Jotakin erinomaista Eurassa 1827

Turun Wiikko-Sanomista 23.6.1827:

Yksi tapaus sinä 8:na päivänä juoksevan vuoden Toukokuussa Vanin kartanossa Euran Pitäjässä Turuun ja Björneborin Läänissä joka aivan harvoin on saattanut kuulua, ei mahda suututtaa yhteistä kansaa jos me sen tässä kerromme. 

Viikko ennen mainittua päivää oli nimittäin yksi Kartanon renki mennyt ruuhella kalastamaan Eurajokeen kuin Kartanon maiden läpitse juoksee, ja pudotti siellä ollessa yhen aukiotetun 9 tuuman pitusen päädän [?] käättävän veitten, eikä hän muuta ajatellutkan kuin että se ijäksi meni sillä joki on paljo syvä. Mutta ensinmainittuna päivänä elikkä se 8 päivä Toukokuussa kojettiin muutamia samaan jokeen ulospantuja Rysiä joista paihti muita saatiin yksi kolmen kortelin pitkä hauki, joka näkyi varsin terveeksi eikä nähty hänessä muuta eroitusta muista kuin se että hän vähemmin liikkui ja hyppäsi kuin net vaikka he kaikki samalla kertaa saatiin, tämän sisässä oli se edellämainittu veitti, eikä sisukset olleet vähintäkän vahinkoitetut, vaikka veitti oli hyvin terävä ja hyvällä kärjellä varustettu. Tätä vastaan oli veitteen mustaksi maalattu puinen varsi vähäsen valistunut; vaan ei terä ollut ensinkään ruostehelta turmeltu. —

Totta kala oli mahtanut olla saapuilla silloin kuin veitti putosi, ja luullen sen kiiltävän terän Särjeksi taikka Salkiksi (tiuraksi) [tarkoitetaan salakkaa], tämmosesta syystä niellyt veitteen, joka kalan vattassa löyttiin niin päin makaavan että kärki oli pyrstön puolessa. 

Hauen kuva kirjasta Finlands fiskar målade efter naturen.

Erilaisista tulkinnoista

Eilen kävin Jyväskylässä kuuntelemassa hankkeen Yhteinen menneisyys, erilaiset tulkinnat: bibliografinen ja kvalitatiivinen analyysi varhaismodernista Ruotsin valtakunnasta Ruotsin ja Suomen historiografiassa 1860-2020 aloitusseminaaria. Tuo nimi vei niin paljon tilaa, ettei blogitekstiin mahdu kaikki 12 esitystä, pahoittelen.

NYPL

Petteri Impola esitteli alustavia havaintojaan historian väitöskirjojen lähdeluetteloista. Hänellä on käytettävissään digitaalisina noin kolmannes Ruotsin ja Suomen vuosien 1990-2016 töistä, joista hän on tarkastellut tutkijoiden esiintymistä ristiin ja rastiin. Hän totesi päässeensä pienellä työllä ja toimisto-ohjelmistoilla mielenkiintoisiin tuloksiin. Mutta keskustelussa tuli jatkoanalyysiehdotuksia, joiden toteuttaminen voisi olla tehokkaampaa hieman tietoteknisemmällä ratkaisulla.

Elise Garritzen kertoi Henry Biaudet'n tutkimusten vastaanotosta. Ruotsissa ja Suomessa oli 1900-luvun alussa kotimaisiin lähteisiin nojautuva kuva reformaatiosta, joka läpäisi yhteiskunnan hetkessä eikä jättänyt mitään katolista jälkeensä. Biaudet löysi Vatikaanin arkistosta toisteita muusta, mutta tätä ei Pohjolassa haluttu kuulla, sillä luterilaisuus oli osa identiteettiä.

Näin ollen kenen tahansa olisi ollut vaikea muuttaa vallitsevaa tulkintaa. Lisähaastetta syntyi Biaudet'n ruotsalaisvastaisuudesta ja tutkimusmenetelmistä, jotka eivät noudattaneet ajan linjauksia. Kolmantena esteenä viestinnälle Garritzenin mukaan oli Biaudet'n persoona, joka ei istunut Ihan Oikean Historiantutkijan tuolloiseen muottiin. Henkilöön kohdistuva hyökkäys meni jopa niin pitkälle, että väitettiin, ettei Biaudet maaahanmuuttajataustaisena voisi Ihan Oikeasti ymmärtää pohjoismaista yhteiskuntaa.

Keskustelussa joku sinisilmäinen yksilö selkäni takana oli sitä mieltä, että kyllä nykyään oltaisiin vaan erityisen otettuja, jos joku ulkomaalainen Suomen historiasta kirjoittaisi. Vaikka valtavirrasta poikkeavasti?! Rohkenen epäillä, sillä en esimerkiksi ole kuullut kenekään maininneen Jason Laveryn viime vuoden lopussa ilmestynyttä kirjaa Reforming Finland, The Diocese of Turku in the Age of Gustav Vasa 1523-1560 enkä muista koska ulkomaalaisen kirjoittamaa historiantutkimusta olisi kehuttu. Eli ei ehkä ole niin kummallista, ettei suomalaisia tutkijoita ja tutkimuksia oteta kovin suurella innolla astaan Ruotsissa?

Pasi Ihalaisen esitys Suomen ja Ruotsin kansanedustajien historiaan viittaavista puheista 1917-1920 oli täyttä asiaa, mutta kovin huvittava. Ikiaikaisuuteen vedottiin ainakin kolmeen kertaan. Moran kivet ja nuijasota olivat olennaisia viitekehyksiä. Tuli mieleen, että pian (ainakin tutkijoiden) käyttöön tulevista digitoiduista eduskunnan pöytäkirjoista voisi löytää muitakin "historiallisia" hetkiä. Mutta jututin Ihalaista, joka näkemänsä käyttöliittymäversion perusteella epäili hakumahdollisuuksia.

Anu Koskivirta kertoi Viipurin saksankielisessä lukiossa 1805-1814 vuosikertomuksiin kirjoitetusta valtiollisesta ja paikallisesta historiasta. Tuolloin oppilaana ollut G. W. Wirenius on kääntänyt osan näistä suomeksi ja julkaisi tekstejään Sanansaattaja Viipurissa -lehdessä 1833-1834.

Minulle uusia vaiheita ja nimiä. Koskivirta myös huomautti, että saksalaisen Friedrich Rühsin kirjassa
Finland und seine Bewohner on ensimmäinen kokonaisesitys Suomen historiasta. Olen kirjaan ja sen ruotsinnokseen (osa 1, 2&3) digitointeja läpikäydessäni useasti törmännyt, mutta eipä ole tullut moinen näkökulma mieleen. Koskivirta mainitsi toisenkin saksaksi kirjoittaneen, jonka venäläismielinen työ ei saanut omana aikanaan lämmintä vastaanottoa. Enkä minäkään tullut nimeä muistiin merkinneeksi.

Koskivirta mainitsi myös ohimennen Franzénin runon Suomi idän lapsi Aleksanteri I:lle. Tästä pulpahti esiin puolikas muisto, jonka johdosta kotiin päästyäni otin esiin kirjani Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802. Sen sisältö ei ollut vielä täysin unohtunut, sillä sivulla 133 olin lukuisin lähdeviittein väittänyt Franzénin puhetta Akatemiatalon peruskiven laskiaisjuhlallisuuksissa pidetyn "ensimmäisenä Suomen historian kokonaiskuvana". Ensimmäisenä olemista vaikeampaa on vain jonkun todistaminen ensimmäiseksi?

Gottlebenit (vanhassa) painomusteessa

Löydettyäni Schildt-tutkimuksessa ihan olennaisia sukutietoja 1700-luvun sanomalehdistä, päätin tehdä Gottleben katsauksen KB:n digitoimien sanomalehtien annista. Samalla hyödynsin - yli kahden (?) vuoden käytön jälkeen - huomaamani hakuvinkkiä, jolla OCR-tulkauksesta saa irti enemmän (eli heikkolaatuisempia) osumia.

Jopa yksinkertaisessa käytöliittymässä pitäisi lukea ohjeet.

Gottlebenien suhteen ei tullut esiin mitään järisyttävää, mutta alla oleva tarjoaa esimerkit niistä papeista ja porvareista löytyvistä kuivemmista tietopalasista, joita en ole sanomalehtileikebloggauksissani yleensä esiin nostanut.

• ... och Vice Pastoren J. Gottleben blifwit Kyrkoherde uti Nykirko Pastorat i Åbo stift... (Posttidningar 1760-04-28)
• Passagerare: Grislehamn, den 20 Julii. Kyrkoherden Gottleben ifrån Finland reste härigenom til Stockholm (Inrikes Tidningar 1762-07-22)
• Sedan den 2 October äro följande Inrikes Skeppare här wid Stockholms Bro ankomne [...] J. G. Gottleben fr. Björneborg m. Smör, Kött och Kreatur. (Inrikes Tidningar 1762-10-07)
• Passagerare: Helsingborg, den 28 Sept. Handelsmannen Adrian Gabriel Gottleben har ifrån Utrikes Orter passerat til Stockholm. (Inrikes Tidningar 1764-10-04)
• Sedan den 10 November äro nedannämde Inrikes-Skeppare till Skeppsbron ankomne: [...] N. Gottleben, H. Granholm, J. Löfwing, H. Starck fr. Björneborg m. Wed, Kött, Kreatur och Victualie-Waror (Inrikes Tidningar 1764-11-15)
• Sedan den 1 October äro nedannämde Inrikes Skeppare till Skeppsbron ankomne: [...] J. Kynäs, J. Mollis, J. G. Gottleben, H. Akander, J. Sellin, S. Selin ifrån Björneborg med Victualie-Waror och Wed (Inrikes Tidningar 1766-10-06)

Inrikes Tidningar 1767-12-07

• Följande Riksdagsmans-Wal äro bekante från Lands-Orterna [...] För Björneborg: Handelsmannen Gottleben (Dagligt Allehanda 1771-05-24)
• Passagerare. Helsingborg d. 31 Maji. Grosshandlaren Adrian Gottlieb ifrån Stockholm har utpassserat til utrikes orter. Grislehamn, d. 4 Junii. Ifrån Finland äro d. 28 nästl. Maji och följ. dagar hitkomne: [...] Riksdags- och Handelsman Gottliben (Inrikes Tidningar 1771-06-10)
• Riksdags-Nyheter. [...] Förteckning på Riksens Höglofl. Stånders Ledamöter uti Deputationerne af Wällofl. Borgare-Ståndet [...] 2:do, Commerce-Utskottet. [...] Handelsman Johan Gottleben (Dagligt Allehanda 1771-07-16)
• Passagerare. Helsingborg, d. 5 Augusti. Grosshandlar. Adrian Gottleben [...] inpasserat ifrån Danmark (Inrikes Tidningar 1771-08-12)

Inrikes Tidningar 1774-11-10

Inrikes Tidningar 1776-06-10

Taidanpa lopettaa tähän kun tuli sattuneesta syystä into hakea Kokemäki-osumia aiempaa useammilla kirjoitusasuilla.

Kuva: Fyren 25/1900

Rippeet 30-vuotisen sodan seminaarista

Eilen pidettiin Helsingin yliopistolla seminaari Tiekartta helvettiin. Kolmikymmenvuotisen sodan alku, vaiheet ja jälkivaikutus. Tien helvettiin sanotaan englanniksi olevan päällytetty hyvillä aikomuksilla: pääsin kyllä paikalle, mutta kuuntelemiseni ja keskittymiseni oli vähemmän täydellistä. Onneksi historian laitoksella (tms.) on oma blogi, jossa varmasti tulee informatiivisempi katsaus sisältöön.

Boer en soldaten, Rijksmuseum

Tietoni 30-vuotisesta sodasta ovat kauniisti ilmaistuna "luonnosmaiset", joten Jaakko Björklundin esityksestä 30-vuotisen sodan taustat ja jälkimaine olisin voinut oppia paljon. Käytännössä jäi mieleen, että sota kokonaisuutena on tulkinta, joka sattui jäämään elämään. Ja on merkityksillinen eri tavoin eri Euroopan maissa. (Oliko muuten niin, että yhdessäkään esityksessä ei mainittu hakkapelittoita hakkapeliittoja?)

Mirkka Lappalainen selitti Vasa-laivan merkitystä selkeästi ja mielenkiintoisesti. Kyseiseen aikaan vaan nähtiin hyvänä ideana tehdä epäkäytännöllisen arvokkaita laivoja, joilla piti olla vaikutus vihollisiin.

Henri Hannulan katsaus Alankomaiden uskonnon tulkinnan vaikutuksesta sisäpolitiikan kautta ulkopolitiikkaan oli niin monivaiheinen, että putosin kärryiltä. Voitaneen yleispätevästi todeta hämmästyttävän monien asioiden vaikuttaneen historian kulkuun?

Anu Lahtinen selitti Christina Regina von Birchenbaumin kirjoittamaksi attribuoitua runoa. Pääosa asiasta löytyy viimevuotisesta blogitekstistään. Yleisökeskustelussa pidettiin etunimiä Christina Regina epätodennäköisinä 1600-luvun alussa ja epäiltiin runoon liittyneen konteksti, jota on nyt vaikea/mahdoton tavoittaa.

Jälkimmäiseen ajatukseen yhdyn, mutta tutustuttuani Regina-nimen wikipedia-sivuun näkisin mielelläni jotain dataa nimen käytöstä Pohjolassa. Olisiko mahdollista, että nimi Christina Regina olisi annettu ja vain sattumalta valtakuntaan tuli myöhemmin "Christina Regina" eli kuningatar Kristiina?

Täysin epätieteellisenä dataeksploraationa tein Google-haun adelsvapen-sivustoon. Regina-osumia eri ajoilta on 475 suvussa. Päällimmäisten joukossa esimerkiksi suvussa Rosenhand vuonna 1628 syntynyt Catharina Regina ja suvussa Lillieberg ehkä hiukan nuorempi Anna Regina. Kun jopa turkulainen porvari on löytänyt 1600-luvun alussa Regina-vaimon, en pitäisi lähtökohtaisesti mahdottomana, että Karjalaan olisi eksynyt esim. Viipurin saksalaisen porvarin tyttärenä Christina Regina.

Kari Saastamoisen otsikko oli 30-vuotinen sota, Samuel Pufendorf ja moderni valtio. Keskittymiseni herpaantui Pufendorfin biografiatietojen jälkeen kun yritin epätoivoisesti muistaa oliko Jonas Nordinin väitöskirjassa selotettu suomalaisten dissaus hänen tekstiään. No, ukkeli kirjoitti m.m. kaksi aikansa bestselleriä De statu imperii Germanici ja Einleitung zu der Historie der vornehmsten Reiche und Staaten, so jetziger Zeit in Europa sich befinden. Edellisen hän joutui julkaisemaan salanimellä ja jälkimmäisen painoksiin ovat muut tehneet lisäyksiä Pufendorfin nimiin.

Lopuksi Maria von Hertzen esitteli Peter Hagendorffin vuosina 1625-49 pitämän päiväkirjan erityisesti palkkasotilaan perhe-elämästä antamia tietoja. Erinomaisen jännittävää, että näin varhaiselta ajalta on näinkin tavallisen ihmisen muistiinpanoja. Mistä tietenkin syntyi pieni keskustelu siitä, voiko erikoistapaus edustaa massaa.

Perinnönsaajat hukassa

Sanomalehdessä Inrikes Tidningar 24.2.1785 julkaistu ilmoitus

on aika selkeä. Turun katedraalikoulun kolleega Johan Wrang oli testamentannut kolmanneksen omaisuudestaan vaasalaisen kauppiaan Johan Sundelinin leskelle ja tämän rintaperillisille. Vaasassa tästä joukosta ei kuitenkaan tiedetty kuin, että leski oli (toisen ja myös kuolleen?) aviomiehensä kanssa muuttanut Tukholmaan. Näin ollen kuulutukselle tarvetta.

Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista selviää, että Wrangin äiti oli sukunimeltään Sundelin ja äidinisä pappi Anders Sundelin. Yhteyttä Vaasaan ei näy, mutta yliopistossakin on käynyt Johan Sundelin, joka oli "Porvari Raahessa. Muutti sittemmin Kokkolaan." Jatkanut sieltä Vaasaan ja vielä Tukholmaan? Vai eksynkö sivupolulle?

Mennään aivan toisaalle. Dahlströmin kortisto kertoo yllättävän paljon Wrangin Brita-äidistä, joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1745. Kaksi vuotta myöhemmin hänen sanotaan elävän köyhyydessä, vaikka oli saanut oikeuden panna olutta.

Jo aviomiehensä eläessä hän oli tienannut leipomalla "kaikenlaista".Vuonna 1734 oikeudessa oli keskusteltu Britan "saksalaisista kangaspuista", jotka hän sai pitää, kunhan ei kutonut kuin itselleen. Monitaitoinen nainen, kuten moni aikalaisensa.

Huhti- ja toukokuuta

22.4.

• Tältä voi näyttää (historialliset) tilastot kartalla.

23.4.

• Sukkulalla ja neulalla: Hiitolan liinalakki - sen ihanuus ja pukeminen
• Aikakapselin mysteeri: Eliel Lagercrantz kätki tutkimuksensa säilöön Jyväskylän yliopiston kirjastoon 300 vuodeksi

25.4.

• Kun resepti vastaa taitojani keittiössä, ei ruokalaji itsessään houkuttele.

28.4.

• Kinopalatsissa aika ryysis. Onkohan jollain muullakin kuin minulla syksyn hullarilippuja käyttämättä? 7 lippua oli tullessa, nyt 6: Synkin hetki. [Hyvä historiallinen elokuva, paljasti merkittäviä aukkoja tiedoissani.]
• Onni on kun multiplexissä kävelee väärään saliin ja sattuu olemaan leffa, joka oli katsottavien listalla. Ja oli katsomisen väärtikin. Missattu: Ikitie, nähty: Gringo.

29.4.

• Eräs satakuntalainen ryijynkutoja
• Kommenttina Ruotsin akatemian tilanteeseen nähty: "Kirjallisuuden Nobelin voisi antaa Trumpille twiiteistään."
• 7. leffa kahdessa päivässä. Laadun jälkeen finaalina Avengers. En tunne hahmoja, toivottavasti ei ole vaikeaselkoinen...

1.5.

• The great war käsittelee jääkärimme Saksasta käsin

3.5.

• The miles of manuscripts in the Vatican Secret Archives have been impossible to transcribe at length—until now, @sam_kean writes

5.5.

• FYI, jos minä kirjoitan IMHO, niin tarkoitan "humble opinion". Sillä aloitin verkkoviestinnän vuonna 1990. #nuoriso [Järketyksekseni jostain BuzzFeed-artikkelista levisi tieto, että lapsukaiset tulkitsivat lyhenteen H:n sanaksi honest. Yikes!]

11.5.

• Palasin juuri runsaan viikon Ruotsin ja Saksan reissulta. @Gamla_Uppsala lasten kotileikkipaikassa roikkui tällainen riista.

13.5.

• Kakkosluokan kansalaiset eli kuurojen sterilointi 1900-luvun Suomessa
• Hups, tein varauksen, ennen kuin katsoin _kuinka_ myöhässä edellinen lainaaja oli palautuksensa kanssa.

14.5.

• Se tunne, kun huomaat tänä vuonna ilmestyneen väikkärin, jonka aihe on oleellinen kirjaprojektille... väikkärin, jossa on 500 sivua saksaksi, jota et osaa kahvilatilauksia enempää.

15.5.

• Kun elää sanojaan myymällä niin eihän niitä kannata ilmaiseksi jakaa.

19.5.

• Terveiset Sauvon kirkosta, jossa paikallinen esittelijä puhuu uskonpuhdistuksen yhteydessä kalkituista seinistä. [Koko päivän raportti blogipostauksena.]

Ensimmäinen suomeksi puhuva Helsingin valtuustossa

Nya Pressenin kronikoitsija on tuskin ollut aivan tosissaan kirjoittaessaan, että "viikon kiistatta tärkein tapahtuma" oli se, että 12.2.1895 kuultiin Helsingin valtuustossa ensimmäistä kertaa puhe suomeksi.

Äänessä oli koneenkäyttäjä Viktor Sohlman, joka oli valittu valtuustoon edellisen vuoden lopussa. Hänestä eivät verkkohakuni löydä lisätietoa, mikä tuntuu erikoiselta. Edes kaupunginvaltuuston painettuihin (ja sittemmin digitoituihin) asiakirjoihin kohdistuttu haku ei tuottanut tulosta.

Helsingissä julkaistun Työmiehen toimituskunnassa V. Sohlman mainitaan viimeisen kerran (OCR:n varassa) 7.11.1896. Helmikuun alussa 1897 Sohlman oli ammattiyhdistysten keskuskomitean vuosikokouksessa (Työmies 6.2.1897). Kautensa Helsingin kaupunginvaltuusmiehenä päättyi vuoden 1897 lopussa (Isänmaan ystävä 12.11.1897). Hämäläinen kertoi 21.6.1899, että "Koneenkäyttäjäksi Hämeenlinnan sähkövalaistuslaitosta varten on rahatoimikamari 23 hakijasta ottanut koneenkäyttävä V Sohlman'in Helsingistä."

Rikkaimman lähteen henkilöönsä tarjoaa Työväen lehdessä 10/1896 kuvan kera julkaistu biografia, joka paljastaa, että miehellä oli ajalle tavanomaista enemmän koulutusta ja liikkuvuutta. (Veljellään Otto Werner Päiviöllä on Wikipedia-sivu.)

"On syntynyt 8 p:nä tammikuuta 1857 Tervakosken paperitehtaalla, jossa isä [Matts Sohlman s. 1831] silloin oli ruukin seppänä. Sieltä muuttivat vanhemmat Hämeenlinnaan, jossa isä tuli rautatien-aseman sepäksi. Käytyään läpi ala-alkeiskoulun ja 4 luokkaa yli-alkeiskoulua antautui Vihtori Sohlman v. 1873 koneteollisuus-alalle saatuaan oppilaan paikan Kaasutehtaan konepajassa Helsingissä.

Opin käytyään työskenteli Jokioisten naulatehtaalla 2 1/2 vuotta, jonka jälkeen siirtyi Pietariin. Sieltä 4 vuoden perästä muutti perheineen, jonka oli Pietarissa perustanut, takaisin Helsinkiin. Suoritettuaan ensi luokan koneenkäyttäjä-tutkinnon v. 1885. lähti uudelle matkalle Venäjälle, nim. Bakuun koneenkäyttäjäksi Veljekset Nobelin höyrylaivoille. Oltuaan siellä 3 vuotta palasi takaisin Helsinkiin, jossa siitä pitäin on ollut.

On 8 vuoden ajan ottanut osaa Helsingin Työväen-yhdistyksen toimintaan. Konetehtaalais-ammattiosaston puheenjohtajana on ollut 5:tenä vuonna. Nykyään on Työväen-yhdistyksen varapuheenjohtaja. Raittiusseuroissa "Koitossa" ja "Tähdessä" on myös työskennellyt. Matkustellut ulkomaalla, etupäässä Saksassa, ammatti-oloja tutkimassa." [Työmies 13.7.1895 kertoo, että työnjohtaja V. Sohlman sai Helsingin käsityö- ja tehdasyhdistyksen matkarahan Lyypekin näyttelyyn.]

Arkeologisella kevätretkellä

Eilen upeassa säässä oli liikkeellä bussilastillinen arkeologian ystäviä SKAS:n ja SMTT:n kevätretkellä. Olin liittynyt joukkoon, sillä olin ajatellut kesällä käydä ekaa kertaa Rosalan viikinkikeskuksessa ja arvelin, että järjestetyllä reissulla se olisi hauskempaa. Olin oikeassa, sillä ryhmässä pääsin syömään lounaan yllänäkyvään hallirakennuksen rekonstruktioon.

Myös alueen muinaispolusta sain "enemmän" irti, kun kuuloetäisyydellä oli asiantuntevia kommentoijia. Lavastettu arkeologinen kaivaus ei saanut ammattiarkeologeilta kovin korkeita pisteitä.

Viikinkilaivan infokyltin maininta ruorista herätti yleistä hilpeyttä ja epätarkkuuksia löytyi joka puolelta. Ainakin yhdeltä ryhmäläiseltä (enkä tarkoita itseäni) loppui huumoritaju "muinaispolulla", mutta monet ymmärsivät sen viehätyksen lapsille.

Maastoon lavastettujen kohteiden lisäksi museokaupan tiloissa oli viikinkiajan arkielämää esittäviä dioraaamoja

ja valokuvia Kyrksundetista löydetyistä esineistä. Lisäksi kahdessa ulkorakennuksessa esitettiin esinekopioin aseita ja käsitöitä sekä soittimia.

Viikinkikeskuksesta jatkoimme juuri Kyrksundetiin, jossa seisoimme tovin entisellä kirkkomaalla, josta ei (nähdäkseni) ollut näköyhteyttä itse salmeen. Oppaamme Ilari Aalto selosti salmen pohjoispuolelta löytyneen, enimmäkseen metallinpaljastimella, viikinkikulttuuriin yhdistettävissä olevia löytöjä. Mutta samalta ajalta ei ole havaintoja lähiseudulla asumisesta, joka on todennäköisesti alkanut vasta ruotsalaissiirtolaisten ja kirkkonsa myötä.

Voi olla, että uusi tieto ei mennyt jakeluun, mutta lähdin paikalta suunnilleen samoin ajatuksin kuin sinne tullessa: viikingit ovat hädin tuskin pysähtyneet tässä saaristossa, joka puolestaan on kaukana "varsinaisesta Suomesta". Merkittäväksi kauppapaikaksi en Hiittistä hahmota.

Täysin uutta tietoa (eli helpommin omaksuttavissa) oli Riikka Tevalin aikapaineessa esittelemä Högholmen, joka on kuvani keskiosassa mahdollisesti erottuva pienehkö saari.

Saaren rannasta, veden pinnan alta on löydetty radiohiilellä vuoteen 1300 (plus-miinus 120 vuotta) ajoitettuja mittavia laiturirakenteita. Itse saarelta on löydetty jonkin verran tiiltä ja iso määrä luita. Näiden perusteella saari on käsitetty keskiaikaiseksi linnoitussaareksi, jota voi verrata Porvoon Husholmeniin.

Retken lopuksi poikkesivmme Sauvon keskiaikaiseen kirkkoon, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. En odottanut mitään kummallisempaa ja ehkä juuri siksi monet isokokoiset maalaukset ja 1600-luvun hautavaakunat tekivät niin voimakkaan vaikutuksen. Jossain määrin onnistuneet otokseni tuskin pystyvät välittämään tunelmaa, pahoittelen.