"Kauan sitten"

Historiantutkijatuttavani kertoi tyttärelleen dinosauruksien olleen olemassa "kauan kauan sitten". Seurasi tarkentava kysymys "Oliko silloin, kun sinä olit pieni?"

Vastaavista keskusteluista muistan kuulleeni ennenkin. Kirja Menittekö te bussilla naimisiin... ja muita lasten tärkeitä kysymyksiä (2008) sisältää esimerkit

• Oliko mummi ensimmäinen ihminen, joka syntyi apinasta? - Roope, 5, kun oli ollut puhetta evoluutiosta (s. 21)
• Äiti, olitko silloin jo syntynyt kun värit tuli maailmaan? - Venla, 4 (s. 31)
• Oliko meillä silloin hevoskärryt kun minä olin vauva? - tyttö, 3 (s. 31)

Aikuisia nämä aina (ainakin vähän) naurattavat. Kunnes muistaa, ettei niin hirvittävän tarkasti muista kuinka paljon ennen ihmisiä dinosaurukset maapallolla kulkivat tai koska autot yleistyivät. Menneiden asioiden suhteuttamisessa on opittavaa, koko elämän ajaksi.

P.S. Menittekö bussilla -kirjan sivulla 66 Klaas Ruppel Kotuksesta vastaa 3-vuotiaan Annan kysymykseen "Mitä tarkoittaa Suomi?". Eipä ollut tullut minulle koskaan mieleen, että Suomi ja Saamenmaan saamenkielinen nimi Sápmi ovat muodostuneet samasta sanasta. Puhumattamaan että siitä on peräisin myös Häme. Kielitiede on outo tiede.

Kuva: George Eastman house, Flickr

Tuoreita uutisia Turusta ja Tampereelta

Turun Sanomat otsikoi uutisensa tänä aamuna historian ystävän sydämen pysäyttävästi: Suurtorille kaavaillaan uudisrakennuksia. Suurtorihan on se pläntti, joka oli tori jo 1600-luvulla ja on suunnilleen ainoa hahmotettavissa oleva jäänne Turun menneisyydestä Tuomiokirkon lisäksi. Joten Turun lähirakennushistorian tuntien on ihan järkeenkäypää tuhota kokonaisuus. Seuraavaan projektiin idea verkkokommentoijalta:

Miksei samalla pureta Tuomiokirkkoa, eihän sielläkään juuri väkeä käy. Ja vie paljon tilaa. Paikalle vois rakentaa vetovoimaisia korkeatasoisia city-asuntoja urbaaneille ihmisille toria elävöittämään. Turun linnankin vois purkaa ja paikalle asuntoja veronmaksukykyisille hyville ihmisille,

Tampeelle siirtyen. Aamulehti oli 14.8. esitellyt paperiversiossaan Lauri Lepolan kirjaa Verinen Tampere ja juttuun jättivät 16.8. julkaistun vastineen Marko Tikka, Tuomas Hoppu ja Kimmo Antila. Verkkojutun Verinen Tampere 1918 vai ei? Keskustelu jatkuu yhä kuumana tiedän, että trio reagoi Lepolan väitteeseen Lindellin koulun/sairaalan. surmista sekä kommenttiin ”meillä ei ole ainuttakaan yhtenäistä teosta kansalaissotaa seuranneista asioista”. Jälkimmäistä osaan kummastella minäkin.

Alle sadan vuoden takaista asiaa ei voitu jättää tähän vaan seuraavaksi Aamulehti kysyi Pitäisikö Pyynikin kirkkopuisto kaivaa auki, totuuden vuoksi? Haastateltavana tässä m.m. Heikki Ylikangas, jonka kirjasta Tie Tampereelle itsekin muistan sairaalapotilaiden ampumisesta lukeneeni.

Sitten järjestettiin keskiviikkona Vapriikissa keskustelutilaisuus, jonka raportti otsikoitiin Joukkohauta halutaan paljastaa . Tekstissä jätetään (arvatenkin) tahallisesti mielikuva, että asiantuntijoiden argumentit eivät yleisöä vakuuttaneet. Samaa korosti otsikko Kumosivatko tutkijat huhun Pyynikin joukkohaudasta? – Kuuntele ja päätä itse! kun tänään Aamulehti julkaisi (kuulemma ilman keskusteluun osallistuneiden lupaa) tilaisuuden ääninauhoitteen.

Kuuntelin sitä nelisenkymmentä minuuttia niin että pääsin kohtaan, jossa Lepola vetosi vain ja ainoastaan kahteen lehtijuttuun. Ikäänkuin kaikki paperille kirjoitettu olisi totta. (Etappi-lehti on muuten kaverin kaverin googletuksen perusteella Tampereen seudun työllistämisyhdistys ry:n julkaisu.) Mutta tutkijoiden sepustuksia kannattaa kuitenkin epäillä?

Lisäys 15:08. Tämän aamun Aamulehdessä on ollut kirjoitus, jossa Etappi-lehden lähteeksi on paljastettu wikipedia-artikkeli Pyynikin kirkkopuistosta.

Kruunun varoilla kasvatetut lapset 1851-52

TMA:ssa taannoin selaamani Loimaan kruununvoudin arkiston yksikkö B1 sisälsi luettelon kruununvaroilla kasvatetuista lapsista. Jos olisin keksinyt etukäteen arvata montako riviä oli Kokemäkeä, olisin todennäköisesti aliarvioinut paikkakunnan säästeliäisyyden. Lapsia oli vain kolme 3.12.1852 päivätyssä luettelossa. Mitä tästä pienestä joukosta voi oppia?

Talonpoika Henrik Paavolan hoidossa oli Sofia Erlandsdotter, joka oli  syntynyt 19.11.1847 eli oli listaa laadittaessa lähes 6-vuotias. Paavoloita on Kokemäellä useampia, vain Järilässä isäntänä tähän aikaa Henrik. Mutta rippikirjan sivulla ei näy Sofiaa. Sofia oli syntynyt Kokemäenkartanon Juhelan torpassa Erland-rengille ja 23-vuotiaalle Eva Stinalle. Torpan sivulla on Erland, mutta ei Eva Stinaa eikä Sofiaa. Lisätiedon hankinta osoittautuu vaikeammaksi kuin odotin.

Talonpoika Henrik Rahdun vastuulla oli Carl Lovisasson, joka oli syntynyt 5.11.1848 eli oli listaa laadittaessa lähes 4-vuotias. Purjalan Rahdussa ei Carlia näy eli vaikuttaa siltä, ettei elättilapsia merkitty kyseisen talon sivulle, syystä tai toisesta. Carlin äiti oli pojan syntyessä 28-vuotias sepän tytär Greta Lovisa Henriksdotter Forsström Aakulassa. Rippikirjan mukaan Greta oli syntynyt Janakkalassa ja hänen aiempi avioton poikansa myöskin nimeltään Carl ja kuollut pienenä lapsena. Kruununvaroilla kasvatettu Carl on äitinsä kanssa, eikä rippikirjasta näy mitenkään elätystilanne.

Torppari Johan Helenius oli saanut hoitoonsa tytön Johanna Johannasdotter Grönfors, joka oli syntynyt 7.11.1843 eli oli listaa laadittaessa lähes 9-vuotias. Kasteensa aikaan äitinsä Johanna Gustafsdotter asui Askolassa oli 46-vuotias ja ruotuköyhä. Sekä äiti että tytär ovat rippikirjassa Askolan sivulla.

Opetus: Tämän testauksen perusteella ei rippikirjasta voi päätellä kuka oli kruunun elätti eikä saada tolkkua siitä missä elättilapset todellisuudessa asuivat.

Eilisen tempauksen tulos

Eilisen aikana blogissa oli 266 kävijää, joten lupaukseni mukaan Sahel-keräykseen meni äsken 100 euroa. Tai itse asiassa 108 euroa, sillä sivun suunnittelijat olivat ovelasti kertoneet oikeassa reunassa, että sillä saadaan "300 annosta maapähkinätahnaa, jota käytetään aliravittujen lasten hoitoon".

Kiitos linkittäjille!

Kuva The Nationaal Archief, Flickr

Eräs lapsuus

Jos ei ole helppoa asettua 1800-luvun alun maalaislapsen paitaan, tuntuu lähes mahdottomalta kuvitella mitä oli pojan elämä Utön saarella. Onneksi yksi heistä kirjoitti muistelmansa. (Kartta yllä:

Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Korppoo - Utö; N:o 1-2; isojako 1936-1936 (A42:36/18-39) )

Otto W. Lindholm syntyi Utön saarella 17.7.1832 tullivirkamiehen pojaksi. Hänen myöhemmissä muistikuvissaan kaikki saaren asukkaan osasivat ampua aseella. Ottokin harjoitteli jo lapsena ampumista ja 8-vuotiaana hänellä oli pieni vene, kompassi ja kaksi piilukkohaulikkoa, joiden kanssa hän lähti yksinäänkin lintumetsästykseen. Kuvaukset retkistä täyttävät tekstin ja vain ohimennen tulee mainituksi, että talvisin Otto asui äitnsä kanssa Korppoon pappilassa, jossa Otto sai perusopetusta.

Kun Otto oli 9-vuotias isä sai paikan Reposaaresta ja perhe muutti Poriin. Siellä Otto meni varsinaiseen kouluun, jossa hän ei saanut kavereita. Otto tuntuu paremmin viihtyneen satamassa, jossa yritti jo pestautua laivalle, mutta sai kuulla olevansa liian nuori.

Melko pian Poriin muuton jälkeen perhe koki tragedian. Joulukuussa 1844 kuoli kuudesta lapsesta vanhin keuhkotulehdukseen. Vuoden vaihduttua isä sairastui ja kuoli 9 päivän sairastamisen jälkeen.

Otto sisaruksineen muutti äitinsä kanssa tämän vanhempien luokse. Otolla oli jälleen vene, kalastusverkot ja ase. Hän oli nyt 12-vuotias.

Joku sukulainen oli Seilin sairaalan johtajana ja sovittiin, että Otto muuttaisi perheeseen saamaan lisää koulutusta. (Tekstin tietojen perusteella yksi perheen pojista oli Ylioppilasmatrikkelista löytyvä Frans Reinhold Carlsson.) Otto läpäisi ylioppilastutkinnon 15-vuotiaana. Perheen taloudellinen tilanne ei ollut kummoinen ja meri houkutteli. Yliopiston sijaan Otto pestautui laivalle ja seilasi maailmalle.

Hän tuli sieltä Suomeen aikanaan suorittamaan kapteenin tutkinnon, josta on muistelmissa myös mielenkiintoinen kuvaus. Mutta suurin osa sivuista käsittelee matkoja maailmalla. Aikanaan Otto W. Lindholm asettui asumaan Vladivostokiin. Ilmeisesti hän kirjoitti muistelmansa ruotsiksi ja ne kulkivat suvussa, kunnes tulivat käännetyiksi englanniksi ja julkaistuksi nimikkeellä Beyond the frontiers of imperial Russia - from the memoirs of Otto W. Lindholm. Verkosta löytyy kirjasta arvostelu.

Nälänhätä kuuluu historiaan

Tämä on aamun viides postaus eikä kyse ole ajastusvirheestä. Vaan siitä, että olen ollut pari viikkoa depiksessä ja pahalla päällä. Mikään ei suju eikä etene enkä edes tiedä minne pitäisi olla menossa. Projektit pinoutuvat jokaiselle kämpän vaakasuoralle pinnalle eivätkä vyötärön makkaratkaan suostu häviämään. Ainoastaan blogikirjoituksia syntyy, yli tarpeen.

Ratkaisuna teemapäivä: Nälänhätä kuuluu historiaan. Muistuttaakseni itselleni, että asiani ovat enemmän kuin hyvin ja päästäkseni eroon neljästä puolivillaisesta varastoon tehdystä pätkästä:

• Raportoitua nälänhätää 1600-luvulla
• Raportoitua nälänhätää 1700-luvulla 
• Raportoitua nälänhätää 1800-luvulla  
• Raportoitua nälänhätää 1900-luvulla

Jotta muistaisin muistiin palautetun vielä huomennakin, aion silloin lahjoittaa summan Unicefin keräykseen Sahelin uhreille. Minkä summan? Sen ratkaisette te. Riippuu nimittäin siitä, kuinka monta kävijää tänne blogiin tänään tulee.

• alle 150 kävijää: lahjoitus 50 euroa (viimeisen 31 päivän aikana keskiarvo on ollut 143)
• 150-300 kävijää: lahjoitus 100 euroa
• 301-450 kävijää: lahjoitus 150 euroa
• 451-600 kävijää: lahjoitus 200 euroa
• 601-750 kävijää: lahjoitus 250 euroa
• yli 751 kävijää: lahjoitus 300 euroa

Keventäkää lompakkoani niin että lakkaan valittamasta pienistä asioista: levittäkää linkkiä!

 Nordiska museet, wikimedia

Raportoitua nälänhätää 1600-luvulla

Yllä oleva teksti alkaa "The famine continues in Livonia and Finland,". Se on osa kesäkuulta 1697 kerättyä Euroopan tilaa, julkaisusta Historical and political monthly mercury, Volume 8.

... Mäntsälän kirkonkirjassa mainitaan että sinä vuonna ei näkynyt ollenkaan jäniksiä, eikä muutamia tavallisia lintuja, esim. käki; kukko lakkasi laulamasta, ilvekset juoksivat kylissä, nälkäiset rotat (luultavasti metsähiiriä) tulivat lukemattomissa laumoissa ja söivät mitä vaan löysivät. Kesälahdessa kerrottiin, että aivan outoja lintuja tavattiin metsissä. Sekä Pohjois Ruotsissa että Suomessa kuoli niin paljon sotilaita nälkään, että useammasta rykmentistä tuskin oli puoli jälellä. ... Maaliskuussa 1697 sanotaan kuningas Kaarle XI yhtaikaa saaneen kuusi postia Suomesta. Ne sisältivät, että 80.900 ihmistä oli kuollut nälkään, että yhdeksän pitäjästä oli ilman asukkaitta. Neljätoista päivää myöhemmin sai kuningas taas uutisia Suomesta. Muutamassa pitäjäässä oli yhtenä päivänä 156 ihmistä kuollut nälkään. Melkein kaikki sotilaat Uusmaan rykmentissä sanottiin kuolleen nälkään. 1:sestä p:stä Syysk. 1696 samaan päivään 1697 oli Turun hippakunnassa 60,371 ihmistä kuollut nälkään. Pohjanmaalla 19,540, Uusimaan ja Hämeen läänissä 28,248, joka kuitenki lienee liian vähäksi arvattu. Viime-mainitussa jäivät 857 maatilaa ilman asukkaitta. (Suomen kauheimmat nälkävuodet 1695, 1696 ja 1697. Suomennos. Päivätär 2.4.1864)

Åbo Tidningar julkaisi samantapaisen tekstin Underssättelser om tillståndet i Finland under de swåra Misswätåren 1695, 1696 och 1697 numeroissaan 16.9., 23.9. ja 30.9.1793.

Raportoitua nälänhätää 1700-luvulla

Ote kirjeestä Hämeenlinnasta 4.9. julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 28.9.1761. Siinä todettiin, että heikkojen satojen vuosista 1756 ja 1757 selvittiin, sillä viinan poltto oli kiellettyä. Jos viljaa olisi mennyt viinan tekoon olisi nälästä varmasti kärsitty.


Kymmenen vuotta myöhemmin, 13.6.1771, samassa sanomalehdessä julkaistiin 22.4. Kokkolassa kirjoitettu tiedotus. Viljasta oli pulaa kaupungin pohjoispuolella ja lapsia kuollut nälkään ja/tai sopimattomaan hätäravintoon.


Pitkähkö Suomen maaseudulta lähetetty raportti julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.12.1784. Savossa ja Kymenlaaksossa olisi kärsitty pahaa nälkää ilman kuninkaan viisaita toimenpiteitä. Maaherra oli kiertänyt lääniä tehden havaintoja hädänalaisista ja järjestänyt heille jauhoja.

Raportoitua nälänhätää 1800-luvulla

Friends' review: a religious, literary and miscellaneous journal, Volume 21 (1868)

Sanomia Turusta 24.2.1892:

Raportoitua nälänhätää 1900-luvulla

The Minneapolis journal 2.4.1903:

"Dr. Klopsch, with the Christian Herald Finland relief expedition, to-day crossed the Swedish frontier from Tornea. Finland, to this place, having driven from Uleaborg by sledges.
"Throughout the entire journey of the expedition, from Helsingfors to Tornea on the Finnish boundary line, its progress was marked by extraordinary popular demonstrations, the people welcoming the travelers with song, oratory, poetry, and tributes of beautiful flowers, to express their heartfelt appreciation of the generosity of the American people, in helping Finland in her time of need. At Tornea, their arrival was made the occasion of a public holiday. All the schools were closed, and the whole populace gathered at the city hall and enthusiastically welcomed the expedition
"In three weeks the expedition has traversed the greater part of northern Finland by sledges, including Kuopio, Idensalmi, Kajana. Suomussalmi, and practically every important center of distress north and east of Helsingfors, being the first part of Americans who have ever journeyed through northern or eastern Finland in winter.
"Notwithstanding official claims that the situation is well in hand, the expedition reports that the famine throughout Finland is gradually increasing in intensity and extent. Present conditions fully corroborate all previously published accounts. Even as far south as the sixtysecond degree, at Idensalmi. the most appalling conditions prevail. Hundreds of children are begging bread from house to house. Scarlet fever and measles are epidemic. Eight hundred deaths have occurred in the district.
"A single church parish reports that 5,000 are absolutely destitute, and have been subsisting solely on 'hunger-bread' since October. Meat, milk and potatoes are utterly lacking throughout the whole famine area. Thousands are barefooted and clothed in rags, while the ground is covered by deep snow. The suffering and want are beyond description. In the Kajani and Uleaborg districts, the conditions are worst of all.
"At least 100.000 Finlanders are wholly dependent on relief at the present moment. Half the cattle are dead, and the reports of human deaths by starvation are persistent. The American contributions, exceeding $125,000, have unquestionably averted a large mortality.
"The worst will come in April and May, when the spring thaws will render many of the sufferers inaccessible, even by snowshoes. Finland's gratitude for American help is universal."

Amsterdamissa?!

 Tukholmalaisessa oikeusjutussa kutsuttiin 21.8.1632 todistajaksi Barbro Jacobsdotter, joka oli syntynyt Pohjanmaalla pitäjässä "Pärssiöö". Hänen lyhyt todistajan lausuntonsa koski aikaa, jolloin hän oli palvellut Amsterdamissa.

Amsterdamissa?! Että Pohjanmaalla (arvatenkin) 1600-luvun alussa syntynyt tyttö on käynyt Itämeren ulkopuolella ja nähnyt Amsterdamin kaupungin! Tätä on vaikea ymmärtää, mutta hyvin käsittää, että hän on jäänyt Tukholmaan eikä palannut (ainakaan heti) kotimaisemiin.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XX 1631-1632 (2004) s. 361
Kuvat National Gallery of Art:
Rembrandt van Rijn - View of Amsterdam from the Northwest - Print - Rosenwald Collection - 1943.3.7107
Reinier Nooms, called Zeeman - Amsterdam Harbor Scene - Painting - The Lee and Juliet Folger Fund - 2011.3.1

Miss' onpi Suomalaisten maa?

Sarjassa kuvia miehistä, joista en koskaan muista kuulleeni mitään: Robert Isidor Örn. Hänen kuvansa oikealla on lehden Maiden ja merien takaa numerosta 17.5.1864.

Örn oli syntynyt 2.1.1824 Kuolemajärvellä. Hänen tietonsa löytyvät Kotivuoren Ylioppilasmatrikkelista ja Wikipediasta: Viipurin pormestari, porvarissäädyn puheenjohtaja, salaneuvos, jne.

Mutta miehessä oli muutakin, Wikipedia paljastaa, että hänet "tunnetaan parhaiten salanimellä Harald Selmer-Geeth julkaistusta romaanista Siltalan pehtoori."

Maiden ja merien takaa tietää myös kirjallisesta työstä:

Väsymättömähän ahkeruutensa liittyy pormestari Örn'issä vielä toinen kiitettävä omaisuus, nimittäin että hän aina on valmis kuultelemaan, neuvomaan ja auttamaan ketä tahansa, ylhäistä tai alhaista, omaa maamiestä tai muukalaista. Siinä on hänelle suureksi hyödyksi hänen kielitaitonsa, sillä Viipurihan, niinkuin tietty, on Suomen Babeli. Siinä saa pormestari usein yhteen henkivetoon puhua Suomet, Ruotsit, Saksat ja Venäet, sillä kaikkia näitä kieliä puhutaan kaupungin asukkaissa. Suomen kieli se kuitenkin Viipurissa on yleisin ja sitä pormestarimmekin suosii hellällä huolella. Onpahan hän nuorempana vähän yritellyt runosepän työhönkin. Vieläkin lauletaan hänen lauluansa: Miss' onpi Suomalaisten maa?

Enää ei taideta laulaa?

Mielenkiintoisin yksityiskohta tämän kuvan takana löytyi ylioppilasmatrikkelin viime riveiltä. Örn asui elämänsä lopulla Espoossa aivan niinkuin "oma" salaneuvos Borninikin. Montako salaneuvosta mahtuu yhteen pitäjään?

Vaikka entinen espoolainen olenkin, ei "å Sandvik i Esbo socken." sanonut mitään. Näemmä Suvisaariston tienoilla, eli kaukana Bodom-järvestä, jonka rannalla Born asui.

Kohdattua

Ilona Kemppainen kirjoitti historiasta ja muistitiedosta. Charlotte Vainiovastasi kysymykseen Varför historia?

Jyväskylän yliopiston opiskelijalähettiläs Emilia on historian opiskelija.

Helena Ruotsala kirjoitti paikannimien ja Lompolan kylän historiasta.

Jussi Jalonen kommentoi patsashankkeita. Anna-Kaisa oli mukana kimpiastioiden korjauksessa.

Clarissa kertoi 8 olennaista, itseensä liittyvää asiaa. Sattuivat olemaan sukututkimukseen liittyviä.

Julle Jalava kirjoitti ullakolta löytyneiden mekkojen muistoista. Artefacta listasi museoiden elokuun esineet.

Kaisa osallistui Östermyra-päiville Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolla. Juuso Hyvärinen osallistui VR:n juhlaviikonloppuun Hyvinkäällä. Satu Kantojärvi osallistui onnistuneeseen sukutapaamiseen.

Maria Lähteenmäki raportoi Historiallisen maantieteen XV konferenssista.

Anu Lahtinen kertoi twiittiprojektistaan ja kritisoi wikipedian 1500-luvun historiasta kertovia sivuja.

Elppi totesi:

Kesäloma loppuu huomenna ja maanantaina alkaa koulu. En tiedä pitäisikö minun alkaa käyttäytyä kuin kunnon abiturientti, en ala enivei. Kirjoituksiin pitäisi lukea ja muuta, alkaa vähitellen tietää varmemmin mitä haluaa olla kun on iso. Isoa minusta ei varmasti tule, mutta ehkä edes historianopettaja.

Timo Vihavainen ehdotti museota Uudenkaupungin rauhalle. Ripsu H testasi Tukholman alkoholimuseon.

Ilarios esitteli AboaVetuksen kaivaustuloksia ja lähti matkalle pohjoiseen.

Kirjakko pohdiskeli kirjen yhteisörahoitusta.

Akseli Salmi aikoo käsitellä blogissaan "ainakin historiantutkimusta ja e-oppimista"

Salla Brunou kuunteli Kalevalan äänikirjana ja kehui kokemusta. Jaana luki Henrk Tikkasen Mariankatu 26:n. Kirjavinkeissä Irja esitteli Jukka Pakkasen 50-luvun sanakirjan ja Hannu luki Riikka Tervosen ja Mikko T. Virtasen sanakirjan Suomi-murre-suomi. Kirjakko kehui Jyrki Heinon historiallista dekkaria Kellari.

Kuva: National media museum, Flickr

Procopaeus, Flachsenius

Huolimatta olemattomasta tai oikeastaan negatiivisesta markkinointistrategiastani keväällä ilmestynyt kirjani Olof Ångermanin aika ja elämä on myynyt 8 kappaletta. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan ostajien henkilöllisyydestä, mutta olen varma, että he ovat älykkäitä, hyvännäköisiä ja menestyviä. Ihan niinkuin kaikki blogini lukijat, mutta jonkin verran enemmän.

Kirjan ostajiin tuskin kuuluu vielä kaikki sukututkimuksesta kiinnostuneet Procopaeus-suvun jälkeläiset. Oma vikani, sillä olen tainnut unohtaa selkeästi sanoa, että jos uskoo Victor Procopén Helsingfors släktforskaren julkaisussa esittämää, Olof Ångerman on Procopaeus-suvun kantaäidin Margareta Larsdotterin isänisä. Kas näin:

Olofista nyt siis tarjolla elämänkerta. Lähimmässä verkkokaupassa tai fyysisen kirjakaupan tiskiltä tilattuna.

Ångermanin elämän menekki on kylläkin ollut huomattavan paljon suurempaa tai ainakin vauhdikkaampaa kuin vuonna 2009 ilmestyneen Flachsenius-kirjani. Myytyjä kappaleita tähän mennessä 7. Muistutettakoon, että kysessä on (tietääkseni) toistaiseksi ainoa Flachsenius-suvun kokonaisesitys, joka on oleellisesti täydellisempi kuin aiemmin kiertäneet koosteet. Myös tämä kirja edelleen myynnissä.