Pietarista Jyväskylään

Samuli Suomalainen, joka itse kävi ensin Pietarin kirkkokoulua ja sitten Jyväskylän alkeiskoulua, todennäköisesti on dokumentoinut omia muistojaan kokoelmassa Kevään ajoilta ilmestyneeseen jutelmaan Opin teille, joka alkaa: "Oli kevät-lukukausi 1862. Pietarin Suomalaisten silloisessa ainoassa koulussa, kirkkokoulussa...". Alter egonsa lienee Antero, kulta-sepän sällin poika.

Kun Anteron mieli oli lannistunut jostain vastoinkäymisestä — ja niitähän on lapsillekin mitattu maailmassa, kullekin leiviskäänsä myöten, — silloin rohkaisi häntä Fredrik ja sai hänet jälleen entisilleen. Kun Anteron haaveilu välistä läikähti hempeämielisyyteen, silloin hänet jälleen herätti tolille Fredrikin järkevyys, joskus ivakin. 

Omalla nimellään jutelmassa esiintyy Karl August Skutnabb, joka nimitettiin 8.5.1861 Pietarin Pyhän Marian suomalaisen seurakunnan apulaiseksi. Tämä kutsui poikaosaston ylimmän luokan uskonnontunnin lopuksi kolme eturivin ensimmäistä oppilasta tulemaan luokseen.

Pastori selitti, että vasta neljä vuotta sitten oli avattu Suomen ensimmäinen suomenkielinen koulu Jyväskylän kaupungissa, täydellinen oppilaitos, josta oppilaat pääsevät Helsingin yliopistoon. Jyväskylä on pieni maaseutu-kaupunki, jossa elämä on peräti huokeata, niin että köyhänkin olisi mahdollista suorittaa alkeiskurssinsa siellä. Ja kun kerran ylioppilaaksi pääsee, kyllä sitten on tilaisuutta itse hankkimaan itselleen varoja opintojen jatkamista varten. 

 

— Näin olen ajatellut, — jatkoi Skutnabb. — Mitäs arvelette itse? — Eikö teidän tekisi mieli Suomeen? 

 

Pojat olivat haltioissaan. He vilkaisivat vuoroin toisiinsa, vuoroin opettajaansa, joka oli puhunut jotain niin äärettömän hyvää. Juhon jänteät piirteet vetäytyivät entistään kireämmälle ja silmät hehkuivat. Antero haaveili jo sitä hetkeä, jolloin hän on nuorena pappina tullut syntymä-seurakunnassaan käymään ja saarnaa ensi kertaa tuossa vanhassa tutussa kirkossa, ja äiti itkien kuuntelee hänen sanojansa. Fredrik ajatteli, ensi hurmauksen jälkeen, mitähän tietä Jyväskylään oikein mennäänkään… 

 

Mielihyvällä, ääneti katseli Skutnabb poikia, joitten kasvoilla asui niin paljon uuden, ennen aavistamattoman toivon väläyksiä. 

 

Fredrik katkaisi ensimmäisenä äänettömyyden. 

— Kyllä se olisi hirmuisen hauskaa meille kaikille. 

— Voi sentään! 

— Tiettävästi me… 

— Mutta, — liitti Fredrik. 

 

— Niin, kyllä minä tiedän, mitä tarkoitat, — virkkoi Skutnabb. — Tässä on mietittävä, mistä varoja saadaan. Viekäähän nyt terveisiä minulta vanhemmillenne ja pyytäkää heitä käymään huomenna luonani. Saamme lähemmin keskustella. 

 

Pojat nousivat. Tavallista hartaammin raapaisivat he jalkaansa, hyvästi sanoessaan ja kiitellessään. Ja sitten kotia, kotia, minkä suinkin jalat kannattivat, kertomaan jotain uutta, tavatonta. 

 

Suomeen!… 

 

* * * * * 

 

Tämä oli ensimmäinen alku Pietarin vähävaraisten suomalaisten poikain lähdölle Jyväskylän alkeis-opistoon, Suomen silloiseen ainoaan suomenkieliseen kouluun. 

 

Noista kolmesta läksi Jyväskylän alkeisopistoon ensimmäisenä Antero syksyllä 1863. Hänelle kävi opin teille lähteminen mahdolliseksi ainoastaan sen kautta, että kirkkokoulun silloinen inspehtori, filosofian maisteri, nyttemmin hovineuvos, Kaarlo Aleksander Slöör hankki hänelle varoja aina yliopistoon saakka. 

 

Siitä pitäin sai Jyväskylän alkeis-opisto harva se vuosi oppilaita Pietarista, jopa syvemmältäkin Inkerinmaalta.

Kuvat: Voyages de la Commission scientifique du Nord, en Scandinavie, en Laponie, au Spitzberg et aux Ferö, Wikimedia &  Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists, Flickr Commons

Miten haetaan isojakokartta (Uudesta Astiasta)?

Olin eilen melkein tunnin linjoilla Kansallisarkiston "etäopastuksessa uuden Astia-palvelun käyttöön", vaikka tiesin etukäteen menettäväni hermoni. Ilmeisesti olisi pitänyt kuolata ihastuksesta, että "Voi suurentaa ja siirtyä kuvasta toiseen".

Tosissani herppasin isojakokartan etsintäesimerkistä. En siitä, että helpoin löytäminen vaatii sen muistamisen, että paikkakuntaan lisätään sana uudistusarkisto eikä mitään isojakokarttavariaatiota. Vaan siitä, että esimerkissä todellakin haettiin yhdistämällä sanaan uudistusarkisto paikkakunta. Jos saman tekee Kokemäellä saa kevyet 337 hakutulosta - katso kuva.

Eli jos on normi-ihminen eikä demoa vetävä arkistolainen, joka tietää missä kartassa on kesämökkinsä tontti, pitäisi selata nämä kaikki läpi ja älytä avata kaikki kiinnostavaa aluetta sivuavatkin nimekkeet. Eli a) tietää, että kartoissa voi olla muutakin kuin mitä nimekkeessä lukee ja b) tuntea alueen maantieto ja nimistö todella hyvin.

Aikuisten oikeasti haku tehdään Uudessa Astiassa seuraavasti. (Esimerkissä haussa Kokemäen Haistilan 1700-luvun lopun kartta.)

1) Astiassa haku 'Uudistushakemisto: Turun ja Porin lääni'. Hakutuloksia 12, rullataan sellaiseen, jonka aakkosvälissä on Kokemäki eli "Bia:53 Uudistushakemisto: Turun ja Porin lääni (Kiikala-Kustavi) (-193)". Yksikön tiedoissa ei ole mukana olevia paikkakuntia, joten suora Kokemäellä haku ei olisi onnistunut.

2) Klikataan "Tarkastele digitaalisena". Selattavana 283 kuvaa. Toistaiseksi Uudessa Astiassa ei ole käytettävissä Digitaaliarkiston hakemistoa, mutta koska eilen silmät kirkkaina luvattiin, että se ilmaantuu Astiaan, niin hyödynnetään siitä tieto, että Kokemäki alkaa kuvasta 127.

3) Seitsemän klikkauksen jälkeen ollaan Haistilan sivulla 

ja todetaan, että kaivattu kartta on Kaurula A41 19/5-30

4) Ihmeisiin uskoen tehdään haku 'Kaurula A41 19/5-30'. Ei hakutuloksia.

5) Inan järkeistäen haku 'Kokemäki Kaurula' ja kahdeksan tuloksen joukossa "A41:19/5-30 Kaurula; [nimeke on kirjattu kokonaisuudessaan Tietosisältö-kenttään] (1786-1795)". Nyt näen, että tähän on itseasiassa syötetty mukana olevat kylät eli perille olisi päässyt myös haulla 'Kokemäki Haistila'. Mutta, koska a) tällaista ei neuvottu ja b) herra tietää millä kattavuudella tällaisia tietolisäyksiä on mukana, on vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia.

Kunhan kerään taas vähän voimia, selvitän miten helppoa ja hauskaa SAY:n käyttö tulee olemaan Uudessa Astiassa.

Ai niin, klassikkoaiheen päivitys eilisestä infosta. Vanhojen linkkien uudelleenohjaus toimii siihen asti kun mikrofilmidigitoinnit korvataan originaalikuvilla. Eli suo siellä ja vetelä täällä. Positiivisen kautta: hienoa, että Kansallisarkisto on vihdoin tajunnut, että mikrofilmidigitoinnit ovat korvaamisen arvoisia.

Kolme kotiopettajaa 1870-luvun Viitasaarella

Dagmar Hagelborg-Raekallion (s. 1871) muistelmissa Kaiu Suomen laulu (1934) lapsuus Viitasaarella saa kuvausta runsaalla tusinalla sivulla. Hänen isänsä oli kanttori Konstantin Ferdinand Sarlin ja äitinsä tämän toinen vaimo Charlotta Margareta Granberg. Sarlin ei ollut ajalle tyypillinen kanttori vaan kouluja käynyt ja yritteliäs, mistä voi lukea Viitasaaren seuran sivuilta. Granberg oli jämsäläisen sahakirjuri-kirkonvähtärin tytär, (jonka sisaresta olen jo julkaisutkin tekstiä). Ei siis ole ihmeteltävää, että lasten koulutukseen satsattiin. Muistelmassa esiintyvä velipuoli Julius pääsi ylioppilaaksi, kun Dagmar oli 7-vuotias. Pari vuotta aiemmin

Viiden vuoden ikään päästyäni saimme ensimmäisen kotiopettajattaren. Tämä "Anna-täti" oli vanhan ajan pedagogityyppi, jota pelkäsin kamalasti. "Pieni pytinki" pihamaan toisessa laidassa, jossa vanhemmat veljeni asuivat kesä- ja joululomillaan, järjestettiin koulutaloksi ja Anna-tädin asunnoksi. Koulusalimme oli sisustettu virallisen asianmukaisesti. Keskellä huonetta on suuri pöytä, jonka ympärillä istuimme "asennossa", so. selät suorina kuin olisimme hiilihangon nielleet ja kädet ristissä pöydällä. Auta armias, jos unohdin "asennon". Nurkkaa käytettiin ahkerasti ja koivuvitsaa sormille, jos ne sattuivat eksymään pois asennosta. (s. 15-16)

Ilmeisellä helpotuksella Hagelborg-Raekallio muistelee Anna-tädin lähtöä rekikyydillä joululomalle kotiinsa Jyväskylään. Hän lienee ollut siellä kirjoilla, sillä Viitasaaren rippikirjassa ei ole Sarlinien sivuilla merkintöjä tästä kotiopettajasta. 

Sama pätee seuraajaansa neiti Alma Ingmaniin, "joka oli oppinut, tietorikas nainen. Sitä paitsi hän oli sangen hyvä pianonsoittaja." (s. 26) Loppukaneetista päätellen kyseessä on sama Alma Ingman kuin syksyllä 1881 Oulussa pianon soitannossa opetusta antanut Alma Ingman (Kaiku 2.7.1881). Valitettavasti vaikuttaa lähes yhtä todennäköiseltä, että hän on Oulussa marraskuussa 1882 kuollut 24-vuotias rovastin tytär Alma Wilhelmina Ingman (Oulun lehti 29.11.1882). Tässä tapauksessa kyseessä oli Santeri Ivalon sisar.

Dagmar Hagelborg-Raekallio jatkaa:

Alma Ingmanin erottua meistä saimme opettajaksemme Fanny Frimanin, maanmittarin tyttären Oulusta. Nuori Fanny-neiti oli myöskin musikaalinen, joten saimme jälleen tilaisuuden musiikkiopintojemme jatkamiseen. Innokas opettajamme oli kielitaitoinen ja perehtynyt sekä kotimaiseen että yleismaailmalliseen kirjallisuuteen. Ennen kodistamme lähtöään Fanny-neiti kihlautui Heikki-veljeni kanssa...(s. 27-28)

Mainitun avioliiton ansiosta tämän viimeisen kotiopettajan tunnistamisessa ei ole haastetta. Fanny oli syntynyt 29.11.1860 Haapavedellä vanhempinaan Abraham Viktor Friman ja Gustava Eleonora Lindström.

Vaikka muistelmassa kahteen jälkimmäiseen opettajaan liitetään positiivisia attribuutteja, selostus tyttökoulun pääsytutkinnosta paljastaa yhden opetuksen puutteen: 

Isäkin hymyili salavihkaa, kun hänelle myöhemmin selostin tutkintoni "hirmuisen jännittäviä" tilanteita, varsinkin silloin, kun tutkintokokeessa oli ratkaistava laskuopin ongelmia. Asia oli nim. sellainen, että kaikki muutoin etevät kotiopettajani olivat olleet sangen heikkoja matematiikassa ja jättäneet monet laskuopin pulmalliset paikat selvittämättä.(s. 28) 

Kuva Ottilia Adelbergin kuvituksesta Zacharias Topeliuksen kirjaan Walters äfventyr (1898).

Miehen jakauksen paikka ja sen tärkeys

Project Gutenbergiin ladattu suomalainen kirja johdatti ajattelemaan jakauksen paikan merkityksellisyyttä 1800-luvulla.

Antero Warelius raportoi Tyrväältä 1800-luvun puolivälissä:

Vanhimmilla miehillä ovat hiukset leikkaamattomat ja harjatut otsalta ylöspäin, ilman jakausta, keski-ikäisillä jakauksessa otsalta päänlaelle ja tasoitetut yliympäri, nuoremmilla jakaus toisen korvan puolessa; varsin uudenaikaiset, semmenkin herrastavaiset, antavat keritä tukkansa tyynemmin.

Huomattavaa on että ikäluokilla on yhtenäiseksi tunnistettava tyyli. Lisäksi on mielenkiintoista, että tietty tyyli ymmärrettiin hienostelevaksi eli herraskaiseksi. Konsta Kajander huomauttaa väitöskirjassaan Talonpoika, herra, puoliherra. Etnologinen tutkimus puoliherra-kategorioista ja talonpoikaisuuden kulttuurisista malleista suomalaisissa sanomalehdissä 1847–1870, että

...Karjalasta Kirvun kappelista kirjoittava J.R. Suomettaressa 20.3.1857. J.R. kertoo kirjeessään paikkakunnan muutoksista paikkakunnan vaatetuksesta: hänen mukaan ”nuorisolla on herramainen rintavalkoinen ja tukka lokilla”. Tässä tulkinnassa herramaisuus yhdistetään pukeutumisen lisäksi kihariin hiuksiin.

Vastaava lausunto on annettu Heinävedeltä (Aamurusko 3.12.1859): Muutamat nuo rikkaihen pojat tahtovat olla vähän suotta herroina; kuin vaan pääsevät kahta kyynärää pitkäs niin paikalla sortuuti päälle ja jakaus päässä toiselle korvalle. 

Tammikuun valiokunnan talonpoikaiset jäsenet Isak Hannuksela ja Lauri Kustaa Pelkonen ovat vuoden 1863 tienoilla pitäneet jakauksen keskellä, mutta Johan Erik Keto valinnut toisen mallin. (Valokuva Museoviraston kokoelmasta, CC BY 4.0)

Jakauksen paikka oli siis merkki sosiaalisesta ryhmästä. Näin se toimi myös herännäisryhmissä ja körttiläisistä Savossa todetaan: "jos joku mies tahtoo kuulua "heränneiden lahkoon, niin pitää hänellä ehdottomasti olla pitkä, tasaisesti leikattu tukka, suoralla jakauksella." (Aura 22.7.1881) Myöhempi vierailija raportoi: "Kävin kerran kirkossa täällä. Vierelläni istui ukko, jolla oli körttinuttu ja jakaus keskellä päätä." (Savo 7.8.1890)

Jakaus keskellä päätä oli hienostelemattomuuden merkki, kuten tositapauksena esitetystä tarinasta näkyy:

Muutoin pysyi hän kummallisen yhdenlaisena kaiken muun, paitse kokonsa, puolesta, niin että hän yläluokilla oli melkein semmoinen, kuin kouluun tullessaankin. Tukka pysyi pitkänä, jakaus keskellä päätä. Vaatteet olivat kotikutoiset ja lapikkaat aina kenkinä. (Uusi Suometar 30.7.1887)

Laatokassa 1889 julkaistussa jatkokertomuksessa Rämeen Paavo talollisen poika pääsee lukkarin oppiin: 

 Pääsiäispäivänä veti Paavo erinäisen huomion puoleensa kirkkorahvaassa, kun tukan jakaus oli keskeltä päätä alennut vasemmalle sivulle. Taas oli veres uutinen kotiin mentyä kerrottavana kirkkorahvaalla, että johan Honkalan Paavokin alkaa herrastua, kun oli jo jakaus toisella korvalla. Ukko Simo tästä uutisesta ei mitään tiennyt; vaikka hän kävi kirkossa, ei hän niin pieniä muutoksia huomannut.

Pääsiäisen perästä meni Paavo ensi kerran kotonansa käymään. Jakauksen muuttuminen oli jo tiedossa kotona muulla perheellä, paitsi ukko Simolla. Jopa ukkokin aamulla huomasi Paavon jakauksen muuttuneeksi. Tästä Paavo isältänsä sai ankaran nuhteen, ja ukko jo tuli oikein harmiinsa Paavon turhamielisyydestä. Ei kuitenkaan sen pahempaa tästä seurannut. Veljiltä ja heidän emänniltänsä ei Paavo päässyt leikillistä ivaa kuulemasta jakauksen muuttamisesta.

Romanttisessa tarinassa sulhasen jakauksen paikka on osa unelmoitua tulevaisuutta:

Ja sitte ei tarvitseisi hänen hoitaa karjaa, ei pestä vaatteita, ei keittää ruokaa, ei parsia sukkia eitä laista lattiaa, — vaan saisi sen toisen kanssa aina vaan olla. Ja sillä toisella olisi jakaus toisella korvalla, posliinikaulus kaulassa, verkatakki yllä ja lankkisaappaat jalassa, kun se häntä talutteleisi koivujen alla. Niin se varmaan tulisi olemaan, kun se toinen oli hänen ja hän toisen... hyvänen aika, kun se vaan piankin joutuisi. (Savo 9.11.1889)

Valtiopäivillä 1891 talonpoikaissäädyn Lauri Keränen "tulee hiipien ja arastelen, katsoo lattiaan ja kädet hurskasten ihmisten tapaan yhdessä etupuolella. Hän on vanhemmanpuoleinen, kantaa kotikutoisia harmaita vaatteita ja pitää keskipäässä jakausta." Lappeenrannan uutisissa 26.4.1893 nimimerkki "Kyntömies" tekee selväksi ei-herruutensa:

Pitkä tukka, jakaus keskellä päälakea, puku harmaasta sarasta oman emännän kehräämästä ja kutomasta, ei pientäkään verkatilkkua vaatteuksessa, ei myös narrin nahkaa saappaassakaan, jopa "kalosseja" ei ensinkään. Ei myös ole koulupenkkiä painanut, kuin kaksi viikkoa rippikoulussa käydessään.

Jakaus on mukana myös suomalaisen gentlemannin määrittelyssä: "Hän on korkeaotsainen, tukka keskeltä jakauksella, päällä puhdas kotikutoisesta vaatteesta tehty puku, joka sopii kuin valettu hänen jäntevään vartaloonsa." (Uusi Kuvalehti 32/1893) 

Tullien sijainnit 1700-luvun kaupungeissa

 

Kun nyt on vielä helppoa ja hauskaa selata Kansallisarkiston digitoimaa materiaalia, kävin jälleen kerran läpi Kaupunkikartat-kokoelman Helsinki-karttoja. Tällä kertaa silmäni havaitsivat kartan kopiointikirjauksen, jossa viitattiin Kungliga biblioteketin kokoelmiin kuuluvasta laitoksesta Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas. Lisäajoitustiedon toivossa googlailin ja huomasin KB:n digitoineen tämän tullikartaston useassa osassa.

Tarkistushaku blogiteksteihini kertoi, että olin huomannut mahdollisesti samaan kokonaisuuteen kuuluvan Kristiinankaupungin kartan jo vuonna 2014 ja ihastunut sen kuvitukseen. Näissä kartoissa pääasiana on tullit, joten kaupungin kadut ja rakennukset eivät välttämättä ole tarkasti merkittyjä, mutta mukana voi olla esim. ranta-aittoja, jotka on jätetty muista kartoista pois (esimerkin aitat Pietarsaaresta). Mutta kartat ovat eri ajoilta ja hyvin eri näköisiä.

Kristiinankaupungin kartta ei kuitenkaan ole ainoa, jossa on mukana kuvitusta. Maaherran residenssi Vaasassa on esitetty tämän näköisenä:

Tosin pitää muistaa, että kuvat voivat olla kaukana todellisuudesta, kuten Turun kartasta leikattu Turun linnan kuva osoittaa.

Suomen puolen kaupunkien kartat löytyvät asiasanojen avulla, mutta silmämääräisesti kerättynä:

Suomi

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 25 [Karta över Finland] (Uudenkaupungin rauhan raja)

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 93 Regiones ad Sinum Finnicum accuratissime delineatæ (Uudenkaupungin rauhan raja)

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas. 66, Svea och Göta riken med Finland och Norland afritade i Stockholm år 1747 [Elektronisk resurs] / G. Biurman sculp.

Helsinki

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 110 Situations carta öfver Hellsingfors stad

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 32 [Karta över Helsingfors med omgivningar] / David Bähr.

Hämeenlinna

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 70 Grundritning öfwer Tavastehus stad

Kajaani

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 11 Grundritning öfwer Cajana stadh

Kokkola

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 14 Grundritning öfwer Gamla Carlebÿ stadh

Kristiinankaupunki

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 18 Grundritning öfwer Cristinæ stadh

Lappeenranta

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 85 Carta öfwer situation kring fästningen Willmanstrand

Loviisa

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 135 Lowisa

Naantali

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 50 Grundritning öfwer Nåendahls stad

Oulu

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 76b Grundritning öfwer Uhleå stad

Pietarsaari

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas. [Elektronisk resurs] : aftagen den 19 maii år 1760 130 Situations charta öfwer Iacobs stad och des belägenhet / af C:r Löfdahl.

Pori

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 5 Grundritning öfwer Björneborg stad

Porvoo

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 8 Grundritning öfwer Borgo Stad

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 105 Geometrisk charta öfwer Borgo stads tomter i Nyland som then finnes författad af framlidne landtmätaren Adam Giöker åhr 1726

Raahe

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 9 [Brahestads stads grundritning]

Rauma

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 56 Grundritning öfwer Raumo stad

Tammisaari

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 122 Situations charta öfwer Ekenäs stadh, hwilken innefattar the största gator samt the till staden å alla sijdor gående wägar

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 144 Afritning öfwer Ekenäs stad, med thess största gator och the till staden gående wägar

Tornio

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 72 Grundritning öfwer Torneå stad

Tornion ja Kemin Lapit

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 156 Geographisk carta öfwer Torne och Kimi lappmarker med angräntzande orter

Turku

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 88 Afritning öfwer Åbo stad och thess situation

Uusikaarlepyy

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 137 Affattning öfwer Ny Carleby stad uti Nje Carleby sochn , Korssholms norra fögderie och Österbottns höfdingedömme / N. Myrman.

Uusikaupunki

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 52 Grundritning öfwer Nÿstad

Vaasa

Generaltullarrendesocietetens svenska tullatlas [Elektronisk resurs] 104 Afritning öfwer Wasa stads belägenhet

Suomalaisten saama apu 1810-luvun Englannissa

Vuonna 1806 Britanniassa perustettiin hyväntekeväisyysseura Society of Friends of Foreigners in Distress ja se on Wikipedian perusteella edelleen toiminnassa. Seuran vuosikirja 1813 eksyi tuoreeltaan jonkun suomalaisen käsiin, joka  Åbo Allmänna Tidningissä 31.3.1814 selostaa sen sisältöä. Jo tuolloin oli autettu yli 800 onnetonta. Ulkomaisilla hädänalaisilla ei ollut (tietenkään) oikeutta yleiseen köyhäinapuun. Useimmat avustetut olivat saksalaisia, mutta joukossa oli myös 86 ranskalaista. Tämä oli tietenkin huomionarvoista samoina vuosina käynnissä olleiden Napoleonin sotien takia. 

Lontoo. William Daniell 1804, British Library

Turkulaiseen sanomalehteen kirjoittamiseen todennäköisesti innosti se, että vuosikirjassa oli mainittu suomalainen merimies. Tämä oli Suomen sodan aikana jättänyt kotiseutunsa ja tullut vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Lontooseen, ottaakseen englantilaisen meripestin. Ensimmäisen matkansa jälkeen hän sairastui ja muutaman kuukauden päästä kuoli. Raskaana ollut vaimonsa jäi yksin kahden lapsensa kanssa. 

Seuran avulla 11-vuotias Suomessa syntynyt poika otettiin merikapteenin huostaan kasvatettavaksi merimieheksi. Mutta jo kuuden kuukauden jälkeen poika sai niin vaikeita kaatumatautikohtauksia, että hänet palautettiin äidilleen. Seura tuki heitä edelleen. Kirjoittaja uteli lukijoilta perheen lähtöpaikkaa ja esitti sopivaksi, että perhettä autettaisiin myös kotimaasta käsin. Myöhempiä kirjoituksia aiheesta en löytänyt.

En myöskään löytänyt verkosta valmista sarjaa seuran digitoituja vuosikirjoja. Vielä vuonna 1824 mukana on nimettöminä esitettyjä esimerkkitapauksia avustettavista ja vastaavista lienee löytynyt suomalaisperhe. Myöhemmin keskitytään luettelemaan lahjoittajia, millä tietenkin oli tarkoitus innostaa uusiin lahjoituksiin. Jaetut avustukset tilastoitiin maittain ja Suomi on mukana Venäjän luvussa.

Tammikuusta helmikuuhun

8.1.

• Samaan aikaan kuin Suomessa (ehkä, mahdollisesti) tapettiin piispa, tämän kotimaassa murhattiin arkkipiispa, jonka elämästä tehdyn näyttelyn huippuhetket ovat videolla. [eli Curators' tour of Thomas Becket: murder and the making of a saint exhibition | #BritishMuseumTours]

11.1.

• Tutustuin Riksarkivetin viimeisimpiin digitointeihin. Voisiko joku keskiajan ymmärtäjä selittää, mitä kuvassa tapahtuu? [Kukaan ei väittänyt tietävänsä, mutta uskottavimmaksi tulkinnaksi muodostui viinirypäleiden polkeminen.]
• Pohjolan historiankirjoituksessa @jyu_hela Anu Koskivirta esittelee Suomen historiaa kirjoittaneen Peter von Gerschaun, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

13.1.

• Arkielämän riskinottoa. Termarimuki vuoti eilen haaleaa kahvia pitkin vaatteita ja ihoa. Nyt kahvi samassa mukissa on kuumaa ja päälläni on valkoinen paita.
• "....1950, vilket gör medieritualen till en av Finlands första och äldsta." Tota, aattelin tässä just soveltaa mediarituaalin käsitettä 1700-luvun lehtiteksteihin, joita kirjoitettiin ja luettiin Suomessakin.
• Jälleen kerran valintani oli "Join without video". Kuuntelussa pian Historian poliittinen käyttö.

15.1.

• Aika monta väitöstilaisuutta olen seurannut, mutta tämä aloitus [eli musiikkiesitys] on täysin uusi kokemus. [Janne Palkisto puolusti menestyksekkäästi väitöskirjansa ”Säveltäjä-klarinetisti Bernhard Crusellin ammatillinen toiminta ja vuorovaikutus Ruotsissa 1795-1833”]

16.1.

• Onni on havaita, että aineiston tilauksen esteenä @NatLibFi on jollain tavalla käynnissä oleva digitointi. Vielä kun tietäisi aikataulun...
• Ekaa kertaa @HYAvoin kurssilla, jossa suoritusvaatimuksena luentoreferaatit eikä opintopäiväkirja. Huomattavasti vaikeampaa ja mahdollisesti jopa ylitsekäymätöntä. Mutta seuraavaa luentoa ei pääse kuuntelemaan, ellei palauta. #levelup

17.1.

• Kieltäydyin kirjaprojektista vedoten väikkäriin. Vastattiin ymmärtävästi, mutta todeten, että väikkärini valmistuisi ennen kirjaa. En uskalla kysyä, milloin kuvittelee väikkärini valmistuvan.
• Olen vanha. @HYAvoin kurssilla lähes 30 vuotta nuoremmat olivat katsoneet aloitustehtävän Pesänlikaajat aivan toisin silmin. Hätkähdyttävintä oli historian ymmärtämättömyyden sijaan se, että nykymedia nähtiin neutraalina ja sananvapaus absoluuttisena.

18.1.

• Saako tätä vielä apteekista? ["Anti-obesitus, lääke liiallista lihavuutta vastaan on kokoonpantu alkoholista, jodkalium'ista ja sokurista."]

22.1.

• Marginaalisessa tutkimuskohteessa on hyvätkin puolensa. [Eli kukaan ei ollut varannut minulla lainassa olleita kirjoja ja sain ne uudittua.]

24.1.

• Vielä 2002 saattoi toinen sivuohjaajista toimia toisena esitarkastajana. Kyseisestä esipuheesta ei selviä vastaväittäjän henkilöllisyys.

26.1.

• Kun vapaakappaleet otettiin tosissaan: "Som den Satans Uslingen Hjalmar Svensson uraktlåtit aflemna Tidningen Upsala för 1874... Om icke det sakramentskade ludret skulle kunna prestera äskadt, blir han åtalad..." [Lainaus August Strindbergin tekstistä KB:n verkkoartikkelista Tidning­ar­na som inte fanns]
• Tunnin esittelyn perusteella tämä uuden ajan alun Lapin taloushistoriaa käsittelevä kirja [Self-Governance and Sami Communities. Transitions in Early Modern Natural Resource Management] vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kyseessä on OA-julkaisu

28.1.

• "Culu päiwä pilwesäkin; mene aica pijcanakin." Ilmeisesti 1700-luvun alussa pilvessä olo on ollut harmaata eikä hamppuista.
• Osa 1700-luvun alun sanalaskuista on aivan käsittämättömiä ja osa täysin tätä päivää. Esimerkki jälkimmäisestä: "Ei yxikän Äitins poica juowuxis ole."
• Wikidatasta tehdyssä pelissä pitää saada aikajanalle hyvin erilaisia asioita ainakin yli 2000 vuoden ajalta. (Testasin vasta kerran.) Ihan terveellistä huomata, mikä meni päin mäntyä ja mikä ei.

30.1.

• Salla Brunou luki fiktiota ja faktaa Hämeen menneisyydestä.

31.1.

• Google Translaten kyvykkyyden raja on edelleen latinassa.
  Si volet USUS, Penes quem est jus ey norma loquendi
  IF YOU WANT ACTIVITIES, IT'S THE RIGHT TO SPEAK
  Tosin 1700-luvun kirjoittaja näyttää siteeranneen Horatiusta ulkomuistista hieman epätarkasti.

1.2.

• Ehdotus [Nordisk historikermöteen] väsätty olotilassa tillin-tallin, kun kerrankin jätin viime tippaan. En edelleenkään usko matkustamiseen Ruotsin läpi syksyllä tai f-2-f tilaisuuteen muutenkaan. Mutta olisihan se kiva olla väärässä.
• Hienossa historiakeskustelussa [Historiattomuus vaivaa - suomettuminen, feminismi ja autofiktio esitetään uusina havaintoina] Liisa Suvikumpu & @HeikkilaTuomas . (Mediasisällöllisesti poikkeuksellisesti en ärsyyntynyt kertaakaan.)
• Taannoin totesin, että Margaretan takia voisin uskaltaa leffateatteriin. Eli ehkä jo perjantaina, sillä tuli kuin tulikin kaupalliseen jakeluun. [En käynyt vielä perjantaina]

2.2.

• Aloin purkamaan lehtikasaa, mutta pysähdyin miettimään sitä, miksi vuonna 2022 halutaan muistuttaa demokratian ohella laista ja järjestyksestä. [Kaupunginosan ilmaisjakelulehti kertoi, että useat seurat ehdottavat muistomerkkiä Antti Mikkolalle (1868-1918)]
• Vieläkin järjestetään yleisözoomeja, joissa mikki ei ole alussa kiinni. Ihan tiedoksi vaan.
• Sain kyselyn. Näköjään minimi Opinahjossani ei olekaan väitöskirjatutkijan ohjauspalaveri kerran puolessa vuodessa vaan kerran vuodessa.

3.2.

• En tiedä miten @NatLibFi zoomitse juhlistaa Vuoden asiakas -palkinnonjakotilaisuutta, mutta käänsin itse vaihteeksi taustalle muuta kuin keittiönkaapit. [Tilaisuudessa pidettiin hieno puhe ja jos olisin käyttänyt järkeäni, olisin valmistellut vastauspuheen.]