lauantai 14. elokuuta 2021

Margareta Tolosen ja lapsiensa kärsimys 1716

Jokseenkin samoihin aikoihin kun venäläiset piirittivät Kajaanin linnaa alkuvuodesta 1716 kohtasivat 38-vuotias Margareta Tolonen ja kaksi lastaan venäläiset kotonaan 70-80 kilometriä Kajaanista koilliseen. Lapset ehtivät piiloutua, mutta Margareta ei. Venäläisjoukko tinkasi häneltä rahaa, jota taloudessa ei ollut. Margaretaa uhattiin kolmasti aseella, joka viimeisellä kerralla laukesi, mutta onneksi panoksetta.

Margareta vietiin kotoaan, jonka venäläiset sytyttivät tuleen, joten Margareta uskoi lastensa kuolleen. Hän päätyi läheiseen taloon, johon oli koottu muitakin vankeja. Näiltä kidutettiin tunnustuksia. Margaretan kädet sidottiin ja häntä riiputettiin niistä niin, että olkanivelet menivät paikaltaan. Yksi venäläisistä veti ne takaisin paikalleen. 

Jotenkin Margareta onnistui pakenemaan metsään, jonka kojussa hän sai vasta juomaa ja ruokaa. Hän uskalsi tulla ihmisten ilmoille kolmantena päivänä tarkoituksenaan etsiä lastensa luut talon tuhkasta. Ilo oli tietenkin suuri kun tytär ja poika löytyivätkin elossa.

Yhdeksänvuotias tytär oli toisella vuodella olleen pikkuveljensä kanssa rynnännyt lumisateeseen ohuissa vaatteissa yhden ylimääräisen kangaskappaleen kanssa. He värjöttelivat kolme päivää kaivolla eläinten juottoastiassa ennen kuin äitinsä heidät löysi.

Näin tapahtumat kerrottiin Inrikes Tidningarissa 13.1.1780, kun Margareta oli kuollut 102-vuotiaana 19.10.1779. Selostuksessa mainittiin vuoden 1707 paikkeilla syntyneen tyttären yhä elävän ja olleen äitinsä hautajaisissa läsnä. Valitettavasti Margaretan sodan aikaisen aviomiehen sukunimestä ei ole selvyyttä, joten tytärtä ei voi varmuudella tunnistaa. Sodan jälkeisissä rippikirjoissa näkyy Margaretan poika Pehr Komolainen, jonka syntymävuodeksi on merkitty 1728, ja tytär Carin, joka oli syntynyt 1721. Verkon sukupuussa on enemmänkin 1720-luvulla syntyneitä lapsia, mikä sopii heikosti Margaretan väitettyyn ikään.  

perjantai 13. elokuuta 2021

Lisää varhaisia palovakuutuksen ottajia

Julkaisin toukokuussa listan ensimmäisistä palovakuutuksista Suomessa. Koska kyse on listasta, jossa yhdistyvät henkilöt ja omaisuus, en malttanut olla jatkamatta harjoitusta. Tähän postaukseen on poimittu palovakuutuksista 1001-1500 nykyisen Suomen puolen kappaleet (*). Näitä oli 32 eli huomattavasti suurempi osa kuin 38 ensimmäisestä tuhannesta. Pääasiassa turkulaisten "ansiosta".

Kertauksena, että Riksarkivetilla on digitoituna palovakuutuksia ja niiden karttoja ja Centrum för näringslivshistoria on digitoinut rakennusarviointeja ja karttoja. Ainakin varhaisten vakuutusten osalta hakutulokset ovat sivustoilla samat ja olen merkinnyt säilyneet ja digitoidut kaksi kappaletta listaan. Panu Savolaisen esityksistä tiedän, että Turun palovakuutuksia on Turun kaupunginarkistossa.

Mustion ruukin kartta palovakuutuksessa

N:o 1241 Handelsmannen Dyhrs Gård i Cuopio
N:o 1263 Handelsmannen Carströms Gård i Uleåborg
N:o 1276 Prosten Krogii Mjöl- och Såg-Qwarn i Sawolax Län och Rautalambi Socken [digitoitu]
N:o 1278 Handelsmannen Ramströms Gård i Torneå
N:o 1291 Lagman Synnerbergs 
N:o 1292 Ryttmästaren Baron Koskulls
N:o 1293 Rådman Sackléns
N:o 1294 Rådman Trapps
N:o 1295 Pastorskan Branders
N:o 1296 Professor Pippings och 
N:o 1297 Tull-Fiscalen Gråbergs Gårdar i Åbo
N:o 1307 Tracteuren Bergströms Gård i Åbo
N:o 1331 Handelsman Augustins Gård i Åbo
N:o 1339 Handelsman Jerwells Gård i Uleåborg
N:o 1341 Capitaine Amminoffs Gård i Cuopio 
N:o 1352 Lands-Secreteraren Wibelii Gård i Åbo
N:o 1402 Rådman Pippings och Handelsman Rechardis Bränneri-Byggnad i Torneå
N:o 1412 Bruks-Patron Linders Bruks-byggnad på Swartå Bruk i Nylands Län och Karis Socken [digitoitu]
N:o 1451 Professor Tengströms gård i Åbo; 
N:o 1464 Rådhuset 
N:o 1465 Stads- och Wåghuset
N:o 1466 Band-Fabriqueuren Jungströms
N:o 1467 Handelsman Augustins 
N:o 1468 Stads-Casseuren Westdahls
N:o 1469 Mademoiselle Krooks och 
N:o 1470 Lectoren Magister Isaac Nordbergs gårdar i Åbo
N:o 1495 Hökaren Ekströms gård i Tawastehus 
N:o 1505 Tull-Förwaltaren Thurings gård i Helsingfors
N:o 1514 Notarii Publici och Kongl. Hof-Rätts Advocaten Mobergs Enkas Fru Rebecka Mobergs, samt
N:o 1515 Borgmästaren Synnerbergs gårdar i Åbo.
N:o 1516, Handelsmännerne Alexander och Arvid Planmans Gård i Åbo
N:o 1517, Controleuren J. F. Kreugers Gård i Helsingfors;

(*) Inrikes Tidningar 1791-02-24, 1791-10-31, 1791-12-12, 1792-01-23, 1792-03-29, 1792-06-21, 1792-10-01, 1792-11-05, 1792-12-17, 1793-01-04, 1793-04-12,

torstai 12. elokuuta 2021

Kysymys Eino Leinosta, tietäjiä linjoilla?

Eino Leino
(Tuulispää 37/1913)
Kesällä paikkailin mikropaikallishistoriallisen harjoitukseni kirjallisuustutkimusta ja tartuin mm. Heikki Paunosen kirjaan Stadin mestat. Ikkunoita Helsingin ja sen asukkaiden historiaan ja nykyisyyteen. Osa 2. (2010). Hesperiankadun osalta siinä oli sivulla 944 Töölön villojen asiasanan kohdalla uutta tietoa:

"Töölön villoissa, Hesperiankadun seuduilla asui myös Eino Leinon kuuluisa isvossikka, pika-ajuri Pakarinen. Hän oli tunnettu paitsi Leinoa kohtaan osoittamastaan ystävällisyydestä myös valkoisesta hevosestaan “Valkosta”, joka esiintyi useita kertoja Kansallisteatterin näyttämöllä Seitsemän veljeksen Valkona. Leino majaili usein päiväkausia Pakarisen ja hänen vaimonsa luona, mistä hänet haettiin esiintymään juhliin ja muihin tärkeisiin tilaisuuksiin."

Eino Leinon elämäkertoja en ole lukenut, enkä tiedä missä niissä Pakarisesta olisi lisätietoa. Mahdollisesti ei missään, sillä Paunonen on käyttänyt myös suullisena kerättyä muistitietoa eikä ole käyttänyt lähdeviitteitä. Jos jollain teistä on ajatuksia kirjallisuudesta, jota kannattaisi tarkistaa, niin käyttäkää kommenttikenttää, pliis. Tai ymmärrystä missä elämänsä vaiheessa Leino olisi Töölössä voinut asustella.

Jotain yrittääkseni kysyin Teatterimuseosta elävän hevosen käynnistä Kansallisteatterin lavalla. Valkosta ei ollut tietoa, mutta tietokannastaan sain Seitsemän veljen ensi-iltatiedot. Sanomalehdistä läpikäytynä näissä on yksi aito ensi-ilta, kaksi juhlanäytöstä, joissa on esitetty osia/kuvaelma ja kaksi päivänä esitysten erikoisuus oli alennettu hinta. Jos joskus, jossain, olisi tietokanta, josta saisi ulos sen tiedon, mitä kuvittelee kannassa olevan...

(Helsingin kadunnimet -kirjan mukaan Töölön Eino Leinon kadulla ei ole  mitään tekemistä Leinon elämänvaiheiden kanssa.)

keskiviikko 11. elokuuta 2021

Täydennysosia Helsingistä


1) Kesän Helsingin peliin en käyttänyt kaikkia kuvia vuoden 1870 painoksesta. Esimerkiksi ylläollevat eivät onneksi linkittyneet millään ilmeisellä tavalla myöhempiin värillisiin kuviin. Ruudussa 27 "Juutalaisakalta, joka kysyi sinulta: "onko vanhoja vaatteita myytävänä," saat päällystakistasi 2 markkaa. Se olisi varsin hyvin kelvannut sinulle vielä pari vuotta." ja ruudussa 28. "Tuo vanha koronkiskuri Juutan Nokkanen ottaa sata prosenttia korkoa rahoistansa. Saat lukea arpanopas silmät kahdenkertaisesti."

2) Kirjoittaessani Kammiosta kummastelin sen suomenkielistä nimeä, mikä on tietenkin mietityttänyt myös mikropaikallishistoriallisen kohteeni Taipaleen osalta. Olivatko suomenkieliset nimet 1800-luvun alkupuolela muotia? Kysymys tuli mieleen selaillessani Päiviö Tommilan kirjaa Helsinki kylpyläkaupunkina 1830-1850-luvuilla. (1982). Siinä mainittiin alukset Lentäjä, Juoxia ja Käwiä, joiden olemassaolo vahvistuu Fredrik Berndtsonin oppaasta Notiser om Helsingfors för resande isynnerhet bad- och brunnsgäster (1845). Kyläkirjaston Kuvalehdessä 10/1903 todetaan, että "maassa oli silloin muoti käyttää suomalaisia nimiä laivoissa", mutta tästä olisi kiva löytää tutkimustakin.

3) Keväisissä täydennysosissa sain vuoden 1776 tiellä kohdatun mestauspaikan uutuuskirjan avulla sijoitettua Töölönkadun ja Linnankoskenkadun risteykseen. Mikko Moilasen kirjassa oli lisätietona paikannimi Krasnašokin suo, jolla hakien ei löytynyt mitään selvennystä. Sitä kohtasin Heikki Hongiston tekstissä Töölö sotanäyttämönä kirjassa Töölö. Kotikaupunginosamme II (1988, s. 15-24). Hongisto kertoo kirjallisuuteen nojautuen elävästi hattujen sodan aikaisesta kasakkakenraalista "Krasnahuk (nimi esiintyy eri asiakirjoissa myös muodossa Crasnaschock, Crasnakoff, Krasnasieff, jne.)". Tämän elämä päättyi rakuuna Isak Oxmanin käsissä suolla, jonka Hongisto sijoittaa Pallokentän ja Kisahallin tienoolle samoin kuin verkosta löytyvät tekstit.

Puolihuolimattomin hauin en ole toistaiseksi löytänyt asiakirjoihin perustuvaa esitystä kasakkakenraalin tai -päällikön kuolemasta tai kuormajuhtina käytetyistä kameleista, joihin Mikko Huhtamieskin viittaa. Kirjallisuusvinkkejä vastaanotetaan mieluusti.

4) Köyhäinapua saaneen kistu sijaitsi Antipoffin taloissa, jotka vilahtivat Rööperin lapsen maailmassa 1880-luvulla. Katja Weiland-Särmalä on paneutunut rakennukseen kunnolla kirjoituksessaan Antipoffin Bastilji, Helsingin pahamaineisin paikka.

5) Kolera-altaaseen liittyvä koleraepidemia oli blogissani superlyhyesti esillä lähes kymmenen vuotta sitten. Kalmistopiirissä ilmestyneestä. Jasmin Vanha-Majamaan tekstistä Kolera-allas ‒ Pandemian muisto Helsingin katukuvassa saa perusteellisempaa tietoa.

tiistai 10. elokuuta 2021

Suuren Pohjan sodan veteraanin pitkä elämä


Huittisten Kivirannassa tänä päivänä 245 vuotta sitten kuolleen "vanhan kersantin" kuolinikä on hieman sotkuinen, mutta rippikirjasta 1775-1786 on selvää, että on tarkoitettu 119 vuotta. Näin asia esitettiin myös koko (sanomalehteä lukevalle) Ruotsille Inrikes Tidningarissa 10.2.1777.

Lehteen kerrottiin vainajan pojan ja kahden tyttären edelleen elävän. Poika on helppo tunnistaa rippikirjasta ja Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelosta. Rykmentinkomissaari Hans Mattsson Willberg oli tullut Kivirannan haltijaksi reittä myöden (kuten minun nuoruudessani Kokemäellä asia ilmaistiin) eli mennyt 13.7.1742 naimisiin edellisen omistajan tyttären Anna Christina Jacobsdotter Forskåhlin kanssa. Jostain lähteestä Iso-Iivari on löytänyt Hansille syntymäpaikan "Pohj" mikä stemmaa sanomalehden tietoon, että kersantin lapset syntyivät Pohjassa. Hansin osalta ajoitus on 12.8.1711.

Iso-Iivarin listasta selviää myös syy Huittisiin tulolle: Hans oli saanut 1734 puustellikseen Visurin Sorvolassa. Isä Matthias Willberg on rippikirjan 1763-1774 s. 392 perusteella tullut Huittisiin vasta vuonna 1772, jolloin hänelle kirjattiin syntymävuosi 1657 eli hänet uskottiin 115-vuotiaaksi. Ottaen huomioon syntymävuoden ajan käytännöt, sodan ja muuton Pohjalta Huittisiin suhtaudun ikätietoon varsin skeptisesti. En siis yllättynyt, kun Pohjan rippikirjassa 1757-1762 s. 62 ja 1763-1768 Matthiaksella olikin syntymävuosi 1667.

Aikaisemmassa rippikirjassa 1743-1756 s. 57 Matthias oli Näsbyn tilan viljelijä yhdessä vaimonsa Beata Mårtensdotterin kanssa. Varhaisimmassa Pohjan vuoden 1723 rippikirjassa Matthias on merkitty sekä Näsbyhyn (s. 48) että Bålstadin rakuunaksi (s. 10) - syntymävuodella 1657!!! Hansin kohdalla on vuosi 1708 eikä 1711. Tytär Sophia oli Tukholmassa, joten tuskin aivan pienokainen. Toisen tyttären nimi oli Maria. Vaikuttaa todennäköiseltä, että hän on Näsbyn myöhemmän viljelijän Jacob Mathssonin (s. 1706) vaimo Maria Mattsdotter (s. 1712).

Yhteys Näsbyhyn herätti toivon, että Matthias löytyisi selkeästä talonpoikaisperheestä tilalta 1600-luvun lopun SAY:ssä. Mutta ei, kyseessä on rälssitila, jonka kirjaukset ovat erittäin sekavia. Elämän alku ja sen ajoitus jäävät siis epäselviksi. 

Mitään varsinaista syytä ei ole epäillä sanomalehteen sotaurasta kerrottua
Han kom i Krigstjenst som Fri Ryttare wid Nylands Cavallerie; derunder biwistade han ifrån och med år 1700 intil Fredsslutet år 1721 flere förefallne Actioner, såsom wid Narwa, Riga, Caporie, Systerbäck, Borgå-Bro, Karis landsbro, Koskia i Pelkäne, Stor-Kyro, och Kemi Kyrka; samt sedermera, under Norrska Campagnen, Affairerna wid Steneskants, Skoneskants, Långsten, Tronheim och Röde Rosen, utom mindre tilfällen och Partier, samt ofta blifwit blesserad, hwaraf han uti ålderdomen hade plågsam wärk och swårighet at röra sig. År 1728 d. 28 Augusti erhöll han på begäran Afsked utur Krigstjensten.
vaikka se todennäköisesti perustuu Hans-pojalle kerrottuun ja tämän muistamaan. 

Varmin tieto sanomalehdessä on tuorein eli se, että kuolemaansa edeltävänä vuonna Matthias Willberg tapasi Suomen kiertueella olleen Kustaa III:n. 
Wid Kongl. Maj:ts gjorde resa i Finland och hållne Nattläger på Tackula Rusthåll uti Sambu By och bemälte Hwittis Sockn d. 24. Junii 1775, täcktes Kongl. Maj:t Allernådigast tillåta denne ålderstegne Man företräde, och med särdeles Nåd och Mildhet afhöra hans swar uppå flere i Nåder föreställte Frågor rörande hans gjorda tjenst. Högstbemälte Kongl. Maj:t hugnade honom då med en Nådegåfwa af 100 Daler Silfwermynt och igenom Nådig Befallning af d. 27 i samma Månad til Dess och Riksens Krigs-Collegium Allernådigst tilordane honom 50 Dal. Silf:mt i årlig Pension, den han genast kom at åtnjuta.
Voi hyvin uskoa, että tämä kohtaaminen oli vanhuksen viimeisen elinvuoden rakkain puheenaihe, kuten sanomalehtikirjoituksen lopuksi väitetään. Tieto on myös päätynyt Pirjo Tuomisen romaaniin Suuren joen maa eli lienee mainittu jossain paikallishistoriassa.

Tietosanakirja
(Hans Willbergillä ja Anna Christina Jacobsdotter Forskåhlilla oli ainakin poika Hans Henrik (s. 21.9.1748), poika Karl Magnus, (s. 19.2.1755) joka ylioppilaana kuoli juuri ennen isoisäänsä, ja tytär Christina Sophia (s. 13.10.1766). Christina Sophia avioitui ensiksi Karl Johan Delvigin (1756-1791) kanssa ja sitten Petter Gustaf Delvigin kanssa (1747-1807). Hän kuoli Kivirannassa 11.12.1826 .)

maanantai 9. elokuuta 2021

Villat ja huvilat


Yllä näkyvä Signe Branderin valokuva  (CC BY 4.0) on Helsingin kaupunginmuseossa luetteloitu nimekkeellä "Pasilan huvila-alue". Viime keväänä botin heitettyä otoksen Twitteriin kaupunginmuseon oma työntekijä Mikko Lindqvist kuittasi "huvila-alue" ja historiantutkija Samu Nyström kommentoi "Signe antanut paikallisen kiinteistövälittäjän kirjoittaa kuvailutiedot" hymiön kera. Molemmat tietenkin tiesivät, että Helsingissä "huvila-alueet" eivät 1800-luvulla olleet sitä, mitä nyt sanalla ymmärretään.

Koska mikropaikallishistoriallinen tutkimuskohteeni Töölön Taipale on myös tälläinen arkisemman näköinen "huvila-alue", tuo twiittivaihto herätti kysymyksen huvila-sanan historiasta. Luulin asian selviävän sanakirjoista ja digitoiduista materiaaleista helposti, mutta erehdyin. 

Selvähkö lähtökohta on SAOB, joka kertoo, että ruotsinkielen villa tarkoitti suurempaa tai pienempää erillistä kaupungin reunamilla tai esikaupungissa sijainnutta puutarhan ympäröimää asuinrakennusta, joka oli tarkoitettu yhdelle perheelle. Toissijainen merkitys oli kesäkäytön talo maaseudulla. Varhaisimmat esimerkit ovat 1800-luvun alusta. Digitoiduissa ruotsalaisissa sanomalehdissä osumani olivat järjestään ulkomaisia kohteita enkä saanut esiin varhaista käytännön esimerkkiä ruotsalaisesta rakennuksesta. Myös sana sommarvilla viittaa aluksi ulkomaisiin rakennuksiin, mutta viimeistään 1861 sellainen oli kuninkaallisella prinsessalla.

Suomalaisissa lehdissä varhaisin "villa" on Hesperian huvila, johon C. Menn viittaa ilmaisulla "min villa å Tölö" (FAT 5.7.1828). Ehkä mallia seuraten ilmoitusteksteihin ilmestyy myös "Handl. Blomqvists Villa vid Tölo" (Tidningar ifrån Helsingfors 4.12.1829). Hesperia ei ollut ensisijaisesti yhden perheen asunto ja kauppias (Gustaf?) Blomqvistin huvilaa kuolemansa jälkeen vuokrattaessa sitä kuvattiin sopivaksi kesähuviin (FAT 5.5.1834). Molemmat siis vastaavat SAOBin määritelmää, jossa ei ollut mitään vaadetta ulkonäölle tai koolle.

Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa (1853) ruotsin sana villa on suomeksi huvila. Suora laina ei toiminut, sillä villa tarkoitti jo muuta. Mehiläisessä 8/1860 Tukholman kuvauksessa purjehdittaessa Mälarelle todetaan
Näitä huviloita ("villoja" sanoisin, ellen muistaisi, kuinka S. T. kerran jutteli varkaita käyneen erään kauppamiehen villassa!) ovat rannat täynnänsä, "joka lahdelma ladottu", niin että ainoastaan perinpohjainen kaupunkilainen voi tämmöisessä väkitungossa luulotella itseään asuvansa maalla. 

Edeltävän virkkeen perusteella kyseiset huvilat ovat "somia suviasuntoja". Sanomia Turusta tosiaan oli käyttänyt suoraan sanaa villa esimerkiksi kertoessaan "niin kutsutun Sparbankin villan" tulipalosta Helsingissä (ST 16.1.1855) ja varkaudesta "kaupp. Hildenin villassa" Tampereella (ST 31.7.1855). Jaltan kuvauksessa villan rinnakkaissanana on maakartano (ST 18.9.1855).  

Edellisistä jossain määrin poiketen Gustaf Erik Eurénin Finsk-swensk ordbok. Suomalais-ruotsalainen Sanakirja. Hämeenlinnassa (1860) antaa huvilalle ruotsinkieliset vastineet "förlustelseort, lustgård". Vastaavasti Vanhan kirjasuomen sanakirjan hakusanat huvitusasunto ja huvituskartano paljastavat, että näitä käytettiin viitatessa kuninkaallinen rakennukseen, joka ruotsiksi oli "lustslott". Onko tässä ainekset huvilan merkityksen eroamiseen ruotsin kielen sanasta villa? 

Aukusti Liliuksen Suomenkielinen lukemisto (1860) ja Eero Salmelaisen toimittama Wähäinen sana-kirja etenki Pääskyisen pakinoihin (1861) eivät tunne huvilaa ollenkaan. Ferdinand Ahlmanin Svenskt-Finskt lexikon : Ruotsalais-Suomalainen sanakirja (1865) kääntää villan huvilaksi tarkentaen ensimmäistä sanalla landthus. 

Erillinen kesähuvila ilmaantuu sanomalehtien sanastoon vuonna 1871 Pietarin ja Viipurin seudulta. Vuosikymmenen lopulla kesähuviloiksi kutsuttuja rakennuksia on myös Turussa.

Eteenpäin hypäten Suomen teollisuuslehdessä 21/1886 esitelty "Huvila lähellä Wiipurin kapunkia / Villa invid Wiborg" on lähempänä nykyistä ymmärrystä huvilasta kuin alun Branderin valokuva. Sanan merkitysten kehittyminen vaatisi näköjään yhtä blogitekstiä perusteellisemman selvityksen.


sunnuntai 8. elokuuta 2021

Heinäkuussa twiitattua

1.7. 
  • Suomalaiset viestinnän tutkijat siteerasivat ahkerasti 1990-luvulle asti puolalaista sosiologia, jonka Wikipedia-sivut useimmilla kielillä ovat laihoja ja kertovat myös asemastaan kommunistisessa hallinnossa (poik. puola ja ukraina). Vaikea ottaa tosissaan, reilua tai ei.
2.7.
  • Latinistit, miten suomentaisitte turkulaisen opinnäyteotsikon "Ephemeridum popularium usu & cautionibus" (1805)?
8.7.
  • ["On lähellä ajatus, että Steniuksen äiti oli voimakas ja jäntevä nainen, joka oli johtavana sieluna kodissa heikon miehensä rinnalla ja että se jäntevyys, joka oli ominaista Steniukselle on ollut äidin perintöä. Tähän oletukseen ei meillä kuitenkaan ole nimenomaisia todistuksia."]
    Se, että menneisyyden naisesta ei tiedä mitään, ei estä hänestä kirjoittamista. (Teksti A. R. Cederbergin)
    [En tarkoittanut kommenttiani kehuksi, suositukseksi tai ohjeeksi, mutta Raisa Maria Toivo näki tarpeelliseksi huomauttaa, että "Ei ole estänyt. Mutta usein menneisyydenkin naisista saisi myös selville paljon enemmän, jos faktat kiinnostaisivat ja viitsisi nähdä vaivaa. Monet historian naisten asiat ja tekemiset jäävät lähteissä piiloon, mutta tietojakin on, jopa edustavuuteen ja yleistettävyyteen asti."]
11.7.
  • Extra Historyn videosarja 30-vuotisesta sodasta tuli valmiiksi, sillä "valheet" on julkaistu. Virheitä tapahtuu ja yksinkertaistuksia on pakko tehdä, mutta niitä ei ole pakko salata.
13.7.
  • Finnairin mielestä "Eurooppa on vihdoin auki" ja minä en tiedä uskallanko elokuussa lähteä julkisilla Jyväskylään vahvistamaan opinto-oikeuteni, joka on pendannut puolitoista vuotta.
15.7.
  • Historia ei tee onnelliseksi. Helsingin menneisyydestä kertovassa kirjassa oli aiemmin näkemätön kuva asuintalostani vuonna 1949, jolloin IKKUNASSANI OLI MARKIISIVARJO. Kuka perkeleen tunari on ne poistanut?
22.7.
  • Onni on oikeasta asiasta tehty ja suhteellisen tuore katsausartikkeli.
  • On tämä korona-aika hulvattoman "hauskaa". Silmäilin tarkistettavia viitteitä ja totesin, että paree lähteä huomiseksi lukemaan @NatLibFi kirjaa, jonka saa käsiin vaan siellä, sillä ovet voivat vetkutellessa mennä uudelleen säppiin
23.7.
28.7.
31.7.