Ruotsinkielistä miesvoimistelua

Europeanan kautta sain käsiini 14 kuvaa miesvoimistelusta ja mikäs sen mukavampaa kuin katsella ahertavia komeuksia. Tekstin perusteella kuvat on ottanut Maximilian Steiskai, joka oli helsinkiläisen koulun opettaja. Niissä esiintyvät Suomen ruotsinkielisen tavallisen kansan miehet. Kuvat kuuluvat SLS:n kansanperinnearkistolle, mutta on digitoitu aivan toisaalla (European collected library of artistic performance) lisenssillä Creative Commons-BY-NC. Ei ajoitustietoa. Kuvia pitäisi olla 15, mutta yhtä en siis paikallistanut.

Närpiössä nostettiin hampailla ohrasäkki.

Tupakka- tai nuuskarasian vetoa Närpiössä:

Ottelu Sipyyssä:

Tenholassa pidettiin rautakankea vaakatasossa:

"Silta":

Ahvenanmaan Jomalassa hauis jännitettiin niin, että veitsenterä poukkasi lihaksesta:

Närpiössä jalastaan roikkuva mies tavoitteli pientä tikkua maassa:

Mies nostaa toista Närpiössä:

Jomalassa punnerrettiin koskemaan seivästä mahdollisimman monta kertaa:

Kädenvääntö Närpiössä:

Tikunalitus Närpiössä:

Suoralla käsivarrella kahden tuolin nosto Närpiössä:

Närpiöläinen silta, jossa tuoleja hivutetaan toisiaan kohti:

Mies Bromarvissa yritti saada toisen polvet kohoamaan koukkuun:

"Porukat osaa asioita"

Työpäivän lomassa Media2012information -seminaarin esitysten kuuntelu ei onnistunut kattavasti, mutta onneksi Lars Lundqvistin osuuden aikana sähköposti ei kilissyt eikä pomo kutsunut. (Jessica Parland-von Essen ehti jo koota koko tilaisuuden twiitit.)

Lundqvist edustaa Riksantikvarieämbetetiä eli "Ruotsin Museovirastoa". Laitosta, joka on laittanut kuvia Flickr Commonsiin, rakentanut palvelun Platsr ja palkannut työntekijän kehittämään Wikipedia-toimintoja. Kun taas Museovirasto on... lätkinyt vesileimoja.

Lundqvist korosti avoimuutta ja mahdollistamista. Sillä "Folk kan saker" eli "porukat osaa asioita". Hieman masentavaa oli tämän jälkeen kuulla yleisökysymys, jossa avoimuus yhdistettiin kauhukuvaan, jossa ihmiset muodostaisivat omia käsityksiään kulttuuriperinnöstämme/historiastamme. Hui! Ja moistahan ei tapahdu, jos materiaalit laitetaan lukkojen taakse, sillä salailustahan ei koskaan ole syntynyt vaihtoehtoisia totuuksia.

Minulle ei ole auennut, mistä syntyy pelko aineiston "väärinkäytöstä". Originaali on edelleen arkistossa/museossa, mitä väliä on väärillä tulkinnoilla tms.? Pelosta kirjoitti Ari Häyrinenkin, mutta väitöskirjastaan Open sourcing digital heritage : digital surrogates, museums and knowledge management in the age of open networks en saanut irti oikeastaan mitään uutta. Väitöstiedotteessa todettiin

Internetin uudet, museoista riippumattomat tietolähteet ovat usein kattavampia ja lähempänä tavallisten ihmisten kokemusmaailmaa kuin museoiden omat online-materiaalit. Kulttuuriperintöorganisaatioiden on mietittävä haluavatko ne olla mukana luomassa avointa kulttuuriperintöä vai haluavatko ne pitää kiinni erityisasemastaan kulttuuriperinnön määrittelijöinä myös internetissä. 

- Museoilla ei ole mitään erityisasemaa internetissä. Jokainen internetin käyttäjä voi nykyään olla myös tiedontuottaja ja hakukoneet hakevat aineistoa kaikkialta välittämättä tiedontuottajan koulutuksesta, iästä tai asemasta. Tietynlainen digitoidun kulttuuriperinnön demokratisointi on tapahtumassa ja osittain jo tapahtunut, Häyrinen toteaa.

mikä kuullostaa minun korvissani tutulta tarinalta eikä uudelta tiedolta. Mielenkiintoista (ja masentavaa) oli kuunnella Kultakuumeen pätkä, jossa väitöstiedotteen väitteisiin vastasi Museoliiton Kimmo Levä. Kahdeksassa minuutissa kaikki toimijat olivat museoita ja ratkaisut tietokantoja, jotka isoilla museoilla ovat kunnossa. Jep.

Etten lopettaisi illankin jo pimentyessä täysin masentuneena, liitän tähän kanadalaisen McCord museon Flickr Commonsissa jakaman kuvan, jossa lapioon on tartuttu tarmokkaan oloisesti.

Uups, nyt taisi kuva kokea de-kontekstualisoinnin. Vai re-kontekstualisoinnin?

Amerikkalainen matkalainen

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullutkaan: John Ledyard. Tavanomaisesta poiketen hän ei ole suomalainen eikä kuvakaan täysin laillisesta lähteestä vaan klipsitty elämänkerran kannesta.

Elämänkertaa en ole nähnyt enkä lukenut. Ledyardiin törmäsin Project Gutenbergin digitoimassa lehdessä The Mirror of Literature, Amusement, and Instruction, Vol. 12, Issue 328, August 23, 1828, jonka kertomuksessa mies vaivalloisesti kulkee Suomen sekä Ruotsin läpi ja saapuu Kööpenhaminaan tammikuussa 1787.

Kirjassa The library of American biography (1848) kerrotaan Ledyardin menomatkasta Pietariin. Ahvenanmeren jäätilanne ei sallinut ylitystä Tukholmasta Turkuun, joten

But he did not deliberate long. He could not endure inactivity, and new difficulties nerved him with new strength to encounter and subdue them. He set out for Tornea in the heart of winter, afoot and alone, without money or friends, on a road almost unfrequented at that frightful season,  and with the gloomy certainty resting on his mind, that he must travle northward six hundred miles, before he could turn his steps towards a milder climate...

Seitsemässä viikossa Ledyard ehti Tukholmasta Pietariin, jossa hän oli viimeistään maaliskuussa 1787. Kaksi lähdettäni ovat nyt keskenään ristiriidassa. Kahden amerikkalaisen matkakertomuksen alkukappaleista selviää, että Suomen ja Ruotsin läpi Ledyard matkusti kohti Pietaria "talvella 1787". Miehen tarkoituksena oli kävellä läpi Venäjän, mutta aikeen torppasivat venäläiset. Valitettavasti samassa menivät matkapäiväkirjat, joissa todennäköisesti olisi ollut ennennäkemätöntä kuvausta Suomen sisäosista.

Tavallisia ilmoituksia

Pohjan Pinjaisten ruukilla kuoli vasaraseppä Anders Bruskin leski, Catharina Andersdotter. Kuolinpesänsä tuskin riitti hautajaiskustannuksiin, mutta siltä varalta, että jäänteillä olisi merkitystä sukulaisille ilmoitettiin tilanteesta alla olevalla tekstillä sanomalehdessä Inrikes tidningar 5.11.1792.

Kuninkaallisen laivaston Turun eskaaderissa oli kesällä 1798 naimahaluinen henkikomppanian korpraali nimeltä Johan Reipling. Esteettömyystodistusta hänellä ei ollut, joten jouduttiin julkaisemaan yllä oleva kuulutus m.m. sanomalehdessä Inrikes tidningar 21.8.1798.

Inrikes tidningar julkaisi 29.1.1796 pitkän ilmoituksen Vaasassa kuolleen raatimies Petter Granberghin perinnönjaosta.

Holhousilmoituksia julkaisin satsin kesällä 2010. Alla vielä yksi esimerkki sanomalehdestä Posttidningar 26.1.1805. Vanajan ja Janakkalan kihlakunnanoikeus oli syyskäräjillä päättänyt holtittoman talouden pidon vuoksi asettaa filosofian maisrteri Hans Henric Johnin lankonsa kapteeni Zachris Nordenswanin holhouksen alle. Asia tuli siis kaikille tietoon ja selvää se on myös ollut Johnin tiedot ylioppilasmatrikkelista katsastaneille.

Ihan oikeesti Arkistolaitos!

Vapaamuotoinen surffaus Digitaaliarkistossa on jäänyt sivuun niin pitkäksi ajaksi, että olin (onnellisesti!) ehtinyt unohtaa täälläkin varmaan joskus mainituksi tulleet luettelointivirheet. Niiden "selitys" on virhe Vakassa, jonka korjaaminen on ilmeisesti isompi produktio. Mutta satunnaiselle kävijälle syntyy Suomen arkistohallinnon laatutasosta kovin kummallinen kuva kun

Työvoimaministeriö -Työvoimaministeriön arkisto - Saapuneet asiakirjat - Saapuneet asiakirjat 1996-1996 (Ea:1082a) on Porvoon maaseurakunnan rippikirja 

Vehkalahden nimismiespiiri - Vehkalahden nimismiespiirin arkisto- Muut luettelot - Ravitsemusliikkeiden luettelot 1941-1941 näyttää Oulun lääninvankilan rakennuspiirrustukselta

 

Yrjö-Koskinen - Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen arkisto - KIRJEENLÄHETTÄJÄLUETTELO - Kirje 1884-1884 on jonkun seurakunnan kuulutustodistuksia

 Onko todellakin mahdotonta siirtää väärin luetteloidut kuvat odottamaan korjausta suoran julkaisun sijaan? Suurimmassa osassa tapauksista virhe on ilmeinen ja sen ainoa haitta (epäluotettavuuden mielikuvan syntymisen lisäksi) se, että aineistoa hakeva ei sitä löydä. Mutta joukossa on myös rajatapauksia, jotka jättävät tulkinnan varaa, joka tekee aineiston hyödyntämisen täysin mahdottomaksi. Onko tämä

oikeasti arkistoyksiköstä Vaasan piirin sotilaspäällikkö - Vaasan piirin sotilaspäällikön arkisto - Vaasan piirin sotilaspäällikön arkiston asiakirjat - Vaasan piirin sotilaspäällikkö. Nimismiesten tietoja mm. väestöstä, rakennuksista ja karjasta sekä muita asiakirjoja. 1907-1918 vai ei?

Iisakin lomalupa ja pari muuta matkapassia

Siinä se nyt on. Konkreettinen todiste siitä, että Ruotsi ei ollut 1700-luvulla yksikielinen eikä kaksikielinen maa. Kun Isak Zelander sai passin 27.6.1753 viiden viikon lomalle Suomessa, teksti on saksaksi. Puolen vuoden kieliopinnoista kaksikymmentä vuotta oli sitten vihdoinkin hyötyä.

Suomi-haulla Tukholman kaupunginarkiston passikokoelmasta löytyy jo useampia osumia. Useat matkaluvat ovat "hienoille" ihmisille, mutta toisinaan heidän palvelijoilleen, kuten tämä Espoonkartanoon matkanneelle kuskille kirjoitettu 12.8.1811.

Närpiössä 12.7.1755 on kirjoitettu kiitettävän selvällä käsialalla matkapassi porvarintytär Anna "Achlmanille", jolla oli tarvetta matkustaa Käkisalmeen selvittämään perintöasiaa.

Tukholmaan on siis päätynyt matkapasseja, joilla ei ole mitään tekemistä Tukholman kanssa. Annan isä oli dokumentin mukaan porvari Johan Achlman, joka oli kotoisin Käkisalmesta. Perintöasiaa oli lähdössä hoitamaan myös Annan veli Henrik, jonka sukunimessä t:n poikkiviiva on kohdallaan, siis Achtman! Henrik oli 1755 Närpiön ja Teuvan apupappina, joten hänestä pitäisi löytyä lisätietoa... mutta Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin Henrik Achtmanin isä on "porilainen suutari Matts Achtman († 1749)" Hmm.

Neula kädessä

Olenkohan koskaan ollut yhtä kiitollinen kristinuskon tulosta Suomeen kuin viime lauantaina kinnasneulakurssilla? Kristinusko antoi meille nunnat Naantaliin ja useimpien historiakirjojen mukaan (alkuperäinen lähde?) he toivat kv-kontakteillaan neulomisen teknologian keskuuteemme. Kyseisen teknologian arvon opin kiroillessani teelmäni ääressä.

Olin kurssilla ymmärtääkseni miten vuosisatojen ajan Suomessa saatiin lapasia ja sukkia aikaan. Ehkä kauemminkin, sillä tieto alkaa vasta ruumishautauksista. Maailmalta tunnetaan jopa kolmetuhatta vuotta vanhoja esimerkkejä. Niiden pienellä piiperryksellä ei kylläkään ensisilmäyksellä ollut mitään yhteistä oman yritelmäni kanssa. Ja tämä oli se viimeinen, epäonnistuneempien jälkeen.

Hitaampaa ja hankalampaa kuin virkkaus ja neulominen. Noin neljässä tunnissa sain silmukat hallintaan, mutta langanjatkoa en saanut onnistumaan ilman sotkua. Suoritus riitti minulle ja jätin sunnuntain osuuden kurssista väliin. Vuosien odotuksen jälkeen.

Lisää tietoa...

• Sivusto neulakintaista.
• Väkerrystä blogissa m.m. Sen seitsemää sorttia - Seven ways ja Videot neulakintaasta - How to make nalbinding mittens
• Tekniikasta pdf , sivustolta Käspaikka.
• Strömsön ruotsinkielinen ohje videoineen
• Bernhard Dankbarin englanninkielinen sivusto
• Marjut Nordberg: Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa. Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka ...muutakin kuin neulakinnas?
• Krista Vajannon sivu, jossa linkki graduunsa Euran emännän neulakintaista ja videoita.Nämä linkitettynä myös Helsingin yliopiston sivulle.
• Jenny Kangasvuo: Suomalainen muinaispuku - myöhäisrautakautinen vai nykyaikainen juhlapuku?

Tutkivasta oppimisesta sivusto Esine elää.
Kulttuuriperintö ja oppiminen (pdf)
Suomen kulttuuriperintöseuran opetusaineistot

Päivi Marjanen: Koulukäsityö vuosina 1866–2003. Kodin hyvinvointiin kasvattavista tavoitteista kohti elämänhallinnan taitoja

Perijättären edunvalvonta

Vapun jälkeisenä päivänä vuonna 1629 saapui Tukholman kaupungin oikeuden eteen Nils Nilsson Talpa Hämeenlinnasta. Hän pyysi saada edesmenneen veljensä tyttären Margareta Matthiasdotterin mukanaan Viipuriin kasvatettavaksi eikä pyytänyt tytön elatuksesta mitään korvausta. Kuullostaa hellyttävältä sukulaisrakkaudelta.

Kaksi päivää myöhemmin pöytäkirjaan kirjoitetaan pidempi teksti, joka mutkistaa kuviota. Nils on lapsen lisäksi pyytänyt tämän perinnön inventaariota. Tämän toimittivat oikeuteen kaksi kaupunginsihteeriä, jotka olivat toimineet lapsen holhoojina. He olivat innokkaita pääsemään velvollisuuksistaan eroon. Mutta nyt matkakohteeksi ilmoitetaan Viipurin sijaan Käkisalmi ja tämä hermostuttaa tukholmalaisia niin, että asiasta piti saada lausunto maaherralta.

Nils oli taas oikeuden edessä 9.5., mutta asia ei edistynyt.

Päätökseen päästään 13.5.1629. Silloin on valjennut, että Margaretalla on kolme isänveljeä, jotka eivät olleet keskenään sopineet tytön asioista. Yksi heistä, Martinus Nilsson, oli kuluttanut perinnöstä 515 taalaria, joka kuullostaa melko suurelta summalta ja herättää kysymyksiä holhoojien toiminnasta.

Lisäksi oli palannut mieleen Margaretan äidin äidin ("hustru Karin i Brunsgränden") testamentti, josta suurin osa Margaretan omaisuudesta oli peräisin. Karin oli selväsanaisesti sanonut, ettei lasta koskaan saa viedä karjalaiselle tai venäläiselle rajalle. Niinpä oikeus päätti, että lapsi jää sinne missä on.

Mukavan alun jälkeen jää jutusta mielikuva, että Nils tavoitteli veljentyttären rahoja eikä hyvinvointia. Toisaalta, jos hän olisi ollut fiksu pahis, olisi kannattanut matkakohteeksi kertoa Hämeenlinna eikä Venäjän raja.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XVIII 1629. (2000) s. 55, 58, 184, 186, 190, 192
Kuva  Peter Sillén SHMM

Kuvia, kuvia vaan

Viime viikolla julkistettiin kaksi hienoa kuvakokonaisuutta. Hollannin Rijksmuseum avasi käyttöliittymän yli 100 000 teoksensa kuvien katseluun ja käsittelyyn. Kotoinen SLS aiemman lupauksensa mukaisesti Flickr-tililleen joukon hienoja Helsinki-kuvia. Niiden kuvailutiedot ovat melko minimaaliset, mutta yllä olevat kattokiipeilijät olivat katsomassa juhlallisuuksia Runebergin patsaalla.

Rijksmuseumin kokoelmasta en vielä ole onnistunut löytämään hakemaani eli 1400- ja 1500-luvun pohjoista maalaustaidetta, mutta mikäs kiire tässä on. Harjoittelin käyttöliittymän käyttöä keräämällä setin kuvia Suomesta (Helsingistä, Imatralta ja Lappeenrannasta) ja Ruotsin historiasta. Ehdin tännekin jo yhden kuvan kaapata ennenkuin Twitterissä joku kommentoi kuvien käyttöehtoja. Vapaa tarkoittikin vain vapaata henkilökohtaista käyttöä eikä täten esimerkiksi blogikuvitusta?

Sivustolla surffaamalla en onnistunut löytämään mitään selvää tekstiä. Studion puolen ehtolinkki vie muson sivulle, johon on koottu tiukkasanaisia pdf-dokumentteja, joissa on päästetty lakimiehet ääneen pr-osaston sijaan. Mikään ei viittaa "public domainiin", joten ilmeisesti ensimmäiseksi lukemassani artikkelissa oli turhaa hehkutusta?

Kun rohkaistuin yrittämään yhden kuvan latausta huomasin, että ehdot oli esitetty juuri siellä, missä niistä pitääkin olla tietoinen. Mutta olisivat voineet olla ehtosivullakin...

Saa siis käyttää epäkaupallisilla verkkosivuilla! Paitsi, että seuraavassa näkymässä...

... kielletään julkaisu. Ota tästä nyt sitten tolkkua.

Free eli vapaa voi internetissä tarkoittaa yhtä ja toista. Helposti menee sekaisin ja media ei auta asiaa. Hesarin Siskon palstalta saattoi lauantaina lukea, että Creative commons -lisenssoidut "kuvat ovat ilmaisia". Hieman mutkia oiottu, sillä jossain tapauksissa lisenssi nimittäin rajaa kaupallisen käytön pois eli moinen vaatisi rahallisia korvauksia kuvan haltijalle.

Flickrin käyttöliittymässä kuvan käyttöehdot ovat oikeassa reunassa. SLS:n Helsinki-kuvien osalta selviää yhdellä klikkauksella, että niillä saa tehdä mitä vaan, kunhan kertoo, mistä kuva on peräisin.

Almanakoista markkinoita

Työstäessäni 1700-luvulla eläneen esiäidin elämäntarinaa yritän liimailla mukaan ajankuvaa. Mielelläni, kunnon elämäntapahistorioitsijana(*), hyödyntäisin suoraan paikallishistoriaa, mutta en taannoin toisaalta lukemieni Kokemäen markkinoiden osalta löytänyt Tapio Salmisen tiiliskivestä kuin s. 173 "... porvarissäädyn vuoden 1723 valtiopäivillä tekemä ehdotus markkinoiden perustamisesta Euran Vaaniin, Huittisiin ja Kokemäen Ylistaroon länsirannikon kaupunkien kaupallisten edellytysten parantamiseksi." Jollen olisi lukenut Qvistiä, voisin luulla, ettei markkinoita ollut ollenkaan.

Näin sitä ajetaan viaton harrastaja aikalaislähteiden pariin. Kotuksen almanakkateksteistähän opin, että markkinat listattiin vuoden almanakkaan. Joten Kansalliskirjaston henkilökuntaa kiusaamaan. Yhdessä totesimme, että digitoituna ei ole kuin kalenterilehdet - toivottavasti joku muistaisi ottaa ohjelmaansa loputkin - mutta kokonaisina suomenkieliset almanakat olivat katseltavissa mikrokorteilta.

Kortti kuoresta, laitteeseen, muistiinpano, laitteesta, kuoreen,... kyllä tämä sukututkijan taustalla onnistuu. Lähdekriittisellä varauksella voin todeta, että Kokemäellä ilmoitettiin pidettäväksi markkinat 13.1.1764, 15.1.1765, 14.1.1766, 14.1.1767, 14.1.1768, 13.1.1769, 16.1.1770, 15.1.1771, 14.1.1772, 14.1.1773, 14.1.1774, 13.1.1775, 16.1.1776, 14.1.1777, 14.1.1778, 14.1.1779, 14.1.1780, 16.1.1781, 15.1.1782, 14.1.1783, 14.1.1784, 14.1.1785, 13.1.1786, 16.1.1787, 15.1.1788, 14.1.1789, 14.1.1790, 14.1.1791, 13.1.1792. Aikaisempia voi olla, kuten Qvist antaa ymmärtää, mutta loppuminen näyttää selvältä. Tarkistin nimittäin almanakat vuoteen 1808. Markkinoita tuli lisää, mutta Kokemäki oli joukosta poissa.

Liukuhihnatyössäni en uskaltanut antaa silmieni harhailla, mutta noteeraasin, että rakenteeseen kuului sivu, jossa ilmoitettiin kuninkaallisen perheen syntymäpäivät ja täytettävät vuodet. Onkohan tämä käytäntö ollut osaltaan vaikuttamassa syntymäpäiväjuhlinnan leviämiseen?

Kuinka moni tarvitsi loppusivujen valuutanmuutostaulukoita? Auttaisiko teksti "Klasisilmäin valitsemisesta" seuraavilla silmälasiostoksilla?

Almanakan rakenne kantta myöten oli hyvin säännönmukainen, joten hämäännyin kun yksi lukijaan työntämäni oli aivan erilainen. Kieli näytti aivan kummalliselta suomelta... koska se oli saamea! Tosi iloinen yllätys, en olisi osannut odottaa, että moisia olisi älytty painaa.

(*) Markon Tikan lanseeraamassa merkityksessä. Sanan voisi ymmärtää toisinkin (vrt. kulttuurihistorioitsija, taloushistorioitsija) eikä sekään metsään mene.

Kohdattua

Kävin viime sunnuntaina melko pikaisesti Helsingin kirjamessuilla. Indrek Harglan haastattelu oli informatiivisin - selvisi, että hän on mies! Ja että toinen keskiaikadekkareistaan on suomennettu, neljäs ilmestyy viroksi ensi vuonna ja luvassa on vielä lisää. Etsiydyin myöhemmin hänen FB-sivulleen ja löysin yhdestä messukuvasta  omat vinot hartiani. Kuvasitaatissa ne etualalla ja oikeassa yläkulmassa Indrek Hargla.

Kenneth Nyberg vietti seminaaripäivän "digitaalisen humanismin" parissa ja referoi viimeisestä esityksestä

Kristiansen framhöll också att det under senare år skett en slags glidning i arkivens och museernas roll från vetenskaplig till pedagogisk, där digitalisering av dokument och föremål fått stor betydelse. Han förutspådde att detta kommer leda till (ytterligare) ett uppsving för amatörforskare, av samma typ som vi redan sett för exempelvis släktforskning.

Reijo Valta kirjoitti Singerin koneista. Paula kissanviikosta.

Mace esitti mainion setin selityksiä sille, miksi metadata ei koskaan olle sellaista kuin sen pitäisi olla.

Seppo-zen-selällään oli taittanut kyläkirjan.

Kai Hirvasnoro kertoi sukuyhteydestään Kalle Päätalon maisemiin.

Julia piirsi sarjiksen 1920-1970-lukujen Euroopasta. Lukion kirkkohistorian opiskelijat perustivat kirkkohistoriablogin. Katleena totesi

Tietokirjan lukemisen sijaan ihmisten pitäisi tehdä tietokirjoja - tai edes oppimispäiväkirjoja verkkoon. Kirjoittaminen on nimittäin yksi tehokkaimmista oppimisen muodoista.
On aivan turha lukea kirjasta, miten X tehdään, kun voisi mieluummin selvittää asiaa useammasta lähteestä ja kirjoittaa itse synteesin siitä, miten X tehdään. Oppiminen menee aivan uudelle tasolle, kun asian tekee itse.

Miiu ja Lotta kokkaavat läpi Hannele Klemettilän kirjaa Keskiajan keittiö. Eva Ahl-Waris osallistui Dies Medievales-päiviin ja raportoi perusteelliseen tapaansa på svenska: Dag 1 ja Dag 2.

Kirsi totesi

Pitäisi olla makaamassa sängyllä, lukemassa sotien historiaa, yrittämässä ymmärtää.
Tunnen itseni harvinaisen tyhmäksi. En tajua sodista mitään, en jaksa keskittyä syihin ja seuraamuksiin, pitäisi opetella varmaan vähintään kolme sotaa ja niiden jokainen alakäsite. Mulle pitäisi selittää sana sanalta sosialismi, kommunismi, demokraatit, oikeistot sun muut käsitteet että pysyisin vähän enemmän kärryillä. Heräsin historiantunnilla siihen että kaikki muut tietävät paljon enemmän. Miten mä oon onnistunut kasvamaan niin tynnyrissä ?

Katri luki Eric Chalinen kirjan Maailmanhistorian huonoimmat keksinnöt ja ihmiset niiden takana.

Sotilaista sekalaista 1800-luvulta

Sotilasaineistojen oppitunneilla muistista puski Kokemäen kirkonarkiston syövereissä nähdyistä 1800-luvun ruotusotilassopimuksista (kai?). Asia oli aiemminkin palannut puolittain mieleen, sillä idealistassani oli siitä kysymysmerkillä varustettu nootti. Onneksi SSHY:n aktiivit olivat tehneet hakmistoja myös luetteloihin, joten parissa minuutissa pystyin varmentamaan, että sopimukset tosiaan olivat Kokemäetä. Osa ruotsiksi ja muutama suomeksikin:

Opetuksia. 1) tee kunnon muistiinpanoja ja 2) oman tutkimuspaikkakunnan kirkonarkistoon kannattaa tutustua jokaista yksikköä myöden.

Jatkoksi idealistan muuta sotilaallista sisältöä:

Google on digitoinut Säännöt Ruotutalonpojille ja Ruotusotamiehille: suomen ruotu-sotawäen Tarkk'ampuja-pataljoneissa (1855).

Sodista ja sotilaista 1800-luvulla löytyy runsaasti materiaalia Kansalliskirjaston digitoimista sanomalehdistä ja aikakauslehdistä, joissa voi olla kuviakin. Sanomalehtien osalta voi tekstihaun rinnalla hyödyntää hakemiston osiota sotalaitos ja sotahistoria. Joskus olen laittanut ylös, että pataljoonien alla on samantapaisia raporttikirjeitä kuin pitäjistäkin.

En tiedä onko hakemistossa, mutta johonkin hakuuni on osunut Finlands Allmänna Tidningin liite 10.7.1858, jossa on lueteltu testamentitta kuolleita sotilaita.

Turkin sodasta on lehdistössä paljon. Yksi verkkokalastettu tutkimuskin varastossa.Teuvo Laitila: Soldier, structure and the other : Social Relations and Cultural Categorisation in the Memoirs of Finnish Guardsmen Taking Part in the Russo-Turkish War, 1877-1878

Brown Universityn digikokoelman käyttöehdot eivät salli materiaalin jakamista täällä, mutta toivottavasti kuitenkin linkityksen Krimin sotaan liittyviin kuviin:

• Russian dragoons of Finland, c.1850
• Sketch of the final attack on Bomarsund from the north ... August 16 1854
• Prisonniers Russes de Bomarsund 
• Prise de Bomarsund 
• Bomarsund. Combined attack on the forts. August 15, --1854
• Bomarsund and its fortifications, in the Aland Islands
• Assaut et Prise de Bomarsund, le 15 Aout 1854

Saman sodan kuvat Gallicassa ovat vapaata riistaa:

•  Attaque du Fort de Hango (Finlande) par les vapeurs anglais, Dragon et Magicienne. 22 mai 1854 : [estampe] 
•  Massacre de l'équipage du canot le Cossak à Hang, en Finlande (5 Juin 1855) : [estampe] 
•  Division anglaise détruisant les forts des Russes à l'entrée du Golfe de Finlande : [estampe] 
•  Plan des environs de Bomarsund

 Aihepiirin tiimoilta vielä Gallicasta kertyneitä kuvia emämaan sotilaistakin

• Scènes de la guerre de Crimée. 
• Armée russe, 1892 / [photogr. par E. et F. de Jongh]
• Année 1814. N° 2. «Soldats de l'Armée Russe» : [estampe]
• Année 1815. N° 1. «Officiers de l'Armée Russe» : [estampe]
• Cavalerie russe : Cosaques = Russische Reuterei : Kosaken : [estampe]
• Garde impériale russe, à cheval : [estampe]
• Garde impériale russe = Russische kaiserliche Garde. Escadron des cent gardes (Grande tenue) : [estampe]
• Armée russe. Cosaques de la Garde Impériale : [estampe]
• [Armée russe / par R. de Moraine.]
• [Types photographiés de l'armée russe]
• N° 3. «Officier des Dragons Russe» : [estampe]
• [Armée russe, 1860 / lithographies en noir par R. de Moraine.]
• Officier russe suivi de son brosseur : [estampe]

(Jos on kiinnostunut Venäjästä ensimmäisessä maailmansodassa niin kuvahaku sanalla 'russe' Gallicassa tuottaa elämyksiä.)