Lehtileikekasasta

Kokemäellä käydessä selasin maaliskuun 2014 Valtaväylän ja luin Harjavallaan kirjastoon avatusta sotaveteraanien perinettä esittelevästä pysyvästä näyttelyvitriinistä. Täytyy käydä jollain reissulla katsastamassa. Ajatus tuntuu toimivalta, mutta ovatko viime sodat vaarassa unohtua?

Hesarissa 28.3. Sanna Kangasniemi toteaa

"Nykyäänhän toisesta maailmansodasta on tullut tietyllä tavalla viihdettä. Kunnioitettua ja kauhisteltua, totta kai, mutta sohvaviihdettä yhtä kaikki: dokumentit, elokuvat ja tv-sarjat.

Ihmisten elämiin tunkenut sota on seitsemässäkymmenessävuodessa muuttunut itsestäänselvyydeksi. Hyväksi tarinaksi."

Hesarin 125-vuoden kunniaksi 6.4. alkoi joka toinen sunnuntai ilmestyvä sarja, jossa kerrotaan vuoden 1889 Helsingistä. Olen täysin varma, että sarja julkaistaan päätyttyään kirjana ja jään odottamaan sitä.

Arkistolaitoksen Akti 3/2013 sisälsi jälleen riemastuttavan Arkistolöydön Haminan hullun sian uhreista. Lehti on luettavissa verkossa, mutta minusta näitä pätkiä voisi hyvin julkaista uudelleen myös arkistolaitoksen blogissa.

Hesari 23.4.2014 oli henkilökohtaisesta näkökulmastani historiallinen ja talletin koko lehden. Olin nimittäin siinä Tänään-palstalla esiteltävänä.

Hesarissa 24.4. Suvi Ahola kommentoi tuoreita tutkimuksia Edith Södergranista ja Minna Canthista.

"Mitä lähempänä tutkijaa aihe on, sitä vaikeampi päämäärää tai agendaa on havaita, vaikka se jälkeenpäin katsoen olisi räikeästi puolueellinen.

Siksi aiheisiin on aina syytä palata. Ja siksi tutuista pölyisinäkin pidetyistä kansalliskirjailijoista voi löytää aina uusia puolia."

Hesarin Tänään-palstalla 28.4. oli esillä Risto Alapuro, joka esiteltiin kultakauden sosiologina. Minä hoopo olen luullut hänetä historiantutkijaksi, mutta hän onkin "sosiologina operoinut lähinnä historiassa".

Verkossa jo aiemmin kiertänyt Jukka Korpelan kv-julkaistu tutkimus Suomesta orjiksi myydyistä oli saanut melkein aukeaman kokoisen jutun Hesarissa 29.4. Itäisestä Suomesta on 1300-luvuilla saatu kiinni arvokkaita vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä pakanoita, joita "voitiin myydä sekä islaminuskoisiin että krristittyihin maihin". "Ajan asiakirjat eivät valitettavasti kerro, minne suomalaiset Novgorodista jatkoivat matkaansa", mutta isoon karttaan on punaisilla nuolilla kuvattu "orjien kuljetusreitit."

Kesä lähenee ja historiajutut lisääntyy. Hesarissa 30.4. kerrottiin sotamatkailun suosion yltyvän. Karttakuvassa on yllättävä määrä talvi- tai jatkosotaan liittyviä museoita. Yllä mainittu Harjavallan kirjaston vitriini ei ole mukana, joten muutakin pienempää puuttunee. Toisaalla samassa lehdessä esitellään Olli Seppälä ja bloginsa Hän asui täällä. Helsingin muistolaattoja lyhytsanaisesti esittelevä blogi on mukana ylläpitämässäni Twitter-tilissä Historiablogit. Jo yli sata seuraajaa!

Neidit Rosenström

Ernst Jakob Valdemar Bonsdorff asui isotätiensä kodissa ylioppilastutkintoaan Helsingissä vuonna 1859 suorittaessaan ja kertoo näistä lyhyesti kirjassaan Elämäni varrelta (1933, 2p.).

Isotätien isä oli ollut Viaporin sotilaslääkäri Rosenström, joka ei Bonsdorffin tietojen mukaan Viaporin antautumisen jälkeen suostunut lausumaan uskollisuudenvalaa ja oli aikeissa muuttaa Ruotsiin, kun kuoli. Tämä muistelma ei täysin vastaa yo-matrikkelin kronologiaa, mutta paikkaansa pitävää lienee, että Rosenströmin kuollessa 1819 perinnöksi jäi pieni puurakennus Kolmikulmassa, jossa tyttäret vuonna 1859 asuivat. (Nykyosoitteena ilmeisesti Uudenmaankatu 3 (HD 15.2.1868).)

Bonsdorff ei ollut ainoa talossa yöpynyt. Sanomalehtien luettelon mukaan mamsellit Rosenström majoittivat ainakin seuraavat henkilöt

Mamsell Kohn (HT 10.10.1832), Vice Lands-Kamr. Grönlund, fr. Wiborg ( HM 7.3.1834), Handl. Sucksdorff fr Lovisa (HT 17.10.1835), Asessorskan Fragander fr. Nyslott (HT 11.2.1837), Phil. Doct. Ahlholm, fr. Nyslott (HM 10.4.1837), Magister Bondsdorff fr. Willmanstrand (HT 23.8.1837), Tullförvalterskan Jung och Consul Wendelins fru, fr. Christinestad (HM 25.8.1837), Läraren vid Kadet-Korpsen Bonsdorff fr. Fredrikshamn (HT 25.8.1838) , Läraren vid Finska Kadet-Korpsen Bonsdorff fr. Fredrikshamn (HT 19.12.1838), Kyrkoherdskan Ahlbom, fr. Randasalmi (HT 4.4.1840), Apoth. Hauk, hed familj (HT 21.7.1841), Exped. Fogd. Forsell, med 3:ne döttr. och Pastorsk. Hällfors, fr. Österbotten (HT 28.8.1841), Guvernements-Seketerare Lebkoff (HT 25.7.1846), Pastor Collan fr. Fredrikshamn (FAT 28.12.1850), Mamsellerna Kuhlberg från Borgå (HT 15.1.1851), Theologie-Kandidaten Tengén och Mamsell Tengén  fr. Fredrikshamn (FAT 27.2.1855, HA 2.3.1855), Hofrätts-extranotarien Holm fr. Perno (FAT 3.3.1855, HA 6.3.1855), Magister Boman fr. Borgå (FAT 11.5.1855), Mamsell Forsblom fr. Fredrikshamn (FAT 12.5.1855), Probsten Ahlholm fr. Rantasalmi (HT 16.1.1856), Fröknarna Tandefelt och Fröken von Sticht fr Gustaf-Adolfs socken (FAT 2.8.1856 ), Probstinnan Bonsdorff och Mamsellerna Gestrin och Lybeck fr Gustaf-Adolfs socken (FAT 17.8.1857), Landsfiskalen Rothman fr. Karelen (FAT 11.7.1859), Kapellanssubstituten Molander fr. Rantasalmi (FAT 6.2.1860), Fru Lohm fr. Fredrikshamn (FAT 7.4.1860), Mamsellerna Gestrin fr. Gustaf-Adolfs socken (FAT 16.02.1861), Domprosten Lindh fr. Borgå (HD 21.1.1862), Possessionaten Stråhle fr. Ithis (FAT 5.3.1862), Fru Stråhle fr. Ithis (FAT 14.3.1862)

Joukossa siis muistelevan Bonsdorffin vanhemmat. Hänelle neitejä Rosenström "oli kaksi - vanhempi Jeana ja nuorempi Fia. Heidän luonaan asui heidän sisarensa Lotta, kappalaisen Tengénin leski." Virallisesti sisarusten etunimet olivat Johanna Fredrika, Eva Sofia ja Ulrika Charlotta (FAT 3.8.1852, Vakka).

"Jeana ja Fia olivat toistensa vastakohtia. Edellinen oli kookas, ryhdiltään sotilaallinen, jälkimmäinen sen sijaan hento, lempeäluontoinen, ja kävi aina puettuna hienoihin vanhanmallisiin vaatteisiin, jotka lienevät olleet Kustaa kolmannen ajoilta. Jeana, ylioppilaitten "moster", piti hyvää huolta suosikeistaan ylioppilaista. Jos hän vaan kuuli, että joku ylioppilas kärsi puutetta tai oli sairas, hän keitti sopivaa ruokaa ja kantoi sitä säilyköllä lavean, punaisen sirkkelikappansa suojassa sairaalle."

Eva Sofia oli syntynyt vuonna 1801, joten pukeutuminen Kustaa kolmannen ajan vaatteisiin kuullostaa hieman liioitellulta.

 Hufvudstadsbladet 26.10.1873  

Hufvudstadsbladet 18.9.1892  

Työn päivänä työelämästä

• HYTÖNEN, PYRY: SUUTAREITA JA TEOLLISUUSJOHTAJIA - Suomalaisen kenkäteollisuuden muotoutuminen 1800-luvun lopulta 1920-luvulle uuden institutionaalisen taloushistorian valossa
• Tanninen, Tiina: Suomen tekstiiliteollisuus ennen, nyt ja tulevaisuudessa
• Stenvall, Jari: Käskyläisestä toimijaksi. Valtion keskushallinnon virkamiehistön pätevyyden arvostusten kehitys suuriruhtinaskunnan ajan alusta 2000-luvulle
• Grahn, Maarit: Perheyhtiö ja paikallisuus. A. Ahlström Osakeyhtiön historian perintö Noormarkussa
• Laakso, Tanja: Kotkan sokeritehtaan asuinalueen synty ja kehitys vuosina 1911-2014
• Salmu, Sami: Yhteisestä uitosta viimeiseen hännänajoon : Pyhäjoen ja Kalajoen uittoyhdistysten uitot vuosina 1924 - 1953
• SYRJÄPALO, ANU: Kaukolämpö, katuvalot ja kaapeliteevee Tutkimus Lampinsaaren teollisuusyhdyskunnan vaiheista 
• Mattsson, Juha T.: Organizational diversity and industry evolution : the entry of modern biotechnology firms in Finland 1973-2006
• JAATINEN, PIRKKO: KONEKIELISISTÄ YHTEYKSISTÄ SÄHKÖISEEN TALOUSHALLINTOON Analyysi kirjanpidon teknisistä innovaatioista ja kirjanpitäjän työn kehityksestä 1980-luvulta nykypäivään  
• ANDOLIN, MIKAEL: Tietointensiivisten yrityspalvelujen keskittyminen Suomessa 1995–2004 – tarkastelukohteina mainos- ja markkinointiviestintäala ja liikkeenjohdon konsultointiala  
• KOIVUMÄKI, EMILIA: Paikallisten työmarkkina-alueiden seutuistuminen ja pendelöinti - Tutkimus Kuopion, Jyväskylän ja Tampereen työssäkäyntialueiden rakenteiden ja toiminnan muutoksista ajanjaksolla 1987-­2002 
• Lainto, Anne-Mari: AMATÖÖRIT JA AMMATTILAISET RINNAKKAIN : Elokuvakritiikin murros internetissä

AY-liike ja lakot

• Strengell, Lauri Tapio: Taistelu siveellisyyden puolesta? Voikkaan lakko 1904-1905
• Rossi, Niko: "Konepistoolit esiin!" : vuoden 1956 yleislakon aikaiset levottomuudet Jyväskylässä
• Mertanen, Tomi: Kahdentoista markan kapina? : vuoden 1956 yleislakko Suomessa
• Taskilahti, Olli: Luottamusmiehet ja sosiaalinen pääoma Rautaruukilla Raahessa 1961-2003
• Laakkonen, Mikko: Paperiliitto ja kilpailukyky-yhteiskunta : Paperilitto suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksen vuosina 1985-2009  
• Kautto, Hanna: Ammattiyhdistysliike työväen edunvalvojana : esimerkkinä Valmetin Metallityöväen ammattiosasto ry 74 
• Jonker-Hoffrén, Paul: The Finnish Paper Workers' Union at a crossroads: Labor union representativeness in a changing environment, 1980-2008

Kotiteollisuus, maatalous

• Kraatari, Eliza: "Kotiteollisuus ansiotyönä ja kulttuuritehtävänä" : käsitehistoriallinen tutkielma kotiteollisuudesta
• Häyrinen, Paula: Maatalouden rakennemuutos Kiteellä vuosina 1985 - 2010
• Mola-Yudego, Blas: Agricultural changes in peripheral areas of the EU. Farm structure of North Karelia (Finland) during 1995-2004
• Lilja, Taina M: Maatiaisrotujen merkitys kasvattajilleen. Esimerkkinä itä- ja länsisuomenkarjan kasvattaminen 2000-luvun alussa

Tietokoneistuminen

• Räihä, Kari-Jouko; Mäkinen, Erkki:  Tietokone Suomessa 30 vuotta. Näkökulmia tietotekniikan tutkimukseen
• Pyykkönen, Anne: Naisena tietotekniikan alalla pioneeriajalta nykypäivään
• Paju, Petri: ”Ilmarisen Suomi” ja sen tekijät. Matematiikkakonekomitea ja tietokoneen rakentaminen kansallisena kysymyksenä 1950-luvulla
• Ahlqvist, Toni: Alueellisen muutoksen teknologiat. Informaatiotalouden rakentuminen Varsinais-Suomessa vuosina 1985–2001
• Raunio, Kati: Miesten ja naisten tietotyöt 1990-luvulla

Ja "ELIAS-verkkonäyttely esittelee Salon elektroniikkateollisuuden helmiä, laitteita, jotka ovat vaikuttaneet suomalaisten arkielämään 1920-luvulta alkaen."
Kuvat Tuulispää 7/1909, Tuulispää 21.8.1903, Tuulispää 4.9.1903

Huhtikuun loppupuolta

14.4.

• Täällä taas, tämä ja minä.

• SKS:n kirjallisuusarkistossa oikein mukava ja tehokas palvelu. Ja jotain selvisikin.
• BM:n Pompeiji Maximissa ei ollut toivomani elämys, mutta laadukkaasti tehty mainos. Salissa kohtuullisen paljon porukkaa.
• Bembölen myllyt eli historian jäänteitä Espoossa  

15.4.

• Professori ajattelee rakennusten (erityisesti Tikkurilan kirkon) suojelua 
• Erkki Tuomioja luki Tellervo Krogeruksen Matti Kuusi -elämäkerran
• Astiassa nyt syntymäkellonaikalomake. Ajat arkistoitu? Uutta minulle.

16.4.

• Sain vastauksen Agricolassa ja tunnen itseni tyhmäksi. Pärkeleen monimerkitykselliset englannin kielen sanat.  

22.4.

• Ihanassa Arielyn verkkokurssissa ei olekaan enää lisää luentoja, vaan loppukoe ensi viikonloppuna. Prkl, pääsiäsenä olisin voinut kerrata.
• Vuoden 1734 verotustiedot ruotsiksi ja suomeksi

23.4.

• Hietzu on kirjoittanut tietopläjäyksen (taide)museoista bloggaamisesta 
• Tänään devirtualisoitu @KimmoAntila ja @teijafor . Autoilun yhteydessä, joten kävi aivan liian vauhdikkaasti.
• Verkossa vihdoin Kati Mikkolan fiksu kommentti suomalaisuutta määrittelevään IHME-teokseen.

24.4.

• Kokosin @BritishPathe'n Suomeen tai suomalaisiin liittyvistä videoista soittolistan. 
• Harrastaja odottelee ammattitutkijan eetoksesta keskustelua. Toistaiseksi yleisöä yhtä paljon kuin esiintyjiä. Jorma Kalela saapui juuri.
• Jokainen istuu oman pöytärivin takana. Just oli lounaalla puhetta suomalaisten etäisyyden tarpeesta, mutta tämä on extremeä.
• Vaikka on innostunut omasta tutkimuksestaan, _ammattilaisen_ on osattava tehdä aikatauluun istuva esitys. Kaikkea ei voi kertoa. [Blogiteksti tapahtumasta]

25.4.

• Kertaan nettikurssin loppukokeeseen kuuntelemalla videoituja luentoja. Samalla voi silittää ja siivota hattuhyllyn.

26.4.

• Dan Arielyn verkkokurssin loppukokeet tehty onnistuneesti. 60 monivalintatehtävän tekemiseen varattu 4 tuntia oli hieman yli tarpeen.
• Tämä oli aika hauska. Ainakin, jos juo jo illan toista siideriä tyhjähköön vatsaan.

27.4.

• Hotla&raflamuseon 80-luvun näyttelyssä hämmensi ruokalistat. Hinnat tuntuivat suurilta ja päälle 15% palvelumaksu! Milloin siitä luovuttiin? 

29.4.

• "kun minun nuoruudessani puhuttiin seuraamisesta, tarkoitettiin Jeesusta ja opetuslapsia " 

30.4.

• Autenttinen tila merkittävämpi museokokemus kuin minkään näyttelyn sisältö, toteaa @reijovalta Lenin-museosta 
• Yle jatkaa linjaansa. Nyt esittelyssä "vaihtoehtohistoria".

Lehmistä kummallisiin häihin

Valokuvataiteen museon esille laittamat I. K. Inhan lehmäkuvat jäivät kaivertamaan mieltä. Museo kuittasi sosiaalisessa mediassa, ettei poseeraajien nimiä ole heillä tiedossa. Ei ihmisten, eikä eläinten. Museon omassa tietokannassa Kuka kuvasi on Inhan kohdalla lisätietona työn tilaaja: maataloushallitus.

Nykyaikana tällaista yhteisten varojen käyttöä kommentoitaisiin mediassa, joten siirryin sanomalehtihakuihin. Ne eivät tuottaneet toivottua tulosta, mutta jotain muuta. (Kuten niin usein.) Parissa sanomalehdessä (leike Savo-Karjalasta 2.8.1899) nimittäin mainittiin Inhan kuvien käyttö ulkomaisessa lehdessä "The wide world magazine".

Kiitos digitoinnin, Googlen ja Wikipedian sain kyseisen Kathleen Schlesingerin artikkelin The Quaintest Wedding in the World eteeni alkuperäisessä kontekstissaan. Eli pygmien ja muun eksoottisen joukossa.

Kahdeksan sivun jutussa käydään Vienan hääperinne tarkasti läpi. Arvatenkin toimittajalla (sama kuin 27.6.1862 Irlannissa syntynyt musiikintutkija?) on ollut jonkun muun tekemä selvitys käytettävissään.

Inhan hääkuvista löytyy verkossa paljon enemmän tietoa kuin lehmistä. Valokuvataiteen museo on tehnyt niistä noston, jonka perusteella heillä on ainakin osa setistä kokoelmissaan. Toisaalta verkosta selviää, että "Inha teki maineikkaan Vienan matkansa K. F. Karjalaisen kanssa vuonna 1894."

Inha ja Karjalainen järjestivät Jyvöälahdessa leikkihäät, koska he eivät vaivalloisella valokuvaamisella halunneet häiritä oikeita häämenoja. Inhan mukaan rahvas älykkäästi käsitti leikkihäiden tarkoituksen ja oli sitä kohtaa kaikin puolin suosiollinen. Vielä Virtarannan käydessä Jyvöälahdessa muistivat kyläläiset "ylioppilahien" puuhat. Inhan leikkihäitä on joskus myöhemmin arvosteltu lavastamisesta.
– Se ei merkitse mitään hääkuvien aitouden kannalta. Nimittäin juuri sillä tavalla 1800-luvun karjalaiset häät vietettiin.

Inhan matka mainittiin myös laadukkaan oloisella sivustolla Vienan runokylistä.

Aloittelijan opas epärationaaliseen käytökseen (2/2)

Dan Arielyn Coursera-kurssin A Beginner's Guide to Irrational Behavior neljännen viikon aihe oli työ ja motivaatio. Ariely on nimennyt IKEA-efektiksi havaintonsa siitä, että ihmiset yliarvostavat itse tekemäänsä, jonka vuoksi ovat nähneet vaivaa. Objektiivisesta laadusta piittaamatta lopputulos tuntuu arvokkaalta ja tekijä luulee muidenkin ajattelevan samoin. Hyvä muistaa kirjoitusprojektien valmistuessa.

Viides viikko käsitteli itsekuria. Miten saamme itsemme tekemään pitkällä aikavälillä hyödyllisiä asioita ja jättämään haitalliset väliin?

Vieläkään tähän ei ole löytynyt helppoa vastausta. Eli lienee turvallista olettaa, että menneisyydenkin ihmisillä oli taipumusta sekä impulsiivisuuteen että vetkutteluun. Tosin on vielä epäselvää onko itsekuri opittu vai synnynnäinen ominaisuus. Jos edes jossain määrin opittu ja henkilö elää kurinalaisuutta arvostavassa kulttuurissa...

Kuudennen ja viimeisen viikon aiheena oli tunteiden vaikutus toimintaamme. Kun emme ole tunteiden vallassa (!) meidän on vaikea hahmottaa kuinka paljon tunteet voivat vaikuttaa. Toisaalta emme myöskään ymmärrä kuinka nopeasti sekä onnellisuus että onnettomuus hiipuvat.

Inhimillisyyteen liittyvät päätökset vaativat tunteita järjen lisäksi. Voi olla järkiperäistä jättää kaukaiset nälänhädät ja kansanmurhat huomiotta, mutta nykymaailman arvojen mukaan meidän pitäisi välittää niistä. Mutta monimutkaisina ongelmiin ei synny tunnereaktiota. Sen aikaansaanti onnistuu nostamalla esiin nimetty ja valokuvattu kärsijä, joka saa Arielyn kokeiden mukaan kukkarot aukeamaan.

Tästä herää ajatus entisaikojen nälänhädistä, joihin piti reagoida etäältä ja kvantitatiivisen tiedon varassa. Ja reagointi jäi hitaaksi ja vähäiseksi.

Positiivisemmin, tunnistettavan henkilön esiinnosto on yleinen faktakirjoittamisen keino saada lukija kiinnostumaan isommista asioista.

Kuva: George Eastman House. Flickr Commons

Aloittelijan opas epärationaaliseen käytökseen (1/2)

Viikko sitten koin ikävän yllätyksen kun Dan Arielyn verkkokurssissa A Beginner's Guide to Irrational Behavior ei ollutkaan tarjolla uusia luentoja vaan puhuttiin loppukokeesta seuraavana viikonloppuna. Eli pikaisesti kertaamaan. Ja todellisen oppimisen varmistamiseksi kertomaan sisällöstä omin sanoin.

Ensimmäisellä viikolla Ariely esitteli aistiemme ja ajatuskulkujemme "virheitä". Emme pysty keräämään kaikkea tietoa objektiivisesti vaan aina suhteessa ympäristöön ja olennaisesti epätäydellisesti. Päätöksiämme ohjaavat oletusarvot, annetun tiedon monimutkaisuus ja myös hetkellinen mielentila. Taipumuksenamme on vältellä aktiivista päätöksentekoa ja mielellämme seuraamme muiden jälkiä tai omia edellisiä päätöksiämme.

Tämä on yleismaailmallista ja koskee siis myös menneisyyden ihmisiä. Hekin ovat voineet jähmettyä liian monen vaihtoehdon ääreen. Ovat vaihtaneet maatalousteknologiaa vasta kun puoli pitäjää on uuden käyttäjiä.

Toisella viikolla käsiteltiin rahaan liittyvää käytöstä. Arielyn kokeissa ihmiset toimivat hyvin eri tavalla kun rahan sijaan kyse oli rahan arvoisesta asiasta. Tämä on vaikeampi reflektoitava historiallisesti, sillä käteinen raha on ollut ennen harvinaisempaa kuin nyt. Eli ainakin ihmissuhteet ovat olleet ensisijaisesti sosiaalisia ja hyvin harvoin perustuneet vain sopimuksiin ja selvään vaihtokauppaan.

Kolmannen viikon aiheena oli epärehellisyys. Arielyn kokeiden perusteella ihmisen petkuttamisvalmius ei mallinnu kustannus/tuotto -analyysillä vaan joustokertoimella (fudge factor). Täydellisestä rehellisyydestä joustetaan vain sen verran, että voi vielä pitää itseään rehellisenä.

Joustoa voi vähentää mainitsemalla juuri ennen tilannetta moraalisäännön tai -sitoumuksen. (Ariely ei maininnut tässä kohtaa todistajanvalaa, joka tuntuu yksinkertaisimmalta esimerkiltä.) Jousto kasvaa jos hyötynä on muu kuin käteinen raha ja jos joku samaan ryhmään kuuluva sortuu samaan. (Ne työpaikan toimistotarvikkeet...) Joustokerroin on isoin luovilla ihmisillä, jotka (ilmeisesti) pystyvät keksimään itselleen selityksiä teoilleen.

Joustokerroin ei riipu yhteiskunnasta. Joka paikassa melkein kaikki petkuttavat hieman ja vain hyvin harvat paljon. Mutta kussakin kulttuurissa on eri alueita, joilla petkuttaminen on "maan tapa" tai vahvasti sanktioitua. Tämä on yksinkertaista heijastaa menneisyyteen, jossa ei todellakaan ollut pelkästään rehellisiä ihmisiä.
Kuva: Hemmansägaren Ollas Per Persson vid plogen bakom en häst, i Almo. RAÄ. Flickr Commons

Palkittuja opettajia vuonna 1899

"Matts Anderson Granlund, lasten opettaja Vöyrin Andialan kylässä, synt. 1822. On opettanut Vöyrissä yli 47 vuotta eikä vielä ole saanut mitään julkista tunnustusta ahkerasta työstään kansanvalistuksen palveluksessa. Alkoi opettajatoimensa 1841 ja on yhä vielä toimessa kuitenkin, niin että pari viimeistä vuotta on täytynyt luopua siitä sunnuntaikoulusta, jota hän entisten oppilainsa kanssa omasta harrastuksestansa ja aivan vapaaehtoisesti kaiken tämän aikaa on pitänyt muun väsyttävän opetustoimensa linnalla. Hänen palkka on riippunut yksinomaan oppilasmäärästä ja mitä lasten vanhemmat ovat maksaneet, kunnalta hän ei ole saanut mitään, joten hän, paitsi asuntoa ja ruokaa lukukausien aikana, ei ole nauttinut palkkaa muuta kuin korkeintaan 60 tai 70 mk vuodessa."

"Sofia Antoinetta Forssell, leskirouva Helsingissä, synt. 1823. Alotti koulutoimensa 1843 äitinsä apulaisena hänen pikkulasten koulussa ja jatkoi hänen kuoleman jälkeen v. 1859 itsenäisenä vuoteen 1891 asti, siis kaikkiansa 48 vuotta. Opetusaineet olivat uskonto, sisäluku, kirjoitus ja laskento ja pidettiin rouva F aikanaan innokkaana ja kunnollisena opettajana. Nöyrästi ja vaatimattomasti on hän hoitanut työnsä eikä hänelle koskaan ole julkista tunnustusta osaksi tullut, eikä hänellä ole siitä ollut aineellista etua sen vertaa että olisi riittänyt eläkkeeksi, vaan saa hän elää hyväntekeväisyyden turvissa. Hänen näkönsäkin on jo aivan heikontunut."

Opettajana toiminut äiti Antoinette Helena Dyberg oli syntynyt Ruotsin Vingåkerissa (Ruotsissa) 7.2.1784 (Lähde). Hänen ensimmäinen aviomiehensä oli lippujunkkari Rosenblad, jonka kuoltua hän meni Helsingissä 23.9.1823 naimisiin leskeytyneen merimiehen Alexander Sandströmin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi 13.9.1823 Sofia Antoinetta, joka menetti isänsä 4-vuotiaana. Äitinsä kolmas avioliitto solmittiin Helsingissä 3.9.1829 Johan Mennanderin kanssa.

Sofia Antoinetta meni Helsingissä 29.12.1840 naimisiin ylimääräisen kanslisti Rudolf Mauritz Forsellin kanssa. Tämä kuoli 37-vuotiaana vuonna 1850. Opetustoimi oli siis alkanut jo ennen tätä.

"Liisa Pikkutupa, synt 1830, on Karijoella harjoittanut lastenopetusta 25 ikävuodestaan asti. Hän on siis toiminut opettajana jo yli 40 vuotta eikä ole milloinkaan saanut kunnalta eikä muuten julkisella tavalla mitään palkintoa tästä toimestaan. Elantonsa on hän saanut niistä usein niukoista antamista, mitkä koululasten omaiset ovat kulloinkin hänelle antaneet. Koulussaan on hän opettanut pääasiassa lukemisen alkeita ja katkismusta. Kauan oli Pikkutuvan Liisan koulu ainoa pitäjässä ja aina hyvin suosittu. Nuorena isorokon kautta toisen silmänsä menetettyään on hän vanhoilla päivillä tullut heikkonäköiseksi, joten hänen alkaa käydä hankalaksi lastenopetusta enää hoitaa."

Lainaukset: 14.1.1899 Päivälehti
Kuva Helsingistä: Vuer af Helsingfors år 1838 / stentryck af F. Tengström 
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto