä 30.10.1838 kämnerinoikeuden notaari Anders Gustaf Bergmanin kanssa ja tämän kuoltua meni Helsingissä 28.10.1856 naimisiin  turkulaisen leipurimestari Abel Petterssonin kanssa.)

Palkittuja opettajia 1901

"Lovisa Törnroos, kalastajanleski Kirkkonummella, synt. 1826, piti Helsingissä koulua 1847—1849. Sitten vuodelta 1850 viime aikoihin asti on hän etupäässä Kirkkonummella, mutta osaksi myös Espoossa pitänyt lasten koulua vähävaraisille. On ollut leskenä kolmekymmentä vuotta ja on hiljakkoin muuttanut tyttärensä luokse Ahvenanmaalle."  

"Jgfru: Anna Lovisa Skog" oli vihitty Helsingissä 31.12.1850 sulhasenaan "Koff:sjöm: Carl Ludv: Dannberg". Avioliitto on jäänyt hyvin lyhyeksi, sillä "Konstapels Enkan Anna Lovisa Dannberg" meni Kirkkonummen Danskarbyssä jo 30.11.1855 naimisiin kalastaja Carl Gustaf Törnroosin kanssa. Ilmeisesti samainen (ellei täysikaimansa) kalastaja kuoli 47-vuotiaana 27.6.1871.

Muutto Helsingistä Danskarbyhyn saa taustoistusta vilkaisemalla rippikirjaan 1849-55, jossa Danskarbyssä on useita Dannberg-nimisiä, mukaan lukien Lovisan mies ennen kuolemaansa vuonna 1854.

"Juho Nyberg, Karjalan Maajoen kylästä, ent. nahkuri, synt. 1828, on uutterasti opettanut pieniä lapsia lähes viisikymmentä vuotta ja viiden vuoden ajan ollut pyhäkoulun opettaja."

Pitäjännahkurina Juho Nyberg vihittiin Karjalan seurakunnassa 19.10.1862 avioliittoon Maria Andersdotterin kanssa.

"Karoliina Bergman, neitsyt, Oriveden kirkonkylästä, synt. 1829, on jo aikaisesta nuoruudestaan harjoittanut lasten opetusta, mutta säännöllisen koulun tapaan vuodesta 1883 etupäässä kotona, mutta osaksi myös vanhempien pyynnöstä kiertäen kylästä kylään Orivedellä, Eräjärvellä ja Ruovedellä ja vielä antaa opetusta yksityisten huonokykyisille lapsille. Viisi vuotta hänellä oli jonkinmoinen turvakoti, jonka oppilaat hänen tuli valmistaa maanviljeliöiksi, käsityöläisiksi j. n. e. Tehtävä oli kuitenkin hänelle vaikea ja vaikka hän nautti apua läänin kuvernööriltä sitä varten, niin asia meni huonosti ja taloudellisesti niin että hän yritykseen hävitti kaiken omaisuutensa."

Bergman ei ole paikkakunnalla unohtunut, vaan hänet on mainittu ainakin Annelin lukemassa pitäjäkuvauksessa.

"Matti Suorsa, torppari Piippolassa, synt. 1832, ollut pyhäkoulun opettajana vuodesta 1871 ja toiminut erinomaisella ahkeruudella ja innolla. Vanhuus ja katovuodet ovat hänen toimeentuloaan suuressa määrin heikontuneet."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 16.1.1901
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Robert Stigellin maalauksesta Kalastuspaikka Porkkalan luona (1891)
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto