Rakveressa hyppäsin uudelleen itään päin menevään bussiin ja viisumittomana matka loppui Narvaan. Bussiasemalta hotellille mennessä yhteisnäköala Hermannin linnaan Narvassa ja Iivananlinnaan Venäjän puolella oli pysäyttävä ja jo pelkästään tämän kokemuksen takia matka oli tekemisen arvoinen. Usean yrityksen jälkeen onnistunein valokuva aiheesta syntyi aivan viime minuuteilla Narvan taistelun muistomerkillä.
Saatuani hotellihuoneen lähdin hotellilta kohti ruotsalaiselta näyttänyttä rakennusta. Täysosuma. Kyseessä oli Narvan vanha raatihuone, joka on ollut saman näköinen Petter Sundin aikaan. Ja Petter teki (Seppo Aallon tulkinnan mukaan) kauppaa narvalaisten kanssa, joten ehkä joskus oli käynytkin kaupungissa?
Raatihuoneen viereen oli rakennettu upouusi talo, jonka julkisivu jäljittelee vanhaa pörssitaloa, mutta katon lippa on "kohdallaan" vain edestä. Tällaista ei tehdä Suomessa. Liian "vau"-arkkitehtuuria.
Lauantaiaamuna olisin ehtinyt kiertämään koko bastionireitin ennen Hermannin linnan avautumista, mutta sängystä nousu oli jäänyt turhan myöhäiseksi ja tutustuin vain joen varressa oleviin. Narvan valloituksen muistomerkissä teksti oli venäjäksi, mutta onneksi (?) päivämäärä on yksiselitteinen.
Raatihuoneen ohella bastionit ovat ainoita merkkejä Ruotsin ajasta Narvassa. Vanha kaupunkikaava on hylätty ja rakennuksia ei ole jäljellä, mikä kävi ilmi Hermannin linnan ennen-ja-nyt -kuvista. Koska valokuvia oli, ilmeisesti suurin tuho oli tapahtunut toisessa maailmansodassa. Neuvostoliiton ajan arkkitehtuurissa on niin paljon klassisia piirteitä, että minulla on toisinaan vaikeuksia tunnistaa ja ajoittaa rakennukset.
Hermannin linna ilahdutti budjettimatkailijaa Rakverea halvemmalla sisäänpääsymaksulla. Linnassa oli myös paljon enemmän ja asiallisempaa katsottavaa kuin Rakveressa. Tosin useimmat vaihtuvat lappunäyttelyt ohitin sanaakaan lukematta.
Linnan arkkitehtuuri oli ainakin sen verran alkuperäinen, että oli niin sekava, etten tiedä näinkö kaikkea mitä piti. Ainakin kipusin Hermannin tornin ylös asti. Joskin pakitin puiselta parvekkeelta jo parin askeleen jälkeen. Näkymä Iivananlinnaan siis ikkunasta.
Jokaisella tasanteella oli jonkinlainen näyttely. Ylinpänä tällä kertaa kuvia ison sisäpihan kunnostussuunnitelmista, joissa oli (niissäkin) moderni ote.
Linnan yksityiskohdissa ei ollut minusta erityisempää kuvattavaa ja vielä vähemmän lappunäyttelyissä.
Ystävällisesti oli sinisellä huomiolapulla "Pildista! Maka a photo!" merkitty yksi osa historiallisesta näyttelystä. Joten tietenkin otin kuvan.
Historiallisen näyttelyn tekstit olivat viroksi ja venäjäksi, joten ymmärrykseni ei hirveästi kasvanut. Kuten jo mainitsin, jäin käsitykseen, että 1600-luvulla Narvassa oli ollut komeita kivitaloja. Ruotsin vallan myötä kaupunkiin tuli sekä ruotsalainen (ruotsinkielinen) että suomalainen (suomenkielinen) kirkko. Tämä yksityiskohta oli onneksi käännetty englanniksi.
Ritarikunnan aikaa esittelevä huone oli saanut äskettäin uuden muodon ja siellä olisi varmaan ollut tekstejä useilla kielillä. Valitettavasti poikkesin sinne vasta vierailun lopussa, kun ajatukset olivat jo bussiaikatauluissa. Sivuhuomioita. Itse en mieltänyt ritarin kaapua kävijöiden näpelöitäväksi, mutta eräs nuori mies veti sen päälleen epäröimättä. Toisessa päässä huonetta oli iso kivi viritettynä köydellä taljaan ja toinen kävijä innostui kokeilemaan sen nostoa. En tiedä oliko tarkoitus, mutta ei näyttänyt turvalliselta.
Linnasta lähtiessäni oli juuri alkamassa suomalaisryhmän opastus, joten en tiedä missä määrin kaupunki enää kaipaa mainostusta. Sekä Narvaan että eilen esiteltyyn Rakvereen pääsee siis melko vaivattomasti bussilla, mutta joustavammin tietenkin omalla autolla.
