Mikä kokemus?

Avoimen yliopiston kurssi vei torstaina Kansallismuseoon. Olin niin varma, ettei tulisi mitään muistiinpantavaa, ettei minulla ollut paperia ja kynää käsillä. Kun sitten kuitenkin piti kirjoittaa jotain ylös turvauduin kännykän sovellukseen. Jonne oli jäänyt keväältä teksti, jota tuijotin varmaan minuutin, ennen kuin keksin mistä oli kyse.

2004 isompi tila
20-luku eurooppalaiset esikuvat
1800-l tulehdukset, tapaturmat, perinnölliset silmäsairaudet
Tulehdukset vähentyivät Suomessa 1900-l, ulkomailla edelleen
Ilotulitusraketit
Kirurgia voi auttaa joitakin
Geeniteknologia
Yhteisö, omat koulut, ammattikoulut perinteiset ammatit
1900-l yhdistyksiä, jatke koululle, yhteiskunnallisia tavoitteita
Aikuisiältä variaatiota.
Maahanmuuttajat, pienoisyhteiskunta
Kolme kohikirjoi, 50-l äänitys, 90-l tieto tekniikka
Usan esteettömyydlainsäädäntö auttaa.
Pitää kirjoittaa peilikuvana.
Kirjaston 50 vuotta käsin jäljennetty.
Pikäkirjoittajia

Tästä blogitekstiä kirjoittaessani olen ilmeisesti tukeutunut enemmän muistiini ja valokuviin.

Satunnainen sitaatti historian säännönmukaisuuksista

Gunnar Mattssonin kirjasta Suloisesta Suomestamme. Tuntematonta Suomen historiaa. 1965

Historia saattaa vaikuttaa jossakin määrin sekavalta, koska näiden 1 000 000 vuoden aikana on tapahtunut niin paljon. Säännönmukaisina voidaan kuitenkin pitää seuraavia seikkoja:

Hyökkäys ja sota olivat puolustusta.

Verilöylyt aiheutuivat siitä, että meistä tuli kristittyjä.

Uusia, vaikeita sairauksia ilmeni vasta sitten, kun olimme oppineet urheilemaan.

Lakot, psykopaatit, murhat, nuorisorikolliset ja tyytymättömyys olivat suoranainen seuraus edistyksestä ja hyvinvoinnista.

Lehtimiehiä asetettiin syytteeseen ja sensuuri muuttui ahkerammaksi sen jälkeen kun demokratia oli levinnyt niin laajalle, että ihmiset kuvittelivat sen olevan heitäkin varten.

Me sodimme rauhan puolesta. Perkele!

Meidän huonotkin hallituksemme ja kuninkaamme olivat oikeastaan siunaukseksi.

Todettava on myös, että ennenvanhaan oli hieman toisenlaista.- Meidän on nähtävä tapahtumat oikeasta perspektiivistä. Emme me voi ruveta vertailemaan Stålhandskea Simeliukseen, Jeanne d'Arcia Patricia Seppälään tai Lucretia Borgiaa Tabe Sliooriin.

Vai voimmeko?

Kuva: Preus Museum, Flickr Commons

Sarjakuvakatsaus historiaan

Kvaakin palstalla oli kymmenen vuotta sitten keskusteltu Suomen historiasta sarjakuvan aiheena. Löysin keskustelun vasta tänä keväänä ja huomasin, että vielä oli luettavaa. Samalla poimin pari muutakin sarjakuvaa kirjaston tietokannasta. Aiheiden aikajärjestyksessä:

Pekka A. Manninen & Ilpo Lagerstedt: Toinen ristiretki (1986). Action-tarina historian hämärissä kulkee uskottavasti. Suomalaiset esitetään aktiivisessa vastarinnassa.

Gert Lozell & Claes Reimerthi: 91:an i 30-åriga kriget (2010). Ruotsalainen armeijasarjakuva on siirretty menneisyyteen. En tuntenut henkilöitä ja huumori ei auennut, joten en jaksanut lukea alkua pidemmälle.

Janne Myllynen: Vainotut (1995). Lempparini tästä pinosta. Noituusoikeudenkäyntiin johtaneet tapaukset on kerrottu uskottavasti ja aikaan sopivalla piirrostyylillä. (Niin, ja tapahtumat Satakunnassa.)

Kari Suomalainen: Välskärin kertomuksia. Vapaasti Z. Topeliuksen mukaan (1987). Nuoruudentyön uudelleenjulkaisussa piirrosjälki on upeaa.

P. A. Manninen & Petri Hiltunen. Edestä maan ja kuninkaan. Vänrikki Stoolin korkeajännitys (2004). Tämä pysynee helpommin nykyajan ihmisen kädessä kuin alkutekstinsä.

Ensio Aalto: Niilo Lukko ja hopeahelainen tuppiroska (1985). Häjyparodia, jossa ei ole pyritty täyteen historiallisuuteen.

Jelena Dobrovolskaja, Juri Makarov & Anatoli Vasilijev: Venäjän vallankumous. Miten se tapahtui (1986) Huomaa painosvuosi! Tämä kaipaisi kanteensa varoitustarraa.

Suomen sotien korkeajännitys (2008). Minua kun viime sodat eivät vaan jaksa kiinnostaa, niin tämä jäi lukematta. Sisältää aiemmin erillisinä julkaistut sarjakuvat

Taistoon työkansan puolesta : kansalaissodan punainen korkeajännitys, 4. p. ; Vapauden tulikaste : kansalaissodan valkoinen korkeajännitys, 4. p. / piirrostyö: Samson ; tarinat: Asko Alanen, Jouko Ruokosenmäki ja Samson.
Vanjan jäinen helvetti : talvisodan korkeajännitys, 2. p. / piirrostyö: Samson ; tarina: Asko Alanen ja Samson.
Iskevä kiila, kestävä salpa : jatkosodan korkeajännitys, 2. p. / piirrostyö: Samson ; tarina: Moog Konttinen.
Neidot kansan urhokkaan : rintamalottien korkeajännitys, 3. p. / piirrostyö: Petri Hiltunen ; tarina: Paula Arvas ja Leena Lehtolainen

Erittäin lyhyitä elämänkertoja

Kuultuani Kirsti Ellilän sarjakuva-albumista Pyhän Birgitan perilliset oli se saatava käsiin. Sillä pitihän saada selville miten esiäitini - Birgitan sisar Katariina - oli tällä kertaa esitetty. Ilahduttavasti aivan tavallisena lapsena.

Ellilän pieneen albumiin mahtuu Birgitan elämänkerran lisäksi Naantalin birgittalaisluostarin perustamisen vaiheet sekä kuvaus sen toiminnasta. Ellilän kuvissa on huumoria, mutta kuvaus kunnioittaa kuvattua aikaa ja uskoa. (Pidempi esittely ja arvio katoliseen uskoon keskittyvässä kirjablogissa.)

Varmaan olen joskus lukenut Birgitan elämästä alusta loppuun, mutta niin paljon oli unohtunut, että Ellilän versio tuntui täydentävältä. Mutta tämän ajatuksen ajateltuani mieleen tuli Svenska historia -jakso, jossa Birgitta oli sotahullu valtakunnan politiikan vaikuttaja. Tätä puolta Ellilä ei esitä ollenkaan.

Birgitan elämässä on aineksia moneen. Tästä olisin ehkä oppinut enemmän, jos olisin avannut ruotsalaisen opinnäytteen

• Nynäs, Carina: Jag ser klart? : synen på den heliga Birgitta i svenska 1900-talsbiografier

Elämänkertahan on aina jollain tavalla painottunut ja valikoitunut. Minulla oli kirjastosta lainassa myös ruotsalainen Loka Kanarpin albumi Pärlor & Patroner. 60 historiska kvinnopoträtt, jossa kunkin naisen elämän olennainen osa tiivistettiin yhteen sivuun ja neljään ruutuun. Jäi pois paljon, mutta kuitenkin tuntui, että sanottiin jotain olennaista. Hieno suoritus.

Ellilään palaten, hän työstää blogikirjoituksensa mukaan kirjaa (sarjakuvaa?) Turun piispa Hemmingistä.

P. S. Ja koska pidemmän sarjakuvan lukeminen vie kauemman aikaa parhaillaan on kesken Sydney Paduan Thrilling adventures of Lovelace and Babbage. Uskallan suositella jo nyt innovatiivisena (ja populaarina) historianesityksenä, joka ei piilota lähteitään.

Suomen pojat ruotsalaisiksi apteekkareiksi

Leikkiessäni Hahtin-haulla osuin Eduard Maria Oettingerin kokoamaan teokseen Moniteur des dates. : Biographisch-genealogisch-historisches welt-register enthaltend die personal-akten der menschheit, d. h. den heimaths- und geburts-schein, den heirathsakt und todestag von mehr als 100,000 geschichtlichen persönlichkeiten aller zeiten und nationen von erschaffung der welt bis auf den heutigen tag, mit zahlreich eingestreuten noten aus allen zweigen der curiosität, jonka käsitin sadan tuhannen merkittävän henkilön Kuka kukin on -listaukseksi. Suomalaisia mukana?

Toki, vino pino, jota aioin tähän ensin kerätä, mutta kyllästyin tuttuihin nimiin, jotka lähes kaikki olivat löydettävissä Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista. Merkittävimmät poikkeukset (ennen kuin lopetin läpikäyntini kesken) olivat kaksi "Ruotsiin" muuttanutta miestä. Molemmat apteekkialalla, joten herää epäilys jonkun ruotsalaisen apteekkimatrikkelin päätymisestä Oettingerin lähdeaineistoksi. Jollainhan sivut oli täytettävä.

Vänersborgissa asunut ja kuollut farmaseutti Johan Jakob Forshaell on verkon sukupuussa. Kaste on Lohjan kirjoissa, vanhempansa pedagogi Jacob Forshall ja Christina Reilin.

Johan Jakobin veli Henrik on ylioppilasmatrikkelissa. Juha Vuorela on blogissaan esitellyt Henrikin kirjoittaman arkkiveisun. (Johan Jakobin poika kirjoitti farmasian oppikirjan Lärobok i pharmacien : organisk pharmaci (1836), joka pullahti eilen EOD-digitoinneista! Ilmeisesti joku työstää apteekkihistoriaa, sillä tuore digitointi on myös Det svenska apotheket, eller Svensk öfversättning af den, utaf kongl. collegio medico senast utgifne Pharmacopoea svecica (1780).)

Toinen matrikkelilöytö on Moses Söderström muutti Hans Göta Skoglundin kirjoittaman historiikin Amiralitetsapoteket Göta Lejon i Karlskrona 275 år - en återblick mukaan "Ruotsiin" vuonna 1793. Sekä historiikin että Karlskronan talonsa esittelysivun mukaan Mosesin alkuperäinen nimi oli Södöö. Kruunupyyn kastettujen listan perusteella tämä näyttää olevan väärinkäsitys, sillä siellä Moseksen isä on pitäjänsuutari Michel Söderström.

Söderström kääni ja muokkasi farmasiaan liittyvää kirjallisuutta, mutta niitä ei tätä kirjoittaessa ole digitioitu. Rötter-sivuston Emigrant-forum on luokitellut Söderströmin "maahanmuuttajaksi" ja jakaa hänen lyhyen elämänkertansa.

Ai niin, onkin pitänyt sanoa pari sanaa kirjastosta lainassa olevasta Anders Johnsonin kirjasta Garpar, gipskatter och svartskallar. Invandrarna som byggde Sverige. Kirja käsittelee alaotsikkonsa mukaisesti niitä maahanmuuttajia, joilla oli "merkitystä", eikä pyri kokonaiskuvaan. Kronologisina jaksoina käydään läpi tulleet kansallisuudet ja eräät niiden edustajat. Suomi jää siinä hieman pimentoon, kun yhteisen aikamme osalta Suomen puolelle ulkomailta tulleita ei mahdu montaa (yhtään?) mukaan ja teidemme eroamisen jälkeistä aikaa on vähemmän ja siirtolaisia enemmän. Mutta kirjasta voisi olla iloa taustoittavana kontekstina 1600-luvun ja 1700-luvun Suomeen tulijoille.

Makupaloja keittiöstä ja puutarhasta

1) Kotuksen blogissa kokeiltiin peruna-mantelikakkua 1700-luvulta. Äskettäin aloitetussa blogissa testaillaan reseptejä kreivitär Eva Mannerheim Sparren Keittokirjasta herkkusuille ja tavallisille nälkäisille (1935).

Jos haluaisi todellista haastetta elämään, voisi kokkailla vuonna 1664 painetun keittokirjan Then frantzöske-kocken och pasteybakaren, lärandes huru allehanda slags maath, rätter, pasteyer, tårtor, smörbakelser, kokas och tillagas skola. Sampt en kort handlingh, huru kiök-gårdz rötter och örter, frucht och wälluchtandes wäxter, såes, omsättias och hantheras skole: nu nyligen på thet swenska språket vthgångit ruokia. Tästä yhdestä sain puoleenväliin asti tolkkua.

2) Muita Ruotsissa digitoituja vanhoja kirjoja, jotka liittyvät syömiseen ja juomiseen

• Een lijten kockebook, hwarvthinnan beskrijfwes, huruledes man allahanda spijs wäl koka och tilrätta kan. Nyttigh för them som gärna hafwa en godh bisken, och intet wilia see på hwadh som ther til hörer, såsom ock icke spara omaket ther til. Nu nyligen förfärdigat, och aff trycket vthgången. (1650)
• Rålamb, Åke: Utaf adelig öfning een handbook, som lärer huru een adelsman rätt kan låta bruka een kiökz-gård och alla handgrep till at rätt såå plantera alt hwad där uti hörer, sampt ett memorial för en trägård-mästare huru han alla salater och många slags grönkåhl uhr kökz-gården sampt af willa fälltet skal weta at hempta (1694)
• Elzberg, Maria: Försök til en pålitelig matrednings-bok, eller Upriktig beskrifning på allehanda matlagning, med hwad thertil hörer, såsom then nu för tiden är brukelig uti the förnämste hof-kök, utan then förr wanlige tilsatts af en myckenhet krydder.  (1751)
• Tal, om frukt-trägårdar och deras främjande i vårt rike; hållet för kongl. vetenskaps academien, vid præsidii nedläggande, d. 9. febr. 1780, af Peter Jonas Bergius
•  Jörlin, Engelbert & Linné, Carl von:  Flora macelli hortensis. Swenska köks- och krydde-gården. Innehållande alla de förnämsta i Europa brukeliga kål- rot- grön- sallat- och krydde-gårds matwäxter, med deras odling och bruk (1796)
• Bexell, Carl Emanuel: Huru skall det omåttliga begäret för bränwins nyttjande, särdeles bland allmogen och den uppwäxande ungdomen, kunna efter hand, om ej alldeles förtagas, dock så mycket möjligt är, inskränkas till måttligt bruk? (1814)
• Weltzin, Carolin: Anwisning till tarfwelig matredning. Jemte beskrifning om bärs och frukters syltning; grönsakers och rötters förwaringssätt; kötts och fisks saltning och förwarande; om brödbakning, smörs tillredning och ostgöring; om ättickor, bränwiner (1818)
• Lindström, Johan Adolf: Om ölets bruk i Finland i äldre tider. (1861).

3) Ruotsissa tehtyjä tutkimuksia 1700-luvun ruokatavarakulutuksesta

• Nilsson, Rasmus: När kaffet kom till staden. Uppsalabornas te- och kaffekonsumtion från 1750 til 1850.
• Lindberg, Erik & Ling, Sofia: "Spanska" citroner till salu : Om kvinnors handlingsutrymme på fruktmarknaden i 1700-talets Stockholm

4) Inrikes Tidningar julkaisi 21.6.1803 Suomen perunanviljelyksen tilaan katsauksen, josta riitti tekstiä vielä seuraavan päivän lehteen.Vuotta myöhemmin (22.6.1804) J. F. Wallenius raportoi erikseen ja yksityiskohtaisesti Inkoosta. Hän huomautti, että Fagervikissa oli perunaa viljelty jo 1730-luvulla eli reilusti ennen Pommerin sotaa.

5) Oletko muuten luullut, että ruokakrenkkuilu on nykyajan ilmiö? Elias Lönnrotin mukaan (Sanomia Turusta 15.9.1857)

6) Kertauksena (?) linkki Hotelli- ja ravintolamuseon sivustoihin Keittoja, vellejä, muhennoksia. Työläisten ruokailu teollistuvassa Suomessa ja Matkaruokailu.

7) AMK-töitä

• Katajamäki, Heidi: Yrityksen historian hyödyntäminen kokemuksellisen ruokaelämystapahtuman kehittämisessä : CASE: Hotelli-ravintola Alma
• Perttula, Katariina; Eromäki, Hillevi; Kaukonen, Riikka; Nissinen, Kaija; Peltoniemi, Annu; Hopia, Anu: Kropsua, hunajaa ja puutarhan tuotteita : ruokakulttuuri osana ikäihmisten hyvää elämää
• Hänninen, Karoliina: Savolaeset Viikinkikestit - Ohjelmallisen tapahtuman suunnittelu ja toteutus Kuopion Viikinkiravintola Haraldissa

8) Ja kotimainen gradu

• Mikola, Lauri: Lihava uhka – Terveyden asiantuntijat ja lihavuus Suomessa 1945–1977

Luin romaaneja

Lauantaina luin kolme romaania. Suomalaista ja kukin jokseenkin yhteen menoon. Enpä muista koska viimeksi.

Risto Isomäen Kurganin varjot ei ole historiallinen vaan sijoitettu lähitulevaisuuteen. Mutta jos sen haluaa väkisin liittää tämän blogin teemoihin, niin kirjassa on kyllä (erittäin ripeää) arkeologiaa ja ajatuksia kielten vaikutuksesta historian kuljuun. Itseäni viehätti kuitenkin eniten (koulutukseni takia) dynaamisen systeemin ohjausongelmat.

Toiseksi luin Elisabet Ahon romaanin Tammien kartano. Silmäillessäni Satakirjaston 1800-luvun historiasta kertovien kirjojen listaa olin tajunnut, että tämä oli jäänyt testaamatta, vaikka olin pitänyt Ahon Urajärvi-kirjoista ja Sisar-romaanista.

Tammien kartano on Hämeenkylän kartano. Aho puhuu runollisesti sen sijaitsevan Juustenin istuttamien tammien keskellä, mutta viime kesäisellä bussiretkellähän opin, että nykyinen kartano on eri paikassa kuin edelliset. Eli alku ei ollut uskottava ja pari muutakin yksityiskohtaa epäilytti, mutta kokonaisuutena kuvaus Gustav Ladausta ja pääasiassa hänen Anna-tyttärestään kyllä toimi. 

Ilmeisesti vain sukutaulun tasoiset yksityiskohdat päähenkilöiden elämästä olivat totta ja loppu Ahon kuvitelmaa. Sokeria oli annosteltu niukasti ja juonen käänteet tuntuivat realistisilta. Ajassa edettiin 1700-luvun lopusta 1840-luvulle.

(Gustaf Ladauta googlatessani huomasin, että hän oli rakennuttanut sen Senaatintorin kulman talon, jonka paikalla nyt on iso pankkipytinki.)

Samaisesta Satakirjaston listasta lainasin kuvausten perusteella pari kirjaa, joita en lukenut paria sivua enempää. Paljon on kirjoja ja kirjailijoita, joista en ole koskaan kuullut. Näihin kuului myös Marita Salomaa sekä romaaninsa Anna Charlotta ja elämä, joka oli kolmas lauantaina lukemani. Päähenkilö on pietarinsaksalainen porvaristyttö, joka päätyy Suomeen 1830-luvulla. Elämänsä on enemmän arkea kuin loistoa.

Tarina oli niin todenmakuinen, että googlasin joka nimeä, vaikkei kirjassa ollut todellisuuteen viittaavia takakansi-, alku- eikä loppusanoja. Enkä ollut tunteessa yksin, sillä Kirjasampo-sivustolla on esillä Leena Laulajaisen aikalaisarvio, joka päättyy 

Tarinaa lukiessaan ei voi välttyä vaikutelmalta, että Anna Charlotta Vogelilla on historiallinen esikuva. Salomaan kieli on notkeaa ja moitteetonta, psykologiset käänteet uskottavia ja historialliset yksityiskohdat oikeita. Pohjolan-Pirhonen on saanut vakavan kilpailijan.

Pohjolan-Pirhosen nimi on jäänyt käsitteenä elämään (joskaan en ole kirjoihinsa koskenut viimeiseen 25 vuoteen), mutta Salomaa unohtunut siinä määrin, ettei hänellä ole edes Wikipedia-sivua. Päätellen muiden kirjojensa arvioista Kirjasammossa, taisin osua tuotantonsa helmeen.

Kummallakaan Annalla ei ollut mahdollisuutta seurata muotia pukeutumisessaan, mutta kuvituksena kuitenkin Nordiska museetin Wikimediaan lataama muotikuva vuodelta 1830.

Suomalais-ugrilaista pukeutumista

Vielä Siperia-projektin jäänteitä. Alan suhtautua jo varsin skeptisesti ulkomaisten julkaisujen pukukuviin, mutta hauskoja ne ovat silti. Kirjassa Illustrations de Les peuples de la Russie (1812-1813) "suomalaiset" näyttävät tältä

"lappalaiset" tältä

 ja "virolaiset" tältä

Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin julkaistu Illustrations de Moeurs, usages et costumes de tous les peuples du monde (1843-1844) esittää lappalaisen näin

ja Tornion seudun naisen burkamaisessa kaavussa. Jalkoja tosin näkyy hämmästyttävän pitkä pätkä.