Kokemäeltä Amerikkaan, osa 104

Laiva Kungsholmen toi New Yorkin satamaan 19.7.1923 37-vuotiaan Sofia Ruususen ja 7-vuotiaan tyttärensä Ailin. Molempien syntymäpaikaksi kirjattiin Kokemäki, jonka Paistilan kylään oli jäänyt Sofian äiti Sofia Puskala.

Sofia ja Aili olivat matkalla Pennsylvanian Betlehemiin, jossa heitä odotti perheen isä Kalle Ruusunen. Sofian kuollessa Vermontin Windsorin Springfieldissä 25.9.1952 hänen syntymäpäiväkseen tarkennetaan 17.11.1884, nimekseen Sofia Katarina ja vanhemmikseen Vilhelm ja Sofia Puskala.

Aili oli mennyt Springfieldissä naimisiin 27.6.1937 paikallisen Herbert W. Sniden kanssa.

(Kalle Ruusunen todennäköisesti Kalle Evert Ruusunen, joka täytti II maailmansodan kutsuntakortin Vermontissa ja ilmoitti syntyneensä 17.10.1886 Huittisissa. Suomessa passi 11.5.1911 merimiehelle Kalle Ruusunen s. 1886, joka ollut kirjoilla Kokemäellä. Saman ikäinen Merimies Kalle Evert Ruusunen tuli Genovasta New Yorkiin 28.3.1922 laivan Camilla Gilbert miehistössä. Hän oli ottanut pestin edellisen vuoden puollela Newcastlessa.)

Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. Vermont Death Records, 1909-2008
Ancestry.com. Vermont Marriage Records, 1909-2008
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto

Kirkonrakentajasta

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Jaakko Heikinpoika Kuorikoski. Hän ei päässyt Kyläkirjaston kuvalehden kanteen 15.2.1882 (sillä siinä oli Kokemäen Pyhän Henrikin kappeli, jee!), mutta sisäsivulla Kuorikoski oli kolmas kirjoitussarjassa Suomalaisia miehiä.

No, kyllähän minä oikeasti muistan, että Kuorikosket ovat kuuluisia kirkonrakentajia. (Suku mukana jopa kirjassa Biografinen nimikirja: Elämäkertoja Suomen entisiltä ja nykyajoilta (1883)) Jotain kautta todennäköisesti minulle sukuakin, sillä Jaakko oli syntynyt 20.8.1807 Kaustisilla, jossa on muutama minunkin esivanhempani vaikuttanut. Ainakin mummoni isoisä, joka eli samaan aikaan Vetelissä ja myös harjoitti myös maanmittausta, varmaankin tunsi Jaakon. Vähintäänkin ylitti hänen rakentamansa sillan.

Kuvalehden esittelyssä Jaakosta todettiin muun muassa:

Jaakko Kuorikoskella oli monenlaista taitoa. Sepä selvästi nähdään siitä, että hän oli kynttiläkruunuja valanut, hopeasepän töitä tehnyt, rukkia sorvannut ja maanmittaustöihinkin osaa ottanut. Merkillisin puoli hänen vaikutuksestaan on kumminkin hänen käytöllinen toimensa rakennustaiteen alalla. Kun hän vielä oli sangen nuori, tulivat jo hänen synnynnäiset lahjansa mainitussa taiteessa näkyviin. Rakentaessaan Kivijärven seurakunnan kellotapulia oli hän vasta 16 vuoden ijällä, ja 18 vuotiaana nuorukaisena otti hän tehdäkseen Halsuon nykyisen kirkon. Hän on kaikkiaan rakentanut kolmattakymmentä kirkkoa, joista enimmät ovat Vaasan läänin seurakunnissa, mutta jotkut myöskin Oulun, Kuopion ja Mikkelin lääneissä. Sitä paitsi on hän rakentanut viisitoista kellotapulia ja muutamia siltoja, joista omituisen, älykkään rakennusmuotonsa tähden mainittakoon Tunkkarin silta Vetelissä, Penttilän ja Rauman sillat Kaustisella sekä Alavetelin pappilan lähellä oleva silta.

P.S. Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta löytyy runsaasti kirkonpiirrostuksia polulta Rakennushallitus > Rakennushallituksen piirustukset II (kokoelma) > Kirkot, kappelit, rukoushuoneet, tapulit, hautausmaat ja seurakuntatalot > . Eivät tekijän mukaan haettavissa, mutta tarjoavat paikallishistoriallista kuvitusainesta.

Tukholman suomalaisia yhteyksiä 1760

SukuForumilla Janne Asplund oli bongannut suomalaisia Tukholman henkikirjasta 1721. (Samaisesta muistaakseni löysin minäkin pari tuttua, kiitos Tukholman kaupunginarkiston hyllyssä olevan hakemiston.) Asplundin viestistä innostuin kokeilemaan hakua "Finland" Tukholman kaupunginarkiston sivujen Tukholman henkikirjan 1760 hakemistoon. 10 osumaa:

1. Stadens Inre och Östra kvarter Mörk Johan Kammartjänare hos prins Fredrik 41 år. Hustru och barn i Finland M176003010117
   Hiskin mukaan Pedersöressä kastettu 8.9.1754 Johannes, jolla vanhemmat "Kongl.Kamar.T. Joh. Mörck" ja Anna Cath. Carlander.
   
2. Stadens Inre och Östra kvarter Fast Anna Stina Kaptenshustru Resande från Finland M176003010153
3. Stadens Inre och Östra kvarter Mörk Anna Pigan 49 år, från Finland, söker tjenst. M176003010167
4. Katarina Södra nr 1 Janson Roos Pehr Bryggaren Bortrest till Finland M176013010039
5. Katarina Södra nr 2 Matsson Michael Bonden ifrån Nagou socken i Finland M176013020091
6. Katarina Norra Bellman Engel Mademoiselle 29 år från Finland M176015010018
7. Katarina Norra Forsman Israel Afsk hoboisten 60 år, från Finland M176015010064
8. Katarina Norra Carlsson Jacob Timmerman vid Jan Clasons varv 53 år, hustrun bor i Finland, ock skrifs t ... M176015010072
9. Katarina Norra Tomasdotter Anna Timmermans Hustrun, spinner åt Dalmansson 47 år 1 son 10 år, mannen bor i Finland och skrivs där M176015010091
10. Maria Magdalena Västra Donner Joachim Commissarien för Svartå Bruk i Finland 49 år, bebor egen gård afbränd och nyttiar källaren til husrum M176019010005

Lisäksi Turusta

1. Stadens Inre och Östra kvarter Hinricius För detta Professoren ifrån Åbo, sjukl, gl: och svagsint. M176003010059

Helsingistä

1. Stadens Inre och Östra kvarter Engelbert Christina Elisabet handskmakaren i Helsingfors Peter Engelberts hustru syr och spinna, 22 år M176003010036
   
2. Stadens Inre och Östra kvarter Bukman N Tygvaktaren ifrån Helsingfors med 2 barn resande M176003010067

Porvoosta?

1. Katarina Norra Biörn Anna Timmermansdotter ifrån Borgo, 20 år, M176015010070

Vielä löytyi ruotsalainen, joka ei ole omasta ilostaan lähtenyt Viaporiin

1. Ladugårdslandet Övre samt Djurgården Lindström Anders Stenhuggar drängen 41 år med hustru 27 år, är kommederad till Sveaborg M176011010054

Tukholmasta puheenollen...

Katja Kinnusen gradusta Ammattikunta, esivalta, muutos : Tukholman nuottakalastaja-ammattikunta 1700-luvun alkupuolella voi lukea miten Johan Österman päätyi varsinaissuomalaiselta maaseudulta tukholmalaiseksi porvariksi.

Tukholman karttaa vuodelta 1733 voi tarkastella Tukholman kaupunginarkiston sivuilla, joista löytyy ladattavassa muodossa muitakin. Lisää Tukholma materiaalia sivustolla Stockholmskällan.

Svenska Familj-Journalen Band VII, årgång 1868 sivulla 19 esitti alla olevan kuvan Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkosta. Aika samalta näyttää tuoreemmassa valokuvassa (By Jordgubbe [CC-BY-SA-2.0], via Wikimedia Commons).


Ja kun Pedersöre tuli mainittua kamaripalvelijan yhteydessä...
Hans Henric Aspegren: Försök til en historisk, geometrisk och physico-oeconomisk beskrifning öfwer Pedersöre sokn (1766)

Sisällissodan värittömät

Facebookissa virisi eilen 1918 sukumuistojen esittely, jossa itse totesin
- Minun mummoni äiti pakeni punaisia naapurin rantasaunaan. (Miehensä oli metsässä, jätti vaimon pienten lasten kanssa isoon taloon...) Kevään ruuaksi jäi perunajauhoja, joista keitettiin kiisseliä.
- Minä taas olen valkoinen joka puolelta. Jopa torppareiden sukua ollut äidin vaari tarinan mukaan karkasi sisällissodan aikana nimenomaan punaisilta ja palellutti jalkansa, joka ei koskaan parantunut.
- Ja nyt vasta tuli mieleen, että ehkä karkasi, kun oli yritetty saada liittymään joukkoonsa?

Niin sitä on ihminen ajatusmallien uhri. Vuosikymmeniä olen kelannut, että karkasi punaisilta = ei ollut punainen = oli valkoinen. Mutta ehkäpä ei halunnut ottaa kantaa ollenkaan? Lisätietoa ei valitettavasti ole säilynyt tai oikeammin en ole sen perään tosissani kysellyt.

WikiHow:sta osui joskus silmiini ohjeistus How to Appreciate the American Civil War. Teoriassa voisi soveltaa Suomeen, mutta suora käännös ei oikein tunnu toimivalta...

1. Ymmärrä mitä Suomen historia olisi ollut, jos ei [tähän sodan oleellisin seuraus, mutta mikä?]
2. Tutustu taistelujen yksityiskohtiin.
3. Harkitse jollain taistelupaikalla käymistä lomamatkallasi.
4. Kuuntele ajan musiikkia.
5. Katsele muutama sotaa kuvaava elokuva.
6. Yritä syödä samaa ruokaa kuin sotineet.
7. Käy uhrien haudoilla.
8. Opettele muutamia kuuluisia tai traagisia sodan ihmiskohtaloita.
9. Käy katsomassa sodan tapahtumia jäljitteleviä esityksiä.
   

P.S. Viimeisimpiä 1918 tutkimuksia on Hanna Hoffrenin opinnäyte Seurakunta ja sota. Etelä-Savon Joroisten seurakunnan toiminta sisällissodan aikana vuonna 1918 ja sen jälkiselvittelyissä.

Huonoja vouteja

Sanalla vouti on kielessämme huono kaiku ja Olof-projektin puitteissa lukemassani kirjallisuudessa otettu ahkerasti kantaa voutien synteihin. Enimmäkseen taisivat olla taloudellisia väärinkäytöksiä ja sellaisen toivon olleen myös Olofin virasta erottamisen syynä. Mutta on voinut olla jotain pahempaaakin. Alla kaksi kirjallisuudesta löytämääni tapausta ja jos joku teistä lukijoista muistaa esim. paikallishistoriallisessa kirjallisuudessa nähneensä vastaavia 1500-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, tietoa kommenttilootaan, kiitos!

Heikki Ylikankaan Nuijasodassa:

”Vouteja sortui laittomuuksiin heitäkin. Joskus 1570-luvun lopulla Hollolan kihlakunnan vouti Jaakko Mikonpoika piti tapanaan sitoa syystä tai toisesta ihmisiä talvipakkasella aitaan ja kaataa kylmää vettä heidän päälleen. Sama vouti ”oli tehnyt itselleen säännön”, jonka mukaan pitäjän jokainen neljänneskunta maksoi hänelle punnan viljaa vuodessa – kaikki laitonta ja ylimääräistä. Sotaväen marssiessa alueen läpi vouti sijoitti sotilaat lähellä tietä sijaitseviin taloihin, mutta kantoi etäämpänä asuvilta erityisen tasausveron, jonka kuitenlkin piti itse ja vielä kuljetutti laittomasti kartanoonsa Turun linnaläänissä.” (s. 47)

Werner Tawaststjernan kirjassa Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. Vuosien 1570 ja 1590 välinen aika. Historiallisia tutkimuksia I. 1918-20

"Erittäin pahaan maineeseen joutui väkivaltaisuudestaan Israeli Paavalinpoika, joka, kuten edellä on mainittu oli vuosien 1572 ja 1574 välillä Sääksmäen kihlakunnan voutina. Häntä syytettiin muun muassa siitä, että, että hän oli vääryydellä hankkinut aatelisille verotaloja ja vallannut niitä itselleenkin. Sen ohessa hän oli ryöstänyt kansalta nelinkertaisetkin verojäännökset väärien luetteloiden nojalla. Muuan Kuttilan kylän talollinen valitti että Israeli Paavalinpoika oli laittomasti ottanut häneltä 300 markkaa sekä hevosen. Rangaistuaan erästä miestä sama vouti oli – niin kerrottiin – riistänyt tämän vaimolta kaiken omaisuuden. Vaimo, joka sen jälkeen nälän hädässä oli lähtenyt apua hankkimaan, oli hukkunut jäihin, jättäen lapsensa kurjuuteen. Vieläpä muutamat Sääksmäen talonpojat antoivat kuninkaalle todistuksen siitä, että Israeli Paavalinpoika oli surmauttanut vanhan, raajarikon miehen, joka oli uhannut mennä kuninkaan luo ilmoittamaan mitä vääryyksiä vouti oli tehnyt. Israeli Paavalinpojan asioita tutkittiin nähtävästi jo vuonna 1575, mutta ne otettiin uuden tutkimuksen alaisiksi vuonna 1588, jolloin hänet vangittuna vietiin Tukholmaan. Kirjoittaen silloin hänestä tämän linnan päällikölle kuningas sanoi, että Israeli Paavalinpoika oli hakkauttanut pään poikki eräältä talonpojalta, jonka rikos oli aivan epätietoinen, ja että tämän talonpojan tytär, papin vaimo, oli siitä usein käynyt valittamassa kuninkaalle. Tukholmassa vuonna 1588 toimeenpantu tutkimus päättyi nähtävästi kuolemantuomioon, sillä sen vuoden jälkeen ei Israeli Paavalinpoikaa enää mainita. (s. 714-715)

Suomen historian blogit ja verkkolehdet

Agricola-sivustolla on suomalaisten historiablogien listauksensa, mutta oma listani on hieman erilainen. Siinä päällimmäisenä - ei missään erityisessä järjestyksessä - ovat nykyään

• Juhan suku-uutiset - tietenkin, sillä Juha jaksaa ja jaksaa. Omien sanojensa mukaan, vaikka ei olisi yhtään lukijaa, mutta aina kun tilastojamme vertailemme, on hänen lukunsa suurempia.
• Kaponieeri - Kari Hintsala kirjoittaa monipuolisesti ja myös Suomen ulkopuolelta.
• Sveaborg-Viapori -projekti on löytänyt mukavan tyylin ison projektin kuulumisista kertomiseen.
• Hento kuin huokaus - henkilö/taidehistoriallisen projektin kuulumisia.
• Urajärven kulttuuripuisto - kesällä innokkaasti päivittynyt monipuolinen blogi, jonka kirjoittajat kunnostavat Museoviraston hallinnoimaa kartanoa
• Pikkumuseon haasteet - löytänyt monta mielenkiintoista kirjoitusaihetta
  
• Sukuhistoriaa sieltä ja täältä - Ritva Rajander-Juustin sukututkimusblogi.
• Totta vai tarua - Satu Kantojärven sukututkimusblogi
• Tarua ja totta - Heikki Koskelan kirjoituksia
  
• Annelin ajatuksia - historia- ja sukututkimushenkinen blogi.
• Kiikalan sanomat - sanomalehtipohjaista paikallishistoriaa.
• Arkin kulmilta - Elkan blogissa on hyvä ja kriittisiäkin sävyjä sisältävä tyyli.
• Mullan alta - arkeologiasta myös kaivauskauden ulkopuolella.
• Oton kirja - poliittisen historian opiskelija kirjoittaa opiskelusta ja tutkimuksesta. Harmittavan harvoin ja muiden opiskelijoiden vastaavia lukisi mielellään.
• Kosketan eilistä - Outi Kaarina innoittuu menneisyydestä
  
• Näkökulmia arkistosta - Arkistolaitoksen blogissa on ripaus paperinmakua ja mainostusta, mutta lähes aina lukemisen arvoista asiaa luotettavalla julkaisutiheydellä.

Keskiaikaharrastajien blogeja listasin aiemmin tänä kesänä. Yllä olevaa varten rss-syötteitä läpikäydessäni huomasin joukosta puuttuneen nämä

• Valkoinen käsi
• 1000 metrin ompeluhaaste
• Bone-needle Arts and Crafts
• Eva's thoughts
  

Blogien lisäksi yritän muistaa seurata verkkolehtiä, mutta kun kaikissa ei ole rss-syötteitä...

• J@rgonia - "etnologian, historian ja niiden lähitieteiden aloilla toimiva vertaisarvioitu elektroninen julkaisu", "tarkoitettu kulttuuria, historiaa ja perinnettä tutkivien jatko-opiskelijoiden julkaisukanavaksi" (Jyväskylä)
  
• Ennen ja nyt, historian tietosanomat - "tieteellinen aikakauslehti, joka julkaisee referee-artikkeleita, tieteellisiä artikkeleita ja katsauksia sekä haastatteluja, arvosteluja ja keskustelupuheenvuoroja" (Turku)
• Havina - Oulun yliopiston historiatieteiden julkaisu
• Elore - julkaisijana Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry, ja "lehdessä on folkloristiikan ja lähialojen kannalta kiinnostavia tieteellisiä kirjoituksia"
• Hybris - "tamperelaisten opiskelijoiden toimittama esseistis-asiallinen tiedelehti, joka tarjoaa matalan kynnyksen julkaisufoorumin perustutkinto- ja jatko-opiskelijoille – tai kenelle vain, jolla on halua saada kiinnostava tieteellinen tekstinsä julki"
• Kuriositeettikabi.net - "Turun yliopiston museologian ainejärjestön Museionin nettilehti, joka julkaisee Museoalaa käsitteleviä artikkeleita, näyttelyarvioita, lyhyitä kuvauksia museovierailuista ulkomailla tai kotimaassa, museologian opiskeluun liittyvää pohdiskelua, näyttelynrakentamisen konstikkuutta tai muuta vastaavaa museoihin liittyvää"
• Glossae - Keskiajan tutkimuksen seura Glossa ryn jäsenlehti
• Informaatiotutkimus - "Informaatiotutkimuksen yhdistyksen kustantama tieteellinen aikakausjulkaisu"
• lisäys 21.7.2011 8:20: Taidehistoriallisen seuran lehti Tahitin ensimmäisen numeron pitäisi ilmestyä syyskuussa. Tiedote.
• lisäys 22.7.2011 7:55: Kansaliskirjasto-lehti on tullut yleensä poimittua luettavaksi paperisena, mutta löytyy myös verkosta.
• lisäys 26.7.2011 10:48: Lounais-Suomen esihistoriamatkailuyhdistys Louhi ry julkaisee lehteä Louhittua.

Viimeiset kesälomakuvat

Heinäkuun alussa (silloin kauan, kauan, sitten) osui suunnilleen matkan varrelle Punkalaitumen Yli-Kirran Kaikkein Aikojen Maatalousnäyttely. Kunnaksen Koiramäen mallina olleen ulkoilmamuseon näkeminen on ollut pitkäaikainen haaveeni, joten mahdollisuus oli syytä käyttää hyväksi.

Päivä oli helteinen, mutta vapaaehtoiset jaksoivat esittää ja esitellä suunnilleen 1900-luvun alkua edustavaa työntekoa. Poikkeuksena riukuaidan tekijät, jotka näimme vain seisoskelemassa työpaikkansa vieressä. Jotain historiallisesti autenttista varmaan siinäkin.

Katselimme käsikivillä viljan jauhamista, lankojen kasvivärjäystä, saippuan keittoa. Plankkusahan ja klapikoneen näimme taukotilassaan. Surenkuappa oli tyhjä.
Helteessä hevosta kengittävän sepän hikikarpaloista olisi ollut kiva saada otos, mutta en uskaltanut mennä tarpeeksi lähelle. Viljanpuintinäytöksessä odotin näkeväni varstojen heiluntaa, mutta siinä käynnistettiinkin pihamaan tappuri.
Kuvan taustalla näkyy useampi nuorimies, jotka osallistuivat olkien haravointiin. Vielä nuoremmat avustajat löytyivät köydenpudonnasta.
Vesipumpunkin kimpussa näimme näitä teini-ikää nuorempia avustajia. Olin ehtinyt unohtaa, miten halukkaasti lapset kokeilevat erilaista tekemistä, matkivat aikuisia ja haluavat olla apuna. Käytännön koulutusta, joka on ikävästi unohtunut nykyisen virallisen ja järjestetyn järjestelmän aikana.

Hienon tapahtuman, joka järjestettiin jo 20. kerran, takana ovat paikalliset voimat, jotka haastattelemani henkilön mukaan koostuvat pääasiassa eläkeläisistä. Pitkää ikää ja jatkuvaa innostusta heille toivotan.

Lehtileike Saarenmaalta

Kuressaaressa hotellimme aamiainen oli mielestämme syömäkelvoton ja siirryimme erään kahvilan kolmepäiväisiksi kanta-asiakkaiksi. Siellä oli luettavana Saarenmaan päivälehti Saarte Hääl, jota sanakirjan kanssa ajan kuluksi tavasin. Mielenkiintoisin uutinen oli ylläoleva päiväyksellä 13.7.2011. Iloissani jaoin sen kännykällä Facebook-kavereilleni sanoin "Jos ymmärrän oikein, paikallislehti raportoi läheisissä kaivauksissa löydetyn 17 metrinen sotalaiva vuodelta 750. Miekankatkelmia, lasihelmiä, kilvenkupuja. Kyllä kannatti kantaa sanakirja mukaan."

Turusta sain hetkessä lyttäyksen "Aika pieni "laiva"?", mutta toinen turkulainen oli sympaattisempi kysyen "pieni ehkä, mutta oliko tuohon aikaan kovin isoja paatteja edes olemassa?" Sai vastaukseksi ensimmäiseltä "Oli viikinkien veneet ainakin isompia... mutta tosiaan voimme välttää koko ongelman puhumalla varsinais-suomalaiseen tapaan paateista, nehän voivat ola minkä kokoisia vain. :-P". Tampereen suunnalta kommentoitiin "Yksi yleisimmistä sotalaivamalleista (sekä myös pienin) oli snekke. Sen pituus oli 17m, leveys 2,5m ja se ui 0,5m syvällä. Sen miehistön koko oli n. 25 miestä. Kuninkaiden laivoissa taasen saattoi olla jopa 50 airoparia ja niihin saattoi mahtua n. 200 henkilöä. Nämä laivat olivat kuitenkin vain pröystäilyä varten." Ja Turku kuittasi lopuksi "Lainaan aina erehtymätöntä (?) Wikipediaa: "Laiva on kuljetusalus, joka kulkee vedessä. Onko alus laiva vai vene, riippuu katsantokannasta. Lainsäätäjät katsovat asiaa koon ja käytön perusteella, mutta on olemassa useita muitakin tapoja erottaa veneet laivoista. Yksi vakiintunut tapa on tutkia aluksen kallistumista käännettäessä, jos alus kallistuu ulkokurviin on se laiva ja jos se kallistuu sisäkurviin on alus vene." :-)"

Salmen kunnassa tehdystä löydöstä ei käsittääkseni ollut mitään laitoja jäljellä analysoitaviksi. Olisi pitänyt valita sanakirjasta vaihtoehto alus. Vai olisiko siitä noussut vielä enemmän valitusta?

Saarte hääl kotisivuilta voi vironkielen taitoisemmat lukea kyseisen kaivauksen tuloksista lisää.
Salmelt leiti 17-meetrine sõjalaev, 13.7.2011
Salme laev – 15 lihtsat küsimust ja vastust, 14.7.2011
Vastukaja, 15.7.2011
Arheoloogid näitasid muinaslaeva kontuure, 16.7.2011

Google translatella irtosi lisätietona, että kaivausalueen päältä oli irroitettu betonia naisten ja lasten voimilla?

Arkistohakuja lahden takana

Kirjoitin kesällä Riksarkivetin beta-vaiheessa olevasta arkistohausta kehuvasti. Samantapainen käyttöliittymä on kokonaisuudessa Visual Arkiv på nätet, johon Google-haku minut sattumalta heitti. Käyttöliittymässä voi tehdä hakuja 37 arkiston hakemistoihin. Silmäilyn perusteella kaikki nämä Ruotsista ja joukossa niin paikallisia, alueellisia kuin valtakunnallisiakin.

Testihaut sukunimillä eivät tuottaneet ulos mitään eikä Kokemäkikään. Helsingillä tärppäsi 52 kertaa. (Ja listaus tuli ulos hetkessä, verrattuna Vakan minuuttien raksutukseen.) Vanhimpia näistä on Sjöhistoriska museetin arkistoyksikkö "Chapman, Fredrik Henrik af". Ukkelihan oli mukana Viaporin rakentamisessa. Helsingin yliopistossa käynnissä oleva Sveaborg-projekti on varmaankin löytänyt tämän traditionaalisemmilla keinoilla.

Tampere-haulla löytyi Norrköpingin kaupunginarkistosta "KONSUL GUSTAF EKLUNDS PORTRÄTTARKIV", jossa mukana "2185. Nilsson, Erik, klädesfabrikör, firma Erik Nilsson C:o, disponent för Tammerfors klädesfabrik AB, sedermera för Kristianstads klädesfabrik AB" ja "2935. Tenlén, Oscar, fabriksidkare i Tammerfors". Käyttöliittymä teki näiden löytämisen arkistokuvauksesta erinomaisen helpoksi, sillä arkistoyksikön avatessa luku (2) näkyi hierarkian oikealla rivillä.

Sanalla Finland tulee ulos 143 osumaa. Ne painottuvat tuoreeseen aikaan. Oikean reunan aikarajaukset eivät osoittaudu kovin käyttökelpoisiksi, sillä ne perustuvat arkistoyksikön rajavuosiin. Rajaus materiaalityypillä "Fotosamlingar och tavlor" tuottaa ulos edellä jo mainitun lisäksi samasta arkistosta kokoelman "EDWARD RINGBORGS PORTRÄTTARKIV", jossa "76. Greve Christer Bonde f 1869. Gift 1899 med Julia (Lula) Ekestubbe f 1876 från Finland. Äger gm giftermålet Jupper i Finland, hus i Helsingfors samt arrenderar och bor på Kjesäter (Vingåker). Ägare till Mauritzberg? ".

Astetta mielenkiintoisempi löytö oli yksityisarkisto "KARIN BROMAN", sekin Norrköpingin kaupunginarkistosta. Sisällössä nimittäin "Dagböcker (dagboken från 1940 handlar om Ullas vistelse som sjuksköterska i Finland för vilket hon tilldelades Frihetsmedaljen, se B2:3), 1940-1945", "Handlingar från vistelsen som sjuksköterska i Finland, 1940: vykort, tjänstgöringshandlingar, tryck, etc. " ja "Frihetsmedalj tilldelad Ulla Broman av Fältmarskalk Mannerheim för hennes insatser i Finlands frihetskamp under 2:a världskriget."

Surffaus oli siis helppoa, mutta ei kovin antoisaa. Vähän epätoivoiselta tuntuu, että näitä arkistohakuja tuntuu olevan yhtä monta kuin museoiden tietokantayhdistelmiä. Ja jokaikinen museo ja kaupunki tekee sitten vielä omia tietokokonaisuuksiaan. Hieman alkuperäisestä aiheesta poiketen, taannoisessa Museum 2.0.-blogin kirjoituksessa Nina Simon suositteli museoita jakamaan koostamaansa sisältöä wikipediassa. Kuulosti hyvältä idealta.

Niistä Viron museoista

Viisi päivää, viisi museota. Tulopäivänä olimme Haapsalussa niin aikaisin, että ehdimme piispanlinnaan. Sen museo oli uudistunut sitten viime käynnin, noin 10 vuotta sitten. Mutta kovin kummoista kokonaisuutta ei oltu saatu aikaan, minun mielestäni. Seinillä roikkuvat tekstit olivat työläitä tutkia ja dioraamat kitsiä. Piispanlinnan rooli jäi hämäräksi, samoin kuin rakenteiden kehitys, joista olisin mielelläni nähnyt pohjapiirrosten aikasarjan.

Seuraavan päivän Hiidenmaan kierrokseen kuului pitkäksi venynyt kotiseutumuseopysäys. Museo taisi olla Kassarin saarella? Oikein perinteinen, mutta ihan hyvällä tavalla. Puolitoista metriä yhtä asiaa ja sitten jotain muuta. Mielenkiintoisia esineitä, mutta ei liikaa. Paikallinen opas sai niistä pitkän tarinan irti, mutta minä ja ja moni muu jätimme kuuntelematta. Bussilliselle perusturisteja asioita voisi esittää kursorisemminkin.

Tiistaina ei yhtään museota! Aika meni Maasilinnan retkeen. Keskiviikkoaamuna suunnattiin sitten Kuressaaren piispanlinnaan. Toivoin saavani vielä jotain lisätietoa projektiani varten, mutta Saarenmaan museo oli satsannut historiaan vuodesta 1939 alkaen. Kookas näyttely oli hyvin rakennettu. Jos olisi tiirannut jokaisen tekstin ja esineen, aikaa olisi mennyt useita tunteja. Mutta sisällöstä sai myös otteen lukemalla vitriinilasien isoimmalla kirjasinkoolla esitetyt tekstit. Eli tarjosi mielekkäällä tavalla tietoa erilaisille kävijöille. (Jälkikäteislisäys 19.7.2011 15:40: Blogissa jos yhtä, niin toista kans lisänäkemyksiä ja kuvia Kuressaaren museosta.)

Iltapäivän Länsi-Saarenmaan kierroksella pysähdyimme Mihklin talomuseossa. Perusulkomuseotapaus, mutta kaiken tavaran mainostettiin olleen yhden ja saman talouden käytössä. Oppaamme vei meidät jokaiseen rakennukseen, mutta ei tietenkään esitellyt jokaista esinettä. Siihen olisi mennyt ikuisuus.

Paluumatkalla saaristosta Suomeen ehdimme pariksi tunniksi Tallinnaan ja Kari Hintsalan kerrottua Viron historiallisen museon uudistumisesta sinne piti tietenkin kurkistaa. Paikka oli todellakin muuttunut sitten viime näkemän. Kronologista esitystä edusti enää alun filmi, joka oli hauka ja onnistunut. Ison museosalin pikkuständit (?) olisivat vaatineet perusteellisempaa tutkimista kuin mihin oli meillä aikaa. Niissä käsiteltiin erilaisia kulttuurin teemoja, etupuolen teemateksti ei aina tuntunut sopivan takapuolen vitriinin tavaroihin, joissa ei kaikissa ollut ajoitustietoja. Ei paha, mutten varsinaisesti ihastunut. Historiska museet tuli mieleen.

(Museon kaupasta en löytänyt ostettavaa, mutta kassalla huomasin 35 sentin arvat, joissa kaikissa luvattiin olevan voitto. Pakkohan moinen oli ostaa ja sain käteeni kauniin vuoden 2009 kalenterin! Ovela tapa putsata varastoja.)

Olofin residenssi katsastettu

Palattuani viime torstai-iltana viiden päivän Viron reissulta yllätyin laskettuani käyneeni viidessä museossa. Tällä kertaa ne eivät olleet kohteena vaan bussipakettimatkalle lähdön innoituksena oli Saarenmaan Maasilinna.

Sinne pääsy osoittautui ilman omaa tai vuokra-autoa pieneksi produktioksi. Kuressaaresta Orissaareen oli useita bussivuoroja päivässä, mutta viimeisen viiden kilometrin matkalle ei tuntunut löytyvän apostolinkyytiä parempaa vaihtoehtoa. Minua ei käveleminen haitannut ja lähdin talsimaan. Heikompikuntoisempi ja peräänantamattomampi matkakumppanini onnistui paikalta poistuttuani järkkäämään epävirallisen vuokra-auton, johon minut poimittiin vähän ennen viimeistä tienhaaraa.

Useamman vuoden projektilla rauniota on kunnostettu turistikohteeksi. Aikaan oli saatu mm. komea opastuskyltti, katos ja puutralleja. Pari ohjauskylttiä raunioille, niin a vot. Ehti raunion päällä pyöriessä nimittäin mennä jo usko sisätilojen löytymiselle. Mutta oiva matkakumppanini pysyi lähempänä maanpiintaa ja oivalsi oikean aukon.
Pienet portaat alas ja tunnelmavalaistus syttyi paljastamaan viehättävän tilan. Etukäteen neuvotulla taskulampulla oli käyttöä, sillä maalattia oli osin epätasainen. Suuren osan kuvista otin niin, että digikameran näyttö oli mustana ja vasta salaman välähdettyä selvisi mihin olin tähdännyt.
Holvit eivät ehkä olisi muualla tuntuneet miltään, mutta täällä... Juuri näiden alla on tutkimuskohteeni Olof Ångerman kävellyt! Säilynyt osuus on linnan asuinrakennuksen alin kerros ja raunion päällä olin toisen kerroksen jäänteillä. Sieltä avautui ihanat näkymät kohti Muhua, joka erottui taivaanrannassa. Kauniina kesäpäivänä ei voinut kuin nauttia ja jokseenkin epätoivoisesti yrittää tavoittaa ajatusta 25-vuotisesta sodasta, jolloin tämäkin salmi oli potentiaalinen vihollisten tulokanava.

Kalastettua

Komea kala BibliOdysseyn esittelemästä kokoelmasta Iconographia Zoologica

Mari Wikholm kertoi vierailusta Lustoon.

Kari Hintsala esitteli Tallinnassa sijaitsevan Viron historiallisen museon mennyttä ja uutta ulkonäköä. Omat kommenttini museosta täällä joskus ensi viikolla.

KB:n Vardagstryckissä Tuula Nylund-Sundberg näytti komean matkapassin 1700-luvulta.

Juuso Hyvärinen löysi Suomen historian kartastosta kielivirheitä ja vakavan puutteen.

Mullan alta palasi Turun tuomiokirkolle kuvin sekä raportoi muuten tällä viikolla Korpholmenin yleisökaivauksilta. Arkeologisista blogeista päivittyi ahkerasti tällä viikolla myöskin Seilin arkeologia ja Vrouw Maria meren alla.

YLEn uutisista löytyi tieto Satakunnan historian uuden osan valmistumisesta. Puuttuva palakin on kuulemma teon alla.

Anneli Sundkvist kritisoi på svenska tv-dokumenttia, jossa lähteistä vedettiin johtopäätöksiä liian pitkälle.

Kirjavinkeissä Laura esitteli Jeskasen Perkeleen.

Juha-Matti Granqvist oli lähtenyt seuraamaan tienviittaa Iitissä.

Ruotsissa on aloittanut på svenska uusi sukututkijan historian ihmeellisyyksistä kertova blogi.

Heli Seppälä otsikoi Lainaatko ilman lupaa?, mutta lupa ei ole pakollinen, toisin kuin lähdemerkintä lainauksessa. Joka nimenomaan jonkun sukututkijan sivulta puuttui.

Laulujuhlistamme

Kyläkirjaston Kuvalehti julkaisi B-sarjansa numerossa 31.8.1889 ylläolevan kuvan Tampereella 19-21. kesäkuuta 1888 pidetyistä laulu- ja soittojuhlista. Niistä raportoitiin tietenkin tuoreeltaan sanomalehdissä, Uusi Suometar 20.6.1888 aloitti kuvaamalla tunnelmia juuri ennen juhlan alkua, illalla 18.6.1888:

Nyt on kello 11 illalla ja vastikään palasin Pyynikiltä. Kaupungissa vallitsee myöhäisestä ajasta huolimatta kuumeentapainen kiire, ja liike näkyy käyvän vilkkaammaksi kuta etemmäs päivä ehtii. Puolipäivän aikaan ei vielä näkynyt kuin siellä täällä jokin lippu, nyt niitä liehuu pitkissä tangoissa pääkatujen varsilla jok'ikisen talon räystäältä tai ullakko-ikkunasta. Ja ihmistulva kadulla! "Vapriikit" ovat nyt tähän päivän aikaan kiinni, ja ne ovat tyhjentäneet kaduille satamäärin "eläviä koneitaan", kumpaakin sukupuolta.

Vaikeaa on suunnillekaan sanoa kuinka monta matkustajaa jo tähän aikaan vierailee Tampoereella. Sen tiedän, että hra Hagelbergin kautta on tilannut huoneita noin 900 henkeä. Saadakseen tietää koko matkustajaluvun, täytyy kertoa tuo summa ainakin 3:lla, tänään nimittäin; ja huomenna on summa varmaan kasvanut nelinkertaiseksi.

Seuraavana vuonna laulu- ja soittojuhlat pidettiin Viipurissa 17-21. kesäkuuta. Samaisessa Kuvalehden numerossa oli kuva sieltäkin, alla.