Kirkossa kuulutettu?

Tiedämme esivanhemmistamme kovin vähän, mutta melko varmasti he hankkiutuivat suhteellisen usein jumalanpalvelukseen sunnuntaisin. Siellä he saivat kuulla sekä Jumalan sanaa että maallisia kuulutuksia, jälkimmäisiä 1500-luvulta vuoteen 1925.

Kuulutukset eivät ole tallessa joka seurakunnasta. Käsitystä niiden sisällöstä voi saada mm. Ari Alangon gradusta Seurakuntalaisille tiedoksi. Kirkonkuulutukset osana tiedonvälitysjärjestelmää ja tiedotusvälineinä Jyväskylän maaseurakunnassa 1807-1837. Olemassa on myös Osmo Lappalaisen laudaturtyö vuodelta 1961 Kirkonkuulutukset tiedotusvälineinä erikoisesti autonomian aikana Turun ja Porin läänissä sekä Tuomas Kortelaisen kirja Iisalmen saarnastuoli maallisena tiedottajana 1800-luvulla vuodelta 1990 ja Timo Pitkäsen artikkeli Joka asianomaisille tätä kautta kuulutetaan - Kuulutukset paikallisyhteisön kuvaajana (kirjassa Kirkonkirjat paikallisyhteisön kuvaajina. Jyväskylän historiallinen arkisto 2. 1996).

Alanko jaottelee kuulutukset lääninhallituksen kuulutuksiin ja paikallisiin. Lääninhallituksen kuulutukset sisälsivät monenlaisia etsintäkuulutuksia: haettiin varkaita, varastettua omaisuutta, sakkonsa ja veronsa maksamatta jättäneitä, sotilaskarkureita, oikeudessa syytettyjä, tuomittuja tai todistavia, kadonneita palkollisia ja kisälleitä, puolisonsa jättäneitä, irtolaisia, väärän rahan tekijöitä sekä muita rikollisia. Kuulutuksia annettiin myös verotuksesta, sotilasasioista, huutokaupoista yms.

Paikallisia asioita kuulluttivat lähinnä virkamiehet ja jossain määrin säätyläiset. Asioita olivat mm. tulevat käräjät, käräjäasiat, maanmittaus, omaisuuden- tai manttaalinkirjaus, tilakaupat, huutokaupat, tien rakentaminen, viljamakasiini, maksu- ja työvelvoitteet.

"Muiden asioiden" kuulutuksissa tiedotettiin esimerkiksi Marttilassa olleesta nahkurista, jolle saattoi toimittaa töitä. Vuonna 1812 nimismies puolestaan valitti heinän varastamisesta, laittomasta metsänhakkuusta sekä kertoi Tampereen paperitehtaan ottavan vastaan lumppuja. Myöhempinä vuosian kuullutettiin esimerkiksi rippikoulun suorittaneesta irtolaisesta, lääkärin halusta saada tutkittavaksi lähdevettä, susivaarasta ja irrallaan liikkuneista sioista, jotka tuli toimittaa pois kruunun niityltä.

Uusi sukunimi ja mitä sitten tein

Tuttavani kautta sain eilen vinkin, että Petter Sundilla näyttää olevan sisko, jolla aviomies nimeltä Torgman. Kyseessä 1600-luvun ja 1700-luvun vaihde, ei yhtään iltaa vapaana arkistotutkimukseen eikä paljoa aikaakaan, mutta alkuun pitää päästä. Eli mitä irtoaa internetistä?

Ylioppilasmatrikkelista löytyy Anna Pålsdotter Torgman, joka avioituu Henrik Syvoniuksen kanssa 1701. Hiskin mukaan avioliitto solmittiin Hämenlinnassa. Sieltä löytyy myös leskeytyneen Annan hautaus 14.11.1747. Hämeenlinnan Lydian yläkulman haku tarjosi ei-oo:ta, mutta varmuuden vuoksi avasin digitoidut historiat ja tein tekstihaut. Ei tulosta. Hämeenlinnan rippikirja löytyy SSHY:n sivuilta ja kyseinen pariskuntakin osui silmiin, ilmeisesti miehen isän talossa. Mutta ei sitten Torgmaneja.

Laukaalta Hiski löytää sotilas Pehr Torgmanin, jonka tytär kastetaan toukokuussa 1744. Torgman esiintyy sotilasnimenä Laukaalla myös internetin sukutaulussa.

Ylioppilasmatrikkelin toinen osuma on Severin Sture, joka avioituu Anna Lovisa Torgmanin kanssa. Tämä avioliitto löytyy Hiskistä 28.11.1776 Inkoosta, jossa Torgman-sukunimi esiintyy vielä 1800-luvulla. Esiintymissä on sotilasvivahdetta, haudatuissa 8.11.1805 87-vuotiaana kuollut "Reg.skrif. J. H. Torgman " (lienee sama kuin Tammisaaressa 28.3.1754 avioliittoon vihitty "Reg:ekr: Johan Henric Torgman"?) ja 8.4.1841 81-vuotiaana kuollut "Löjtn. Joh. Torgman". Siviilihallintoa edustaa "madem. Fredrica Torgman ", joka avioitui 24.6.1783 "häradsbokhåll. Gustaf Adolph Linderos":in kanssa. Fredrika kuoli Inkoossa 6.12.1845 88-vuotiaana. Ikäluokkien perusteella kaksi jälkimmäistä voisivat olla edellisen lapsia.

Lähimmäksi Sundeja tulee Helsingissä 14.5.1740 kuollut 21-vuotias "Bodgåsse Carl Friedrich Torgman". Hiskin kenttiä tuijottaen hänen sukulaisensa on "Handelsm: Zacharii Govinii", mutta kun ilmauksen laittaa tittelin eteen huomaa, että määre liittyy todennäköisesti työsuhteeseen.

Tällaisella alkukatsauksella saa käsitystä nimen yleisyydestä ja levinneisyydestä. Kirjastoon päästyä kannattaa tarkistaa Sukuhakemisto sekä Genoksen hakemistot. Arkistossa voisi henkikirjojen avulla yrittää saada otetta Helsingin puotipojasta (pitäisi myös varmuuden vuoksi tarkistaa Åkermanin puhtaaksikirjoittamat perukirjat ja Helsingin triviaalikoulun matrikkeli) tai Hämeenlinnan (?) Påhl Torgmannista. Helsingin kaupunginarkiston materiaalista voisi tarkistaa, onko sukunimi Torgman tarttunut mihinkään hakemistoon.

***
No tottahan ehdin juosta Kansalliskirjastoon. Kuka sitä lounasta kaipaa... Ainoa lisälöytö oli Genoksessa vuonna 1973 Yrjö Blomstedtin vastaus, jonka perusteella Sturen kanssa avioitunut Anna Lovisa oli rykmentinkirjuri Johan Henrik Torgmanin tytär ja hänen syntymäpäivänsä 25.12.1754.

Kirjojen palauttamisen hankaluus

Työpäivän jälkeen mietin lähtöä suoraan kotiin ja kirjojen viemistä sieltä kirjastoon. Mutta kun satoi, niin olisi niitä sitten ikävä kantaa ja samalla suojata vedeltä.

Eli lähdin sen sijaan töistä Kansalliskirjastolle hakemaan suljetusta varastosta noudetun Alingsås-historian ja sitten kaupunginkirjastosta 9 Tukholman historiaa käsittelevää kirjaa. Ja yhden ihan muun. Edelleen satoi. Ja kotona odottivat ne palauttamattomat kirjat...

Koko karuselli johtuu siitä, että poimin asiasanoilla pääkaupunkiseudun kirjastosysteemistä ja teen varauksia näkemättä kirjoja. Varaukset tulevat kirjastoon, minä lunastan ja kannan kotiin, tutustun toisinaan hyvinkin nopeasti ja siirrän palautettavien pinoon. Toisinaan löytyy helmiä, mutta systeemiä voisi kyllä hioa esim. istumalla kirjastolla hetkeksi alas ja tarkastamalla kirjat ennen kotiin lähtöä?

Aling-soosissa

1800-luvulla Alingsåsin kaupunki upposi ylläolevan kuvan tapaan maastoon, joten ei se varmaankaan eroittunut 1700-luvun puolivälissä paljon kummemmin. Minua kaupunki kiinnostaa, sillä yksi Flachseen-tyttäristä avioitui sinne ja hänen veljensäkin asui kaupungissa muutaman vuoden ajan.

SukuForumilla käytiin viime viikolla (?) lyhyt keskustelu Ruotsin verkkopalvelujen maksullisuudesta. Ilmaisiakin toki on. Näistä tähän väliin esimerkiksi http://www.slaktdata.org/, jossa on Hiskin tapainen puhtaaksikirjoitettujen kirkonkirjojen haku. Ei tietenkään alkuunkaan yhtä kattava.

Mutta sieltä löytyy Ulrika Marian ja Jonas Fromanin pojan Johan Petterin syntymä/kaste 14.7.1752, Ulrika Maria Flachseenin kuolema 66-vuotiaana 8.4.1791, Johan Petterin avioliitto Brita Maria Ahlbohmin kanssa sekä heidän lastensa kasteet. Klikkaamalla yksittäisen tulosrivin auki, saa eteensä detaljit kuten viitteen alkuperäiseen asiakirjaan ja kasteiden yhteydessä kummit. Johan Petteriä kastettaessa kummina "herr Flecksen" - enonsa ja kaimansa Johan Petter Flachseen?

Alingsåsista löytyy verkosta runsaasti tietoa. Yllä oleva kuva on kirjasta Genom Sveriges bygder.

Viikonlopun meno

Töiden jälkeen perjantaina poikkesin vakio-divariini ajatuksena yrittää saada kutsukortti Kirjamessuille. Onnistuinkin ja ostin myös kolme kirjaa; Maria Langin dekkarin, jota minulla ei vielä ollut, Sven Hirnin kirjan Kaunotar ja hirviöitä : kotimaista kulttuurihistoriaa , johon en ollut aikaisemmin tutustunut, sekä Ilkka Mäntylän klassikon Ja yhteinen rahvas todisti : kollaasi 1600-luvun suomalaisista tuomiokirjoista. Joka pitäisi varmaan kerran lukea kannesta kanteen.

Lauantaiaamuna suuntasin Suomenlinnaan testaamaan japanilaista teeseremoniaa. Ihan mielenkiintoista, mutta olisin toivonut vähemmän keskustelvaa ja enemmän tosissaan otettua versiota. Tullessamme ulos aamun uhkaavan oloinen sää oli muuttunut upeaksi syyspäiväksi ja jätin Designmuseon opastuksen väliin ja jäin ylimääräiseksi tunniksi kävelemään ympäriinsä. Valitettavasti olin jättänyt kännykän kotiin, eli en päässyt ottamaan valokuvia. Edellisestä käynnistä on muutamia vuosia ja ilmeisesti pitäisi ensi kesänä (kun museot yms. auki) muistaa tulla kertauskäynnille.

Kotiin päästyä selasin Olaus Magnuksen suomeksi julkaistua historiaa läpi. Voisi julkaista pokkaripainoksenkin, kiitos. En odota innolla useamman kilon painoisten taidekirjapaperille painettujen opusten palauttamista kirjastoon. Tein muutamia sivuja muistiinpanoja, mutta en saanut varsinaista ahaa-elämystä, joka olisi saanut 1500-luvun lopun Martti Jaakonpojan Wesselin elämäntarinan rullaamaan. Taitaa olla erinäisiä kuukausia siitä, kun olen hänen nimensä edes kirjoittanut. Yliopiston kirjastosta lainassa olevat sotahistorian kirjat olen uusinut jo erinäisiä kertoja, eli pitäisi siis...

Sunnuntaina matkasin vesisateen ja tuulen läpi Kirjamessuille. Ja niin oli tehnyt moni muukin, mutta törmäsin päivän aikana vain yhteen työtuttuun. Mutta lukuisia julkkisbongauksia, luonnollisesti. Törsäsin ostamalla Orasen Fannyn, kun sain oikein omistuskirjoituksella. Ja koska olin edelleen sijalla 100+ kirjaston jonossa. Testasin Suomen sota-pelin Krutdurken, jonka demon Svenska litteratursällskapet i Finland on äskettäin julkaissut. Meikäläisen taidoilla sota olisi saatu lopetettua nopeasti, mutta ei voitokkaasti.

Hyvistä lupauksista (olla ostamatta mitään) huolimatta ostin myös Leena Lehtisen kirjan Karttojen kertomaa : vanhojen karttojen kautta maiseman historiaan, joka oli taannoin kirjastosta pitkäaikaisessa lainassa. Lisäksi sain yli 50% alennuksella SKS:n ständiltä kirjan Kuninkaantieltä kerrottua : matkailijoiden kuvauksia 1700-luvulta, josta irtoaa hyviä kuvauksia sukuhistoria taustaksi.

Nälästä ja sairaudesta selviydyttiin

Minulla on jatkuvasti taipumus nähdä menneisyyden tapahtumat yksinkertaistettuna ja ihmiset apaattisina. Kun ei ollut kansainvälistä punaista ristiä eikä antibiootteja, niin nälänhädän ja/tai sairauden aikana vaan kärsittiin ja odotettiin parempaa.

Kolmessa gradussa kuva on monipuolisempi. Susanna Terhon otsikko on Puhdasoppisuuden kollektiivinen mentaliteetti ja maailmankuva 1600-luvun lopulla. Suuret kuolonvuodet (1695-1697) Vaasassa ja Mustasaaressa. Mentalitettimietinnän joukossa on lukuisia oikeustapauksia. Nagel-jälkeläisenä silmiin osui usein toistuvana nimenä David Nagel. Vaatinee erillistarkastelua.

Samasta ajasta kertoo myös Janne Pajusen gradu "Kun Jumala etsi paikkakuntaa kadolla" Yhteisön selviytymisstrategiat Oulussa suurten nälkävuosien aikana 1695-1698. Hän on käyttänyt päälähteenä tuomiokirjoja ja kertoo mm. kaupungissa esiintyneestä rikollisuudesta. Henkilöinä hän nostaa esiin mm. Pietari Antinpojan (joka sekaantui eläimiin ja toi näin Jumalan vihan kaupungin ylle), kauppias Klaus Jenderjanin ("näyttää olleen mukana kaikessa, missä vain raha tai omaisuus tuona aikana Oulussa ja Pohjanmaalla liikkui"), raatimies Pekka Langhin ("näyttää olleen kaikessa hyvässä mukana") sekä renki Antti Kempän ("jonka elämästä ei tiedetä mitään ennen vuotta 1697 eikä sen jälkeen").

Riina Tiistolan gradu Nuppijauhoja, huutokauppoja ja lehtikirjoittelua. Alajärveläinen paikallisyhteisö 1860-luvun nälkävuosina käsittelee tuoreempaa ajanjaksoa. Se sisältää myös kuvauksen perhedynamiikasta, joka päättyi Tikkasen tilan Nuijalan torppaa asuneen Erkin murhaan. Erikoiset ajat eivät lakkauttaneet perustunteita - pikemminkin toivat ne pinnalle?

Gutenberg-sivustolta löytyy tekstiksi purettuna Pietari Päivärinnan kirja Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista.