Saidat tai kerjäävät varakkaat

Vuonna 2008 jaoin Asikkalasta uutisen "Saidasta akasta", joka oli kesällä 1874 kuollut varakkaampana, kuin miltä oli näyttänyt. Vastaavia kuvauksia on osunut silmiini myös 1865 Rymättylästä ja 1886 Helsingistä. Tarinassa Kuturouvan kaksista hautajaisista on mukana sama teema. Joku on saattanut jäädä merkitsemättä muistiin, joten nyt fiksummin talteen "Eristapainen kerjäläinen", joka nimestään esiin jätettyjen kirjaimien perusteella on ollut suomalainen.

Muutama aika takaperin kuoli Pietarissa 60 vuotias ämmä P—onen, jolla noin viisitoista vuotta elinkeinona oli kerjätä kirkkojen ovilla ja joka asui viheliäisessä nurkassa, maksaen siitä noin ruplan paikoilla hyyryä kuukaudelta ja sitäkin suorittaessaan joka kerta pyysi kortteerin emännältä vetää pois viisi taikka kymmenen kopeikkaa. Tämän kerjäläisen kuoleman perästä, kaikkein ihmeeksi, testamentistä minkä hän oli jättänyt, näkyi, että hänellä pääomaa oli kolmekymmentäkaksi tuhatta ruplaa. Kaiken omaisuutensa hän jätti tyttärellensä, hyvin sivistyneelle daamille, joka on miehellä, jolla on jottamoinenkin asema säätynsä ja varansa puolesta. Huomioon on otettava sekin, että vaikka monesti tytär ja vävy pyysivät häntä muuttamaan heille asumaan, hän joka kerta jyrkästi oli vastannut kiellolla. (Hämäläinen 1.7.1874)

Tavalliset illanistujaiset 1800-luvun alussa

Elias Lönnrot julkaisi Haminan tienoilta saamansa runon Juomalauluin kirjoittajalle Lönnrotin Kanteleessa (1829-31). Alkoholinvastaista aloitusta seuraa mahdollisesti jossain määrin totuutta vastaava kuvaus miesten tyypillisistä juomingeista. Ei ainakaan nykymaailmasta katsoen vaikuta erikoiselta.

Mikä silloin mielessäsi,
Mikä päässäsi, poloinen!
Koskas kestihin kehoitat,
Juomalauluja lateilet?
Kuhun tuhmia talutat,
Kuhun heikkoja kuletat?
Tunne ensin tarkemmasti,
Kansa, kullen kirjoittelet.

Kyll' on Suomessa kyliä, 

Pitäjitä sangen paljon, 

Joissa miehet joukoittaisin, 

Pojat pöydän ympärillä, 

Istuvat iloissa mielin; 

Pöydän äärtä painelevat, 

Kyynysvarsilla vakaasti, 

Putelita palvelevat, 

Kapan kunniassa pitävät.
Joksikin jo oluen juovat, 

Vielä viinankin vetävät, 

Nahkahansa narrin palat; 

Pyllistävät suuren pullin, 

Kohden kattoa kumohon, 

Korttelinki kumaisevat 

Aivan ahnahan kitahan, 

Pulputtaatpa putelista 

Kulkkuhunski kohdastansa, 

Nielaisevat norrikupin, 

Näppiänsä nuoleskellen, 

Paikoin punsinkin panevat 

Vatsahansa miehet vahvat. 

Piippu pieni hampahissa,
Josta sauvua sysävät,
Karvahinta, katkerinta,
Puhaltavat paksun pilven.
Posket joteskin punavat,
Punaiset ja pullollansa,
Viinan karvaiset, vihannat.
Tupakasta vahva tuppu,
Häiy pallo hampahalla,
Myrkkylehdeistä mädistä,
Saksan kostiat kusesta;
Jota jauhavat halulla,
Märehtivät, mökettävät,
Että kuola konnan suusta,
Vesi ruskia valuupi.
Nenä nuuskalla noettu,
Sijan siivo sieramissa,
Räsähtelee räkäreiät,
Joita korjavat kädellä,
Pyhkäisevät peukaloonsa,
Hihan suuhun hivuttavat,
Housut, helmat saastuttavat.

Silmät pienet sihkurassa, 

Veren karvaiset vesiset.
Huulet höpisee jalosti, 

Ääntä kantavat kovasti, 

Vielä veisunki repäisee, 

Rötähyttää raskas rinta.
Jopa kortitkin kovasti 

Paikoin pöytähän läjähtää, 

Kortit viinasta vetelät, 

Otran liemestä lihavat, 

Tupakasta tuhrattuna.
Tekevät siit' toisinansa 

Tappelunkin taidottomat, 

Että jyskinä, jytinä, 

Kauvas kuuluupi kumina, 

Äänen möyhe ja älinä.
Tapa hyvä tappelussa, 

Lyöpi, kuka kerkiääpi, 

Eikä vuoroa eroita.
Tukka tuiskua käsissä, 

Nyrkit niskahan lusahtaa, 

Kyllä korvillen kajahtaa.
Kannustavat kantapäillä 

Kintut rikki kumppaneilta.
Piiput seinihin sirisee, 

Rukit ruskavat jaloissa, 

Pöydät heiluvat hädässä, 

Penkit paukavat pakossa, 

Kovin keikkuvat kapatkin, 

Putelit ja pulliparat 

Saavat lopun surkehimman.
Juoma juokseepi kapasta, 

Laviasti lainehtiipi; 

Viina virtaapi sekahan, 

Että kortit koreasti 

Pöydällä siit' purjehtivat.

Muoto muuttumaan rupeepi,
Kasvo käänty kalveheksi,
Nenä valkiaks vetääpi.
Viimein viinasta väsyneet,
Sekä rauvenneet sodasta,
Painuvatten pöydän ala,
Lopuks liijalle menolle.
Tuonne syöksevät sisunsa,
Olven ulos oksentavat,
Viinan koirille kokevat.
Saavat saappahat osansa,
Kauhtanatkin kauniit merkit,
Pöksyt parahan tavaran. 

Tuolta hiljankin herävät, 

Tuolta viimein vilpastuvat, 

Ylös kömpiä kokevat, 

Miehet pohmeloll' pahalla, 

Taudill' tehdyllä kovalla, 

Miehet hyvin merkittynä, 

Kauniit katsella peräti: 

Millä mustelma nenässä, 

Nokka nosnut korkialle; 

Kulla kallo paljahana, 

Millä otsassa omena, 

Kulla kuhmu kulman päällä, 

Millä huulikin halaistu, 

Kulta hammas kolistettu, 

Millä silmäkin sininen, 

Kulta kasvot raamittuna.
Näitä tapahtuu todella 

Suomen miestenkin seassa; 

Pitävät näin pitkät kestit 

Kapakoiskin kaiket päivät, 

Kuluttavat kukkaronsa, 

Ajan aivan tarkiankin, 

Pöksyt pantiksi panevat, 

Kosk' on tuhlattu tavara.
Mitä miehist' muistuttelen; 

Monet pojatkin poloiset, 

Korvat vielä kostiana, 

Maitosuiksi mainittavat, 

Kyll' jo kauniisti osavat 

Panna leuvan parrattoman 

Kenohon ja keikallensa, 

Ottaa ryypyt oivalliset, 

Pullin pohjat paljastella.
Kyllä konnat kuolaleuvat 

Viinalla jo viruttavat 

Maitohampahans' halulla, 

Viinan kulkkuhuns' valavat, 

Veden vertana pitävät.

Oppineet on olven juojat,
Ei siis tarvitse enempi
Kirjoitella kestilaului,
Juomalauluja latoa,
Pyytää pahuutta enätä,
Juopumukseen johdatella.
Kyllä miehet meidän maassa
Juomakonstin jo osavat
Ilman veisuin vietellystä,
Kirjan pahan kehoitusta,
Joka pahan pahemmaksi,
Tuhman tekee turmelluksi.

Anna oli alkanut silittämään vaatteita

1800-luvun lopun silitysrauta
Pielisen museo, CC BY 4.0

Miten aviottoman lapsen äiti saattoi elättää itsensä ilman palveluspaikkaa 1800-luvun lopun kaupungissa? Oulussa merimiehen pojaksi 28.4.1869 syntynyt K. A. Järvi tarjoaa yhden uskottavan vaihtoehdon romaanissaan Peräkartanon ylioppilas (1893):

Anna oli muuttanut uuteen asuntoon, sillä hänen oli täytynyt saada suurempi huone, kun oli alkanut silittämään vaatteita. Jo kuudetta vuotta oli hän sitä hommaa pitänyt, ja melkoisella menestyksellä. Hän sai työtä, kun teki sen hyvästi ja säännöllisesti. Ja säännöllisyys oli yksi Annan hyviä puolia.

Hän asui nyt toisessa päässä kaupunkia rantapuolella, missä oli aava meri selkineen vastassa. Talo ei ollut mikään suuri, vaikka maata kyllä oli laajalti. Mutta se oli enemmäkseen rakentamatonta tonttia, tuollaista autiota, korkealla lauta-aidalla erotettua maata muiden ihmisten tiluksista. Tämän kartanon päällä ikäänkuin lepäsi kaamottava tyhjyys, jotta se pimeinä aikoina mieli lapsia pelottamaan niin että ne sydän kurkussa juoksujalassa riipasivat sen ohi. Keväisin oli puoli kartanoa likaveden alla, jotta vanhat, kallistunut alahuoneet uivat siellä veden keskellä. Kun kaupungin sydämmessä kartanot oli rakennettu umpeen tilavia suojia uudenaikaisten piirustusten mukaan suurilla, valoisilla akkunoilla, kaksipuoleisilla ovilla, pitkälle ulottuvilla räystäslaudoilla ja varustettu rautakatoilla ja muilla meidän vuosisatapuoliskon keksinnöllä, oli tämä talo kaupungin laidassa muistomerkkinä jonkun muun sisarensa kanssa siellä täällä syrjässä menneestä rakennusmallista. Se oli laudoittamaton hirsirakennus korkealla, hakkaamattomalla kivijalalla, ränsistyneillä seinillä ja pärekatolla, missä yksi ja toinen päre oli kohollaan, pienillä, kuusiruutuisilla akkunoilla, joissa lasit olivat ilmojen kellastuttamat ja värittämät violetin karvasta helakan kellervään. Pienistä vinninakkunoista rakennuksen päissä oli joku ruutu särjetty ja riepu tupattu sijaan. Talon omisti muuan vanha piika, jonka isä, satulamaakari, oli hirttäytynyt talon vinttiin.

Hänellä oli pari hyyryhuonetta, isoa ja kookasta kammiota. Toisen oli Anna hyyrännyt ja toisessa asui muuan ompelijatar.

Anna oli koettanut oikein puhdistamalla puhdistaa huonettaan, jotta ei hän sen likaisuuden tähden kadottaisi työtään. Hän oli valkaissut katon ja seinät sekä vanhan, halkeutuneen uunin ja kesäisin piti hän aina kuusenhavun palaisia eteisen ja huoneen lattialla, jotta ne poistivat liian hajun, jota joskus lämpöisimmällä ja hikevimmällä säällä tunkeutui tuolta vanhan piian puolelta, hänellä kun oli liian monta kanaarialintua häkissä omassa huoneessaan. [...]

Anna hikipäissään silitteli vaatteita. Kuumista raudoista ja lämpiyvästä uunista uhoi sellainen kuumuus, että hien pusersi hänen kasvoistaan ja nenän päässä melkein lakkaamatta majaili täyteläinen hikiherne. Hänellä oli lava asetettuna kahden tuolin seljän päälle ja verhottu paksulla vaatteella, jonka päällä hän silitti vaatteita. Vieressä oli silitysuuni, minkä rautaisella kupeella hehkuvat luodit odottivat vuoroaan. Aina hän sirotti vispilällä vettä rutikuiviin vaatteisiin, jotta ne vähän kostuivat ja lykkäsi niitä sitte moneen kertaan raudoilla. Hiukan kosteat vaatteet höyrysivät ja antoivat oman hajunsa, kun kuuma rauta niihin painautui. Nuora meni huoneen poikki ja siinä riippui vielä silittämättömiä vaatteita: herrojen kiiltopaitoja, valkeita rouvain hameita, kauluksia, mansetteja ja sen semmoista. Yksi ja toinen piika niitä oli tuonut ja silloin oli Anna ne tuohon nuoralle viskannut.

Hänellä oli kova kiire, sillä oli iltapäiväksi jouduttava tarjoojaksi muutamiin pieniin häihin ja huomenna oli mentävä valmistelemaan taas suurempia hautajaisia Bergille, jossa itse konsuli oli kuollut. Tuon pidoissa valmistelijana ja tarjoojana kulkemisen tähden oli Annaa ruvettu oikein erityisesti Pito-Annaksi nimittämään. Joutusana koetti hän nyt silittää hiukan eteenpäin kyyräyneenä vaatteita, posket hehkuvina ja hiessääa avopäin. Kiehkura otsalla oli valahtanut alemmaksi kasvoille, joissa jo näyttäytyi hienoja, kypsymättömiä viivoja, jotka eivät olleet nuoruutta eikä kauneutta, vaan alkavan kulmikkaisuuden ensimmäisiä piirteitä. Tuoreus jo pyrki kuivumaan hänen kasvoistaan, mutta vielä oli liikkeissä sulavuutta, jotta ei silmää tympäissyt häntä nähdä eikä hänen olemuksensa herättänyt myösimistä. [...]

Aina kun Anna oli saanut silitetyksi jonkun vaatekappaleen, laski hän sen laskoihin ja asetti sievästi kapeaan vaatekoriin, jotta se ei rytistyisi. Painautui sitte taas silittämään. Liukkaasti se juoksikin tuo kuuma rauta pehmoista vaatetta pitkin ja teki tärkkelyksellä kovotetun kohdan kiiltävän valkoiseksi kuin puhtain lumi. Kun yksi rauta oli kylmennyt hehkustaan, otti hän toisen, kostutti syljellään sormeaan ja koetti sillä raudan kuumuutta.

Saatuaan kaikki nuoralla riippuvat vaatteet silitetyiksi, huoahti Anna hiukan. Järjesti sitte vähän huonetta ennen lähtöään häihin. Tästä Samikin havahtui leikistään ja alkoi katseillaan seurata äitinsä liikkeitä. Anna peseytyi ja puki päälleen mustan leningin ja valkoisen vyöliinan otti hän paperin sisään käärittynä mukaansa, jotta panisi sen vasta perillä.

Ilmestynyt: Historiantutkija verkon ääressä: hakee, hakee ja soisi löytävänsä

Maanantaina ilmestyi Ennen & Nyt teemanumerossa "Tietokannat ja tietovarannot historiantutkimuksessa" katsaukseni "Historiantutkija verkon ääressä: hakee, hakee ja soisi löytävänsä". Vapaasti luettavissa, joten ei siitä sen kummempaa.

Jännästi useat tekstini teemat tulivat esiin viime lauantain väitöstilaisuudessa, jossa Matti Leiviskä puolusti tutkimustaan "Kyröläisten juuret: nimistöhistoriallinen tutkimus Kyrönjokilaakson asutuksesta keskiajalta 1600-luvulle ". Teos ei ole verkossa, mutta tilaisuuden perusteella oli tehty hartaasti ja hyvin tutkimusta. Vastaväittäjänä toiminut Georg Haggren pääsi kuitenkin piikittelemään hakemiston koneellisesta aakkostuksesta, jossa skandikirjaimet oli käsitelty angosaksisesti, sekä muutamasta muustakin seikasta, jotka liittyvät tiedonhakuun.

Jossain sadoista kartoistaan Leiviskä oli esittänyt keskiajan muinaisjäännöksiä ja jättänyt Ahvenanmaan tyhjäksi. Vastauksesta opponentin kysymykseen kävi selväksi, että Leiviskä oli kuvitellut Museoviraston tietojen kattavan Ahvenanmaan, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä itsehallinto. Olettaen, että haussa olivat mukana rakennukset, hälytyskellojen olisi kyllä pitänyt jo yleistiedolla soida, jos Kastelholmaa ei kartalle ilmaantunut. Tietokannoissa ei ole "kaikkea" vaan sitä, mitä niihin kehittäjien mielestä kuuluu.

Artikkelia kirjoittaessani minulle valkeni minkälaiseksi sekasotkuksi Diplomatorium Fennican kuvailudata jäi, joten en varsinaisesti yllättynyt, kun Haggren huomautti puuttuneesta viittauksesta Kyröjokilaaksoa koskeneeseen 1500-luvun asiakirjaan. En pannut muistiin Haggrenin mainitsemia yksityiskohtia lahjoituksesta Naantalin luostarille (?), joten en voi tarkistaa, mikä puuttunut tieto olisi voinut selittää löytämyyttä. Keskustelussa tuli esiin yksi selitys. Asiakirjaa ei oltu mainittu kirjallisuudessa, joten sitä ei voinut nimenomaisesti hakea eikä löytämättömyyttä huomata.

Koska Haggren on kaivanut montaa kohdetta Espoossa, hän toi esiin sieltä painannimiverrokkeja, joita Leiviskä ei ollut maininnut. Mainitsemattomuus ilmeisesti liittyi Leiviskän tukeutumiseen Kotuksen paikannimiarkistoon, joka puolestaan rajoittuu suomenkielisiin nimiin. Vaikka olen tämän itsekin tiennyt ei ollut tullut mieleen, että rajaus tarkoittaa sitä, että historiallisesti ruotsinkielisten paikkojen suomenkieliset nimet ovat jääneet katveeseen. Haggrenin (ainakin) mainitsema Mäkkylä on kuitenkin mukana SLS:n verkkosivustolla Finlandssvenska bebyggelsenamn. Enpä muuten muista, että yhdessäkään NimiSampo-esityksessä olisi kommentoitu SLS:n tietojen esiintuontia. Karttapisteetkin olisivat valmiina.

Yksi haku, joka jää usein epätäydelliseksi on kirjallisuushaku. Artikkelini julkaisun jälkeen tuttavani linkitti Meri Heinosen artikkelin Miksi minua ei löydy Artosta (Ennen ja nyt 4/2005), joka olisi ollut erinomaisen relevantti katsaukselleni. Ja varmaan joku muukin teksti.

Tutkimusta itsenäisyytemme historiasta

Perinteiseen tapaan (aik. 2021, 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2014, 2013, 2011) blogissa huomioidaan isänmaan itsenäisyyden juhlapäivä listaamalla edellisen itsenäisyyspäivän jälkeen löytyneitä opinnäytteitä Suomen itsenäisyyden ajasta (lopettaen epämääräisesti bloginpitäjän lapsuus-/nuoruusvuosiin).

Autonomiasta itsenäisyyteen

• Piirainen, Marjukka: Kansan ja kasvien kasvatusta. Puutarhatieto kainuulaisen pihakulttuurin muutoksessa.
• Luokkala, Milla: ”Kukapa muukalaisista merimiehistä olisi välittänyt” : Toivo Waltarin teosten pohjalta muodostuva kuva suomalaisten merimiesten yhteiskunnallisesta asemasta vuosina 1900–1930
• Mustalahti, Paula: Vieraasta viholliseksi : Venäläiset Lahdessa 1900-luvun alusta 1920-luvun alkupuolelle 
• Junes, Janne: ”Oikea vapaus saavutetaan ainoastaan kieltäytymällä.” : Raittiuden Ystävien raittiusajattelu Kylväjä-lehdessä 1905–1934 jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-202210063468
• Vilen, Hannele: Rottinkia selkään vai lempeää ohjausta? : Keskustelu kansakoulujen ruumiillisesta kurittamisesta vuosina 1905–1921
• Puranen-Impola, Karoliina: Kurinalaistamisen ja kategorisoinnin keino. Rangaistuskäytänteet seitsemässä suomalaisessa oppikoulussa 1905–1925
• Lehtonen, Jenna: Mens sana in corpore sano: Suomalaisten rotuidentiteetin ja valkoisuuden suhde Suomen Urheilulehdessä vuosina 1906–1936
• Rågell, Merja-Riikka: "Oikeata Lallin historiaa ei ole vielä kirjoitettu” : Suomen ensimmäisen ristiretken hahmot aatteellisten ambitioiden taistelutantereilla 1907–1934
• Palomäki, Matias: "Sahan katolle tanssimaan ja tulisia vaunuja odottamaan" Helluntaiherätyksen julkisuuskuva suomalaisessa sanomalehdistössä 1911-1922
• Järvinen, Hilda: Kirkkosalin muutos ja alkuperäisyyden säilyminen sadan vuoden aikana : tapaustutkimus arkkitehti Josef Stenbäckin 1913 valmistuneesta Hartolan kirkosta
• Kekkonen, Niko: Eriarvoistava vähemmistökeskustelu Suomen Kuvalehdessä 1916–1939
• Tolppanen, Ossi: Helsingin kaupungin järjestystoimikunta 1917-1918
• Nieminen, Oskari: Köyhä kansa tarttuu aseisiin
  
• Reims, Annastina: Turun vapauttajat: Saariston Vapaajoukko ja Bertel Reimsin vaiheet sen jäsenenä vuoden 1918 aikana
• Pirinen, Pekka: Vihdin surmat ja valkoinen Suomi suomalaisessa lehdistössä
• Semi, Veera: ”Meillä naisillakin on tehtävä” : Naisihanne ja naisen rooli espanjalaisten falangistien ja suomalaisten valkoisten naisten järjestölehdissä sisällissotien jälkeen
• Järvikangas, Mikko: Hätähuuto Virosta : Viron vapaussota suomalaisessa lehdistössä vuosina 1918- 1920
• Heikkinen, Silja: Sankarillisia heimoveljiä vai murhemuiston arvoisia? : suomalaisten vapaaehtoisten kokemukset ja muistot Viron vapaussodasta vuosina 1918–1919 muistelmakirjallisuudessa
• Ervasti, Samuli: 1918 - 1920 Influenssapandemia : Jyväskylän lehdistön näkökulmasta
• Hakoniemi, Mikko: ”Kansanvallan, lain ja oikeuden sekä terveen edistyksen puolesta” : Kansallisen edistyspuolueen edustama liberalismi puolueen ohjelmissa vuosina 1918–1945
• Ilanmaa, Jentta: Punainen uhka. Sanomalehti Karjalaisen punapakolaiskirjoittelu 1918–1924
• Mustonen, Elmo: Muurmannin suomalaisen legioonan kotiutus ja valtiorikosoikeudenkäynnit 1919

HKM, CC BY 4.0

1920- ja 30-luku

• Fellman, Trina: Kuurojen matkapappi Rovasti Otto Akseli Myyryläinen (1886–1961) Papin näköinen mies
• Pesonen, Pekka: Kuusamon rautatiehanke Suomen itsenäistymisestä talvisotaan
• Timonen, Tuukka: Neuvosto-Venäjän uhkaan varautuen : Suomen puolustussuunnittelu vuosina 1919–1924
• Airas, Katariina: Pappilan arki ja aatemaailma pastorin rouva Anni Sipilän kirjeissä 1919-1936
• Tainio, Fanni: Sodan jakama kansa: Entisten punavankien ja työväen kansalaisuus 1920-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa
• Pelkonen, Joni: "He tapasivat täällä lappalaisia, jotka kuitenkin väistyivät ajettiin heidän tieltään kauemmas pohjoiseen.”: Suomalaisten oppikirjojen saamelaiskuvan muutos ja sen syyt 1920-luvulta
• Miesvirta, Essi: ”Sydämeltään, kieleltään ja mieleltään suomalaisia” : Karjalankannaksesta ja kannakselaisista rakennettu kuva Suomen lehdistössä 1920- ja 1930-luvuilla 
• Virtanen, Ella: "Siveys on elämän perustus" : Suomen Kotikasvatusyhdistyksen vaikutuspyrkimykset 1920-luvun siveyskasvatusoppaissa
• Fabritius, Emilia: Onnistunut avioliitto : ihanteellinen nais- ja mieskuva opaskirjallisuudessa 1920-luvulta 1940-luvun lopulle
• Pipinen, Jaso: Rahapelaamisen representaatiot 1920–1940-lukujen suomalaisessa sanomalehtiraportoinnissa
• Reinikainen, Emmi: Instituution tavoitteiden ja potilaan kokemusmaailman vuorovaikutus 1920-1940-luvun tuberkuloosiparantolahoidossa 
• Savolainen, Milla: Myllymuistot : Liedon Nautelan mylly muistitieto- ja kokemushistorian valossa 1920 - 1960–luvuilla
• Pietikäinen, Saara: ”Minä naisena olen saanut ruumiin ja sielunvoimani uhrata.” Naisten toimeentulo työn ja työttömyyden välimaastossa köyhäinhuollon henkilöaktien valossa 1920-1950.
• Kataja, Emma: Uuden rodun henki : Eugeeninen ajattelu Teosofi-lehdessä 1920-1934
• Heikkinen, Seppo: Tasa-arvoa kilpaurheilussa? Naisten kilpailujen vastustus ja puolustus Suomessa olympiavuosina 1920–1936
• Juutilainen, Kerttu: ”Kunnon kansalaiselle poliisin pitäisi olla ystävä” : ammatilliset ihanteet ja identiteetit Suomen Poliisilehdessä vuosina 1921–1938
• Pääkkönen, Miia: ”Työhön Punalipun puolesta!” : Punalippu-lehti työläislapsuuden ihanteen luojana 1923–1930
• Nikander, Noora: ”Kaameata mystiikkaa ja outoja ihmiskohtaloita” : Suomalaisen kauhuelokuvan syntyminen ja vastaanotto: keskustelu varhaisista kauhuelokuvista suomalaisessa lehdistössä vuosina 1923‒1952.
• Lehtonen, Irja: "Ollen alituisena haittana yleiselle järjestyksenpidolle" : naisirtolaisuus Tampereella 1927–1936
• Pitkänen, Juho: Yhteisestä taistelusta hakaristin hämärään – Suomen poliisin kansainvälinen yhteistyö ja kansainvälinen rikospoliisikomissio (IKPK) 1928–1939
• Vesa, Henry: Metsäteollisuusyritysten investointisyklin ja tuotanto-odotusten kasvun maantiede Suomessa: 1930-luvun lama ja nousukausi
• Silvennoinen, Virva: Maiseman hinta - Emil Cedercreutz (1879-1949) ja menetetty Havinginkoski Harjavallassa  [1930-luku]
• Hietamäki, Emma: Vapaus friiata? : aviollisen uskollisuuden ja uskottomuuden määrittely ja merkitykset 1930–1949 julkaistuissa avioliitto-oppaissa ja 1945–1946 käydyissä avioero-oikeudenkäynneissä
• Kalliosaari, Milja: Poikkeustilan rajoja määrittämässä : Kehysanalyysi poliittisten tulkintojen vaikutuksesta poikkeustilalainsäädännöstä käytyyn keskusteluun valtiopäivien pöytä- ja asiakirjoissa 1930- ja 1990-luvuilla.
• Kyllönen, Valtteri: Paholaisen oikea käsi : alkoholivalistus, alkoholiongelmien ja niiden hoitomuotojen käsittely Suomen Terveydenhoitolehdessä vuosina 1932–1950
• Tanila, Tuulia: Arabian ja Kiinan kohtaamispisteessä : Kiinalaisen kulttuurin vaikutteet ja representaatiot Arabian tehtaan keramiikkatuotannossa
• Haikola, Maaria: Varhain keittokauhan varteen tarttuneet : kämppä- ja uittoemäntien sekä laivakokkien työ, arki ja työyhteisö kainuulaisten naisten kokemana vuosina 1939–1983
• Hyökyvaara, Minttu: Värväytyneet & turvallistetut : Espanjan sisällissodan vapaaehtoisia sekä Syyrian ja Irakin konfliktin vierastaistelijoita koskeva turvallistamiskeskustelu Suomessa

Sodan aikana

• Knutti, Sami: Uudet elämät sodan keskellä : Kriisin vaikutukset ihmisten ja synnytyssairaalan arkeen Tampereella 1938–1945
• Leinonen, Eeva: Siirtoväki sodan jaloissa: Sortavalaisen evakkoperheen hajaannus ja selviytyminen 1939-1949
• Pitkänen, Jenna: Paikat, muistin paikat ja muistot kymmenen naiskirjoittajan talvisodan 1939–1940 evakkoajan teksteissä
• Oksa, Tuuli: Pääkaupunki tarkkailun alaisena – Helsingin kaupungin kansanhuoltotoimiston tarkkailuosaston toiminta ja säännöstelyrikokset Helsingissä vuosina 1939–1945
• Didrichsen, Ann Marie: Vi ger inte upp! : Kvinnliga konstnärers bildspråk under krigstiden 1939–1945
• Junkkila, Tuomas: ”Ristiretkelle päin inhaa itää” : propaganda Keski-Pohjanmaan Vartio-lehdessä 01.06.1939–01.11.1940
• Puustjärvi, Petra: ”Valmiiksi – Ratsailta!” Suomen ratsuväen taktinen käyttö vuosina 1939–1944
• Ikonen, Maija: "Palvelen poikiani viimeiseen saakka" : Rintamasotilaskotisisarten kokemukset talvi- ja jatkosodassa
• Halonen, Susanna: "Kyllä työ tekijänsä neuvoi" - Pohjoiskarjalaisten naisten kokemuksia miesten töiden tekemisestä talvi- ja jatkosodassa 1939-1944
• Suvanto, Eljas: Hoitoa, kartuttamista ja esittämistä : Suomen Taideakatemian museon kokoelmatoiminta 1939–1946
• Leivo, Jani: Aseveli mielten hallitsijana : Kansallissosialistisen Saksan propagandavaikuttaminen Helsingissä 1940–1944
• Tyni, Mikko: Marskin muskettisoturit lähikuvassa : ylipäällikön jatkosodan aikaiset henkivartijat ja heidän taustansa.
• Mäkelä, Jasmi: "Suomalaisena kansallisuutena olemme ikään kuin vihollisen asemassa" : Jatkosodan hyökkäysvaihe kanadansuomalaisen lehdistön silmin ja kanadansuomalaisten asema kahden tulen välissä 1941
• Kleemola, Anna: ”Purkaa hampaanne yhteen ja tehkää velvollisuutenne” : sotapsykiatria jatkosodan ajan Suomessa
• Sollas, Mika: Pärmiläisten matkassa. Upseerin ja aliupseerin kokemuksia vankipataljoonista 1941–1944
• Pajala, Vilma-Lotta: "No ni poja. Ny lähretä Tynkä-Suome panol." Heteroseksuaaliset maskuliinisuudet jatkosodan rintamayhteisöissä 1941–1944
• Haimi, Eveliina: ”Sotilashallinto ei missään tapauksessa kasvata vihollisista opettajia” : Neuvosto-opettajien suomalaistamistyö Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan opettajaleirillä 1941-1944
• Silvennoinen, Lotta: Parkkiintuneen korpisoturin tunteet : rintamasotilaan kirjeitä jatkosodan ajalta 1941–1944
• Mäkinen, Eva: Lottaihanteet ja rintaman arki : Kenttälottien kokemus ja identiteetti jatkosodan päiväkirjojen valossa 
• Heiska, Aapo: Suomalaisen sanomalehdistön sotatapahtumien uutisointi jatkosodan hyökkäysvaiheessa
• Tolvanen, Timo: Koulutusorganisaatiosta taisteluyksiköksi - Täydennyspataljoonien muotoutuminen ja toiminta vuosien 1942-1944 aikana
• Saari, Dominic: "Suomen vaihtoehtoina on joko hidas kuristus venäläisten otteen kiristyessä tai lähtö sodasta nyt" : länsiliittoutuneiden Suomeen suunnattu radiopropaganda vuosina 1942– 1944
• Välimaa, Brita-Kaisa: "Miehet lähti rintamalle ja me lähettiin karjan kansa Ruotsiin" : Lapin sodan naisevakkojen kokemukset evakkoajasta ja Ruotsista

Sodasta rauhaan

• Bang, Eeva: Rakkaudesta kirjoihin : kirjojen keräily ja keräilijöiden yhteisö Bibliophilos -lehdessä 1942–1953
• Juutila, Miina: Isä, äiti ja virkanainen : Sotaleskeyden diskurssit suomalaisessa julkisessa keskustelussa rauhaan paluun vuosina 1945–1950
• Peltola, Jyri: Kirkko ja uskonto keskustan, kokoomuksen, ruotsalaisen kansanpuolueen ja sosiaalidemokraattien puolue- ja periaateohjelmissa 1945–2020
• Lehtinen, Misa: Aatteen mies etsii vapautta - Mikko Juva julkisena toimijana 1945-1959.
• Penttinen, Senja: Lieksan rajajääkärikoulun koulutustoiminta 1947–1956
• Hyrkäs, Eve-Riina: Psychosomatic connections : mind-body histories in Finnish medicine, ca. 1945–2000

Nurmijärven museon
Matti Rintalan
kuvakokoelmat
CC BY-NC-ND 4.0

Sodan jälkeen

• Saukko, Terttu: Jos ei jalka tassaa, ei suu massaa : Pieneläjien työn ja elämäntavan välimuotoa osittaisen omavaraisuuden loppuvaiheessa Ahlaisten Alakylässä 1940- 1970
• Vasamies, Mikko: Salaputkijuttu ja tapaus Juhantalo : Poliittisen eliitin korruptio ja skandaali 1950- ja 1990-lukujen Suomessa
• Haaraoja, Emmi: ”Tekevän ihmisen tuhannet mahdollisuudet” : käsityön merkityksiä yksilön, kodin ja yhteiskunnan näkökulmista Omin Käsin -lehdessä vuosina 1958‒1972 
• Holopainen, Jaakko: ”Lahden kaksi kokousta” : Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton hajoaminen Suomen Sosialidemokraatissa ja Päivän Sanomissa 15.5.1959–16.6.1959
• Nieminen, Jemina: Kulutuksen ohjailulla kohti raittiimpaa yhteiskuntaa? - Alkoholilainsäädännön ja -politiikan muutokset 1960-luvulta nykypäivään.
• Lempinen, Linnea: "Joutilaisuus ja ryypiskely kuuluvat Kontulan ostoskeskuksen arkeen" Kontulan ostoskeskus suomalaisissa sanomalehdissä 1960–1980-luvuilla
• Väisänen, Laura: "Äidit ovat kristikunnan äitejä" : Kristillisen naisen roolit Kotiliedessä 1960-1963
• Toroi, Eero: Varkain vien taikka lainaan - Käännöskappaleet singlemyyntilistoilla 1960-1970-luvuilla
• Niemi, Joonas: ”Vähältä piti!” : Otanmäen kaivoksen työturvallisuus ja vaaratilanteet 1960–1980-luvulla työntekijöiden muistoissa
• Jokelainen, Ilkka: ”Helsingin metsiin pesiytynyt outoa väkeä” : asunnottomat alkoholistit Helsingin Sanomissa 1960–1972
• Grönroos, Severi: Kaukana kaatuneet : rauhanturvaajien kuolemien käsittely Suomessa 1964–2011 
• Törmänen, Jenni: "Kuka teki Marion Rungista seksikkään?" : Seksikkyyden käsite suomalaisessa naistenlehtijulkisuudessa 1965–1975
• Kyttä, Riikka: Perustelujen ja toimijoiden mittelöt : Jyväskylän ja Joensuun maakunta-arkistojen perustaminen
• Turunen, Silja: Tuhansia abortteja, tuhansia päätöksiä : raskaudenkeskeytykset Suomessa vuosina 1969-1979
• Viljakainen, Jaakko: ”Kansanrintamaan!” : suomalaisen opiskelijaliikkeen puoluepolitisoituminen Ylioppilaslehden näkökulmasta 1970-1971
• Mustonen, Lotta-Kaisa: Työkyvyttömyyseläkejärjestelmä ja kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeus Suomen lainsäädännössä ja käytännössä 1970–2021
• Kousa, Päivi: Palvelumallia maailmalta : miltä näyttivät Keskon vähittäiskaupan tulevaisuuden näkymät Suomessa 1970-80-luvulla
• Nummelin, Annabella: Poppakonsteja vai vakavasti otettavaa urheilua? Naisjalkapalloilun mediakuva Helsingin Sanomissa 1970–1990-luvuilla
• Venetvaara, Ada: Hoitokokouksien aika lestadiolaisuudessa : Lauri Pietilän kritiikki Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistystä kohtaan 1970–80-luvuilla
• Mantila, Rosanna: ”Meillähän ei enää ole ns. kiellettyjä levyjä.” : Yleisradion harjoittamaa populaarimusiikkisensuuria koskeva diskurssi suomalaisessa lehdistössä vuosina 1972–1979
• Rytkönen, Eelis: ”Hyvät naapurit o’ puali leipää” Suomi-DDR-seuran ulkopoliittinen rooli vuosina 1973–1991
• Hietarinta, Jaakko: Kansainvälinen patriootti : Max Jakobsonin yhteiskuntapoliittinen toiminta Elinkeinoelämän valtuuskunnassa 1974–1979
• Piipponen, Marko: Fasismia, terrorismia vai nallipyssynatsien leikkiä? Julkinen keskustelu Isänmaallisen Kansanrintaman toiminnasta loppuvuodesta 1977
• Huumonen, Lauri: ”Onko se luonnollista kun mies meikkaa?” : presentaatiot Dingo-yhtyeestä suomalaisessa musiikkilehdistössä 1984–1986 

Kulttuuriperintö, historiakulttuuri

• Matila, Tuuli: Seeing the war through a Finnish lens : representation and affect in the World War II photographic heritage
• Kuortti, Silja: Tunteiden muistirintamat: Karjalan evakkotyttöjen ja -poikien kielteiset ja korjaavat tunnekokemukset muistinvaraisessa kerronnassa
• Alanen, Valpuri: Suhteessa saksalaiseen : Suomalaisnaisten ja saksalaissotilaiden välisten suhteiden muistaminen suomalaisessa historiallisessa elokuvassa
• Ervasti, Jaakko: ”Die guten Glaubens waren. He toimivat hyvässä uskossa.” : toisen maailmansodan materiaalinen muisto Kuusamossa
• Sormunen, Taina: Esille piilotettu : toisen maailmansodan kulttuuriperintö Oulussa materiaalisen kulttuurin kautta
• Pyykönen, Iidamaria: Lukion opiskelijoiden historiakäsitykset jatkosodasta
• Ilomäki, Wiivi: Kansanpuvun jäljillä : tutkimus kansanpuvun erilaisista merkityksistä
• Granberg, Andreas: Bosättningsfrågan som en del av Österbottens äldre historia : Kunskapscirkulation och fria forskare i kontrovers 1978-2005
• Peltola, Iisakki: Kansallisen ja kansainvälisen narratiivit suomalaisissa lukion historian oppikirjoissa 1980-luvulta 2010-luvulle
• Niemi, Outi: Natsien kauheuksia, kuninkaallisten seurapiiriselkkauksia ja arkisten esineiden taustatarinoita : historian popularisoinnin välineet ja teemat Tieteen Kuvalehti Historia: maailmanhistorian ilmiöt lähikuvassa -julkaisun vuosikerroissa 2017–2019
• Hietala, Miia: Möntti — vainojen uhreista fuksikasteeseen : Oulun noitavainojen uhrien muistomerkin tausta ja merkitys 2020-luvun alussa

Lisää sata vuotta vanhaa metodioppia

Ylioppilaslehdestä kopsaamilleni Gunnar Suolahden metodiopeille löytyi jatketta hieman yllättävästä paikasta eli lehden Päiväkirja reunahuomautuksina, joiden lähteenä "Gunnar Suolahti historian metodiopin luennollaan".

• Kehitys ei kulje harkinnan mukaan, vaan sen kulku on epämääräistä, vaaranalaista. - Päiväkirja 2/1934
• Poroporvari on ennakkoluulojen saartama. Hän ei tunne tarvetta rikkoa niitä. - Päiväkirja 2/1934
• Kehitys ei riipu yksinomaan siitä, mitä on ennen luotu, vaan myöskin siitä, mitenkä se omaksutaan. - Päiväkirja 2/1935
• Nero unohtaa itsensä luovassa työssään, poroporvarin oma itse on hänen toimintaansa tärkeämpi.  - Päiväkirja 8/1935
• Kehitys sisältyy ihmisluontoon. (...) Jokainen sukupolvi vie eteenpäin edellisten sukupolvien työn. Saavutukset eivät kuitenkaan periydy koneellisesti, vaan aina muuttuen. - Päiväkirja 5/1936

Mahdollisesti sitaatit oli kerännyt Maija Juvas, joka Huomioita-artikkelissa (Päiväkirja 3/1938) toteaa

Meidän hyvin kunnioitettu historian tutkijamme professori Gunnar Suolahti sanoi ainakin kerran eräässä keskustelussa —ehkä muissa yhteyksissä useamminkin — tulleensa siihen tulokseen, että historian tutkimiseen tarvitaan taiteellista kykyä, muuten se ei onnistu.

Gunnar Suolahti siis katsoi, että tarvitaan taiteellista kykyä juuri totuuden löytämiseen.

Ja lisäksi

Saman keskustelun kuluessa, jota tässä olen muistellut, professori Suolahti sanoi tähän tapaan : »Jos ei tutkimustyö jollain tavalla liity maailmankatsomuskysymyksiin (siis kokonaiskatsomukseen), niin se on käsityötä.» — Tässä lausunnossa on spesialismi asetettu omalle paikalleen.

Käsityö on tietysti paljon helpompaa ja varmempaa tehdä kuin tutkimus.

Löydös innoitti lisähakuihin ja Uusi Suometar 25.11.1916 tarjosi Historiallisen yhdistyksen kokousselostuksen. Keskustelussa

Tri G. Suolahti yhtyi mielihyvällä alustajan mielipiteeseen erikoisen metodillisen kouluutuksen tarpeellisuudesta. Sillä tavalla pääsevät opiskelijat perehtymään historiaan. Ei ole tarkoitus, että ahdetaan päähän asiatietoja ilman syvempää tietoa. Bernheimin teos on kovasti systematisoitu ja sen takia raskas, mutta opettaja voi selityksillä helpottaa opiskelua. Historian metodilliset kysymykset ovat yhteiset aikakausille ja sen takia ei ole väliä, mistä esimerkit ovat.  

Bernheimin teoksella lienee tarkoitettu jotain editiota Ernst Bernheimin kirjasta Lehrbuch der historischen Methode (1889). Esimerkiksi vuoden 1908 painoksen yli 800 sivua on verkossa luettavissa.

Kehitystä Tapaninkylässä 1770-luvulla

Otsikko Kuninkaallisen isänmaallisen seuran lehdessä Hushållnings Journal syyskuussa 1782 lupaa lyhyen kertomuksen Helsingin pitäjän Tapaninkylän Imsasin kruununtilan viljelyksistä. Saman ajan rippikirjassa tilan nimi on muodossa Immus (IAa:3 s. 265) samoin kuin Petra Saarniston tekemässä Malmin lentokentän ympäristön nimistöhistoriallisessa selvityksessä (pdf).

Kyseinen verotila oli joulukuun lopussa 1770 saanut uuden omistajan 5000 kuparitaalarin hinnalla. Kertomuksen mukaan vasta maksun jälkeen selvisi, että tilaa viljeli surkea talonpoika (en usel bonde), jolla ei ollut muuta työväkeä kuin vaimonsa. Tilalla ei ollut juuri mitään varastossa. Kaiken kukkuraksi viljelijää rasitti yleinen kyytivelvollisuus. Hän oli täysin valmis lähtemään tilalta, mutta uusi omistaja houkutteli viljeljän jäämään lupauksin tuesta ja neuvoista maatalouden uudistukseen. Omistaja ja viljelijä tekivät 20 vuoden sopimuksen, jonka perusteella viljelijä saisi jäädä, vaikka maa myytäisiin eteenpäin. Kaiken kukkuraksi omistaja rakensi omalla kustannuksellaan uuden asuinrakennuksen ja sitoutui maksamaan kaikki tilan verot kruunulle.

Loppuosa tekstistä kuvaa maatalouden uudistustoimenpiteitä eikä ole vaikea arvata, että tekstin on kirjoittanut tämä erinomaiseksi kuvattu uusi omistaja tai tämän hyvä ystävä. Valitettavasti kirjoitus julkaistiin ilman kirjoittajan nimeä.

Kertomuksen sisältö stemmaa kohtuullisen hyvin Suomen asutuksen yleisluetteloon (Helsingin pitäjä 1760-79 s. 39). Lampuotina oli vuonna 1761 ollut poikamies Samuel, jonka kanssa asui äitinsä Kaisa. Nuori emäntä Maria tuli taloon vuoden 1769 henkikirjoitukseen mennessä. Vuonna 1773 Samuelin talouden lisäksi tilalle on merkitty "capit. ridd Kyhl" ja rouvansa Hedvig. Uutta asuinrakennusta ei siis tehty lampuodin perheelle?

"Capit. ridd Kyhl" ja rippikirjan Capit och Riddaren Carl Gust. Kyhl (s. 1724) on Wirilanderin virkatalohaltijamatrikkelin mukaan uskottavasti Karl Gustaf Kijhl/Kyhle, jonka armeijaura koukkasi kerran Kymenkartanon puolelle, mutta eteni enimmäkseen Uudenmaan jalkaväkirykmentissä varusmestarista (1742) kapteeniksi (erosi 1781). Komeasta ritaritittelistään huolimatta Kyhl oli syntyjään helsinkiläinen välskärin poika, jonka Elisabeth-sisar oli näihin aikoihin pormestari Nils Burtzin leski (Elisabethin tyttären kohtalosta olen kirjoittanut aiemmin.). HKA:n Aminoffin kortiston kautta löytyi viite vuonna 1950 Genoksessa ilmestyneeseen Armas Gräsbeckin artikkeliin, jossa todetaan, että Imsasin oli ostanut vuonna 1765 Jacob Gerdes, joka meni tammikuussa 1772 naimisiin Elisabeth Kyhlin kanssa. Pienet ovat piirit.

Hakuammunta Ruotsissa digioituihin lehtiin tuotti Inrikes tidningarissa 28.7.1766 ilmoitetun Tukholmassa solmitun avioliiton Hedvig Charlotta Burtzin (verkon sukutaulujen (tämä ja tämä) mukaan Kyhlin sisaren aviomiehen serkku) kanssa,

tiedon Kuninkaallisen Isänmaallisen seuran Kyhlelle viljelykehityksestä vuonna 1779 antamasta palkinnosta (Inrikes Tidningar 6.5.1779)

ja ilmoituksen kuolemasta Helsingissä 26.4.1807 (Inrikes Tidningar 26.5.1807)

Ja mitä tapahtui surkealle Samuelille? En tiedä, sillä en  löytänyt häntä rippikirjasta.

P. S. 1 Vielä mielenkiintoisempi Kyhle olisi ollut tykistön vapaaehtoinen Fredrik Ullrik, jonka avioliittoa setvittiin useissa painatteissa, joiden myynti-ilmoituksiin hakuni myöskin osui. Tämä ei ollut ainakaan helsinkiläisen välskärin poika, sillä nimi ei esiinny perukirjassa. Mutta omaksi ilokseni tiedot painatteista:

• Undersökning om den hemliga Wigsel, som skedt af en obehörig Prest imellan Volontairen wid K. Artilleriet Fred. Ulric Kyhle och Anna Cristina Bark, den 4 sistledne Febr., 9 öre K:mt (Dagligt Allehanda 6.3.1770)
• Fortsättningen af Undersökningen om den hemliga Wigsel, som skedt af en obehörig Prest imellan Volontairen wid K. Artilleriet Fred. Ulric Kyhle och Anna Cristina Bark, den 4 sistledne Febr., 9 öre K:mt (Dagligt Allehanda 12.3.1770)
• Tredje stycket och andra Fortsättningen af Undersökningen om den hemliga Wigsel, som skedt af en obehörig Prest imellan Volontairen wid K. Artilleriet Fred. Ulric Kyhle och Anna Christina Bark, den 4 sistledne Febr., 9 öre K:mt (Dagligt Allehanda 16.3.1770)
• Project til förlikning med Volontairen wid Kongl. Artilleriet, Fredric Ulr. Kyhle och dess Hustru Anna Christ. Bark, föreslagit af den förras Swärmoder, 9 öre K:mt (Dagligt Allehanda 11.4.1770)
• Stads-Fisc. Risbergs Slut-Påstående om uphäfwandet af det genom en olaglig hemlig Wigsel ingångne Äktenskap mellan Volontairen Kyhle och Tracteurs-Dottren Anna Chr. Bark, 9 öre K:mt (Dagligt Allehanda 2.8.1770)
• Volontairen vid Kongl. Artilleriet Fr. U. Kyhles beswär, ingifne til Kongl. Swea Hofrätt öfwer Kämners-Rättens Utslag i Målet, rörande dess olagl, wigsel och ägtenskap (Dagligt Allehanda 8.3.1771)

P. S. 2. Kyhle ei ollut ainoa maanviljelystä Uudellamaalla edistänyt upseeri, joka esiteltiin Hushållnings Journalissa. Nils Stålhanen ansiot Tuusulan Vanhakylässä olivat esillä toukokuussa 1785.