Kokemäeltä Amerikkaan, osa 2

Edellisessä osassa esitellyn Emil Wilhelm Kylä-Vehkan matkakumppanina Amerikkaan oli Frans Saksa. Hän oli syntynyt 29.1.1875 Kokemäen Kaurulan Saksan isännän Aadolf Juhonpojan (s. 1849) ja tämän vaimon Ida Maria Ahlrothin (s. 1854) pojaksi. Nuorempiin sisaruksiin kuuluivat Henrik Hjalmar (s. 17.1.1886 ) ja Jenny Maria (s. 23.10.1888).

Frans otti vuoden ulkomaan passin 18.04.1905 ja rantautui New Yorkiin laivalla United States 17.5.1905. Tämän jälkeisiä tietoja hänestä ei ole löytynyt. Mutta Fransin luokse Massachusettsiin olivat matkalla Henrik ja Jenny, kun he saapuivat New Yorkiin 30.7.1909 laivalla Mauretania.

Jenny sai palvelijan paikan ja asui isäntäväkensä kanssa vuoden 1910 väestönlaskennan aikaan paikassa East Bridgewater, Plymouth, Massachusetts. Paikka on nelisenkymmentä kilometriä Bostonista etelään.

Henrik kirjattiin 1918-1919 kutsuntakortteihin asuinpaikkana Brockton, Plymouth, Massachusetts. Lähin sukulainen oli sisko Jenny, jonka sukunimi oli nyt Nydel. Hänkin asui Brocktonin alueella. Vuoden 1920 väestönlaskennassa sukunimi on kirjoitettu Nyrell ja aviomies paljastuu ruotsalaiseksi mieheksi nimeltä Gustaf. Avioliitto jäi ilmeisesti lapsettomaksi.

Brockton oli merkittävä kenkäteollisuuskeskus Amerikan sisällissodasta 1900-luvulle. Kaupungin viimeinen kenkätehdas sijaitsi 1990-luvulla Field Streetillä, jossa Jennie ja Carl Gustaf asuivat vuoden 1920 väestönlaskennan aikaan. Jennie oli töissä kangastehtaalla ja Carl Gustaf kenkätehtaassa.

Oikealla kuva yhdestä Brocktonin kadunkulmasta 1940 (Library of Congress Prints and Photographs, LC-USF351-19)

Carl Gustaf kuoli helmikuussa 1965 ja Jennie heinäkuussa 1976.

Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1891-1900 s. 996
Siirtolaisuusinstituutin passiluettelo
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Census Place: East Bridgewater, Plymouth, Massachusetts; Roll T624_610; Page: 6B; Enumeration District: 1212; Image: 1290.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Brockton Ward 1, Plymouth, Massachusetts; Roll T625_725; Page: 1B; Enumeration District: 33; Image: 3.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Brockton, Plymouth, Massachusetts; Roll 939; Page: 9B; Enumeration District: 48; Image: 764.0.)
Ancestry.com. Social Security Death Index
Maria Papadopoulos: Brockton Shoe Museum collection may be donated to Stonehill College. (4.6.2009, Wicked Local Brockton)

Muistokirjoitus vuodelta 1864

Taas meni multaan yksi Sota-vanhus v:lta 1808: Katteini Yrjö Vilhelm Schildt. Hän syntyi syyskuun 17 p. vuonna 1786 Sappeen kylässä Hauhon pitäjässä Hämeenlinnan läänissä ja kuoli joulukuun 29 p. 1863. V:na 1795 hän otettiin Vapaa-sotilaaksi ennen olleeseen Uuden-maan Jalka-rykmenttiin. Tuli 1797 Furiiriksi ylimääräiselle kannalle Suomen Tykistön rykmenttiin. Sai 1801 kersantin viran ja palkan viime-mainitussa rykmentissä. Pääsi 1802 syyskuun 22 p. Vänrikiksi Uudenmaan jalka-rykmenttiin. Sirrettiin 1807 Ajutantiksi entisen Hämee-linnan rykmentin jääkeri-pataljoonaan. Kävi 1808 sotaa venäläisiä vastaan, ja oli seuraavissa verisissä melskeissä: Okeroisissa, Ypperissä, Viiretissä, Uus-kaarlepyyn eli Joensuun kaupunnissa Pohjan-maalla, Lapualla, Sika-joella, Soklotissa, Ruonassa, Salmessa ja Alavuudessa. Pääsi Luutnantiksi 1809 helmikuun 9 p. Joutui maaliskuun 24 p. sota-vangiski Kaalisten pitäjässä Länsi-Pohjanmaalla. Sai pyynnöstänsä virka-eron Ruotsin palveluksesta 10 p. heinäkuuta 1810 ja jäi Suomeen. Ruotsin kuningas antoi hänelle silloin Katteinin nimen ja arvon, tahtoen niin hänelle ”ilmottaa armollista mieli-suosiotansa hänen uskollisesta palveluksestaan ja yhä osotetusta oiva-käytöksestänsä”.

Sitten hän antaantui rauhallisiin töihin ja hyveisiin; harjotteli maa-viljelystä ja sen sivutoimia uutterasti ja väsymättömästi, jotta harva – jos kukaan – maassamme sinä hänelle vertoja veti. Kyllä suot sulivat sen käsissä viljaviksi ja heinä-maiksi. Tämä vaatimaton, itsestään pitämätön kunnian-mies ei rakastanut joutavaa turhuutta, mutta kyllä oli hänessä sydämellistä hyvän-tahtoisuutta kaikille ihmisille, joilla hänen kanssaan oli tekemistä. Kysy sitä ylhäisiltä, alhaisilta; kysy rikkailta, köyhiltä; kysy hänen palkollisiltaan, jotka vuosi-kymmeniä häntä palvelivat, muutamat noin 30:kin aastaikaa. – Suomen kieltä hän palveli sulavasti, ja olipa nuoremmalla iällä vähin laulu-runojakin sommitellut suomeksi. Esim. Sampo-nimisessä runo-kirjassa on laulu: ”Jos sinulla on ystävä, niin juo!” vainaan tekemä,

Kirjoitus on julkaistu Suomettaressa 2.2.1864. Siinä annetut syntymätiedot pitävät paikkansa; Hiskistä löytyy Hauhosta Sappeen kylän Alastalosta kasteelle tuotu 17.9.1786 syntynyt Georg Wilh., vanhemmat "Liutn. Xstoph. Schildt " ja "Hedvig Biörkell ". Täydellisemmin heidät on kirjattu 29.8.1780 syntyneen lapsen kasteessa: "Hr.adjut. Christopher Schildt" ja "Fru Hedvig Cath. Biörckel ". Ossian Mestertonin taulusta löytyy Christopherin esipolvia.

Hiskin avulla ei löytynyt Yrjölle lapsia eikä täten myöskään aikuisiän elinpaikkaa. (Luopioisissa on 31.3.1813 kastettu avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, jonka isä Yrjö taisi olla.)

Mainion nimistä runoa en onnistunut löytämään.

Selviytyjäleski Loimaalla 1700-luvun alussa

Loimaalla Euran kylän Punkin talon emäntä oli hyvästellyt miehensä Juho Mikonpojan tämän jouduttua kolmikassotamieheksi vuonna 1700. Mies ei palannut.

Valpuri Markuntyttären ainoa apu oli alle 10-vuotias poika Simo. Sota-aikana työvoimaa ei saanut rahallakaan. Koko Euran kylässä ei ollut kuin 3 täysikasvuista miestä ja he kaikki yrittivät saada autiotilastaan kannattavaa.

Punki oli kruununtila ja asumisoikeudella ei ollut markkinoita. Vouti toi tilalle uuden isännän (Erkki Olavinpoika) vuonna 1705. Valpuri yritti vielä vuoden 1708 kesäkäräjillä saada tilan takaisin, mutta oikeus katsoi Valpurin olevan ahkera, mutta köyhä. Simo-poika oli vasta 14-vuotias. Erkillä puolestaan oli kolme ratsutilallista takaajinaan.

Valpurista tuli nyt itsellinen. Hän muutti vävynsä luo naapuritaloon Sosille. Sieltäkään ei ollut irronnut apua aikaisemmin?

(Tiedot Sami Männistön artikkelista Autiotila – Murhenäytelmä vai maattoman mahdollisuus. Kirjassa Ympäristohistorian monet kasvot. Turun yliopiston Historian laitoksen julkaisuja 62. 2002)

Björnströmit Päkissä

Mainitsin Kauvatsan hautausmaan yhteydessä Ollenqvist-emännän. Häneen liittyvä teksti oli jäänyt kesken, kun varsinainen pointti oli hukassa. Jottei pointin lisäksi tehty työkin menisi hukkaan niin...

Alkaa meikäläisen jutut pyöriä jo pientä rinkiä. Bongasin Kokemäen muuttaneiden listasta koululainen Henrik Björnströmin (s. 1735), joka oli 1753 lähtenyt Tukholmaan ja ajattelin, että pojan vaiheista voisi tänne jotain saada aikaiseksi. Ennenkuin pääsin alkua pidemmälle Google löysi oman juttuni viime vuodelta, jossa esiintyivät Henrikin vanhemmat pitäjänkirjuri Anders Biörnström (s. 1688) ja nimismies Henrik Ollenqvistin tytär Margareta (s. 1698). Mutta laajennetaan aikaisemmasta.

SAY:n mukaan Anders ja Margareta asettuivat Kuurolan Päkin taloon vuonna 1731. Perheen lapsia olivat Henrikin lisäksi Johan (s. 1722), Anna Caisa (s. 1727), Anders (s. 1730), Greta (s. 1728), Stina (s.1732).

Johan isännöi taloa isänsä jälkeen, hänellä ja vaimollaan Maria Johansdotterilla oli lapset Caisa (s. 22.10.1748), Anna (s. 4.3.1752), Johan (s. 9.1.1754), Andreas (s. 22.8.1756) ja Maria (s. 20.4.1759). Johan haudattiin 18.1.1761 ja leski meni uusiin naimisiin 20.12.1761 Anders Anderssonin kanssa, josta tuli Päkin uusi isäntä.

Johanin isä Anders oli haudattu 8.11.1752 ja äiti Margareta haudattiin Kokemäellä 11.6.1775. Henrik-veli oli tullut Tukholmasta takaisin, hän näkyy vuonna 1761 Päkissä samoin kuin sisarensa Christina (s. 1734). Muut lapset ovat hävinneet maailmalle. Heistä Anders on varmaankin identtinen samanikäisen Porin porvarin Anders Biörnströmin kanssa. Tämä avioitui 4.11.1755 Maria Moliisin kanssa ja kuoli 12.2.1787.

Kuvitukseksi porvarillisen oloinen hahmo William Cowperin kirjoittamasta kirjasta The Diverting History of John Gilpin, kuvittajana R. Caldecott:

Lähteet:
SAY Kokemäki
Eeli Granit-Ilmoniemi: Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600-1880. 1931.
RK Kokemäki 1727-1732 s. 112, 1746-51 s. 112, 1752-1755, 1760-1771 s. 196 , s. 365 , 1772-77 s. 124
Hiski

Iteraatiota

Minkähänlaista olisi tutkia suoraviivaisesti ja loogisesti? Oppisikohan moista koskaan? Ja pysyisikö oppi päässä, vai pitäisikö SEKIN opetella uudestaan? Tuli tuollaista mietittyä, kun selvittelin rosvosikermääni kuuluvan Johan Gustaf von Fieandtin vaiheita rippikirjoista. Isänsä kuoltua muutti äitinsä kanssa Savonlinnaan. Noteerasin muistiinpanoihini, totesin liian työlääksi hakea heitä sieltä.

Eikä tullut sekunniksikaan mieleen kysyä, MIKSIKÖHÄN leski ja lapsi suuntasivat Savonlinnaan? Asuikohan siellä mahdollisesti SUKULAISIA, joilta oli mahdollisuus saada turvaa? No asui, mutta sen sain selville vasta vankilalistoja selatessa. Yhdessä niissä Johan Gustafin mainittiin olevan kotoisin Savonlinnasta ja olevan maanmittarioppilas.

Juu, Fieandtista tehdyssä arkkilaulussa puhuttiin koulunkäynnistä. Ja hänen isänsä ja tämän kaksi veljeä olivat maanmittareita. Joten MILLEKÖHÄN uralle Johan Gustaf luontevasti työnnettiin. Olisi voinut lähteä työstämään tältäkin pohjalta?

Niin ja se toinen setä asui siis Savonlinnassa.

Ylioppilasmatrikkelin ansiosta (syviä kumarruksia Yrjö Kotivuorelle) sain veljesten tietojen lähteistä kiinni maanmittaushallituksen arkistoon sisältyvät oppilaslistat. Kiva selata vaihteeksi muitakin kuin rikollisia. Oppilaita en kyllä löytänyt, mutta jos joku haluaa tietää montako maanmittaustoimitusta esi-isä/muu tutkimuskohde teksi per vuosi, niin suosittelen lämpimästi.

(Nyt kun olen tunnustus- ja valitusmoodissa... tajusin vasta tällä viikolla, että unohdin Kamariherraa tehdessä tarkistaa lasten kummit. Luoja! Runoilin kappalekaupalla perheen tuttavapiiristä ja jätin käyttämättä peruslähteen. Huutia sietäisin saada.)

Kun kerran tuli Savonlinnasta puhetta niin todettakoon kaupunkiarkeologisen inventoinnin olevan verkossa. Ja kuvat löytyivät Topeliuksen kirjasta Finland framstäldt i teckningar ja lehdestä Harper's New Monthly Magazine Volume 0082 Issue 489 (February, 1891) . Talvinäkymä kirjasta Matkustus Suomessa on päivätty 1872. Alimpana oleva Alexander Federleyn värikuva poimittu Pauli Kruhsen sivustolta.

Lyhyt silmäys vanhaan Vaasaan

Tältä näyttivät vuonna 1606 perustetun Vaasan jäänteet 6.5.1891 Land och Stad-julkaistussa kuvassa. Yhteenveto tänään näkyvästä löytyy turistisivuilta. Pinnan alla olevasta löytyy tietoa kaupunkiarkeologisesta inventoinnista.

Vaasan suunnalta on arkistolaitoksen digitaaliarkistoon säilötty Norra Vallgrunds byarkiv (Replot), jossa voi katsella dokumentteja keskiajalta 1600-luvulle. Tarinan Vaasan elämästä vuonna 1690 voi lukea (på svenska) Vasabladetin numerosta 8.12.1880.

Alla kuvatekstinsä mukaan Vaasan satama, julkaistu kirjassa A. Brunou: La Finlande vuonna 1899.

Eräs Sursillin suvun edustaja

Tämä ei ole iloinen tarina. Alussa tosin asiat olivat kunnossa. Carl syntyi Pedersöressä eli Pietarsaaren maalaiskunnassa 7.2.1821 kirkonkylän Pirilön talossa noin 4 virstaa Pietarsaaren kaupungista. Isä Henrik Granroth oli talollinen, hänen isänsä kaksinkertainen valtiomies ja tämän isä kappalainen. Carl viljeli isänsä jälkeen Pirilöä ja oli laivanvarustaja, kunnes Krimin sodan aikana menetti laivansa.

Kronikoitsijan mukaan hän esitti tämän jälkeen herännyttä, vaikka todellisuudessa oli alkanut juomaan. Carl oli 2.11.1843 mennyt naimisiin talollisen tyttären kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa ja tytärtä. Vaimo Kajsa Stina kuoli 2.12.1854, kirkonkirjan mukaan mahakipuun.

Carl oli hankkinut lääkäriltä lääkettä. Vaimon valittaessa sen tuottavan tuskaa, Carl kertoi lääkärin sanoneen, että näin voisi alussa käydä. Sitten hän alkoi laulaa kovalla äänellä virsiä. Lääkettä oli jo saanut talon hevonen, joka oli kuollut.

Carlin kanssa taloa viljellyt veli Gustaf kuoli 1.1.1855. Ruumisarkun tekijä syytti Carlia äkillisestä kuolon tapauksesta ja oli itse sitten arkun tarpeessa.

Veljen hautajaisista meni vain vuosi ja kuukausi ja Carl vihittiin tämän lesken kanssa. He aloittivat herraskaisen yhteiselämän, vaimolle vietiin kahvia sänkyyn asti. Viinakin maistui ja köyhyys iski. Veljen ensimmäisestä avioliitosta syntyneiden lasten edunvalvoja pyysi käräjillä suojelusta 8-vuotiaan Henrikin ja 4-vuotiaan Augustan perintöosalle. Seuraavaksi lapset löydettiin surmattuna 15.10.1859 "nurin niskoin" purosta, pää mutaan tungettuna. Todistaja oli kuullut lapsen kysyvän "hwad tänker pappa göra med oss?" ja Carlin vastanneen "tyst"!

Nyt vangittiin Carl ja vietiin Vaasan linnaan. Vaimon ja veljen ruumiit kaivettiin ylös. Ruumiinavauksissa löytyi molemmista arsenikkia, joka olisi riittänyt 30 ihmisen tappamiseen.

Carl tuomittiin kuolemaan, mutta lähetettiin Siperiaan.

Edellinen on lyhennetty kirjoituksesta, joka julkaistiin Suomen Julkisissa sanomissa 22.03.1860. Perusteellisempi selvitys ainakin Helsingfors Tidningar 27.3.1860 ja 17.3.1860. Itse käytin lisälähteinä Hiskiä, sivua Karkotetut suomalaiset Siperiassa autonomian aikana ja Strangin sukutaulua. Carlin isän sukulaisten jälkeläiset kuuluvat sukuseuraan Granroth-Junes.

The Graphic niminen lehti julkaisi 27.12.1873 allaolevan kuvan elämästä Venäjällä eli "vanhasta suomalaisesta tavasta ripittää vankeja ennen heidän lähtöään Siperiaan". Kirkon häpeärangaistuksesta ilmeisesti siis kyse.

Samassa The Graphic-lehdessä julkaistiin 18.2.1882 kuva suomalaisesta murhaajasta matkakahleissaan.

Kauvatsan Kinkkua

Isänäidin äidinäiti Fredrika asui siis Vähtärin pojan kanssa aviolittoaan solmiessaan Kinkun talossa Kauvatsalla. Isä Matts Jacobsson oli syntynyt Kokemäellä 16.4.1818 ja äiti Maria Henriksdotter 25.11.1826 Kauvatsalla. Iso-Iivarin luettelon mukaan he olivat avioituneet vuonna 1846 ja muuttaneet Kinkulle vuonna 1851.

Hiski löytää Matin kasteen Kokemältä ja vanhemmiksi paljastuvat Kyttälän Rantalan isäntäpari Jacob Mattsson ja Valborg Johansdotter (s. 8.4.1790 Kauvatsa). Rippikirjoissa 1815-21, 1823-30 (Matts on saanut isäpuolen Kauvatsalta vuonna 1827), 1831-38 . Viimeisessä Mattsin on merkitty muutaneen Kauvatsalle vuonna 1832.

Iso-Iivarin luettelon avulla pääsemme ajassa taaksepäin palaamaan Kinkulle, sillä Valborg Johansdotter paljastuu Kinkun tyttäreksi. Hänen isänsä on Kinkkua vuosina 1791-1829 isännöinyt Johan Johansson (s. 3.9.1753) (rippikirja 1796-1809). Johanin isä Johan Henricsson (s. 17.11.1726) oli Kinkun isäntä 1756-91. Iso-Iivari on antanut hänelle lisänimen Vähtäri, sillä Johanin isä Henric Gustafsson (kast. 27.5.1694) isännöi Kulkkilan Vähtäriä 1721-42. Että se Kinkusta sitten.

Iso-Iivarin luettelossa Johan Henricssonin vaimolla on keskivertoa oudompi nimi: Margareta Danielsd Svärd. Vihkimerkinnässä hän on Margareta Danielsdotter Kokemäeltä. Ilman sukunimeä hän on myös esikoisensa kastemerkinnässä, rippikirjoissa 1768-1781, 1781-1793 ja hautausmerkinnässään.

Se, että Margareta oli avioituessan Kokemäeltä ei tarvitse tarkoittaa, että hän oli siellä syntynyt ja kasvanut. Mutta jos oli, ovat isäehdokkaat patronyymin ansiosta vähissä. Margareta oli syntynyt rippikirjan mukaan vuonna 1725, jolloin vain Kuoppalan Kierikassa oli isäntä nimeltä Daniel. Iso-Iivarin merkintöjen mukaan hän oli avioitunut vuoden 1722 paikkeilla, joten ihan mahdollinen tapaus. Rippikirja 1746-51 ei kylläkään anna mitään viitettä oikeanikäisestä tyttärestä Margareta, tosin lasten syntymäajoissa on sopiva aukko ja vaimon nimen perusteella perheessä olisi pitänyt olla tytär nimeltä Margareta.

Toinen ehdokas on isonvihan jälkeen Kokemäellä siltavoutina toiminut Daniel Swart. Kokemäen haudatuista löytyy päiväyksellä 19.3.1727 Gustaf Danielsson Swart, ilmeisesti siltavoudin poika. Danielin kuolemaa ei Kokemäeltä löydy, hän oli asumassa ainakin 1726-1729 Laikon kylässä. Rippikirjassa näkyy vaimo Margareta, muttei lapsia. SAY:n sivun mukaan hän oli entinen sotilas, joka nimeen sopiikin.

Terveiset hautausmaalta

Jos osaisi, niin tästä voisi tehdä tyylipuhtaan amerikkalaisen serenpiditeetti / "esivanhempani henki auttoi minua" stoorin. Mutta kerrotaan asiallisesti.

Olin viikonlopun vietossa Kokemäellä (Porin Kirjurinluodon kesäteatterin Suomen Hevonen oli hieno) ja vanhempani ystävällisesti ajeluttivat minut Kauvatsan hautausmaalle. Tuli vaan mieleen pyytää, mukana ei ollut omaa kameraa eikä etsittävien hautakivien tietoja. Isä lainasi kameran ja luotin muistiini.

Muisti vei minut tyylikkäästi Vähtärin haudalle, jonka olin vanhalla kamerakännykällä joskus aikasemminkin kuvannut. Mutta järkeilin, että jos kerran isäni mummon isän vanhempien hautakivi on tallella niin äidin vanhempienkin voisi olla. Heidän nimiään en muistanut, talonnimen Kinkku sentään.

Useimmat haudat olivat uudempia, joten keskityin vanhemman näköisiin. Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan käydä hautausmaata järjestelmällisesti läpi, kunhan pidin silmäni auki. Vähtärin haudan lähellä oli oikealla esitetty paasi, jonka kohokirjaimet olivat lähes tasaantuneet, mutta selvimmin erottui ... Kinkku.

Katsoin edestä ja sivulta, tunnustelin pintaa sormin. Etunimien kohta tuotti suurimman haasteen monine kirjaimineen, mutta lopulta tajusin hahmottaa siitä etunimen ja patronyymin. Muutaman minuutin äheltämisen ja järkeilyn jälkeen oli selvää, että teksti kuului "Tässä lepää talollinen Matti Jaakonpoika Kinkku". Päivämääristä sain irti vuosiluvut 1818 ja 1902.

Näillä tiedoilla pystyin kotona tarkistamaan, että kyseessä oli kuin olikin isoäitini äidin idoisän hauta. Ei vie tutkimusta eteenpäin, mutta tuntuu hienolta/kivalta silti. Jotain konkreettista.

Kinkun hautaan verrattuna sata vuotta vanhempi kivi kirkon seinän lähellä oli paljon helpommin luettavissa. Siinä kiinnitti huomioni sukunimi Ollenqvist. Kyseinen Johan esiintyi tekstissäni vähän aikaa sitten.

Ruotsinsalmen sankaritar

Historiallisen sanomalehtikirjaston hakemistoa haravoidessa löytyi juttu, jossa sisältönä "Antikvariskt fynd: af Isak Wallin 1765 måladt porträtt" (26.7.1865 nr 170 Helsingfors Dagblad ). Wacklinin taulujen näyttely Sinebrychoffin museossa vielä tuoreessa muistissa, joten tarkistin sisällön.

Hupimatkalla kesällä 1865 oli raportoiva kohdannut Puumalassa antiqvariuksen, joka innoissaan kertoi jossain tehdystä löydöstä: Isak Wacklinin vuonna 1765 maalama muotokuva rouva Dorothea Maria Theslöfistä, omaa sukua Lösch. Taulusta ei kerrota sen enmpää vaan todetaan rouvan ansioituneen Ruotsinsalmen taistelussa Armida-aluksen kapteenina!

Samat elämänkertatiedot löytyvät kirjasta Anteckningar on svenska qvinnor, joka tietää myös muotokuvasta, joka vuonna 1865 oli esillä Wasenii & C:n kirjakaupassa Helsingissä. Tällä hetkellä näkyy verkkosivulla. Tomeran oloinen nainen jo nuorempana, Ruotsinsalmen taistelu oli edessä vasta heinäkuussa 1790.

Alla toinen meritaistelu samalta kesältä. Verkosta löytyi myös Dagbok förd under kriget i Finland 1788-1790. Ja Marko Tiaisen gradu Kunniallinen rauha horisontissa - kangastus vai fakta? Kustaan sodan rauhantekoon johtanut diplomaattinen prosessi 1788-1790.
Sodan lisäksi taisteltiin sairautta vastaan, Magdalena af Hällströmin gradun aihe on En sjukdom af högst elakt släckte : Återfallsfebern på Sveaborg och i Karlskrona 1788-1790 . Sodan aikaan liittyy myös Svenska Familj-Journalen juttu De två konungarne på Kymmenegård. Kymenlaakson 1700-luvusta omakin sivustonsa. Ja alueen linnoituksista toinen.

Viikon varrelta kerääntynyttä

Sunnuntaihin sopivat pappiehdokkaat löytyivät kirjasta Medeltidsbilder. Saavat tasapainottaa hengellisesti "suomenuskoisten" blogia Taivaankannen takojat. Josta poimintoina: Lizeliuksen jumalat, Pyhimyksiä, Saunan väkeä, Pyhät lehdot.

Mainio-blogissa esiteltiin museomalli, johon saataisiin koko valtion taidemuseon anti. Olisi meikäläiselle sopiva kuntoilukohde.

Oulussa on paljastunut puurakennelma.

Helsingin Sanomien sivulla oleva video todistaa, että Heinänteko nostaa toimistotyöntekijän sykkeen helposti korkealle.

Kaimani Kaisa oli poiminut käteensä kirjan, josta löysi kuvauksen itsestään.

Blogissa Jyvällä - mietteitä makasiinistani oli taas sukutietoa löytynyt Googlaamalla. Kerroskiisselillä taas oli tärpännyt sanomalehtiarkistossa. Aikaisemmassa postauksessa hän luetteli muita verkkolähteitä. mm pääsi löydöillään syvällisempiin ajatuksiin.

Sukututkimusta voi tehdä niin monella tavalla. Paras mahdollinen ei ole metodi "sain äidiltä HisKistä printatun luettelon isän sukunimeä kantavista 1800-luvulla eläneistä ja lupasin yrittää tulkita listaa ja piirtää siitä jonkinlaista sukupuun tapaista", joka löytyi blogista W14.00. Tosin olen kyllä itsekin vastaavia hahmotelmia väsännyt.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Ylimpänä stereografinen kuva Tähtitorninmäeltä.

Yllä stereografinen kuva Helsingin torilta.

Alla stereografinen kuva Helsingin Esplanadilta. Ylintä lukuunottamatta kuvat julkaistu noin vuonna 1897. Kuvien katseluohjeet ja selostukset löytyvät kirjasta Russia Through The Stereoscope. A Journey Across The Land Of The Land Of The Czar From Finland To The Black Sea (1901) . Kuvien katselulaite oli esillä blogissani muutama viikko sitten.

(LC-USZ62-120645, LC-USZ62-120647, LC-USZ62-120648. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA)