Takakannen mukaan uudenlaista historiankirjoitusta

Jonkun kirjallisuuslistan avulla löytyi kirjastosta artikkelikokoelma Lääkäri, lukkari, talonpoika, duunari. Lukuja suomalaisten historiaan. Henkilöhistoriasta tai arjen historiasta kiinnostuneelle se tarjoaa erinomaisia esimerkkejä ihmiselämien kuvaamisesta.

Kaikki tekstin ihmiset eivät kuitenkaan ole todellisia. Esipuheessa todetaan ”Osa heistä on suomalaisessa menneisyydessä eläneitä, lihaa ja verta olleita ihmisiä. Osa taas on ottanut toimivan hahmonsa vasta tämän kirjan sivuilla. He ovat uusioihmisiä, joihin on kierrätetty monia elementtejä. Heidän elämänvaiheensa ovat tyypillisiä aikansa suomalaisia elämänkohtaloita.”

Artikkeleissa päähenkilöiden kuvitteellisuutta (tai todellisuutta) ei tuoda esiin. Tästä ratkaisusta en pidä. Lähdeluettelosta voinee päätellä asian tilan. Mielummin sitä kuitenkin käyttäisi muun lisätiedon etsimiseen.

Pari Beliniä lisää

Kokemäenkartanon rippikirjasivuja selatessa silmä osui tutuksi käyneeseen nimeen Belin. Kartanossa 1814-1815? käväissyt ”Mamsell Gretha Maria Belin” s. 6.9.1793/2 ? ei tietenkään osu aikaisempaan kokoelmaan ensi silmäyksellä, mutta ”Margaretha Ulrika s. 6.9.1792” näyttää aika vahvalta ehdokkaalta. Varsinkin kun katsoo keskimmäistä nimeä vähän tarkemmin.






Äskettäin "löytyi" myös Knorring muistiinpanoistani TMA:n Dahlströmin kortiston tarkistus. Sen korteissa oli aikaisempi Margareta: ”Margareta Bellin, * 1739. Gift med bokhållaren vid Kauttua bruk, senare till Kusto i Björnå, Bartholomeus Grömark (Ekman)”.

Belineille en ole tietääkseni mitään sukua. Innostuin aikanaan keräilemään sukunimen haltijoita, sillä yritin saada lisätietoa Thure Belinistä, joka asui ainakin 1746-1750 Kokemäen Forsbyssä. Täydensin nyt koostettani edellä olevilla ja SSS:n henkilöhakemiston kautta löytyneillä sotilailla. Googlen avustuksella sain listan näkyville internettiinkin.

Hakee jotain niin löytää jotain – osa n+1

Kesällä osui käteeni kirjadivarissa Heikki Ylikankaan juhlakirja Tie tulkintaan vuodelta 1997. Sisällysluettelossa oli paljon kiinnostavaa, joten laitoin kirjan nimen muistiin, mutta lainasin kirjastosta vasta eilen.

Ensimmäiseksi käänsin esiin Mari Rakkolaisen artikkelin Pelätty Rusina Jung. Rakkolaisen lisensiaattityö esi-isäni Petter Sundin häirikköpojista oli minulle erittäin antoisa ja tämä artikkeli käsitteli 1700-luvun Helsinkiä myös. Elin siis pienessä toivossa, että Petter Sund voisi tulla esille. Mutta ei, Rusinalla oli sentään sen verran järkeä, ettei alkanut Sundeja nimittelemään.

Sen sijaan... ”Oikeus kutsui todistajaksi Johan Herkepeuksen, jonka majoituspaikkana oli ollut porvari Gårgianderin [Rusina Jungin aviomies] talo. ... Sitten tulivat kuultaviksi Johanin veljet Gabriel ja Joseph, jotka myös olivat majailleet Gårgianderin talossa.”

Tiedosto Emma Karoliinan esipolvet on ollut koskemattomina 30.7.2007 lähtien, mutta kyllä minä sentään jotain muistan. Eli kirjoittaneeni ”Andreas Herkepaeuksen toinen poika Johan Herkepaeus kirjoittautui Helsingin triviaalikouluun vuonna 1723 yhdessä veljiensä Gustafin ja Gabrielin kanssa. Josef veli kirjoitettiin kouluun sisään 1725 ja Andreas vuonna 1730. Tällöin (vuonna 1730) Johan ja Gabriel olivat rehtorin luokalla ja Josef ylemmän kollegan luokalla. Toisin kuin veljiään Johania ei viehättänyt koulutie ja hän vaihtoi sen sotapalvelukseen.”

Johan meni aikanaan naimisiin Petter Sundin tyttärentyttären kanssa ja on siis myös esi-isiäni. Lienee selvää, etten olisi ikipäivinä lähtenyt häntä tarkoituksellisesti tästä kirjasta hakemaan, enkä olisi kuvitellut koulupoikien esiintyvän oikeuden pöytäkirjoissa. Mikä tekee tällaisestä löydöstä vieläkin "hauskemman". Edesmenneen kirkkoherran pojat kiroilevan murhaajattaren hoivissa...

Vaihteeksi arkistossa

Eilinen käynti Kansallisarkistossa oli eka viikkoihin, mutta tunnistin vielä päivystäjän, joten tilanne ei ole toivoton. Mikrofilmihuoneessa oli melko täysi miehitys eli sukututkimusta on syntymässä.

Ehdin tarkistella torppareita pari tuntia. Kirjasin hyviä täydentäviä tietoja ja löysin yhden melko pahan mokan. Käsikirjoitusversiossa minulla oli torppari "Erik Josefinpoika Finbergi" - rippikirjassa luki "Enk. Josefina Finbergi". (Juha oli laittanut hyvän kommentin eiliseen viestiini - meikäläisellä kun kärsivällisyys ei aina riitä ja huolellisuudessakin on ollut vuosikymmeniä parantamisen varaa. )

Knorring kypsytystä kahvitauolla

Posti toi eilen SKS:stä luvan käyttää Kansanrunousarkistosta löytämääni matskua. Heille ei tästä ilosta tarvitse onneksi maksaa.

Eli jos käsikirjoitus sattuisi olemaan painokunnossa sen voisi laittaa menemään.

Mutta kun ei ole. Voisin lohduttaa itseäni ja sanoa loppusuoran olevan näkyvissä, mutta sitten täytyisi tunnustaa sen olevan vielä tuskaisen pitkän. Torpparitiedot ovat vieläkin alkutekijöissään, meijerikouluoppilaat kaipaavat tarkistuskierrosta ja ...

Ei auta itku markkinoilla - työpäivän jälkeen arkistoon

(Lampaat Nordisk Familjebokista Kamariherran 800-päisen lauman muistoksi.)

Nuori Satakunta

Sain Kokemäellä käydessäni kuvattua Maatalousmuseon näyttelystä Kokemäenkartanon pohjapiirroksen ja huoneiden nimet. Mutta edelleen kaihertaa silloin joskus jossain näkemäni artikkeli.

Yksi kandidaatti oli Nuori Satakunta, jonka tilasin Kansalliskirjaston uumenista jonkinlaista yritystä (itselleni) osoittaakseni. Näin heti, että sivukoko oli väärä, mutta selasin muutamat vuosikerrat varmuuden vuoksi. Laitoin muistiin seuraavat, siltä varalta, että löytyy kiinnostuneita, jotka eivät niitä tunne.

(Nuori Satakunta -lehteä on Porin maakuntakirjastossa. Jos omaan tutkimukseen kuuluu ahkeria nuorisoseuralaisia siitä kannattaa hakea pyöreiden syntymäpäivien esittelytekstejä ja muistokirjoituksia.)

• Tammikuu 1936. ”Niementaus”: Lappilaisen taituri-suvun esi-isä. Satakunnan nuorisoliiton keräyskilpailusta 1931. Tiedot saatu 65-vuotiaalta K. Rengmanilta ja Lapin kirkonarkistosta. (Juttu alkaa Pommerin sodan aikaisesta soturista Henrik Kniht. Iiro Karin sivun mukaan hänestä on kirjoitettu paljon muuallakin.)
• Helmikuu 1936. Mitmaari-keto. Noin 70-vuotiaan rva A.L. kertoma kuvaus Raumalta
• Maaliskuu 1936. Hylkeenpyynti Rauman saaristossa. Emäntä E Pihlus-Vahalan kuvauksen mukaan muistiinmerkinnyt A. L.
• Kesä-Heinäkuu 1937. Hää- ja naimatapoja Kiukaisissa 70-80 vuotta sitten. Emäntä Vilhelmina Ojalan, joka kuoli 1926 91-vuotiaana, kertoman mukaan kirjoitti Lyyli Pero. Julkaistu Kiukaisten nuorisoseuran Sirpale-lehden kotiseutunumerossa 1917
• Kesä-Heinäkuu 1937. ”Kustaanpoika”: Lukuvooroista ja lukupidoista Lapissa
• 10/1938. S. L.: Levan ja Pitkäjärven muinaiset reitit Kokemäellä.
• 12/1938. J.V.: Nuoren neidon kohtalo. Muistelmia Lapista viime vuosisadalta. (Aleksandra Junnila Saaren kylästä hukkui ajaessaan tulvaveteen.)

Silmiin osui myös juttu, jossa oltiin huolissaan liiton arkistosta. Selostettiin, että kilpailukirjoitukset oli huolellisesti ommeltu vihoiksi. Näitä yritin metsästää paikallistiedon ja mahdollisesti mummuni isän tekstiä löytääkseni. Satakunnan museon arkistosta, jossa liiton papereita on, vastattiin kuitenkin ettei tämän tyyppistä. Jätin tarkistamatta. Muistaakseni arkistoa oli myös TMA:ssa, jossa otin ne esille... mutta minun muistiini ei ole luottamista.

Virtuaaliretki Hämeenlinnaan

Hämeenlinnan kuva 1700-luvun alusta. Wikimediasta

Tänäkään kesänä en taida ehtiä tutstumiskäynnille Hämeenlinnaan. Virtuaalivierailulle löytyy onneksi muutakin materiaalia kuin kuvia.

Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon sivuilta löytyy hyvä peruskatsaus kaupungin historiasta.

Laajempi materiaalikokonaisuus on toukokuussa avattu Lydia. Löytyy sekä tekstiä, että digitoitua materiaalia. Sukututkijaa voisi kiinnostaa esimerkiksi osoitekalenterit tai puhelinluettelot. Tai kaupungin kartat. Löytyy myös kaunis Hämeenlinnan ja Helsingin välille rakennetun rautatien kartta, jossa näkyy (itseäni kiinnostavasti) selkeästi Helsingistä lähteneiden maanteiden linjaukset, jotka tässä vaiheessa taisivat olla vielä 1700-luvun tapaiset.

Ote Magnus von Wrightin grafiikasta. Muisti-tietokannasta, josta löytyy muitakin historiallisia Hämeenlinna-kuvia.