Ilmestynyt: Alpo Silander ja Suomen lehdistöhistoria

Keskiviikkona ilmestyi tekstini Alpo Silander ja Suomen lehdistöhistoria. Se sai alkunsa väikkäriä tehdessä, kun törmäsin johonkin Silanderin tekstiin lehdistöhistoriasta ja näin tarpeelliseksi selvittää tuotantoaan. Jota sitten olikin jonkin verran. Tästä huolimatta Suomen sanomalehdistön historiaprojektissa hänet oli ohitettu lähes täysin. Mikä nyppi. 

Julkaisualustalle ei sopinut keräämäni listaus Silanderin kirjoituksista, mutta onneksi on tämä oma blogi. Ja oli ihan hyväkin, etten päässyt lyömään listaani kiveen, sillä kirjoitukseni johdosta Janne Ridanpää jakoi Twitterissä "HS:n artikkelikortistoon 1918-1931 merkatut AS:n artikkelit." Lista ei ollut ylen pitkä, mutta joukossa oli tekstejä, joita ei ollut aiemmassa bibliografiassa eikä sanahakujeni tuloksissa. Vaikka artikkeleissa oli Silanderin nimi kokonaisena ja käytössä sekä numero että otsikko, paria artsua piti hakea sivu sivulta, sillä syystä tai toisesta tekstitunnistus ei toiminnut.

Eli hyvin todennäköisesti alla on edelleen epätäydellinen bibliografia. Sen järjestys on kronologinen vuoden tarkkuudella. Lähteinä ovat olleet

• Suomen historialliset bibliografiat 1544-1900, 1901-1925, 1926-1950
• Helsingin Sanomien artikkelikortisto. 1918-1931. Päivälehden arkisto
• Akseli Routavaara: Suomen sanomalehdistö 1771-1932 : bibliografinen esitys. 1935
• Sulo Haltsonen: Luettelo suomalaisista kirjallisuudentutkimuksista 1901-1925. Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 11. 1954
• Sulo Haltsonen: Alpo Silanderin kirjallista tuotantoa. Miscellanea bibliographica 8. HYK:n julk. 29. 1962
• Väinö Kaarna & Kaarina Winter: Suomen sanomalehdistön bibliografia 1771-1963. 1965
• Kansalliskirjaston digitoidut aineistot 2020-2022 sekä kirjastotietokannat ja muut verkkomateriaalit

1. A[lpo] S[ilander]: Katsaus paino-oloihimme Ruotsin vallan loppuaikoina. Wiipuri 26.07.1899 170/1899, 01.08.1899 175/1899, painovirheiden korjauksia: 04.08.1899 178/1899
2. A[lpo] S[ilander]: Suomenkielinen sanomisto 1776-1863. (Johdatus pidempään teelmään.) Haminan Sanomat 24.08.1899
3. Alpo S[ilander]: Käynti suomalaisuuden ja sanomistomme kunniavanhuksen luona (Kesäkuun 15 ja 16 p:nä 1899). Uusi Suometar 28.07.1899 190/1899 (Wiipuri 30.09.1899 227/1899)
4. A[lpo] S[ilander]: Silmäys Viipurin suomalaisen sanomiston esikoisen ilmoitusosastoon.[Sanansaattaja Wiipurista] Wiipuri 29.08.1899 199/1899, 05.09.1899 205/1899
5. Alpo Silander: Pietari Hannikainen [Muistokirjoitus]. Valvoja 12/1899 s. 738-753
6. Alpo S[ilander]: "Kanava, Sanansaattaja Viipurista". Virittäjä 8/1899 s. 113-119
7. Alpo S[ilander]: Lehtinen sanomistomme historiasta. Kaukomieli. Wiipurilaisen osakunnan albumi 3. 1900 s. 115-126
8. []: Sananen sanomalehtioloistamme vuosisatamme alkupuolella Iltapuhde 26/1900 ["ote pidemmästä käsikirjoituksesta, missä puhutaan Sanansaattaja Wiipurista nimisestä lehdestä, joka oli Karjalan suomalaisten äänenkannattajain esikoinen ja koko maassamme äidinkielellämme kolmas järjestyksessä". Aiheen puolesta todennäköisesti Silanderin kirjoitus]
9. Alpo S[ilander]: Elias Lönnrotin sadantena vuosipäivänä. Virittäjä 2/1902 s. 17-24
10. Alpo S[ilander]: Piirtonen hengellisen sensuurimme historiasta. Virittäjä 4-5/1902 s. 74-75
11. Alpo Silander: Eräs sanomistomme uranaukaisijain aikuinen käsinkirjoitettu lehti. Historiallinen Aikakauskirja 6/1903 s. 189-198
12. Alpo Silander: Muudan kynäkahakka sanomakirjallisuutemme huomenkoitteen ajoilta. Liitto. Suomen kaunokirjailijaliiton albumi II. 1903 s. 188-201
13. Alpo Silander: Lisänen Runeberg-suomennosten historiaan. Historiallinen Aikakauskirja 5/1904 s. 147-149
14. Alpo Silander: Antero Warelius [muistokirjoitus]. Virittäjä 1/1904 s. 1-10
15. Alpo Silander: Kalevala seitsenkymmenvuotias Historiallinen Aikakauskirja 6/1905 s. 203-206
16. Alpo Silander: Miksi Reinhold von Becker lakkasi Turun viikkosanomia toimittamasta? Virittäjä 1/1905 s. 1-8
17. Alpo Silander: Hiukan uutta ja vanhaa Kultalasta ja Ruununlinnasta Virittäjä 6/1905 s. 99-103
18. Alpo Silander: Juhani Jaakko Nervander. Vuosisataismuisto. Helsingin Kaiku 8/1905 s. 89-91
19. Alpo Silander: Suomenkielisen lehdistömme esikoisen sotasanomat. Helsingin Sanomat 7.9.1905 207/1905
20. Alpo Silander: Puolen vuosisadan takaisia sensuurioloja. Nuorten airut. Helsingin Nuorisoseuran kevätalbumi 1905 s. 80-88
21. Alpo Silander: Elias Lönnrot ja painopakko. Liitto. Suomen kaunokirjailijaliiton albumi IV. 1905 s. 61-76
22. Alpo Silander: Juhani Vilhelm Snellman suomalaisena sanomalehtimiehenä. Helsingin Kaiku 18-19/1906 s. 217-219
23. Alpo Silander: Snellman sanomalehtimiehenä. Työmies 14.5.1906 110/1906
24. Alpo Silander: Lisäpiirteitä Saiman syntyyn ja kuolemaan. Valvoja 5/1906 s. 275-295
25. [Alpo Silander]: Sanomalehdistö. Maisteri Alpo Silanderin Kaakkois-Karjalan laulu- ja soittojuhlassa juhlapitämä esitelmä. Karjala 14.6.1906 & 16.6.1906
26. Alpo Silander: Snellmanin ensimmäinen suomenkielinen kirje Lönnrotille Valvoja 5/1906 s. 383-385
27. Alpo Silander: Aloite maailman sanomalehdistön historian tutkimukseen [Arvio Otto Sylwanin kirjasta Den moderna pressen]. Valvoja 10/1906 s. 604-606
28. Alpo Silander: Muudan asiakirja ensimmäisen kansallisen herätyksemme ajoilta. [R. v. Beckerin anomus Turun viikkosanomain ilmestymisluvasta] Virittäjä 7/1906 s. 112-115
29. Alpo Silander: Vänrikki Stoolin tarinat sensuurin kiirastulessa. Valvoja 2/1907 s. 95-101
30. A[lpo] S[ilander]: Aikakauskirjallisuutta [Arvio lehden Kirjapainotaito. Graafillinen aikakauslehti näytenumerosta]. Valvoja 5-6/1907 s. 425-426
31. Alpo Silander (eri lähteistä sovittanut): Sanomalehdistön synty ja lapsuusvuodet. Helsingin Sanomat 16.02.1909 38/1909, 19.02.1909 41/1909, 18.03.1909 64/1909, 20.03.1909 66/1909
32. Alpo Silander: Ensimäinen Wäinämöisen kuvapatsas. Kalevala-päivän johdosta. Karjala 28.02.1909 49/1909
33. Alpo Silander: Kalevala ja sanomisto. Muutamia hahmopiirteitä. Helsingin Sanomat 28.02.1909 49/1909
34. Alpo Silander: Karjalan sanomalehdistön esikoiset. Maailmanlehdistön 300-vuotismuiston johdosta. Karjala 06.05.1909 102/1909, 09.05.1909 105/1909, 12.05.1909 107/1909, 14.05.1909 109/1909
35. Alpo Silander: Kolme kuvaa maailman sanomalehdistön lapsuusajoilta. Helsingin Sanomat 25.12.1909 299/1909
36. Alpo Silander (mukaillut): Suurten sivistysmaitten sanomalehdet meidän päivinämme. Helsingin Sanomat 12.11.1910 262/1910
37. Alpo Silander: Esitelmä Kaleva-juhlassa. Karjala 03.03.1910 51/1910
38. Alpo Silander: Tuulta ja tuiskua. Piirtosia suomalaisen sanomalehtisissin kynäkahakoista. Karjala 12.11.1910 263/1910 (Savo 17.11.1910 132/1910)
39. Alpo Silander: "Se oli loppu liian linnun". Gottlundin Suomalaisen kuolema. Wasama. Nuorsuomalaisten sanomalehtimiesten albumi 1910 s. 1-4
40. Alpo Silander: Pietari Hannikainen. Karjalan kirja II. 1910 s. 374-377
41. Alpo Silander: Cuopio Stads Tidningar. Handskrivet satiriskt-moraliskt blad från slutet av 1700-talet. Hufvudstadsbladet 4.4.1911 91/1911
42. Alpo Silander: Agathon Meurmanin nuoruusvuosilta. Valvoja 1/1911 s. 28-39
43. Augusti Silander: August Ahlqvist ruotsinkielisenä runoilijana. Aika 1912 s. 547-558 [Sulo Haltsosen tulkinta on, että artikkeli on Alpo Silanderin. Tämän puolesta puhuu se, että artikkelin lähteenä ovat sanomalehdet. Mutta todennäköisemmältä vaikuttaa, että etunimi on oikein ja sukunimi väärin, sillä Ahlqvistia tutki tähän aikaan Aukusti Simelius.]
44. Alpo Silander: Suomenkielisen aikakauskirjallisuuden esikoinen [Lönnrotin Mehiläinen] Valvoja 11/1915 s. 529-548, 12/1916 637-655
45. Alpo Silander: Turun Wiikkosanomat. Turun Sanomat 6.8.1915 178/1915, 8.8.1915 180/1915, 13.8.1915 184/1915
46. Alpo Silander: Luku painopakkomme historiasta [Historiikkia Pietari Hannikaisen Kanava-lehdestä] Nuori Suomi XXV. 1915 s. 222-234
47. Alpo Silander: Saiman ilmestymisanomus ja ilmestymislupa. Historiallinen Aikakauskirja 2/1916 s. 202-204
48. Alpo Silander: Kaarle Aksel Gottlund ja hänen Suomalaisensa. Hyödyllinen huwitus. Nuorsuomalaisen Sanomalehtimiesyhdistyksen albumi. 1916
49. Alpo Silander: Oulun Wiikkosanomat. Vuoteen 1841. Kaleva 13.7.1916 157/1916, 20.07.1916 163/1916, 21.07.1916 164/1916, 24.07.1916 166/1916, 7.8.1916 178/1916, 11.08.1916 182/1916
50. Alpo Silander: Suomalainen sanomalehtisissi [Gottlund]. Otava 11/1916 s. 481-488
51. Alpo Silander: Ensimmäinen suomenkielinen maatalouslehti [Lukemisia maamiehille]. Maatalous 18-19/1917 s. 311-315
52. Alpo Silander: Turkulaisia sanomalehtiaikeita viime vuosisadan alkupuoliskolla. Turkulainen 01.02.1917 25/1917 (Uusi Aura 03.02.1917 14/1917)
53. Alpo Silander: Suomalaiset lehdet 1848 vuoden vapausmyrskyistä. Suomen Kuvalehti 16/1917 s. 241-242
54. Alpo Silander: Varhaisemmat suomalaiset lehdet väkijuomista ja raittiudesta. Kotoa ja kaukaa 7-8/1917 s. 190-195
55. Alpo Silander: Piirtosia teatterimme varhaisempiin vaiheisiin. Otava 9/1917 s. 385-391
56. Alpo Silander: Suomalaisen lehden sotasanomat vuonna 1776. Karjala 18.02.1917 40A/1917, 20.02.1917 41/1917 (Viipurin Sanomat 19.02.1917 no 21/1917, 21.02.1917 22/1917)
57. Alpo Silander: Silmäys maamme varhaisempiin paino-oloihin.Karjalan Aamulehti 27.05.1917 119/1917, 06.06.1917 126/1917, 10.06.1917 130/1917
58. Alpo Silander: Ensimäinen Wäinämöisen kuvapatsas. Kalevalapäivän johdosta. Helsingin Sanomat 25.02.1917 54B/1917, Karjala 28.02.1917 48B/1917 [vrt 1909]
59. Alpo Silander: Retkeily suomalaisen sanomiston huomenkoiton aikoihin [STS]. Maatalous 17/1918 s. 208-212
60. Alpo Silander: Antti Litzelius ja Suomenkieliset Tietosanomat. Valvoja 8/1918 s. 371-382
61. Alpo Silander: Juhana Vilhelm Snellman Maamiehen ystävän toimittajana. Aika 6-8/1918 s. 176-187
62. Alpo Silander: Ruotsalainen sanomistomme Helsingfors tidningarin päiviin asti. Otava 10/1918 s. 377-384
63. Alpo Silander: “Terve, toverit!” Eräs kapina-ajan muistelma. Nuori Suomi 28. 1918 s. 185-186
64. Alpo Silander: Eräs sanomistomme vuosisataismuisto [Turun viikkosanomat]. Nuori Suomi 29. 1919 s. 70-82
65. Alpo Silander: Lönnrotin Mehiläisen ilmestymisanomus ja ilmestymislupa. Historiallinen Aikakauskirja 1/1919 s. 15-18
66. Alpo Silander: Vanhan Suomettaren alkutaipaleelta. Uuden Suomen keskiviikko-kirjoitelmia N:o 11-12. Uusi Suomi 09.04.1919 82/1919 , 16.04.1919 88/1919
67. Alpo Silander: Europan varhemman sanomiston kehitys. Uuden Suomen keskiviikko-kirjoitelmia 30-32, 34. Uusi Suomi 10.09.1919 207/1919, 17.09.1919 213/1919, 24.09.1919 219/1919, 08.10.1919 231/1919
68. Alpo Silander: "Turun Viikkosanomain" 100-vuotismuiston johdosta. Kansanvalistusseuran kalenteri 1920. 1919 s. 49-57
69. Alpo Silander: Eräs käänne maailmanlehdistön vaiheisssa. Aika 6-8/1920 s. 264-267
70. Alpo Silander: Turun Viikkosanomain satavuotismuisto. Otava 1/1920 s. 34-39
71. Alpo Silander: Kaarle Aksel Gottlundin "Suomi". Suomalainen Suomi. Suomalaisuuden liiton julkaisema kulttuuripoliittinen aikakauskirja 5. 1920 s. 30-42
72. Alpo Silander: Oulun Viikko-Sanomia vuoteen 1841. Valvoja 6/1920 s. 259-267
73. Alpo Silander: Sanomistomme alkuhistoriaa. Suomen Kuvalehti 1/1920 s. 5-7
74. Alpo Silander: Suomalaisen laivan haaksirikko Pohjanmerellä 1833 [Oulun Viikkosanomat]. Maailma 7/1920 s. 92-93
75. Alpo Silander: Suomen sanomiston merkkipäivä. Muistetaanko sitä? Helsingin Sanomat 13.11.1920 309/1920, Uusi Suomi 14.11.1920 264/1920, Karjala 16.11.1920 265/1920 Länsi-Suomi 16.11.1920 130/1920
76. Alpo Silander: Eräs sanomistomme omalaatuisimpia edustajia. Nuori Suomi XXX. 1920
77. Alpo Silander: Piirtosia Turun Wiikkosanomain historiaan. Uusi Aura 08.01.1920 6/1920
78. Alpo Silander: Reinhold von Beckerin ja Turun viikkosanomain historiaa. Uusi Suomi 08.01.1920 5/1920
79. Alpo Silander: Turun Wiikkosanomain julkaisemisanomus. Helsingin Sanomat 08.01.1920 6/1920
80. Alpo Silander: Kaksi saksalaista lehteä Suomessa. Suomen kuvalehti 2/1921 s. 30-32
81. Alpo Silander: Elias Lönnrot kirjeenkirjoittajana. Karjala 27.02.1921 48B/1921
82. Alpo Silander: Sirpale sanomistomme varhaisempaa historiaa. Uusi Suomi 11.12.1921 287/1921
83. Alpo Silander: Suomalainen kynän ja kalvan ritari. Lehtimiesten päivänä Suomen sanomiston sataviisikymmenvuotismuistoksi. Helsingin Sanomat 12.12.1921 340/1921
84. Alpo Silander: Vuosisadan takainen kynäkiista. Jousimies. Suomenkielisten sanomalehtimiesten yhteisjulkaisu 2. 1922 s. 33-35
85. Alpo Silander: Piirteitä Kaarle Aksel Gottlundin luonnekuvaan. Valvoja 7-8/1922 s. 214-220
86. Alpo Silander: Kun "Saiman" kuolemantuomio langetettiin. Hieman Uutta ja vanhaa. Uusi Suomi 1.11.1922 252/1922
87. Alpo Silander: Vänrikki Stoolin tarinain sensurointi. Nuori Suomi XXXII. 1922 s. 3-16
88. Alpo Silander: Elias Lönnrot ja painosorto. Kaiku 19.11.1922 265/1922, 03.12.1922 277/1922
89. Alpo Silander: Kappale sensuurimme historiaa. Karjala 25.11.1922 274/1922, 26.11.1922 275B/1922, 28.11.1922 276/1922
90. Alpo Silander: Poimielmia "Kanavasta" Karjala 30.11.1922 278/1922
91. Alpo Silander: "Saiman" esihistoriaa. Helsingin Sanomat 19.11.1922 314/1922 24.11.1922 319/1920
92. Alpo Silander: Kappale sensuurimme historiaa. Turun Sanomat 26.11.1922, [osa II?], 25.1.1923 22/1923, 07.03.1923 63/1923
93. Alpo Silander: Sirpale sensuurimme historiaa. Iltalehti 11.12.1922 287/1922
94. Alpo Silander: Kanavan kuolema. Historiallinen Aikakauskirja 1-2/1923 s. 192-199
95. Alpo Silander: Kun kansallislaulun saimme. Uusi Suomi 12.05.1923 no 106/1923
96. Alpo Silander: Snellmanin ja Suomettaren välinen oikeakielisyyskiista. teoksessa Kieli- ja kansatieteellisiä tutkielmia. Juhlakirja professori E. N. Setälän kuusikymmenvuotispäiväksi 27.II.1924. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 52. 1924 s. 271-283
97. Alpo Silander: Hiukan Runebergistä ja sensuurista. Helsingin Sanomat 17.10.1924 285/1924
98. Alpo Silander: Suomenkielisen lehdistömme esikoisen sotasanomat. Aamulehti 19.10.1924 243/1924, 26.10.1924 no 249/1924, 02.11.1924 no 255/1924
99. Alpo Silander: Kirjallista väittelyä entisaikaan. Uusi Suomi 23.11.1924 273/1924
100. Alpo Silander: "Saiman" ja "Kanavan" päiviltä. Karjalan mailta. Itä-Suomen sanomalehtimiesyhdistyksen kevätjulkaisu 1. 1925 s. 5-15
101. Alpo Silander: Sanomistomme ennen ja nyt. Valvoja-Aika 11-12/1925 s. 449-454
102. Alpo Silander: Nuori Agathon Meurman kirjeidensä valossa. Karjala 20.01.1925 20/1925, 21.01.1925 21/1925
103. Alpo Silander: Agathon Meurmanin nuoruusvuosilta. Aamulehti 05.02.1925 no 29, 08.02.1925 no 32
104. Alpo Silander: Sanomalehdistön historiaa [Arvio Otto Sylwanin kirjasta Pressens utveckling under nittonde århundradet] Valvoja-Aika 9/1925 s. 361-366
105. Alpo Silander: J. V. Snellman suomenkielisenä lehtimiehenä. Aamulehti 12.05.1925 107/1925 (Karjala 12.05.1925 130/1925, Savo 03.06.1925 no 124/1925 )
106. Alpo Silander: Lehdistömme alkutaipaleelta. Suomenkielisen sanomiston merkkitapauksen johdosta. Aamulehti 20.09.1925 no 216, 22.09.1925 no 217
107. Alpo Silander: Piirtoja "Kanavan" elämäntarinaan. Etelä-Saimaa 10.10.1925 113/1925
108. Alpo Silander: Suomenkielisen sanomiston puolitoistasataismuisto. Aamulehti 27.11.1925 274/1925 (Iltalehti 28.11.1925 no 276, Helsingin Sanomat 27.11.1925 no 322, Tampereen Sanomat 27.11.1925 no 274, Uusi Suomi 27.11.1925 no 274)
109. Alpo Silander: Sanomaimme uutisosasto entisaikaan. Jousimies : Suomenkielisten sanomalehtimiesten yhteisjulkaisu 1925. 1925 s. 68-71
110. Alpo Silander: Kappale Suomen sivistyshistoriaa sanomistomme vaiheiden valossa. Nuori Suomi 35. 1925 s. 141-153
111. Alpo Silander: Aikakautinen kirjallisuus. Teoksessa Suomi. Maa. Kansa. Valtakunta 3. 1925 s. 445-454 (Tidningar och tidskrifter. Finland. Land. Folk. Rike 3. 1925 s. 446-454)
112. Alpo Silander: Runebergin päivänä. Miten Vänrikki Stoolin tarinat läpäisivät sensuurin? Keskisuomalainen 05.02.1925 no 29/1925
113. Alpo Silander: Miten vanhimmat suomalaiset sanomalehdet ajoivat kansanvalistuksen asiaa. Opintotoveri : itsekseenopiskelijoiden ja opintokerhojen lehti 3/1926 s. 33-37
114. Alpo Silander: Suomenkielisen sanomiston uranaukoja. Suomen Kuvalehti 3/1926 s. 89-91
115. Alpo Silander: Kappale Suomenkielisten tietosanomain historiaa. Iltalehti 14.01.1926 10/1926
116. Alpo Silander: Suomenkielinen sanomalehdistö 150-vuotinen. Suomenkielisen sanomistomme uranaukojain esittäytymiset. Karjala 15.01.1926 no 14/1926
117. Alpo Silander: Sanan-Saattaja Viipurista. Etelä-Savo 02.12.1926 136/1926
118. Alpo Silander: Suomenkielisten Tietosanomain sisältö. Käkisalmen sanomat 21.1.1926 & 23.1.1926 Sama kuin Alpo Silander: Mitä Suomenkieliset Tietosanomat "sisällänsä pitivät". Itä-Savo 16.01.1926 no 5/1926 (Turun Sanomat 14.01.1926 13/1926, Sisä-Suomi 02.04.1926 75/1926)
119. Alpo Silander: Suomenkielisen sanomalehdistön esikoinen, Suomalaiset Tieto-Sanomat. Eräitä piirtoja Antti Lizeliuksen lehden vaiheisiin. Uusi Suomi 15.01.1926 11/1926
120. Alpo Silander: Pientä pakinaa Vanhasta Kalevalasta. Aamulehti 28.02.1926 57/1926
121. Alpo Silander: Suomenkielinen sanomalehdistö 150-vuotinen. Kappale Suomenkielisten tietosanomain historiaa. Etelä-Savo 01.04.1926 36/1926
122. Alpo Silander: Lehtinen sanomistomme historiasta. Uuden Suomen Sunnuntailiite n:o 14&15/1926. Uusi Suomi 04.04.1926 no 77, 11.04.1926 82/1926
123. Alpo Silander: Kun kansallisen näyttämön syntysanat lausuttiin. Sanomistojuhlan ja teatteripäivien johdosta. Helsingin Sanomat 04.04.1926 no 91/1926
124. Alpo Silander: Suomenkielisen lehdistön uranuurtajia. Aamulehti 4.4.1926
125. Alpo Silander: Paino-olomme Ruotsin vallan aikana. Uusi Suomi 04.04.1926 no 77
126. Alpo Silander: Antero Varelius. Aamulehti 02.10.1926 no 263B/1926
127. Alpo Silander: Paloja Meurmanin kirjeenvaihdosta. Karjala 09.10.1926 no 274/1926
128. Alpo Silander: Agathon Meurmanin kirjallisesta jäämistöstä. Uusi Suomi 09.10.1926 232/1926
129. Alpo Silander: Piirtoja maailmanlehdistön vaiheisiin. Aamulehti 29.10.1926 290/1926, 31.07.1927 202/1927
130. Alpo Silander: Sanomalehdistön historiaa [arviot julkaisuista Åbo Underrättelser 1824-1924. (1924) ja Genom ett sekel. Profiler och anteckningar. (1924)]. Valvoja-Aika 5-6/1926 s. 235-236
131. Alpo Silander: Elias Lönnrotin Mehiläinen kurittajain kourissa. Uuden Suomen sunnuntailiite 41. Uusi Suomi 09.10.1927 no 233/1927
132. Alpo Silander: Lönnrotin Mehiläisen alkuvaiheita. Kappale Pohjanmaan lehtihistoriaa. Kaiku 17.11.1927 266B/1927, 20.11.1927 no 269/1927
133. Alpo Silander: Vanhempi sanomistomme ilmoitusvälineenä. Kotimainen työ : Kotimaisen työn liiton äänenkannattaja 1928 s. 119-122
134. Alpo Silander: Heränneiden äänenkannattajain esikoiset. Valvoja-Aika 4/1928 s. 172-180
135. Alpo Silander: Kansalliseepoksemme luojan elämyksiä sanomakirjailijana. Piirtosia Kalevalan syntymäajoilta. Karjala 28.02.1928 57/1928 (Aamulehti 28.02.1928 58/1928)
136. Alpo Silander: Kansallisia kirjallisia ilmauksia Kalevalan syntymä-ajoilta. Helsingin Sanomat 28.02.1928 58/1928
137. Alpo Silander: “Saima on lakkautettu”. Savo, 50-vuotisjulkaisu. 1928 s. 65-69
138. Alpo Silander: Varhaisinta suomalaista journalistikkaa eli Kaarle Aksel Gottlund kiistakirjailijana. Savo, 50-vuotisjulkaisu. 1928 s. 59-63
139. Alpo Silander: Elias Lönnrot suomenkielestä ja kansanrunoudesta. Piirrelmiä Kalevalan syntymäajoilta. Uusi Suomi 28.02.1928 49/1928
140. Alpo Silander: Kynäkiista Hämeen, Savon ja Pohjanmaan maineesta. Uusi Suomi12.08.1928 186/1928
141. Alpo Silander: Ruotsin aikaisia suomalaisia uutisvälineitä. Jousimies : Suomenkielisten sanomalehtimiesten yhteisjulkaisu 1928. 1928 s. 40-42
142. Alpo Silander: Pohjalaista säeseppyyttä. Aitta 1/1929 s. 8-13
143. Alpo Silander: Tampereen sanomiston alkutaipaleelta. Kirjassa Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia. Tampereen historiallinen seura 1929
144. Alpo Silander: Eräs sanomistomme satavuotismuisto. Aamulehti 03.01.1929 2/1929
145. Alpo Silander: Oulun Viikkosanomain vuosisataispäivänä. Tampereen Sanomat 03.01.1929 2/1929
146. Alpo Silander: Beduinien ja Kabylien vankina. [Perustuu Oulun Viikko-Sanomien juttuun] Suomen Kuvalehti 1/1929 s. 28-30
147. Alpo Silander: Oulun Viikko-Sanomain vanhoista vuosikerroista. Kaleva 06.01.1929 4/1929
148. Alpo Silander: Antti Chydeniuksen seikkailurikas retki Pohjanlahdella. [Lähteenä Oulun Viikko-Sanomien juttu 1837] Uusi Suomi 26.02.1929 56/1929
149. Alpo Silander: Oulun sanomiston esikoinen. Uusi Suomi 31.03.1929 87B/1929
150. Alpo Silander: Herännäisyyden vainovuosilta. Valvoja-Aika 7-8/1929 s. 328-337
151. Alpo Silander: Muudan sanomistomme merkkipäivä 3.1.1829-3.1.1929. Helsingin Sanomat 03.01.1929 2/1929
152. Alpo Silander: Nälän ja kuoleman kourissa. Luku Oulun Viikkosanomain historiaa. Vesaiset. Pohjois-Suomen Sanomalehtimiesyhdistyksen julkaisu 4. 1929
153. Alpo Silander: Oulun Viikko-Sanomain vanhoista vuosikerroista. Kaleva 06.01.1929 4/1929
154. Alpo Silander: Piirtoja Oulun Viikkosanomain historiaan. Kaiku 06.01.1929 no 5/1929
155. Alpo Silander: Tampereen lehdistö viime vuosisadalla. Aamulehti 01.10.1929 268/1929
156. Alpo Silander: Kansallisen herätyksen huomenajoilta. Aamulehti 28.02.1930 57/1930
157. Alpo Silander: Milloin alkoi Suomen kansan historia. Jousimies : Suomenkielisten sanomalehtimiesten yhteisjulkaisu 1930. 1930 s. 31-33
158. Alpo Silander. Antti Lizelius. Kansallinen elämäkerrasto III. 1930, 476
159. Alpo Silander: Suomen Sanomisto 1881. Aamulehti 03.12.1931 no 328/1931
160. Alpo Silander: Hajapiirteitä Antti Lizeliuksen elämäkertaan. Valvoja-Aika 4/1932 s. 218-222
161. Alpo Silander: Muudan vapaan sanan ja valistuksen esitaistelija. Laatokka 1881-1931, 50-vuotisjulkaisu. 1931 s. 70-73
162. Alpo Silander: Unica. Sirpale viime vuosisadan sivistyshistoriaamme. Jousimies : Suomenkielisten sanomalehtimiesten yhteisjulkaisu 1934. 1934 s. 29-31
163. Alpo Silander: Le développement de la Presse finlandaise. Bulletin of the international committee of historical sciences VI. 1934 s. 78-84
164. Alpo Silander: Sanansaattaja Viipurista. Kaukomieli : Wiipurilaisen osakunnan albumi 7. 1935 s. 38-51
165. Alpo Silander: Tampereen historiallisen seuran kymmenvuotisvaiheet 1925-35. Teoksessa Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia, II. 1935
166. Alpo Silander: Sensuuriolojamme 1829-1840. Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 4. 1936 s. 256-276
167. Alpo Silander: Eräs sanomistomme vuosisataismuisto. Hengellisen aikakauslehdistömme uranaukojat. Helsingin Sanomat 29.03.1936 86/1936
168. Alpo Silander: Aikakauslehdistömme esikoisen satavuotismuisto. Elias Lönnrotin Mehiläinen. Uuden Suomen sunnuntailiite 17. Uusi Suomi 26.04.1936 112/1936
169. Alpo Silander: Suometar painopakon puristuksissa. Uusi Suomi 20.06.1937 163/1937
170. Alpo Silander: Ankaran ajan puristuksessa. Jousimies : Suomenkielisten sanomalehtimiesten yhteisjulkaisu 1937. 1937 s. 36-39
171. Alpo Silander: Miksi Pietari Hannikaisen Kanava lakkasi ilmestymästä? Yhdeksänkymmenvuotismuisto. Uusi Suomi 31.12.1937 352/1937
172. Alpo Silander: Paino-olojemme historiaa. [Arvostelu Yrjö Nurmion kirjasta Suomen sensuuriolot Venäjän vallan alkuaikoina vv. 1809-1829. 1934]. Uusi Suomi 27.9.1938
173. Alpo Silander: "Tulee mies meren takaa, vaan ei tule Tuonelasta". Suomalaisen merikapteenin jännittävä seikkailu Algeriassa sata vuotta sitten. Aamulehti 06.03.1938 63/1938 (Kaiku 20.03.1938 no 65/1938)
174. Alpo Silander: Tampereen historiallisen seuran kevätretket. Tammerkoski 3/1939
175. Alpo Silander: Ulkomaalaisen kirjallisuuden sensurointi Suomessa 1841-1855. Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 5. 1939 s. 274-293
176. Alpo Silander: Sanomalehdistömme bibliografia [Arvio Akseli Routavaaran bibliografiasta Suomen sanomalehdistö 1771-1932]. Historiallinen Aikakauskirja 1/1939 s. 143-147

Tietokannan tekijyys ja siihen viittaus

Eilen luvatusti pari sanaa verkossa julkaistujen "tietokantojen" ja matrikkelien tekijätiedoista. 

Olen käsitellyt teemaa aiemmin ainakin motkottaessani useaan kertaan siitä, että Yrjö Kotivuoren Ylioppilasmatrikkeliin (tai Veli-Matti Aution tekemään jatkeeseen) viitataan ilman tekijännimeä. Yhdeltä syyllistyneeltä tuttavalta sain meriselityksen, että tekijän nimi on liian hankalassa paikassa. Eli linkin "Viittausohje" takana.

Viittausohjeen tarjoaa myös (Tekijänoikeudet-sivulla) SKS:n Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu, joka täydentyi muistaakseni tammikuussa. 

Elektronisessa muodossa olevaan lähteeseen viitattaessa on mainittava tavanomaisten tietojen lisäksi myös dokumentin URL-osoite sekä päivämäärä, jolloin dokumenttia on käytetty.

Esimerkiksi: Gadolin, Gustaf: Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu 5.9.2017).

Annetussa esimerkissä ei siis ole URL:ia, jota edellisessä kappaleessa vaaditaan. Mutta kriittisempää on se, että mukana ei ole mitään tekijätietoa. Tekijyydestä todetaan Tekijänoikeudet-sivulla

Aineiston on tuottanut Suomen kirkkohistoriallinen seura - Finska kyrkohistoriska samfundet, ja sen on koonnut VTL Iikko B. Voipio. Verkkojulkaisu on toimitettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa 2012–2022, ja verkkosivuston on toteuttanut Flo Apps Oy.

Esipuheessa julkaisun tekoa selitetään näennäisesti perusteellisesti, mutta kuitenkin epäselvästi. "Nyt valmistunut verkkojulkaisu ei ole enää pelkkä Collianderin ja Voipion laatima käsikirjoitus, vaan kriittiseen tiedonhankintaan perustuva tutkimus." Kaikki viittaa rankkaan toimitustyöhön, mutta eikö tekijyys silti voisi olla "nimellistä"?

Toki on (kuulemma) niin, että ratkaisevaa on argumentti eikä auktoriteetti. Matrikkelien ja humanististen tietokantojen ongelmana vaan on se, että niissä ei ole argumentteja vaan pelkkiä väitelauseita. Hultteettomalle lukijalle sisältö näyttäytyy taivaasta pudonneelta ja muistiorganisaation kanonisoimalta, vaikka todellisuudessa kyseiset väitelauseet on kirjoittanut ihminen, jonka pitäisi saada kunnia työstään ja kantaa vastuu myös sen puutteista. 

Lisäksi, jos kyse on aidosti monivaiheisesta ryhmätyöstä, niin lähdekriittisesti tietoa käyttävän pitäisi ymmärtää tämäkin. Palaten Heraldiikka-tietokantaan, jonka karttaosuutta tarkastelin eilen, Tietoja-osuudesta ei löydy listaa käytetyistä päälähteistä, kehityksen kulkua ja -kestoa eikä mitään ymmärrystä tekijöiden määrästä, kyvyistä ja intresseistä. Ei näin.

Eikä myöskään niin kuin Translocaliksessa, jossa viittausohje on

Esimerkki 1. Viittaus Translocalis-tietokantaan:

Heikki Kokko, Translocalis-tietokanta. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 2023. https://digi.kansalliskirjasto.fi/collections?id=742. Luettu 9.2.2023.

Esimerkki 2. Viittaus yksittäiseen leikkeeseen, sen kuvailutietoihin:

Heikki Kokko, Translocalis-tietokanta: Mikkeli 12.10.1855. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 2023. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/424948/articles/2839711. Luettu 9.2.2023.

Kokko on (käsittääkseni) hankkinut rahoituksen, johtanut proggiksen ja arvatenkin ollut suunnittelemassa asiasanoituksen rakennetta. Mutta hän ei ole kirjoittanut yksittäisen leikkeen kuvailutietoja, jotka on näpytellyt yksi (muistaakseni) kahdeksasta tutkimusavustajasta. Mielummin siis (minusta) "Heikki Kokko ja työryhmä" tms. Ja (toistaakseni valitusta aiemmasta kirjoituksestani) tietokannan muodostamistavasta pitäisi olla käytettävissä kuvaus muistitiedon sijaan. 

Kartanot kartalla?

Blogin pitkäaikaiset lukijat voinevat arvata tunnelmani, kun Kansallisarkiston Tutkimuspalveluiden uutiskirje 1/23 antoi otsikossaan kehoituksen/mahdollisuuden "Tutki kartanoita kartalla". Leipätekstin mukaan "heraldista historiaa havainnollistavaan karttaan" on merkitty "muun muassa rälssitilat ja säterikartanot, koska niiden omistajien edellytettiin kuuluvan vaakunan omaavaan rälssiin tai aateliin. Mukana ovat myös keskiaikaiset asumakartanot ja hengellinen rälssi, joka Västeråsin resessin 1527 jälkeen usein siirtyi lahjoituksena tai panttina maalliseksi rälssiksi". 

Tilanne ei parantunut Twitterissä käytetystä mainoskuvasta, joka antoi ymmärtää, että kartalla on "kartanot" eikä turvallisemmin "kartanoita".Todellisuudessahan on kartallistettu "kartanot" tietyllä määritelmällä ja tietyistä lähteistä. Kansallisarkiston sivuilla esitettynä tieto valitettavasti kodifioituu ja tulkinnanvaraisuudet jäävät piiloon.

Kuten aina, aloitin testauksen alueesta, jonka tunnen parhaiten, eli Kokemäeltä. Kartalla oli hämäävän paljon kohteita, sillä esitettynä olivat kaikki Baranoffien läänitykseen kuuluneet tilat. Tästä kävi esiin sivuston hyöty eli mahdollisuus klikata esiin kaikki esim. Kassari Baranoffiin liittyneet tilat. Näin tuli myös esiin pahin kartallistusvirhe eli Kaarenojan sijoitus Sääksjärven etelärannalle. Ainoa tuntemani Kaarenoja on Kokemäenjoen rannalla, kuten kaikki muukin historiallinen asuminen Kokemäellä. (Nimisampo tuntee Kokemäeltä neljä Kaarenojaa, joista vain yhdellä on koordinaatit. Se ei ole Kokemäenjoen varrella eikä Sääksjärven rannalla. Koska joen rannalla sijaitsevien tilojen maat tkuvat kymmenien kilometrien soiroina, ei ole mahdotonta, että merkki on Kaarenojan mailla. Mutta se ei ole lähelläkään päärakennusta.)

Toinen fiba liittyy mielestäni Ylistaroon, joka esitetään säterinä noin vuodesta 1600. Kuitenkin aukikirjoitettuna on Lagukselta tieto "Ylistereby. Der äro 2 rusthåll, 7 skatte, 3 augments och 1 krono hemman." Tahtoo sanoa, että kyseessä on kylä eikä tila. Lisäksi ensimmäisenä mainittu "omistaja" Sune Sunesson Seppo Suvannon henkilötiedoston (pdf) mukaan 8.3.1419 "ilmoitti Turussa päivätyssä kirjeessä pantanneensa vaimonsa perintöä eth godz liggendes i Kwmo sokn i Ylistharoby Pentti Lydekenpojalle". Eli a) kyseessä oli kylän yksi tila ja b) sen omisti vaimonsa. 

(Jos olisi lukenut tiedotteen paremmin, yllä oleva olisi jäänyt kirjoittamatta. "Karttaa selatessa on hyvä huomioida, että rälssitilat ja säterit on nimetty aikalaiskäytäntöä seuraten kylän mukaan. Tästä aiheutuu sekaannuksen riski ja tulkintaongelmia, jos kylässä on ollut useita rälssitiloja eri omistajilla. Monessa tapauksessa yksittäisten tilojen lukumäärät, nimet ja veroluvut olisi mahdollista selvittää voudin- ja läänintilien avulla.")

Myös omistajana mainittu Lars Hordeel on Suvannon mukaan "kotoisin Ylistaron talosta VIII". Koska/jos ketju jatkuu de la Gardie -sukuun, kyse on Ylistaron Malmista ja Horellista eikä "Ylistarosta". Tästä "todistaa" esim. Belin-koosteeni, jossa Thure Belin "Forsbyn ja Ylistaron Malmin ja Horellin pehtoori. Tilat omisti Magnus Julius de la Gardie, joka kuoli vuonna 1741."

Mistä päästäänkin Forsbyhyn, joka on anakronistisesti kartalla Koskenkylä. Sivun perusteella de la Gardie -suvun omistus päättyi vuoteen 1739 eikä 1741. Voi olla tai olla olematta eli olisi kiva tietää mihin tieto perustuu. Ja kun omistus Ylistaron Malmi ja Horelli kuuluivat samaan klimppiin, joka siirtyi uudelle omistajalle, miksi Ylistaron kohdalla omistus näyttää päättyvän Axel Julius de la Gardien kuolemaan 1710?

Kokemäenkartanon omistus on seurattu 1900-luvun alkuun, mutta Pyhänkorvan kohdalla ei ole ollut syytä kertoa Knorringeista mitään. Miksei? Ja vaikka olen Vuolteen kartanostatusta kyseenalaistanut, jäin sitä nyt kuitenkin kaipaamaan. 

Heraldiikkakartan ei ole kai ole tarkoitus olla suomalainen vastine  tietokannalle Svenska herrgårdar, mutta en oikein tiedä mitä se tavoittelee. Mukaan on otettu ja aukikirjoitettu peruslähteitä, mutta ilmiselvästi on käytetty muutakin kirjallisuutta, joka on jätetty mainitsematta. Tietä "Omistajaa" tarkempaan tietoon ei siis ole. Vasta viime tingassa huomasin, että kartan alapuolelle oli istutettu Wikipedian artikkeleita. Tekstin esittämisen sijaan olisin suositellut linkittämistä, joka pitäisi sisällöt selvemmin erillään.

Mahdollisuuksia kehittämiseen ja rikastamiseen on paljon, sillä mukaan voitaisiin linkittää DF:ää ja Jully Ramsayta. Mutta herra tietää minkälaisen projektin puristus tämä julkaisu on ollut ja milloin on resursseja korjauksiin ja parannuksiin. Lähteiden ohella sivustolta nimittäin puuttuu tekijätiedot. Tämä on teema, josta kirjoitan piakkoin laajemmin. 

Perunarutto 1800-luvun Suomessa

Perunarutto yhdistyy mielessäni niin vahvasti vain ja ainoastaan Irlannin nälänhätään 1845-1852, etten ollut uskoa silmiäni kun suomalaisistakin sanomalehdistä löytyi mainintoja samasta kasvitaudista. Sanomalehtilöydökseni ovat odottaneet käsittelyä jo useampia vuosia ja minulla on kutina, että joku on jo aiheesta kirjoittanut. Kirjallisuushakuni (lue: googlaus) on kuitenkin tuonut esiin vain Gösta Grotenfeltin artikkelin Perunarutto ja sen esiintyminen Suomessa (Maahenki II. 1910, 484-492) ja pätkän Reijo Solatien väitöskirjaa Ilmasto ja sen määräämät luonnonolot Suomen asutuksen ja maatalouden historiassa (2012). Näihin perustuen ja Grotenfeltin kuvituksen kierrättäen...

Perunarutto tuli Suomeen vasta kun sitä oli jo joka puolella Ruotsia. Leviäminen alkoi vuonna 1847, joten Grotenfelt arvelee väyläksi Ahvenanmaata. Idässä leviäminen pysähtyi Kyminjoelle ja pohjoisessa Kokemäenjoelle. Eteläisessä Hämeessä perunarutto "raivosi miltei kaikkialla".

Seuraavina vuosina tauti levisi erityisesti vesistöjen rannalla, jonne asutus ja viljelys keskittyi. Täydellisesti säästyneillä alueilla todennäköisesti perunaa viljeltiin hyvin vähän. Neljän vuoden jälkeen tauti hävisi lähes täysin, mutta esiintyi vuosina 1853 ja 1854 joissain osissa Turun ja Porin lääniä ja Uudenmaan sekä Vaasan läänin rannikolla. Ainakin Uudellamaalla tauti pahensi katovuosien ravintotilannetta. Vuonna 1855 perunaruttoa oli enää yhdessä Turun läheisessä pitäjässä. Liittyykö taudin loppumiseen perunanviljelystä hetkellisesti luopuminen? 

Välivuosia ei ollut montaa, sillä perunarutto tuli Suomeen toistamiseen vuonna 1860 ja levisi oitis kaikkialle, paitsi Oulun lääniin. Nyt siis myös Kuopion läänissä oli perunaruttoa "miltei kautta koko läänin". Seuraava vuosi oli yhtä paha, mutta laaja levinneisyys päättyi siihen. Oulun läänissä kuitenkin kärsittiin perunarutosta vuonna 1862 ja seuraavina kahtena vuonna tautia oli runsaasti Kuopion läänissä.

Kolmannen jakson alun Grotenfelt ajoittaa vuoteen 1866, jolloin tautia oli muussa Suomessa, mutta ei Oulun ja Kuopion lääneissä. Jo seuraavana vuonna tautia oli vain paikottain ja siksi Grotenfelt kutsuu Vaasan läänistä 1868 alkanutta leviämistä neljänneksi vaiheeksi, joka kesti vuoteen 1871. Valtakunnallisia tai laajoja perunaruttokausia oli vielä 1879, 1882-1883, 1890, 1895 ja 1897-1898. Eivät sitten kuitenkaan laskeneet perunan suosiota. 

Vielä Burtzin perijöistä

Kirjoitin viime lokakuussa ripeän katsauksen Elisabeth Kyhlistä, tyttärestään Johanna Sofiasta ja tämän lapsista. Sittemmin jaksoin käydä läpi peruslähteitä, joten pientä täydennystä. 

Kyhlin kakkosavioliitto Jacob Gerdesin kanssa päättyi tämän kuolemaan 23.1.1784. Pian tämän jälkeen Kyhl luopui Kulosaaren kartanosta. Useamman kymmenen vuoden aukon jälkeen Helsingin rippikirjat ovat käytettävissä vuodesta 1785 alkaen. Koska ainoa tyttärensä oli mennyt naimisiin vuonna 1779, Elisabeth on sivulla 20 perheenjäsenittä. Vuonna 1795 aloitetun rippikirjan sivulla 229 taloudessaan on "fru maj Rosenqvist" eli tyttärensä. Välirikko ei siis ollut niin täydellinen kuin tarinat kertoivat. 

Tulkintaa vahvistaa henkikirjat. Vielä vuosina 1787 (KA 8439:11) ja 1788 (8443:6) yliluutnanska Gerdesin talouteen kuului vain yksi piika. Mutta vuosina 1789 (KA 8448:14), 1790 (KA 8452:7), 1793 (KA8463:7), 1798 (KA 8485:6) kaupungin "muiden asukkaiden" päällimmäisenä on yliluutnanska Gerdes ja majuurska Rosenqwist. Erillisillä riveillä, mutta peräkkäisyys viittaa asumiseen samassa talossa. 

Tytär häviää Helsingin henkikirjoista samoihin aikoihin, kuin avioliittonsa purettiin Linköpingin tuomiokapitulissa. Lainaten edellistä blogitekstiäni "Johanna Sofia solmi rivakasti uuden avioliiton Samuel Olof Wetterqvistin kanssa. Parille syntyi Helsingissä 11.6.1800 tytär, joka sai nimen Emilie Sophie." Hakematta ja löytämättä jäi tuolloin rippikirjan sivu 435, joka antaa ymmärtää, että pariskunta meni naimisiin Tukholmassa 7.9.1799. 

Henkikirjassa 1801 (KA 8503:7) Wetterqvistit on listattu Johanna Sofian äidin jälkeen, mikä muistuttaa siitä, että tämän ajan Helsingissä ihmisten asuinpaikat eivät selviä luotettavasti mistään. Mutta todennäköisesti erillinen sijainti rippikirjassa oli lisäsivun käyttöä eikä indikaatio asumisesta muualla kuin Burtzin talossa. Selvää on, että Wetterqvistit muuttivat vuonna 1801 Helsingistä Espoon Söderskogiin (Espoo RK 1801-05 s. 348) ja sieltä seuraavana vuonna Ruotsiin, jossa "syntyi vielä ainakin 11.4.1803 poika Clas Olof, joka kastettiin Kungsholmin seurakunnassa Tukholmassa".

Rippikirjan mukaan Johanna Sofia Burtz kävi ehtoollisella jälleen Helsingissä vuonna 1805, jolloin miehensä "suunnitteli uutta avioliittoa keväällä 1805 ja kuulutti vaimonsa perään Posttidiningarissa 13., 16. & 27.4.1805". Vuonna 1806 Helsingissä aloitetussa rippikirjassa sivulla 32 yliluutnanska Gerdesin talouteen kuului "dotter fru Wetterqvist", joka kävi ehtoollisella 1808 ja 1809 eli oli ollut elossa myös miehensä toisen kuulutuskierroksen aikana. Mahdollinen välirikko äidin kanssa ei siis estänyt asumista samassa kaupungissa eikä todennäköisesti taas Burtzin talossa. Jossa muuten henkikirjan 1802 (KA 8508:7) mukaan oli 35 ikkunaa. Kyseistä henkikirjaa voisi näköjään käyttää selvittämään, kuka omisti kiinteistöjä ja kuka asui vuokralla.

Vuonna 1806 aloitetussa rippikirjassa taloudessa on myös "Dotter fru Hägström", joka lähti Ruotsiin 3.7.1810. Kyseessä on Johanna Sofian ensimmäisessä avioliitossa 18.12.1781 syntynyt tytär Maria Elisabet. Tämä oli 15.9.1801 mennyt Helsingissä naimisiin Jägerhornin rykmentin luutnantin Carl Gregorius Häggströmin kanssa. Helsingissä syntyi 9.12.1806 avioliiton ainoa tunnettu lapsi, poika, joka sai etunimet Carl Petter. 

Lars Liljan tekemän sukututkimuksen (Carl Gregorius, Carl Petter) sekä Maria Elisabethin ja Carl Gregoriuksen Geni-profiileiden avulla selviää, että Maria Elisabet lähti Ruotsiin poikansa kanssa, mutta ilman aviomiestään. Hän muutti Ölmstadin seurakunnan Sandvikiin, jota emännöi 11.6.1734 syntynyt Fröken Beata Charlotta Rosenquist (Ölmstad AI:9 s. 31, AI:10 s. 26). Kurkistus Adelsvapeniin kertoo, että kysessä oli Maria Elisabetin isän sisko eli täti. Suhteet isän sukuun eivät siis olleet katkenneet vanhempien avioerossa. 

Maria Elisabethin oma avioliitto päättyi kuolemaansa Ölmstadissa 17.10.1814, kun Helsingissä syntynyt poikansa oli 8-vuotias. Vaikka pojan isä oli elossa Lilja arvelee, että poika sai holhoojakseen Maria Elisabethin veljen, joka asui lähistöllä. Leskeksi jäänyt Carl Gregorius Häggström ilmaantui vuoden 1824 paikkeilla Hauhoon, jossa hän myös kuoli. 

Edelleen on hukassa Johanna Sofian kuolinpäivä ja -paikka. Tarkistin aikaisemmassa tekstissä mainitsemani kirjallisuusviitteen Hämeenlinnassa kuolemisesta, mutta en saanut viitettä asiakirjalähteisiin. Myös Clas Olof -poikansa kohtalo on selvittämättä.

Prinsessan matkasta

Vietin viime viikon lopulla Turussa miniloman, jonka arkistopiipahdus osoittautui yllättävän hedelmälliseksi, mikä tulee seuraavina kuukausina näkymään blogissa vaihteluna iänikuisiin sanomalehtileikkeisiin. Alunperin suunniteltuun museoluuhaukseen ei siis jäänyt aikaa, mutta keskiviikkoiltana ravasin keskustasta linnalle, jossa vanhojen tanssien harjoitusten ja remontin keskellä pääsin kun pääsinkin Prinsenssan matkaan eli Katarina Jagellonicasta kertovaan näyttelyyn.

Nurin päin, eli aloitin pikkuhuoneen testillä, jonka tulos 7/12 oli sanallisessa muodossa "Voi hitsi! Olet vielä pimennossa. Nyt kirja käteen ja kohti tiedon valoa." Kirjallisuuden suosittelu oli inan outoa kun samassa huoneessa oli (liian) pitkiä tekstejä luettavana kosketusnäytöltä ja kuunneltavana tutkijoiden puheenvuoroja.

Vai oliko suuntani kuitenkaan väärä, sillä astuessani näyttelyyn pääkylttien numerot alkoivat alkupäästä ja päättyivät toiselle ovelle? Olisiko testaukseen pitänyt palata lopuksi? No, kiitos numeroitujen kylttien pääosassa näyttelyä ei ollut suurempaa eksymisen vaaraa. Lisäksi rakenne oli kronologinen, joten päätarpeeni tulivat täytettyä.

En tietenkään ole niin pönttö, etten olisi huomannut näyttelyn kohdeyleisönä olevan lapset - tai jos ollaan rehellisiä pienet tytöt. Ottaen huomioon, että aitoja esineitä oli vain yksi, ihan hyvä ratkaisu. Mutta.

Kun luin läpi hyppelyradan ruutukuvaukset, joissa käytiin läpi Katarina Jagellonican nuoruus, opin jotain itselleni aivan uutta. Ruudussa 9 oli luvassa "Lupaavia naimakauppoja" ja teksti alkoi "Olet 36-vuotias". En minä tiennyt/muistanut, että Katarina oli lähes 40-vuotias mennessään Juhanan kanssa naimisiin. Sellaista käsitystä ei myöskään olisi saanut pääkylteistä, joiden kuva-aiheet olivat pikkutyttöjä. Vasta kyltissä 10 todettiin "Nyt olen kasvanut aikuiseksi ja olen kuningatar." Täh? Vielä Eerikin joukkojen piirittäessä Turun linnaa Katariina ei ollut aikuinen? 

Katariinan lapsellisuutta tuotiin esiin myös matkakuvauksessa Suomeen, mistä lisää miinuspisteitä. Innovatiivisesta näyttelyarkkitehtuurista kuitenkin plussapisteitä, eläinten pään sisällä oli eri pituisilla mahdollisuus katsoa animaatio, jossa matkan vaiheet käytiin läpi.

Perille päästyä Turku näytti tältä.

Pidin myös rurkan tornista, jossa lattia tärisi Turun linnan piirityksessä. Olisin vaan halunnut ymmärtää kenen näkökulmasta kertojaääni puhui.

Näyttely oli siis informatiivinen ja elämyksellinen aikuisellekin. Mutta ellei jaksanut hyppiä lattiapeliä läpi tai oli muuten tarkkaamaton, Katariinan elämän kronologiasta saattoi jäädä väärä ymmärrys.

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa ottivat 23.3.1776 kuulutukset Rymättylässä syntynyt 40-vuotias Eric Ingman ja Kokkolassa syntynyt Margaretha Backman, joka oli 17-vuotias. Matti Wallan virkamiesmatrikkelin mukaan Ingman oli apukamreeri kamarikollegiossa, mikä selittää olonsa Tukholmassa. 

Margareta Beata Backmanin isä Christian Backman oli kuollut Tukholmassa 19.7.1772 ja jättänyt leskelleen ja viidelle lapselleen suhteellisen pienen omaisuuden irtaimistoa (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:225 (1772) Bild 1610 / sid 583 (AID: v222823.b1610.s583, NAD: SE/SSA/0145a)). Nuoren tytön avioliitto huomattavasti vanhemman miehen kanssa vaikuttaa läidin talouden kustannusten minimoimiselta, mutta kyse saattoi tietenkin olla myös syttyneistä tunteista.

Tämä lyhyt esittely on osa sarjaa, jonka henkilöt on poimittu Tukholman suomalaisen seurakunnan kuulutuksista vuosilta 1774-1777. Alkuunkaan kaikkia mahdollisia lähteitä henkilöiden elämän selvittämiseksi ei ole käytetty.